Soitatteko instrumentteja, laulatteko?

[Aji Inferno]

No niin, tunnustakaa kätketyt syntinne ja esitelkää rakkaat soittimenne - tai usutan Monty Pythonin Pyhän Inkvisition kimppuunne!  :twisted:

Aloitan tunnustukset: musaa tulee tehtyä omaksi iloksi ja välillä tuttujen kanssa. Piano-opinnot lapsena melkein tappoivat rakkauden soittamiseen, mutta niidenkin arvon tajuaa nyt raihnaisena vanhuksena, keyboardeja kesyttäessä...    

Pääsoitin silti kitara. Vanhin kitarani, akustinen jumbo-Landola on tällä hetkellä rikki, korjautan jonain päivänä... Rakkain kitarani, olohuoneen sohvan vierellä aina jamifiilistä odottamassa, on yönmusta Ibanez Roadstar II RG-525 vuodelta 1985. Ostin hänet käytettynä, ja se oli rakkautta ensikosketuksella. Paras koskaan soittamani kitara. Vaikka musta kaunotar onkin täysverinen metalliliiton soitin, joka osaa laulaa brutaalisti matalalta, tai kirkua korkealta, se omaa kätkettyjä persoonallisuuksia... Niinpä mokoma taipuu vaivatta niin sinisimpään bluesiin, kuin vaikka jopa heleään kantriin. Ja se kaula... Huhhuh! Soundi puolestaan on silkkaa keskiyötä.

Työhevoseni musan työstämisessä on edellisen ystäväni tietynlainen vastakohta, musiikin kameleontti Line6 Variax. Oikea kitara, jonka sisälle rakennettu nerokas tietokone saa kyseisen kepin kuulostamaan lähes miltä tahansa klassikkokitaralta. Kun sulkee silmänsä ja keskittyy soundiin, kuulet Fender Telecasterin, Stratocasterin, Gibson Les Paulin murinan, 12-kielisen Rickenbackerin helinän, Jazz-Gibsonin pehmeät sävelet, ja paljon, paljon muuta, uskottaviin akustisiin kitaroihin ja jopa sitariin asti... Itse soitin on asiallinen kitara, vaikkei intohimojen herättäjä. Mutta se soundi - ja kaikki ne mahdollisuudet, siirtyä hetkessä aivan uusiin äänimaailmoihin... Siihen jää koukkuun!

Neljäs kitaraystäväni on uusin, ja täysin erilainen kuin kumpikaan muista sähkiksistäni. Ernie Ball Music Man Luke on tosiasiassa liian hyvä kitara minulle. Soittimena se lienee jopa Ibanezia parempi, mutta siinä missä Ibanez on tietyllä tapaa armollinen pienten virheiden suhteen, Luke on armottoman tarkka instrumentti. Osaavissa käsissä se toteuttaa kaikki musiikilliset ideasi, kaikkine vivahteineen. Samaten kaikki virheesi...  :shock:  Uskomattoman kaunis, loistavasti viimeistelty soitin, jonka kirkas ja voimakas soundi kuuluu suunnittelijansa Steve Lukatherin (keppi on Lukatherin signeeraama Toton suomen keikalta) käden kautta mm. Toton levyiltä. Tämä soitin on itselleni ongelma. Se vaatii: "Opettele soittamaan minua!". Silloin taivas olisi rajana - tällä kun soittaisi mitä tahansa, bluesista metalliin. Mutta niin kauan kuin soittotekniikkani on mitä on, saan parempia tuloksia anteeksiantavammilla kepeillä.

Efekteistä huolehtii Line6 PodXT.  Kaikkein hauskin musavempeleeni on ehdottomasti pikkuruinen Roland Microcube kitaravahvistin, joka majailee olkkarin sohvalla, aina valmiina... Hieno soundi, ja 2 watin tehostaan huolimatta riittävän äänekäs aiheuttamaan jopa naapuriongelmia.  

[Macc]

Enpäs oo soitellut mitään aiemmin, mutta tossa pari viikkoa takaperin tuli ostetuksi eka kitara - vähän(?) käytetty Jacksonin Dinky JS20 - ja sille kaveriksi Tommin jo hehkuttama Rolandin MicroCuben. Nyt tarttis vaan opetella soittamaan...  

[Aji Inferno]

Enpäs oo soitellut mitään aiemmin, mutta tossa pari viikkoa takaperin tuli ostetuksi eka kitara - vähän(?) käytetty Jacksonin Dinky JS20 - ja sille kaveriksi Tommin jo hehkuttama Rolandin MicroCuben. Nyt tarttis vaan opetella soittamaan...  

Jackson on kova peli. Sillä kyllä oppii soittamaan, jos vain rakastaa musiikia ja soittamista tarpeeksi. Ja siitähän koko hommassa on kysymys.

[Macc]

Jackson on kova peli. Sillä kyllä oppii soittamaan, jos vain rakastaa musiikia ja soittamista tarpeeksi. Ja siitähän koko hommassa on kysymys.

Ei siulla olis ehdottaa jotain hyvää opusta opettelun tueksi? Kirjastosta jo jotain onnistuin löytämään, mutteivät ne niin kovin erikoisilta vaikuttaneet...

Vielä kun olis aikaa tarpeeksi käyttää, niin saattais oppiakin jotain.  

[Sauli Särkkä]

Kotosalla on kosketinsoitinpuolella Clavian valmistama Nord Lead 2 -virtuaalianalogisyna, Korgin valmistama Triton, sekä saman firman EMX-1 -groovebox. Näitä ajetaan tarvittaessa Digitechin DSP:n läpi, mikserin kautta Behringerin Truth-monitoreihin ja korvakäytäviin. Musanvääntö on jäänyt viime vuosina melko heikolle, mutta eihän sitä aina voi voittaa.

Muuan viikko takaperin tuli hankittua vielä perusluokan Yamahan Pacifica 112 -sähkökeppi ja sille kaveriksi Rolandin Cube 30, josta lähtee aivan helvetisti mökää tarvittaessa, erilaisin vivahtein. Soitanta on vielä aivan lapsenkengissään skeban osalta, kun treeniaikaa on ollut sen verran hintsusti, mutta kyllä sitä jonain vuonna viitsii muidenkin kuullen rämppäillä


-Sale

[Red Hot Chili Peppers]

Akustinen, teräskielinen Ibanezin Ragtime Special on lojunut olohuoneen Hellas-harjoituspianon vieressä vuositolkulla. Aikoinaan tuli soiteltua sillä erityisesti Django Reinhardtin swingejä kaiken muun akustiselle sopivan popin, rockin ja folkin lisäksi. (Olinkohan erilainen nuori :?:   )

Sähköiset pelit tuli myytyä opiskeluaikoina, kun soittelut muutenkin pikkuhiljaa vähenivät. Nykyisin on sormet vähän tahmeat, kun nuo soittopelit on enemmän koristuksena kuin käytössä.

[Malla007]

Huih... tästä VOI tulla pitkä stoori!

Elikkä mun PÄÄinstrumentti on tietenkin viulu. Ihan klassinen ja tavallinen viulu, jota sitten chileilleni soitan päivästä riippuen neljästä kuuteen tuntiin. Sehän on jo pakko kun opiskelee alaa Viuluni on ihana Garnierin tyylillä ja soundilla saksassa 1941 rakennettu. Soundi on oikein uskottava, ei sellainen klassisen kaunis, vaan sellainen vähän rosoinen, tumma, paholaismainen ääni. Garnierin viuluja sanotaankin "paholaisten viuluiksi". Sopii mulle
Jousena mulla on uusi keksintö hiilikuitujousi, rikon vähän perinteitä ja oon siirtyny puujousesta tähän hiilikuituun. Hemmetin paljon halvempi ja teknisesti loistava soitettava! Harmi kyllä ääni kärsii ihan pikkasen.

Sitten mulla on mun kokeiluleikkikalu, elikkä Yamahan Silent Violin, siis sähköviulu. Tyylikäs ja ääntä lähtee vähän enemmänkin... Varsinkin kun soittaa kitaravahvistimella, niin kun tuossa kitarassa ei oo ihan yhtä korkealle meneviä säveliä, niin ääni on melkoinen. Sitten tähän liittyen on lisää leikkikaluja, on vahvahia ja efektipedaaleja.... heheh... viulun saa kuulostamaan ihan miltä soittimelta vain sen avulla!!! Yhdellä soittamallani levyllä suurin osa kuuntelijoista luuli sitä sähkökitaraksi uskottavan särön vuoksi

Sitten omistan kaikkia ihania soittimia. Joitain oon soittanut enemmän ja joitain vähän vähemmän. Opintoihin kuuluu se 7 sivuinstrumenttia, joten ne ainaskin!! Tietysti piano, tosin mulla on Yamahan Clavinova -sähköpiano, oikeaa ei jaksa hankkia, viritys olis kallista
Sivuaineena mulla on ollut 7 vuotta klassinen laulu, joten oopperalla täällä häiritsen naapureita aika paljon
Mulla on myös klassinen kitara, josta osaan soittaa vaan soinnut. Joitain komppeja piti harjoitella ja näppäilyä, mutta vaikka olisin kuinka halunnut opetella soittamaan sillä klassista, en ikinä ole
Omistan 5-kielisen kanteleen, 10-kielinen on hankinnassa. Ne ovat erittäin helppoja perussoittimia, joita on helppo opettaa myös lapsille, ajatellen tulevaisuutta..
Djembe-rumpu minulla on, ja sitä RAKASTAN!!! Naapurit ehkä ei.. Se on ihan loistava soitin, ja se on yllättävän hankala soittaa niin että se kuulostaa joltain. Mahtava soitin!
Tietysti kaikkien on pakko omistaa nokkahuilu. Minun piti vielä opiskelujeni vuoksi hankkia kallis barokkinokkahuilu, mutta täytyy kyllä sanoa, että nokkahuilut ovat soittimia helvetistä!! Hirveä ääni, kamalaa soittaa, kidutusta!
Laattasoittimet on hallussa, mutta niitä en ole ostanut hinnan vuoksi vielä itselleni, soittelen koulussa. Marimba on laattasoittimista suosikkini, se on niin kaunis ääninen soitin!!! Tosin vaikea, joten joku ksylofoni saa riittä itselle jo tilan puutteen vuoksikin.
Tietysti kaikkia härpäke rytmisoittimia omistan läjäkaupalla, kuten munniharppu, kapuloita, maracasseja, kastanjetteja, vibraslap, cabasa yms.
Omatekemiä soittimia ei VIELÄ oo paljoa, tulevaisuudessa ehkäpä. Tään mennessä aikaan saamia ovat pyöränpumppuhuilu, narubasso, alkeellinen ksylofoni, pieni rumpu ja kasa kapuloita.

[Jassu]

Kotoa löytyy piano ja sitten toki : http://www.moottoripyora.org/jassu/soittimet.jpg .

[Aji Inferno]

Jackson on kova peli. Sillä kyllä oppii soittamaan, jos vain rakastaa musiikia ja soittamista tarpeeksi. Ja siitähän koko hommassa on kysymys.

Ei siulla olis ehdottaa jotain hyvää opusta opettelun tueksi? Kirjastosta jo jotain onnistuin löytämään, mutteivät ne niin kovin erikoisilta vaikuttaneet...

Vielä kun olis aikaa tarpeeksi käyttää, niin saattais oppiakin jotain.  

Ihan alkuun kannattaa kenties välttää liian laajaa tai edistynyttä opusta - se voi pelästyttää.  Tärkeää on myös löytää mukavaa harjoiteltavaa, eli omien lempibiisien sointukaavioita. Sitten vaan koko homma olohuoneen sohvalle, jotta tulee harjoiteltua huomaamattaankin...

Katso että skitta on säädöissään - homma menee tuskaksi, jos esim. kaularauta on väärässä jännitteessä, kielten korkeus päin helkkaria, tai nauhat loppuunkuluneita... Vaihdoithan heti ensialkuun uuden kielisatsin, muuten?

Skitan kanssa se "paha paikka" tuntuu olevan barre-otteiden opettelu, koska sormissa ei alkuun ole niihin tarpeeksi voimaa. Niiden kanssa rimpuilu silti kannattaa, koska siten pääsee nopeimmin soittamaan melkein mitä vaan säestyspuolella. Ja sitten samaan aikaan vaan skaaloja jauhamaan, niin alkaa rokata.  Ai, niin - sormiharjoituksia sikana, jotta käsien kontrolli kehittyy. Eikä kannata yrittää liian nopeasti, vaikka mieli miten tekisi.

[Timppa75]

Kitaraa on tullut soiteltua ihan vaan omaksi iloksi,ekan kitaran sain muistaakseni vuonna 86.Todella hienon,ainakin silloin,Fenderin kopion!Nuorempana olisi halunnut ostaa kalliin kitaran,mutta kun ei ollut rahaa niin minkäs teit.Intoa olisi ollut senkin edestä.Nyt vanhempana olisi rahaa muttei taas aikaa.Mutta mutta,kyllä se kitaran osto jyskyttelee jossain tuolla korvien välissä,varmasti joku päivä hilppasen kaupasta hakemaan jonkun Jacksonin tai Les paulin!

Ja rumpuja on tullut kanssa soitettua nuorempana jonkin verran,kolmisen vuotta oli kavereiden kanssa bändikin,soittelu loppui kun meni treenikämppä alta.Rumpusetti on kuitenkin vintillä odottamassa josko junioria alkaisi kolistelu kiinnostamaan.

[VilleV]

Ei.

[tknummelin]

Landola D-21 on ollut parhaita kavereitani jo kolmen vuoden ajan. Sitä edeltävä vehjes oli Epiphonen 12-kielinen akustinen, jonka ääni muistutti erehdyttävästi pilven laidalla soivaa harppua.



Kuvassa siis se Landola.

Tekisi kovasti mieli hankkia sähköskeba rinnalle, mutta se edellyttäisi nykyisessä taloudellisessa tilanteessa Landolan myymistä - joka on tietenkin aivan mahdoton ajatus. Jokainen kitaristi tietää, miten vaikea on luopua mieluisasta instrumentista  :wink:

[Ona P]

Kuten teksteistäki voi päätellä ni Basistia asuu hieman minussa kyllä

[Pötky]

Jaahas, soittoniekkojahan löytyy useampiakin,
itse aloitin soittelun -90 eikä loppua näy...

Tuntuukin olevan kitarapainotteista toimintaa täällä,
no niinpäs minultakin löytyy pääsoittimena PRS custom 24 kitara,
ja sillehän pitää olla kaveriksi pari akustista toinen 6 ja toinen 12-kielinen.

Vahvistimena juuri valmiiksi saamani Uraltone, jota voin muuten suositella hyvää vahvistinta kaipaavalle..

[Macc]

Ihan alkuun kannattaa kenties välttää liian laajaa tai edistynyttä opusta - se voi pelästyttää.  Tärkeää on myös löytää mukavaa harjoiteltavaa, eli omien lempibiisien sointukaavioita. Sitten vaan koko homma olohuoneen sohvalle, jotta tulee harjoiteltua huomaamattaankin...

Tämä kohta on hanskassa, keppi lepää telineessään heti tossa sohvan päädyssä olkkarissa. Soitettavaa kamaa pitäis etsiä, muussakin muodossa kuin tablatuureina. Olis "ihan kiva" oppia lukemaan nuottejakin...

Katso että skitta on säädöissään - homma menee tuskaksi, jos esim. kaularauta on väärässä jännitteessä, kielten korkeus päin helkkaria, tai nauhat loppuunkuluneita... Vaihdoithan heti ensialkuun uuden kielisatsin, muuten?

No nämä asiat sitten ovatkin ihan hepreaa...  :shock: Kuinka kielien oikea korkeus määräytyy? Ainakin melko sopivilta ne minun sormilleni ovat tuntuneet... Kieliä en vielä vaihtanut, kun tuntuvat kohtuu hyvin pysyvän vireessä.

Skitan kanssa se "paha paikka" tuntuu olevan barre-otteiden opettelu, koska sormissa ei alkuun ole niihin tarpeeksi voimaa. Niiden kanssa rimpuilu silti kannattaa, koska siten pääsee nopeimmin soittamaan melkein mitä vaan säestyspuolella. Ja sitten samaan aikaan vaan skaaloja jauhamaan, niin alkaa rokata.  Ai, niin - sormiharjoituksia sikana, jotta käsien kontrolli kehittyy. Eikä kannata yrittää liian nopeasti, vaikka mieli miten tekisi.

Skaaloilla ja soinnuilla aloitin opettelun, barret on meikäläisen voimattomille sormen-nysille toistaiseksi ihan helvettiä saada soimaan puhtaasti. Mut kyl se siitä...  :wink: Tarttis vielä opetella olemaan kattelematta sitä kaulalla hapuilevaa kättä jatkuvasti.

[ilmari]

Kitarointiin nykyään painottuu enimmäkseen ja äänitys+miksaushommiin. Sähkiksiä on kolme josista tuleva ykköskitara on ihan itse tehty (muodoltaan inspiraatio on lähtenyt Ovation Ultra GP:stä). Vanhemmat on Epiphonen SG-400 (oon aatellu modata tämän huomattavasti paremmaksi) ja ESP Ltd EC-400 (mikit vaihdettu duncanin custom customiin ja jb:hen). Reilu 30v vanha landola löytyy myös, nailonkielinen.

Vahvaripuolen hoitaa Marhallin JTM-610 ja VEB-Stern Opal '62 putkiradio... trankkusaundia jos jostain syystä haluan niin on myös Yamahan G100 212, jossa on loistava ominaisuus tuottaa epäselvää saundia ja peittää koko bändin soitanta kummallisen mölyn alle. Kaappia ois tarkotus piakkoin rakennella kunhan saisin Helsingistä raahattua Tampereelle vanhat 70-luvun Fanen 12" elementit.

Synahommia on tullu harrastettua myös, mutta ne oon myyny kaikki pois, rakkaimmat muistot on Korg Polysixistä ja Wavestationista ja Rolandin JD800:sta.

[Aji Inferno]

Synahommia on tullu harrastettua myös, mutta ne oon myyny kaikki pois, rakkaimmat muistot on Korg Polysixistä ja Wavestationista ja Rolandin JD800:sta.

Polysixista ja Aaltoasemasta löytyy nykyään mainiot VST-mallinnukset, muuten... Ei tietenkään sama fiilis, mutta soundit ovat kyllä kohdallaan!

[VilleV]

Ei.

[Sauli Särkkä]

Huih... tästä VOI tulla pitkä stoori!

Elikkä mun PÄÄinstrumentti on tietenkin viulu. Ihan klassinen ja tavallinen viulu, jota sitten chileilleni soitan päivästä riippuen neljästä kuuteen tuntiin. Sehän on jo pakko kun opiskelee alaa Viuluni on ihana Garnierin tyylillä ja soundilla saksassa 1941 rakennettu. Soundi on oikein uskottava, ei sellainen klassisen kaunis, vaan sellainen vähän rosoinen, tumma, paholaismainen ääni. Garnierin viuluja sanotaankin "paholaisten viuluiksi". Sopii mulle
Jousena mulla on uusi keksintö hiilikuitujousi, rikon vähän perinteitä ja oon siirtyny puujousesta tähän hiilikuituun. Hemmetin paljon halvempi ja teknisesti loistava soitettava! Harmi kyllä ääni kärsii ihan pikkasen.

Sitten mulla on mun kokeiluleikkikalu, elikkä Yamahan Silent Violin, siis sähköviulu. Tyylikäs ja ääntä lähtee vähän enemmänkin... Varsinkin kun soittaa kitaravahvistimella, niin kun tuossa kitarassa ei oo ihan yhtä korkealle meneviä säveliä, niin ääni on melkoinen. Sitten tähän liittyen on lisää leikkikaluja, on vahvahia ja efektipedaaleja.... heheh... viulun saa kuulostamaan ihan miltä soittimelta vain sen avulla!!! Yhdellä soittamallani levyllä suurin osa kuuntelijoista luuli sitä sähkökitaraksi uskottavan särön vuoksi

Sitten omistan kaikkia ihania soittimia. Joitain oon soittanut enemmän ja joitain vähän vähemmän. Opintoihin kuuluu se 7 sivuinstrumenttia, joten ne ainaskin!! Tietysti piano, tosin mulla on Yamahan Clavinova -sähköpiano, oikeaa ei jaksa hankkia, viritys olis kallista
Sivuaineena mulla on ollut 7 vuotta klassinen laulu, joten oopperalla täällä häiritsen naapureita aika paljon
Mulla on myös klassinen kitara, josta osaan soittaa vaan soinnut. Joitain komppeja piti harjoitella ja näppäilyä, mutta vaikka olisin kuinka halunnut opetella soittamaan sillä klassista, en ikinä ole
Omistan 5-kielisen kanteleen, 10-kielinen on hankinnassa. Ne ovat erittäin helppoja perussoittimia, joita on helppo opettaa myös lapsille, ajatellen tulevaisuutta..
Djembe-rumpu minulla on, ja sitä RAKASTAN!!! Naapurit ehkä ei.. Se on ihan loistava soitin, ja se on yllättävän hankala soittaa niin että se kuulostaa joltain. Mahtava soitin!
Tietysti kaikkien on pakko omistaa nokkahuilu. Minun piti vielä opiskelujeni vuoksi hankkia kallis barokkinokkahuilu, mutta täytyy kyllä sanoa, että nokkahuilut ovat soittimia helvetistä!! Hirveä ääni, kamalaa soittaa, kidutusta!
Laattasoittimet on hallussa, mutta niitä en ole ostanut hinnan vuoksi vielä itselleni, soittelen koulussa. Marimba on laattasoittimista suosikkini, se on niin kaunis ääninen soitin!!! Tosin vaikea, joten joku ksylofoni saa riittä itselle jo tilan puutteen vuoksikin.
Tietysti kaikkia härpäke rytmisoittimia omistan läjäkaupalla, kuten munniharppu, kapuloita, maracasseja, kastanjetteja, vibraslap, cabasa yms.
Omatekemiä soittimia ei VIELÄ oo paljoa, tulevaisuudessa ehkäpä. Tään mennessä aikaan saamia ovat pyöränpumppuhuilu, narubasso, alkeellinen ksylofoni, pieni rumpu ja kasa kapuloita.

Sori kun quottasin koko pätkän, mutta ihmettelin miksei tätä kommentoitu

Lyhyesti: olethan sitten kesällä tulossa miittiin?

Tämä chilistien yhteismusisointi tuntuisi olevan erittäin mahdollista, kun soittotaitoista tuntuu olevan laidasta laitaan.


-Sale

[JanneL]

Sitten mulla on mun kokeiluleikkikalu, elikkä Yamahan Silent Violin, siis sähköviulu. Tyylikäs ja ääntä lähtee vähän enemmänkin... Varsinkin kun soittaa kitaravahvistimella, niin kun tuossa kitarassa ei oo ihan yhtä korkealle meneviä säveliä, niin ääni on melkoinen. Sitten tähän liittyen on lisää leikkikaluja, on vahvahia ja efektipedaaleja.... heheh... viulun saa kuulostamaan ihan miltä soittimelta vain sen avulla!!! Yhdellä soittamallani levyllä suurin osa kuuntelijoista luuli sitä sähkökitaraksi uskottavan särön vuoksi

...

Laattasoittimet on hallussa, mutta niitä en ole ostanut hinnan vuoksi vielä itselleni, soittelen koulussa. Marimba on laattasoittimista suosikkini, se on niin kaunis ääninen soitin!!! Tosin vaikea, joten joku ksylofoni saa riittä itselle jo tilan puutteen vuoksikin.

Ai-ai. Tuosta combosta tulee mieleen Pekka Kuusistolla vahvistetun edesmenneen yltiömahtavan XL-yhtyeen livevedot. Niissä sähköviulu ja vibrafoni saivat kyytiä. Ja taisi Pekka joskus soittaa normiviulullakin pienen soolon. Voi niitä aikoja.

Ainiijjoo. Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: en itse soita enkä laula.