Kokonaisesta chilipuskasta on hankala saada kuvaa. Parvekkeella ei oikein mahdukaan ja valo tulee vastaan ulkoa. Pihalla se kävisi, mutta kuten huomaat, tuon pihalle raahaus ei oikein onnistu. Ei mahdu ovista.
2.8.08:

Kanankakalla venytetty Aji Chombo kasvattelee oksiaan kattoon ja levittelee niitä joka suuntaan. Hedelmien kehitys jatkuu hyvällä mallilla.

Suuren ja paljon tilaa vievän Chombon kainalossa mahtuu kasvamaan useampikin pienempi kasvi. Tässä oranssi Habanero taas kypsiä hedelmiä oksillaan. Nyt on toinen runsaampi sadonkorjuu edessä. Maistiaisia siitä on napsittu pitkin matkaa.

Oranssin korkeus on n. 70 cm, Chombon 140 cm.

Lainaus käyttäjältä: "Chilivaari"Tuo on kyllä kaunein chili, mitä olen kasvattanut. Kaikki kellot ovat vähän erilaisia. Mitenköhän sen saisi säilymään jouluun tuollaisena? Campanen yksi rinnakkaisnimi on Christmas Bell ja siltä se tosiaan näyttää. Jos tuon kuivaa, meneekö se kasaan? Vai onnistuisiko joulukuusen koriste? Jos tuon täyttää ja pakastaa, säilyisikö muoto joulupöytään?  Campanen yksi rinnakkaisnimi on Christmas Bell ja siltä se tosiaan näyttää.
Tämä on muuten hyvääkin.  :lol:

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Eikös toi ole samaa, mitä fatalii myy nimellä Orchid. Ajattelin ensi vuodeksi kokeilla sitä. Ainakin uskoisin, että jos kuivaa, niin kyllä sieltä nestettä haihtuu ja kyllähän se kasaan myös menee.

Lainaus käyttäjältä: "Heatwave"... Eikös toi ole samaa, mitä fatalii myy nimellä Orchid. Ajattelin ensi vuodeksi kokeilla sitä.

Sekin kuuluu PI 497974:n nimivalikoimaan. Saattaa noilla eri nimilinjoilla olla joitakin eroavaisuuksiakin, jos ne monen sukupolven ajan ovat kasvaneet eri paikoissa.

Minun kasvattamani Campane (Fataliilta sekin, viime vuonna) ei sitten kasva ulkona viileässä. Vein yhden pienen ylijäämätaimen toukokuussa ulos ja vasta viime viikolla siinä alkoi näkyä uutta kasvua. Ei tule satoa tänä kesänä.

Tässä pikku tarina juurrutuksesta pitkän kaavan mukaan. Ensimmäinen kuva on aika tavalla suurennettu, toinen suunnilleen luonnollista kokoa. Siinä sama  kasvi on 11/2 kuukautta myöhemmin. Mittakaava-apua: ruukku on 7 cm, hedelmät 3-4 cm pitkiä.
Juurtunut Inca 14.6.

Juurtunut Inca 1.8.:

Rungossa olleen teippimerkinnän mukaan laitoin Inca Red Dropin oksan pätkän juurtumaan pulloon 14.3. Juuria siinä oli 11/2 kuukautta myöhemmin. Tästä eteenpäin se kasvoi turpeessa. 11/2 kuukautta meni ja se kasvatti raakileita (ylin kuva). Edelleen 11/2 kuukautta ja satoa on kypsänä jonkin verran (alempi kuva). Ei siis kiireisen hommaa tämäkään.

Nyt tuo leikattu 5 cm oksan pätkä on kasvanut 30 cm korkeaksi ja siinä on n. 30 hedelmää tai alkua. Tuli ainakin todistettua, että juurrutettu kasvi käyttäytyy kuin sen emokasvi. Eli kukintavaiheessa oleva pikku oksan pätkä alkaa kukkia heti kun saa juuret kuntoon. Minulla on ollut ongelmia muutamien baccatumien kanssa kevättalvella, kun ne eivät mahdu ikkunallani kasvamaan riittävän isoiksi tuottaakseen satoa. Juurrutus voisi olla oiva keino kasvattaa esimerkiksi Aji Cristalia tai Microcarpumia matalassakin tilassa.

Juurrutukseen on olemassa hormonivalmisteita, joilla homman pitäisi sujua muutamassa viikossa mullassa, mutta jostakin television puutarhaohjelmasta poimimani yleisohjeet näyttävät käyvän chilillekin ja nopeuttivat alkuvaihetta vesiastiassa puoleen eli kolmeen viikkoon. Ainakin nyt kokeilemillani lajikkeilla. Niissä lienee eroja.

Tässä ne perusohjeet vedessä juurrutukselle:
- Juurrutus toimii parhaiten puumaisiin kasveihin. Pehmeä vihreä varsi mätänee helposti.
- Tätä varten voi leikata mistä tahansa tukevasta oksasta palan. Ei sen tarvitse latva olla.
- Juurrutettavassa osassa riittää muutama terve lehti. Liian paljon lehtiä johtaa liialliseen haihtumiseen.
- Leikkaus tehdään oksan- tai lehtihankaan tai milli sen alapuolelle terävällä veitsellä. Siitä ne juuret lähtevät.
- Hyvä olisi pitää lehdet valossa, mutta vesi mieluummin hämärämmässä eli tummassa lasissa tai pullossa. Suora auringonpaiste ei ole hyväksi.
- Vesi ei saa tietenkään loppua juurtumiskohdasta, eli kapeasuisessa pullossa haihtuminen voi aiheuttaa ongelmia. Sitä varten voi ottaa pidempiä pistokkaita ja poistaa lehdet pitkältä matkalta alapäästä.
- Multaan pistokas siirretään, kun juuria on pari senttiä. Multa täytyy pitää aika kosteana kunnes uutta kasvua näkyy.

Nyt esimerkiksi Piri Piri (c. frutescens) juurtui kolmessa viikossa ja kukinta jatkui koko ajan.

Infernon perusteellinen ohje pistokkaiden teosta:
http://www.saunalahti.fi/thietavu/Chili/C_Kasvatus.htm#9_pistokkaat

Muistan jostain lukeneeni tietoa juurrutuksesta, jossa oli kotikonstina käytetty hunajaa/sokeria tai pajua apuna. Vähän aikaa selattuani internetistä löysin kuin löysinkin linkin, jossa asiaa oli käsitelty.

http://www.bonsaifi.net/keskustelu/viewtopic.php?id=133

Itse en ole kokeillut, mutta olisi kiva tietää myös onko kukaan kokeillut?

Löysin aikani selailtuani myös ohjeen, jossa oli käytetty kaksi desiä vettä 1 tl hunajaa ja 1 tl sokeria. Annettiin 2 päivää olla tässä liemessä, jonka jälkeen se siirrettiin multaan/veteen juurtumaan. Ei saa pitää kauemmin, koska kyseinen aine rupeaa käymään, jos pidempiä aikoja pitää siellä.

Toisen ohjeen löysin, jossa oli pajua keittämällä saatu kasvi juurtumaan. Tai sitten pajua oli liotettu vedessä.

Kyseisestä menetelmästä ei ole tietoa, eikä kokemusta. Enkä tiedä miten se toimii verrattuna esim. veteen tai juurrutushormoniin. Arvelisin, että tämä voisi olla jonkinlainen välimuoto näille kahdelle.

Tuo pajun keittäminen on itsellä ainakin toiminut. Siitä ilmeisesti irtoaa jotain juurrutushormonia veteen aika reippaasti. Toinen tosiaan että laitat pajun juurtumaan samaan veteen kuin chilin

Varmaan tuossa on hyviä keinoja hieman nopeuttaa tai varmistaa juurtumista, mutta ihan noilla perusohjeillakin (4.8. päiväkirjassani) homma näyttää toimivan.  Suurien oksien tai latvusten juurruttamiseen erityisesti kasvukauden ulkopuolelle voidaan tarvita kaikki keinot. Muilla kasveilla ainakin talvi on heikkoa juurrutusaikaa, kevät parasta. Useimmilla chileillä ei taida olla erityistä kasvuaikaa, kunhan valoa ja vettä on tarjolla.
5.8.08:
Näin ne juuret ilmestyvät Piri Pirin oksaan kolmessa viikossa ilman taikoja. Toisessa päässä on kolme isoa lehteä, kukka, nuppuja ja uusia lehtiä versomassa. Tuon laitan nyt kosteaan turpeeseen. Taustalla on juurrutuspullo, jossa muita oksia nimilappuineen. Tällaiseen pieneen pulloon mahtuu vain 3-5 oksaa. Isosuiseen lääkepulloon vaikka kuinka paljon.

Jos hommaa haluaa nopeuttaa, tärkeämpää voisi olla panostaa multakasvatuksen osuuteen. Vesijuurrutuksesta en enää pysty paljon nipistämään pois. Viikko tai parikin vähemmän ei paljoa merkkaa lopullisessa kasvuajassa.  :wink:

Onnistuneita juurrutuksia olen tähän mennessä tehnyt ainakin seuraaville: Bolivian Rainbow, Inca Red Drop, Piri Piri (c. frutescens) ja Tabasco. Epäonnistumisia olen kokenut Habaneron ja jonkun perus annuumin kanssa. Alapää vain pehmeni, eikä juuria ilmestynyt. Laitoin tällä viikolla uuden isomman erän pulloon, myös noita epäonnistuneita. Parhaassa tapauksessa noista voisi saada Jouluksi satoa.

Juhannuksen tienoilla kirjoitin ulos vietyjen Joe's Long eli Whippet's Tail chilien olemattomasta kasvusta verrattuna parvekkeelle jätettyyn.
Joe's Long 6.8.
Tämä on se parvekekasvi liian pienessä 13 cm ruukussaan. Kymmenisen pitkää palkoa vain sekin kasvatteli. Pari vuotta sitten kilpailussa näiden maksimipituus oli 31 cm. Ilman ponnisteluja sain omistani 27 cm, keskimittana n. 25 cm. Ulkona nuo ovat vihdoin ryhtyneet kasvamaan tai lähinnä kasvattelemaan hedelmää. Pienempiä nuo ovat vielä, mutta aika mukavasti niitä kehittyy. Ovat muuten hassun mustia kun ovat saaneet aurinkoa. Lämpimämpänä kesänä (tai suojaisemmassa paikassa) olisi varmaan tullut isompia kasveja ja isompi sato, mutta hyvä näinkin. Tämä näyttää lajikkeelta, joka kasvaa edes jotenkin avomaalla Suomen kesässä Tampereen rinteillä.

Näiden pitkien chilien käyttöä en ole oikein vielä keksinyt. Ne ovat melko mietoja. Laitoin grillimakkaran väliin pitkään viiltoon aika suikaleen, eikä se maistunut juuri ollenkaan. Kastikkeessa renkaina toki maistuvat, mutta mielestäni vähän tummalle, karvaalle, kuten monet annuumit. Onko käyttövihjeitä?

Väliaikatiedotus runsaasti lannoitetun Aji Chombon kehityksestä:
Chilit kasvavat oksilla nopeaan tahtiin. Kaikissa neljässä haarassa on jo vähintään 12 reilun kokoista "paprikaa". Yhteensä niitä on yli 50, lisäksi pikkuisia alkuja ja kymmenittäin kukkia. Niiden koko on suurin, mitä chinenseistä olen saanut, keskimäärin 6 cm. Jouduin jo leikkaamaan haarojen kärkiä, sillä ne leviävät niin pitkälle sivulle, että oksat repeilisivät, jos satoa tulisi entiseen malliin. En viitsi tukiakaan alkaa rakentelemaan.

Olinpa totaalisesti väärässä 6.7. kun kirjoitin: "Voisi melkoisella varmuudella ennustaa, että tuossa eivät kukkanuput pysy ja kehity." Niin vähän sitä ihminen ymmärtää chilien vaatimuksista vuoden kasvattelukokemuksella.  :lol:

Eilen jäi sateen vuoksi ulkochilit kuvaamatta, joten palataan asiaan. Lehtien ja oksien kasvua ei siis ole paljonkaan tapahtunut vaikka jotkut noista ovat olleet ulkona jo toukokuulta lähtien. Avomaalle suoraan maahan istutettuna kaikille tuulille alttiina ei näissä säissä paljon kasveta. Muutaman annuumin laitoin myöhemmin eteläseinustan suojaan ja ne ovat kasvaneetkin. Pienikin lisälämpö ja suoja pohjoistuulilta siis auttaa. Kaikissa näissä oli nuppuja jo ulos vietäessä.

Joe's Long 10.8.
Whippet's Tail on kasvanut kirjavaksi. Auringon puolelta osa niistä on aivan mustia. Satoa näyttäisi tulevan, jos kesää kestää. Suurin näistä on nyt 20 cm. Ne ovat olleet ulkona toukokuun lopulta lähtien, kuten seuraavakin.
Kashmiri Mirch:
Kashmirit kiertyvät hauskasti kippuraksi. Satoa on kovin vähän. Kukkavarret kellastuvat ja putoavat pois. Syytä on mahdoton sanoa tarkasti, mutta viileys lienee yksi syy.
Markethabanero:
Tämä on se kovia kokenut raesateen murjoma. Nyt siinä alkaa kypsyä satoa. Ei vähällä luovuta tämäkään kaveri.

Aioin kehua Indian PC-1:n makua, mutta huomaankin syöneeni kaikki kypsät, joten odotelkoon kuvaa se aihe. Sen sijaan on syytä muistaa toista uskollista ruokapöydän sulostuttajaa. Inca Red Drop (c. baccatum) on erittäin satoisa ja hyvin sopiva lähes mihin tahansa ruokaan. Jo vappuaattona kehuin Incaa ja tässä vasemmalla on sen aikuinen kuva, oikealla sama kasvi nykymuodossaan:
Inca Red Drop:
Vasemmalla siis Inca 27.4. täydessä sadossa ja oikealla 14.8. kun juuri on korjattu taas kerran 60 kypsää kuivumaan. Sama se on, vaikka ruukku on vaihdettu isompaan ja tiheyttä on tullut oksistoon. Korkeus on pysynyt lähes samana, vain kymmenkunta senttiä se on kasvanut ylöspäin. On niitä huippuja kieltämättä leikeltykin muutaman kerran. Siinä on ollut koko ajan sato päällä, aina uusia kasvamassa. Arvioni mukaan olen kerännyt siitä jo satoja, kenties jopa 300 pienehköä chiliä. Ne ovat keskitulisia, aika neutraalin makuisia ja siksi sopivat niin hyvin ruoanlaittoon. Aika tavallinen annos on kolme kerralla. Näitä voi käyttää myös vihreänä.

Incan satoa 14.8.
Laitanpa tähän maisteltavaksi vielä lähikuvan. Nuo chilit siis ovat melko pieniä, alle viisisenttisiä. Kylmimpinä kausina parvekkeella koko putosi puoleen, mutta ei niistä sentään minimarjoja tullut kuten Habaneroista samaan aikaan. Inca on todellinen työhevonen. Se on kantanut satoa koko ajan huhtikuulta elokuulle, eikä minkäänlaista väsymistä ole näkyvissä.

Lainaus käyttäjältä: HeatwaveMuistan jostain lukeneeni tietoa juurrutuksesta, jossa oli kotikonstina käytetty hunajaa/sokeria tai pajua apuna.quote]
Itse luin jostakin puutarhalehdestä jutun c vitamiinin käytöstä juurrutuksen apuvälineenä. Kävin sitten apteekista askorbiinihappoa hakemassa. kokeilussa oli 1 kpl pi441560 pistokas ja laakeripuun oksa.
Pi:n viskoin kompostiin pari päivää sitten, mutta laakeri on vielä hengissä...katsotaan juurtuuko se.

Tosta c-vitamiinin käytöstä juurrutuksesta en ole kuullutkaan, mutta jäänpä mielenkiinnolla odottelemaan kuinka mahtaa juurrutus onnistua.

Jo useamman viikon ajan on joidenkin chilien alalehdissä näkynyt pilkkuja, hopeanharmaata ja tummia pisteitä. Joissakin kasveissa ne ovat ruskeita. Muistaakseni viime syksynä samanlaista levisi chileissäni ja siitä huolimatta ne ehtivät kypsyä. Suihkuttelu tuntui hidastavan taudin etenemistä ja vahinko eteni melko hitaasti alhaalta ylös.

Tuhoja alapuolelta:
Lehti alapuolelta, kun oireet näkyvät vasta vähän. J. Leskisen mainion ötökkäsivun avulla päättelin niiden luultavasti olevan ripsiäisen tuhoja. Pahiten saastuneen laatikollisen annuumeja vein ulos ja suihkuttelin suopaliuoksella. Sekään ei välttämättä auta, vaikka homman uusii viikon päästä. Siksi poimin muutamista sadon pois ja heitin kasvit kompostiin. Sellaiset, joista ei vielä ole saatu maistiaisia, saivat jäädä.  Pitää tutkia tarkemmin muitakin saman parvekkeen asukkeja, sillä ripsiäistuhojen lisäksi siellä vilisteli jotakin pieniä harmaita hämähäkkejä tai punkkeja. Vihannespunkkiin tuntomerkit eivät onneksi sovi. Lehtien tuhoaja löytyikin yllättäen lehden yläpuolelta:

Tuhooja yläpuolella:
Tämmöisiä, ehkä millin mittaisia, hyvillä silmillä juuri ja juuri nähtävissä olevia paholaisia siellä järsi chilejäni.  :twisted:
Etupää on läpinäkyvä ja takapäässään noista monet kantoivat tuollaisia tummia möykkyjä, joita löytyy tuhojen vierestä myös alapuolelta. Jotakin ulostetta se lienee. Kaikilla  sitä ei ollut. Kuvasin videokameralla niiden liikkeitä. Eivät ne suorastaan juokse, mutta liikkuvat kyllä ripeästi.  Yhdessä vikalaikussa noita voi olla muutama rouskuttelemassa. Ripsiäinenkö?

Jotenkin näyttäisi ikävä kyllä ripsiäiseltä.
Tänä kesänä on tullut uusi torjunta-aine jonka pitäisi tepsiä myös ripsiäisiin...joku sitä mainosti...nimeä en muista.

Aamulla tarkastelin eilen ruiskutettuja chilejäni. Puhtaalta näyttivät.
MUTTA viereisessä annuum-laatikossa odottikin ikävämpi yllätys:
Ripsiäisaikuinen?
Joku tumma siivekäs siellä liikkui pienten hopeanharmaiden vahinkopaikkojen läheisyydessä. Tuo näyttää aikuiselta ripsiäiseltä sikäli kuin heikoista kuvista olen saanut selvää. Siivet sillä on selässä, joten nuohan voivat lennellä helposti muihinkin kasveihin. Minulla ei ole mitään käsitystä noiden kehitysasteista, mutta varmaa lienee, että juuri aikuinen levittää tartuntaa kasvista toiseen. Toukat sitten järsivät sitä lehteä, mille ne on munittu. Pystyisivät nekin kyllä kasvia pitkin kiipeilemään.
3 mm:n kuva:
Pilvisenä aamuna vähässä valossa pienen, vikkelän elukan kuvaus oli yhtä tuskaa. Zoomailin sitä ikkunalaudalle nostamallani lehdellä. Tarkennuksen pitäminen oli täyttä hakuammuntaa, mutta videolta voi etsiä 25 kuvaa sekunnissa juuri sen lähimmäksi osuneen. Terävyysalue oli suuruusluokkaa 0,01 mm. Yhden tuntosarven tai jalan sai kerrallaan teräväksi. Aurinko olisi ollut poikaa, mutta eihän kaikkea voi saada. Älysin sentään mitata kuvan koon tuolla zoomin asennolla: Kuvan leveys on 3 mm. Siitä voi helposti sivukuvista mitata, että aikuinen ripsiäinen on 1 mm pitkä.
Paljonkohan se munii? Ja milloin ne järsivät toukat ilmestyvät taas?

Missä videokamerassa on noin loistava makrotoiminto?


-Sale

Canon HV20. (nykymalli HV30) :lol:

Ei vaineskaan. Kameran omalla lasilla pääsee n. 3 cm kokoiseen kohteeseen eli chilien kukkiin juuri sopiva. Pikku ötököiden kuvaamiseen käytin 24x makrolisäkettä, jolla pääsee vielä paljon pienempään kohteeseen ja vähän kauempaa. Valoa kun olisi ollut lisää, noista olisi saanut teräviäkin, mutta auringon joskus ilmestyessä ovat ötökät luultavasti jo hävinneet. Nämä "linssiluteet" heitin ulos.

Tekniikasta kiinnostuneille siitä löytyy juttu DigiWikistä:
http://www.digivideo.fi/wiki/index.php/Makro

Tehdäänpä tämä asia nyt perusteellisesti, kun kerran hommaan ryhdyttiin - ja aurinkoakin vihdoin saatiin.  :lol:
Seuraavassa lisää kuvia ripsiäisestä, vaikka 100% varma en olekaan lajin määrityksestä. Korjatkaa, jos on pienintäkään epäilystä. Minä en ole hyönteistieteilijä.
3,5mm:n kuva:
Mittakaavakuva kertoo tarkalleen aikuisen ripsiäisen pituuden. Kuvaan mahtuu 3,5mm ja tuo on kolmannes kuvasta. Se on siis 1,16 mm ilman tuntosarvia.

Yläkulmasta:
Yläkuvaa on vähän rajattu. Siitä näkyy karvaiset siivet hyvin. "Seinä" tuholaisen takana on keskikokoisen baccatumin lehden lehtiruoti. Ihan niin kuin mittakaavaksi. Tämän siis hädin tuskin näkee paljain silmin pienenä tummana viivana. :lol:

Toukka imee:
Lehtiruotien haarautumiskohdasta imee tämäkin toukka. Tuo selittänee niiden mustien pallukoiden syntytavan.

Kaikenlaisia kummajaisia sitä chileillämme asustelee. En kuitenkaan ole kovin huolissani. Nuo näyttävät leviävän melko hitaasti, eivätkä ole suuressa määrin vahingoittaneet yhtäkään chiliäni. Joihinkin baccatumeihin ja chinenseihin nuo eivät ole vielä levinneet ollenkaan. Eniten ne näyttävät pitävän annuumeista. Ne muuten näkyvät parhaiten auringossa, kun valo tulee lehden läpi. Satoa kantavia chilejä en viitsi myrkyttääkään, mutta pahasti syödyt lehdet voi poistaa ja aikuiset liiskata, jos niitä löytää.  :twisted:

Aivan loistavia kuvia, täytyy sanoa...

Joulun kellot, Christmas Bell on eräs Campanen rinnakkaisnimi ja toden totta chili on nimensä veroinen.
Campanen variaatioita:

Sain ajatuksen laittaa noita joulupöydän koristeeksi. Yksi on kuivumassa, jos se vaikka säilyttäisi muotonsa, mutta tuskin niin käy. Tämän valikoiman täytin juustolla ja pekonilla ja laitoin pakastimeen. Sieltä sitten otan uunin kautta joulupöytään.

Avasin noista kannen yläpäästä. Siihen sai "saranan", kun ei veistänyt aivan poikki asti. Terävällä ohuella veitsellä leikkasin siemenet irti. Sisustan täytin raastetulla Cheddar-juustolla ja pieneksi pilkotulla pekonilla. Puukepillä painoin täytteet tiukkaan ja aika paljon niitä menikin. Nuo liepeetkin ovat onttoja ja pullistuivat täytettäessä. Yhden onnistuin halkaisemaan alapäästä, kun painoin liian kovaa.

Pari koekappaletta maisteltiin. Uunissa juusto sulaa ja chili pehmenee. Tulee tosi herkkua. Kansi ei aina pysy päällä, mutta sitä voi sitten korjailla ennen pöytään vientiä.

Sitten jotain aivan toisenväristä.
Aji Chombo 22.8.

Kuukausi sitten erittäin voimakkaan kukinnan aloittanut kanankakalla lannoitettu Aji Chombo kasvattelee runsasta satoa. Oksia on pitänyt sitoa yhteen ja leikata pisimpiä kärkiä pois, sillä sato alkaa jo painaa oksia alas. Nuo paprikan malliset ovat melko isoja, 5-6 cm,  oranssia Habaneroa selvästi kookkaampia ja niitä on paljon - ja kukinta jatkuu tosin jo hidastuen. Mielenkiintoinen, sattumalta syntynyt lannoituskokeilu.