Chilin puutosoireet

[Miksaa]

Löysin tällaisen oppaan, joten postasin sen tänne ohjeeksi. Lähde mainittu postin lopussa...

Ravinteet, niiden tarve ja puutos sekä liian suurista ravinnemääristä johtuvat myrkytysoireet.


Typpi (N)

Typpeä kasvit tarvitsevat eniten kasvu- eli vegetatiivisen vaiheen aikana.
Nuori kasvusto kuluttaa runsaasti typpeä valkuaisaineden muodostamiseen.
Isolehtiset kasvit tarvitsevat typpeä keskimääräistä enemmän.
Typen kulutus seuraa tarkoin valoisuutta. Suurin osa typestä on kasvin valkuaisaineissa.
Kasvi ottaa sen nitraatti-(NO3-) tai ammonium-(NH4+)ioneina.
Nitraattityppi on nopeavaikutteinen. Se liikkuu helposti maassa, mutta myös huuhtoutuu helposti.
Typpi vaikuttaa sadon määrään. Ammoniumtyppi on hidasvaikutteinen.
Ilmavassa ja hyvin kalkitussa turpeessa ammoniumtyppi muuttuu nitraatti-muotoon.
Ammoniumtyppi tekee maan happamaksi.

Typpeä liian vähän:

-Lehdet jäävät pieniksi
-Lähtien väri on vaaleanvihreä
-Kasvu on jäykkää ja puutunutta
-Sato jää vähäiseksi
-Kukat ja hedelmät kehittyvät hitaasti

Typpeä liikaa:

-Kasvu on rehevää
-Lehdet ovat suuria ja tummanvihreitä
-Kasvin siirtyminen suvulliseen vaiheeseen myöhästyy
-Kaliumin ja Boorin saanti heikkenee


Kalium (K)

Kasvit tarvitsevat kaliumia lähes yhtä paljon kuin typpeä.
Kalium vaikuttaa päinvastoin kuin typpi. Se toimii katalyyttina ja ohjaa yhteytyksessä muodostuneen
sokerin varastoitumista mm. siemeniin ja kukkiin.
Kasvualustan runsas kalium-pitoisuus edistää kasvin hyötymistä vähästäkin valosta.
Kalium väkevöittää solunestettä, aiheuttaen siten osmoottisen imun ja parantaa nestejännitystä ja koko
kasvin vesitaloutta. Vesitaloutta parantaa sekin, että kalium vahvistaa lehden pintasolukkoa ja vähentää
siten haihtumista päällysketon kautta. Kalium huuhtoutuu melko helposti, ei kuitenkaan yhtä helposti kuin nitraattityppi.

Kaliumia liian vähän:

-Lehdet ovat likaisenvihreitä
-Lehden reuna ruskettuu
-Hedelmien laatu heikkenee
-Kukat jäävät pieniksi ja nuutuvat helposti

Kaliumia liikaa:

-Lehden reunan soluneste väkevöityy ja aiheuttaa ruskean polttovioittuman
-Kalsiumin-, magnesiumin- ja boorin saanti vaikeutuu
-Johtoluku (EC) nousee haitallisen korkeaksi


Fosfori (P)

Kasvi sisältää fosforia vain kymmenesosan typpimäärästä. Kaliumin tavoin fosfori vahvistaa ja tukevoittaa
kasvua. Kasvi tarvitsee fosforia taimivaiheessa juurten muodostamiseen ja siirtyessään generatiiviseen vaiheeseen.
Siemenet sisältävätkin runsaasti fosforia. Kasvualustassa fosfori muuttuu negatiivisiksi an-ioneiksi, joille on tunnusomaista, että niiden saanti
vaikeutuu kylmästä kasvualustasta. Sen vuoksi kasvualustan lämpötila tulisi olla vähintään 20 C, monille
kasveille on edullista jopa 28 C:n lämpötila. Fosfori on usein myös vaikealiukoisessa muodossa ja liikkuu huonosti kasvualustassa.
Fosforin liian runsasta peruslannoitusta voisi vähentää ja antaa fosforia helppoliukoisena hoitolannoituksen yhteydessä.

Fosforia liian vähän:

-Juurten kasvu on heikkoa
-sadon laatu ja maku heikkenevät
-Puutosoireet ovat voimakkaimpia kylmässä kasvualustassa

Fosforia liikaa:

-Fosforin vaikealiukoisuuden vuoksi myrkytysvaara on hyvin pieni


Kalsium (Ca)

Kalsium vahvistaa soluseiniä ja tekee siten kasvin vastustuskykyiseksi tuholaisia ja myrkyllisiä aineita vastaan.
Kalsium on tarpeen myös juurten kehitykselle ja toiminnalle.
Liian suuret ravinteiden kuten magnesiumin, kaliumin ja natriumin määrät eivät myöskään vahingoita kasvia
kalsiumin suojavaikutuksen vuoksi. Kalsium vaikuttaa välillisesti maan happamuuteen ja siten eri aineiden liukoisuuteen.
Kalsium toimii sekä katalyyttinä että rakennusaineena.
Kalsium kulkeutuminen hedelmiin tai kukkiin saakka vaikeutuu ilman suhteellisen kosteuden lisääntyessä.
Kalsium huuhtoutuu helposti veden mukana, joten sitä ei ole syytä antaa kerralla liian paljoa.
Kalsiumin saannin voi estää hapan kasvualusta tai kasvualustan liian runsas magnesium- tai kalium-pitoisuus tai haihtumisimun puute.

Kalsiumia liian vähän:

-Vanhat lehdet varisevat, nuoret kuivuvat kärjistään ja reunoistaan
-Juuriston kunto heikkenee ja juuret ruskettuvat

Kalsiumia liikaa:

-Vaikka kasvualustassa olisikin runsaasti kalsiumia, kasvi ei normaalisti ota sitä liikaa
-Liika kalsium muuttaa kasvualustan haitallisen emäksiseksi
-Mangaanin, raudan, kuparin ja boorin saanti heikkenee


Magnesium (Mg)

Magnesiumia on lehtivihreässä sekä yhteyttämistä edistävissä entsyymeissä.
Sitä on myös useissa valkuaisaineissa. Magnesium katalysoi hiilihydraattien valkuaisaineden muodostamista
ja vaikuttaa solujen jakaantumiseen. Magnesiumin vaikutuksesta fosfori ja boori tulevat tehokkaasti
kasvin käyttöön. Magnesium on kasveille sekä katalyytti että rakennusaine.

Magnesiumia liian vähän:

-Puutos näkyy ensin alalehdissä
-Lehtivihreä häviää lehtisuonien välistä joihin muodostuu keltaisia laikkuja
-Lehtien reunat käpertyvät ylöspäin
-Kukinta myöhästyy ja kukkien väri on haalea
-Märkä, kuiva ja hapan maaperä edistää puutosoireita
-Runsas kali- ja kalsiumpitoisuus edistävät puutosoireita

Magnesiumia liikaa:

-Liika Mg-pitoisuus on harvinaista
-Liian suuret magnesiumin määrät aiheuttavat kalsiumin ja fosforin puutetta


Rikki (S)

Kasvin valkuaisaineissa on typen lisäksi rikkiä.
Lisättäessä typpilannoitusta myös rikin tarve kasvaa.
Rikkiä on lisäaineena useissa lannotteissa, joten erityistä rikki-lannoitusta ei tarvita.
HSO4- ja SO4-anionit huuhtoutuvat helposti, eivät kuitenkaan yhtä paljon kuin nitraattit (NO3-).
Rikki on katalyytti sekä rakennusaine

Rikkiä liian vähän:

-Nuoret lehdet muuttuvat vaalean vihreiksi, sitten kellastuvat tai punertuvat

Rikkiä liikaa:

-Johtoluku (EC) nousee ja vaikeuttaa vedensaantia


Rauta (Fe)

Rauta toimii katalyyttinä lehtivihreän muodostumisessa.
Se aktivoi myös useita kasvin entsyymejä.

Rautaa liian vähän:

-Puutos näkyy nuorissa lehdissä: lehti kellastuu suonien välistä, mutta itse suonet pysyvät vihreinä
-Kasvualusta runsas fosfori-pitoisuus vaikeuttaa raudansaantia

Rautaa liikaa:

-Liika rautapitoisuus on harvinaista


Mangaani (Mn)

Mangaani on tarpeen entsyymien toiminnalle ja lehtivihreän muodostumiselle.
Sokerin ja hiilihydraattien muodostuminen lisääntyvät mangaanin ansiosta.

Mangaania liian vähän:

-Puutosoireet muistuttavat raudan puutosoireita, mutta esiintyvät lievempinä
-Lehtisuonien väliin ilmestyy keltaisia laikkuja, mutta lehdet eivät kellastu kokonaan kuten raudan puutteessa
-Kasvualustan emäksisyys lisää puutosalttiutta

Mangaania liikaa:

-Mangaania on harvoin liikaa


Sinkki (Zn)

Sinkki katalysoi valkuaisaineiden ja hiilihydraattien muodostumista ja edistää kasvuhormonien toimintaa.
Sinkkiä on myös hengitystä edistävissä entsyymeissä. Valon lisääntyessä sinkin tarve kasvaa suuresti.

Sinkkiä liian vähän:

-Lehdet jäävät pieniksi
-Lehtien kärjet kuolevat
-Kasvi saa ruskeansävyisen yleisvärin
-Versot ovat kääpiökasvuisia

Sinkkiä liikaa:

-Liikamäärä aiheuttaa lehtien laikkuisuutta


Boori (B)

Boori toimii katalyyttinä hiilihydraattien ja valkuaisaineiden muodostumisessa.
Se parantaa veden- ja ravinteidensaantia ja säätelee kasvupisteessä solujen jakautumista.
Myös siementen kehittyminen vaatii booria.
Koska boori on anionimuodossa (H2BO3), se huuhtoutuu helposti.
Boori on välttämätöntä kukkien normaalille kehitykselle.

Booria liian vähän:

-Kasvupisteet eivät kehity
-Nuoret lehdet ovat kurttuisia ja surkastuvat
-Siitepölyä on niukasti
-Juurten kehitys ja uusiutuminen on heikkoa
-Juuret ruskettuvat
-Ravinteiden ja sokerin kulkeutuminen heikkenee
-Runsas typpi ja kalium edistävät boorin puutosta
-Liian kuiva tai märkä kasvualusta edistää puutosta
-Liian hapan tai emäksinen kasvualusta edistää puutosta

Booria liikaa:

-Kasvit ovat erityisen herkkiä liialle boorille
-Lehtien reunat vetäytyvät kurttuun
-Lehdet muuttuvat laikkuisiksi
-Liika boori tuhoaa helposti kasvin_!


Kupari (Cu)

Hengitysentsyymit sisältävät kuparia. Kupari katalysoi hiilihydraattien ja valkuaisaineiden muodostumista.
Kasvit tarvitsevat kuparia lehtivihreän muodostamiseen ja siementen kehitykseen.
Orgaaniset kasvualustat, kuten turve ja kuorihumus, sitovat kuparia.

Kuparia liian vähän:

-Nuoret lehdet kuihtuvat
-Lehtien ja nuppujen kärjet ja reunat kuivuvat
-Kasvi sisältää vähän valkuaista
-Kasvupisteitä kuolee
-Kuiva kasvualusta ja juurikarvojen löyhä kosketus kasvualustaan edistävät puutosta

Kuparia liikaa:

-Liikamäärät ovat harvinaisia, koska turve sitoo runsaasti kuparia


Pii (Si)

Pii vahvistaa kasvin solukkoa. sitä on sitoutunut eniten päällimmäisen solukerroksen seinämiin.
Vahva solukko pystyy torjumaan sienitauteja tavallista tehokkaammin.
Myös tuhohyönteisten on todettu karttavan piillä lannoitettuja kasveja.
Kasvi ottaa piita oletettavasti piihappona (H4Si02).
Savimineraaleissa on runsaasti piitä, mutta tälläisiä savea sisältäviä kasvualustoja käytetään hyvin
vähän, lähinnä vain vihersisustusten kestomultana.
Myös magnesiumpitoinen kalkkikivijauhe sisältää runsaasti piitä.
Kivivillassa on runsaasti piioksidia (SiO2). Sitä vapautuu kuitenkin kasvien käyttöön
korkeintaan viljelykauden loppupuolella. Kasteluvesi sisältää luonnostaan piitä 1-10mg / L.


Kloori (CI)

Kloori säätelee solujen osmoottista painetta. Pieniä määriä klooria tarvitaan myös fotosynteesissä.
Vaikka ravinteet eivät yleensä korvaa toisiaan, pystyy kalium kuitenkin osaksi korvaamaan klooria.
Lasinalaiskasvien kloorin tarve on hyvin vähäinen, mutta jo pienetkin kloori-määrät aiheuttavat
myrkytyksiä. Valmistusprosessissa lannoitteisiin joutuu pieniä määriä klooria.
Kasvit saavat klooria myös kasteluveden mukana, sillä sitä on imeytynyt pohjavesiin maanteiden suolauksen
takia jopa hälyttävän paljon.
Siksi kloori-lannoitusta ei tarvita; päinvastoin on varottava, että kasvit eivät saisi klooria.


Puutos- ja myrkytysoireiden tulkitseminen

Lehtien värien vaalenemista tai värilaikkujen muodustumista sanotaan viherkadoksi eli kloroosiksi.
Siihen voi olla syynä liian runsas lannoitus tai ravinteidenpuute.
Myös kylmä tai hapeton kasvualusta saavat aikaan juuriston toimintakyvyttömyyttä ja edelleen
ravinnepuutoksia, vaikka kasvualustassa olisikin runsaasti ravinteita.
Virustaudit aiheuttavat samankaltaisia oireita. Siksi on aina syytä ottaa selville kloroosin todellinen
aiheuttaja esim. maa- ja lehtianalyyseillä ja kasvualustan rakenteen tutkimuksilla.


Lähde: JP/Kasvihuonetuotannon yleiset edellytykset