Onko sienestäjiä ja sienien ystäviä?

[longi]

Moi

Eilen tuli käytyä vesillä Loviisan suunnalla vähän saaressa makkaraa paistelemassa. Mukaan tarttui kilo kanttiksia ja makkaroiden kypsyessä vähän viskoin uistintakin yksi parikiloinen hauki joutui kylmälaukkuun.

Illalla haukifileet myllyyn ja sekaan pekonia paketti, myös myllynläpi mausteita ja kananmuna taikanaan ja pihvit pannulle kera voin.

Vaimokulta silläaikaa kanttarellikermakastikkeen tekoon.

Kesän eka kanttarellikastike, uudet potut ja haukipihvit namia niin namia

-longi-

[MiM]

Moi

Eilen tuli käytyä vesillä Loviisan suunnalla vähän saaressa makkaraa paistelemassa. Mukaan tarttui kilo kanttiksia ja makkaroiden kypsyessä vähän viskoin uistintakin yksi parikiloinen hauki joutui kylmälaukkuun.

Illalla haukifileet myllyyn ja sekaan pekonia paketti, myös myllynläpi mausteita ja kananmuna taikanaan ja pihvit pannulle kera voin.

Vaimokulta silläaikaa kanttarellikermakastikkeen tekoon.

Kesän eka kanttarellikastike, uudet potut ja haukipihvit namia niin namia

-longi-

Ei tasan mene...

Eilen tosiaan, muutaman kilsan patikasta huolimatta ainoastaan nuo pari punikkia, tänään pari tuntia Sipoon vesillä, eikä tärpin tärppiäkään.

Kiitos kuitenkin tuosta pekoni-ideasta. Kuulostaa erinomaiselta, eli menee tulevaisuuden varalle korvan taakse.

[longi]

Moi.

(Myllätty pekoni toimii haukimurekkeessa hyvin rasvana).

Vink, siellä sibbosaaristossa on oikein hyviä kanttispaikkoja, niissä isoissa saarissa, jotka ei aivan täynnä mökkejä ole.
Kireitä kanttiskoreja:)  ja siimoja

-longi-

[Huru-ukko]

Tämän vuoden ekat kanttarellit, nysärellejä on toki jo pitkin kesää saatu hiukan. Tosin ei nämäkään vielä kovin isoja ole. Syksyn sateet teki kumminkin tehtävänsä. Lisäksi löytyi pari löpöä, ja viinihapero. Haperoita kymmenkunta kaikkiaan, toukkaisia loput.
Myös sienestäjän kavereita oli kaksi jo liikkeellä, surahdus ja napsahdus....

[narttu]

Jaa että on hirveet kärpäset jo nyt liikkeellä.PRKL    

[Huru-ukko]

Kolmas hirvas löytyi niskasta parin tunnin päästä kotona ilman siipiään, meinasi vissiin kotiutua  ...



Koiralenkin satoa........ Mukana on aina einiinmuodikasenäähonkkarinvyölaukku, jossa mm. tilaa kameralle, koirankarkeille, muovipusseille ja sekalaiselle krääsälle omat taskut. Ja puukko.
Joten siksi sienet on aika roskaiset, en viitsinyt yrittää niitä sen kummemmin putsata, kuten normaalisti erikseen sienimetsässä teen.
Kuvassa on täälläkin kehuttua haperoa, oikealla kangashaperoita ja vasemalla suurin osa isohaperoja.
Silloin kun metsästä löytyy hyvin muutakin sientä, jätän haperot rauhaan ihan oikeastaan siksi, että ne on melkein aina toukkaisia. Hapero kehittyy täysikokoiseksi kahdessa päivässä, ja toukaton se on ensimmäiset 2 tuntia 10 min. ja 35 sek  .

No oikeasti.....
Jalka on jo toisena päivänä yleensä pehmennyt ja toukkainen. Lakki voi vielä toisenakin päivänä olla kelvollinen syötäväksi. Ei muutama toukanreikä sientä vielä pilaa.......

Nämä kelpasi kaikki pannulle, metsästä ei viitsi kantaa pilalle menneitä sieniä. Pehmenneet jalat pois, ja lakin leikkauspinnasta jalan kohdalta näkee aika hyvin lakin tilanteen, ja lakin halkaisemalla saa tarkan kuvan.
Kuvausta varten jätin osaan sienistä jalan ehjäksi. Se kannattaa katkaista aina lakin rajasta, koriin/ämpäriin sopii huomattavasti paremmin sieniä.
Myös mullan makuinen tyvi pitää poistaa, kuten kuvasta näkee sen mukana koriin nousee roskaa ja turvetta/maata, jota on hankala putsata helttojen välistä.
Roskaiset haperot saa puhtaaksi kun "nylkee" lakin peittävän kalvon pois, kokonaan se ei lähde ilman leikkaamista, mutta suurin osa. Se taas kannattaa tehdä kotona.

Pannullinen tavaraa, lisätään runsaasti (paahdettua) sipulia ja suolaa ja paistan öljyssä. Nautitaan tulikuumana paistinlastasta  .

[narttu]

Lähdetään ihan just katsastaan kauksun sienitilanne, tuttu reitti ja aikaa kuluu noin 3h. Toivottavasti löytyis edes kastike ainekset, jos ei niin saapahan ainakin liikuntaa.

[Miquel]

Oma tyylini on paistaa sienet teflonpannulla niin kuivaksi että sienistä löytyy selvä paistopinta ja ne alkavat poksahdella kuin popkorni. Sen jälkeen voita kyytiin ja virrat pois liedeltä. Mielestäni näin maistuu parhaalta.    

[Toby]

Oma tyylini on paistaa sienet teflonpannulla niin kuivaksi että sienistä löytyy selvä paistopinta ja ne alkavat poksahdella kuin popkorni. Sen jälkeen voita kyytiin ja virrat pois liedeltä. Mielestäni näin maistuu parhaalta.

Olen kuullut myös semmoisesta menetelmästä johon kuuluu tiettyjen sienien popsiminen sellaisenaan...
Kukin tyylillään, itse en suosittelisi.

[Miquel]

Olen kuullut myös semmoisesta menetelmästä johon kuuluu tiettyjen sienien popsiminen sellaisenaan...
Kukin tyylillään, itse en suosittelisi.

Minäkin pääsin sienimettälle mukaan heti kun kävely suunilleen alkoi sujumaan ja kanttarellit söin metsästä aina juurmultineen. Ajoittain tuotin hiukan päänvaivaa sillä innokasta sienestystäni piti vahtia vanhempien toimesta melkolailla herkeämättä. 

[narttu]

Eilisen sienireissun saldo oli huikeat 7 kpl kanttarelleja, niistäkin puolet ihan kuivuneita. Samettijalkoja olis ollut vaikka kuinka, mutta kun ne ei oo mitään ihmisten ruokaa. Onneksi ei ollut yhtään perskärpästä vielä liikkeellä.

[Huru-ukko]

Siitä se alkaa....



Männynpunikkitatteja pari kappaletta....Ikää näillä on vähemmän kuin 24 tuntia. Eilen kuljin tästä ohi myös, eikä noita 100% varmuudella vielä silloin ollut. Läheltä löytyi toiset kaksi, joten illan sienipaistos on turvattu...

Nämä erottaa haavanpunikkitatista jalkojen mustanukkaisuudesta. Toki kaikki punikkitatit on hyviä ruokasieniä.

Löysin myös tosi pienen hiukan herkkutattia muistuttavan tatinalun, jalka ja lakki kovia........
Jotenkin se kuitenkin näytti erilaiselta, joten maistoin pienen palasen, onneksi......Sappitatin saatana  ...
Tuo kolmen senti kokoinen sieni olisi pilannut koko paistoksen sapenmakuiseksi.....
Sienten tunnistuksessa haju ja maku on myös tärkeitä tekijöitä asian varmistamiseksi. Kaikki sieniä voi maistaa, mutta jos tunnistat valkean kärpässienen muutenkin, sitä tuskin kannattaa tehdä. Älä syö raakana mitään sientä metsästä, jota et tiedä syötäväksi sinällään.

Mm. herkkutatit ja muutama hapero on syötävien välipalojen listalla suoraan sammaleista. Leivän päälle aromisuolan kera  ....

Ruokasienet ei sinällään ole myrkyllisiä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, esim. korvasieni.
Mutta raaka kypsentämätön sieni voi laukaista allergisen reaktion joka ilmenee mm. oksenteluna.

[Huru-ukko]

Kiusataan lisää, ja jospa joku saadaan innostumaankin tästä harrastuksesta. Tänään oltiin liikkeellä jo korin kera  .




Tunnistaako joku tämän ?. Jätin sen sinne kasvamaan, koska en tunne niin en syökkään. Oletus on että tuo ei kuulu syötäviin sieniin.





Tappavan myrkyllinen valkoinen kärpässieni.  Kuvasta löytyy kaksi. Tätä älä syö pientäkään palasta.....




Tatteja ja haperoita olikin jo löytynyt, kanttarelleja vielä maastossa....






Samoilta jalansijoilta kuvattu kuin sienikorikin...
Viime vuonna tässä tästä ei löytynyt ensimmäistäkään sientä kuivuuden takia. 10 vuotta saanut pitää tämän(kin)  paikan itselläni. Sijainti parinkymmenen metrin päässä metsätiestä.




Ylhäällä opus josta on iso apu alkajalle, ja hiukan lisätietoa varttuneillekkin sienestäjille. Sisältää tarkat lajikuvaukset ja valokuvat on oikeissa väreissä pääsääntöisesti, sienen lakin väritykseen vaikuttaa myös hiukan kasvuolosuhteet ja paikan valoisuus.
Vasemmalla alhaalla on koivunpunikkitatteja, monta muutaman sentin halkaisijaltaan olevaa lakkia seassa; nuori sieni, jalkakin on vielä maukas verrattuna vanhempaan sieneen jonka jalka jos ei toukkien syömä on kova ja mauton. Yläpuolella männynpunikkeja.
Haavanpunikkeja ei löytynyt nytkään, ne erottaa helpoiten noista muista jalastaan joka on vaalea ilman nokitupsuja. Punikeille on ominaista sienten mustuminen leikkauskohdassa ja pannulla.

Kanttarelleja kiva kasa, ja muutamia haperoita jälleen. Niistä osan nyljin koska hiukan liimapintaisina ne oli kerännyt lakin reunoille roskaa.

Oikeassa reunassa on herkkutatti, joka ei nyt niin kovin herkulliselta näytäkkään vanhentuneiden keltaisten pillien ja reikien vuoksi. Leikkausjäljestä erottaa myös että lakki on jo hiukan pehmennyt, mikä syö miestä ja sienen makua verrattuna ensiluokkaiseen kovalakkiseen herkkutattiin.  Ei pannulle enää tätä.
Tosin jos mulla olisi vain pari kolme noita, eikä muita sienieä, niin kyllä paistaisin  ...Hyviä ne on huonnoimmatkin  .
Herkkutatin yksi hyvä tuntomerkki jalan verkkokuviointi, mikä vanhemmalla sienellä on haalistunut.
Kuvasta ei erota sitä ainakaan esikatselussa.

Jätin "parhaan" viimeiseksi, eli valkoisen kärpässienen. Valkoisia herkullisia ruokasieniä on olemassa, esim. koivuhapero. Sen sekoittaminen tähän vaatii todellisen taiteilijan  . Lisäksi koivuhapero ei ole puhtaan valkoin, vaan hiukan vihertävä. Kuusenherkkusieni ja anisherkkusieni on myös samankaltainen.

Paras suositus vastaalkajalle on, että älä kerää valkoisia sieniä, ennenkuin olet sata varma että tunnistat erot. Valkoisen kärpässienen hyvä tuntomerkki on kerätessä ylös nouseva tuppi jalan tyvessä. Wikipediassa on hyvä lyhyt oppimäärä......

Itse tunnistan noin 30 sientä, mukana on haperoiden sekalainen kööri. Ja myrkylliset. Jo ensimmäisen vuoden jälkeen haperot pystyy tunnistamaan lajilleen ominaisiksi.
Hyvä tapa opetella sienilajikkeita on opetella pari kolme lajia joka vuosi lisää. Myös kiinnostavan sienen tuominen kotiin tunnistettavaksi hyvä tapa kasvattaa tietoutta.
Lisäksi voi kysyä netissä  .

[Feint]

Onkohan kantarelleja vielä etelässä? Aiemmilla metsäreissuilla en niihin törmännyt, mutta nyt on viikon verran satanut ja toiveita voisi olla, ellei ole liian myöhäistä. Jos vaikka tänään jaksaisi lähteä seikkailemaan...

[Miquel]

Onkohan kantarelleja vielä etelässä? Aiemmilla metsäreissuilla en niihin törmännyt, mutta nyt on viikon verran satanut ja toiveita voisi olla, ellei ole liian myöhäistä. Jos vaikka tänään jaksaisi lähteä seikkailemaan...

no eiköhän. syksyn suppisreissuilla noita löytää ainakin lähes jokakerta "sivusaaliina" täältäpäin. 

[Huru-ukko]

Onkohan kantarelleja vielä etelässä? Aiemmilla metsäreissuilla en niihin törmännyt, mutta nyt on viikon verran satanut ja toiveita voisi olla, ellei ole liian myöhäistä. Jos vaikka tänään jaksaisi lähteä seikkailemaan...

no eiköhän. syksyn suppisreissuilla noita löytää ainakin lähes jokakerta "sivusaaliina" täältäpäin.

Marraskuun lopulle löytyy helpostikkin.....Vastauksena kysymykseen niin kanttarelleja on vielä etelässä.
Loviliisassakin. Saman viikon on tullut vettä täälläkin, sateet nuo kanttarellit varmaan herätteli.
Nuokaan ei vielä olleet niitä nyrkin kokoisia, joita syyskuussa alkaa olemaan.

[MiM]

Varsinainen nirso, joka jättää tuollaista herkkutattia paistamatta 

Kivan näköinen saalis, ehtisiköhän sitä itse ensi viikonloppuna metsään.

[Kebabmaniac]

Jätin "parhaan" viimeiseksi, eli valkoisen kärpässienen. Valkoisia herkullisia ruokasieniä on olemassa, esim. koivuhapero. Sen sekoittaminen tähän vaatii todellisen taiteilijan  . Lisäksi koivuhapero ei ole puhtaan valkoin, vaan hiukan vihertävä. Kuusenherkkusieni ja anisherkkusieni on myös samankaltainen.


Paras suositus vastaalkajalle on, että älä kerää valkoisia sieniä, ennenkuin olet sata varma että tunnistat erot. Valkoisen kärpässienen hyvä tuntomerkki on kerätessä ylös nouseva tuppi jalan tyvessä. Wikipediassa on hyvä lyhyt oppimäärä......

Itse en kyllä näyttelisi/kuljettelisi valkoista kärpässientä ruoaksi kelpaavien/aikomieni sienien lähelläkään. a) sienet tuppaavat murenemaan helposti, b) kuva saattaa irrota asiayhteydestään.

[Chilivaari]

Itse en kyllä näyttelisi/kuljettelisi valkoista kärpässientä ruoaksi kelpaavien/aikomieni sienien lähelläkään. a) sienet tuppaavat murenemaan helposti, b) kuva saattaa irrota asiayhteydestään.

Tuo onkin kyllä todellinen vaara.
Kuvia "lainataan" nykyisin niin helposti ja tuokin saattaa päätyä jonkun FB-sivulle ilman selitystä. Sieltä sitten joku tarkistaa löytämänsä nuijajalkaisen valkoisen sienen: On se syötäviä.

Vastuu ei tietenkään ole enää Huru-ukon, mutta silti suosittelisin kuvan siistimistä vaikka rajaamalla Kebabmaniacin pitää poistaa kopioimansa kuva. Siihen ei enää muut pysty.

Eli tässä nähdään, miten pian nuo alkavat elää omaa elämäänsä ja kohta ilman varoituksia.

Herkkutatin verkkosukka on valkoinen, sappitatilla tumma. Näin minulle on opetettu ja se on riittänyt. Tosin paljastaahan hajukin sapen.

[Huru-ukko]

Hmmmm.... Korjailtu kuvaa infon muodossa.