Päätin antaa mäntysuovalle mahdollisuuden, kun noita muita ei ollut juuri sillä hetkellä kaapissa.

Kastelin yhden kuution  (n.2%) mäntysuopaliuoksella, annoin olla joitakin tunteja (lue: unohdin koko asian puoleksi päivää) ja sit huuhtelin vedellä. Eipä näytä vaikuttaneen mitenkään ainakaan sirkkataimen vointiin.

Raportoin, jos toukkia alkaa näkyä.

KÄÄÄK.

Lehähti harsosääsken perkele kivivillakuutiosta ja oon heti räjähtämässä atomeiksi. En halua invaasiota. Uskaltaako tota mäntysuopaliuosta tuikata sirkkalehtivaiheessa oleville taimille vai vahingoittaako se noin piäniä jotenkin? (ja kai mäntysuopa tehos noihin matovaiheessa?)

Ilmeisen paljon kaikkea näillä foorumeilla, kun vasta 2 viikkoa myöhemmin rekisteröitymisestä löysin tämän esittelyosion

Opiskelen yliopistolla kaikenlaisia kasvijuttuja ja edellinen tutkinto on amk:sta samasta aiheesta. Käytännön kokemusta on viljelypuolelta vähän vähemmin, mutta nyt on suunnitelmissa sellaiset änäffteet, että ette uskokaan. Mieskin on onneksi innoissaan vesiviljelystä ja yrittää vähän väliä lähteä rauta- ja muihin kauppoihin "kattelemaan"..

Tavoitteena on kokeilla paljon erilaisia (laillisia) kasveja vesiviljelyssä. Pyrkimys ei välttämättä ole ehkä sadon maksimointi, vaan omaan käyttöön  varman ja helpon tuotannon kehittäminen sekä erilaisten menetelmien kokeilu. Ehkä muutaman vuoden kuluessa keskityn kahteen varmimpaan lajiin ja ratkaisuun tapettuani satojen eurojen edestä erilaisia taimia ja kokeiltuani tiesmitä.. kuka tietää.

Toisin sanoen, olen täällä kommentoimassa ja kyselemässä toistaiseksi vähäisin kokemuksin, mutta oppikirjatietoa löytyy ja jonkinmoinen kyky sekä mielenkiinto selvitellä asioita tiedon puutteessa!


Että heipä hei vaan kaikki!

Vinkkinä tuohon ruukkujen salaojitukseen: Kannattaa muotoilla ruukun sorakerros niin, että mullan voi ulottaa pohjaan saakka yhdeltä reunalta/nurkasta, niin kapillaari toimii pohjasta saakka ja altakastelu on helpompaa. Eli itse muotoilen usein, ellen ihan joka peevelin kerta, sorakerroksen kaltevaksi.


Jostain syystä toi kevytsora (eli ruukkusora/lecasora jne) on ollut muissa piireissäkiin tapetilla juuri kapillaarisuutensa takia, niin selvittelimpä viimein asiaa ja jaan ne toki teidänkin kanssa

Nuo kaikki kevytsorat on ilmeisen poikkeuksetta tehty savesta polttamalla. Leca-soraa näyttäisi olevan saatavilla kapillaarista JA ei-kapillaarista, eli jonkin lisäaineen kanssa se muuttuu vettä johtamattomaksi. Jääkö nyt hydrosoran ja kapillaariainekäsittelemättömän lecan tai kekkiläbiolanin ruukkusoran eroksi mikä? Puhtaus pölystä? Olettaisin, että ko. käsittelyaine puuttuu myös Kekkilöiden ruukkusorasta yms vastaavista? (lähteet: Leca RT-kortti  ja Lecasorien tuotevertailu: KS 420 KAP ja KS 420 tuotteet). Onko näistä jollain lisää tietoa, oikeampaa tietoa tai muita kokemuksia?

Lisähuomiona jos täällä on hipimpää jengiä, niin miten on kevytsoran ekologisuus kasvualustana. Kumpi pahempi: Lennättää/rahdata laivalla/miten ikinä kookoskuitua jostain intiasta vai polttaa yli 1000C:ssä (kotimaista vai ulkomaista) savea? Mulla ei oo vastausta tähän. Ajaisiko kotimainen kevytsora kuitenkin ekologisempana ohi?

Hyvä että huomasit seisova vesi on aina pahasta. Tämmöstä opettelua tää on kai ikuisesti

Jos pitää pelata multaruukkujen kasteluväliä mahdollisimmat pitkäksi, niin testailisin seuraavissa multaseoksissa vermikuliittia tai vanhaa villalankakastelua tai jotain limsapulloa nurinpäin ruukkuun. Vermikuliitti on sellasta vähän popkornimaista rouhetta, jolla on hyvä vedenpidätys ja -luovutuskyky eli sen pitäs pitää multa kosteana vähän pitempään (kuinka pitkään? -eipä juuri kokemuksia). Huonekasveja oon ite lomalla kastellu virittelemällä astiasta (esim. 1,5l limupullo) villalangat suoraan multaan. Jotku käyttää tota limsapulloa, jonka lyö nurinpäin pystyyn multaan.. On kai sitä noillakin kyllä joku hukuttanu kasvejaan, että varovasti sitten

mcl:

LainausMuut lehdet hyvän näköisiä(tumman vihreitä) mutta pieniä kasvultaan

Lainausheti kun leikkasin nuo pois niin seuraavat "alimmat lehdet" saivat samat oireet.

Yleisesti kasvien vanhimmissa (=alimmissa) lehdissä näkyvät ensimmäisenä liikkuvien ravinteiden puutosoireet. Liikkuvia ravinteita ovat typpi, fosfori, kalium ja magnesium (rikkikin ehkä jonkin oppikirjan mukaan, kun se liikkuu kai ihan pienissä määrin), eli niitä kasvit pystyvät kuljettamaan puutostilanteessa vanhoista kasvinosista uusiin varmistamaan uusien lehtien kasvua (vrt. liikkumattomat ravinteet, joita kasvi ei pysty kuljettamaan vanhoista kasvinosista uusiin > puutosoireet ensin uusissa kasvinosissa). En nyt erittele tarkemmin mikä puutos noista 4-5:stä liikkuvasta ravinteesta voisi olla kyseessä, mutta esim kaliumin puutteesta lehdet voivat kellastua mm. reunoista, sen jälkeen ruskettua ja lopulta tippua. Eikä näitä kaikkia ulkoa muista, niin lunttasin lisää interwebsistä: kaliumin puute voi näkyä myös heikentyneenä kasvuna. Oireissa on toki aina vaihtelevuutta eri lajien välillä..

Peruskukkamullassa on ravinteita, mutta kasvukaudella niihinkin kai suositellaan säännöllistä lisälannoitusta? Eli jos et ole vielä lannoittanut, niin itse saattaisin ehkä kokeilla sen vaikutusta. Varsinkin jos noita on useammassa ruukussa, niin vähintään testaisin yhteen ja seuraisin vaikutusta ja eroja lannoittamattomiin..

Voi toki myös olla normaalia, ja johtua juuri tuosta valonpuutteesta muiden lehtien varjossa.


Vastuunvapautuslausekkeena todettakoon: Oma käytännönkokemus kasvatuspuolesta melko vaatimatonta. "Kirjatietoa" taas suhteessa ihan liikaa. Opettelen paraikaa itsekin soveltamaan tietoa käytäntöön

Tervehdys!

Olen aloittelija vesiviljelyssä, mutta taustalla on mm. yliopistoa kasvintuotannon bilsasta yms. Nykyisessä kämpässä on kiva yksiön kokoinen lasiparveke, johon nyt on suunnitteilla vähän isommalti lähiruokatuotantoa omaan käyttöön. Tilaa siis on ja suunnitelmat sen mukaiset (tässä eletään nyt myös unelmaa, kun en ole vuosiin asunut parvekkeellisessa kämpässä). Ainoa rajoittava tekijä on tietysti raha (tadaa!). 

Tavoitteena on tällä hetkellä viljellä (tai ainakin kokeilla avoimin mielin) seuraavia lajeja: paprika, chili, tomssu, kurkku, salaatit, pinaatti, erilaiset yrtit, mansikka ja kaiken sekaan vähän samettikukkaa tuomaan lisää esteettisyyttä ja karkottamaan tuholaisia. Lisäksi laventelia ja tilliä karkottamaan lehtikirvoja (kokemuksia tästä? lähde mm. http://www.hyotykasviyhdistys.fi/sekaviljely)

Ajatuksissa on kokeilla isoja bubblereita (ikean samla-laarit tai vastaavat +50 L) ja ehkä nft:tä noille pienemmille tyypeille ja mansikoille, joiden kasvutapakin ehkä enemmän suosii kapeaa tuubia.  Parveke on suoraan itään, joten lisävaloa tarvitaan. En haluaisi karsia valaistuksesta rahan takia, mutta saa nähdä miten sen saa hoidettua. Pahoin pelkään, että kasvit eivät ainakaan pääse kylpemään ylenpalttisessa valossa.. Ravinteiksi ehkä GHE:n bioliemet, kun sisälläni asuu joku hippi, joka pakottaa luomuun päin

Ja nyt tulee se kysymys, joka on askarruttanut jonkun aikaa, enkä oikein löydä tietoa tai kokemusperäistä keskustelua aiheesta. Millaisessa roolissa teidän kokemusten perusteella voisi olla bubblerin koko? Näkisin, että isompi vesimäärä (10L vs 50L) tasaisi paremmin lämpötilaeroja vuorokauden mittaan ja puskuroisi liuoksen mahdollista väkevöitymistä, jos kasvi haihduttaa paljon? Vai riittääkö tuo perusämpäri siihen ihan hyvin (esim. tomaatilla)? Isommalla laarilla voisin kuvitella saavuttavani hieman helpotusta huoltorutiiniinkin, veden riittäessä hieman pidemmälle..

Millasta mutu-tuntumaa tähän? Saako tästä tai suunnitelmistani jotain rakentavaa keskustelua?