Pataleipä on älyttömän helppo tapa leipoa hyvää leipää.
Se ei varsinaisesti ole mausteista kokkausta, mutta siihen voi hyvin yhdistää mausteet. Blogissani on tarkemmat ohjeet esimerkkinä nokkosleipä:
http://chilivaari.blogspot.fi/2015/06/tumpelokin-onnistuu-nyt-leivanteossa.html


Perusohje on tässä. Sinne voi sitten kätkeä vaikka kokonaisia chilejä tai yrttejä:

7 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5-1 tl kuivahiivaa riippuen nostatusajasta ja jauhojen karkeudesta
3,5 dl kuumaa (42-45°) vettä, olen ottanut hanasta melkein kättä polttavaa

- Kuivat aineet sekoitetaan kulhossa, lisätään vesi ja sekoitellaan, ei vatkata eikä vaivata
- Taikina saa nousta kelmulla tai kannella peitetyssä astiassa jopa puoli vuorokautta
- Sitten laitetaan uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja kannellinen pata tai muu paistoastia sinne
- Taikinan olen kaatanut hyvin jauhotetulle leivinlaudalle, käännellyt vähän ja peittänyt
- Kun pata on kuuma, sen pohjalle kaadetaan vähän öljyä ja nostetaan taikina kuumaan pataan
- Se saa kypsyä 225° uunissa kannella peitettynä puoli tuntia
- Sitten otetaan kansi pois ja kypsennetään vielä 15 minuuttia väriä pintaan

- Valmis leipä kumotaan leikkuulaudalle ja annetaan jäähtyä vähän. Perusohjeen vastaisesti olen peittänyt leivän liinalla tai jopa muovikuvulla joksikin aikaa. Muuten kuoresta tulee liiankin rapea.

Paistoastiana lasivuoka alumiinifoliokannella on hyvä. Siinä ei polta näppejään niin helposti kuin uunipadassa raskaalla kannella.

Pataleipää on tullut tehtyä monesti. Vielä parempi tulee kun tekee sen hapanjuureen.

Hapanjuuren hankkiminen onkin sitten oma taitolajinsa. Olen siitä lukenut, mutta en ole ryhtynyt.

En tiedä onko oikeanlainen juuri, mutta tätä ohjetta olen soveltaen käyttänyt:  http://www.ruokala.net/resepti/vaalea-hapanjuurileipa Leivästä on tullut hyvää Yleensä paistan valurautapadassa ja kevyesti öljyttynä oliivioljyllä.(antaa makua)

Tuo pitkä nostattaminen on se taikasana. En ole aikaisemmin koskaan onnistunut missään leipomisessa, mutta yön yli kylmässä nostatetulla löysällä taikinalla sämpylät onnistuu aina.

http://sikkesumari.blogspot.fi/2013/02/rapeakuorisia-sampyloita-aamuksi.html
(Käytä teelusikallisia suolaa, ruokalusikallisten tilalla)

Hei, vallan loistava ohje. Tulee leivottua ruisleivät jaq rieskat itse sekä sämpyliä lähes joka kolmas päivä. Ongelma ja iso mutta toteuttamisen suhteen piilee tässä: hommasimme aikoinaan valurautapadan. Liha/sisäelinpataa olen pari kertaa tehnyt mutta molemmilla kerroilla on maistunut kauhea raudan sivumaku. Mummuni on aikoinaan sanonut että pitäisi polttaa tms avonuotiolla runsaan öljyn kera. Miten on, onko muita konsteja asian korjaamiseksi vai otanko seuraavaksi mökille mukaan poltettavaksi? Ruosteessa oli osin hankittaessa, olen hinkannut ja harjannut öljyn kera teräsharjalla ruosteet pois.
Savipataa olen käyttänyt tähän asti liharuokiin, mutta jotenkin helpompi mielestäni olisi käyttää tuota valurautapataa.
Kaikki vinkit tervetulleita.

En viitsinyt omaa säiettä tehdä tähän kysymykseen. Kuitenkin tässä padoista ollaan puhuttu eli sori jos tuppaudun! 

Ei se polttaminen varmaankaan pahaa tekisi. Tosin en usko siihen että raudan maku sillä häviää.
Makukysymys jat totuttelu.
Omilla valurautapadoilla ruokaa tehdessäni olen ensimmäisen ruokailun jälkeen jos jotain jää siirtänyt ne johonkin toiseen astiaan.
Rusakko sopii sinne hyvin  .

Minun mielestäni helpompi on käyttää savipataa, tai keraamista koska niiden pesu (ei pesukonetta  ..) on helpompaa, eikä ruokaa tarvitse siirrellä joten ei tule tiskiäkään.

Tuo myytti rautapadan paremmuudesta on mielestäni aikansa elänyttä, kun vanha kaarti "lakoaa". He olivat tottuneet raudan makuun kuin eskimo traaniseen hylkeen lihaan  ...
Heidän vanhempansa käyttivät ainoastaan sitä valurauta pataa, kun ei muutakaan ollut siihen aikaan.
Ja hyvää oli....

Ompa tuota ristiturpaa tullut padassa hauduteltua, tosin rusakon serkkua 
Täytyypä kokeilla poltella, jos onnistuisi. Jos ei niin järvelle veneen ankkuriksi ja onkimaan

Lainaus käyttäjältä: Jomppe - syyskuu 08, 2015, 15:32:02 ip
Ompa tuota ristiturpaa tullut padassa hauduteltua, tosin rusakon serkkua 
Täytyypä kokeilla poltella, jos onnistuisi. Jos ei niin järvelle veneen ankkuriksi ja onkimaan

Älä nyt ankkuriksi  ...
Anna se jossain elämänvaiheessa lapsillesi/lapsenlapsille kehuen se maasta taivaaseen  .
Hieno lahja vaikkapa jollekkin 50-60 vuotispäiväksi.
Tai vaikka isomalle bonchille ruukuksi  .

Ota sinne nuotiolle karkeaa merisuolaa mukaan ja käristät sitä padassa ensin, sillä lähtee ruosteet ja suuremmat raudan maut pois.

http://wikikko.info/wiki/Valurautapannu tuolla joitakin ohjeita.

Lainaus käyttäjältä: Huru-ukko - syyskuu 08, 2015, 16:35:11 ip

Lainaus käyttäjältä: Jomppe - syyskuu 08, 2015, 15:32:02 ip
Ompa tuota ristiturpaa tullut padassa hauduteltua, tosin rusakon serkkua 
Täytyypä kokeilla poltella, jos onnistuisi. Jos ei niin järvelle veneen ankkuriksi ja onkimaan

Älä nyt ankkuriksi  ...
Anna se jossain elämänvaiheessa lapsillesi/lapsenlapsille kehuen se maasta taivaaseen  .
Hieno lahja vaikkapa jollekkin 50-60 vuotispäiväksi.
Tai vaikka isomalle bonchille ruukuksi  .

Toi ankkurijuttu oli pieni heitto
Nuotiolla käristelen sen syksyn mittaan, savipadalla mennään siihen asti. Eiköhän se kuntoon tule. Tälläkin hetkellä uunissa savipadassa possun sydäntä ja päällä kylkeä.
Uuni 125 ja kolme-neljä tuntia, juureksia sekaan puolessa välissä. Iltapala joka voi viiä yöunet 

Pari keraamista (iso ja pieni)ja yks valurautanen pata löytyy. Kaikkia tulee käytettyä tasaisesti. Pataleivät teen valuraudassa. Alussa tosiaan tuli valuraudasta makua ja väriä ruokaan, mutta nykään ei enää tule, eli varmaan se jossain vaiheessa katoaa.