maaliskuu 28, 2024, 15:27:36 ip

Uutiset:

Iloista kasvatuskautta !!


Mistä chiliharrastuksesi lähti liikkeelle?

Aloittaja Tomppa, toukokuu 11, 2010, 15:55:26 ip

« edellinen - seuraava »

Minbaari

Jaaha. Jo ylä-aste ikäisenä tykkäsin ruoanlaitosta kovasti ja kokeilin paljon erilaisia mausteita ruokaa tehdessä. Ekat chilit mitkä kolahti taisi olla kaupasta ostetut jalapeñot joita taisin pilkkoa ihan salaatin joukkoon. Siitä jatkoin kivasti ammattikouluun opiskelemaan ruoanlaittoa, josta tie vei jo ennen valmistumistani Kouvolalaiseen ravitsemusliikkeeseen jonka keittiössä keitettiin itse habanerokastiketta. Sitä maistettuani ei paluuta enää ollut. Meni kuitenkin 4 vuotta, ennen kuin eksyin eräänä kauniina kesäpäivänä tälle foorumille ja kokeilemaan chilinkasvatusta itse. Viimeisen naulan arkkuun taisi lyödä Ultimate Lahti 2009 miitti, jossa tutustuin muihin kohtalon tovereihin sekä pääsin maistelemaan vaikka mitä chilituotteita ja ruokia. Tällä kaudella se kuuluisa mopo on tainnut lopullisesti karata käsistä...  ;D
#816

F1kus

Olen aina tykännyt mausteisesta ruoasta ja varsinkin curry, valkosipuli ja chili saavat veden kielelle.
Mutta olen aina ollut "kuoleman käsi" viherkasveille, vuosikymmenien varrella olen niitä hankkinut
ikkunalaudalle ja moni on niitä lahjaksikin antanut mutta yhtä monta kasvi-luurankoa on kaapissani.
Jäätyäni työttömäksi viime vuonna on minulla ollut aikaa keksiä tekemistä (siis työn etsimisen lomassa).
Jostakin sitten iski kipinä, että laitetaanpas kissan- ja rairuohojen lisäksi tänä vuonna myös chili.
Siitä se lähti ja nyt on jo ensimmäiset nuput ilmestyneet :)

LeviathX

Hommahan lähti liikkeelle "vahingossa". Ostettiin omakotitalo melkein vaimokkeen kanssa ja pihaa löytyi. Sinne tuli ostettua porkkanaa, salaattia yms. ja kaikkien joukossa oli valmistaimia "chilistä" red skin. Tästä se ajatus sitten lähti..

Jonas

Saan kiittää tästä harrastuksesta äitipuoltani. Teki nimittäin sen verran mautonta ruokaa, että piti omin viikkorahoin käydä tabascoa ostamassa, jolla noita sahanjauhoja sai menemään alas asti. Passiivinen tulisen ruuan harrastaja olen ollut siis pienestä pitäen, sysäyksen tähän aktiiviseen harrastamiseen antoi kaupasta räpylään jäänyt savunagasoosi. Nyt on sitten kasvihuone pihassa, taimia parikymmentä ja lähitilalta käyn hakemassa tuoretta chiliä aina kun varastot ehtyy.

Homejuustosipuli

Selailin pari kuukautta sitten erästä foorumia, jossa vastaan tuli kaktuksen kasvatustopikki, siitä innostuneena tilasin parit erä siemeniä, mukaan sattui myös pari pussia chiliä!

NPhoBiaz

Isäni kanssa olemme chilien ystäviä ja ukon 50v-synttärit pidetään tänä vuonna. Ajattelin, että itse kasvatettu chilipensas olisi loistava idea!
Kun aiheeseen pääsi sisälle ja kärpänen puri, niin nyt on jo 3 lajiketta kasvamassa isän nagataimen vieressä! ;D Ja tästä lähtee!

joseplluissans

Joskus pimeällä 90-luvulla kun tulinen ruoka maistui ja kaupasta ei tahtonut löytyä vielä Tabascoa kummempaa. Kasvatuksen aloitin vasta joskus 2007 ja sen jälkeen lähes joka vuosi jotain uutta lajiketta kokeillu. Välissä toki kasvittomia kausia, kun silloinen kämppä ollu ahdas ja pimeä.
Bassoa länkyttävä chilinsyöjä Tampereelta.

kilijano

Kileistä en tiennyt käytännössä muuta kuin Tabascon ja lapsuuden muistikuvieni mukaan se oli pahaa. Huonoa se on mielestäni vieläkin. Monissa pikaruokapaikoissa oli säilöttyjä pepperoneja. Niitä tykkäsin ottaa aina mutusteltavaksi, mutta en jotenkin osannyt yhdistää niitä mihinkään tuliseen. Ne vain olivat minulle maukkaita, vihreitä, säilöttyjä paprikoita.

Tuossa parisen vuotta sitten kävimme kaverin kanssa hakemassa pitsat paikallisesta ja kaveri oli ostanut sieltä mielijohteesta 90ml pullon Jéronimosin piri-piriä. Kaveri laittoi hieman kastiketta omalle pitsalleen eikä se oikein uponnut häneen. Minä laitoin noin teelusikallisen pitsapalalle ja kun puraisin, niin se oli siinä: kilikoukku. Sain sen pullon lopun kaverilta, eikä se kauaa kestänyt ja taisikin olla jo seuraava päivä, kun kävin hakemassa astetta isomman pullon. Läträsin sillä taas muutaman päivän ja laskeskelin paljonko sitä kuluu kuukaudessa. Kävin sitten ihan suosiolla ostamassa samasta paikasta litran pullon tätä nektaria.

Siinä vaiheessa olin jo aloittanut kiertää lähimarkettien mauste-, mex-, kili- ja aasia-hyllyjä. Jääkaappi oli täynnä pulloja ja toleranssi kasvoi, niin että piri-piri maistui lähinnä suolaiselta etikalta.

K-kaupan mex-hyllystä löysin Pirkka-chipotlea. Tämä oli se viimeinen naula arkkuun. Tästä tuotteesta tuli suosikkini, kunnes reseptiä muutettiin sonnaksi.

Sitten mukaan astui nettitilaukset ja muutama huipputulinen kastike. Se vaihe on nyt ohitettu ja jätän kaikki homoperse-vitseillä höystetyt yllytyskastikkeet suosiolla väliin.

Nyt on tilanne sellainen, että ensi kaudeksi täytyy miettiä kasvattelun järjestämistä.

unenkuva

Lainaus käyttäjältä: kilijano - toukokuu 25, 2014, 14:36:15 ip
Kileistä en tiennyt käytännössä muuta kuin Tabascon ja lapsuuden muistikuvieni mukaan se oli pahaa. Huonoa se on mielestäni vieläkin. Monissa pikaruokapaikoissa oli säilöttyjä pepperoneja. Niitä tykkäsin ottaa aina mutusteltavaksi, mutta en jotenkin osannyt yhdistää niitä mihinkään tuliseen. Ne vain olivat minulle maukkaita, vihreitä, säilöttyjä paprikoita.

Tuossa parisen vuotta sitten kävimme kaverin kanssa hakemassa pitsat paikallisesta ja kaveri oli ostanut sieltä mielijohteesta 90ml pullon Jéronimosin piri-piriä. Kaveri laittoi hieman kastiketta omalle pitsalleen eikä se oikein uponnut häneen. Minä laitoin noin teelusikallisen pitsapalalle ja kun puraisin, niin se oli siinä: kilikoukku. Sain sen pullon lopun kaverilta, eikä se kauaa kestänyt ja taisikin olla jo seuraava päivä, kun kävin hakemassa astetta isomman pullon. Läträsin sillä taas muutaman päivän ja laskeskelin paljonko sitä kuluu kuukaudessa. Kävin sitten ihan suosiolla ostamassa samasta paikasta litran pullon tätä nektaria.

Siinä vaiheessa olin jo aloittanut kiertää lähimarkettien mauste-, mex-, kili- ja aasia-hyllyjä. Jääkaappi oli täynnä pulloja ja toleranssi kasvoi, niin että piri-piri maistui lähinnä suolaiselta etikalta.

K-kaupan mex-hyllystä löysin Pirkka-chipotlea. Tämä oli se viimeinen naula arkkuun. Tästä tuotteesta tuli suosikkini, kunnes reseptiä muutettiin sonnaksi.

Sitten mukaan astui nettitilaukset ja muutama huipputulinen kastike. Se vaihe on nyt ohitettu ja jätän kaikki homoperse-vitseillä höystetyt yllytyskastikkeet suosiolla väliin.

Nyt on tilanne sellainen, että ensi kaudeksi täytyy miettiä kasvattelun järjestämistä.


Jos toleranssi on niin kova, kun kehut, niin täytyyhän sun kasvattaa sitten Jigsawia :D  Tervetuloa mukaan joukkoon kummaan. ps. Piri Piri on hyvää, itsellä kasvaa :)

joseplluissans

Tsilijanolle vinkki: laita tietoihis paikkakunta esille, voit vaikka saada maistiaisia joltain saman paikkakunnan harrastajalta...
Bassoa länkyttävä chilinsyöjä Tampereelta.

longi

Hola

Ittellä alkoi jo opiskelu aikoina 90 luvun alkupuolella ennen EU äänestystä, kun laittelin ihan vaan paprikan siemeniä multiin. Jotkut iti ja viherkasvina niitä pidin opiskeluboksissa. Sitten laittelin oisko ollut jonkun etno-kaupan kuivatuista siemeniä itämään ja ne iti ja vahingossa niihin tuli jossain vaiheessa podeja. Siitä se ajatus sitten lähti eli kaupan chileistä. Oisko sitten ollut -90 loppua tai tän vuosituhannen alkua, kun netistä jollain sähköpostilla niitä ekoja siemeniä tietyistä lajeista tilailin tyyliin, lähetä kirjeessä parikybää ja postimerkillä varustettu kirjekuori osoitteineen.

Silloin oli vielä markka voimissaan ja tolla 20 markalla sai aika satsin siemeniä käärittynä paksuun paperiin/lajike ja lajin nimi kirjoitettuna kääreeseen. Siinävaiheessa oli jo ekoiss kokeiluissa ruokakaupan siemenistä kasvattamissa parhaissa sormenpaksuinen puuvarsi ja ikää monia vuosia.

Siihen aikaan (viimevuosituhannella) ei ollut edes noita bulkki hapsuja kaupan tiskillä. Jostain stadin kauppahallista saattoi joskus habaneroja löytää, mutta olivat harvinaisia.

Ja tää harrastus vie kyllä koko miehen mennessään. Aina olen kasvatellut mullissa ja saanut ihan tarpeeksi omaankäyttöön satoa, mutta nyt olen alkanut protoja tekemään ensi vuodelle. Hydroja meinasin muutamaa kokeilla ja ekassa nft:ssä näyttää koekaniinit eli kaupan ruukkuyrtit voivan ihan hyvin. Pienehköjä ebbejä myös askartelen ja tarkoitus olisi kokeilla putkeen tehtyjä syvemmän veden nft viritelmiä eli onk ne sit DFT:tä vai mitä:)

-longi-

Zen

Oman harrastuksen alkuun ei liity kovin hienoa tarinaa, vaan luultavasti hyvin tavallinen kuvio: kaverini oli jostain syystä innostunut kasvattamaan omia kasveja ja ulkonäkösyistä haaveili ottavansa mukaan pari chililajiketta. Kertoi sitten tästä uudesta innostuksestaan ja näytti minulle kuvia Bolivian Rainbow'sta. Siinä sitten pari vuotta ihmeteltyäni aloin hakea chileistä enemmän tietoa ja pistin siitä vielä parin vuoden päästä vihdoin siementilausta menemään. Siitä se sitten lähti - ja heti lapasesta. Mukaan tuli vielä kaiken lisäksi muitakin kasveja: kurkkuja, tomaatteja, salaatteja... Oli siinä perheellä ihmetteleminen, kun yhtäkkiä kaikkien lähiperheenjäsenten parvekkeet olivat täynnä kasvejani ja ramppasin sitten niitä hoitamassa.

Myönnettäköön tosin, että jo lapsuudessa on tullut kokemusta omasta kasvimaasta, mutta tällöin meillä oli perheen kesken ihan vuokrattu palsta kaupungin laidalla, jossa sitten kasvatettiin herneitä, perunaa, porkkanaakin hyvinä vuosina. Ehkä rakkaus vihreään on tullut jo sieltä - nyt se vain on päässyt taas valloilleen, kun saa itse päättää mitä kasvattaa ja paljonko (ja vastaus tähän: paljon).

Jalapeno-nam

Noin vuonna -83/84 Tampereella löysin kebabpaikan nimeltä Abu Fuad. Aina baari-illan jälkeen kebabille ja sitten oksentamaan (kun se oli niiiin tulista). Lopulta ne kebabit alkoi pysyä suolistossa ja siitä tuli myös lounaspaikkani aina silloin kun opiskelijalla oli varaa.

Toisen sysäyksen sain kun muutimme San Diegoon ja siellä oli meksikolaisia, jotka tekivät ihan autenttista meksikolaista ruokaa, siis syrjemmällä ei missään ketjuissa tai hienoissa ravintoloissa.
Silloin iski himo- jopa aamukananmuniin tuli chiliä. Kiinalainen typistyi schetsuanialaiseksi ruuaksi ja myös thaimaalainen maistui hyvin. Jopa koiramme söi hyvällä ruokahalulla ruuanloput, joissa oli chiliä. Ruokavieraat toivat joskus omat kermaviilit mukanaan  ::).
Ja opiskelijakaverit sanoivat, että jos sinä joskus kuolet, me varotetaan patologia, että älä vaan avaa sitä.  ;D

Lapseni syntymän jälkeen piti laimentaa hieman, mutta pian poikanikin söi yhtä chilistä ruokaa kun me muutkin. Tosin kerran lipsahti hiukan liikaa ja poika kun otti lusikallisen ruokaa suuhunsa, hän paiskasi käden suulleen ja juoksi vessaan sylkemään sen pois. Olin juuri aloittamassa saarnaa, että tuollainhan ei ruokaa syljeksitä, kun punainen hikinen poikani tuli vessasta ja karjasi "tappaa ainoan lapsensa!"  :-*

Nyt ihan stressin takia chiliharrastus on laimentunut hurjasti. En jaksa syödä ruokaani aina uudelleen kun lehmät vaan haluan, että se pysyy kerralla mahassa. Siksi olen tykästynyt tuohon jalapenoon.
Tosin täällä jumalanselän takana minun ruuat ovat kuulemma niin mausteisia, ettei niitä voi syödä.
Poikani kaveri varmistavat pojan lautaselta ennen kuin pyytävät ruokaa , että mille se maistuu. Niin tämä siis sen jälkeen kun pojan kaveri lupasi syödä meillä ja vein veijjareille lautaset yläkertaan, missä nappulat pelasivat tietsikkaa. Kaveri otti ruokaa suuhunsa ja kait se oli liian tulista hänen makuunsa. Poika sanoi hakevansa lasin maitoa alhaalta, kun kaveri huusi porraskäytävään, että tuo koko tölkki. Sen jälkeen siis tämä maistelu tarkistus.
-paha kello kauas kaikaa-  :-\

Trioniska

Pöhistäänpä tännekin jotain...

Tulisemmasta ruuasta vissiin aina tykännyt (niin pitkälle kun muistaa) mutta viimeisiä niitteja sattoi olla yhden tuttavan sadonkorjuu kekkerit missä "mausteista" salsaa ja nagasuklaata napsittiin. Nagasuklaa oli tosin tehty tuoreesta viipaloimalla että yllärit olivat veikeitä...

Ennen noita toki muutaman kerran kaupan habaneroilla pidetty broidien ja kavereiden kanssa hauskaa...

Hidasteina ollut se ettei muu lähipiiri niin hirveästi ole välittänyt vivahteikkaammasta sapuskasta  ::)

Taisi olla pari vuotta takaperin kun liityin jäseneksi yhdistykseen. Sain liittymiseen kuuluvat siemenet ja annoin ne broidille kasvatukseen, sai kasvamaankin mutta kissa meni sen puskan silppuamaan... Omalla kohdalla ei ollut vielä kasvatushaluja tuolloin.

2013 syksyllä ostin sitten Fataliin Aji Fantasy laatikoita itselleni syksyn mittaan kahdet ja kaverille poikien iltaan yhden, kaveritkin diggasivat. Otin siemenet talteen ja taisin loppukeväästä laitella multiin. Kohtuulliset määrät satoa tuli ohuista rangoista mutta jäi teknisempi lannoitaminen ja hoivaaminen vähemmälle myös alun neem hoitojen jälkeen jolloin kirvatkin pääsivät oman osansa saamaan.

Pääsi kuitenkin oman sadon makuun niin lähtihän se mopo keulimaan tulevalle kaudelle ja blogini listat sitä samaa hoilaa... Toki kummasti auttoi asiaa että muutimme n. vuosi sitten omakotitaloon missä kasvatusta ajatellen monta mahdollisuutta tarjolla :D
Aloitteleva kasvattelija jolla mopo "voi" lähteä käsistä
http://chilimuistio.blogspot.fi/
Kaudet vuodesta 2014

Epzik

Itsellä alkoi chiliharrastus varsinaisesti Thaimaan reissusta. Paikallisessa ravintolassa tuli tilattua kerran tom yam kung annos, en tiedä mikä versio mahtoi olla, mutta tarjoilijan ilme oli paljon puhuva kun näytin thain kieliseltä listalta mitä halusin ;D Ja olihan se kieltämättä elämys, sitä olisi voinut laavakeitoksikin kutsua, olin aikaisemmin käyttänyt sirachaa pari pulloa, mutta tämä keitto oli jotain aivan muuta. Sitä keittoa olikin sitten pakko saada lisää. Reissun jälkeen muutinkin sitten porukoilta ja opettelin itse tekemään kyseistä herkkua ja keksin itse alkaa kasvattamaan chilejä ;D
Kaikkien alojen asiantuntia, muttei kuitenkaan seuraavien...

Majavaraani

Oon aina tykännyt kasveista, varsinkin hyötykasveista. Ja ne tuntuvat aina viihtyvän seurassani, nin kuin minä niiden. Oon kans tykännyt psykoaktiivisista kasveista, mut niiden kasvattaminen on tehty turhan hankalaks suomen maassa. Niimpä nyt usean välikohtauksen jälkeen keskityn chileihini. Itse asiassa nautin nyt enemmän chilien kasvattamisesta. :) Chili hulluus on iskenyt! Uusia lajikkeita on aina pakko saada! Eniten mua kiehtoo se lajien ja lajikkeiden kirjo. Tykkään kans siitä, kun noi on monivuotisia kodinkoristajia. Harrastus tais lähtee jostain puutarha liikkeen siemenpussista jonka ostin muiden yrttien muassa. Nyt lähdössä neljäs kesä chilien parissa. Kasvit tuovat paljon iloa. :) Ja on chilissä asennetta, parasta se onkin suoraan pensaasta syötynä. Jokainen kasvi on yksilö ja omanlaisensa, siitä tykkään ja vaalin niitä kuin silmäterää. Kohta pääsee taas satoa kerää. :p

t4ku

Lähdettiin joskus muinoin kaveriporukalla mökille, ja eräs kavereista toi mukanaan rasian fataliin tuoretta nagaa. Ja sitten se perinteinen, eli alkuillasta isosti keskiketterää nauttineena hirveet yllytykset käyntiin että kuka uskaltaa syödä jnejne. No niinhän siinä sitten kävi että sen illan jälkeen ei enää ollut paluuta entiseen, koska tulihan siitä nagasta sellaset kiksit että morjens! 8) Ei muuta kun tuumasta toimeen ja intterwebin ihmeelliseen maailmaan, josta google-hakukonetta käyttäen alkoi löytyä alan sivustoja, ja sivustoilta tietoa ja neuvoja jotka tyhmäkin ymmärsi. (noin suunnilleen.)
Ensimmäiset siemenet tilaukseen ja odotellessa takaisin intterwebbiin ahmimaan tietoa. Siemenet saatuani alkoi matka chili-hulluuteen, eikä loppua näy  8)

Sholva

Itsellä alkoi siitä että tulisesta ruuasta pitkään tykänneenä ei markkinoilta oikein löytynyt chilijauheita josta olisi hyvää potkua saanut ruokiin. Tähän päälle vielä se että etikan maku on epämielyttävä joten suurin osa kastikkeista jää hyllyyn. Tuli sitten ohimennen juteltua entisen työpaikan vakio kuskille ohimennen pitävänsä tulisesta ruuasta ja että on harkinnut chilien kasvattamista. Tästäkö Mattson innostui ja toi niin kattavan "startteri" paketin että sillä tiellä ollaan vieläkin. Säkki piti sisällään ~10 pussia eri siemeniä, 5 purkkia jauheita, useamman tuoreen chilin, kivivillaan, verkkoruukkuja jne.

Mirka

Eipä tässä vielä varmaankaan harrastuksesta voi puhua, mutta olen pitänyt tulisista mausta lapsesta asti. Ensimmäinen kaupan koristeannuumi ilmestyi ikkunalaudalle varmaan kymmenisen vuotta sitten. Siitä lähtien on tullut satunnaisesti kasvateltua muiden rehujen ohella kaupan chilien siemenistä annuumeja. Jotain pientä satoakin on ajoin saatu.

Nyt tänä vuonna ekaa kertaa alkoi tympimään kaupan chilien pääsääntöisesti huono maku, ja tilailin kunnon siemenet. Nyt noita taimia on sitten kasvamassa. Aika näyttää tuleeko niistä satoakin, vai onnistunko tappamaan kasvit vielä ennen sitä.

MRgreen

Ostin Kevätmessujen innoittamana Zengrow 2:sen kaksi vuotta sitten. Sitten kasvateltiin yrttejä keittiössä, homma lähti vähän kädestä jo siinä vaiheessa. Sitten: puolisen vuotta sitten muutettiin perheen kanssa pk-seudulle ja muistin saaneeni muutaman Fataliin pikkupussin siemeniä ja ei kun kivivillaan itämään tyyliin "ai niin, mullahan on niitä chilin siemeniä, vois kokeilla". Kohta väsäiltiin jo ebbiä vintillle. Ensin muutama ESLi, sitten Led Finlandilta isompaa tohotinta hankkimaan. Tuli kevät; nyt pihalla on Bauhausista hankitussa n. 6 neliön kasvarissa taimet altakastelussa ja iso ebbi teon alla Chilikirjan ohjeiden mukaisesti.

Tuttua varmaan monelle.  :chili: