Lainaus käyttäjältä: "Chilivaari"...chutney taas hedelmistä, kasviksista ja mausteista valmistettu tulinen, makea maustekastike...

Tuo mango chutney on erittäin olennainen ainesosa karrikastiketta tehtäessä. Itse en ole huomannut eroa eri merkkien mauissa; esim halvimmat Pirkka taikka sitten saksalaisen "halvan" ruokakaupan kastike ovat aivan hyviä noin ruuanlaitossa. Kastikkeet päämaut ja tulisuus kuitenkin tulevat muista mausteista. Jos lisukkeena syö, niin silloin taitaa olla tilanne vähän eri.

Lainaus käyttäjältä: "snu"
Näyttääkö tuo heidän logon nainen teistä enemmän niistävältä vai rukoilevalta? Kulmakarvojen keskittyneestä rypistyksestä päättelisin, että hän niistää, rukoillessa on yleensä rennompi.

Tamperelaisen ravintola Swagathin ikkunassa vähän samanlainen kuva ja pitkään ihmettelin että mikä hemmetin norsun peräpeili niillä ikkunassa on ennenkuin hahmotin että mitä tuo kuva esittää.

Eilisiä kokkauksia tässä puran kameralta. Uunivuoka ei ole kovin edustava, mutta tällä tavalla sain ne pysymään pystyssä, eikä juusto valunut ulos. Hyvin nuo tuosta sai lautaselle ja suussa maistuivat vallan mainioilta. Oikealla on Campane eli PI 497974, se joulun kellon näköinen, jolla on monta muutakin nimeä. Keltainen on Microcarpum eli PI 260567.
Uunipellillä:

Pitkulaiset halkaisin ja poistin siemenet. Ladoin puolikkaat folion päälle vieri viereen, paistettua pekonisilppua chileihin ja aitoa irlantilaista Cheddar-juustoa raasteena päälle. Microcarpum on mieto, mutta kyllä noista mukava maku tuli.

Kelloista poistin yläosan. Aukosta leikkasin pienellä terävällä veitsellä siemenet kiinnikkeineen irti ja kaivoin ne ulos. Kuoren täytin sitten pekonilla ja Cheddarilla ihan tiukasti täyteen. Lopuksi kansi takaisin päälle ja uuniin. Nämä ovat sen verran paksunahkaisia varsinkin pohjasta, että uunissa olisi voinut olla myös alalämpö. Nyt vain grillasin niitä päältä. Kellojen muoto säilyi ja maku on ainakin meidän perheen mieleen. Reilusti chilistä, mutta ei yltiöpäisen tulista.

Chilien kasvu eri lämpötiloissa:
Tässä on rinnakkain kaksi PI 439380 (c. baccatum) chiliä. Ne on yhdessä idätetty ja samalla tavalla kasvatettu. Aloitus meni sen verran myöhään (huhtikuulle), että oli selvää, että ne eivät parvekkeella ehdi kypsyttää satoaan. Eivät ehtineetkään. Alkuun nuo kasvoivat rinnakkain lasitetulla parvekkeella, kunnes heinäkuun alkupuolella nuppujen ilmestyessä niiden tiet erosivat. Kun heinäkuullakin oli kylmää, vein toisen taimen olohuoneen ikkunalaudalle. Siellä oli tasainen lämpö, yli 21. Parvekkeella usein vain 15, viime aikoina alle 10 astetta. Vain aurinkoisina päivinä lämpö nousi, mutta tuotahan ei viime kesänä useasti tapahtunut.
PI 439380:
Vasemmalla parvekkeella kasvanut, oikealla sisäkasvi. Eroa ei ole niinkään koossa, sillä näitähän on leikattu. Korkeimmat latvat leikkasin pois, jotta ne mahtuisivat ikkunalle lasihyllyn alle. Puoli metriä oli rajana. Ero on noissa punaisissa pallukoissa. Vain sisäkasvissa kypsyy satoa. Parvekekasvissa on aivan pieniä raakileita ja niitäkin vain muutama. Molemmat kukkivat edelleen.
Kaksi marjaa:
Nuo ovat kooltaan 2-3 cm, kirsikkaa muistuttavia, mutta hieman kulmikkaita. Kypsyminen on hyvin hidasta, mutta olen päätellyt, että kovin tumman tai kirkkaan punaiseksi nämä eivät kehity. Oranssi on hyvin pitkään vallitseva väri.

Ai että mikä mangoteema tässä on? ChaiNin sivuilla oli jo  5.3. kuvia kypsyvistä chileistä, joiden siemenistä nämä on kasvatettu.  (Tuon linkin voit joutua päivittämään parikin kertaa ennen kuin se osuu kohdalleen. Palstalla on niin paljon kuvia.) Hän kutsui tätä "Mangochiliksi" ja siitä kiinnostukseni heräsi ja ruinasin siemeniä kypsyvästä kevätsadosta, joka hänellä olikin runsas.

Entäpä maku?
ChaiN kuvaili tämän makua "etelän hedelmäiseksi". No, jotakin sellaista voi aavistella, jos osaa etsiä. Miedohko se on, mutta hedelmäliha on paksua. Voileivän päälle sopivaa kamaa tai salaattiin viipaleina. Tuollaista käyttöä varten vain sato saisi olla runsaampi, nuo nimittäin kuluvat äkkiä, sormenpään kokoisia kun ovat. Muutaman vasta olen maistellut, mutta ei tunnu olevan Aji Cristalin uhkaajaksi. Tuoksu on lupaavinta, mutta maussa on epätasaisuutta. Kanta saattaa polttaa suussa, mutta kärki ei maistu juuri millekään. Sopiva käyttötapa on hakusessa, mutta nuo taitavat loppua ennen kuin se löytyy.  :wink:

EDIT MARRASKUUSSA:
Tutkin chilitietokantoja ja tulin siihen tulokseen, että tämä on PI 439370 eikä 80. Calm nimeä selventävässä viestissään mainitsi, että molempia lukuja on käytetty. Nyt on niin, että 80:n raakileet ovat tumman vihreitä, auringossa sinisiä ja 70:n väri on vaalean vihreä aivan kuten minulla ikkunalla. Käytän siis tästä lähin nimeä PI 439370, ellei sitten raakileet kesällä sinisty.  :lol:

Lainaus käyttäjältä: "Chilivaari"Voileivän päälle sopivaa kamaa tai salaattiin viipaleina. Tuollaista käyttöä varten vain sato saisi olla runsaampi, nuo nimittäin kuluvat äkkiä, sormenpään kokoisia kun ovat. Muutaman vasta olen maistellut, mutta ei tunnu olevan Aji Cristalin uhkaajaksi. Tuoksu on lupaavinta, mutta maussa on epätasaisuutta. Kanta saattaa polttaa suussa, mutta kärki ei maistu juuri millekään. Sopiva käyttötapa on hakusessa, mutta nuo taitavat loppua ennen kuin se löytyy.  :wink:

Nämähän taisivat tulla edellisessä polvessaan minulta. Aika erilaisia lopputuloksia olet kyllä saanut aikaiseksi. Minulla marjojen koko oli ennemminkin pieni luumu kuin kirsikka ja tulisuutta sekä makua oli ihan reilusti molempia. Malli ja väri marjoissa näyttää kyllä ihan samanlaiselta mitä minullakin oli.

Kiitos vain mutkan kautta tulleista siemenistä.  :wink:

En edes  ole ihan varma, ovatko nuo jo kypsiä, kun väri muuttuu niin hitaasti. Saattaa olla niinkin, että ensimmäiset marjat vain ovat miedompia. Microcarpumin kanssa minulle kävi niin, että ensimmäisen syötyäni olin hylätä koko lajikkeen, kun se ei maistunut paprikaa kummemmalta. Nyt se kuuluu herkkulajikkeisiin; ei tosin vahvoihin, mutta maukkaisiin. Samaa on kait sattunut muillekin. Ensimmäinen arvio voi osoittautua vääräksi.

Kooltaan nuo ovat aika vaihtelevia. Muutama isompikin on joukossa. Niitä en vielä ole syönyt.

Minkälaisia käyttövinkkejä noille marjoille olisi?

Vielä riittää hiven lämpöä parvekelasien takana, mutta kohta pakkaset tulevat ihan todella. Kaikki ovat jotakin satoa antaneet, mutta moni chili vielä kypsyttelee viimeisiään. Talviteloille nuo on kuitenkin pian saatava. Monet saavat sinnitellä niin pitkään kuin pystyvät ja sitten kompostiin. Kaikki eivät mahdu millään olohuoneen ikkunalle, eikä muita talvehtimispaikkoja juuri ole. Viime syksynä leikkasin pari chiliä matalaksi ja vein ne viileään ja valoisaan autotalliin, mutta se ei ainakaan ollut hyvä keino. Ehkä viileä ja hämärä olisi parempi?  Minä en tiedä.

Habanerot kuitenkin ovat tropiikin kasveja, eivätkä viileää talvea tarvitse. Ajattelin yrittää säilyttää Habanero Red Dominican lämpimässä pienten loisteputkien loisteessa eteläisellä ikkunalaudalla. Chilini ovat kuitenkin niin isoissa ruukuissa, että ne eivät ikkunalaudalle mahdu. Paitsi vartta, on katkottava myös juuria. Saapa nähdä, mitä tästä seuraa. Jos seuraa tuho, laitan uudet siemenet itämään Joulun tienoilla.

Uusi ja vanha ruukku:
Tästä lähdettiin. Habanero Red Dominicassa on vielä pari chiliä kypsymässä. Se on 20 cm korkeassa ruukussa, kasvi on n. 60 cm. Sitä on jo leikelty ankarasti sadonkorjuun yhteydessä. Vieressä uusi ruukku, ikkunalaudalle mahtuva 13 cm, sekä työkalu, hylätty keittiöveitsi.

Paljon on poistettava:
Melko kuivana Dominica nousi helposti ruukustaan vetämällä ja multakin säilyi muodossaan juurien sitomana. Kaksi kolmasosaa pitää multapaakusta leikellä pois, jotta se mahtuu uuteen ruukkuun. Veitsellä se käy kätevästi. Juuria katkeilee, mutta eiköhän niitä kasva uusia.

Selviytyyköhän?
Tuollainen siitä tuli. Uutta multaa tuli pari senttiä pohjalle ja hiukan sivuillekin. Leikkasin sen hyvin matalaksi. Jätin muutaman lehden, jotta kasvu voisi jatkua, kun siinä oli tuoretta kasvua aivan tyvessäkin. Toinen tapa olisi karsia kaikki lehdet ja yrittää saada kasvi lepäämään joksikin aikaa. Kyllä sieltä uusia versoja putkahtaa, ellei juuria tapa vaikkapa pitämällä niitä liian märkänä.

Viime talvena jätin oranssiin Habaneroon pidemmän rungon, mutta sen herääminen keväällä oli hyvin vaivalloista ja hidasta. Siemenistä sain satoa paljon aikaisemmin. Siksi kokeilen nyt lyhyeksi leikkausta. Takana makaa satoa kantanut oksa. Laitan sen tummaan pulloon ikkunalle. Muutamassa viikossa sato kypsyy ja samalla saattaa tyveen ilmestyä juuria. Kuukausi sitten katkaisin vahingossa oranssista ison oksan, jossa oli useita raakileita. Pullossa ne kypsyivät ja nyt sillä on komeat juuretkin.

Tein sitten perässä Aji Cristalille saman operaation. Sillä oli paljon vähemmän juuria. Melkein tuntui, että keväinen pienen ruukun juuristo löytyi sieltä sisältä hiukan paakkua murentaen. Cristaliin jätin 30 cm vartta, oksia ja lehtiä, kun sen alaoksilla kypsyy vielä satoa. Tuskin se kuitenkaan suoraan kukintaa jatkaa ruukun pienennyksen jälkeen, mutta jospa muutaman kuukauden päästä. En ole aikaisemmin edes yrittänyt kasvattaa baccatumia talven yli, mutta ei niiden pitäisi olla erityisen kranttuja.

Tämän palstan ylälaidassa murehdin käyttövinkkejä PI 439380 chilin pikku pallukoille. Sellaisia alkaa vähitellen löytyä.
Chilijuusto:

Tuorejuustoa minä oikeastaan lähdin etsimään kaupasta, mutta tällainen sitten tarttui kokeiluihini: Maustamaton sulatejuusto. Siihen sekoaa lämpimänä ihan helposti hyvin paloiteltu chili. Pari tuollaista sormenpään kokoista pallukkaa sataan grammaan tuntuu olevan oikein maukas yhdistelmä. Ensin kokeilin Bengali Small annuumilla, kun niitäkin kypsyy, mutta siitä ei juuri makua tullut, pistelyä huulissa lähinnä. Ilmeisesti chilin pitää olla aika voimakkaan makuinen ja mielellään tuoksuinenkin, ei pelkästään tulinen. Baccatumit tai chinenset taitavat olla sopivampia juuston mausteita. Tietysti voi tai pöytämargariinikin käyvät tähän pohjaksi, jos mieluummin käytät niitä leivän päällä. Hyvin sekoittaminen ja muutaman tunnin jääkaappisäilytys ennen käyttöä tasaavat makua.

Taidan ottaa sisään ikkunalaudalle lähinnä vain pistokkaina pieniä kohta kukkivia kasveja ja muutaman lyhyeksi leikatun ja pienempään ruukkuun istutetun. Viikko sitten leikkelemissäni kasveissa on jo uutta versoa näkyvissä. Eivät näytä pahasti häiriintyneen juurten ja rungon ankarastakaan leikkauksesta.

Kolme viikkoa sitten kerroin väliaikatietoja pistokkaiden juurrutuksesta. Nyt juurtuneiden joukkoon on ilmestynyt toinenkin Cristal, PI 439380 sekä molemmat Habanerot. Vain pari annuumia ei ole muodostanut juuria, vaikka ovat olleet vedessä yli 2 kuukautta. Syy saattaa olla pistokkaan laadussa. Juurrutettavan oksan pitää olla hyvin elinvoimainen. Kuivat sivuoksat eivät kehity. Vehreämpi Cristal tuotti juuria kolmessa viikossa, toisella se kesti kaksinkertaisen ajan. Paksu, täydessä kukassa oleva Habanero Red Dominican oksan pätkä juurtui myös kolmessa viikossa. Pelkässä vedessä.

Pistokkaina voi juurruttaa myös isoja oksia. Puolimetrinen oranssin Habaneron oksa teki komeat juuret hedelmiään kypsytellessään pullossa ikkunalaudalla. Saman kokoinen Dominican oksa tulee perässä. Yhden kypsän hedelmän siitä jo keräsin ja toinenkin punastuu. Sitten on juurien vuoro.

Kohta tullee lunta Tampereen seudullekin. Alkaa olla sellaiset ajat. Muutamia chilejä minulla vielä kärvistelee ulkona. Yölämpötila on käväissyt nollassa, mutta varsinaista pakkasta ei vielä ole ollut.

Kashmiri:
Himalajan rinteiden Kashmiri Mirch ei sitten osoittautunut Suomen ilmastoon sopivaksi. Sen muutamat pienet palot eivät ehtineet kypsyä ja lehdetkin jo kuihtuvat pois. Kahdessa kuukaudessa ei juuri mitään ole tapahtunut. Korjasin nuo sisään kypsymään. Parvekkeella tuo rehottaa isona, mutta sato on kovin vaatimaton sielläkin. Luin vasta nyt, että Kashmirissa näitä kasvatetaan majojen katoilla, siis eräänlaisena aurinkopaneelina. :wink:

Cayenne:
Kevään ensimmäiset sadot saatiin Cayennesta - ja syksyn viimeiset ulkoa. Tämä kasvoi kesän annansilmien kanssa samassa ulkoruukussa ja sopeutui hyvin joukkoon. Punaväriä on näkynyt koko kesän. Kasvi on sama kuin tuossa maaliskuun kuvassa.

Joe's Long:
Pieniksi jäivät "Jussin pitkät", mutta kippurahäntä toki pitää olla. Jo elokuun alussa oli parvekkeella runsaasti 27 cm pitkiä roikaleita. Ulkona nuo jäivät 10-20 cm mittaisiksi ja kaikki eivät edes ehtineet kypsyä. Joe's Longista ei ole Suomen kesän ulkokasviksi ainakaan ilman tuulensuojaa. Eteläseinää vasten Ring of Fire merkkinen annuum tuotti kohtuullisen sadon. Raesateen alkukesästä pieksemä market-Habanero kypsytti myös syyskuussa 11 pikku podia.

Jotakin sentään saatiin ulkokasvatuksessakin, mutta en suosittele sitä kenellekään, ellei minkäänlaista suojaa edes pohjoisen puolelle ole tarjolla. Ulkokasvit on myös syytä kasvattaa isoiksi sisällä. Kukkiva tai satoa aloitteleva taimi saattaa jotakin ehtiä kehittämään kylmänäkin kesänä. Pituuskasvu näet oli minimaalista näillä kaikilla avomaalla kasvaneilla. Vain seinää vasten sitä tapahtui.

Naoki Soman päiväkirjassa maininta siitä, että Chinenset eivät tänä kesänä tuottaneet täysikokoisia hedelmiä sai minut pohtimaan säätilan eroja Oulun ja Tampereen välillä. Kuukausien keskilämpötiloja ei nyt juuri sattunut eteen, mutta tilasto termisestä kasvukaudesta kertoi, että se saattaa meillä olla jopa 15 päivää pidempi tänä vuonna. Onhan kasvupaikoissakin eroa. Naokilla kasvihuone, minulla lasitettu parveke. Molemmat ne ovat auringosta riippuvaisia. Pilvisinä ja sateisina päivinä lämpötila on sama kuin ulkona. Oikeastaan pitäisi jollakin tapaa verrata aurinkoisia päiviä ja keskilämpötilaa aurinkoa painottaen, luulisin.

15.10.2008
Eilisen aurinkoisen päivän kuvia on mukava laittaa esiin näin sateisella. Parvekkeella lämpötila oli eilen 29, tänään 9 astetta. Noin paljon aurinko tekee. Sen se tekee kasvihuoneessakin. Kasvattelemmehan me vähän eri lajikkeitakin. Minulla tässä kypsyy kesän viimeinen sato Oranssista Habanerosta. Syyskuun alussa leikkelin kukat ja aivan pienet raakileetkin pois oksia katkomalla ja näyttää siltä, että loput ehtivät kypsymään. Heinäkuun alussa oli Tampereellakin niin kylmää (=sateista), että sain muutaman kourallisen alle sentin mittaisia marjoja. Oranssit ovat nyt n. 5 cm mitaltaan. Taustalla punertaa Aji Chombo, jossa on reilusti isompia "paprikoita", tosin hurjan tulisia sellaisia.

15.10.2008
Parvekkeellani on vielä toinen Habanero Red Dominica sen lyhyeksi leikkaamani lisäksi. Senkin sato kypsyy ja on täysikokoista - ja hienon makuista chinenseksikin. Lämmitintä en ole tarvinnut, eikä minulla sellaista olisikaan.

Lainaus käyttäjältä: "Chilivaari"Naoki Soman päiväkirjassa maininta siitä, että Chinenset eivät tänä kesänä tuottaneet täysikokoisia hedelmiä sai minut pohtimaan säätilan eroja Oulun ja Tampereen välillä. Kuukausien keskilämpötiloja ei nyt juuri sattunut eteen, mutta tilasto termisestä kasvukaudesta kertoi, että se saattaa meillä olla jopa 15 päivää pidempi tänä vuonna. Onhan kasvupaikoissakin eroa. Naokilla kasvihuone, minulla lasitettu parveke. Molemmat ne ovat auringosta riippuvaisia. Pilvisinä ja sateisina päivinä lämpötila on sama kuin ulkona. Oikeastaan pitäisi jollakin tapaa verrata aurinkoisia päiviä ja keskilämpötilaa aurinkoa painottaen, luulisin.

Laitoin omaa pohdintaani tuonne. Olisi mukavaa saada vertailutietoa Tampereen seudulta. :wink:

Joo, pelkkä keskilämpötilojen vertailu jo paljastaa, että eroa on. Muutama sata kilometriä pohjoiseen laskee lämpötilaa 2,6 astetta:


Aurinkoisten päivien määrä saattaa vaikuttaa vielä enemmän, koska silloin kasvihuoneessa lämpötila nousee moninkertaiseksi pilviseen päivään verrattuna. Sen uskoisin olevan chileille tärkeää. Ainakin muutama aurinkoinen päivä myöhäissyksyllä sai sadon kypsymään hämmästyttävää vauhtia. Kylmä ja sateinen, pilvinen kesä täälläkin oli.

Lainaus käyttäjältä: "Chilivaari"Joo, pelkkä keskilämpötilojen vertailu jo paljastaa, että eroa on. Muutama sata kilometriä pohjoiseen laskee lämpötilaa 2,6 astetta:


Aurinkoisten päivien määrä saattaa vaikuttaa vielä enemmän, koska silloin kasvihuoneessa lämpötila nousee moninkertaiseksi pilviseen päivään verrattuna. Sen uskoisin olevan chileille tärkeää.

Tuosta vertailusta näkyy muuten todella hyvin meren vaikutus lämpötilan puskuroinnissa täällä rannikolla; keväästä ero oli todella suuri, mutta näin syksyä kohden se tasoittui. Sadon kypsäksi saannissa tuolla alkukesän viileydellä on todella suuri merkitys. Siispä vielä joudun odottelemaan kypsymistä, kun kukintaa suuri osa aloitteli vasta heinäkuussa.

Ilmankosteuden kanssa samaan kuvaan listasin myös sadepäivät, mutta niistäkään ei tiedä onko silloin satanut koko päivää. Mutta kyllä kai siitäkin osviittaa saa aurinkoisten päivien määrästä.

Kevään varhaisuus saattaa todella korostua tuossa vertailussa,  sillä huhtikuukin oli täällä 4,2 asetta lämpimämpi kuin Oulussa, missä myös oli reiluja yöpakkasia, -4,6, kun Tampereella jäätiin minimissään -1,9 asteeseen. Minä vein chilini parvekkeelle jo huhtikuussa. Silloin oli aurinkoista.

Aurinkoisten päivien vertailua en löytänyt kuin Jokioisista. Kesä 2007 oli suunnilleen keskiverto, 2006 ennätysaurinkoinen ja mennyt kesä tilaston pohjalukemia. Itse asiassa tuo tilasto laski aurinkoisia tunteja kesäkuukausina.

EDIT: Lisäsin huhtikuun tuohon tilastokuvaan.

Eipä mennyt Habanero vielä talvilevolle. Pari viikkoa sitten pienempään purkkiin vaihtamani ja tyngäksi leikkaamani Habanero Red Dominica on sisällä ikkunalaudalla alkanut versoa voimakkaasti.
21.10.08:
Ylimmän vihreän oksan ylälehdet ovat uusia ja vanhemmistakin oksista, jopa suoraan rungosta on tulossa uutta kasvua. Oikealla on toisen leikellyn, Aji Cristalin kypsymään jätetty palko. Cristaliin kehittyy kukkanuppuja uusiin versoihin. Mitenkähän niiden käy syksyn pimeydessä? Ikkunan päällä minulla on 4 kpl 21W loisteputkia, jotka palavat 14 tuntia vuorokaudessa. Niistä tulee ikkunalaudalle pilvisen päivän verran valoa.

Kukintaa on monella muullakin taholla. Vasta multaan laittamani Dominican pistokas, pikku oksan pätkä, jossa oli muutama parin sentin juuri ja kymmenkunta lehteä, avasi kukkansa heti multaan päästyään. Eihän ne tietenkään voi pysyä, ei tällainen valo riitä Habaneroille.

Baccatumeilla sen sijaan voi olla toivoa hämärämmässäkin. Campanen pikku pistokas kukkii, samoin alkukesän Inca Red Dropin pistokas, josta on jo saatu satoakin. Pikku pallukoita kasvatteleva PI 439380 alkoi myös voimakkaan uuden kukinnan, kun poimin siitä ensimmäistä satoa pois.

Inca Red Drop on ollut minulle todellinen chilikesän pelastaja. Löytö, josta en osannut odottaa mitään. Inca kasvoi kiltisti ikkunalautani vähässäkin valossa, pysyi kohtalaisen pienenä ja aloitti kukinnan aikaisin. Maku osoittautui sopivaksi melkein mihin tahansa ruokaan. Siitä on tullut meillä niin perusmaku, että muita verrataan siihen. Annuumien käyttö tuoreena on melkein loppunut, kun Incaakin on olemassa. Satoa siitä sain jo huhtikuun puolivälissä. Siitä lähtien siinä on ollut aina chilejä käytettävissä, kun niitä on tarvittu. Satoisuus on ollut siis jatkuvaa jo kuusi kuukautta. Olisi sitä kait vieläkin jatkunut, mutta parveke alkaa viilentyä ja sisätilaan siirtymistä varten kasvi piti leikata ja istuttaa pienenpään ruukkuun.
14.8.08:
Tässä kasvi kokonaisena elokuussa. Eipä se tuosta enää mittaa juuri kasvanut, punaista vain kasvatteli. Nostin tuon ylös kuuden ja puolen litran ruukusta, leikkelin sekä varren, että juurista valtaosan ja istutin sen talveksi ikkunalle mahtuvaan parilitraiseen. Raakaa peliä, mutta tuo näytti toimivan Dominican ja Aji Cristalin kanssa, miksei siis Incallakin.
23.10.08:
Tämän verran jäi maan pinnalle. Kymmenkunta senttiä vartta ja yhteen oksaan kukka, nuppuja ja muutama lehti. Saattavat nuukahtaa lähipäivinä, mutta en raaskinut noita poistaakaan.  :wink:

Kyselläänpä samalla asiantuntijoilta, jotka ovat ennenkin leikelleet chilejään: Olisiko tuo runko pitänyt leikata tarkemmin oksan päältä? Ainakin omenapuulla leikkaus pitäisi suorittaa silmun vierestä, ettei kuivumaan jäisi tappia, vaan runko kasvaisi umpeen siististi. Vielähän tuon voisi siistiä, mutta kun oksasakset olivat vähän tylsät ja varoin vioittamasta kukkivaa oksaa.  :lol:

Mikään asiantuntijahan en tähän ole sanomaan, mutta kokeiltaessa havaittua: Mahdollisimman läheltä sitä viimeisintä tervettä kasvupistetä/silmua, muuten on vaarana juurikin se että oksan pää alkaa kuivua ja muuttua ei niin nätin väriseksi. Tosin riippunee paljolti lajista ja sen elinvoimasta sekä ympäristön olosuhteista. Mutta on hyvin mahdollista että tuota ei tarvitse enää lyhentää, sen pään väri alkaa kyllä melko nopeasti vaihtua, mikäli käy kuivumaan. Ja saahan sen sitten silloinkin leikattua.

Mulla on tuossa nyt kaksi bonsai aihiota, marketti haba ja tabasco. tabasco on tämän kesän kasveja, siinä useita oksia, tarkoitus ehkä tehdäkkin siitä jatkossakin villisti haarova. Mutta asiaan, eli siinä kaikki jätetyt oksat hengissä ja versoavat uutta useista kohdista, oksat koitettu katkaista juurikin siitä silmun yläpuolelta ja useimmissa oksissa onnistunut kohtalaisesti ilman oksan pään kuivumista. Kun taas habassa joka on jotain kolme vuotias ja todella puutunut, oksan päät yksi toisensa jälkeen on kyllä kuivahtanut. se on valkannut aika tarkkaan paikat josta lähteä versoamaan uutta. Täkyksi jätetyt pinet podit ja lehdetkin ovat ottaneet nokkiinsa ja tipahtaneet pois, pääasia että on hengissä. Ja jos noita vertaa toiseen marketti habaan joka sai kesällä saksista ja päätyi rankana sisälle, niin jäi leikatessa ehkä vähän pidempiä päitä noihin oksiin, mutta ne on kuivunu jotenkin asiallisesti, kun eivät ole muuttuneet ruskeiksi ja ihan elottoman näköisiksi. Mutta kaikki mitä on rankastikin leikattu tähän mennessä ovat jatkaneet kasvuaan ok. Pari taimea otti kyllä keväällä nokkiinsa ja päättivät samantien lopettaa pituuskasvun(piti saada haaroittumaan, ja nämä pirulaiset eivät olleet samoilla linjoilla).

Hain sitten puutarhasta terävämmät sakset ja leikkasin Inca Red Dropin rungon vieläkin lyhyemmäksi aivan alimman oksan yläpuolelta kahdeksan sentin tapille. Jos se vaikka kasvaisi umpeen paremmin. Chilien näin isona leikkaamisesta minulla ei ole aikaisempaa kokemusta.

Sen sijaan minua ihmetyttää juurien nopea toipuminen rajusta leikkauksesta. Vaikka veitsellä poistin 2/3 juuristosta, kasvit ovat parin viikon päästä jo kovassa kasvussa, eikä varsinaista nuukahtamista ole esiintynyt ollenkaan. Mullan olen toki pitänyt kosteana, eikä kovaa auringonpaistetta ole esiintynyt.

Suuremman ruukun juuripaakkua hajottaessani törmäsin ilmiöön, joka asettaa koko ruukunvaihtotekniikkani kyseenalaiseksi. Jo Aji Cristalin kohdalla olin ihmetellyt samaa, mutta Inca asetti kysymyksen selkeämmin:
Alkukesällä siirsin sen suurempaan astiaan varovasti juuristoa vahingoittamatta kesken satokauden. Kasvu ja sato jatkui kyllä, mutta nyt syksyllä näytti siltä, että kasvi oli kasvattanut vain muutamia ohuita juuria ison ruukun pohjatilaan ja pääosa juurista oli edelleen siinä vanhassa juuripaakussa. Kasvi ei siis osannut hyödyntää isompaa multatilaansa? Päättelin, että ensi kerralla rikon juuret veitsellä pakottaakseni ne uuteen kasvuun, kun vaihdan ruukkua. Onko turha tai suorastaan vahingollinen toimenpide?

Olkoon tämä viimeinen kerta tänä syksynä kun kirjoitan kanankakalla lannoitetusta Panamalaisesta Aji Chombosta. Sen vaiheita olen seurannut täällä monesti kesän kuluessa.

Kokeilu alkoi melkein vahingossa kesäkuun alussa, kun halusin myöhäistää yhden Habaneron kukintaa. Oletin voimakkaan lannoituksen johtavan siihen ja laitoin kourallisen kanankakkaa ruukun pohjalle. Yhdessä latvan katkaisun kanssa se toimikin jonkin aikaa. Kasvista tuli tosi komea, isolehtinen, vihreä ja roteva.

Heinäkuun lopulla se kuitenkin ryöpsähti täyteen kukkia ja kasvoi parvekkeen pöydältä kattoon asti. Mittaa on joka suuntaan ainakin puolitoista metriä. Kuukautta myöhemmin satoa roikkui oksilla niin, että oksia piti jo tukea. Syyskuun alussa ensimmäiset kypsyivät ja todettiin tosi tulisiksi. Tällä välillä annoin Chombolle silloin tällöin Puutarhan Kesä lannoitevettä, mutta ei niin usein kuin muille chileilleni.

25.10.08:

Toista kuukautta sitten keräilin Chombon oksilta aikamoisen sadon kuivumaan ja säilykkeisiin. Viitisenkymmentä isoa, yli 6-senttistä paprikan mallista niitä oli. Ei siinä kuitenkaan kaikki. Vaikka en ole tätä lannoittanut sadonkorjuun jälkeen, taas on 25 kypsää oksistossa. Eikä siinäkään vielä kaikki:

25.10.08:
Se kukkii vieläkin. Lokakuun lopulla kehittyy lasitetulla parvekkeella Habaneroon kukkia isoina ryppäinä ja niistä kasvaa viikossa tuollaisia komeita raakileita. Eikö se aio lainkaan lopettaa? Nyt kerään kuitenkin kypsät kuivumaan ja pakkasen purtua lehdet mustiksi pätkäisen rungon aivan lyhyeksi, kaivan juuret ylös ja leikkaan ne talvehtimaan pieneen ruukkuun ja viileään. Selviää sitten tai ei. Lämpöpaikkoja ei kaikille riitä.

Ensi kesänä jatkan lannoituskokeilua jollakin muulla lajikkeella. Olisi tietysti hyödyllisempää, jos rinnalla olisi perinteisin menetelmin kasvatettu verrokkikasvi. Samanlainen paikka auringossa ei kuitenkaan ole helposti järjestettävissä. Pitänee kokeilla jollakin vähempään valoon tyytyvällä lajikkeella. On hyvinkin mahdollista, että kaikki eivät pidä voimakkaasta lannoituksesta. Kertokaa nyt edes muut Chombon kasvattelijat, millaisia niistä kasvoi, missä ja miten. Onko tämä ehkä oikeastikin noin isokokoinen ja satoisa?