Hyviä laitteita!

[Aji Inferno]

Pakko kehua jo aika vanhaa HP Deskjet 959c mustesuihkutulostintani. Se oli HP:n paremman pään tulostimia vuosia sitten, mutta tärkeintä on se, että se on yhä tänä päivänä täysin toimiva ja jopa hyvä tulostin! Mustavalkoisessa tekstitulostuksessa se on varsin hyvä - jopa draft-laatu on yllättävän hyvää ja varsin nopeaa. Varsinainen yllätys onkin tämän mustesuihkuvanhuksen väritulostus. Se kun on tämänkin päivän tasolla aivan täyttä asiaa! Jopa A4-tason kuvat tulostuvat valokuvapaperille nätisti.

Muste on riittoisaa ja laite toimii luotettavasti, joten sille on pakko antaa Infernon Naga-palkinto vehkeestä, joka toimii!

[Aji Inferno]

Sarjassamme mahtilaitteita: NAD 312 vahvistin. NAD on hi-fi piireissä jo oman sorttinsa legenda, sillä se on vuosikymmenien ajan tehnyt teknisesti tinkimättömiä, ehdottoman epämuodikkaita ja lähes poikkeuksetta erittäin hyvin soivia soittopelejä. Saaga alkoi NAD 3020 vahvistimesta 1979 paikkeilla - laitteesta, joka näytti yksinkertaiselta ja kotitekoiselta, ja oli halpa - mutta veti turpaan paljon kalliimpiaan aivan miten tahtoi mitä tuli äänenlaatuun.

Oma NAD 312:ni on tuon klassikon jälkeläinen 80-luvulta. Se on mustanharmaa, karun tyylikäs vehje - ja kokenut helvetin kauttani. Nimittäin, laitteen sisään kaatui vuosia sitten valkoviinilasillinen (älkää kysykö miten tai miksi!), ja aamulla jäljellä oli pahaa palaneen katkua ja laite, josta ei tullut ääntä. Yllätys?

Mutta koska havaintoa seuranneessa krapulaisessa autuaassa tilassa muutakaan ei ollut tehtävissä, otin ja ruuvasin rakkaan NADini auki. Huomasin, että valkoviini lainehti sen kauniilla piirilevyillä. Mitä tehdä? Heittääkö rakas ystävä hetteikköön?

Ei toki! Hain harjan ja astianpesuainetta. Pesin, itse asiassa, tämän vahvistimen kahteen kertaan täydellisesti sisältä käsin, ja kuivasin lopputuloksen Aku Ankka-mallisella hiustenkuivaajalla. Tiedän: menee kuolemansyntien puolelle, mutta...

Niin tai näin, lopulta vehje näytti kuivalta ja laitoin sen taas kasaan. Uskalsin painaa virtakytkintä. Pienen viiveen jälkeen ääni tuli ensin vasempaan, sitten oikeaan kanavaan - ja musiikki alkoi jälleen soida kuten sen pitikin!

Tänä päivänä, vuosien jälkeen, etupaneelin näppäimet tahmailevat välillä - mutta jo noin 25 vuotinen vahvistin toimii kotistudioni osana hienosti, soiden lämpimän tarkasti ja haastaen paljon kalliimmat systeemit. Voiko parempaa ostosta olla?

[Aji Inferno]

Jatkoksi kuulokkeet. Amerikkalainen Grado on useimmille kai tuntematon valmistaja. Se on kuitenkin yksi maailman parhaiden kuulokkeiden valmistajista. Työtehtävissäni vuosia sitten käyttämäni omat AKG K241 kuulokkeeni "räjähtivät" kesken työtehtävän. Uutta piti saada, kiireesti. Päädyin Helsinkiläiseen AudioStar -liikkeeseen. Paikka oli täynnä todella kallista huippuhifiä ja tunsin olevani siellä täysin väärässä paikassa, köyhänä ja arvottomana asiakkaana.

Mutta. Minun annettiin kuunnella eri systeemejä omilla CD levyilläni. Äänilähteenä oli kieltämättä rikollisen kallis, putkitoiminen CD-soitin... Sain kuunnella jenkkivalmistaja Gradon edullisempia malleja mm. Dire Straits musiikilla. Hyvältä kuulosti! Ja eikös sitten myyjän pirulainen laittanut päähäni Gradon lähellä huippuluokkaa olevat SR325 luurit (jotka ylittivät budjettini katastrofaalisesti)!

Se oli siinä. ÄÄNI. Kuulin tutun Dire Straitsin tavalla, jota en ollut koskaan osannut kuvitella. Äänessä oli tilaa, syvyyttä, detaljeja, kauneutta...  En voinut tehdä toisin. Ostin kuulokkeet, joihin minulla ei ollut mitenkään varaa.

Kotona sitten petyin. Tietokoneeni periaatteessa hyvään äänikorttiin kytkettynä Gradot eivät kuulostaneet lainkaan majesteettisilta - eivät aina edes hyviltä. Aloin epäillä. Vaihdoin paljon parempaan M-Audion äänikorttiin. Ehkä ääni parani, mutta se ei ollut edelleenkään lähelläkään sitä pehmeää, tarkkaa, upeaa ääntä, jonka kuulin AudioStarissa!

Parannus tapahtui kun ostin AudioStarista brittiläisen Musical Fidelityn putkitoimisen X-Can v3 kuulokevahvistimen. Mutta jotain jäi yhä uupumaan...  Niinpä investoin lopulta Musical Fidelityn X-DAC v3 D/A muuntimeen. Ja niin, lopulta, ääni alkoi kuulostaa oikealta!

Henkimaailman juttuja, myönnän. Mutta myös todellisia.

Mutta tässä jotain oikeasti merkittävää...

Grado SR-325 kuulokkeeni olivat jo aika vanhat, kun niiden kuuloke-elementit pettivät. Molemmat suunnilleen samaan aikaan. Ajattelin, että moisten luksusvehkeiden huolto olisi sikamaisen kallista. Kävelin AudioStariin, odottamatta mitään positiivista. Tuskin voitte kuvitella ällistystäni kun myyjä kylmän rauhallisesti totesi: "Eiköhän tämä mene takuuna..."  Siis, kuulokkeista, joiden virallinen takuu oli jo vuosia takana!!

Sain täysin uusitut Grado SR-325 kuulokkeet. Ja AudioStar sai minusta pysyvän asiakkaan! Aivan huikeaa asiakaspalvelua!!

Tätä kirjoittaessani kuuntelen Apocalypticaa noilla samaisilla, vanhoilla ja jo kertaalleen uusituilla Gradon kuulokkeilla - ja tulen ostamaan jatkossakin laitteeni AudioStarista. Asiakasuskollisuus ansaitaan teoilla!

[Ryhis]

Toyota Hiace

Maailman ylivoimaisin pakettiauto.

Ergonomia on ruotsalaisen jakoavaimen luokkaa, ääni- ja lämpöeristys täysin olematon. ABS-jarrut ovat vissiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa vakiovarusteena, toisin kuin ilmastointi. Airbagejä löytyy tasan yksi.

Kääntösäde on kuin kymppipyöräscanialla ja naftan kulutuskin melkein samaa luokkaa.



Tämä auto ei ole mikään metroseksuaalin näyttäytymispeli tai pokeririkkaan peniksenjatke. Auto jonka käyttöarvo hakkaa mennen tullen sen esteettiset arvot ja mukavuustekijät.

Neiti-ihmistä habitukseltaan muistuttavat kynäniskat itkevät vain kahteen suuntaan säädettäviä penkkejä, sähkötoimisten ikkunoiden, peilien, ilmastoinnin ja mp3radion puutetta. Puhumattakaan superjäykästä kytkimestä ja lattialla horkkaisen sammakon lailla vatkaavasta vaihdekepistä.

Suorituskykyä ei voi kehua räjähtäväksi, heppoja ei löydy kuin puolentoistasataa, vääntöä tosin piisaa. Kun kierrokset saa kenkäistyä 1800 paremmalle puolelle alkaa pakokaasuturbosta olemaan hyötyä ja voi tyytyväisenä todeta ossuuspankin omistamilla kansanautoilla liikkuvien kämmikäpäläsavolaisten jäävän kauas sankkaan sauhuun. Ohituskiihtyvyys motarilla on aivan paska, mutta väkivahva kone jaksaa tempoa jopa täydessä painossaan (2800 kg) olevaa Hiacea tasaiseen tahtiin ja matalilla kierroksilla.

Hiacen (ja Hiluxin) ilmiömäinen kestävyys on osasyynä siihen, että Hiace on ollut liki 30 vuotta putkeen Suomen myydyin pakettiauto. Toimintavarma, yksinkertainen tekniikka yhdistettynä järkeviin osiin (kuten lasiset lampunkuvut ja metallista tehdyt polkimien varret). Hiacen omistajan ei tarvitse vuokra-autoista tietää, koska oma paku ei seiso koskaan pajalla. Siinä vaiheessa kun suur-euroopan halpatuotantoalueella "väkerretty" europaku pannaan toivottomana tapauksena paaliin, japanilaisvalmisteisella hiacella ajetaan vielä parisataa tonnia. Sitten se laivataan Afrikkaan, jossa haisulin kattoon pultataan kuusipiippuinen konekivääri ja sillä ajetaan vielä toiset 20 vuotta.



Hiace ylivoimaa!

[Hombre]

Hiace on kyllä muuten oiva peli. Se on vain liian pieni.

[Aji Inferno]

Toyota on kyllä tiennyt miten tehdä hyviä autoja. Kun taannoinen Yaris T-Sportini täytti 3 vuotta ja oli pakko eka kertaa katsastaa, insinööri nyt vilkaisi sinne ja tänne, mutta sanoi suoraan: "Ei tätä tarvitse oikeasti edes katsoa, koska näissä ei ole ollut koskaan vikoja." Eikä ollut siinäkään yksilössä. Parempaa autoa en ole ajanut, mitä luotettavuuteen ja kestävyyteen tulee.

Eikä voinut autoa muutenkaan kehnoksi sanoa. Fiksusti suunniteltu, hauska, erittäin hyvä ajaa, taloudellinen ja ripeästi kulkeva. Oikeastaan ainoa merkittävä miinus oli kuudennen vaihteen puuttuminen (ja vakionopeussäätimen). Molemmat suomessa aika marginaalisia asioita, mutta saivat sitten vaihtamaan kilpailijan, Hondan leiriin.

Civic Sport on tavallaan aika Yarisin kaltainen laite. Erittäin luotettava ja hyvä ajettava, ja auto joka näyttää sisältä ja ulkoa lähinnä ufolta. Tehty selvästi sinkuille ja toisin ajatteleville.  Yhdistelmä 0-100 8.9s ja kesäisen yli 4000 km norjanympärimatkan keskikulutus 5.9 l/100 km (bensiini) on myös aika kova. Pisteet sekä Toyotalle että Hondalle aivan mahtavien moottorien rakentamisesta! Laitoin mielenhäiriössä Hondan 1.8 litraisen moottorin järjettömään testiin Norjan vuoristoteillä. Kokeilin, pärjäänkö pelkällä kuutosvaihteella (jonka teoreettinen huippunopeus 260..270 km/h) läpi tietyömaiden ja jyrkkien nousujen. Ja kyllä - tuo 140 hv pikkupeto konepellin alla jaksoi, matalasti muristen, vetää jopa läpi moponopeuden tietyömaiden ja raskaimmat nousut lähes tyhjäkäyntinopeuksilla! Ja puhumme siis bensiinimoottorista. Nostin hiljaa hattua Hondan insinööreille, vetäessäni itseni jälleen takaisin tähän maailmaan. Ja Toyotan pienempi 1.5-litrainen kone taas... Ehkä jopa vieläkin hitusen parempi. Siitä ei pahaa sanaa voinut sanoa. Taloudellinen, tehokas ja jopa talven liukkailla aina hyvin pelissä mukana.

Japanilainen auto on ollut suomessa pitkälti vitsi ja häpeän aihe - "riisipussi". Mutta sekä niitä, että eurooppalaisia käytettyäni, olen yhä vakaasti Toyota-Honda linjalla. Nissaniakin harkitsisin hyvän 1985 mallin Cherryn ja vanhemman Datsun 100A surmanloukun jälkeen, jos pirulaiset tekisivät yhdenkin tolkukkaan automallin. Siis jotain Toyotan alkuperäisen Yarisin ja Honda Civic Sportin kaltaista luovaa hulluutta, eikä äärimmilleen järkeiltyä "meidän perheen" tila-autoilua...  Sinkkuajattelua, tiedän. Mutta kumminkin.

[Kadotus]

Toyota on kyllä tiennyt miten tehdä hyviä autoja. Kun taannoinen Yaris T-Sportini täytti 3 vuotta ja oli pakko eka kertaa katsastaa, insinööri nyt vilkaisi sinne ja tänne, mutta sanoi suoraan: "Ei tätä tarvitse oikeasti edes katsoa, koska näissä ei ole ollut koskaan vikoja." Eikä ollut siinäkään yksilössä. Parempaa autoa en ole ajanut, mitä luotettavuuteen ja kestävyyteen tulee.

Eikä voinut autoa muutenkaan kehnoksi sanoa. Fiksusti suunniteltu, hauska, erittäin hyvä ajaa, taloudellinen ja ripeästi kulkeva. Oikeastaan ainoa merkittävä miinus oli kuudennen vaihteen puuttuminen (ja vakionopeussäätimen). Molemmat suomessa aika marginaalisia asioita, mutta saivat sitten vaihtamaan kilpailijan, Hondan leiriin.

Civic Sport on tavallaan aika Yarisin kaltainen laite. Erittäin luotettava ja hyvä ajettava, ja auto joka näyttää sisältä ja ulkoa lähinnä ufolta. Tehty selvästi sinkuille ja toisin ajatteleville.  Yhdistelmä 0-100 8.9s ja kesäisen yli 4000 km norjanympärimatkan keskikulutus 5.9 l/100 km (bensiini) on myös aika kova. Pisteet sekä Toyotalle että Hondalle aivan mahtavien moottorien rakentamisesta! Laitoin mielenhäiriössä Hondan 1.8 litraisen moottorin järjettömään testiin Norjan vuoristoteillä. Kokeilin, pärjäänkö pelkällä kuutosvaihteella (jonka teoreettinen huippunopeus 260..270 km/h) läpi tietyömaiden ja jyrkkien nousujen. Ja kyllä - tuo 140 hv pikkupeto konepellin alla jaksoi, matalasti muristen, vetää jopa läpi moponopeuden tietyömaiden ja raskaimmat nousut lähes tyhjäkäyntinopeuksilla! Ja puhumme siis bensiinimoottorista. Nostin hiljaa hattua Hondan insinööreille, vetäessäni itseni jälleen takaisin tähän maailmaan. Ja Toyotan pienempi 1.5-litrainen kone taas... Ehkä jopa vieläkin hitusen parempi. Siitä ei pahaa sanaa voinut sanoa. Taloudellinen, tehokas ja jopa talven liukkailla aina hyvin pelissä mukana.

Japanilainen auto on ollut suomessa pitkälti vitsi ja häpeän aihe - "riisipussi". Mutta sekä niitä, että eurooppalaisia käytettyäni, olen yhä vakaasti Toyota-Honda linjalla. Nissaniakin harkitsisin hyvän 1985 mallin Cherryn ja vanhemman Datsun 100A surmanloukun jälkeen, jos pirulaiset tekisivät yhdenkin tolkukkaan automallin. Siis jotain Toyotan alkuperäisen Yarisin ja Honda Civic Sportin kaltaista luovaa hulluutta, eikä äärimmilleen järkeiltyä "meidän perheen" tila-autoilua...  Sinkkuajattelua, tiedän. Mutta kumminkin.

Ainoa asia jota omassa '07 1.3 VVT-i yartsassani kaipaan, on juuri tuo vakionopeudensäädin. Vaihteita on kyllä myös vain se 5 mutta kun robotti vaihtaa ne puolestani, on olo huoleton ja rento...  Työmatkani on noin 31km ja siitä aika iso pätkä on moottoritietä. Keskikulutus tällaisessa ajossa noin 6 l / 100km. Moottori on myös kokoisekseen yllättävän pirteä... Kyllä ne japanilaiset vaan osaa.

[tonttu]

Hiacen ylistysporukkaan pakko liittyä itsekkin. 1.5 vuotta on nyt ollut työkaluna hiace. Totaalinen huoltovapaus on aika käsittämätön homma, kun monenlaisia kulkineita on alle levinnyt aikaisemmin.
Ok, kun auton ostin, niin siihen tehtiin toistatonnin perushuolto, hihnat nesteet, akut, kardaaniin jotain ym ym. Mutta sen jälkeen on voinut vaan lyödä riisselin käyntiin aamulla ja päästellä päivän keikat menemään. Noh, ajovalon polttimoita olen vaihtanut ja ölppää lisännyt. Ergonomialtaan jotain aivan karmeaa ja kärsinkin jatkuvista selkäkivuista tuon penkin takia ym ym. Mutta kestää ja kulkee, niin ei tartte työvälinettä huoltaa.

Prätkänä on sitten ikipärrä cbr1000f vm -89. Tämä ollut nyt 3 vuotta alla. Tähänkin tein hankinnan jälkeen kaiken mahdollisen kulutusosapuolella, paitsi jakopään, kun ei ääntänyt. Kerrassaan käsittämätön peli, kun keväällä lyön sen kylmästä tallista käyntiin ja ajelen sitten 2krt kuukaudessa sillä raskasta ajoa ja vien sen takaisin talliin "maatumaan". Ei mitään vikaa missään, koskaan. Ja 8500km euroopanreissukin täydessä lastissa taittui ilman tekniikkaongelmia.

Tuota Yarista sen sijaan autona en voi käsittää. Haisuli meni tuulilasin vaihtoon ja sain upouuden variksen keskeytysvakuutuksen piikkiin vara-autoksi. Vaikea kuvailla sitä tunnetta mikä oli, kun uusi auto tuoksui ja kaikki aistit väitti, että nyt on hyvä auto alla, mutta se ajotuntuma kaikkinensa :-S Täytyy sanoa, että tämän kokemuksen jälkeen oli Hiacella matkan taittaminen entistä mukavampaa. Auto tuntui todella levottomalta ja ohjaustehostin ei keskittänyt ollenkaan. Ratin tuntuma oli kuin vanhanaikaisessa kuluneessa peliohjainratissa.

Noh meilläpäin teiden nopeusrajoitukset on 100+, joten tämäkin vaikuttaa arviointiin. Vakaa isomoottorinen toimii paremmin.

[Kaltsu]

Nyt kun ollaan päästy hehkuttamaan kulkupelejä niin täytyy kai sitä omaansakin kehua. Kymmenen vuotta ollut Turbo alla. Rellun koneella ja Carisman alustalla. Katsastukset heittämällä läpi, kertaakaan ei ole tien päälle jättänyt, pellit täysin ehjät(pesty kaksi kertaa vuodessa), mitään ei ole korjattu paitsi tietysti pakolliset kuluvat osat kuten jarrupalat jne. Kilometrejä kertynyt 130000, joten eiköhän tuolla vielä toiset 10 vuotta mene. Oikein hyvä laite.

[tonttu]

Nyt kun ollaan päästy hehkuttamaan kulkupelejä niin täytyy kai sitä omaansakin kehua. Kymmenen vuotta ollut Turbo alla. Rellun koneella ja Carisman alustalla. Katsastukset heittämällä läpi, kertaakaan ei ole tien päälle jättänyt, pellit täysin ehjät(pesty kaksi kertaa vuodessa), mitään ei ole korjattu paitsi tietysti pakolliset kuluvat osat kuten jarrupalat jne. Kilometrejä kertynyt 130000, joten eiköhän tuolla vielä toiset 10 vuotta mene. Oikein hyvä laite.

Haiskahtaa V40 sarjan vulvalta...

[jeQQ]

Eihän sitä 130tkm vielä tiedä yhtään mitään vioista. Omalla kulkineella kohta 400tkm eli sisäänajo ajettu. Onkin tosin tiisseli..

[Ryhis]

Casion digitaalikellot ovat myös aivan omaa luokkaansa. Ostin reilu vuosi sitten vajaan 30€ hintaisen digikellon, ainoina kriteereinä halpa hinta, päivyri, herätyskello ja että sen pitää olla Casio.

Casio on kellojen hiace. Edes lapset eivät saa Casiota rikki.

[chilihardhead.fi]

Casio on kellojen hiace. Edes lapset eivät saa Casiota rikki.

Aikoinaan ''musta'' casio kesti vuosia, vaikka ei ollut edes vesitiivis ja kävi maalitonkassa kylpemässä, minkä jälkeen olikin tärpätin vuoro.
Saunat ja suihkut kuuluivat huoltotoimiin myös. Kesti joskus päivänkin, että näki huurun läpi numerot. Tärinä tappoi tuonkin lopulta.

Ainoat miehen kokoisille käyttöön soveltuvat Toyotat on Hiace ja Hilux, muut onkin aivan turhia matolaatikoita.

[biblo]

[Azukki]

Citizenin rannekello jossa titaania ja safiirilasia. Ei ainuttakaan naarmua ja muutenkin aivan mainio kello.

Komppaan myös bibloa, ei Moccamasteria parempaa kaffenkeitintä olekkaan.

[tonttu]

Citizenin rannekello jossa titaania ja safiirilasia. Ei ainuttakaan naarmua ja muutenkin aivan mainio kello.

Komppaan myös bibloa, ei Moccamasteria parempaa kaffenkeitintä olekkaan.

Paitsi:


nuff said :-P

[jla1710]

Komppaan myös bibloa, ei Moccamasteria parempaa kaffenkeitintä olekkaan.

Makaroonimies ei vaan osaa tehdä sellaista tippalukkoa joka pitäisi... ja kyllä mun Braunilla ihan yhtä hyvät sumpit keittää kuin tolla tavallisella moskamasterilla.

[Fire]

Mul on 60-luvulta viisi kitaravahvistinta jotka pelittää vallan mainiosti ja vetää ihan anukseen noita nykypaskoja. Ja kokeiltu on varmaan se kalleinkin ja monet muut... 

[Tepi]

Nissan Almerat viime vuosituhannelta. Omani on -99 sarjan viimeisiä kappaleita (valmistus loppui virallisesti vuodenvaihteeseen)...kone vanhasta Sunnysta ja kori vanhasta Primerasta. Pomminvarma vehje tai paremminkin laiskan miehen auto. Jos kerran vuodessa muistaa öljyt vaihtaa niin hyvin kulkee seuraavankin vuoden.

Omani haisee sisältä pahalle (kiitos ammatinvalinnan) ja on kolmesta kulmasta hieman läjässä, naarmuja ja pikku lommoja en viitsi edes laskea...täysin iskussa oleva vekotin ja jota ei tarvitse edes joka vuosi pestä.

[Aji Inferno]

Line 6 Variax kitaraa parempaa ostosta on vaikea kuvitella. Melkein rajattomasti upeita soundeja akustisesta sähkikseen ja banjosta 12-kielisiin yhdestä ja samasta kepistä. Saa musantekoon ihan uuden kulman.