Tässä isokokoinen baccatum alueelta jolta pitäisi tulla lähinnä c.chinense-paprikoita (jollaisia myös tavataan tällä samalla nimellä). Nimi tulee hedelmän muodosta joka todellakin muistuttaa piispanhattua, tai jotain sinnepäin.

Hedelmä on mansikan kokoinen, mukavan rapea ja hivenen makea. Tulisuus on luokkaa havaittava, muttei liikaa varmaan kenellekään. Sellainen naposteltava välipalachili, ja helppo hoitaa. Ei suuri makuihme, mutta ihan hyvä lajissaan. Hirveän satoisa tämä vaan ei tunnu olevan.

Mietin tässä päivänä eräänä iltakävelyllä aivan pähkähullua mutta tekemisen arvoista kokeilua... Nimittäin valikoitujen chilien istuttamista sinne tänne sopiville kasvupaikoille luontoon, tai vaikkapa asuntoyhtiön ihmetykseksi kerrostalon kukkapenkin reunaan!

Sehän on selvää ettei yksikään paprika selviä talvestamme - tai niin ainakin voisi arvella. Mutta ei liene mahdotonta etteivätkö jotkut lajikkeet voisi menestyä yksivuotisina, tiputtaen siemeniään kenties lintujen avustuksella odottamaan kevättä, ja sitten taas...

Lähinnä laittaisin toivoni jalostamattomiin "kovanaama" villichileihin, tai vuoristolajikkeisiin jotka väistämättä kokevat maamme talven kaltaisia olosuhteita ja jotenkin selviävät niistä...

Ajattelin piruuttani kokeilla esim. Tepinillä, C.Cardenasiilla, C.Tovariilla, C.Chacoensella, C.Praetermissumilla ja ehkä parilla villibaccatumilla... Sellaisilla lajeilla joiden hedelmät kiinnostavat lintuja. :-)  Samaten, olisi varsin kiintoisaa kokeilla miten muutenkin usein aika kylmänsietoisista C.Baccatumeista pärjäisivät ne, jotka kasvavat Andeilla jopa yli 3 kilometrin korkeuksilla. Siellä kun on taatusti hyytäviäkin ilmoja.

Mitäs tuumaatte..? Pitäisikö tehdä tästä "projekti" ja kokeilla monen kasvattajan ja monien lajikkeiden voimin onko teoriassakaan mahdollista luoda jonkinlaista luonnonvaraista chiliesiintymää suomen ilmastossa? En toden sanoakseni usko sen olevan mahdollista, mutta toisaalta... En usko asiaa myöskään koskaan tulleen kokeilluksi, sellaisilla lajikkeilla joilla voisi olla edes häviävän pieni mahdollisuus selvitä. Ehkäpä tämä on haihattelua ja nollatutkimusta, mutta ainakin kiehtovaa sellaista! ;-)

Tästä maasta onkin nähty kovin vähän chililajeja... Tämä Reimer Seedsin nimellä "Argentina" kulkeva baccatum oli perin huono itämään, mutta kasvi itsessään on kyllä kasvattamisen arvoinen. Se on keskikokoinen baccatum, tyyliin runsaan metrin korkuinen, ja vaatii tukemista.

Hedelmä on pitkä, 10-15cm, kapea, aikalailla meksikolaisen Chilacan (Pasilla) näköinen mutta tästä poiketen kypsänä kirkkaan punainen ja aivan eri makuinen.


Raakana en pitänyt tämän mausta, mutta kypsänä se on kohtalaisen makea, jonkin verran tulinen, ja kaiken kaikkiaan vaikkei suurin kokemani chilimakuelämys, niin aivan mukava tapaus kumminkin.



Edited By thietavu on 1057535657

Ehkä kaunein tapaamani Baccatum-paprika; pieni, kompakti kasvi jonka hedelmät käyvät läpi suunnilleen koko väripaletin kypsyessään. Mikä parasta, Omnicolor on jopa varsin käyttökelpoinen chili syötäväksikin. Kypsänä sen maku on jonkin verran makea, kohtalaisen tulinen (sunnilleen jalapeñon luokkaa) ja kaikkiaan miellyttävä.

Pikkubaccatum kompaktissa koossa ja muodossa Brasiliasta. Kasvattaa noin nelisenttisiä, sormimaisia hedelmiä jotka kypsyvät punaoransseiksi. Maku niin raakana kuin kypsänäkin ei-makea, pistävä, ehkä vähän Lemon Dropin kaltainen. Hyvin tulinen, yksi syömäni hedelmä aiheutti todella tuskaisen olon noin puoleksi tunniksi. Ei sovellu sellaisenaan syötäväksi, saattaa toimia mausteena. Nätti kasvi.

Tämä Perun ihme on matala ja leveä "pikkubaccatum", sopii ikkunalaudallekin. Hedelmä on lähinnä serranon tai pienen jalapeñon kaltainen, kypsänä punainen.
Se on havaittavasti makea, ei hassumman makuinen, mutta samalla varsin tulinen (arvioisin jonnekin serranon luokkaan eli 6-7). Oivallinen "karamelli" niille jotka pistelevät poskeensa pienehköjä chilejä suoraan puskasta, ja arvelisin erinomaiseksi jalapeñorenkaiden korvaajaksi myös pizzoihin ym. ruokiin.



Edited By thietavu on 1057778094

Aji Colorado on Bolivian-Perun alueen tavallinen ruokachili. Se on kasvina melko pieni baccatum joka hedelmältään muistuttaa suuresti Aji Rojoa, mutta on tästä poiketen kypsänä punainen.

Melko nätti, satoisa ja aikainenkin. Hedelmä raakana aivan Aji Rojon ja Amarillon makuinen, hernemäisen herkullinen. Kypsänä ei, näistä poiketen, kuitenkaan muutu tuliseksi vaan on mieto ja varsin makea. Erinomainen niille joille em. baccatumit ovat turhan tujua tavaraa. :-)

Taas yksi mainio uusi kokemus. Tämä bolivialaisihme poikkeaa kaikista näkemistäni baccatumeista siinä, että sen hedelmä muistuttaa aivan annuumien cayennea. Väri vain on kirkkaan oranssi. Näyttää olevan tuottoisa, kohtalaisen aikainenkin, ja oikein maukas. Harvinainen yhdistelmä tulisuutta ja miellyttävää makua. Aavistuksen makea, vähemmän aggressiivinen ja kirpeä kuin esim. Lemon Drop. Ei kaikkein tulisimpia, mutta vähintäänkin tarpeeksi potkua useimmille. Lisään Infernon suosittelulistoille.

Nyt on parvekkeen yli 80:ssa lajikkeessa sellaistakin tulossa mitä voi odottaa aidolla, vilpittömällä kauhulla... Alkaen tulisimmasta Reimer Seeds:n koskaan mittaamasta lajikkeesta, Ata Ijosista. :-)

Tähän asti hurjimmat kokemukset ovat kieltämättä tulleet c.pubescens-leiristä... Rocoto eri muodoissaan on parhaimmillaan tai pahimmillaan YK:n ihmisoikeuksien julistusta haastava kokemus. Kypsä Canario jääkaapissani herättää kysymyksen: pitäisikö... vai eikö pitäisi..? Tiedän ettei todellakaan pitäisi, mutta kun...  :p  Siitäkin huolimatta että tiedän että sen haukkaaminen on Viimeinen Tuomio, Kaiken Maallisen Unohdus, Tien Pää, se Definitiivinen Matka tuskan toiselle puolelle... Sitä oikeasti epäili hetken selviääkö hengissä. Mutta kun...

Kypsän Tepinin syöminen on myös mielipuolinen teko. Goat's Weediä pelkään oikeasti kuollakseni.   Tietyt chinenset ovat aivan hirveitä (ihania?). Fatalii, Madame Jeanette, Surinam Red, Datil... huhhuh. Ja sitten on tietysti Purira, jonka polte ei lopu KOSKAAN...........

Ah, mikä ihana, hirveä chilimaailma! Ja pahempaa parvekkeella tulossa, uskon/luotan!

Yli 50 vuotta chiliä ja muita solanaceae-perheen kasveja tutkinut argentiinalainen professori Armando T. Hunziker on sitten julkaissut sen "definitiivisen" teoksen joka naulaa tämän kasviperheen sukulaisuussuhteet nykytietämyksen valossa kohdalleen.

Muutokset ovat melkoisia. Jo aiemmin oli tiedossa (mm. prof. Eshbaugh:n näkemyksistä) että meille tutuin c.annuum-frutescens-chinense -"ongelmatrio" tultaisiin mahdollisesti määrittämään uudelleen. Näin kävi.

Se on sitten "hyvästi, c.frutescens ja c.chinense"..! Nyt molemmat luetaan c.annuum -lajiin omina alalajeinaan, samaan tapaan kuin Tepiniä edustava villi annuum-muoto. Syynä tähän monien mielestä ehkä outoon muutokseen on se, ettei Hunzikerin ja muiden suorittamissa laboratorio- ja kasvatuskokeissa löytynyt tarpeeksi geneettistä eroa kolmikon välillä. Vaikka näiden jalostetut muodot ovatkin selkeästi erilaisia, villimpien muotojen välillä ei ole havaittavissa juuri minkäänlaista eroa. Siten esim. jalostetun c.chinensen luonteenomainen erilaisuus on samankaltaista tiettyjen tuttujen jalostettujen c.annuum-chilien erilaisuuden kanssa. Kestää varmasti pitkän aikaa ennen kuin tämä uusi jaottelu alkaa todella näkyä alan kirjallisuudessa, ja etenkin meidän harrastajien touhuissa... Inferno ottaa uuden jaottelun käyttöön piakkoin - edessä on vain helkkarinmoisia päivityksiä jokaiselle chilisuvulle, eli paljon työtä.

Miksi ottaa uusi, vielä käytännössä tuntematon, hämmennystä herättävä, ja varmasti tutkijoidenkin kesken ristiriitoja herättävä jaottelu käyttöön täällä..? Yksinkertaisesti siksi, että tämä on ensimmäinen ja ainoa näkemäni tieteellisesti erittäin kokeneiden, pätevien tutkijoiden tekemä, pätevä yritys saada chilien sekasotkuun uskottavaa tolkkua. Voisimme kulkea "massan mukana" ja uskotella ikuisesti itsellemme ja toisille että "Purira on c.frutescens koska valtaosa maailman chilisaiteista niin väittää..." - mutta nyt massoista viis. Inferno yrittää erottautua maailman chilisivustoista sillä(kin) ettei se kumarra kuvia, eikä toista vanhoja mantroja. Kunnes toisin todistetaan, tämä tuore, valtavan työn tuloksena syntynyt uusi luokitus on myös Infernon chililuokitus. Jos taas asiat muuttuvat, kuten todennäköistä on, silloin harkitaan asiat taas uudelleen.

Muidenkin chilien luokitus on muuttunut siinä määrin että käytännössä koko Infernon "vihreiden linkkien" lajikuvaus-osuus menee uusiksi. Siinä sitä onkin tekemistä, samalla kun kokkaus, kasvatus ja muitakin osioita viritellään paremmiksi. Saattaa olla että teen varjosivuston toiselle palvelimelle kokeilemaan uusittua Infernoa. Täytyy nyt vähän miettiä mitä ja miten tehdä...

Kaikki tuntevat The Eaglesin. Harvempi tuntee heidän rankemman esikuvansa, joka aloitti aikaisemmin - ja on yhä tänään, yli 30 vuoden jälkeen täydessä iskussaan. Pienenä kuriositeettina, kaksi Pocon jäsentä on vaikuttanut Eaglesissakin - tänä päivänäkin basisti/laulaja Timothy B. Schmit.

Molempia yhtyeitä yhdistää sana "kantrirock" - rentoa, melodista etelän ja länsirannikon rokkia höystettynä kantrin parhailla mausteilla. Siinä missä Eagles oli aina häpeämättömän kaupallinen yhtye, Poco puolestaan teki mitä lystäsi. Se johti totaalisen hyviin levyihin, mutta samalla riitoihin levy-yhtiöiden kanssa. Kuten Pocon yli 30-vuotta mukana pysynyt alkuperäisjäsen ja kitaristien Hall of Fameen valittu Rusty Young on todennut, Poco ei ole tehnyt hittejä - mutta lähes kaikki sen albumit ovat myyneet hyvin.

"Legend" on Pocon monista erinomaisista levyistä ehkä lopulta "se levy" joka pitäisi ostaa, jos vain yksi pitäisi valita. Siitäkin huolimatta ettei se sisällä bändin kaikkein parhaita klassikoita. Se on silti helvetinmoinen levy - ja esimerkki täysin ajattomasta musiikista. Kuluneet 25 vuotta eivät kuulu tässä lainkaan; musiikki on aivan niin raikasta ja väkevää, soundeja myöten, kuin jos se olisi tehty tänä päivänä. Uskomattoman kaunis akustinen "Crazy love", tai kadonnutta rakastaan myrskyöinä etsivästä aaveratsastajasta kertova raskaasti rokkaava nimibiisi ovat yksinkertaisesti sen luokan musiikkia ettei paremmasta väliä. Ei taatusti tuota pettymystä.

Tämä olkoon keskustelupalsta levyistä joita kuunnellessa tulee se harvinainen, omituinen olo siitä ettei niitä olisi juurikaan voitu tehdä paremmin. Mestariteos. Klassikko. Tms. Makuasioistahan ei kannattane kiistellä, mutta täällä jokainen voi esittää perusteltuja ehdokkaitaan TODELLA ostamisen arvoisiksi levyiksi! :-)

Moni on ilmaissut toiveensa saada Infernon tällä hetkellä kieltämättä melkoisen aneemiseen kokkaus-osioon oikein kunnolla ruokaohjeita.

Asia on pistellyt mielessäni jo kauan, mutten ole oikein keksinyt siihen kunnon ratkaisua. Pohjimmiltaan pulmana on se, etten itse ole kummoinenkaan kokki, enkä siten tule omia tekeleitäni sinne lisänneeksi. Ne kun ovat yleensä ex-tempore virityksiä. Toisaalta, minulla ei ole aikaa etsiä ja ehkä kääntää suomeksi maailmalla viliseviä ohjeita ao. sivulle. Muun saitin ylläpidossa on riittämiin (mukavaa) työtä...

Mieluiten "ulkoistaisinkin" homman jollekulle teistä joille chiliruoka on tuttu ja sydäntä lähellä oleva asia. Eli toisin sanottuna linkittäisin Infernon "Kokkaus" painikkeen jonnekin muualle jonne joku chilisielu tekisi totaalisen täydellisen ruokaohjesivun tai sivuston...

Meitä on tässä yhteisössä jo sen verran paljon että homma takuulla onnistuisi, jos halua siihen vaan löytyy. Nyt kyselisinkin ideoita, sekä teknisen toteutuksen suhteen että siitä kuka haluaisi olla jatkossa chiliyhteisömme "ruokapäätoimittaja" webbiasioissa? Kaikki ideat tervetulleita!  :p

Eiköhän alkaisi olla taas aika?   On nimittäin niin että tuolla on pikkuisia taimia odottamassa uutta kotia ja muutenkin olisi mukava nähdä taas niin tutut kuin vieraammatkin chilinaamat... Olikos meillä puhetta että nyt olisi vuorossa taas Tampere, ensi kuussa..?

Infernossa on taas kaikenlaista uutta infernaalista, ja lisää on tulossa kun kerkiän laittaa...  Nyt uusimpana uutena "Chilisuvut" otsikon alta pääsee tunnistusta käsittelevälle raskaasti kuvitetulle uudelle sivulle. Luullakseni se kiinnostaa enintään chilinörttejä (?), mutta onpa mukana lopultakin vertailevia valokuvia eri lajeista ja suvuista...

Kuten moni huomasikin, Infernon päivityksessä tapahtui tekninen virhe (yksi tiedosto siirtyi jälleen kerran vaillinaisena palvelimelle, omituinen ilmiö...) jonka takia valikot eivät latautuneet. Kertokaapa jos vielä on ongelmia... Kiitos!

Menetelmä: uuni 100 astetta, tuuletin, tehosilppurin pieneksi murskaamaa chiliä... Jopas syntyi tulosta!

Makuarviot yms. tulevat tuonnempana, mutta tässä alkuarviot:

Annuum:
- Assam Red + Tepin: mahtava tuoksu!
- Goat's weed: vihreänmustaa, jumalaton tulisuus ensimaistamalta...

Baccatum:
- Aji Amarillo + Rojo: oranssi rouhe, makea tuoksu
- Lemon Drop + Peru Yellow: keltainen rouhe
- Quintisho: oranssi rouhe

Chinense:
- Habanero Red + Fatalii + Cumari o passarinho = sitä ihtiään, jo pelkkä tuoksu on dynamiittia...

Frutescens:
- Tabasco: aikamoinen punainen mössö...

C.Cardenasii:
- Näyttävän näköistä punaista, mustine siemenineen...

C.Praetermissum:
- Tämä oli ennen kuivaamista kaikkein hurjinta näistä, pistävä tuoksu aivastutti...

Huomaan kolme asiaa: ikkunalaudalla alkaa olla jo vallan melkoinen kokoelma uusia, osin hyvinkin eksoottisia taimia vailla omistajaa... Samaten, syksyn sato erinäisistä chileistä alkaa valmistua. Ja kesän chilitapaaminen Tampereella oli oikein hieno! Tämä kaikki puhuu selvää kieltään: voisi olla taas aika alkaa nähdä tuttuja ja vielä tuntemattomia naamoja tulisen aiheen merkeissä? Mitäs tuumaatte? :-)

Liittymänvaihdon seurauksena en saa tällä hetkellä lähetetyksi, ainoastaan vastaanotetuksi e-maileja vanhalla mailiosoitteellani. Takana on lisäksi viikko sairaana ja edessä viikko Kiinassa, joten pyydän anteeksi joidenkin lupaamieni asioiden viivästymistä! En tiedä, saanko vanhaa postiani enää toimimaan, joten kannattaa varmuuden vuoksi siirtyä uuteen: tommi.hietavuo@kolumbus.fi

Tämä kasvukausi ja chilivuosi alkaa lähestyä pikkuhiljaa loppuaan, vaikkei sentään vielä. Inferno on saanut 2002 paljon hyviä kävijöitä, eka tapaaminen on toteutunut, ja sikäli ensi vuotta varten on jo hyvät asetelmat.

Saitti tulee muuttumaan ensi kaudeksi paljon. Jokainen on nähnyt lajikesivuilla vallitsevan tilanteen: enimmäiseen tylsää "vihreää", eli lajikkeet vasta kasvamassa kohti ensimmäistä satokauttaan. Jos onnistumme pitämään nämä uudet rehut hengissä talven ylitse, uskoisin että ensi kevään aikana etenkin saitin lajiketietoihin tulee huimasti asiatäydennystä ja kuvia.  Muita parannuksia saa luonnollisesti toivoa, koetetaan toteuttaa!

Kasvamassa on paljon huiman mielenkiintoisia lajikkeita mitä oudoimmista Etelä-Amerikan kolkista. Joukossa on varmasti tulevia uusia porukan suosikkeja ja kiintoisaa maisteltavaa ensi kesän chilimeetinkeihin. Otetaan vaikka Ata Ijosi, jonka Reimer Seeds mittautti kaikkia Habaneroja tulisemmaksi... Ken elää, hän maistaa.

Kertokaapa kantanne! Jos oikein hullusti käy, se jopa kuullaan ja siihen reagoidaan...

Onkos monikaan teistä kerinnyt kokeilemaan noita vielä "prototyyppiasteella" olevia PDF-muotoisia tietosivuja Infernossa? Mitä mieltä olette ylipäätään koko ideasta? Jatkossa olisi tarkoitus niputtaa noita yhteen niin, että saatte esim. kaikkien baccatumien täysin ajan tasalla olevat tiedot (= viimeisimmät editointiversiot) aina yhdessä isohkossa PDF-muotoisessa paketissa. Menetelmällä on helppoa luoda minkälaisia kokonaisuuksia hyvänsä, kuten esim. PDF-kirjanen "Infernon suosikit" (vaikka TOP-10 tämän porukan kasvatussuosikeista), ja vaikka minkälaisia erikoisihmeitä...

Onko kuvien tarkkuus riittävä? Ongelmia selaintenne ja/tai kirjasinten, ym. kanssa? Vaikeuksia löytää/asentaa PDF-lukijaohjelmaa?

Se on tässä syytä kertoa, että monen koneessa kukaties jo majaileva Adobe Acrobat Reader, eli näiden tiedostojen lukuohjelma, on syytä päivittää uusimpaan versioon lajikuvaussivujen alalaidoissa olevasta linkistä. Vanhemmat AcroReaderit voivat näyttää tiedostot väärin, tai jopa ei ollenkaan... Näitä atk:n ikuisia murheenkryynejä ei oikein pääse pakoon, ikävä kyllä.

Inferno tulee syksymmällä muuttumaan paljon. Haalin nyt kokoon materiaalia tulevia parannuksia varten, ja koetan tehdä oikeita linjavalintoja joissakin peruskysymyksissä. Saitin suomenkielisyys on kysymys joka minua mietityttää. Mitä enemmän ja parempaa sisältöä saamme, sitä enemmän se luultavasti kiinnostaisi ulkolaisiakin harrastajia. Toisaalta, on täysi työ ylläpitää sitä (etenkään jatkossa, laajempana) yhdelläkään kielellä eli kaksikielisyys on käytännössä, harmi kyllä, pois laskuista. Mitä siis tuumitte asiasta..?

Työmatkalla oli luonnollisesti välttämätöntä ottaa kaikki irti paikallisesta chilimaailmasta... Tulista riitti, ja taivaallisen hyvää. Paikallisen marketin maustehylly ei tosin suuresti innostanut, kunnes osuin maustekastikepuolelle. Siellä oli tuttua... ja uutta! Korjasin vähäsen talteen. Ironisesti, kaikki jenkkikamaa.

Louisiana Gold:n Green Sauce on vihreä yhdistelmä Jalapeñoa ja Tabascoa. Maku on kovasti jalapenomainen, vahvempaa kamaa kuin vihreä Tabasco, joka on vaikka hyvää, kovin mietoa...

McIlhennyn Tabasco Garlic Pepper Sauce onkin sitten jo kovempaa kamaa. Se on, ehkä vähän yllättäenkin, Cayenne-pohjainen, lisänä Tabascoa (yllätys) ja punaista Jalapeñoa. Potkuakin löytyy... Makua hallitsee silti valkosipuli. Aikamoinen liemi chilin ja valkosipulin ystäville, ja helkkari jollei näitä pikkuhiljaa saada suomeenkin!

McIlhennyn Tabasco Habanero Sauce onkin sitten jo lähempänä sitä kamaa josta tehdään legendoja. Tiesin aineen olemassaolosta jo kauan sitten ja yritin, turhaan, saada sitä meille myyntiin. Ainesosasia on paljon: Habanero, Tabasco, hedelmiä, ruokosokeria ym. Mutta tällä kertaa hommaa ei olla vesitetty. On, meinaan, täysi Haba-kastike, ja potkii perkuleesti! Hakkaa vahvuudessa perus-Tabascon (ei aivan mietoa sekään..) miten tahtoo, ja Haban maku on vallitsevasti mukana.

Pakko kertoa huonona vitsinä loppuun chilikokemukseni jenkeistä vuodelta 1995... Löysin jostain Meksikolaista Sontava-nimistä habanerokastiketta! Ei hassumpaa, joskin aika miedohkoa. Yritin tuoda pullon suomeenkin, mutta kehnosti kävi: pullo hajosi matkalaukussa ja sotki pilalle ison läjän vaatteita. Opettavaista. Mutta yksi tyhjä pullo on kotona muistona...

Sontavalla oli Tarinansa. Joku muukalainen kuulemma oli pysähtynyt meksikossa janoisena, nääntyneenä paikkaan jossa tuota lientä tehdään. Hänet oli syötetty, juotettu ja maustettu. Kaveri oli kuulemma äkkiä kesken aterian vain huudahtanut: "SONTAVA!", mitä kukaan ei tajunnut... Legendan mukaan tyyppi sitten selitti ettei hän tajunnut paskaakaan siitä mitä oli sanonut, mutta sana kuulemma kuvasi kastikkeen mahtavaa makua ja aromia!

Hevonpaskaa, sanon minä! Siitä paikasta kun näin Sontava-pullon, maistoin sitä, ja näin legendan, tiesin Totuuden. Meksikossa oli käppäillyt joku hullu suomalainen. Luultavasti tequilaa etsien. Ja kun hän sitten osui tähän chilitislaamoon ja pyysi juomaa kuivalle kurkulleen, jätkän eteen lyötiinkin sitten tietysti pullo tuota habanerokastiketta! Suomalainen juo mitä eteen kannetaan... Voitte kuvitella Härmän Jätkän ensi sanat: "Mitä perkeleen SONTAA tää on???!!!!!!!!!!!"

...Lopun voitte kuvitella. :-)  En ole hennonut kertoa totuutta aineen valmistajalle (vielä), koska onhan se aika hyvää........

Yksi jokakeväinen huvinaihe on seurata erilaisten chilintaimien kasvukäyttäytymistä. On, meinaan, eroja!    Baccatumit erottuvat porukasta jo ensi viikkoina. Ne näyttävätkin vähän erilaisilta kuin muut, pyöreine muotoineen, mutta auta armias sitä vauhtia jolla ne kurottavat kohti taivasta! Traditiota pitää omista pikkuisistani parhaiten tällä hetkellä yllä Peruvian Yellow, joka heitti huimat 6 cm kolmessa päivässä lisää korkeutta! Ei ihme että kaverilla on pieniä tasapaino-ongelmia... Siinäkään ei mitään uutta, mitä baccatumiin tulee. Odotan aidolla kauhulla jatkoa.

Aivan oma ryhmänsä ovat sitten chinenset, joilla ei keskimäärin ole kiirettä yhtään minnekään. Ne keskittyvät vain ylpeilemään suurilla, leveillä, kupruisilla lehdillään, ja kasvamaan melkeinpä enemmän sivu- kuin korkeussuuntaan...

Kun pubescensit eli Rocotot saavat svengin päälle, siinä jäävät baccatumitkin katselemaan ihmeissään että "mikä piru siinä juuri meni katosta läpi..?!" Se on aivan mahdotonta meininkiä.

Annuumit ja frutescensit ovat tuossa hullunmyllyssä oikeastaan ainoat "järkevästi kasvavat" chilit. No, keskimäärin ainakin. Nimittäin, kyllä Tabasco ainakin kykenee edesvastuuttomiin kasvusuorituksiin (ystäväni juuri tänään kertoi leikkelevänsä omaansa nyt vähän väliä, koska pyrkii katosta läpi...

On tämä aika tärähtänyt harrastus, kieltämättä. Mutta hauska sellainen!