Ensimmäiset puskani - huonossa kunnossa

[niku-]

Nikun chilit

Chilien lajikkeesta ei minkäänlaista ideaa, varmastikkin c.annuum sukua ja mahdollisimman pitkälle jalostettuja, siemenet nimittäin hankittu paikallisesta K-Kaupan HeVi-osastolta chilisekoituspakkauksena (nyt kun jälkeenpäin miettii, niin olisi pitänyt harkita tuota lajikkeen valintaa, näiden kanssa tuli ongelmia)

Viime keväänä (kyllä nyt jo kevät on ) vajaa vuosi sitten minuakin puraisi chilikärpänen, ja jostain se oli aloitettava, joten siemenet hedelmistä ulos ja purkkeihin itämään, ja kolme eri lajiketta suostuikin itämään (olisikohan niitä viidenlaista ollut lajitelmassa). Ristin ne itse pieneksi punaiseksi, isoksi punaiseksi ja isoksi oranssiksi, ovelasti hedelmän värin ja koon mukaan.

Kasvettuaan hetken muuttivat taimet parvekelaatikkoon ja kahteen isompaan ruukkuun (ruukuissa olleista ei kuvia). Keväällä aurinkoisina päivinä asuivat ulkona päivät ja sisällä yöt, kunnes rupesi olemaan niin lämmintä, että uskalsin rakkaani parvekkeelle yöksi jättää. Ensimmäinen isompi kriisi tapahtui kesäkuun puolella, kun äkillinen, Suomen kesästä ah niin tuttu, ukkos/raekuuro pääsi yllättämään chilit ja piiskasi päälilehdet aivan hajalle. No onneksi puskat eivät nokkiinsa ottaneet ja tästä selvittiinkin vain säikähdyksellä.

Heinäkuun puolella rupesi ensimmäiset kukinnot ilmestymään, ja parissa viikossa puskat olivatkin jo täydessä kukassa, sitten sitä ensimmäistä hedelmääkin rupesi puskemaan.

Syksyn tullessa rupesi chilit taas asumaan yöt sisällä, sadon samalla kypsyessä. No satoahan tuli todella rutkasti ja tulisuuttakin löytyi ainakin pienistä punaisista hedelmistä runsaasti. Keltaiset ovat hieman miedompia, mutta isoihin punaisiin petyin, sillä ne maistuivat lähinnä herneeltä (liekö syynä sitten liian aikainen poiminta).

Illan pimetessä rupesikin tulemaan ongelmia. Chilit ottivat selvästi nokkiinsa sisälle siirrosta ja ensin erillisiin ruukkuihin istutetut kasvit päättivät kellastuttaa yksi kerrallaan kaikki lehtensä ja tiputtaa ne. Asiaa ei mitenkään auttanut se, että en itse ollut kotona marraskuun viimeisenä viikkona, jonka aikana ne olivatkin kaikki lehdet tiputtaneet. Siinä hetken kituuttivat vielä yrittäen uutta lehteä puskea, mutta parissa viikossa julistin puskat kuolleiksi. Kompostiin viedessä huomasin, että ei chileillä enää juuria ollut nimeksikään. Kasvit varmaan stressaantuivat valon radikaalista vähenemisestä ja ehkä myös liiasta kastelusta. Parvekelaatikossa asustavat puskat pääsivät nauttimaan edes pienestä lisävalaistuksesta (13W loisteputki pöytälamppu), mutta nekin tiputtivat lähes kaikki lehdet, kuitenkin samalla kasvattaen uutta oksaa. Nyt kun muutama aurinkoinen päivä on taas ollut niin puskat ovat saaneet uutta intoa ja kasvattaneet ikkunan puolelle uusia versoja.

Siinä näiden puskien elämänkertaa. Siirto suurempiin ruukkuihin lienee ajankohtaista heti, kun aurinko rupeaa tarpeeksi valotehoa antamaan. Uudet oksat tuntuvat niin heppoisilta, etteivät varmasti jaksa yhtään hedelmää kantaa. Tulisiko ne katkoa pois? Kaikennäköiset vinkit tervetulleita

Uutta kasvukautta ja uusia kasveja lähden kasvattamaan toivottavasti edes hieman viisaampana.

[Aji Inferno]

Suunnilleen noinhan tässä itse kunkin harrastus on lähtenyt käyntiin... tosin oma chilialkuni oli lähinnä Mr. Beaniin verrattava Äärimmäinen Katastrofitarina.  :cool:

Chilisi olivat epäilemättä capsicum annuumeja, ja niistäkin vielä sitä jalostetuinta päätä. Niitähän lähestulkoon kaikki kaupoissa myytävät chilit ovat... Niissä on kotikasvatuksen kannalta kiusallisia piirteitä. Herkkyys ötököille, valonpuutteelle, liialle ja liian vähälle kastelulle, omistajan krapulalle, kosmisille säteille - ja niin edespäin... Sanalla sanoen, ne ovat käytännössä latinalaisen nimensä mukaisesti yleensä yksivuotisia ja tekevät itsemurhan ensimmäisen talven tullen. Sitä on vaikea estää, eikä yleensä edes maksa vaivaa. On nimittäin niin paljon kestävämpiäkin, mielenkiintoisempia chilejä! Niitähän kuvaillaan omalla chilisaitillamme, Infernossa.

Toista ääripäätä edustaa olohuoneessani chilieni nestori. harvinainen villichili capsicum praetermissum Brasiliasta - jo seitsenvuotias, iso pensas jolla ei näytä olevan aikomustakaan siirtyä eläkkeelle lähivuosina! Eikä piittaa talvesta tai juuri muustakaan (villichilit ovat melkoisia kovanaamoja pilalle hemmoteltuihin kaupallisiin verrattuna .

Mutta tuosta on hyvä jatkaa - eikä tutkiminen lopu ihan heti kesken...  

[Fatalii]

Tuossapa olet harvinaisen oikeassa Tommi!
En missään nimessä suosittele aloitteville chilinkasvattajille noita marketista löytyviä (yli)jalostettuja annuumeja vaikka niitä saakin helpoiten.
Niiden kasvattamiskokemuksen jälkeen on suuri riski kyllästyä koko mokomaan(!) harrastukseen!

Poikkeuksia löytyy kyllä annuum-puolelta paljonkin mutta eipä niitä ole näkynyt marketissa...

Suosittelisin itse aloittelijalle Esim. Chinensejä ja Baccatumeja (useat lajit ed.mainituista suvuista ovat kiitollisia kasvatteja).

Noita kun lähtee kasvattamaan esim. täältä infernosta (tai muualta netistä) löytyvien ohjeiden mukaan eikä tingi elintärkeissä asioissa kuten valaistus, tuuletus tai ruukun koko niin pitäisi kyllä aloittelijankin ensimmäinen sato olla huomattavasti parempi kuin noista marketin peruschileistä kasvatetuista siemenistä!
S U O S I T T E L E N !!!

Chinensejä näyttää löytyvän jopa marketeista nykyisin (Habanero & kumpp.) ja Baccatumeja löytynee harrastajilta täältä infernostakin!

Kun noihin on tutustunut aikansa niin kannattanee tutustua
vaikka annuumeihin, villichileihin, rocotoihin ja muihin, tutkittavaa kyllä riittää !!!

Jos väkisinkin haluaa kasvattaa annuumeja heti ensialkuun (jostain kumman syystä??! niin suosittelen esim. pequineja tai pequintyypin koristeannuumeja kuten Bolivian Rainbow, Numex Centennial, Numex Twilight, Black coban, Black plum jne.
Nämä pienimarjaiset annuumit poikkeavat useimmiten täysin marketeista löytyvistä itsemurhakandidaateista.

Nyrkkisääntönä kannattaa muistaa että pienempimarjaiset viihtyvät ruukuissa (tästä syystä myös sisällä) parhaiten.
Habanero tms. menee vielä kivasti ruukussa, mutta tästä isompimarjaiset jäävät usemmiten aika köyhäksi sadoiltaan.

Kasvihuoneessa asiat ovat sitten tässäkin kohdassa aivan toisin.... onneksi!

Aloittelijoille kasvattajille tiedoksi: harva lienee katunut chilinkasvatuskokeiluaan joten rohkeasti uuden harrastuksen kimppuun vaan! Jos käytössäsi on kasvihuone, parveke tai aurinkoinen ikkuna niin mitäpäs enää mietit!!
Aspektit ovat kohdallaan!!

Tunnen itsekin montakin todellista EI-viherpeukaloa ja ovatpa hekin "losahtaneet" aika syvälle tämän mukavan harrastuksen syövereihin! (hullut!)