Eli tänne kaikki kertomaan mistä tämä rakas harrastus lähti liikenteeseen?
Kasvoiko kaverillanne chiliä vai rupesiko pepperonit maistumaan miedoilta ja halusitte vahvempaa?? mistä..kertokaa
Oma harrastukseni lähti siitä kun kavereiden kanssa istuttiin iltaa ja tabacoa pistettiin leivänpäälle yms..maisteltiin pepperoneja yms. noin kolme vuotta sitten.
Siitä pikkuhiljaa lähti kytemään semmoinen " tahtoo tulisempaa" tunne. Ja rupesi todellakin chilit maistumaan :D
Loput arvaattekin jo ;D
Tulisesta ruuasta olen tykännyt aina ja Tabasco kastikeillahan aikoinaan kaikki alkoi. Mutta chilinkasvatus lähti siitä liikkeelle, kun kaupassa käydessä hiplailin tuoreita chilejä silläsilmällä että voisi laittaa niistä siemenet multiin kasvamaan. Tuoretta chiliä olin käyttänyt satunnaisesti ruuanlaitossa, mutta koskaan ei ollut tullut mieleen niistä kasvattaa omia chilejä.
Kotona pähkäilin että mites nää siemenet nyt sitten laitetaan kasvamaan. En todellakaan ole koskaan ollut mikään viherpeukalo, joten netistä hain tietoa kasvatukseen ja eksyin näille sivuille. Ihmetykseni oli suuri kun alkoi paljastua kuinka paljon eri chililajikkeita oli. Olin lähinnä ollut siinä uskossa ettei chilejä ole kuin pari lajiketta. Sittenhän siemeniä joutui tilaamaan Fataliilta ja loppu onkin historiaa.
Ruuanlaiton kautta lähti innostus, en itsekään tajunnut että nuista tuoreistahan saa jotain kotonakin kasvatettua. Sitten yllätyksenä kuulin erään tutun kasvattavan chilejä, ja eräällä visiitillä tarttui siemenpussi mukaan. Siitä sitten.
Aina tulisesta ruoasta pitänyt. Eräällä foorumilla sitten oli keskustelua kasvatuksesta, aloin sitten googlettelemaan lisää ja jossain vaiheessa sitten päätin tilata siemenet. Foorumille liityin samantien. Tosiaan vasta eka kausi menossa ja vähän harmittaa kun on noita koristechilejä suurin osa isommista kasveista, ei luultavammin maistu oikein miltään.
Viime kesänä oli ihan mielijohteesta kasvamassa olemattomalla hoidolla ja tietämyksellä jotain perus-annuumia. Sitten kesän/syksyn mittaan luin eräästä ruokablogista chilisadosta, niiden hyvästä mausta ja monikäyttöisyydestä. Siitä lähti kiinnostus ja panin sitten tänä vuonna kasvamaan muutamaa lajiketta. Tulisuuden hakeminen ei siis ollut niinkään syy vaan paremman maun kaupan chileihin verrattuna sekä yleinen kiinnostus. Kaiken teknisen ja rakentelun kanssa on ennenkin ollut mopossa kiinni pitelemistä ja nythän tuossa pihalla seisookin kasvihuone, johon olen virittelemässä ebbejä.
Mausteista ruokaa on aina tehty ja hamuttu. Oliskohan ollut joskus 95-97 kun hurahdin meksikolaistyylisiin ruokiin ja piti itse saada tehdä.
Tähän tarkoitukseen ei sitten ollut juuri lainkaan aineita saatavilla ja sehän miestä otti pannuun :)
Muistan kun silloisen tyttöystävän kanssa käytiin laivalla Tukholmasta asti hakemassa chipotlea ja nopaleseja :D
Jälkeempäin kuvaan tuli thai ja mausteisemmat intialaiset ruuat. Keittokirjoja alkaa hyllyssä olemaan vuosien varrelta. Pieni suvanto vaihekin pari vuotta.
Nyt sitten aloitin myös kasvattamaan omia chilejä, tästä kiittäminen foorumilla lymyävää Manuxia.
siemenestä... ::)
osoitteesta:
http://www.saunalahti.fi/~thietavu (http://www.saunalahti.fi/~thietavu)
Kuten jossain toisaalla foorumilla olen vastannut; Thaimaalainen vihreä curry sai minut koukkuun, joskus n. parikymmentä vuotta sitten.
Se oli paikanpäältä tuotua ja todella tulista.
Traviania aikoinaan pelatessani liittouman foorumille ilmestyi ketju chilinkasvatuksesta. Ihmettelin tietysti että mikä juttu se on, sain linkin tänne, ja joku naksahti varmaan päässä. Muutaman kuukauden sisään oli hommattu Fataliilta siemenet ja saatu joululahjaksi 15W kasvilamppu. "Oikeita" chilejä en ollut ennen tuota maistanutkaan, eikä kebab-paikkojen pepperonit innostaneet kun maistuivat jotenkin huonoilta. Kaupasta löysin rawitteja ja maistoin sellaisen kaverin autossa kerralla. Oli siis kunnollinen "tulikaste" chilinsyöntiin. ;D
Nyt on menossa kolmas kausi, kasvien määrä ja elintaso ovat nousseet huimasti ekan kauden risuista, mutta vielä sais paremminkin olla asiat.
No ehkä kevyt tarkennus asiaa.. Eräänä Helmikuisena päivänä joskus 6-7 vuotta sitten eukon piti käydä kukkakaupassa. Siinä kun se katteli jotain rotorenttumeitansa, niin mä katoin ajankulukseni siemenhyllyä. Oli lähes uskonnollinen herätys, kun näin siellä caribean red habaneron ja apachen siemeniä! En muista mitä eukko osti, mutta itse ostin kyseiset jyvät.
Myöhemmin etsin tietoja kasvatuksesta. Silloin en huomannut ainakaan tätä foorumia, mutta löysin googlella infernon sivut. Sillä sitte yritettiin ja vituikshan se meni. Ei infernon sivujen takia, vaan oman sooloilun takia. Pari vuotta meni välissä kun en kasvattanu mitään, mutta kun kerran olin maistanu omaa hedelmää, niin ei sitä voinu olla kasvattamatta.
Yllättävää kyllä, parempi puolisko sanoi että laittaisin pari kaupan chilin siementä itämään. On muuten katunut sitä sammakkoaan siitä lähtien.
Nyt on yksi huone "vierashuone" varattuna chileille, sinne enää mitään vieraita mahdu ;D
Pienestä pitäen oon pitäny tulisemmasta ja tabasco ja kaupan chilijauheet olikin kova sana jo ala-asteikäisenä. Melkein aina on tullut jotain chilituotteita käytettyä kokkauksissa mutta internetin ihmemaailman ansiosta tutustuin myös tulisempiin ja parempiin vaihtoehtoihin kuin mihin aiemmin marketeissa ja ravintoloissa yleensä törmäsi, parasta oli kun löysin tämän foorumin ja aluksi vain luin ja hain tietoa, usein vieläkin tulee syödessä luettua tätä foorumia, sen takia varmaan välillä onkin tullut syötyä itsensä ähkyksi... ::)
Pitkään oli jo mielessä kun tätäkin foorumia lueskellut, ja kyllähän se vei mennessään :)
Lainaus käyttäjältä: linker - toukokuu 11, 2010, 19:26:58 ip
osoitteesta:
http://www.saunalahti.fi/~thietavu (http://www.saunalahti.fi/~thietavu)
:)
Pirkka makea ja mieto chili. Maistui niin makealle että nappasin siemmenet talteen ja joskus vapun jälkeen pistin mustaan multaan ja jätin ulos itämään.. Iti ne, ihme kyllä ja syyskuussa kukkakin tuli. Great success! Tämä 2. kausi näyttää lupaavammalta :D
Syötin papukaijoille kaupan "chilejä" ja pohdin, voiskos niitä kasvattaa itsekin. Jotenkin takaraivossa pyöri, että chilejä on useampaa sorttia mutta tarkempaa tietoa ei ollut. Samoihin aikoihin luin lehtijutun Fataliista. Asia jäi puoleksi vuodeksi ja sitten eräänä päivänä kun pohdin tabascon olematonta poltetta jostain tuli flasbäkki "Fatalii".
Löin sen googlen hakuun ja löysin sekä Fataliin, että Infernon sivut. Muutamaa tuntia myöhemmin tiesin aika lailla enempi chileistä. Seuraavana päivänä nappasin siemenet talteen pappareiden lounaasta ja löin multiin. Nyt kun tiesin, että kyseessä on Capsicum Annuum.
Vuotta myöhemmin lajikkeita oli jo kymmenkunta ja kasveja enemmän kuin ikkunalautaa.
Chilit vie mennessään. Kasvienhoito on muutenkin mukavaa hommaa.
Pari kuukautta tuli semmoinen tunne, että on liikaa vapaa-aikaa, ja pitäisi täyttää sitä jollakin. No lähdin tutkailemaan internetin ihmeellisiä keskustelupalstoja. Eräällä toisella foorumilla oli topicci "Chilin kasvatus", ja siellä oli linkki tänne ja Fataliille. Niiden neljän antoisan tunnin jälkeen, joina olin tutkinut chilin kasvatusta, oli siemenet tilauksessa.
Siitä se lähti kun kebab pepperonit ei maistu miltään ja kaupan tarjonta ei sisällä kuin kahta eri tuore chiliä, toinen joku espanjalainen mieto annuumi ja toinen ugandan habanero joka on vielä kuitenkin vähän liian tulinen paljaaltaan syötävänä. Nyt kasvamassa toistakymmentä lajia siinä toivossa että ees yhen podin sais aikaseks :)
No morjens, aloitin tässä pari päivää sitten kun vaimo toi 2 chilipensasta kun ilmaiseksi sai töistä, toisessa olikin jo osa valmiita ja toisessa raakileita...
Tein kyllä jo aikaisemmin Stokkan jostain chilisekoituksesta kokeilun oliiviöljyyn, yksi habanero, yksi jalopeno ja yksi olikohan santa fe ja viikon päästä kokeilin maistaa ja olihan se hyvää ja tulista.
Sitten tein katkarapumajoneesia jossa oli Usasta tilattua chilijauhetta ja paloittelin yhden sellaisen santa fe:n, tulisuus aste paketin mukaan jotain 5 ja oli tautisen hyvää.
Siinä jäin koukkuun ja nyt just paraikaan on uunissa täytetyt paprikat joissa ihan mukavasti niitä omia chilejä ja ainakin soossi maistui ennen uuniin menoa tuliselle:)
Mä en eti mitään hirveitä kokemuksia vaan maustetta ruokaan ja chili on kyllä erinomainen mauste!
Harrastus on vielä aika paljolti painottunut valmiisiin kastikkeisiin ja mausteisiin, mutta nyt on ollut kuukauden / pari kasvamassa ensimmäiset omat istutukset. Satoa odotellaan nyt habasta, chiluacle negrosta, jostain "lemonista" ja boliwian rainbow:sta. Tänään tarttui kaupasta mukaan pari habaneroa, joista toinen puolitettiin, silputtiin ja laitettiin tehosekoittimeen vanilijajäätelön, maidon ja mansikkahillon kanssa.
Perinteiseen pirtelöön verrattuna, tuo ei tuonut viilennystä kuumuuteen vaan ennemminkin päinvastoin ;D
joo olen huomannut sen että jos tahdotte viilennystä niin kannattaa syödä pieni ateria jossa tulisuutta ei ole niin kovin paljon..
itse tein tänään riisikebabin salaatilla ja tulisuutta oli mukavasta mutta ei älyttömästi, hiki kyllä tuli ja sitten parvekkeelle..pieni tuulenvire kävi kasvoilla...
ihanampaa oloa een tiedä..sitten päälle jäätelöannos (valion vanilijajäätelöa) jossa viskiä...
mmm....ihanaa...kesää... ( viski oli higland bird ).. nauttikaa kesästä...
tänään kun tulin linja-autolla töistä( loppuu ensi perjantaina) oli helvetin kuuma ja auringossa 40+ astetta
olisin valmis syömään vaikka mitä chiliä joka helpottaa.. kotona tein leivän jonka sivelin blairin juhlakastikkeella
..yli 700000 scovillea palautti maan pinnalle todella hyvin... mutta olo on nyt hyvä!!
Kaikille aloitteleville chiliharrastajille tiedoksi!!
aloittakaa varovasti ja lisätkää pikkuhiljaa potkua jos tarvii
ja muistakaa että chiliharrastus ei ole sitä että kuka syö tulisinta!! nauttikaa chilista ja kasvatuksesta/kastikkeista/resepteistä!!!!!!!!!!!!
ja..mauista..
Lainaus käyttäjältä: Tomppa - toukokuu 14, 2010, 22:52:17 ip
aloittakaa varovasti ja lisätkää pikkuhiljaa potkua jos tarvii
ja muistakaa että chiliharrastus ei ole sitä että kuka syö tulisinta!! nauttikaa chilista ja kasvatuksesta/kastikkeista/resepteistä!!!!!!!!!!!!
ja..mauista..
Tuo on totta ja uskon, että useampi hieman kauemmin chilejä kasvattanut allekirjoittaa tämän..
Itse ostin ensin Blair's sudden deathia, sen jälkeen ultra deathia.. Monta kuukautta myöhemmin maistoin Fassen nagajauhetta.. Ai luoja mikä makuherätys, jauhe sai kaiken maistumaan taivaalliselta lämmön tuonnin lisäksi. Tänään lähtikin tilaukseen fataliin savuchilijauhetta, grillihabajauhetta sekä jotain poppamiehen "maukkaaksi" kehuttua kastiketta jonka nimeä en juuri nyt muista. En ennen edes ollut tajunnut miten hyvä maku chileissä voi olla.
Lainaus käyttäjältä: Tomppa - toukokuu 14, 2010, 22:52:17 ip
chiliharrastus ei ole sitä että kuka syö tulisinta!!
Tämä ei ainakaan itselläni ole tavoitteena. Mutta esim. Naga ja 7pod ovat mielestäni aivan uskomattoman herkullisia chilejä. Täytyy vaan yrittää kasvattaa toleranssia jotta pystyisi nauttimaan niiden MAUSTA paremmin... 8) Onhan noita miedompiakin herkullisia lajikkeita mutta kyllä tuo tulisuus tuo sitten aivan oman lisänsä tähän hommaan... :D
Arizonasta. Lännenleffojen kuvauksiin käytetyn aavikkokylän matkamuistomyymälästä. Pussi chilinsiemeniä (mm. Tepin) viimeisillä opiskelijataaloilla. Ja tähän on tultu 15 vuotta myöhemmin. 8)
Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - toukokuu 20, 2010, 13:50:26 ip
Arizonasta. Lännenleffojen kuvauksiin käytetyn aavikkokylän matkamuistomyymälästä. Pussi chilinsiemeniä (mm. Tepin) viimeisillä opiskelijataaloilla. Ja tähän on tultu 15 vuotta myöhemmin. 8)
En malta odottaakkaan 15 vuotta, viime tammikuussa suomalainen turistiseurue osti äänekkään spekuloinnin seurauksena akaasian siemeniä Playa del Inglesistä, Gran Canarialta.
Joudunko pitämään silmäni auki akaasiafoorumia varten?
Sunnuntaina tuskailin kun ei ollu yhtään chiliä, tabascoa tai mitään muutakaan äkäistä kotona.
Siinä sitten illan mittaan kasvoi mielessä idea että entä jos kasvattaiski itte. Googlettelua aiheesta ja siemenet fataliilta tilaukseen.
Eli siis hyvin alussa harrastus vielä mutta eiköhän se tästä 8)
En kyllä muista mistä idea lähti.
Aina olen pitänyt mausteisesta ruoasta, onnistunut tappamaan kaikki kasvini jopa kaktuksia ja rahapuita mukaanlukien...
Oliskohan reilu 3v sitten kun aloin miettimään että joskos sitä alkaisi kasvattamaan maustetippureita itsekin, liityin chiliyhdistykseen ja eräs ex duunikamuni tunsi
fataliin ja kehoitti joinaamaan IRC-kanavalle, alusta lähtien on saatu vinkit suoraan huipulta, niitä noudattamatta ja kantapään kautta oppimalla
opittu. Kolmas kausi siis menossa.
Ensimmäinen AHAA! -elämys tuli kun ensimmäisen kerran maistoin jotain muuta, kuin kaupan perusannuumia, Aji Cristaleita kaupasta löysin, tosin
en välttämättä olisi kiinnittänyt niihin huomiota, ellen jo olisi tiennyt mitä on luvassa. Virallisesti myin sieluni chileille, kun kävin ensimmäistä kertaa
fataliin luona, kun oltiin lähdössä kaverin synttärifestareille hämeenkyröön, niin fatalii oli pakannut näytepussukoita, siemeniä, nagaa, sevenpodeja jne,
samalla sitten herra chilimestari esitteli kotikasvariaan ja kun maistoin peruvian white habaneroa... eijjuma mikä kokemus. Siinä sitten rupateltiin ja naureskeltiin että
herran kotikasvari oli mun silloista kämppää 4 neliöö isompi :)
Kaks ensimmäistä kautta meni ihan opettelussa, ja niin menee tämäkin, mutta nyt alkaa olosuhteet olemaan edes jotenkin kunnossa, niin kasveistakin jaksaa pitää huolta :)
-Timo
No tulisesta ruuasta olen aina pitänyt ja kai siinä on se ajatus jotenkinitänyt päässä kunnes se sai kasvu spurtin siitä kun ostin ekan oman viherkasvin. Sitten tuli lisää viherkasveja ja sitten lopulta kerran vain ajattelin tarkemmin noita kaupan hyllyllä roikkuneita chilejä, paprikoita oli tullut ala-asteella kasvateltua moneenkin otteeseen mutta sitten iski chili yläasteella. Ajattelin vain että kalliiks tulee jos joka kerta rupeen jotain tulista kaupasta ostamaan joten ei muuta kuin siemenet multaan. Tässä sitä ollaan nyt kun huoneessa on läjä viherkasveja plussana sitten kahdenlaisia chilejä sekä idätyksessä olevat habanerot. :D
Muutaman tekijän summa saivat viimein minut myös kasvattelemaan chilejä. Olen aina tykännyt kovasti kasvatella kasveja (huonekasveja kämppä täynnä), tykkään ruoanlaitosta ja tykkään tulisesta ruoasta. Se, että ryhdyin kasvattelemaan chilejä itse vaati kuitenkin sen että isäntä innostui kasvatuspuuhista ensin. Kateellisena seurailin isännän ensimmäisten chilikylvösten itämistä ja unohtaen täysin terveen järjen ja sen faktan että kasvit kasvavat isoksi laitoin "muutaman" siemenen itämään.
Nyt odotellaan innolla satoa ja voi sitä riemua kun itse kasvatetuista (jopa markettichilien siemenistä lähtöisin olevista) chileistä pääsee laittamaan ruokaa. Vähemmän yllättävää lienee se, että meillä ei kovin usein syödä chilitöntä ruokaa. :)
Tulihan sitä nuorena käytettyä punaista tabascoa pöperöitä maustamaan, joka muuten ei silloin 90-luvulla ollut yhtä lirua etikkaliemikuraa kuin nykyisin. Mutta suuremman ahaa-elämyksen koin saatuani pullon Blair´s Sudden Deathia kaverilta 4 vuotta sitten. Sitten löysinkin chileistä googlaamalla Infernon sivut jotka antoivat idean kotikasvatuksesta ja ei muuta kuin Fataliilta siementilausta kaverin kanssa ja tällä tiellä ollaan yhäkin...
Oma chilikasvatus lähti kun tilasin skideille tuollaisen "eemelin puutarha" kataloogin.. eli ideana että muksut myyvät siemeniä sukulaisille ja tutuille ja saavat 30% tuloista. Noh pakko oli kannatuksen vuoks itsekin jotain tilailla ja pongasin luettelosta chilien siemeniä ;D. Tilasin kuutta lajia ja nyt ollaan ihan koukussa kasvatukseen kun tulosta on syntynyt heti ensi yrittämältä. Sinänsä hassua kun en oo ollut mitenkään kovin tulisen ruuan ystävä. En tiedä tuleeko musta edes sellaista kun sato vielä raakaa, mutta nautin noitten kasvien kanssa "näpertelystä".
Itselläni lähti siitä kun kaverini sai kasvatettua naga morichii niin olin juuri kuin ''OMG''.
Sitten Fasselta siemenet tilasin ja ekaa kesää nyt kun kasvattelen.
Mitenköhän se lähti liikkeelle...jotenkin eksyin wikipediasta chileistä lukemaan sieltä sitten päädyin aji infernon sivuille ja oli kirjotukset siellä niin kannustavia,että oli pakko päästä kokeilemaan.Viime vuosi kasvateltiin sisällä ja nyt nousi 10m2 kasvihuone :DHaaveissa siinttä tuollainen samanlainen 36 m2 kasvihuone kuin bluesmanilla.Pikku plantaasi jossakin mihin voi lähteä ihmisiä ja muuta maailmaa piiloon chilien pariin tietenkin :)
Työkaveri toi thaimaan reissultaan siemeniä, kahden amatöörin tunnistustaitojen perusteella Thai Dragonia. Kasvatteli niitä työpaikan ikkunalaudalla ja homma alko kiinnostamaan. Sain muutaman podin --> hilit huiviin ja siemenet talteen. Nyt kymmenen kasvia parvekkeella, satoa odotellessa....
Minulla sittaas lähti homma niin että kaveri toi pullon chilivodkaa illanistujaisiin ja sitä siinä sitten naukkaultiin. Sen jälkeen halusin kyseistä vodkaa lisää mutta sitäpä eipä alkon mukaan myydä kuin pk-seudun ja pohjois-suomen alkoissa, empä sitten jaksanu tilata sitä turun alkoon ja otin korvikkeeksi pullon nimeltä "Hot Metal Pepper Vodka" mukaan. Maistoin kyseistä vodkaa, ja en tiedä mitä pippuria tai chiliä tuossa mukamas oli, maistu laimeelta fisulta.
Tämän jälkeen aattelin että mitäpä jos ite kasvattais chilit ja tekis ite chilivodkaa.. ajatus sitten vähän katos ja puolen vuoden päästä huomasin lehdessä jonkun chiliartikkelin ja samana päivänä löysin chilifoorumit, infernon tietosivut ja fataliin sivut, ja ekan tilauksen fataliilta taisin tehdä jossain kello kahden aikaa yöllä kun oli niin mielenkiintoista luettavaa eikä voinut mennä nukkumaan :)
Eka kausi menossa 11 lajiketta kasvamassa, tosin, yhdestä vain tulee marjaa tällä hetkellä :P
Ensimmäisen oman talon kuistille 2 purkkiin thaichilin siemeniä vuoden 2000 keväällä. Sitten toki etsimään lisätietoa aiheesta ja kas, tupsahdin sivulle http://www.saunalahti.fi/~thietavu josta ensi töikseni tulostin kaiken materiaalin paperille luettavaksi.
Ja loppu onkin sitten historiaa...
Itsekkin olen aina tykännyt mausteisesta ruoasta,mutta varsinainen innostus kaikkeen tuliseen
taisi tulla kun sisko oli raskaana nyt 6-vuotiaalle siskon tytölleni ja hänellä ei sanojensa mukaan
pysynyt mikään muu kuin kiinalainen ruoka sisällä,joten sitä tuli syötyä ja paljon :D.
Eräs kerta sitten satuin huomaamaan,että kappas täällähän on tälläisiä valkoisia pienehköjä
purkkeja täynnä jotai punaistasiemenvalkosipuliöljy-stuffia ja maistoin siinä sitten sitä.
Ai hirviä,että silloin muka poltti suuta,söin kuitenkin sezhuan härkäni loppuun siinä hikoillen.
Maha oli sitten aivan pakissa ja tuntui kuin helvetti olisi ollut siellä.
Siinä sitten kuitenkin aloin syömään joka kerta sitten hieman enemmän ja enemmän sitä
chilikastiketta ja lopulta oli lautasella melkein enemmän sitä tahnaa kuin itse ruokaa, jotain
kolmesta viiteen niitä purkillisia kului aina sitten siellä käydessä loppua kohden.
Harmi vaan ettei ne tee enää niin hyvää ruokaa kuin ennen,mutta ihan kokeilemisen arvoinen
paikka se postiaukiolla oulussa sijaitseva sheng long on jos täällä päin sattuu asumaan tai olemaan
käymässä.Nykyään melkolailla kaikkeen ruokaan mitä teen menee jotain chiliä tai kastiketta tai tahnaa.
tabascolla alko (rupes maistuu pahalta ja ei miltää) siinä sitten miettimää näitä sivuja seuranneena et hitto ku itekki sais kokeilla tuota habaneroo tuli muutto sit emännän kaa yhtee ja kaupasta löytyki jotai hollannin habaneroja
siitä se sitten lähtikin tulinen suhde habaneeroihin ja blairsin tuotteisiin (naga kyll hieman pelottaa ei o viel löytynyt rohkeutta ostaa ja maistaa) mut ehkä tällä viikol saa ittestään ottee ja kokeilla :D
ai niin anteeks ku sähelsin jotai näiden viestien kirjoitukses ku tuli näin kahdessa osassa (puoli unissani kirjoittelen)
Tabascollahan tuo taisi tosiaan alkaa joskus pari vuotta sitten. Kiinnostuis kasvoi ja aloin tilaamaan erilaisia salsoja,kastikkeita, jne. Sitten viime talvena kihlattu tilasi siemeniä ja ehdotti kasvatusta. Ja nyt sitten tunnutaan jarruttelevan menoa :)
Lainaus käyttäjältä: zerker - heinäkuu 30, 2010, 06:11:31 ap
siitä se sitten lähtikin tulinen suhde habaneeroihin ja blairsin tuotteisiin (naga kyll hieman pelottaa ei o viel löytynyt rohkeutta ostaa ja maistaa) mut ehkä tällä viikol saa ittestään ottee ja kokeilla :D
ai niin anteeks ku sähelsin jotai näiden viestien kirjoitukses ku tuli näin kahdessa osassa (puoli unissani kirjoittelen)
Huomaathan että voit myös muokata omia viestejäsi jälkikäteen. Kun olet kirjautuneena sisään, näet omien viestiesi oikeassa yläreunassa tällaisen: (http://img96.imageshack.us/img96/9688/viestijutut.jpg)
Painamalla
Muokkaa voit muokata aiemmin kirjoittamasi viestin sisältöä.
Itse kuulun myös siihen kansakuntaan joka on ollut aina tulisen ja mausteisen sapuskan ystävä!
Aluksi tulinen ja mausteinen ruoka oli sitä, myöhemmin enään "mikään ei riittänyt". Aina oli
tavalla tai toisella saatava tulisempaa ja mausteisempaa. Ruokakauppojen hyllyt tyhjenivät mitä
"erikoisemmista" mausteista ja lopulta aloin tilailemaan verkkokaupoista mausteita, kastikkeita jne.
Usea visiitti tuli myös tehtyä hämeenkadulla sijaitseviin thai/intia tyylisiin kauppoihin.
Aina silloin tällöin on juolahtanut mieleen, että mitäpäs jos kasvattaisin itse chilini. Tämä ajatus on
on nyt pyörinyt monia kuukausia pääkopassa ja muutama päivä sitten laitoin omat siemenet tilaukseen.
Tästä se nyt sitten alkaa!
Tulinen ruoka on aina maistunut, mutta todellinen kimmoke hommaan lähti pari vuotta sitten. Silloisella kämppiksellä kasvoi keittiön ikkunalla habaneropuska, ja tokihan piti erään baari-illan päätteksi vähän maistaa kun oli hedelmä kypsynyt. Pienen siivun otin ja melkein luulin kuolevani ;D.
Sen jälkeen alkoi ihan uudella tavalla katsella kauppojen tuorechili- ja kastikevalikoimia. Tein muutaman epäonnistuneen kasvatuskokeilun kaupan hollantilaisista napatuilla siemenillä, kunnes viime lokakuussa tämä nyt jo ex-kämppis toi jogurttipurkissa habasta ottamansa pistokkaan. Kuin ihmeen kaupalla on Vanhaherra Habanero kasvanut roimasti ja tehnyt pari podiakin, kukkii toista kertaa tälle kesää ja kymmenen uutta lajiketta odottelevat idätystä. Kun chilille antaa pikkusormen, se vie koko käden.
Kaveri kasvatteli jotain kaupan chilistä otetuista siemenistä ja luonnehti kokeilun tulosta termillä akkuhappo. Vuosi taisi olla 2001, innostuin mutta sain oman kokeiluni aikaiseksi vasta 2004, jolloin päätin laittaa itsekin siemeniä itämään. Ahne elukka kun olen niin toki läträsin ruukkuun kohtuuttomasti kananlantaa ja ties mitä mössöjä "kasvua kiihdyttämään". Tuloksena aivan kutuisen risun päässä oli aivan yrjöttävän kitkerä, puolikkaan herneen kokoinen papana. Alkava harrastus meinasi loppua siihen, mutta seuraavan talven aikana haalin tietoa ja siemeniä ja sitten rupesi homma pelittämään. Omakotitalossa asuessani homma lähti täysin lapasesta ja puskia taisi olla n. 130 ja lajikkeita pitkälle yli 20. Tokihan tuolloin satoa tuli, mutta olihan tuommoisesta määrästä kamala vaiva. Sittemmin kerrostaloon muutettuani homma on taantunut lähinnä baccatumien ikkunalautaviljelyksi. Mukavaa puuhaa ollut, täytyy taas varmaankin vähän aktivoitua.
Luin jostain jutun kun oli chilikasvattaja ratsattu huumeviljely epäilyjen takia ja jostain syystä heräs mielenkiinto kasvatella chiliä joten kävin hakemas pari päivää myöhemmin jalopeno siemenet kaupasta. Ajattelin että halpa ja vähän työtä vaativa harrastus mutta käsistä se lähti, aika ja ryyppyrahat menee chileihin :D
No tabascoa on aina roiskittu kotipizrakkaan ja kepsu-pepperonia syöty mutta mulla "sisäinen viherpimpero" rupes näyttään elon merkkejä viitisen vuotta sitten eli pari kesää sen jälkeen kun olin muuttanu omakotitaloon ja näinollen oli oma pihamaasto käytössä. Eli joutu hoitamaan puutarhaa ja sehän oliki yllättävän nastaa(lähiössä varttunu).
No kaveri kerto että sillä on tuttu joka on ihan "hörhö" chilien suhteen, niitä on kuulemma joka paikka täynnä sen kämpässä. Parin viikon päästä jostain kumman syystä ostin marketista rawittia ja ugandanpojan habaneroa ja pistin itämään, pakkohan se oli kokeilla!
Niillä mentiin ensimmäinenvuosi. No nyt on etelä ikkunat täynnä chinensee ja pihalla baccaa(oli mieleton ulkokasvatuskesä!)
Kyllähän toi nainen hurahtamisen alkuvaiheessa katteli et onko toi lintu vai kala kun toistasataa kiloa kaljua lihaa leikkii maija mehiläistä ja pörrää tops-puikon kanssa heteestä heteeseen. No, näillä mennään mutta joutuu valillä jarruttelemaan intoillessaan. Pitäs karsia kokoelmaa mutta kun ei viittis hyviä kasveja heittää menemään.
Ps:Pistin lisää itämään.
;D
Peruskoulussa kouluruoka oli niin mautonta ja lisättiin siihen kavereiden kanssa aina hirveesti Tabascoo ja sitten vaan haluttiin jossain vaiheessa tulisempaa.
Jossain vaiheessa joku toi Blair's habanero sipsei kouluun ja siitä me sitten opittiin, että onhan niitä muitakin merkkejä kuin Tabasco olemassa.
Sitten vähän ajan päästä meillä olikin koulussa mukana Poppamiehen ahjoo, Blair's death rain nitroo ja Blair's beyond deathiii.
Ja nyt kaveri kasvattaa chilejä ja minäkin olen ajatellu alottaa.
Varmaan joskus epätietoisesti Koti Pizzan Pollo Mexicanasta n. 10 vuotta sitten, kun huomas että ne "vihreät tuliset kummajaiset" maistuivat tosi hyvältä. Silloin en tietänyt edes asialle nimeä, mutta kiinnostus heräsi ja maistui hyvältä. Sit halus Bunjabin kebabbeihin "niitä vihreitä laihoja paprikoita" aina hirmu määrän jne. Ei ole kaduttanut. :)
Lainaus käyttäjältä: Fire - syyskuu 08, 2010, 20:43:54 ip
Varmaan joskus epätietoisesti Koti Pizzan Pollo Mexicanasta n. 10 vuotta sitten, kun huomas että ne "vihreät tuliset kummajaiset" maistuivat tosi hyvältä. Silloin en tietänyt edes asialle nimeä, mutta kiinnostus heräsi ja maistui hyvältä. Sit halus Bunjabin kebabbeihin "niitä vihreitä laihoja paprikoita" aina hirmu määrän jne. Ei ole kaduttanut. :)
Ei nyt ihan tähän ketjuun liity, mutta tuosta Koti-Pizzasta tuli mieleen eräs kerta kun tuli poikettua ja tilattua kotzone. Pyysin kreikkalaisten pepperonien tilalle jalapenoa ja vastauksena tuli, että "ne on aivan sama asia. Toiset on kokonaisia ja toiset pilkottuja." AHA.
No itse olen käyttänyt chiliä jo monta vuotta ruoan teossa, ja aina kun teen jotain kanakastiketta chili on välttämättömyys. ;)
Itse kasvin kasvattamiseen innostuin vasta pari viikkoa sitten, kun muutin omaan asuntoon ja ajattelin että olisi jotain kasvejakin kiva saada tänne, ja chili tuli ensimmäiseksi mieleen, kun siitä on kerran tullut hyvin suosittu kasvi.
Ja muutenkin joten kuten helppo hoitoinen ja siitä kasvista onkin sitten enemmän hyötyä kuin pelkästä koristekasvista. :)
Isoisä syötti aina kun menimme niille turkkilaisia turkipippureita, sitte oltiin kyyneleet silmissä jaeiku lisää siis joskuskun olin 7 ;D
Toissakesänä väsänin isän kanssa ihan säätämisen ilosta kotitekoisen hydroponiikkavirityksen pystyyn. Tietenkinhän siihen piti saada jotain kasvamaan, ja sattui olemaan kaupan chilien siemeniä käden ulottuvilla. Nyt siinä niiden parin kituliaan chilipuskan paikalla kasvaa komeahko kaupan habaneron siemenistä lähtenyt puska, ja odottelen innolla että se alkaa vielä joskus kukkimaankin.
Itsellä lähti kun siskon mies kasvatteli chiliä ja joskus tarjoili sitä maistamaan ja sit meni vuosi kuin muutin isompaan ja valoisempaan kämppään ja tässä sitä ollaan alkaa eka kausi olla jo ohi ja lajike määrä on kasvanut 1 lajista 20 kiitokset tästä tälle upealle foorumille, sen upeille jäsenille/kasvattajille sekä siemenkirje ketjulle ;)
Popcornmaker alko höpöttämään footballarenassa chileistä ja lupas lähettää siemeniä. Siitä se lähti.
Se oli silloin vuoden 2010 keväällä...
Olin tainnut jo jonkin aikaa seurata Dave'sin tasaista rantautumista suomen postimyynteihin ja herran pähkinöitäkin oli tullut tilattua pari purkkia. Sooseja seuratessa huomasin myös niitä myyvät poppamiehen ja chilikaupan joissa myös siemeniä oli myynnissä. Jotain viherkasveja olin kämppään kaipaillut jo hetken aikaa, mutta jonain pimeänä yönä se sisäinen yllytyshullu iski ja ajatus maailman tulisimman chilin kasvamisesta ikkunalaudalla otti tuulta purjeisiin :P
Ekaan tilaukseen tulikin juuri Orange Habanero, CRH, ja Naga. Olin vaan sen verran myöhässä tilauksen suhteen että monissa paikoissa alkoi yleisimmät siemenet olemaan loppu. Fassella kuitenkin siemeniä ja valikoimaa riitti joten sitä kautta tuli myös tutustuttua ajatukseen bonchista. Samaan aikaan tuli tältä foorumilta imettyä infoa kasvatuksesta ja siitä miten lajikkeiden kanssa olisin voinut alkuun valita ehkä vähän monipuolisemmin.
Veikkaan että näitä kasvatellessa myös mielenkiinto itämaiseen ruuanvalmistukseen heräsi.
Joskus yläasteikäisenähän se lähti normitabascon vaihtamisesta habanero-malliseen. Samalla kai tuli vannottua, että normitabascoon en enää koskisi =D
Taisi olla juttua Hesarissa vuosia sitten. Sitten kokeilin kasvatella jotain kaupan (thai ?)chilejä.
Oli pari vuotta väliä, kunnes innostus iski taas.
Sain muistaakseni 14-vuotis lahjaksi tutulta yhden aji andean taimen, huomasin että sehän jopa lähti kasvamaan ja sain pidettyä hengissä. sitten jouluna päätin että tilaan fataliilta itselle joululahjaksi siemeniä, ja koko homma lähti käsistä :D parin vuoden tauon jälkeen chilit taas kuvioissa mukana..
Edit: vaikkakaan en itse mikään täysin perso poltteen perään ole, kivempi se on katsoa ku kaverit kärsii, tietenki itse ensin mallia näyttäen. pokan on pakko pitää! ;D
Ihis81:sen kanssa tuli juttua chileistä kun hänelle muinoin natikan myin. Siitä kiinnostuneena aloin sivustoa lukemaan ja siemeniä tilaamaan. Sittemmin parin vanhan liiton chilipään kanssa tuli rupateltua ja kyläiltyä. Muutama tosiaan ennestään jo tuttu foorumilta, yksi ihan lapsesta asti. Hieno meininki ja yhteishenki vei mukanaan ja tässä sitä haaveillaan tiloista jossa voisi chilejä kasvattaa. Tämän hetkinen 68 neliön kolmio ei ole siihen omiaan, varsinkaan kun mukaan sotketaan vaimo+2 lasta+2 kissaa.
Mutta tilanne muuttuu mahdollisesti pian...siitä lisää jos kaikki menee tällä kertaa kuin elokuvissa.
Penalta tulee itse hankittua tuoreet chilit tällä hetkellä ja niistä jauheita tehtyä. Pienemmissä määrin myös muilta jotain saanut ja ostanut. Siemeniäkin on kertynyt yli sadan lajin valikoima..pakko kun on kaikkia hamstrata kun ei tiedä mitä oikein haluaa ;)
Pikkuveli rupes kasvattelee chilei ja sit mäkin kiinnostuin siitä!
Vähän varkain lähti jostain Tarjoustalon Cayenne Long Slim-siemenistä. Satoa tuli hyvin, kiinnostus heräsi ja sitten nettiä tutkittua tuli chilimaailmalle tehtyä ensimmäinen tilaus, joka on sittemmin poiki vähän lisääkin tilauksia...
Olin joskus vuonna Muusi ja Nakki kasvattanu chiliä, mutta sitte kyllästyin. Rupesin kuitenki syömään tulista safkaa, joka jatku, kunnes me frendejen kans päätettiin ruveta kasvattamaan chilejä. Käytiin kukkakaupassa ja löydettiin sieltä Cayenne Long Slime ja Lemon Drop, ja siit se sitten alko ;D
Olen aina tykkänyt tulisista ruuista ja lähes aina, kun oon esimerkiksi tilannu kepapista pitsan, niin se on ollut se listan tulisin.
Joskus viime kesänä yks tuttu laittoi facebook-profiiliinsa kasvattamiensa silien kuvia ja varmaan juuri sieltä se ajatus sitten lähti itämään ;D ja tuossa pari kuukautta (en muista mistä) ajatus oman chilin kasvatuksesta putkahti mieleen ja sitten lähti siemenet tilaukseen.
Joskus vuosia sitten haukkasin jotain väkevää, polttavaa siis tulista.Muistan sen kuin eilisen päivän. Ensin tuntui kuin suussani olisi ollut napalmia, sen jälkeen korvistai kuului vzzzhuuum ja olo oli mahtava. :o Rakastuin samantien. Olin koukussa. Nyt en tule toimeen ilman päivittäistä annostani. En ole katunut hetkeäkään. Heippa vaan kaikille, eka viesti tänne. ;D
itse olen aina tykännyt tulisesta ruuasta ja kun tarjonta on chileissä huonoa täällä kainuussa, päätin vuos sitten ostamistani thai chileista ottaa siement ja kokeilla lähtiskö ne kavaa. Hyvinhän ne lähti sit löytkin tämä foorumi ja fatalii. homma on vähän laajentunut vuodessa :) muistaakseni yksi kypsä thai tuli ja puskat kuoli.
nyt sit kasvaa miedosta tuliseen jotta emäntäkin innostus asiasta. Lisää tekis mieli laittaa mut ei nämä sovi mihkään kohta..
No mä sain ainakin tarpeekseni tavallisesta ruuasta, mustapippuri oli aina loppu ;D
Joten ajattelin koittaa Thai-ruokia (ollut siinävaiheessa mielessä varmaan 3kk) Huomasin aika nopeasti että kaupasta ei oikeastaan löytynyt mitään paitsi kalakastiketta, oisterikastiketta ja nuudeleita eikä oikeastaan mitään vahvaa ja tulista... -> tilasin poppamieheltä muutama tuote ja koukussa ollaan :)
Kaverilla tietysti oli pari kasvia (sperling hotfire) ja tämä kehui niitä niin tulisiksi "että huhu" -> tilasin Naga Jolokiaa ja syötin tätä hänelle, kiire tuli vesihanalle ;D
ja tässä sitä nyt ollaan, odottelemassa satoa....
Poppamiehen tuliset ja maukkaat kastikkeet herättivät uteliaisuuden. Kaupan tarjonta on nollamiinus joten siemenet multiin ja nyt odotellaan mitäkaikkeaihmeellistä tästä kokeilusta seuraa.
Lainaus käyttäjältä: Espa - helmikuu 12, 2011, 22:48:39 ip
itse olen aina tykännyt tulisesta ruuasta ja kun tarjonta on chileissä huonoa täällä kainuussa, päätin vuos sitten ostamistani thai chileista ottaa siement ja kokeilla lähtiskö ne kavaa. Hyvinhän ne lähti sit löytkin tämä foorumi ja fatalii. homma on vähän laajentunut vuodessa :) muistaakseni yksi kypsä thai tuli ja puskat kuoli.
nyt sit kasvaa miedosta tuliseen jotta emäntäkin innostus asiasta. Lisää tekis mieli laittaa mut ei nämä sovi mihkään kohta..
kainuustahan minäkin ja kajaaniin taas kesäksi
anyways,,,,,mulla varmaan lähti tämä kierre siitä kun kävin Intiassa, sikahyvää ruokaa siellä ja tulista, siitä lähtien aloitin chilin päivittäisen käytön, vierotusta kokeiltu, muttei se kauaa pysy ::)
Lainaus käyttäjältä: Jomppe - joulukuu 01, 2010, 14:55:16 ip
Sain muistaakseni 14-vuotis lahjaksi tutulta yhden aji andean taimen, huomasin että sehän jopa lähti kasvamaan ja sain pidettyä hengissä. sitten jouluna päätin että tilaan fataliilta itselle joululahjaksi siemeniä, ja koko homma lähti käsistä :D parin vuoden tauon jälkeen chilit taas kuvioissa mukana..
Edit: vaikkakaan en itse mikään täysin perso poltteen perään ole, kivempi se on katsoa ku kaverit kärsii, tietenki itse ensin mallia näyttäen. pokan on pakko pitää! ;D
Itse taas olen nytten 14 vuotias ja viime talvella sain idean huvin vuoksi kokeilla chilien istutusta ,kun muutenkin pidän viljelemisestä. Talven ja kevään yli ovat nytten kasvaneet ja 50cm kokoinen puu. Ensimmäinen hedelmäkin on tullut ,mutta vielä raaka. Lajin nimeä en tiedä... Pikku hiljaan yritän laajentaa chilien kasvatusta eri lajeihin (nytten vain 1 laji) ja tietysti niiden maisteluun/syömiseen. Olen aina pitänyt "tujusta" ruuasta. Että sellaista.
Olen aina tykännyt "tulisesta", mutta tuliseksi se muuttui vasta sen jälkeen kun söin työkaverin puskasta orange habaneroa. Silloin alkoi tämä habanerojen kanssa läträäminen ja "kokemusten" hakeminen. Tuo kasvatuspuuha alkoi kyllä siinä ohessa kiinnostamaan kun katselin miten työkaveri hoiteli chilejänsä, MrFrost näytti kuvia parvekesysteemeistä ja naapurikin kertoi kasvattavansa chilejä.
Tämän vuoden helmi-maaliskuun vaihteessa se sitten lähti käyntiin, vähemmän tulisista ja toivon mukaan helpommin kasvatettavista chileistä. Ensi kautena sitten vähän tulisempia ja haastavampia kun on kerätty kokemusta tämä ensi kausi :)
Kaverihan tuo johdatteli chilien ihmeelliseen maailmaan joku vuos takaperin. Alussa oli karvakäsipaikkojen jallutkin turhan tujuja, puhumattakaan Lemon Dropista joka iski kun leka. xD
Toleja tullu hiljalleen kerättyä ja uskaltauduin sit kokeilemaan tuota kasvatustakin tänä vuonna. Ja so far so good. :D
Eiköhän se ensikosketus tullut pari kolme vuotta takaperin daves private reserven tilatessani. Siitä alkuun tulista ruokaa ja paaaaaljon erilaisia mausteita. Ruuanlaitosta innostuin silloin ensin ja nyt pari vuotta ollut enempi tai vähempi kasveja ikkunalaudalla, jotta saa niitä tuoreita chilejä käyttöön. Kaupoissa kun on vähän yksipuoliset valikoimat. Nyt kyllä innostunut sitten kasvien hoitamisestakin ja joitain yrttejä on tullut kasvateltua keittiössä, kätevä napata tuoreita yrttejä suoraan ruokaan..
innostus lähti joskus 06vuonna kun kaverin kanssa huomattiin paikallis lehdessä ilmoutus "chilin siemeniä" jotain annuumeja ne oli ja sitten habaneron siemeniä käytiin ostaan jostain. parikuukautta myöhemmin löydetiin chilifoorumi ja tilattiin eri lajikeiden siemeniä. ;D
^ ?
Oma chiliharrastus alkoi vuonna hmm -91, kun oulun välkkylässä olleenseen solukämppään tuli asukiksi kiinalainen. Niitä sapuskoja maistellessa totesin, että tää on mun juttu, ja sillä tiellä ollaan, eikä pois haluta. Muksuistakin on tulossa chilipäitä (melkeen mikä tahansa kasvis, joka ei mene muuten(sipuli, pavut) uppoaa heittämällä soosis, jossa on chiliä).
Tälläkertaaräyhiksenkanssasamaamieltä.anteekstoipiste
Lainaus käyttäjältä: Jahvetti - kesäkuu 08, 2011, 21:11:04 ip
Tälläkertaaräyhiksenkanssasamaamieltä.anteekstoipiste
EDIT: Pahoittelut tyhmästä vitsinväännön yrityksestä tässä viestiketjussa: jahvetille, räyhikselle ja kaikille teille muille. Ja että pysytään topicissa edes sinne päin niin eilen minulle informoitiin että chiliharrastus on nyt tuottanut ensimmäisen pikkuhiljaa aukeavan nupun, harmi että en ole paikan päällä näkemässä tätä ihmettä!
Pääseeköhän tässä vielä kesän/syksyn aikana maistelemaan että onko ne itse kasvatetut yhtä hyviä tai jopa parempia kuin ne makunautinnot mistä tämä kaikki lähti liikkeelle?
wtf?
En ymmärrä.
Minun chiliharrastukseni lähti oikeastaan liikkeelle, kun löysin fataliin sivut netistä. Muistin, että pikkuveljeni oli kaverinsa kanssa kasvatellut chilejä jo n. 20 vuotta sitten.
Päätin kokeilla ja jotenkin alkoivat kasvamaankin ihan mukavasti. Lopullisesti vei mukanaan tuo chilien tulisuus, mikä oli mielestäni tähän asti ruuista puuttunut. Pidän mausteisista ruuista ja chilit vielä lisäsi noiden muiden mausteiden makua. Vähän niinkuin suola. Suolan käyttö onkin nyt vähentynyt chilien käytön myötä.
Minun harrastus lähti liikkelle äitini kautta. Hän oli innokas viljelemään kaikkea uutta. Jossain vaiheessa mukaan tuli myös chili. Siitä se sitten myöhemmin oman asunnon hommaamisen jälkeen lähti.
Ihan ensimmäisiä "chili" kokemuksia tais olla joskus vuonna mato, kun ensimmäinen AbuFuad kebab tuli tampereelle. Vanhempien luona asuin silloin (olisinko ollut jotain 12-14v , ei muista). No porukoiden kanssa sit ostettii kebabit ja autossa illan hämärässä maisteltiin. Jossain vaiheessa suuhun tuli jotain väkevää... siinä meinattiin jo koko annos palauttaa mut huomattiin että se olikin joku vihreä paprika mikä siellä poltti.
(vuosien päästä tajusin että se oli ollut "turkinpippuri")
Muutama vuosi oli taukoa sen jälkeen tulisiin, eipä niitä suomesta paljon siihen aikaan saanutkaan, kun tulisin asia oli turun sinappi.
Sit jossain vaiheessa menikin varovasti tabascon kanssa piiitkän aikaa.
Mutta oikein kunnolla intouduin tuossa pari vuotta sitten kun blairs kastikkeita testailin ja kastike puolen harrastusta enemmän ollutkin. Nyt on kyllä jo muutama taimikin kasvamassa.
No kyllähän se on niistä kebabpepperoneista lähtöisin tämänkin kaverin intoilut. Tortillan väliin joskus parit jalapenotkin on saatettu livauttaa. Nyt ihan tässä muutaman vuoden aikana olen tutustunut Tabasco-kastikkeen ohella kaupan valikoimiin kuten habaneroon yms.
Ja pitihän sitä sitten päästä itse testaamaan, josko vois jotain noinkin herkullista kasvattaa ihan omin avuin.
Parisuhde alko kyllästyttään, chilien myötä taas jaksaa ;D
Itselläni lähti harrastus liikkeelle siitä etten löytänyt mieleisiä chilejä kaupasta joten aloin etsimään mistä olisi mahdollista saada chilin siemeniä. Sitten törmäsin fatalin sivustoon ja lopputulos oli se että kämppä on nyt täynnä chilejä... :)
Hmmm...vuonna 90 aloin harrastamaan hydroa, ensin hoksasin tomaatit ja paprikat, siitä sitten keräilin siemeniä ja sattuipa joku chilinenkin joukkoon. Mitä lie kaupan sekoituksia olivatkaan. Muutaman vuoden ajan chilit ollu hieman vähemmällä mutta nyt etelään muuton myötä tuli taas ajatuksia päähän ja siitä se sitten lähti uudestaan. ::)
Lähti harrastus liikkelle, kun Vate on touhottanut yli kolme viikkoa niistä mulle. >:( Päätin itekkin kokeilla. Eipä siinä mitään idioottimaista ole. Enemmänkin kivaa! ;D
Tehtaan työmaaruokalasta. Järkyttävät kumi pintaiset perunat piti pehmentää tabascolla ...nykyään ei tabasco enää maistu. Tänään viikeksi kuolasin kaupan hyllyllä blairin kastikkeita, mutta en osatnut kun tli tehtyä kaupan habaneroista omaa kastiketta :) ...blairin sipsejä kyllä tuli ostettua :P
z
Itse lähdin liikenteeseen jo lapsena kun ruoan sekaan piti saada tabascoa... Pitkään käyttelinkin pliisumpia kastikkeita ja opiskeluaikoina siirryinkin sitten jo jauheiden pariin. Hiljalleen suu tottui ja tuhdimmat mausteet tulivat tilalle, samalla maistelin eri chilituotteita laidasta laitaan kun piti saada selville eri lajikkeiden erot. Eli miedoista yleismausteista on päädytty hiljalleen nagaa nakertamaan.
eli porttiteoria toimii ;)
näköjään juu.. täytyykin varoitella uusia chiliharrastajia että "älä nyt leiki sen habataban kanssa" kohta kasvatat nagaa ja vedät vaa kovempia tai siis tulisempia chilejä..
;) näin käy monelle..
Mutta täytyy muistaa että tässä tapauksessa porttiteoria toimii parempien tuotteiden suuntaan...:D Eli tyrkyttämään vain!
Ja minun lapsuudessani oli vain sitä ankeaa-perustabaa ;)
Lainaus käyttäjältä: PP - toukokuu 11, 2010, 17:09:59 ip
Viime kesänä oli ihan mielijohteesta kasvamassa olemattomalla hoidolla ja tietämyksellä jotain perus-annuumia. Sitten kesän/syksyn mittaan luin eräästä ruokablogista chilisadosta, niiden hyvästä mausta ja monikäyttöisyydestä. Siitä lähti kiinnostus ja panin sitten tänä vuonna kasvamaan muutamaa lajiketta. Tulisuuden hakeminen ei siis ollut niinkään syy vaan paremman maun kaupan chileihin verrattuna sekä yleinen kiinnostus. Kaiken teknisen ja rakentelun kanssa on ennenkin ollut mopossa kiinni pitelemistä ja nythän tuossa pihalla seisookin kasvihuone, johon olen virittelemässä ebbejä.
Sama ilman kasvihuonetta ja ebbejä. :D
Olin aikasemmin pistänyt kaikennäkösten kaupasta ostettujen hedelmien kuten appelsiinin, mangon ja avokadon siemeniä multaan ja kattellu kun ne kasvaa. Tulipa sitten joku viitisen vuotta sitten kaupan chilejä leikkaillessa mieleen että tälläsenhän voi varmaan myös pistää kasvamaan. Siitäpä se sitten lähti..
Itselläni se tais lähtee sillein ku oon aina tykänny tulisesta ja sitte tuossa jäin työttömäks elokuussa. No selailin nettiä ja tupsahti fataliin sivu esiin, niin mietiskelin et tuliskoha tuosta mitään ja tilasin beginners päckin ja kokeilin.... mopo lähti käsistä ja tässä sitä nyt ollaa... 7 eri lajiketta kasvamassa ja 3 istuttamatta... :P
Minä hurahdin chilien maailmaan kun kasvattelin useampana vuonna yrttejä ja tänä vuonna kaupasta lähti mukaan myös pussi chilin siemeniä. Hyvin vähäisellä tiedolla kasvattelin ja sato ei päätä huimannut. Mutta olipa hienoa käyttää nekin itse kasvatetut chilit ruoanlaitossa.
Halu onnistua paremmin sai minut etsimään lisätietoa chileistä. Nyt on viittä eri chililajiketta kasvamassa ja vuodenvaihteen jälkeen muutama vielä lisää. Ensi vuonna parvekkeeni toivottavasti täyttyy monesta chilipuskasta! :o Myös oman ammattini kautta olen hyvin kiinnostunut kaikesta ruokaan liittyvästä. Kavereideni kiinnostus tulista ruokaa kohtaan on antanut myös osuutensa ja jonain päivänä olisi hienoa tarjoilla maistiaisia omista chileistä.
Ostin joskus viitisen vuotta sitten kaupasta jostakin päähänpistossa chilivalkosipuli kastiketta. Pistin sitä Jasmiiniriisin ja kananugettien kylkiäiseksi lautaselle. Poltti vietävästi ja pullo jäi kaappiin odottamaan otollisempia aikoja. Vastaisuudessa aloin kuitenkin käyttämään kastiketta aina kun söin riisiä ilman kastiketta. Käytin sitä hyvin vähän kerralla, mutta loppui se kuitenkin aikanaan. Ostin kaupasta uuden purkin samaa tavaraa kun vanha loppui ja homma jatkui.
Sitten kävin Thaimaassa kiertelemässä Länsirannikon saaria parin viikon ajan. Siellä tunnetusti laitetaan hieman jytkyä ruokiin. Ensimmäinen paikallinen illallinen syötiin vanhassa ränsistyneessä lautassa Krapitownissa. Sieltä sain kuitenkin reissun parhaan ruuan, simpukoita naurettaan hyvässä kastikkeessa. Kaveri sai niin tulisen ruuan että sitä maistettuani en sitten pystynytkään varttiin syömään muuta. En kuitenkaan tälläkään reisusulla vielä innostunut sen tietoisemmin tulisesta, mutta Thaikkuruuasta kylläkin. Kun tulimme Suomeen mainitsi kaveri että yksi hänen kaverinsa on pistänyt chilejä kasvamaan. Sitten kaupassa silmiini osui Hungarian Hot Wax siemenpussi. Mitään sen enempää ajattelematta nappasin pussin mukaan ja ajattelin koittaa josko chileistä saisi uuden kämppäni ikkunoille somat koristeet.
En muista etsineeni mitään erityisoppeja tai kiinnostuneeni mistään netin chiliaiheisista keskusteluista, mutta jostain oli tarttunut muistiini että chilit tykkäävät aamuauringosta ja tuottavat siinä hyvin satoa. Olin tyytyväinen koska etelä ikkunaa ei ollut, mutta luoteeseen kallistuva länsi-ikkuna löytyi ja siihen vieläpä porottikin hyvin. Lisäksi olin jossain nähnyt maininnan lisävalaistuksesta ja siirtelinkin 7 puskaani pilvisinä päivinä lamppujen alle. Chilit kasvoivat expressopurkeissa ja kivasti aikaa nähneissä saviruukuissa ja annoin niille pokkana Supstralia, minkä olin ostanut siskolta saamaani rönsyliljaa ja sen toisessa purkissa kasvavaa rönsyä varten. Sain kuitenkin mielestäni varsin hyvän sadon, sillä noista ainut vielä hengissä oleva ei tuottanut toisenakaan vuotenaan sen enempää satoa vaikka olin jo kahlannut kaikki kasvatusniksit läpi. Foorumille ja netin tietolähteisiin ja chilikirjoja tilaamaan ryhdyin kun kasvini tiputtivat lehtensä talvella. Kyseessä oli huono valaistus ja liiallinen kastelu. Miten tuosta tuntuu olevan aivan tolkuttomasti aikaa, vaikka lehtien pudottelu tapahtui vasta vuosi sitten. No kai se johtuu siitä että tietoni chileistä ja kaikkeen niihin liittyvästä on lisääntynyt niin tolkuttomasti viimeisen vuoden aikana. No tämä toinen vuosi olikin sitten tutustumista eri jalostettuihin lajeihin ja pariin villiin. Kolmas chilikausi siirtyykin sitten tutkimaan enimmäkseen vain vähän jalostettuja lajeja ja muita villejä, puolivillejä ja hypridejä. Tietty mukaan mahtuvat nyt talvetuksessa olevat ja jokunen uusi jalostettu lajike.
Aina olen tykännyt mausteiseta ruuasta ja ruuanlaitosta. Chili sopii siis lähes kaikkeen mitä teen. Niin juu ja nyt tuo chilivalkosipuli kastike ei maistu enää juuri ollenkaan tuliselle. Hyvää se on edelleen, mutta aivan liian mietoa makuuni. ;)
Edit :typo
En oikestaan koskaan ole ollut tulisen ruuan ystävä. Kasvatusharrastus alkoi tuossa noin kuukausi sitten, kavereiden innoittamana. Lähiaikoina olen maistellut eri chililajikeita, metoja ja vähän tulisempiakin. Fataliin siementilauksen mukana tuli yksi savustettu Aji Cristal. Siitä siemenkodan kohdalta leikkasin sentin, parin pätkän. Sitten siinä hetken nikottelin, syöksyin kaapille lasia hakemaan ja lorautin maitoa niin että puolet läikkyi pöydälle. En ole ennen pystynyt juomaan niin paljoa kerrallaan. Silloin ajatelin, että chili ei ole minun juttuni. Sitten maistoin Aji Fantasya. Maku oli mahtava, eikä maitoakaan tarvittu kuin pari lasia per podi. :D No, nyt siellä on tusina pientä, söpöä taimenalkua keinovalon alla vuosikymmeniä vanhan, ällöttävän vihreän pulpetin päällä. Jos sitä vielä joskus oppisi syömään tulista ruokaa. :)
Joskus söin nuorempana (jotain ehkä kuus vee) söin jalapenon kokonaan siemenineen. Siitä lähtien on syöty paljohkosti, mutta hieman on varoivasempi oltu... :D
En uskalla sanoa itseäni vielä harrastajaksi, kun on vasta yksi pikkaisen alle vuoden ikäinen kasvikin, mutta itsessään chilin ja yleensä tulisten ruokien perään olen tainnut olla niin pitkään kun muistan. Joskus pikkutappina uhmakkaana aina iskän sinappipurkistakin piti saada maistiaiset.. Silläkin uhalla, kerta toisensa jälkeen että silmät kyynelissä väänsin hymyä naamalle ja hokea että 'hyvää on!' :D
Mutta.. Nyt kun tänne tänään rekisteröidyin, ja chilit ja niiden kasvatus on vallannut yhä enemmän ja enemmän mieleni synkkiä sopukoita niin voin varmaan sanoa että chiliharrastukseni alkoi NYT. :)
Joskus 80-luvulla kun eka karvakäsi-kebabbi tuli Tampereelle, tykästyin etikassa lilluneisiin vihreisiin pötkylöihin.
Kaupastahan löytyi sitten jotain... mitälienee Hollannin herkkuja (annuumeja), ja pakkohan se oli tunkee niitä siemeniä kukkaruukkuihin.
Kyllähän sieltä jotain vihreetä nousi, muttei sitten mitään muuta. Chilejä on tullu syötyä säännöllisesti, mutta varsinainen
hulluuus alkoi viime vuonna.. HUH HUH !! Tässä sitä sitten ollaan ja asutaan heinien ehdoilla :P
E: Niin sitä vaan.... että tuli 70-luvulla kokeiltua paprikan itävyyttä ja PYHÄ PERKELE !!, sieltähän kasvoi yksi pieni hetelmä.
Annuumihan se paprikakin on, että silleen.
Jalapenoja purkista söin, ja ne eivät olleet mitään. Eräänä päivänä käteen tarttui kuuluja Espanjan Punaisia Mysteeriannuumeja. Siemenet menivät multaan...lamppu tuli...lannoite tuli... Uusi lamppu...fataliin tilaus...tarvikkeita... Ja tässä ollaan, kaikki rodessa, mutta en masennu, vaan uudet multiin.
Vielä kun tyttöystävä asu helsingissä niin kesävierailulla toi Flying Goose chili soosia (sopii hyvin ketsupin korvaajaks) Myös kaverit muutama vuosi aikasemmin tilannut nettikaupoista chili sooseja, pähkinöitä, poppareita. Näistä tilaus tuotteista kovimman potkun anto sai Dave's Private Reserve jota ei tarvinnut paljoa maistaa ku alko maito virrata kurkusta alas että polte loppuu. Tänä vuonna ekat kasvit kasvamassa
Miulla kaikki lähti alunperin liikkeelle jo 4 vuotta sitten, joskaan harrastajaksi en itseäni vielä kutsuisi. Olen aina tykännyt tulisesta ruuasta, ja selattuani siemenkuvastoa silloin joskus, totesin chilikasvien olevan näyttäviäkin, joten ajattelin niitä kokeilla.
Nelisenvuotta sitten tuli fataliista tilattua ensimmäiset siemenet. Silloin kasvatus tapahtui enon kanssa ja hän siitä lähinnä huolta pitikin. Lajikkeita oli silloin kymmenkunta ja satoa tuli ihan reilusti, puhtaasti enoni ansiota.
Sittemmin on ollut taukoa kasvatuksesta, chilituotteita olen kyllä käyttänyt kokoajan, mutta kasvattaminen on ollut yksi kasvi kesässä. Eikä sitä yhtäkään ole mitenkään vaalittu.
Tänävuonna päätin kuitenkin, että on aika kokeilla sitä kasvattamista uudelleen reilulla kymmenellä taimella. Tälläkertaa kasvatan chilit opiskelijakämpässäni ja siirrän ne kesäksi kotipaikkakunnalle, josta olen kesätöitä saanut. Tälläkertaa siis on ensimmäinen oma kertani chilinkasvatuksen saralla.
Ostin habaneroa lähikaupasta. Sit ei yhtäkkiä enää ollu valikoimassa :o
-Orottelen täällä ensimmäiset omat :) Taitaa mennä kolme, neljä kuukautta vielä...
Myös itse olen ollut aina tulisen ja mausteisen sapuskan ystävä. Useita vuosia käytin kaikenlaisia tuoreita chilejä, jauheita, kastikkeita, soosseja sun muita mitä nyt milloinkin sattui olemaan saatavilla. Sitten löysin tämän hienon foorumin ja lueskelin tätä läpi kuin uskovainen raamattua konsanaan. Surffailin myös pitkin poikin internetin valtaväyliä etsimässä tietoa ja sitähän kertyi päivä päivältä enemmän. Vuoden 2011 alussa minä sitten rohkaistuin ja laitoin ensimmäiset siemenet itämään ja nyt on menossa toinen kausi, joskin hieman pienemmällä kasvimäärällä kuin viime vuonna.
Tämä toimii mulle muutenkin vähän sellaisena terapeuttisena toimenpiteenä, nimittäin meikäläisellä kun ei koskaan ole ollut mitenkään pitkäjänteiset hermot! Olen ollut vähän sellainen "kaikkipitäätehdähetivalmiiksi" tyyppi. Tämä chilien kasvatus on kyllä jeesanut tämän suhteen ja paljon, kaikki asiat ei tapahdu hetkessä ja maltti on valttia.
Oon aina tykänny useimpien karvaranne-pizzerioiden chileistä ja tuo kasvien kasvatus ollu hauskaa puuhaa joten siitä se kai läks.
Yövuoroissa töissä tulee aina kummia älynväläyksiä ja tän chilifooruminki hetken päähänpistona löysin :D onneks, hauskaa kattella ku kaverit kasvaa
Oma harrastus lähti liikkeelle kun sain chilejä. Joista revin ensimmäiset siemenet.
Kaveri oli kasvattanut chilejä jo viime kesänä ja pykkäsi minulle sitten joululahjaksi muutamia lajikkeita sekä sitten "mysteerisiemenpussin", jossa oli siis eri lajikkeiden siemeniä.
Minä sitten jostain syystä venytin ja venytin simenten idättämistä ja lopulta tökkäsin ne multaan (kaikki samaan ruukuun 8) ).
Siemenet siinä sitten itivät ja laitoin ne omiin ruukuihinsa. Samoihin aikoihin innostus vain kasvoi ja kasvoi ja chilit kasvoivat ja kasvoivat ja tässä sitä nyt ollaan.
Oma harrastukseni alkoi siitä kun ostin kaveriltani chilinsiemeniä... Kasvoi n. 5cm pituisiksi ja sitte nuupahti ja siihen koko harrastus lopahti :( Mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla uudestaan :D Chilit on jo itänyt :)
Mistähän sen alun nyt sitten laskee ... ?!?
Mulle chili tuli tutuksi jo 70-luvulla [=teininä] kun yksi kaveri oli kesän Texasissa ja palattuaan piti chilibileet: Vanhempien talo täyteen kavereita, viinaa ja iso pata "chiliä". Chili oli maustettua punaista jauheliha-papupataa - ei kovin tulista, mutta hyväää! Myöhemmin kesätyöpaikalla Tukholmassa [Pripp's Bryggeriet] oli kerran työpaikkaruokalassa listalla chili con carne: se oli lihasuikaleista tehty papupata jota tarjottiin riisin kera. Oma päätelmä oli että chili con carne tarkoittaa "chiliä" täyslihalla ....
70-80-luvun taitteessa Tukholman Högtogshallen-kauppahallissa oli joku turkkilainen hampurilaispaikka josta sai tosi hyvää ja tulista mitä-lie falafel-sämpylä-juttua jossa erilaisten jauheliha- ja vihannes-pihvien lisukkeena oli myös "tappavan tulinen" vihreä pippuri ... Kyllävain: Tampereenkin ekoissa kebab-paikoissa 80-luvulla puhuttiin pippureista tai pepperoneista. Joissain pizzerioissa oli pöytämausteena hiutaleina "punapippuria" [luki etiketissä!] joka lienet ollut jotain cayenneä tms. Sillä todistettiin miehuutta kun muutaman hiutaleen laittoi pizzan päälle niin että hiki virtasi ...
90-luvulla alkoi kaupoissa näkyä ekoja chili-pippureita, maustepaprikoita, turkin- tai espanjanpippureita: hollantilaisia cayennentapaisia. Saattaa olla että habanero-nimikin jo tuli jossain vastaan. Edelleen mun oma käsitykseni oli että chilipippurin tai -paprikan nimi tulee siitä että sitä käytetään chilin maustamiseen ...
Aitoa chilijauhetta alkoi saada kaupasta [Santa Marian ensimmäinen maustesekoitus, muuten] eli valmista sekoitusta juustokuminaa, oreganoa ja chilipippuria. Niihin aikoihin mun viikoittaiseen ruokalistaani alkoi kuulua chili, eli chile con carne jauhelihasta + valkoisista pavuista, ja aloin huomaamattani totuttamaan itseäni aina vähän tulisempaan reseptiin: lisäilin normisotkuun cayennea tai [ruotsista ostamaani] chilipippuria joka varmaan oli jotain miedommista chileistä sekoitettua vähän tulista rouhetta ...
2000-luvulla mun omaan chiliharrastukseeni [chili con carne-harrastus siis vielä!] alkoi kuulua keventäminen ja kokeilu: aloin laittaa chiliini enemmän vihanneksia: paprikaa, selleriä, pippureita [=pepperoneja; MINÄ tykkään etikasta!] ja useampaa lajia papuja: ruskeita, valkoisia, kidney-, pinto- ja mustapapuja; mitä vaan kaupoista lötyy. Ramiropaprikoitakin alkoi näkymään, mutta harmitti niiden kova hinta.SIITÄ tämä kasvatusharrastus oikeestaan lähti:
Laitoin 2008 keväällä ramiropaprikan siemeniä itämään ja kasvattelin kait 5kpl paprikoita keittiössäni ilman mitään lisävaloja tai lannoitteita. Syksyllä taisin saada yhden ~15cm pitkulan oranssiksi asti kypsymään, ja muutaman chilinkokoisen vihreän paprikan. Mutsini lasitetulle parvekkeelle vein pari taimea ja ne taas hyvässä valossa, mutta ikivanhassa käytetyssä mullassa tekivät kymmeniä pieniä vihreitä pikkupaprikoita kunnes kuihtuivat hoidon puutteessa.
Noista kokemuksista tuli idea että josko "chilipippurin" siemeniä saisi jostain. Se oli aika kauaskantoinen ajatus ....
Vuonna 1983 olin lomamatkalla Thaimaassa. Siellä oli monenlaista tulista sapuskaa tarjolla. Rakastuin oitis tuliseen ruokaan ja söin koko loman ajan paikallisia ruokalajeja. Eräänä päivänä eksyimme paikalliselle torille josta löysin kuivattuja chilejä myynnissä. Ostin useita erilaisia lajikkeita, joiden nimistä ei oikein saanut selvää. Seuraavana keväänä kylvin siemeniä multaan ja sain jopa 100 tulista chiliä per kasvi. Siitälähtien olen kasvatellut chilejä joka vuosi ja käyttänyt niitä päivittäin ravinnokseni. :) :)
Keksinpä vain että hei, ostanpa kaupasta chiliä ja pistänpä itämään, maistoin kuitenkin niitä ja ei ollut kovinkaan hyvää, mutta onneksi tuttavani infernon olin muistanut höpötelleen chileistä "jotain" ja häneltä sain muutamia siemeniä, kuten rakkaan ulupicani <3
vuosi oli siis silloin 2011 alku.
Sitten tuli fataliin tilaukset, lamput, lisätilaukset, lisätilat, hedelmät, nagat mopo karkasi jne
tänäkesänä pakko pistää kasvari pystyyn kun en viitsi liisata vanhempien kasvaria ihan kokonaan... ;)
Ihan alkutekijöissään on vielä tämä harrastus. Innostus siihen lähti omakotitaloon muutosta.
Aikasemmin olemme asuneet lähinnä kerrostalokaksoissa, joissa tilaa on ollut hyvinkin rajoitetusti. Viimeisin kämppä neljän hengen perheelle ja koiralle oli 56 erittäin epäkäytännöllisesti suunniteltua neliötä. Niistä osan haukkasi kiinteät 50-luvun kaapit. 50-luvun kaappien keskellä eletään edelleen, mutta neliömäärä tuplaantui muuton myötä tammikuussa.
Joskus sitä ihminen pitkästyy ja tekee hulluuksia. Mun hulluus oli tarttua Kärkkäisellä MacFlowerin Chili in a can-pakettiin. Kiinnostuin sitten siitä mitä purkista joskus kasvaa. Edelleenkään en tiedä mitä ihmettä kasvatan, koska tarkempaa lajiketta ei paketissa lukenut. Joku annuum tuo on. Sille piti tehdä kaakkoisikkunalle kukkalauta, että saa aamulla aurinkoa ja toinen lounaisikkunalle, että saa siirrettyä auringonkierron mukaan. Piti etsiä sopivaa lannoitusta ja niin eksyin foorumille.
Luettuani aikani foorumia ja Infernoa, tilasin lisää siemeniä. Pari pakettia on matkalla ja saatanpa jo syksyllä saada chiliä omasta kasvihuoneesta. Vaikka enhän minä edes erityisemmin pidä tulisesta ruoasta. ;)
Kauan sitten vanhempien luona asuessani löysin kaapista Blue Dragonin Chicken & Chilli nuudelipusseja. Näissähän on mukana pieni pussi rouhittua chiliä jota kukaan muu perheessäni ei suostunut syömään. Niitä kun aikani löin nuudeleihin ja joskus muuallekkin, alkoi toleranssi kasvamaan.. Seuraavaksi tulikin jo Dave'sin kastikkeet ja ekat siemenet tilailtua. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tänä keväänä lähti taas lapasesta, keittiön pöytä on täynnä chilejä (Aji fantasy kukkii jo) ja lisää siemeniä on itämässä :)
Teininä isot pojat vai Siipiweikkoihin syömään ja silloin ja nyt syön aina hot tulisuudella. Sittemmin on lajikkeiden kirjo räjäyttänyt tajunnan.
Jaaha. Jo ylä-aste ikäisenä tykkäsin ruoanlaitosta kovasti ja kokeilin paljon erilaisia mausteita ruokaa tehdessä. Ekat chilit mitkä kolahti taisi olla kaupasta ostetut jalapeñot joita taisin pilkkoa ihan salaatin joukkoon. Siitä jatkoin kivasti ammattikouluun opiskelemaan ruoanlaittoa, josta tie vei jo ennen valmistumistani Kouvolalaiseen ravitsemusliikkeeseen jonka keittiössä keitettiin itse habanerokastiketta. Sitä maistettuani ei paluuta enää ollut. Meni kuitenkin 4 vuotta, ennen kuin eksyin eräänä kauniina kesäpäivänä tälle foorumille ja kokeilemaan chilinkasvatusta itse. Viimeisen naulan arkkuun taisi lyödä Ultimate Lahti 2009 miitti, jossa tutustuin muihin kohtalon tovereihin sekä pääsin maistelemaan vaikka mitä chilituotteita ja ruokia. Tällä kaudella se kuuluisa mopo on tainnut lopullisesti karata käsistä... ;D
Olen aina tykännyt mausteisesta ruoasta ja varsinkin curry, valkosipuli ja chili saavat veden kielelle.
Mutta olen aina ollut "kuoleman käsi" viherkasveille, vuosikymmenien varrella olen niitä hankkinut
ikkunalaudalle ja moni on niitä lahjaksikin antanut mutta yhtä monta kasvi-luurankoa on kaapissani.
Jäätyäni työttömäksi viime vuonna on minulla ollut aikaa keksiä tekemistä (siis työn etsimisen lomassa).
Jostakin sitten iski kipinä, että laitetaanpas kissan- ja rairuohojen lisäksi tänä vuonna myös chili.
Siitä se lähti ja nyt on jo ensimmäiset nuput ilmestyneet :)
Hommahan lähti liikkeelle "vahingossa". Ostettiin omakotitalo melkein vaimokkeen kanssa ja pihaa löytyi. Sinne tuli ostettua porkkanaa, salaattia yms. ja kaikkien joukossa oli valmistaimia "chilistä" red skin. Tästä se ajatus sitten lähti..
Saan kiittää tästä harrastuksesta äitipuoltani. Teki nimittäin sen verran mautonta ruokaa, että piti omin viikkorahoin käydä tabascoa ostamassa, jolla noita sahanjauhoja sai menemään alas asti. Passiivinen tulisen ruuan harrastaja olen ollut siis pienestä pitäen, sysäyksen tähän aktiiviseen harrastamiseen antoi kaupasta räpylään jäänyt savunagasoosi. Nyt on sitten kasvihuone pihassa, taimia parikymmentä ja lähitilalta käyn hakemassa tuoretta chiliä aina kun varastot ehtyy.
Selailin pari kuukautta sitten erästä foorumia, jossa vastaan tuli kaktuksen kasvatustopikki, siitä innostuneena tilasin parit erä siemeniä, mukaan sattui myös pari pussia chiliä!
Isäni kanssa olemme chilien ystäviä ja ukon 50v-synttärit pidetään tänä vuonna. Ajattelin, että itse kasvatettu chilipensas olisi loistava idea!
Kun aiheeseen pääsi sisälle ja kärpänen puri, niin nyt on jo 3 lajiketta kasvamassa isän nagataimen vieressä! ;D Ja tästä lähtee!
Joskus pimeällä 90-luvulla kun tulinen ruoka maistui ja kaupasta ei tahtonut löytyä vielä Tabascoa kummempaa. Kasvatuksen aloitin vasta joskus 2007 ja sen jälkeen lähes joka vuosi jotain uutta lajiketta kokeillu. Välissä toki kasvittomia kausia, kun silloinen kämppä ollu ahdas ja pimeä.
Kileistä en tiennyt käytännössä muuta kuin Tabascon ja lapsuuden muistikuvieni mukaan se oli pahaa. Huonoa se on mielestäni vieläkin. Monissa pikaruokapaikoissa oli säilöttyjä pepperoneja. Niitä tykkäsin ottaa aina mutusteltavaksi, mutta en jotenkin osannyt yhdistää niitä mihinkään tuliseen. Ne vain olivat minulle maukkaita, vihreitä, säilöttyjä paprikoita.
Tuossa parisen vuotta sitten kävimme kaverin kanssa hakemassa pitsat paikallisesta ja kaveri oli ostanut sieltä mielijohteesta 90ml pullon Jéronimosin piri-piriä. Kaveri laittoi hieman kastiketta omalle pitsalleen eikä se oikein uponnut häneen. Minä laitoin noin teelusikallisen pitsapalalle ja kun puraisin, niin se oli siinä: kilikoukku. Sain sen pullon lopun kaverilta, eikä se kauaa kestänyt ja taisikin olla jo seuraava päivä, kun kävin hakemassa astetta isomman pullon. Läträsin sillä taas muutaman päivän ja laskeskelin paljonko sitä kuluu kuukaudessa. Kävin sitten ihan suosiolla ostamassa samasta paikasta litran pullon tätä nektaria.
Siinä vaiheessa olin jo aloittanut kiertää lähimarkettien mauste-, mex-, kili- ja aasia-hyllyjä. Jääkaappi oli täynnä pulloja ja toleranssi kasvoi, niin että piri-piri maistui lähinnä suolaiselta etikalta.
K-kaupan mex-hyllystä löysin Pirkka-chipotlea. Tämä oli se viimeinen naula arkkuun. Tästä tuotteesta tuli suosikkini, kunnes reseptiä muutettiin sonnaksi.
Sitten mukaan astui nettitilaukset ja muutama huipputulinen kastike. Se vaihe on nyt ohitettu ja jätän kaikki homoperse-vitseillä höystetyt yllytyskastikkeet suosiolla väliin.
Nyt on tilanne sellainen, että ensi kaudeksi täytyy miettiä kasvattelun järjestämistä.
Lainaus käyttäjältä: kilijano - toukokuu 25, 2014, 14:36:15 ip
Kileistä en tiennyt käytännössä muuta kuin Tabascon ja lapsuuden muistikuvieni mukaan se oli pahaa. Huonoa se on mielestäni vieläkin. Monissa pikaruokapaikoissa oli säilöttyjä pepperoneja. Niitä tykkäsin ottaa aina mutusteltavaksi, mutta en jotenkin osannyt yhdistää niitä mihinkään tuliseen. Ne vain olivat minulle maukkaita, vihreitä, säilöttyjä paprikoita.
Tuossa parisen vuotta sitten kävimme kaverin kanssa hakemassa pitsat paikallisesta ja kaveri oli ostanut sieltä mielijohteesta 90ml pullon Jéronimosin piri-piriä. Kaveri laittoi hieman kastiketta omalle pitsalleen eikä se oikein uponnut häneen. Minä laitoin noin teelusikallisen pitsapalalle ja kun puraisin, niin se oli siinä: kilikoukku. Sain sen pullon lopun kaverilta, eikä se kauaa kestänyt ja taisikin olla jo seuraava päivä, kun kävin hakemassa astetta isomman pullon. Läträsin sillä taas muutaman päivän ja laskeskelin paljonko sitä kuluu kuukaudessa. Kävin sitten ihan suosiolla ostamassa samasta paikasta litran pullon tätä nektaria.
Siinä vaiheessa olin jo aloittanut kiertää lähimarkettien mauste-, mex-, kili- ja aasia-hyllyjä. Jääkaappi oli täynnä pulloja ja toleranssi kasvoi, niin että piri-piri maistui lähinnä suolaiselta etikalta.
K-kaupan mex-hyllystä löysin Pirkka-chipotlea. Tämä oli se viimeinen naula arkkuun. Tästä tuotteesta tuli suosikkini, kunnes reseptiä muutettiin sonnaksi.
Sitten mukaan astui nettitilaukset ja muutama huipputulinen kastike. Se vaihe on nyt ohitettu ja jätän kaikki homoperse-vitseillä höystetyt yllytyskastikkeet suosiolla väliin.
Nyt on tilanne sellainen, että ensi kaudeksi täytyy miettiä kasvattelun järjestämistä.
Jos toleranssi on niin kova, kun kehut, niin täytyyhän sun kasvattaa sitten Jigsawia (http://fataliiseeds.net/search?query=jigsaw) :D Tervetuloa mukaan joukkoon kummaan. ps. Piri Piri on hyvää, itsellä kasvaa :)
Tsilijanolle vinkki: laita tietoihis paikkakunta esille, voit vaikka saada maistiaisia joltain saman paikkakunnan harrastajalta...
Hola
Ittellä alkoi jo opiskelu aikoina 90 luvun alkupuolella ennen EU äänestystä, kun laittelin ihan vaan paprikan siemeniä multiin. Jotkut iti ja viherkasvina niitä pidin opiskeluboksissa. Sitten laittelin oisko ollut jonkun etno-kaupan kuivatuista siemeniä itämään ja ne iti ja vahingossa niihin tuli jossain vaiheessa podeja. Siitä se ajatus sitten lähti eli kaupan chileistä. Oisko sitten ollut -90 loppua tai tän vuosituhannen alkua, kun netistä jollain sähköpostilla niitä ekoja siemeniä tietyistä lajeista tilailin tyyliin, lähetä kirjeessä parikybää ja postimerkillä varustettu kirjekuori osoitteineen.
Silloin oli vielä markka voimissaan ja tolla 20 markalla sai aika satsin siemeniä käärittynä paksuun paperiin/lajike ja lajin nimi kirjoitettuna kääreeseen. Siinävaiheessa oli jo ekoiss kokeiluissa ruokakaupan siemenistä kasvattamissa parhaissa sormenpaksuinen puuvarsi ja ikää monia vuosia.
Siihen aikaan (viimevuosituhannella) ei ollut edes noita bulkki hapsuja kaupan tiskillä. Jostain stadin kauppahallista saattoi joskus habaneroja löytää, mutta olivat harvinaisia.
Ja tää harrastus vie kyllä koko miehen mennessään. Aina olen kasvatellut mullissa ja saanut ihan tarpeeksi omaankäyttöön satoa, mutta nyt olen alkanut protoja tekemään ensi vuodelle. Hydroja meinasin muutamaa kokeilla ja ekassa nft:ssä näyttää koekaniinit eli kaupan ruukkuyrtit voivan ihan hyvin. Pienehköjä ebbejä myös askartelen ja tarkoitus olisi kokeilla putkeen tehtyjä syvemmän veden nft viritelmiä eli onk ne sit DFT:tä vai mitä:)
-longi-
Oman harrastuksen alkuun ei liity kovin hienoa tarinaa, vaan luultavasti hyvin tavallinen kuvio: kaverini oli jostain syystä innostunut kasvattamaan omia kasveja ja ulkonäkösyistä haaveili ottavansa mukaan pari chililajiketta. Kertoi sitten tästä uudesta innostuksestaan ja näytti minulle kuvia Bolivian Rainbow'sta. Siinä sitten pari vuotta ihmeteltyäni aloin hakea chileistä enemmän tietoa ja pistin siitä vielä parin vuoden päästä vihdoin siementilausta menemään. Siitä se sitten lähti - ja heti lapasesta. Mukaan tuli vielä kaiken lisäksi muitakin kasveja: kurkkuja, tomaatteja, salaatteja... Oli siinä perheellä ihmetteleminen, kun yhtäkkiä kaikkien lähiperheenjäsenten parvekkeet olivat täynnä kasvejani ja ramppasin sitten niitä hoitamassa.
Myönnettäköön tosin, että jo lapsuudessa on tullut kokemusta omasta kasvimaasta, mutta tällöin meillä oli perheen kesken ihan vuokrattu palsta kaupungin laidalla, jossa sitten kasvatettiin herneitä, perunaa, porkkanaakin hyvinä vuosina. Ehkä rakkaus vihreään on tullut jo sieltä - nyt se vain on päässyt taas valloilleen, kun saa itse päättää mitä kasvattaa ja paljonko (ja vastaus tähän: paljon).
Noin vuonna -83/84 Tampereella löysin kebabpaikan nimeltä Abu Fuad. Aina baari-illan jälkeen kebabille ja sitten oksentamaan (kun se oli niiiin tulista). Lopulta ne kebabit alkoi pysyä suolistossa ja siitä tuli myös lounaspaikkani aina silloin kun opiskelijalla oli varaa.
Toisen sysäyksen sain kun muutimme San Diegoon ja siellä oli meksikolaisia, jotka tekivät ihan autenttista meksikolaista ruokaa, siis syrjemmällä ei missään ketjuissa tai hienoissa ravintoloissa.
Silloin iski himo- jopa aamukananmuniin tuli chiliä. Kiinalainen typistyi schetsuanialaiseksi ruuaksi ja myös thaimaalainen maistui hyvin. Jopa koiramme söi hyvällä ruokahalulla ruuanloput, joissa oli chiliä. Ruokavieraat toivat joskus omat kermaviilit mukanaan ::).
Ja opiskelijakaverit sanoivat, että jos sinä joskus kuolet, me varotetaan patologia, että älä vaan avaa sitä. ;D
Lapseni syntymän jälkeen piti laimentaa hieman, mutta pian poikanikin söi yhtä chilistä ruokaa kun me muutkin. Tosin kerran lipsahti hiukan liikaa ja poika kun otti lusikallisen ruokaa suuhunsa, hän paiskasi käden suulleen ja juoksi vessaan sylkemään sen pois. Olin juuri aloittamassa saarnaa, että tuollainhan ei ruokaa syljeksitä, kun punainen hikinen poikani tuli vessasta ja karjasi "tappaa ainoan lapsensa!" :-*
Nyt ihan stressin takia chiliharrastus on laimentunut hurjasti. En jaksa syödä ruokaani aina uudelleen kun lehmät vaan haluan, että se pysyy kerralla mahassa. Siksi olen tykästynyt tuohon jalapenoon.
Tosin täällä jumalanselän takana minun ruuat ovat kuulemma niin mausteisia, ettei niitä voi syödä.
Poikani kaveri varmistavat pojan lautaselta ennen kuin pyytävät ruokaa , että mille se maistuu. Niin tämä siis sen jälkeen kun pojan kaveri lupasi syödä meillä ja vein veijjareille lautaset yläkertaan, missä nappulat pelasivat tietsikkaa. Kaveri otti ruokaa suuhunsa ja kait se oli liian tulista hänen makuunsa. Poika sanoi hakevansa lasin maitoa alhaalta, kun kaveri huusi porraskäytävään, että tuo koko tölkki. Sen jälkeen siis tämä maistelu tarkistus.
-paha kello kauas kaikaa- :-\
Pöhistäänpä tännekin jotain...
Tulisemmasta ruuasta vissiin aina tykännyt (niin pitkälle kun muistaa) mutta viimeisiä niitteja sattoi olla yhden tuttavan sadonkorjuu kekkerit missä "mausteista" salsaa ja nagasuklaata napsittiin. Nagasuklaa oli tosin tehty tuoreesta viipaloimalla että yllärit olivat veikeitä...
Ennen noita toki muutaman kerran kaupan habaneroilla pidetty broidien ja kavereiden kanssa hauskaa...
Hidasteina ollut se ettei muu lähipiiri niin hirveästi ole välittänyt vivahteikkaammasta sapuskasta ::)
Taisi olla pari vuotta takaperin kun liityin jäseneksi yhdistykseen. Sain liittymiseen kuuluvat siemenet ja annoin ne broidille kasvatukseen, sai kasvamaankin mutta kissa meni sen puskan silppuamaan... Omalla kohdalla ei ollut vielä kasvatushaluja tuolloin.
2013 syksyllä ostin sitten Fataliin Aji Fantasy laatikoita itselleni syksyn mittaan kahdet ja kaverille poikien iltaan yhden, kaveritkin diggasivat. Otin siemenet talteen ja taisin loppukeväästä laitella multiin. Kohtuulliset määrät satoa tuli ohuista rangoista mutta jäi teknisempi lannoitaminen ja hoivaaminen vähemmälle myös alun neem hoitojen jälkeen jolloin kirvatkin pääsivät oman osansa saamaan.
Pääsi kuitenkin oman sadon makuun niin lähtihän se mopo keulimaan tulevalle kaudelle ja blogini listat sitä samaa hoilaa... Toki kummasti auttoi asiaa että muutimme n. vuosi sitten omakotitaloon missä kasvatusta ajatellen monta mahdollisuutta tarjolla :D
Itsellä alkoi chiliharrastus varsinaisesti Thaimaan reissusta. Paikallisessa ravintolassa tuli tilattua kerran tom yam kung annos, en tiedä mikä versio mahtoi olla, mutta tarjoilijan ilme oli paljon puhuva kun näytin thain kieliseltä listalta mitä halusin ;D Ja olihan se kieltämättä elämys, sitä olisi voinut laavakeitoksikin kutsua, olin aikaisemmin käyttänyt sirachaa pari pulloa, mutta tämä keitto oli jotain aivan muuta. Sitä keittoa olikin sitten pakko saada lisää. Reissun jälkeen muutinkin sitten porukoilta ja opettelin itse tekemään kyseistä herkkua ja keksin itse alkaa kasvattamaan chilejä ;D
Oon aina tykännyt kasveista, varsinkin hyötykasveista. Ja ne tuntuvat aina viihtyvän seurassani, nin kuin minä niiden. Oon kans tykännyt psykoaktiivisista kasveista, mut niiden kasvattaminen on tehty turhan hankalaks suomen maassa. Niimpä nyt usean välikohtauksen jälkeen keskityn chileihini. Itse asiassa nautin nyt enemmän chilien kasvattamisesta. :) Chili hulluus on iskenyt! Uusia lajikkeita on aina pakko saada! Eniten mua kiehtoo se lajien ja lajikkeiden kirjo. Tykkään kans siitä, kun noi on monivuotisia kodinkoristajia. Harrastus tais lähtee jostain puutarha liikkeen siemenpussista jonka ostin muiden yrttien muassa. Nyt lähdössä neljäs kesä chilien parissa. Kasvit tuovat paljon iloa. :) Ja on chilissä asennetta, parasta se onkin suoraan pensaasta syötynä. Jokainen kasvi on yksilö ja omanlaisensa, siitä tykkään ja vaalin niitä kuin silmäterää. Kohta pääsee taas satoa kerää. :p
Lähdettiin joskus muinoin kaveriporukalla mökille, ja eräs kavereista toi mukanaan rasian fataliin tuoretta nagaa. Ja sitten se perinteinen, eli alkuillasta isosti keskiketterää nauttineena hirveet yllytykset käyntiin että kuka uskaltaa syödä jnejne. No niinhän siinä sitten kävi että sen illan jälkeen ei enää ollut paluuta entiseen, koska tulihan siitä nagasta sellaset kiksit että morjens! 8) Ei muuta kun tuumasta toimeen ja intterwebin ihmeelliseen maailmaan, josta google-hakukonetta käyttäen alkoi löytyä alan sivustoja, ja sivustoilta tietoa ja neuvoja jotka tyhmäkin ymmärsi. (noin suunnilleen.)
Ensimmäiset siemenet tilaukseen ja odotellessa takaisin intterwebbiin ahmimaan tietoa. Siemenet saatuani alkoi matka chili-hulluuteen, eikä loppua näy 8)
Itsellä alkoi siitä että tulisesta ruuasta pitkään tykänneenä ei markkinoilta oikein löytynyt chilijauheita josta olisi hyvää potkua saanut ruokiin. Tähän päälle vielä se että etikan maku on epämielyttävä joten suurin osa kastikkeista jää hyllyyn. Tuli sitten ohimennen juteltua entisen työpaikan vakio kuskille ohimennen pitävänsä tulisesta ruuasta ja että on harkinnut chilien kasvattamista. Tästäkö Mattson innostui ja toi niin kattavan "startteri" paketin että sillä tiellä ollaan vieläkin. Säkki piti sisällään ~10 pussia eri siemeniä, 5 purkkia jauheita, useamman tuoreen chilin, kivivillaan, verkkoruukkuja jne.
Eipä tässä vielä varmaankaan harrastuksesta voi puhua, mutta olen pitänyt tulisista mausta lapsesta asti. Ensimmäinen kaupan koristeannuumi ilmestyi ikkunalaudalle varmaan kymmenisen vuotta sitten. Siitä lähtien on tullut satunnaisesti kasvateltua muiden rehujen ohella kaupan chilien siemenistä annuumeja. Jotain pientä satoakin on ajoin saatu.
Nyt tänä vuonna ekaa kertaa alkoi tympimään kaupan chilien pääsääntöisesti huono maku, ja tilailin kunnon siemenet. Nyt noita taimia on sitten kasvamassa. Aika näyttää tuleeko niistä satoakin, vai onnistunko tappamaan kasvit vielä ennen sitä.
Ostin Kevätmessujen innoittamana Zengrow 2:sen kaksi vuotta sitten. Sitten kasvateltiin yrttejä keittiössä, homma lähti vähän kädestä jo siinä vaiheessa. Sitten: puolisen vuotta sitten muutettiin perheen kanssa pk-seudulle ja muistin saaneeni muutaman Fataliin pikkupussin siemeniä ja ei kun kivivillaan itämään tyyliin "ai niin, mullahan on niitä chilin siemeniä, vois kokeilla". Kohta väsäiltiin jo ebbiä vintillle. Ensin muutama ESLi, sitten Led Finlandilta isompaa tohotinta hankkimaan. Tuli kevät; nyt pihalla on Bauhausista hankitussa n. 6 neliön kasvarissa taimet altakastelussa ja iso ebbi teon alla Chilikirjan ohjeiden mukaisesti.
Tuttua varmaan monelle. :chili:
Osittain ainakin hyvin samantapainen tarina kuin monella muullakin. :) Aina oikeastaan on tulinen ruoka kiinnostanut ja maistunut hyvältä. Joskus pienenä kerran äiti ostikin jonkun chilintaimen ja siitä tuli vain pari onnetonta pötkylää, kun ei kumpikaan osattu kasvattaa oikein. ;D Sen jälkeen ajatus jäi taka-alalle kytemään. Lähipiirissä on oikeastaan aina ollut ihmisiä, jotka ovat chilejä kasvattaneet ja nämä ovat osaltaan pitäneet ajatuksen siitä hengissä, että ehkä minäkin vielä joskus kokeilen. Nyt pari vuotta sitten nykyinen avovaimoni osti minulle muuten vaan lahjaksi "kasvata naga, lisää vain vesi" -purkin ja siitä se sitten lähti! :D Nagaahan siitä purkista ei tullut vaan jonkinlaista Habaneroa uskoakseni, mutta siinä vaiheessa oli ihan oikeaakin Nagaa kasvamassa ja sitäkin pääsi maistelemaan muutaman muunkin lajikkeen lisäksi. :)
Ala-aste ikäisenä käytiin pizzeriassa, ja pöydässä oli muutamia pulloja joita siinä ihmettelin. Koskaan oikeastaan ollut mistään chilistä kuullutkaan saati maistanut, ja pöydän pään kastikepullosta tuli sitten runtattua reilu kerros ihan vaan varmuuden vuoksi. Muistan hetkestä sen helvetillisen poltteen, ja ihan uskomattoman maun. Tänäkään päivänä en tosin tiedä mikä kastike oli kyseessä, mutta se maku.... En ole vielä tähän päivään mennessä ko. Kastiketta löytänyt mistään, muttan sen verran on selvinnyt että tabasco ei kyseessä ollut kastikkeen ketsuppisen paksun koostumuksen vuoksi, sriratcha taasen aivan eri makuista, liian suolaista ja etikkaista. Tietty kyseessä voi olla ns:"talon kastike", jolloin sisältöä voi vain arvailla, mutta helvetin hyvää ja tulista. Muistaisi edes muuta kuin että oltiin sentään suomessa, paikka oli satunnainen pysähdys maaseutukierroksella joka käsitti puolen suomea....
Kasvatusharrastus alkoi ihan hupina, kokeillessa että saako niitä kaupan habanerojen siemeniä itämään, ja yhtä äkkiä huomasi että kämppää koristi jo 30 kasvia ja useampaa lajiketta. Lapasesta lähti siis tämäkin, ite kun pitää kaikki tehdä...
Eli sen täydellisen chilin etsinnässä tässä ollaan, omat kastikkeet piessyt kauppojen tarjonnan jo aikaa sitten (kiitos kokkitaustan) ja kun kaupasta nyt vaan ei saa mitä haluaa, ainakaan näissä tuotteissa.
Etsintä jatkuu vielä, mun puolesta viimeseen pilkkuun asti :P
Kausikokeilussa Scotch Bonnet ja Moruga Scorpion, samalla koekierros vesiviljelyn parissa. Näyttää siltä että oikea laitteisto alkaa pikkuhiljaa muokkautua, tämä lapsen uteliaisuus yhdistettynä usean alan opintoihin ja työkokemukseen luo aika päättömiä mahdollisuuksia joko onnistua kasvattamaan edes se yksi podi, tai tuhoamaan koko taimiston :o
Siis hulluuttahan tämä laji jo lähenee, mutta eipä jää vapaa-ajan vietto ongelmia.
Lyhyesti, tämä lähti chilipää pikkuveljestä ja ominaisuudesta hullaantua itseä kiinnostaviin juttuihin isosti... Porttiteoriaa noudattaen, Blairsin joku keskitulinen soosi tämänkin riippuvuuden aiheutti ;D
noin 6kk sitten kun tein voileipää ja kokosin leivän väliin lähinnä kaiken mitä jääkaapista löysin, yksi niistä aineista oli habanero säilyke.
Makua noissa habaneroissa ei varsinaisesti ollut mutta se polte tai sen jälkitunnelma jäi jotenkin kiehtomaan, ja lisää oli saatava :D
ruokakaupasta kun ei saanut pirkka punaisen chilin lisäksi mitään joten netistä oli etsittävä lisää tietoa aiheesta ja tämän foorumin kautta innostuin alkaa kasvattamaan omia chilejä :)
joskus vuosia sitten pizzeriassa tuli kokeiltua tabascoa ihan huvikseen. se ei vielä silloin säväyttänyt niin hurjasti, mutta ensimmäinen itse ostamani kastike (spice up! tulinen) räjäytti mielenkiinnon maksimiin. siitä lähtien chili on ollut arkipäivää ruoanlaitossa. kiitos kapsaiini!