Aji Perkele

[Rince]

Tuli mieleen sellainen asia, että eikö talvenkestävän chiliplantun aikaansaaminen olisi helpompaa varttamalla haluamansa chilitaimen johonkin talvenkestävään saman heimon (Koisokasvit, Solanaceae) kasviin? Okei, silloinhan ei tietenkään saada siemeniä jotka voisi suoraan kylvää ulos, vaan jokainen taimi täytyy varttaa. Mutta näinhän toimitaan esimerkiksi omenapuiden kohdalla; ei yritetä jalostaa hyvänmakuista ja kestävää omenalajiketta, vaan vartetaan hyvämakuinen omena kestävään runkoon.

Mutta onko koisokasvien joukossa ainuttakaan lajia joka selviytyisi Suomen talvesta? Jos ei, niin silloin talvenkestävän chilinkin jalostaminen on aika epätodennäköistä, koisokasveja kun on yli 2000 lajia...

[Volitans]

Riittääkös siihen varttamiseen todellakin se, että kuuluu samaan heimoon?

Tiedän, että ainakin ruusuja on vartettu pihlajaankin.

Itsellä kävi tuo varttaminen kanssa mielessä - emokasvin tulisi kuitenkin olla puuvartinen.

[Rince]

Riittääkös siihen varttamiseen todellakin se, että kuuluu samaan heimoon?

En ole varma, ainakin tuolla lukee että tomaatteja on vartettu perunantaimeen. Eli onnistuu jopa vaikka runko ei ole puuvartinen.

[Volitans]

Riittääkös siihen varttamiseen todellakin se, että kuuluu samaan heimoon?

En ole varma, ainakin tuolla lukee että tomaatteja on vartettu perunantaimeen. Eli onnistuu jopa vaikka runko ei ole puuvartinen.

Juu, mutta jos talven yli pitäisi kestää, niin puuvartinen pitää olla, jotta ei runko mätäne...

[JartsaP]

Ei ole noin yksinkertaista, yhteensopivuus vaihtelee jopa saman lajin eri lajikkeiden välillä. Juuri vartoin aprikoosia luumulle, ja ei ole mitään tapaa ennustaa, onnistuuko vartokset, kun ainakin jotkin aprikoosit sopivat joidenkin luumujen kanssa yhteen ja joidenkin kanssa ilmeisesti eivät. Ja ko. lajit ovat kuitenkin niin läheistä sukua, että pystyvät risteytymäänkin keskenään (ainakin jotkin lajikkeet...)

Kuitenkin tuo ruusukasvien heimo taitaa olla ihan niitä tutkituimpia näissä suhteissa, koska siihen kuuluu runsas joukko kaikkein yleisimpiä ja viljelyssä iät ja ajat olleita hedelmäpuita, marjapensaita ja koristekasveja, joilla varttamista on harjoitettu ainakin tuhansia vuosia.

Koisokasvien kanssa varttamista tuskin on paljon kokeiltu, johtuen kasvien tyystin erilaisesta luonteesta. Nopeasti siemenestä satoon kasvavat, helposti itsepölyttyvät ja nopeasti avopölytteisiksi lajikkeiksi vakiintuvat lajit, jotka vieläpä lisääntyvät pistokkaista, taivukkaista, juurimukuloista jne. suvuttomasti hyvinkin helposti, eivät ole näistä syistä kaivanneet varttamisen kaltaisia toimia.

[Rince]

Juu, mutta jos talven yli pitäisi kestää, niin puuvartinen pitää olla, jotta ei runko mätäne...

Totta, juu. Lisäksi tomaatti ja peruna taitavat olla samaa sukua kun taas tomaatti ja chili ovat vain samaa heimoa... mutta eihän toimivuudesta tiedä ennen kuin kokeilee  

[Volitans]

Tossa pihalla kasvaa joku koiso

Sit olis tuommoinen luonnonvarainen:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Punakoiso

"koko kasvi myrkyllinen"... pitäsköhän tosta huolestua, jos chilin tommoiseen ymppäisi...

[Pohjantuuli]

Tuli mieleen sellainen asia, että eikö talvenkestävän chiliplantun aikaansaaminen olisi helpompaa varttamalla haluamansa chilitaimen johonkin talvenkestävään saman heimon (Koisokasvit, Solanaceae) kasviin? Okei, silloinhan ei tietenkään saada siemeniä jotka voisi suoraan kylvää ulos, vaan jokainen taimi täytyy varttaa.

Luin jostain dokumentista (en muista nimeä tarkkaan, joku "biology of capsicum annuum complex" tjsp.) että varttaminen saa aikaan myös geneettisiä muutoksia. Eli jos vaikka kokeilis varttaa flexuosum-runkoon (tai vaikka siihen punakoisoon) jonkun baccatumin oksan ja ottaa sit siemenet jos niitä tulee.. ? Tosin en tiedä onko noilla varttamisen mahdollisesti aihettamilla geneettisillä muutoksilla mitään tekemistä periytymisen kanssa, vai onko se samanlaista geneettistä muuntelua kuin mitä tehdään säteilyttämisen ja joidenkin kemikaalien avulla..

[Aji Inferno]

Pitäisi siis etsiä useampia kylmässä ilmanalassa viihtyviä chilejä ja risteyttää niitä keskenään.

Tarkoitin sellaisia tapauksia, joissa sopivat lajikkeet eivät suostu keskenään risteytymään. Tottakai on järkevintä risteyttää kaksi pakkasenkestävää lajiketta suoraan, mutta mikäli lajikkeet ovat geeneiltään liian erilaisia suoraan risteyttämiseen, onnistuuko operaatio, jos sekaan sotketaan jonkin kolmannen lajikkeen geenejä?

Nyt olisi syytä konsultoida Aji Infernoa. Tampereen meetissä pikaisesti keskustelimme tästä, että mitä ylipäätään voi risteyttää keskenään. Käsittääkseni kromosomimäärä oli tässä päällimmäisenä rajoitteena.

Jeps, 24 ja 26 kromosomiset eivät risteydy keskenään. Aji Perkele projektille se ei liene iso ongelma, sillä ainoat käsissämme olevat 26:set, c.rhomboideum ja c.lanceolatum tuskin toisivat projektiin lisäarvoa (vaikka ainakin rhomboideum tuntuukin aika kylmäsietoiselta).

Noissa kaksnelosissa suunnilleen kaikki saataneen joissain oloissa ainakin satunnaisesti risteytymään keskenään, vaikka sitten tulos voikin usein olla elinkelvoton tai steriili. Isoin kysymysmerkki on varmasti c.flexuosum, sillä sen mahdollisesta risteytymiskyvystä ei kukaan taida tietää vielä mitään... Ja se, jos mikä, pitäisi kyllä saada tähän yhtälöön mukaan.

[Aji Inferno]

Tuli mieleen sellainen asia, että eikö talvenkestävän chiliplantun aikaansaaminen olisi helpompaa varttamalla haluamansa chilitaimen johonkin talvenkestävään saman heimon (Koisokasvit, Solanaceae) kasviin? Okei, silloinhan ei tietenkään saada siemeniä jotka voisi suoraan kylvää ulos, vaan jokainen taimi täytyy varttaa. Mutta näinhän toimitaan esimerkiksi omenapuiden kohdalla; ei yritetä jalostaa hyvänmakuista ja kestävää omenalajiketta, vaan vartetaan hyvämakuinen omena kestävään runkoon.

Mutta onko koisokasvien joukossa ainuttakaan lajia joka selviytyisi Suomen talvesta? Jos ei, niin silloin talvenkestävän chilinkin jalostaminen on aika epätodennäköistä, koisokasveja kun on yli 2000 lajia...

Onhan toki. Otetaan vaikka ihan tuttu lyhtykoiso, eli physalis alkekengi. Elää ja leviää suomessa iloisesti; kuuluu olevan siinä suhteessa paikoin jopa riesa.   Physalis on suhteellisen läheistä sukua capsicumille.

[Volitans]

Onkos tietoa miten on tuon myrkyllisyyden suhteen? Koisothan ovat yleisestiottaen enempi tai vähempi myrkyllisiä. Jos varttaminen vaikka onnistuisikin, niin kulkeutvatkohan alkaloidit myös chilin podiin?

[JartsaP]

En uskaltaisi syödä punakoisoon tai lyhtykoisoon vartettuja chilejä. Ihan varmuuden vuoksi... Tästähän muistan olleen juttua jossain kun oli pohdittu perunan ja tomaatin yhdistelmää, joka sinänsä kuulostaisi metkalta, yläpäästä tomaatteja ja alapäästä perunaa. Ovat niin läheistä sukua, että varttamisen pitäisi onnistua. Vähän samaan asiaan liittyen hedelmäpuuihmisillä on nytkin meneillään tutkimusta siitä, vaikuttaako perusrunko miten paljon hedelmän makuun, aiheena erityisesti kotipihlajan käyttäminen omenan tms. lähisukuisen hedelmäpuun perusrunkona. On väitetty, että pihlaja maistuisi läpi (mutta myös päinvastaisia kokemuksia on kuulunut).

Mutta mitä tulee tuohon Aji Perkeleen kehittämiseen, en usko että varttamistekniikasta olisi mitään hyötyä. Perusrunko voi kyllä parantaa jalo-osan talvenkestävyyttä tiettyyn rajaan asti, mutta ei sekään ihmeisiin pysty. Lisäksi ainakin lyhtykoison maanpäälliset osat kai kuolevat talveksi, eli se on "perenna" kukkaihmisten kielellä. Punakoiso on kirjallisuuden mukaan puolittain puutuva, mutta luulenpa että eivät senkään oksat kestä Suomen talvea vaan eiköhän sekin aloittane alhaalta asti keväällä?

Tämä nyt menee jo vähän toistoksi, mutta olen edelleen sitä mieltä, että ainoa mahdollinen tapa Suomen talven kestävän lajikkeen kehittämiseen on kylmänkestävimpien ja nopeimpien lajien hybridisaatio, massavalinta, parhaiden yksilöiden uudelleen- tai takaisinristeytys, päätyen lopulta siihen että saadaan uusi lajike tai lajikkeita, jo(i)lla on esivanhempiensa tarkoituksenmukaisimmat geenit kerättynä yhteen. Projektin läpivieminen vaatisi suuria resursseja, sillä yhdestä sukupolvesta pitäisi kasvattaa huomattava määrä taimia, joista valinta tehdään. Siksi tämä projekti olisi mielekästä toteuttaa suuren harrastajajoukon järjestelmällisesti ohjattuna ryhmätyönä ennemminkin kuin että jokainen puuhastelee jotain omiaan omissa nurkissaan. Tämän sanottuani, totean saman tien että itselläni ei tällä hetkellä ole intressiä eikä mahdollisuutta osallistua projektiin.

Vaihtoehdot ovat vähissä: lajikkeen pitäisi joko kestää talvi lepotilaisena ja kyetä keväällä heräämään oikeaan aikaan (liian aikaisin = hallavaurioita, liian myöhään = ei ehdi kypsyttää satoaan) tai sitten sen pitäisi pystyä talvehtimaan siemeninä ja kasvamaan yhden kesän aikana siemenestä satoon. Ensin mainitun vaihtoehdon levittäminen jäisi ihmisen harteille, jälkimmäinen pärjäisi itsekseen.

[Gekko]

Punakoiso on kirjallisuuden mukaan puolittain puutuva, mutta luulenpa että eivät senkään oksat kestä Suomen talvea vaan eiköhän sekin aloittane alhaalta asti keväällä?

Ei muuten pidä paikkaansa.

[Kimppu]

Joko tästä rojektista on luovuttu?

[Aji Inferno]

Ei projektista luovuttu ole, on vain ns. "vaiheessa".   Pitäisi saada tuotetuksi riittävän iso määrä koeyksilöitä eri villichileistä ja lyödä sopivaan paikkaan kasvamaan + toivon mukaan risteytymään keskenään. C.chacoense kasvaa nopeasti ja tuottaa paljon helposti putoavia, aikaisin kypsyviä marjoja. Se on sikäli aika hyvä ehdokas siemenistä joka vuosi lisääntyväksi, talvisin kuolevaksi Perkeleeksi. Villi annuum saattaisi puolestaan jossain oloissa selvitä talvestakin, kunhan maa ei jäädy kokonaan. Lämpöputkien päällä esim. voisi toimia... Ja sitten on tuo c.flexuosum, joka voisi etelä-suomen oloissa kestää pakkaset jopa vihreänä. Pitää kokeilla.

[Volitans]

Jeps - flexun siemeniä on nyt mitä ilmeisimmin tuloillaaan. Kun siemeniä ja kasveja saadaan tarpeeksi, on aika miettiä missä niitä kasvatetaan ja miten jalostusta aletaan hoitaa. Hakuammuntaahan tuo on, mutta jotain järjestelmällisyyttä pitää olla. Taimia paljon ja niitä sitten jaetaan ulos kasvamaan jäsenille, joilla siihen on mahdollisuus.

Projekti on tosiaan vielä aivan lähtökuopissaan. Mielestäni pitäisi ensin selvittää mitä lajikkeita lähdetään risteyttämään ja missä toivossa - Aji Infernon ajatusta myötäillen esin. chacoense olisi lupaava - sen pitäisi olla maultaankin hyvä. Kaikki eivät kuitenkaan edes risteydy keskenään.

[Aji Inferno]

Totta; yksi ehdoton raja kulkee siinä, että 24- ja 26-kromosomiset chilit eivät voi risteytyä keskenään. Siten esim. c.rhomboideum ja c.lanceolatum eivät voi mitenkään risteytyä meille tutumpien chilien kanssa. Muutoin kannattaa antaa luonnolle valta, eli laittaa iso joukko mahdollisimman erilaisia lajeja kasvamaan luonnossa rinnakkain - ja katsoa, mitä tapahtuu.

[MasaT]

Pistin juuri siemenketjukirjeeseen mongolialaisen annuumin siemeniä. Olisikohan niistä ollut apua vaikka ei villi-annuum olekaan. Ei ole oikein tietoa koko mongolian-chilistä. Kasvuvyöhyke menisi kuitenkin aika lähellä suomen kasvuvyöhykettä.

[Herpiili]

Itselläni on nyt n. 17kk ikäinen Flexuosum, kääpiökokoisena pysynyt pitkään vaikka kaikkea on melkein yritetty kasvuun lähdön avuksi.

Joulukuu-kesäkuu välillä kasviin ei tullut lainkaan uutta kasvua, pieniä lehtiä kylläkin varsin massoittain. Hassuinta koko kasvissa on se että kuukausi sitten se alkoi tuottamaan hedelmää n. puolen vuoden kukkimisen jälkeen (muutamia pieniä hedelmiä jotka eivät ainakaan vielä ole tippuneet pois).

Omituisuuden kruunaa se että kasvi alkoi viimeinkin myös kasvamaan suuremmaksi hedelmäntuoton myötä ja onkin tuplannut kokonsa kolmen viikon sisällä!

Pakkastakin tuo on jo hieman päässyt kokemaan keväällä, äärimmäisen jännä yksilö.

[Aji Inferno]

Itselläni on nyt n. 17kk ikäinen Flexuosum, kääpiökokoisena pysynyt pitkään vaikka kaikkea on melkein yritetty kasvuun lähdön avuksi.

Joulukuu-kesäkuu välillä kasviin ei tullut lainkaan uutta kasvua, pieniä lehtiä kylläkin varsin massoittain. Hassuinta koko kasvissa on se että kuukausi sitten se alkoi tuottamaan hedelmää n. puolen vuoden kukkimisen jälkeen (muutamia pieniä hedelmiä jotka eivät ainakaan vielä ole tippuneet pois).

Omituisuuden kruunaa se että kasvi alkoi viimeinkin myös kasvamaan suuremmaksi hedelmäntuoton myötä ja onkin tuplannut kokonsa kolmen viikon sisällä!

Pakkastakin tuo on jo hieman päässyt kokemaan keväällä, äärimmäisen jännä yksilö.

Kumpaakohan flexun kahdesta tuntemastamme tyypistä se edustaa: makeaa vaiko ei-makeaa? Ovatko kukat vihreä vai ruskeatäpläiset? Tuo on kyllä upea ja erikoinen kasvi, jota on vaikea saada tekemään hedelmiä ja etenkin siemeniä.