Vuorossa kausi numero 5. Luvassa on ihan perussettiä sillä ajatuksella että pienemmällä määrällä puskia saadaan paremmalla hoidolla suurempi sato! Viime kauden Equador-teema (pubeja) lässähti heti alkuunsa mahojen siementen vuoksi, joten tämän kauden lajikkeissa on pubeja ainakin kolmannes. Loput ovat chinensejä sekä baccoja ja ehkäpä mukaan mahtuu muutama Thai-chilikin. Mitään uusia siemeniä en ole ostanut, enkä osta.

Laitoin ensimmäiset siemenet tulille tapaninpäivänä. En jaksanut viritellä idätyslauttaa vaan leikkasin muovialustasta, jossa on 77 kivivillakuutiota 2 x 8 kuution kokoisen palan, jonka laitoin halvan "minikasvarin" sisään. Siemenet (1 - 4 per lajike) laitoin kivivillakuutioden päälle ja minikasvarin pohjalle reilun sentin vettä. Itäneet siemenet laitetaan aikanaan jokainen omaan kivivillakuutioonsa ja itämättä jääneet on helppo nostaa kuution päältä pois. Minikasvari on valaistu ja lämmittetty 14 tuntia vuorokaudessa. Lämpötila minikasvarin sisällä nousee parhaimmillaan liki 30:n asteeseen ja tippuu alle 20:n yöllä kun valaistus ja idätysmatto ovat pois päältä. Ilmankosteus systeemin sisällä hipoo varmasti sataa. 

Ensimmäinen siemen (Scotch Bonnet Red by Fatalii) iti alle vuorokaudessa, ja pääsi sirkoille alle viidessä vuorokaudessa. Iloisempi yllätys oli kuitenkin se, että sekä PI 355812 että Giant Rocoto itivät viritelmässäni vain muutamassa vuorokaudessa. Ovat varmasti omassa hoidossani nopeimmin itäneitä rocotoja ikinä.

Taimien valaistuksesta vastaa edelleen itse rakentamani valaisimet 30W Bilteman ESL-lampuilla. Bilteman laadusta voi olla montaa mieltä mutta tosiasia on se että nämä aikanaan muutaman euron maksaneet ja monta vuotta kestäneet lamput ovat pitkäikäisimmät omistamani ESL:t ikinä! Harmi ettei noita enää saa. Ajatuksena on siirtyä pikkuhiljaa LED-lamppujen käyttämiseen ja senpä takia tilasin Amazon.de:stä "corn led"-tyyppisiä lamppuja 4 kpl (https://www.amazon.de/gp/product/B01L1LYVKG/ref=oh_aui_detailpage_o00_s00?ie=UTF8&psc=1). Nähtäväksi jää kuinka hyviä ovat.

Kun chiliosastolla ei juuri nyt paljoakaan tapahdu, niin pistetään tähän vähän tarinaa projektistani kasvattaa atsaleoja sekä alppiruusuja siemenistä täysikasvuisiksi kasveiksi.

Kävin viime syksynä Mustilan Arboretumissa ja ostin kotiin tuomisiksi (yllätys, yllätys!) muutaman siemenpussin Mustilan omien atsaleojen ja alppiruusujen siemeniä. Mustilan rhododendron-lajikkeet ovat tunnetusti erittäin talvenkestäviä, joten saattavat pärjätä hyvinkin omalla tontillanikin.

Kasvattajan kannalta rodot ovat helppoja: siementen itävyys on todella hyvä, eivätkä ne vaadi hyvissä olosuhteissa juuri lainkaan huomiota tai tilaa ensimmäisten kuukausien aikana. Huonoksi puoleksi kai pitää laskea niiden kasvun hitaus. Lyhytpinnainen seuraa mieluummin maalin kuivumista kuin rodo-taimien kasvua.

Lajikkeeni:
- Kuningasatsalea (Rhododendron schlippenbachii)
- Kanadanatsalea (Rhododendron canadense)
- Japaninalppiruusu (Rhododendron brachycarpum subsp. brachycarpum)

Idätys-/kasvualusta taimille: 50% rodo-multaa, 50% perliittiä

Kylvö-ohjeita poimin täältä: http://www.rhodogarden.com/plantcare/kylvo.html

Omat kylvöni tein 1.11.2015 13 cm ruukkuihin. Täytin ruukut multa/perliittiseoksella niin että kasvualustan pinta jäi n. 3cm ruukun yläreunan alapuolelle. Näin pienillä taimilla on riittävästi kasvutilaa ensimmäisiksi kuukausiksi. Kasvatusalustaa ei saa tiivistää vaan korkeintaan tasoitella kevyesti sormenpäin.

Kastelin mullan pinnan sumutepullolla ja kylvin siemenet suoraan mulloksen pintaan. Tämän jälkeen laitoin ruukun päälle Elmu-kelmua, jonka ankkuroin ruukkuun tiukasti kumilenkillä. Riittävän kosteuden takaamiseksi annoin ruukkujen vielä imeä vettä aluslautaselta puolisen tuntia.

Siemeniä ei saa idättää auringonvalossa (ei niin että sitä marraskuussa olisikaan  ), joten idätys tapahtui chilejä varten rakentamieni taimivalojen alla. Siemenet itivät todella suurella prosentilla viikossa, ja sen jälkeen kasvattelu on ollut loputtomalta tuntuvaa odotusta...

Kaikki kanadanatsalean taimeni kuolivat ilmeisesti kuivahtaneen mulloksen takia, mutta sekä japaninalppiruusut että kuningasatsaleat ovat pärjänneet mainiosti. Kasvatuksen alkuvaiheessa suurin haaste onkin pitää kasvualusta kosteana muttei märkänä. Kuiva kasvualusta tappaa pienet taimet todella nopeasti ja liian märkä ympäristö taas aiheuttaa levä-/homeongelmia.

Alla vielä pari kuvaa viikon vaille 4kk vanhoista taimista. Pituutta molemmilla lajikkeilla nyt n. 4-5 cm, joten pituutta tulee kuukaudessa noin sentin verran.


Kuningasatsalea 23.2.


Japaninalppiruusu 23.2.

Pärämätsit ovat mausteisia lihapiirakoita, joiden esikuvana on tataarien perinneruoka, peremeç. Tampereen suunnalla tällä herkulla on kymmeniä vuosia pitkät perinteet, mutta minä kuulin pärämätseistä ensimmäistä kertaa tänään. Kun löytämäni resepti vaikutti helpolta ja tarvittavia aineita sattui kaapista löytymään, niin pakkohan se oli näitä kokeilla.

Reseptin autenttisuudesta en osaa sanoa mitään, se kun on jonkinlainen oma kombo netistä löytämistäni ohjeista:

Taikina:

1 kananmuna
1dl maitoa
1tl suolaa
3,5dl vehnäjauhoja
2rkl oliiviöljyä

Täyte:

400g naudan jauhelihaa
2 normaalikokoista sipulia
2 valkosipulin kynttä
loraus öljyä
suolaa, paprikajauhetta, pippuria, chilirouhetta yms. mausteita maun mukaan

Paistamiseen: rypsi- tai pähkinäöljyä

Sekoita ensin kananmuna, maito sekä suola ja lisää sitten vehnäjauhot sekaan vähitellen. Taikinasta tulee melko sitkasta, joten homma onnistuu parhaiten yleiskoneella. Kun taikina on kunnolla vaivattu niin laita se jääkaappiin tekeytymään.

Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi ja kuullota pikaisesti pannulla pienessä määrässä öljyä. Sekoita kuullotetut sipulit, jauheliha sekä mausteet käsin tasaiseksi massaksi. Piirakoiden on tarkoitus olla mausteisia ja tulisia, joten pippurin, paprikan ja chilin määrissä ei kannata kursailla. Ensimmäisissä pärämätseissäni suurin vika oli nimenomaan mausteiden puute. 

Ota taikina jääkaapista ja muovaile siitä tasapaksu pötkö, joka pilkotaan 8-12 osaan. Taikina jää todella helposti kiinni, eli työtaso ja työkalut kannattaa holvata kunnolla jauhoilla.

Kauli taikinapalat ohuiksi, halkaisijaltaan n. 15cm pyöreiksi levyiksi. Kaulin käy hommaan hyvin mutta piirakkapulikka lienee tähän paras työkalu. Levitä sitten jauhelihamassaa taikinalevyn keskelle reilun sentin paksuiseksi kerrokseksi. Nosta taikinalevyn reunat jauhelihamassan päälle ja rypytä taikinan reunat samaan tapaan kuin karjalanpiirakoissa. Jätä kuitenkin osa lihamassasta (2-3cm) näkyviin piirakan keskelle.

Omilla kätösilläni (jotka ovat kuin nippu giggeleitä) ei tuo rypytys oikein ottanut onnistuakseen ja harmikseni omat pärämätsini näyttivät tässä vaiheessa lähinnä XXXXL-kokoisilta peräaukoilta. Vaikken ole ikinä peräaukkoa missään muodossa syönytkään niin toivoin hartaasti, että piirakkani maistuvat paremmilta kuin miltä ne näyttivät.

Laita korkeareunaisen paistinpannun tai kattilan pohjalle n. 1cm rypsi- tai pähkinäöljyä ja kuumenna öljy 175-190 asteeseen. Omalla sähköliedelläni tämä lämpötila saavutetaan suurimman levyn tehoasetuksella 6. Vaikka tämä ei ole uppopaistamista sanan varsinaisessa merkityksessä, niin öljyä on prosessissa sen verran paljon, ettei toimenpide ole täysin vaaraton. Jos et ole aikaisemmin suuressa öljymäärässä mitään paistanut, niin kannattaa ensin googlailla nettiä hakusanoilla "uppopaistaminen" ja "rasvapalo", varmistua siitä että käsillä on rasvapalon sattuessa sen taltuttamiseen sopivia välineitä ja mikä tärkeintä, ymmärrät miten rasvapaloa EI saa yrittää sammuttaa.

Laita pärämätsit öljyyn yläpuoli alaspäin ja paista kunnes kuori on saanut kullanruskean värin, käännä piirakka ylösalaisin, ja kypsennä pohjapuoli samaan tapaan. Nosta kypsät piirakat lautaselle talouspaperin päälle hetkeksi kuivahtamaan, jotta ylimääräisestä öljystä päästään eroon.

Tampereella pärämätsejä syödään joko "kuivin" tai "märin" maustein. Ymmärtääkseni "kuiva" mauste on paprikapohjainen mausteseos ja "märät" mausteet normaalia snagari-osastoa, eli ketsuppia/sinappia (tamperelaiset oikaiskoot). Söin ensimmäiset pärämätsini ketsupin kera, mutta joku jugurtti-pohjainen tzatsikin tapainen herkku sopisi näiden piirakoiden kanssa taatusti paremmin. Kyytipojaksi olutta.

14-vuotias poikani kehui pärämätsejäni kaupan lihapiirakoita paremmiksi, joten näitä tulee varmasti tehtyä toistekin. Kehuista parhain on kranttuilevan teinin kehu .

Neljäs kerta toden sanoo. Kaipa se on tänäkin vuonna näitä yritettävä kasvattaa, vaikka kaksi viimeistä kautta ovatkin menneet kokolailla pieleen.

Tämä kausi rakennetaan ecuadorilaisen työkaverini minulle hommaamien lajikkeiden ympärille. Pyysin jokin aika sitten kainosti, josko hänen kauttaan olisi mitenkään mahdollista saada muutamia ecuadorilaisten chilien siemeniä. Hän tuntui pitävän kysymystäni outona mutta lupasi tutkia asiaa. Olin jo itsekin ehtinyt unohtaa koko homman kunnes eräänä päivänä postilaatikosta löytyi lihava kirjekuori Guayaquil:sta. Sisältä löytyi kymmenen Mini-Gripiä täynnä siemeniä!

Hauskaksi homman tekee se että suurin osa näistä pusseista on merkitty lapulla, jossa lukee ytimekkäästi vain "Aji Ecuador", eli toisin sanoen lajikkeista ei ole mitään hajua. Sen verran näistä voi tässä vaiheessa sanoa että puolet on pubeja ja toinen puoli jotain muuta, luultavimmin baccoja. Istutetaan siis ja katsotaan mitä niistä aikanaan tulee.

Näiden seuraksi laitetaan muutamia chinensejä ja baccoja, mutta määrän yritän pitää reilusti viimevuotisen alapuolella.

12V tupakansytytinliitäntään (esim. autoon, asuntoautoon, -vaunuun tai veneeseen) liitettävä pieni alijännitevahti, joka katkaisee virransyötön kun akun varaus laskee alle 11,5 Voltin. Käyttämättömiä ja alkuperäisissä pakkauksissaan. Toimitetaan postitse kuplamuovipussissa.

Hinta € 10,- / kpl postituskuluineen (vain Suomeen). 

Onko kenelläkään kokemuksia kermesmarjan kasvattamisesta? Saan noiden siemeniä kohtapuolin mutten vielä tiedä arvaako niitä istuttaa puutarhaan kun kyseessä on kasvi, joka leviää tehokkaasti juuriensa avulla, ja valtaa alaa nopeasti.

Uhosin edellisellä kaudella, että kaudesta 2015 tulee pubescens-painotteinen ja näinhän siinä käykin. Työkiireistä johtuen idättelyt jäivät joululomien puuhiksi ja vasta tänään idätyslautalle pääsivät seuraavat pube-lajikkeet, neljä siementä kutakin:

• Giant Rocoto


• Turbo Pube


• Locato


• Brown Rocoto


• Chile de Seda


• Canario


• PI355812

Muista lajikkeista, sekä sotasuunnitelmasta koskien tulevaa kautta lisää infoa hieman myöhemmin.

Alkakoon toisen kauteni 2014 päiväkirja pienellä yhteenvedolla kaudesta 2013, tästä kun en mitään päiväkirjaa pitänyt.

Kausi mentiin läpi viidellä "rautakauppachilillä", puutarhaturpeella, Pauliinoilla ja Puutarhan Kesällä.

Lajeina annuumit Cayenne, Vampire F1, Joe's Long ja joku perus-chili, jonka siemenpussissa luki merkitsevästi "maustepaprika"    , sekä Jamaican Bell-baccatum, joka on kait jonkin sortin muunnos Bishop's Crown:sta.

Satoa tuli loppukesän ja alkusyksyn aikana Cayenne:stä ja Joe's Long:sta (4 kasvia) noin kilon verran. Liian myöhään istuttamani Jamaican Bell ja Vampire kypsyttävät vaatimatonta satoaan tällä hetkellä sisätiloissa.

Ensimmäisestä kaudesta opittua:

• valaistuksen tärkeys taimikasvatuksessa


• kevätauringon polttavuus karaistusvaiheessa


• samettikukat pitävät chilien kirvakannat kurissa


• harsosääsket eivät ole kivoja


• kirvat ovat vähemmän kivoja kuin harsosääsket 


• kastelun ja lannoituksen määrään kiinnitettävä huomiota kun kasvit tuodaan ulkoa sisälle


• tapahtumien dokumentointi kannattaa


• Cayennen taipumus maanis-depressiivisyyteen sadotuksen jälkeen


• chilien kasvattaminen koukuttaa pahasti

Sekin on tullut opittua että jostain kumman syystä juuri Suomessa näyttäisi olevan erittäin aktiivinen ja innostunut chiliharrastajien joukko, jonka tietotaidon määrää voi vain ihmetellä. Lähin samantyyppinen ilmiö taitaa olla suomalaisten innostus kahvinjuontiin, vaikka lähimmät kahviplantaasit ovat meistä useamman tuhannen kilometrin päässä. Kumma mutta hieno juttu! 

Kauden 2014 tavoite on paitsi tietysti oppia tehdyistä virheistä niin myös kasvattaa lajikkeiden määrä jonnekin 12-15 paikkeille ja ehkäpä saada aikaan joku kiva bonchi-aihio. Tämän kauden aion kahlata läpi samalla vähäisellä varustearsenaalilla kuin edellisenkin, mutta mielessä on jo selvä visio omasta kasvarista.