Musiikinteko

[Aji Inferno]

Tänne kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten tallennat ja käsittelet tekemääsi musiikkia.

[Aji Inferno]

Siitä on vuosia. Lainasin kaverini kanssa Turussa eräästä musaliikkeestä (olisiko ollut Soitin-Laine, en muista) muutamaan otteeseen C-kasetilla toimivan neliraitanauhoittimen merkkiä Fostex. Sillä sitten nauhoitettiin enemmän ja (ennen muuta) vähemmän suuria musiikin mestariteoksia. Laite oli yksinkertainen käyttää, eikä sitä käyttäessä juuri mikään voinut mennä pieleen. Ainoastaan soitto tai laulaminen, mutta ne ovatkin sitten ihan oma lukunsa...

Samaan aikaan oli suosiossa Teacin ammattilaismalliston Tascamin vastaava neliraitanauhoitin 144, jolla mm. Bruce Springsteen äänitti "Nebraska" -albuminsa korven keskellä. Tätä seurasi jo varsin hifistynyt malli 244, jonka DBX-kohinanvaimennus takasi äänitysten kohinattomuuden, mikäli laite oli moitteettomassa kunnossa ja säädetty tarkalleen käytetylle C-kasettityypille... Arvannette, miten usein näin oli.

Nuo vehkeet olivat sekä mielenkiintoisia, hyödyllisiä, että hauskoja. Ja niillä sai aikaan yllättävän hienoa ääntä! Se ainoa selvä heikkous niissä oli sitten toki se, ettei kerran äänitetyn äänen editointi ollut erityisen helppoa saati hauskaa, tai aina edes mahdollista. Oli hyvä idea soittaa tai laulaa jutut kerralla "oikein".

Olen vuosien varrella, kotimuusikkona, ihmetellyt teknologian kehitystä näissä asioissa. Tai paremminkin sitä, miksei se ole kaikissa asioissa kehittynyt juuri minnekään.

Neliraitanauhureilla ja niiden kehittyneemmillä serkuilla oli lopulta aika helppoa tehdä musiikkia, jos vain tiesi mitä on tekemässä ihan perusasioiden puolella malliin "osaatko soittaa". Tietokoneet tulivat hommiin noin 1987 paikkeilla, kun aikansa moneen käyttöön ylivertaiset Atari ST-mikrot ja niihin tehdyt Cubase ja Logic -ohjelmistot muuttivat musantekoa pysyvästi. Commodoren Amiga-puolella sitten taas levisi elektronisen musiikin tekeminen mm. "tracker" -ohjelmilla. Vähän myöhemmin Atari Falcon-030 täydensi muutoksen tarjoamalla kotimuusikoillekin siedettävän hintaisen tietokoneen, joka kykeni tallentamaan, muokkaamaan ja soittamaan CD-tasoista ääntä. Intel-pohjaiset PC-tietokoneet seurasivat kaukana perässä.

Tästä kaikesta seurasi monenlaisia asioita, Nykyään lähes kaikki musiikki tallennetaan ja tuotetaan tietokoneilla. Yhdenlainen kehityksen päätepiste näkyy esim. Applen iPadeihin saatavissa, parhaimmillaan nerokkaissa musiikkiohjelmissa, joissa tumpeloinkin kotimuusikko voi saada aikaan, jos ei välttämättä uutta "Stairway to Heavenia", niin ainakin jotain ihan kelvollista musiikin kaltaista.

Mutta... Se toinen päätepiste lähteekin sitten tuosta samaisesta vuodesta 1987. Eli dinosaurukset. Varsinaiset "vakavat" äänitysohjelmistot. Cubase ja Logic ovat yhä tänä päivänä olemassa. Niillä voi tehdä enemmän kuin koskaan ennen. Ja ne ovat, kilpailijoidensa lailla, enimmäkseen aivan HELVETILLISEN vaikeita ja monimutkaisia oppia ja käyttää!

80-luvun neliraitanauhurien tietty viehätysvoima on nykyään pitkälti poissa. Tietokoneet osaavat periaatteessa laulaa, tanssia ja jopa haista väsyneen muusikon lailla pahalle (kun virtalähde posahtaa), mutta musantekoon ne ovat tuoneet paitsi mahdollisuuden korjailla paskoja ottoja loputtomiin, myös aivan loppumattoman määrän asioita jotka voivat mennä - ja menevät - pieleen.

Garage Band ja Sequel kaltaisineen ovat yrittäneet palauttaa asioita takaisin sinne "hyviin aikoihin", missä musiikin tekeminen oli tietyllä tapaa nykyistä yksinkertaisempaa.

Myös dinosaurukset, eli kalliit ja äärettömän monimutkaiset studio-ohjelmistot, kuten Nuendo, Pro-Tools, Logic, Sonar, Digital Performer ja Cubase, ovat (ehkä pakon edessä) alkaneet hivenen yksinkertaistua käytettävyydessään. Kaikkien näiden uusimpia versioita voi jopa tavallinen kuolevainen oppia käyttämään kohtuullisen hyvin, ja hintatasokin on alkanut laskea kohti inhimillistä.

Tuota kehitystä on ilman muuta ruokkinut Applen Garage Band -esimerkin lisäksi muutama uusi, aggressiivisesti hinnoiteltu, käytettävyyteen paljon panostanut valmistaja. Ominaisuuksiinsa nähden halpa Reaper on saanut jopa ammattilaisista faneja. Toinen kuvioiden sekoittaja on studiolaitteistaan tunnetun Presonuksen kohtuuhintainen Studio One -äänitysohjelmisto, joka haastaa useimmissa asioissa jopa kalleimmat ammattilaistason ohjelmistot, ja on lajissaan vieläpä varsin käyttäjäystävällinen. Ihan oma tapauksensa on mm. kotimaisen, loistavan RinneRadion käyttämä Ableton Live. Se keskittyy asioiden helppouteen aina esitystilanteita myöten.

Linux- ja ilmaisohjelmapuolella tapahtuu samaten kaiken aikaa mielenkiintoisia asioita. Kertokaapa kokemuksianne niistä!

[akselsson1]

Virtual DJ, ei varsinaisesti musiikin TEKOA, mutta muokkausta ja yhdistelyä, rinnastuu ainakin aiheeseen Teen aina toisinaan n tunnin mittaisia Dj miksejä nauhottamalla setin mitä soitan. Hauskaa puuhaa on, pakko myöntää. miksauksia on sitte kiva kuunnella automatkoilla ja lenkillä yms., koska ne saa hyvän draivin päälle, varsinkin kun usein mulla niissä meininki vaan kiihtyy ja kiihtyy loppua kohden, yleensä 45-50 min kohdilla mennään kaikkein koviten, jonkinasteisessa transsitilassa, kannustaa hyvin lenkillä.