Tulipa vain mieleen, että kuinka moni on tuollaista tehnyt?

Isipappa kun oli tehnyt tuollaista, missä on vain tomaattia, valkosipulia, suolaa ja chiliä ja väitti että sen pitäisi säilyä melko pitkään ja nyt, kun itsellä on tuota purkkitolkulla jääkaapissa, rupesi vain mietityttämään, että kuinkahan kauan tuollainen nyt sitten oikeasti säilyy.

Jep, eli tästä se lähtee.

Koska olen varma, että kumminkin onnistun sössimään jotain, pistin siemeniä itämään useammalla eri metodilla, osa on ihan vain turpeessa, osa turpeen ja mullan sekoituksessa ja osa itää lautalla, yhteensä 75 siementä. Päätin, että ammutaan nyt saman tien kaikella mitä on, niin pakostakin jotain jää henkiin. Vähän liioittelun makua, mutta siemenet eivät paljon maksa ja noistakin on lähemmäs parikymmentä isältä saatuja viimevuotisia ja lisäksi on muutama tilauksen kylkiäisenä tullut keltasinappi.

Turvemultasekoitukseen (olisiko fifty-sixty perusturvetta ja istutusmultaa) lykätty Arrowhead näyttäisi ensimmäisenä aikovan näyttäytyä, aikaa meni viisi päivää:


Chilivaarin ohjeilla kyhätyllä lautallakin tapahtuu aivan kiitettävästi:


Yksi Bolivian Rainbowkin on näemmä jokseenkin hengissä, vaikka ne eivät kuulemma isälläni itäneet. Kerkesin ne jo heittämään roskiinkin, mutta kaivoin ne sitten kumminkin sieltä ennen kuin ehdin tyhjentämään roskiksen, kun päätin nyt kumminkin antaa niille mahdollisuuden, eivät ne lautalla pahemmin tilaa vie.

Kovin korkeaksi nuo rehut tuolla lautallani eivät tosin pääse kasvamaan, kun tulee kelmu vastaan, joten toivottavasti sirkkalehtiä alkaa näkymään piakkoin.

Aji Ovot eivät ole vielä sanoneet mitään.

Toisella lautalla on vielä läjä kuivatuista paloista otettuja Barbere Coffee Browneja, siinä ei pahemmin ollut mitään kuvattavaa kun pistin ne kellumaan vasta pari päivää sitten.

Turpeeseen istutetut ovat nyt olleet siellä jo kolmatta viikkoa, eikä mitään näy. Epäilen, että sen kanssa tuli hieman mohellettua, kun kastelin niitä ja vesi varmaan painoi niitä turhan syvälle. Muutaman siemenen turpeen seasta jo kaivoinkin ja peittelin vähän kevyemmin. Mutta katsoo nyt.

Uusi pöhkö liittyy joukon jatkoksi nyt, kun olen kaikesta päätellen (ensimmäisen kerran elämässäni) onnistunut luomaan elämää, kun tilasin fataliilta siemenet.

Elämän ensimmäinen viherkasvikokeilu taisi olla ala-asteella kun repäisin metsästä tammenverson ja se oli jonkin aikaa huoneeni ikkunalaudalla, kunnes heitin sen mäkeen. Sen lisäksi "ansioluettelossa" on vain kolme kuivuuteen/mullanvaihtamattomuuteen/mihin lie tapettua huonekasvia, kaksi kaktusta ja yksi jukkapalmu. Ehkä motivaatio nyt olisi hieman korkeammalla, kun tiedossa on potentiaalisesti ruokaa.

Vähän vissiin sama syy kuin siinä, miksi osaan kokata: ei se ruuanlaitto niinkään kiinnosta, mutta syöminen sitäkin enemmän.

Viehtymys chiliin oikeastaan iski tuossa puolitoista vuotta sitten, kun ostin isälleni joululahjaksi siemeniä, joista sitten kasvarissa tulikin ihan kivasti satoa, viherpeukalo kun on.

Eniveis, itsellä nyt ensimmäinen kausi aluillaan. Melko myöhään, mutta sillä ei ole väliä, koska tarkoitus on joka tapauksessa tehdä boncheja, osaksi ihan mielenkiinnosta ja osaksi olosuhteiden pakosta, koska kasvattelen näitä parvekkeettomassa yksiössä.