Suomichili: Aji Perkele projekti - ...Nyt on aika tehdä siitä totta!

[Fatalii]

Mietin vaan että helpompi risteytys alkuun auttaisi jaksamaan vaikka tuollainen vaikeampi sen jälkeen epäonnistuisikin

Chacoensea yleensä vai nimenomaan exile ?

Löytyy siemeniä, chacoensea useita erilaisia, mutta irtoaa vain sekalaisina siemenpaketteina.
(tai vaihtareina).

[JartsaP]

Noh, voinhan harjoitella vaikka jalapenon ja violetin paprikan risteyttämisellä tai jotain sen tapaista, voisihan joku tuollainenkin olla hauska ja saman lajin lajikkeet ainakin risteytyvät helposti. (Tulisikohan siitä enemmän iso violetti jalapeno vai pieni punainen paprika? Ensin mainittu voisi olla hauska, jälkimmäinen aika tylsä).

Ja ei huvita tilata koko pakettia, kun noita lajikkeita on ihan sikamainen läjä jo muutenkin... ei kai siinä muuten mitään vikaa olisi, mutta kun joku sisäinen ääni pakottaa kylvämään joka jumalan sorttia mitä laatikosta löytyy. Ensi syksynä voisin kyllä palata astialle... sitten kun nämä nykyiset lajikkeet on kokeiltu (no ihan kaikkia en kylvä vaikka sisäinen ääni sanoisi mitä, kun pelkkiä chilejä ja paprikoita on jo jotain 40-50 lajiketta ja tila vaan ei riitä mitenkään). Toisaalta, ei huvita maksaa Reimerille kolmea taalaa +pk pussillisesta itämiskyvyttömiä siemeniä myöskään, joten exile taitaa tältä kaudelta jäädä hankkimatta.

[JartsaP]

Mainitsin sen kylmälavan tuossa osana omituisen "talvetuskasvarin" suunnittelua... jos joku ei tiedä millainen on kylmälava, niin laitan tähän linkin Rhodoistin sivulle, missä on kuvia ja kokemuksia kylmänarkojen alppiruusun- ja atsaleantaimien talvetuksesta kylmälavoissa:
http://www.rhodogarden.com/plantcare/kylmalava.html

Jos siis maan pinnalla olevan laatikon lämpötila pysyi noinkin lähellä nollaa, niin luulisi huolellisesti etelärinteeseen upotetun ja vain pienehköllä ikkunalla varustetun talvetustilan pysyvän vieläkin lämpimämpänä...

[Fatalii]

No kenties sulla jotain vaihdettavaa löytyy jos et paa pahakseen ett lajikkeita tulee jokunen lisääkin.

Jos niin mailaa: fatalii@sci.fi

[JartsaP]

Mietin vielä, ei mulla kyllä oikein ole vaihtareitakaan.

[JartsaP]

Mitä ihmettä Fatalii, löysin sivuiltasi kuvan chilihedelmästä, jonka alla teksti "Rocopica (C. cardenasii x pubescens)", sinullako on siis tuollainen risteytys jo? Onko kylmänkestoa testattu?
http://juuri.org/fatalii/?u=g&c=search&word=pubescens&id=2315
Samainen(?) kasvi Rocoto.comissa:
http://www.rocoto.com/rocopica.html

[Fatalii]

Juu, tuo on alunperin Hietavuolta saatu pistokas, joka selvisi myöhemmin kyllä rocopicaksi, eli cardenasiin (samankaltaiset marjat kuin eximiumissa/jopa sama kasvi) ja rocoton risteytykseksi.
Siementen väri jotain Rocoton ja cardenasiin siementen väliltä, tosiaan kun rocoto.comin kuvia katselee niin asia selkenee melkoisesti.

Osoittautui kyllä kerrassaan erinomaiseksi lajikkeeksi, yhdestä kasvista tuli useampi purkillinen jauhettakin ja silti samaisesta kasvista tuli tehtyä myös soossia ja tuorenakin noita meni melkoisesti... ja pakkasessa niitä taitaa vielä jokunen olla.

Ehdottomasti parempi ruokakäyttöön kuin eximium/cardenasii!
Ja tulisuus.... melkoinen!

Kylmänkestävyyttä ei ole ulkona tullut kokeiltua, mutta kasvarissa lämmittämättömällä puolella kesti pikkupakkasiakin aivan mainiosti.
Kuten sukujuurista voikin päätellä, ei niitä kaikkein arimpia kylmälle..

Toisaalta tuosta on mahdoton sanoa kumpi on ollut äitikasvina, cardenasii vai rocoto...

[::smoke]

Voisikohan tuota kokeilla niin, että kun on saanut siemenet idätettyä sopivan kokoisiksi taimiksi, laittaisi ne jääkaappiin?
Sitten jos näyttäisi, että eivät pärjää, elvyttäisi ne takaisin kuntoon ja laittaa uudelleen jääkaappiin.
Ja tarkoitus siis vain karaista kasvia, ei kasvattaa. Kun se olisi ollut kauan jääkaappikierteessä, voisi sen kasvattaa isoksi ja antaa tehdä hedelmää.
Sitten niistä siemenistä taas jääkaappikierre-yksilöitä jne jne.

En vain tiedä, toimiiko "jalostaminen" noin. Lisäksi jääkaappiin pitäisi patentoida jonkinlainen valo (vai pitäisikö sittenkään...).
En tiedä myöskään riittäisikö jääkaapissa ilmaa.

[JartsaP]

Karaiseminen itsessään kyllä saattaisi karaista kasviyksilöä, mutta siten saavutettu kestäminen ei periytyisi jälkeläisille. Jalostaessa pitäisi tutkia, mitkä yksilöt kestävät kylmää parhaiten ja suosia niitä suvunjatkajina. Usean sukupolven jälkeen saattaisi muutos alkaa näkymään... itse ajattelisin, että hybridisaatio olisi ikäänkuin pikastartti, sillä hybridien muuntelu on paljon suurempaa kuin normaalien "sisäsiittoisten" lajiketaimien. Vielä parempi, jos emokasvit olisivat erityisen kylmänkestäviä kuten ehdottamissani yhdistelmissä, silloin olisi todennäköisempää että jälkeläisissä esiintyisi kylmänkestoa parantavia geenejä. Välttämättä ne eivät edes ole eri lajikkeilla samoja geenejä, joten joillakin jälkeläisillä saattaisi olla vaikka tuplaten kylmänkestogeenejä kuin esivanhemmillaan. Olipas se sekavasti sanottu...

Monet ominaisuudet tulevat esiin vasta kahden tai useamman sukupolven jälkeen (vrt. lasten silmien väri voi periytyä isovanhemmalta), joten F1 ja F2 ovat vielä melko mitäänsanomattomia sukupolvia - niiden parhaita yksilöitä risteyttämällä vasta neljäs tai viides sukupolvi saattaisi olla hakemamme suomichili - ja sitten ne ongelmat vasta alkavat, kun pitäisi saada ominaisuudet suurin piirtein vakiintuneiksi.

Näin olen asiat käsittänyt, viisaammat korjatkoon jos on korjattavaa, enhän minä mitään koulutusta ole näistä asioista saanut.

[Fatalii]

Näinhän se on.
Tuota Dutch-Habaneroa jatkojalostaessa tulee olemaan vielä mielenkiintoiset ajat...

Ei näissä(kään) touhuissa pelkkä teoria riitä, pitää peuhata ja kokeilla niin alkaa asiat tosiaan valkenemaan.

[Tunari]

Tässä nyt 4v tullut istutettua monia lajikkeita (jokainen useampaan kasvumediaan, hiekkaa, multaa, sammalta jne.)... Puhtaista lajeista ei yksikään selvinnyt elossa talven yli vaikka osa havuilla peitetty (kokeilua kokeilua).... Jos ens vuonna istuttais risteytyksiä testimielessä (toivossa on hyvä elää).

[Balkkis]

Geneetikon (minun) näkemys tähän projektiin on, että todennäköisimmin voisi saada aikaan meidän olojamme kestävän oman lajikkeen yhdistelemällä kylmänkestäviksi tiedettyjä lajikkeita ja antaa sitten luonnonvalinnan tehdä tehtävänsä vähän autettuna. Parhaiten pärjäävät laitetaan lisääntymään keskenään. Vähitellen hybridien ennustamattomuus häviävät. Tässähän pelataan olemassa olevilla alleeliyhdistelmillä. Oikeanlaisen mutaation odotteleminen taas hyvin todennäköisesti jää odottelemiseksi, koska niiden syntyminen on sattumanvaraista. Tietyn emäksen mutatoitumisen todennäköisyys toiseksi on n. yksi miljoonasta, ja tässä pitäisi oikeanlaisen mutaation (todennäköisesti useamman mutaation) osua juuri oikeaan/oikeisiin geeneihin. Luultavasti projektin pitäisi kestää satoja/tuhansia vuosia tai sitten kylvätte satoja hehtaareja chiliä ja valitsette miljoonien kasvien seasta pärjänneet yksilö sopivien mutaatioiden toivossa.

Jos rahaa on niin ehdottomasti paras vaihtoehto olisi pestata joku laboratorio laittamaan sopivat geenit sisään.

[Aji Inferno]

Siinähän yksi hankaluus onkin, ettemme vieläkään tiedä paljoakaan siitä, mitkä villichilit ovat mitenkin kylmäkestoisia. Monien kokemukset ovat jopa täysin ristiriitaisia. Emme tunne näitä kasveja riittävän hyvin. Sekin on aivan mahdollista, ettei chili kykene itsenäisesti elämään näin pohjoisessa millään tavalla. En ole kasvitieteilijä, mutta tässä kohdin katsoisin ehkä chilin kohtuuläheiseen sukulaiseen, physalikseen. Etelän kasvi sekin, mutta ainakin yksi sen laji, "lyhtykoiso" on sopeutunut Suomen karuihin oloihin juurtensa kautta. Samaa on nähtävästi tapahtunut myös ainakin lähisukulaisensa "ananaskirsikan" kanssa.

Ylipäätään, juurten kautta tapahtuva talvehtiminen tuntuisi olevan tutkimisen arvoinen asia tässä projektissa. Tiedämme, että jotkut chililajit ovat siinä muita parempia (esim. villiannuum "Tepin"). Samaten, supermerkillinen c.flexuosum näyttää lehdiltään sietävän miltei minkälaista pakkasta hyvänsä, kunhan sen juuret eivät jäädy. Ja on myös lajeja, jotka kykenevät "heräämään kuolleista" huomattavan hyvin...

Kun yhtälöön tuodaan lyhyt kasvukautemme ja etenkin kevään usein todella sadistiset äkkihallat, jonkinlainen kuvio on koossa. Aji Perkele voi tapahtua monella tavalla. Se voisi olla myöhään (kevätpakkasten jälkeen) itävä, todella nopeakasvuinen ja nopeasti marjansa kypsyttävä chili, joka ei yrittäisikään elää talven yli, vaan lisääntyisi vain marjoillaan. Tässä jotain malliin c.annuum var. glabr. tai c.chacoënse voisi olla jalostuksen lähtökohtana.

Lehtien kylmäsietoisuudessa mikään (nyt tuntemamme) ei tietenkään voita c.flexuosumia. Se voisikin, olen usein tuuminut, mutten koskaan päässyt kokeilemaan, jopa selviytyä talven yli maalämpöputken tms. päällä, ja mieluusti lumelta suojassa. Tämähän ei tarkoittaisi mitään oikeasti "villiä" suomiperkelechiliä (etenkään, kun laji ei ole erityisen, tai lainkaan tulinen...), mutta - no, kuka tietää. Kiintoisaksi menisikin sitten esim. edellisen ja jonkin sopivan kylmään sopeutuneen villichilin risteytys (taas esim. villi-annuum tai c.chacoënse - tai jotain muuta!).

Ideaali perkeleajimme olisi lehdiltään sellainen, ettei se piittaisi kevään satunnaispakkasista, eikä syksyisistä liioin. Eli vaikkapa c.flexuosumin geenejä.... Se olisi kuitenkin myös kykenevä selviämään lyhyestä kasvu- ja satokaudesta. En usko, että tuo on ihan mahdoton projekti. Tunnemme lajit, joissa on tarvittavat ominaisuudet. Se, kykenemmekö niitä yhdistämään tarvittavalla tavalla, on sitten toinen juttu. Mutta: why not try?

[Balkkis]

Kuulostaa mielenkiintoiselta nuo villichilit! Jos kerran on jo olemassa noin sitkeitä lajikkeita, voi projekti hyvinkin onnistua. Tarvitaan vain paljon erilaisia hybridejä ja runsaasti aikaa ja vaivaa. Ensin kannattaa varmaan yrittää saada aikaiseksi tasapainoinen lajike, joka selviäisi tyydyttävästi/hyvin Suomessa. Sen jälkeen ei välttämättä ole kovin vaikeaa lisätä siihen vaikkapa kapsaisiinipitoisuutta risteyttämällä siihen sopivia lajikkeita ja valikoimalla ne linjat, joissa kylmänkestävyys ym. ei ole kärsinyt.

Jos projekti ei ota tulta alleen sen takia, että yksinkertaisesti talvesta ei selviydy mikään, kannattaisi varmaan luoda lievemmät talviolosuhteet aluksi esim. auttamalla kasveja luonnossa esim. huovilla tai sitten pitämällä niitä vaikkapa lasitetulla parvekkeella, jotta valintaprosessi pääsee edes alkuun. Ensimmäisistä esteistä selvinneet linjat voisivat jo todennäköisemmin tuottaa täällä selviytyviä yksilöitä.