Kauanko chili polttaa? (matkalla chili-ihmissuhdefoorumiksi)

Aloittaja Red Hot Chili Peppers, elokuu 31, 2006, 22:13:45 ip

« edellinen - seuraava »

PK

Voisihan tuonne joku tietysti tekaista sukupuolijakaumakyselyn. Chilejä on tullut kasvateltua (tai lähinnä korjattua satoa vanhempien kasvihuoneesta) useamman vuoden ajan jossain mittakaavassa. Tänä vuonna kasvihuone täyttyi lähes pelkästään chileillä, loppua tuskin on näkyvissä.

Kaikki kasvit ovat olleet aina mullassa/turpeessa, enkä ole pahemmin innostunut ns. edistyneemmistä menetelmistä. Toki voisi jonkun systeemin joskus väsätä ja katsoa paljonko sitä satoa oikeasti tulee enemmän. Hillittömät sadot ovat toisaalta itselleni sivuseikka.

Parempi puoliskokin on oikein innostunut chileistä, mutta epäilenpä että natikan kajosta olohuoneessa voisi tulla sanomista;) Eipä ole kyseinen laite ainakaan vielä edes harkinnassa.

Omskakas

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"Tuo edellä ollut "mies-nainen" keskustelu oli aivan loistava esimerkki siitä, miksi jotkut meistä - mukaanlukien itseni - valitsevat sinkkuelämän. ;)


On ne naiset kumminkin lukuisista huonoista puolistaan (sic) huolimatta niin ihania, että kyllä niiden kanssa elo kaikenkaikkiaan jäänee plussalle. ;)

Mutta jos ei sopivaa löydy, niin parempi kai se olla ilman kuin huonossa parisuhteessa.

Aji Inferno

Lainaus käyttäjältä: "Omskakas"
Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"Tuo edellä ollut "mies-nainen" keskustelu oli aivan loistava esimerkki siitä, miksi jotkut meistä - mukaanlukien itseni - valitsevat sinkkuelämän. ;)


On ne naiset kumminkin lukuisista huonoista puolistaan (sic) huolimatta niin ihania, että kyllä niiden kanssa elo kaikenkaikkiaan jäänee plussalle. ;)

Mutta jos ei sopivaa löydy, niin parempi kai se olla ilman kuin huonossa parisuhteessa.


Noinhan se on - kyllä aivan ihania naisia maailmassa on! Se sitten, keiden ihanien miesten (tai naistenkin) kanssa he chilinsä kasvattavat, on oma juttunsa. :)

Sitä meinasinkin noilla ehkä aika "pariutumiskriittisillä" sanoillani ettei pariutuminenkaan saisi olla ihmisellä itsetarkoitus, vaan niin sille kuin yksinkin elämiselle pitää olla hyvä syy, oma valinta. Jos niihin juttuihin hyppää ihan vaan "kun hormonit hyrrää" tai "on jo aika, kun kaikki muutkin..." tai "koko suku odottaa..." ja vielä tekaisee siinä vähän jälkipolveakin hyvässä lykyssä, siinähän olet. Siitä syntyy niitä legendaarisia "pienessä kaljassa" juttuja joissa ihmiset tilittävät sitten että "kotona on helvetti päällä, muija/äijäkin tuntuu väärältä, mutten mä voi..." - ja seuraavana päivänä näytellään sitten taas että kaikki on hienosti. ;) Se näytelmä vanhentaa monet meistä ennen aikojaan...

thp

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"Siitä syntyy niitä legendaarisia "pienessä kaljassa" juttuja joissa ihmiset tilittävät sitten että "kotona on helvetti päällä, muija/äijäkin tuntuu väärältä, mutten mä voi..." - ja seuraavana päivänä näytellään sitten taas että kaikki on hienosti. ;) Se näytelmä vanhentaa monet meistä ennen aikojaan...


Sulla on kyllä realiteetit kieltämättä erittäin hyvin hallussa.
#005
Capsicum misinformation on message boards since 2006

Aji Inferno

Naisten/miesten osuuksia on kyllä täälläkin kyselty pienimuotoisesti aikanaan... Rehellisiä ja mielekkäitä tuloksia vain tuntuu aiheesta olevan vaikea saada, syystä tai toisesta. Siksi pitääkin turvautua aika subjektiiviseen arvioon, mm. siihen mitä on itse co-administraattorina ajan mittaan täällä kuullut/nähnyt...  

Alkuun: arvelisin että miesten ja naisten osuudet kävijäkunnassa ovat etenkin nykyisin paljon tasaisempia kuin päälle näkyy. Jostain syystä lähinnä miehet vain ovat "äänessä"! Naiset kyllä käyvät paljon lukemassa niin tietosivuja kuin foorumiakin, mutta harva osallistuu keskusteluun ja kaikki eivät edes halua rekisteröityä.

Toinen, hyvin selvä ja tavallaan aika mielenkiintoinenkin ilmiö: siinä missä miehissä on aika tasaisesti sinkkuja (lähinnä nuoremmassa päässä) ja avo/avioliittoutuneita, naisista aivan ylivoimainen osa elää vähintään avoliitossa. Kyselyssä taannoin taisi yksi ainoa sinkkunainen tunnustaa olemassaolonsa. :)

Tosin arvelisin että tämäkin on osin tilastollista harhaa - chiliharrastus mielletään ilmeisesti aika kahtiajakoisesti (ottakaapa kantaa tähän "teoriaan"...). Se "miehinen" puoli chiliharrastusta koetaan kai aika paljon autojen tai tietokoneen virittelyä vastaavaksi välineurheiluksi jossa sitten vielä etsitään miehille "tyypillisiä", aika epänaisellisia extremekokemuksia esim. tulisuuden kanssa. Esim. chiliväen tapaamisissa miesväen tyttöystävien/vaimojen naamoilta on näkynyt välillä hupaisan selvästi mitä mieltä he tuosta koheltamisesta (ainakin julkisesti!) ovat... ;)

Naisille chiliharrastus näyttäisi enemmänkin olevan osa yleistä puutarhanhoitoa, kokkausharrastusta, sen sellaista. Joillekin myös kasvinhoitoa kotona. Kodin elämää. Mutta se näyttäisi tuolloin olevan eräänlainen "perhejuttu", jotain mitä harrastetaan rivi- tai omakotitaloissa, osana perheen kokkausta, puutarhanhoitoa, tavallaan "aikuista" elämäntapaa. Tavoilla joihin monella kerrostalossa asuvalla sinkulla esim. ei olisi mahdollisuuksiakaan.

Siksi tuntuisikin siltä että chiliharrastus on sosiaalisesti "hyväksyttävää" niin miehille kuin naisillekin, kaiken ikäisinä, mutta aika erilaisissa muodoissa. Nuorille naisille se saattaa tuntua vähän "erikoiseksi leimaavaltakin" harrastukselta samaan tapaan kuin vaikka atk-harrastus, tai lintuharrastus. Sillä ei välttämättä ylpeillä koulussa tai työpaikalla, mutta moni sitä silti omassa rauhassaan tekee. Ja hyvä niin! :)

Pertsa

hienoa puhetta tommi!
oman kultani suhtautumisesta tähän jaloon harrastukseen voin sanoa sen verran että aluksi oli hieman epäileväinen koko touhun suhteen ja käyttäytyi samalla tavoin kuin kuka tahansa muukin asiasta mitään tietämätön: "eikö sitä chiliä saa kaupasta"? ja luuli että ruukuissa on jotain muuta rehua millä sekoittaa päänsä..mutta huomatessaan ensimmäisiä palon alkuja puskissa ja viime kevään myötä näki kuinka tärinässä ja tosissaan minä sekä muut harrastajat olivat chilitapaamisesta. ympäri suomen on tulossa harrastajia, sanoi vaimoni ystävilleen(oli kenties hiukan ylpeäkin miehestään)
ja nyt talven tullessa lupasi sen natikan ja lisätilaa makkariin että saadaan puskat voimaan hyvin ja ehkäpä tuottamaan satoa myös talvella, vaimon myönteinen suhtautuminen tämmöisiin lähes koko yhteistä kotia koskeviin asioihin on aina jees, silloin tajuaa että chilit ovat tulleet jäädäkseen.
parisuhde meillä on muutenki temperamenttista laatua ja välillä tietenkin tapellaan, niinkuin pitääkin. mutta kertaakaan meillä ei ole tullut riitaa chileistä. ennemmin riitaa tulee erittäin hirveälle(uskokaa, tämä on vielä lievä ilmaus)haisevista kiipeilytossuista jotka myöskin ovat makkarissa..
tulipa taas tyhjentävää tekstiä, oli kiva avautua :D
Meillä määrää Nainen!

nikke

Mulla on puolestaan ollut taktiikkana avopuolison kanssa ns. totutustaktiikka. Aluksi se lähti liikkeelle yhdestä kaupasta ostetusta puskasta (apache). No, siinä sitten totuteltiin yhdessä siihen. Sen jälkeen tuli hommattua jostain nettikaupasta muutamia lajikkeita lisää. Sitten oli jo pakko syksyn tullessa tilata Fataliilta settiä. Sen seurauksena oli pakko hankkia pari loistaria ja chilihylly. Siihen taas totuteltiin talven ajan... Lopputalven saapuessa olohuonetta ja chilejä valaisi jo natikka. Kesän tullessa koko parveke täyttyi kasvateistani. Nyt ne ovat vallanneet jo toisen sohvan olohuoneesta ja ikkunalaudan tietenkin :D . Nyt tuli jo hankittua aquafarmi, ja ehkä olisi aika päivittää natikkakin tehokkaammaksi.

Ei minullakaan mitään ongelmia ole hallituksen kanssa ollut, ainakaan tähän mennessä. Välillä vain tulee kummia katseita, että onko tuossa oikeesti mitään järkeä + tarviiko noita noin paljon olla. ihmettelin kun natikastanikaan ei tullut oikeastaan mitään sanomista. Ihmeen suopeasti on suhtauduttu myös avovaimoni kavereiden (+omieni) kiduttamiseen.

Oletan, että tämä suopeahko suhtautuminen johtuu juurikin tästä "väsytystaktiikastani", ei ole tullut kerralla suuria muutoksia yhdellä kertaa.

Aji Inferno

Aika jännä tämä juttu kyllä on, ehdottomasti tällaisen avoimen ajatustenvaihdon arvoinen! ;)

Edellisessä työpaikassani muuan kollegani kerran mulle totesi, annettuani jälleen yhden ylimääräisen chilintaimen jollekulle naiskollegalle että "Hitto, tuon täytyy olla täydellinen iskemiskeino!" :)  Saatoin lohdutella häntä totuudenmukaisesti: "Usko mua, sitä se ei todellakaan ole!" ;)

Jos se olisi, keskustelisin mitä luultavimmin parisuhdeteemasta teidän muiden kanssa "samassa rintamassa".  8) Mutta eipä tuo ole koskaan ideana ollutkaan noiden taimien jakelussani - on vain aina yhtä hienoa nähdä sen säihkeen syttyvän ihmisen silmiin, ja kuulla tämän alkavan jutella pikku taimelle tyyliin "mun pikku chilini!"... Siinä on jotain! :)

Sainpa takavuosina erään työpaikkanikin silloisen pomoni mukaan siksi, että CV:ssä komeillut "chilinkasvattaja" pisti silmään... Eli ei se aivan hyödytön harrastus ole!   :P

Macc

Mukavaa lukea näitä teidän kokemuksianne chileistä ja parisuhteesta, näin sinkun (ja harrastuksen alkutaipaletta aloittelevan) chilinpurijankin näkökulmasta. Varsin asiallista tekstiä, ja ajatustoimintaa aiheuttavia kommentteja - erityisesti Aji I:lle kiitoksia terävistä havainnoista!

Keep up good work, guys (& gals)!  :wink:

Zombie

Niin... sanotaan että suvulla ja lähipiirillä on hyvin kummallinen tapa kysellä aina "Niin, seurusteletko sinä?" tai "Onkos sinulla jo poikaystävää?". Niin, olen 20v sinkkunainen ja kaikki varmaankin odottavat kovasti että näkisivät minut jonkin miehen kainalossa. Se on sitä hiljaista pientä painostusta jota monetkin saattavat saada osakseen. Ja siihen että olen sinkku on vain ja ainoastaan muutama kovin painavakin syy: en käy oikeastaan koskaan illanvietossa baarissa tai muuallakaan (eipä täältä peräkyliltä oikein jaksa 30km päähän lähteä miestä kovin ahkerasti etsimään, ja olen muutenkin kovin huono edes kyläilemään... alan varmaankin kohta "erakoitumaan" täällä). Toinen on se että vaikka tapaisinkin mukavia miesystäväkandinaatteja, niin olen omalla tavallani ujo ihminen tuntemattomien ihmisten seurassa, enkä varmasti kovin montaa sanaa saisi suustani, vaikka paikalla olisikin tuttuja ihmisiä . Jos voittaisin itseni, niin voisin ehkä löytää itselleni miehen jonka kanssa jakaa elämäni. En todellakaan haluaisi seurustella se takia että minulla olisi vain joku, se tuntuu jotenkin typerältä. Hankkia itselleen nyt vain joku täyttämään sen edellisen jättämän aukon (tunnen kyllä yhden ihmisen joka tuntuu tekevän näin)...
On vähän paha puhua seurustelevien näkökulmasta, kun en seurustele kuin korkeintaan kasvieni kanssa... kertokoon he jotka tietävät enemmän asioista. Kerroin vain sen mikä minua koskettaa eniten  :roll:

Macc

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"
Monien mielestä varmasti naurettavaa ellei säälittävääkin, mutta kaksikymppisenä mä en itse ollut käynyt edes oikeilla treffeillä! ;) Enkä ihan heti sen jälkeenkään. Ei ollut mitään kiirettä, koska idealistisena, hölmönä itsenäni odottelin "sitä oikeaa"... Vähempi ei kelvannut. Ja vaikka hienoja ihmisiä olenkin kohdannut ja joidenkin kanssa hetken aikaa matkannutkin, sama matka ja etsintä jatkuu edelleenkin, kenties loputtomiin. Eikä sillä ehkä lopulta olekaan väliä... Hienon kumppanin löytäminen on hieno asia ja suuri lahja, mutta jo keskinkertainen "ei niin tärkeä" suhde on monella tapaa huonompi asia kuin hyvä yksinolo, jolloin voit olla sataprosenttisesti oma itsesi, myös ystävillesi ja muille.


Itse ensimmäisen seurustelusuhteeni aloitin joskus n. 25 vuoden iässä. Vajaat pari vuotta sitä iloa kesti, sitten totesimme ettei tästä mitään tuu - ja lähdimme kävelemään... Nytkin olen valmis suhteeseen, mutta sen "paremman puoliskon" täytyy olla joku, johon rakastun. Vähempi ei vaan riitä - molempien täytyy olla täydellä tunteella mukana, ilman varauksia. Harvassa on ehdokkaita ollut..

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"
Vapaus on siitä ihmeellinen asia että sillä on aina (kovakin!) hintansa, mutta sen menetettyään sitä jää todella kaipaamaan! Sitä ei tosiaan kannata kenen tahansa vuoksi menettää. Mutta sitten jos sielunkumppaninsa löytää, ei kannata epäröidä... Noin ainakin haluan vielä tänä päivänäkin uskoa. :)  Kerran naiivi ja idealistinen hölmö, aina sitä - kaikista asioista ei kerta kaikkiaan kannata luopua! ;)


Ruoho lienee aina vihreämpää aidan toisella puolella, etenkin silloin kun tuntuu ettei menen niin hyvin kuin pitäisi. Vaikeaa on löytää tasapaino parisuhteen ja vapauden välillä... Itselläni on tavallaan sama linja - puoliväkisellä ei kannata pariutua. Aika näyttää, kuin käy.  :wink:

thp

Viisauden sanoja jälleen Aji Infernolta ja muilta. Yllättävä paikka löytää selväjärkistä suhtautumista elämään ja pariutumiseen, mutta en valita.  :D
#005
Capsicum misinformation on message boards since 2006

Zombie

Lainaus käyttäjältä: "Aji Inferno"
Monien mielestä varmasti naurettavaa ellei säälittävääkin, mutta kaksikymppisenä mä en itse ollut käynyt edes oikeilla treffeillä! ;) Enkä ihan heti sen jälkeenkään. Ei ollut mitään kiirettä, koska idealistisena, hölmönä itsenäni odottelin "sitä oikeaa"...


Todella huojentavaa tietää että en ole ainoa (vanhoista kavereistani en ole ihan varma enää :lol:  ) joka ei ole käynyt oikeilla treffeilla edes 20-vuotiaana... Katselen tässä jos kirjamellisesti törmäisin juuri "siihen oikeaan" jokin päivä.

Omskakas

Lainaus käyttäjältä: "Zombie".... Niin, olen 20v sinkkunainen ja kaikki varmaankin odottavat kovasti että näkisivät minut jonkin miehen kainalossa. ....


Infernolle uusi osio! Treffipalsta! Saattamaan tiedät parittomat kasvienhalailijat toistenne tykö! :wink:

Arcane

Tässä eilen juuri käytiin tyttöystävän kanssa keskustelua aiheesta. Tein selväksi jyrkän, järkähtämättömän kantani: "Sitten kun aikanaan muutetaan yhteen, niin kasvit tulee mukaan." Eipä hänellä mitään ajatusta vastaan ollut.

Muutenkin tuntuvat kasvien ja hänen välit olevan ihan kunnossa, yhtenä päivänä yllätin hänet silittelemästä WaterFarmissa asustavan orange habaneron lehtiä.

Zombie

Lainaus käyttäjältä: "Omskakas"
Lainaus käyttäjältä: "Zombie".... Niin, olen 20v sinkkunainen ja kaikki varmaankin odottavat kovasti että näkisivät minut jonkin miehen kainalossa. ....


Infernolle uusi osio! Treffipalsta! Saattamaan tiedät parittomat kasvienhalailijat toistenne tykö! :wink:


Hitsi, tuossahan on jo ideaakin :lol: . Laittaisin ilmoituksen heti täällä olevalle treffipalstalle jos joku vain sellaisen tekee  :wink:

Aji Inferno

Treffipalstasta on täällä ollut aiemminkin juttua... Harvahan asia ihmisiä yhdistää niin kuin harrastukset ja elämänasenne. Toisaalta, onhan täällä ihmisillä mahdollisuus tutustua toisiinsa helposti - tarvitsee vain kirjoittaa ja antaa toisten nähdä keitä olemme. Loppu on vain viestintää! :)

Että siitä vaan porukka avaamaan suunsa, sitä varten tämä foorumi täällä on!  8)

Omskakas

Lainaus käyttäjältä: "Zombie"
Hitsi, tuossahan on jo ideaakin :lol: . Laittaisin ilmoituksen heti täällä olevalle treffipalstalle jos joku vain sellaisen tekee  :wink:


...Nyt kaikki Kälviän suunnalla olevat chilisinkkumiehet väsäilee privaviestejä niin, että näppikset sauhuaa.  :D  :wink:

Inca

Meillä harrastus lähti liikkeelle ihan vain minun päähänpistostani. Eksyin forumin sivuille ja ajattelin viherpeukkua syyhyttäessä että mitäs jos kokeilisi sitten chiliharrastusta.

Tilasin siemenet ja laitoin 2 itämään, vaikkakin täällä sanottiin että ei kannata, kun oli heinäkuu. Nyt kasvit ovat 20cm korkeita ja voivat talon rehuista parhaiten, keinovalolla ja auringolla ravittuina.

Itse odotan kasvien kasvamista, kukkia (joita muuten saa jo nyppiä pois) ja lopulta sitten satoa. Mieheni taas innostui tästä asiasta kun saimme näytepussin chilijauhetta ja se taisi hurahtaa kuukaudessa loppuun. Eli miehestä tuli tulisen ruuan ystävä ja minusta chilin(kin) kasvattaja, aika mukava työnjako :) Kyllä se ukkokin välillä kommentoi kasveja ja kysyy huolestuneena että pitäiskös tota jo kastella...

Välillä selailen foorumia ja hoivailen kasvejani, mutta ei tämä mikään fanaattinen harrastus minulle ole. Kunhan puuhastelen. Sitten kun saan omakotitalon pihalle sen kasvihuoneen niin siellä on kaiken muun hyödyllisen lisäksi varmasti myös muutama iso chilipuska :)

Tuuli

Mä kasvattelin päähänpiston tuloksena pari vuotta sitten muutamia ikkunalautakilejä. Tuli niistä ihan pikkuisen satoakin, mutta aika pikkuisen, kun oli pimeä kesä ja pimeä paikka. Sitten piti vähän reissata maalimaa ja muuttaa ulkomaille, ja kasvit tuli jaeltua sukulaisille sun muille.

Nyt on uudet tiesmitkä kauppakilin siemenet itäneet ja monta taimijugurttipurkkia pesusoikossa katolla. Nostelen uusia taimia kattoikkunasta aurinkoon ja kattelen, josko noista jotain kasvaisi. Ei kovin tieteellistä puuhaa.. Kesäkasvatus ei onnistunut, kun tuli oltua pois kotoa parikin kuukautta emmekä satu tässä maassa tuntemaan ihmisiä, jotka saisi lahjottua kasvinhoitoon. Piti sitten aloitella syksyllä. Saa nähdä, josko täällä toisessa kohtaa Eurooppaa riittäisi valoa ja lämpöä vähän paremmin. Nyt vielä pysyy ainakin yölämpötilatkin yli 15 asteen, joten ehkäpä.

Harrastus on aika yhteinen, sekä minä että mies tykätään tulisesta ruoasta (esimerkiksi haavemaani Bhutanin kansallisruoka ema datshi: otetaan ensin 250 g chilejä...) ja kasvienkasvattelusta. Tosin mies näprää enemmän basilikojen ja muiden yrttien parissa. (Vaikka Hollannissa asutaankin, niin sitä yhtä yrttiä ei sentään kasvateta..  8)  ) Joskus olisi kiva, jos olisi oma piha ja oma kasvihuone. Mutta nyt pärjätään kattopuutarhalla (eli se pesusoikko ikkunan ulkopuolella katolla) ja naapurien kanssa yhteisellä takapihalla.