Me vs. Minä

[Aji Inferno]

Sosiaalisessa mediassa ja arjen keskusteluissa näkee ja kuulee ihmisiä, jotka elävät hyvin selvästi "me" -moodissa, ja sitten taas heitä, jotka ovat jopa perheellisinä yksilöllisessä moodissa. Miten sinun laitasi - ja miksi?

[LupeKani]

Hyvinkin ärsyttävää tuo ME-moodi. Monesti kaveritkin katsovat muualle ja viheltelävät kuin heidän toiset puoliskonsa puhuvat ME-moodissa päivästä. "Me käytiin kaupassa ja sitten ME päätettiin, että voisi ottaa illalla muutaman ja pelata porukalla. MEIDÄN mielestä se oli hyvä idea.."
Moni on todennut, että liika ME-moodin käyttäminen tuhoaa parisuhteen, tarvitsisi sitä omaakin aikaa ja omista asioista puhumista, ilman ME-moodia.
Kun kysyn kuulumisia yhdeltä henkilöltä, en haluaisi kuulla pelkästään yhteisiä asioita, vaan mitä sille kaverille itselleen kuuluu.

[Jani M]

Meillä (hehhe) se menee yleensä aivan niin, että jos jotain tehdään yhdessä, se on me, mutta sitten jos jotain tehdään ihan itsekseen, niin se on minä. Ollaan tällanen susipari, ihan kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä.

[Jame]

Meillä minä sanon aina viimeisen sanan/sanat. Hyvin usein ne ovat sängyn alta vaimeasti kuuluvat "Kyllä rakas" 

Mutta vähän vakavammin ottaen muutaman kaverin suhteen kyllä käy sääliksi kun kuuntelee niitä juttuja. Esim. kuinka ME rakennamme uuden omakotitalon, ME remontoimme tänä kesänä kesämökin lattiasta kattoon, MEIDÄN täytyy kääntää 1000 neliötä kasvimaata ja pengertää 2000 neliötä pihaa istutuksia ja perennoja varten, ME....

MINÄ olen jo parisuhteen siinä vaiheessa että voin sanoa vaimolle että senkus teet jos sellaista haluat, minä voin kyllä keittää kahvit, laittaa ruokaa ja pestä (pesukoneella) pyykkiä sillä aikaa.

[Feint]

Täällä taitaa olla niin, että vaan paskamaiset asiat(tyyliin maksamattomat laskut tai muut menot) on "meidän", muuten asiat on aika pitkälti sun tai mun.

[akselsson1]

Meillä minä sanon aina viimeisen sanan/sanat. Hyvin usein ne ovat sängyn alta vaimeasti kuuluvat "Kyllä rakas" 

Tätä on lievästi ilmassa
Useimmiten ihan minä teen asioita, mutta tietenkin jos ollaan molemmat oltu, niin onhan se silloin me.
Viimeiseltä viikolta esim että ME käytiin skikeilemässä, Me käytiin kaupassa, ME tehtiin kakkua, ME grillattiin.
Ja toisaalta myös MINÄ olin pyöräilemässä, MINÄ kävin kaupassa, MINÄ olin kasvihuoneessa (se on hyvä paikka paeta )
Kumpaakin on siis ilmassa, katotaan mihin tämäkin tästä johtaa

[Noli Me Tangere]

En ole skitsofreeninen.

Enkä minäkään.


Enpä ole tullut moista edes ajatelleeksi. Jos teen jotain itse, puhun siitä tietysti yksikössä. Eihän siinä nyt muuten ole mitään järkeä.

[ottulo]

Harvemminpa tulee sepiteltyä muille mitä on tullut touhuttua, ellei liity erityisesti johonkin "aiheeseen" (kuten chilinkasvatus). Ehkä enemmän kuitenkin teen minä-muodossa asioita, mutta kyllä sitä usein tulee myös me-juttuja tehtyä, vähän kuten yllä/alla.

Useimmiten ihan minä teen asioita, mutta tietenkin jos ollaan molemmat oltu, niin onhan se silloin me.
Viimeiseltä viikolta esim että ME käytiin skikeilemässä, Me käytiin kaupassa, ME tehtiin kakkua, ME grillattiin.
Ja toisaalta myös MINÄ olin pyöräilemässä, MINÄ kävin kaupassa, MINÄ olin kasvihuoneessa (se on hyvä paikka paeta )
Kumpaakin on siis ilmassa, katotaan mihin tämäkin tästä johtaa

[Toby]

En ole skitsofreeninen.

Enkä minäkään.


Enpä ole tullut moista edes ajatelleeksi. Jos teen jotain itse, puhun siitä tietysti yksikössä. Eihän siinä nyt muuten ole mitään järkeä.

Näistä jutuistahan tulee ihan Klonkku mieleen.
"We wants it... We hates it, we NEEDS it..."
Mut joo, itsestäni puhun ihan yksikössä jos olen ollu tarinan tapahtumissa yksikseen yksin. Mut jos on enemmän väkeä mukana niin sit ME-muoto/monikko on ihan paikallaan.
Tajuan aiheen pointin, että näillä kertomillanne henkilöillä on oman kullan kans aina ME vaikka voissa paistais. Aina me, vaikka yksinkin pärjäis.
"Me aloitetaan nyt laihdutuskuuri ja eletään vuos pelkillä kävyillä"-tyyliin.

[meikkupeikko]

Parisuhteen alussa meillä tehtiin hyvin paljon yhdessä. Silloin puhuin aina me-muodossa.
Nykyisin puhun me-muodossa, jos tehdään jotain koko perheen voimin. Muuten tulee sanottua aina minä. Johtuu varmaan siitä, että ukko on muualla töissä ja viikot pois kotoa, joten olen melko paljon lasten kanssa kolmisin. Silloin se olen minä, joka tekee ja ukko kuuntelee puhelimen toisessa päässä mitä akka on taas hommaillut.

[Aji Inferno]

Onko hommassa kenties myös jotain kehnoa omatuntoa (itsekkyyttä, huono puoliso/isä/äiti/tms) jos puhuu "minä" -muodossa elämästään? Tuleeko siinä ehkä jopa vihjattua ettei "perheessä ole kaikki ihan kohdillaan", ellei kaikki näytä ja kuulosta yhteiseltä?

Huomattavaa, muuten: on hiljan tieteellisesti todistettu, että yksineläjät ja parilliset/perheelliset eivät sovi kovin hyvin arjessa yhteen... Tämänhän jokainen tietää: pariskunnat esim. tapailevat pääosin pariskuntia (poikkeuksia toki aina on). Tutkimuksen mukaan tämä ei ole sattumaa, vaan pareilta alitajuntaista mutta todellista sinkkujen "välttelyä", sillä näiden elämäntapa arvoineen sun muineen voi haitata parien keskimääräistä pyrkimystä luoda vakaa, turvallinen, normaali perhe. En muista linkkiä tuohon tutkimukseen, mutta jännä asia sinällään. Luontoäiti haluaa siis pitää yksineläjät tietyllä tapaa erossa perheytyvistä ja perheytyneistä, ja kannustaa sinkut pariutumaan, ja sitten saamaan pääsylipun sinne himoittuun "me" -maailmaan...

Musiikkimaailmassa tätä hässäkkää ihmetteli Catatonian iki-ihana Cerys Matthews hienossa biisissään "Mulder and Scully", jonka sanoissa todetaan mm:

"My bed is made for two and there's nothing I can do
So tell me something I don't know
If my head is full of you, is there nothing I can do?
Must we all march in two by two by two?
And as for some happy ending, I'd rather stay single and thin..."

Minä vs. Me - lisää ajatuksia, väki! Pitääkö kaikkien marssia myös viestinnässään kaksikkain em. biisin malliin? Se, moniko miettii Cerysin tavoin sitä, ollako ylipäätään aina kaksin vaiko hoikka sinkku, lienee toisen Chilifoorumin Legendaarisen Tyhjänpäiväisen Ihmisyysviestiketjun(tm) aihetta... 

[Minbaari]

Aika tasoihin menee miten tulee asioista kerrottua. Ja kaakonkulmalla sitä sanotaan, että mie tein sitä ja sit myö mentiin sinne.

[calm]

Kun nyt ei ole tälle ketjulle oikeastaan annettavaa, niin kerrottakoon vähän aihetta liipaten anekdootti perjantain noin klo 17 lounaalta kaikkien tuntemasta Kauppuri 5 -hampurilaisravintolasta.

Kassan viereisessä pöydässä kaikessa rauhassa kun odottelin tilaamaani vuohenjuustohampurilaista hunajahabanerokastikkeella tulevaksi, niin saapuipa paikalle pariskunta, ehkäpä noin 25-vuotiaat.

Hetken aikaa listaa luettuaan miespuoleinen kassahenkilölle loitsi teurastajan haluavansa. Tässä vaiheessa seurueen naispuolinen jäsen oli saanut luettua listaa siihen asti, että oli löytänyt maininnan, jossa kerrotaan pihvien olevan oletuksena mediumia  ja täydensi miehensä tilausta mainiten, että ehdottomasti pihvi kypsänä. Oman aikansa arvottuaan nainen keksi, että BBQ-burgerin hän haluaa, mutta mitähän se mahtaa sisältää? Kassahenkilön ainesosia lueteltua purkeri muuten kelpasi, mutta kaikki sipulit siitä on poistettava ja läpikypsä on pihvin oltava. Ja perään täydentyi painokkaasti vielä miehenkin hampurilaistilaus kaikki sipulit pois jätettäväksi. Sattumalta sipuli nyt sattui olemaan se ainoa kasvis, joka teurastajassa onkaan. Mies maksoi tilauksen ja pariskunta siirtyi ikkunapöytään ruokiaan odottelemaan, mutta ehdinpä oman annoksen syömään ennenkuin pääsin näkemään maistuiko tilatut annokset oikeasti.

Mitäkös tästä sitten opimme? No ei varmaan mitään, mutta ei minusta ainakaan olisi tuommoisen me-hengen kanssa elämään...