Mitä pelailette

[NaokiSoma]

TCM2k4 potkupallomanageripeliä. Englannin alasarjojen porukoita kuten Swansea, Blackpool, Port Vale, QPR; noin muutamia mainitakseni

EDIT:
Ja TCM tulee sanoista Total Club Manager

[Soppamies]

PC:llä Hitmanit on ihan mun juttu. Pitäis ostaa toi TF2 ja kokeilla. HL TF:ään ainakin koukutuin joskus...vuosia sitten. Kuten myös CS:ään. Noita moninpeliroiskintoja ei vaan ole viime aikoina tullut oikein pelattua, vaikka koneessa onkin ihan nohevasti potkua ja nettiyhteys on lähes latenssiton 100/10M valokuitutoteutus.

Pleikkarilla sitten tulee joskus kaveriporukan kesken illanistujaisissa väännettyä Guitar Heroja. Aikuiset miehet...  :roll:

[BuRaX]

WoW, cs 1.6, cs:s, bf2 ja muutamaa autopeliä.
Kaikkia mahdollisimman aktiivisesti.

[ZAZ]

AOE, Need for speedit, guitarhero 2 ja 3.

[Hombre]

fm2006-fm2008, civ4 ja Lotr botme ovat lähinnä olleet työn alla. Muutaman vuoden ajan olen ollut koukussa noihin futismanagerijuttuihin, alkaen cm3:sta. Aikanaan Baldurin Portit veivät sieluni, lähinnä ensimmäinen versio. Mutta manageri on melkein aina auki kun koneella olen :lol:

[NaokiSoma]

fm2006-fm2008, civ4 ja Lotr botme ovat lähinnä olleet työn alla. Muutaman vuoden ajan olen ollut koukussa noihin futismanagerijuttuihin, alkaen cm3:sta. Aikanaan Baldurin Portit veivät sieluni, lähinnä ensimmäinen versio. Mutta manageri on melkein aina auki kun koneella olen :lol:

Omasta mielestäni nuo EA:n manageripelit vievät voiton CM-sarjasta paremman käyttöliittymän omaavana (vaikkakin CM on muuten tilastonikkarin unelmapeli). Veikkaisin, että molemmilla peleillä on omat kannattajansa suurin piirteen suhteessa 50-50.

[Poppamies Tuliliemi]

Onnistuin taas koukuttamaan itseni Diablo II:een, kun sen naftaliinista kaivoin Titan Questin vieroitusoireita lievittämään. Mukavia tuollaiset naksutteluhack'n'slashit, mukava pistää mörköjä poikki ja pinoon ja toivoa että löytyisipä joku uus taikamiekka millä voi pistää öttiäiset lakoon entistä tyylikkäämmin

[ahokkis]

Ei paljoa tuu pelailtua kuin kerran tai pari kuussa mutta Half Life 1 ja sen lisäosat ovat koukuttavia, mukaanlukien Cs, hitmania aloittelin pelaamaan juuri elokuvasta innostuttuani ja elder scrolls morrowindia tule pelattua sillon tällöin.

[Tapolan Tulikeppi]

Guitar Hero 3:sta ja Soul Calibur 3:sta on tullut pelattua jonkin verran PS2:lla, Gamecubella kesken on Legend of Zelda: Twilight Princess.. PC:llä pelailen enimmäkseen pokeria, sitäkin vähemmän kuin ennen, kun on tullut perheellisiä velvotteita.. Enää ei voi 4-8h päivässä sessioita pitää, hyvä jos 4-8h kuukaudessa ehtii.

Iltaisin on muodostunut eukon kanssa tavaksi pelata nokian 9500:lla jatsia pari rundia.

[saulir]

3D-räiskintöjen ystävänä on tullut viime aikoina pelailtua Crysistä, ja muisteltua vanhoja Amiga-aikoja pelailemalla amiga-emulaattorilla vanhoja klassikoita kuten turrican2 jne...

[Toni]

Half-Life -sarjaa pelaan joskus, aika harvoin kuitenkin nykyään. Ihan mahtava pelisarja kuitenkin.

[Taiminen]

Päätinpä minäkin osallistua tähän topickiin. Olen tyttö ja pikkuveljeni innostuksella pelasin runescapea jossa oli memberkin. ( Hullua! Ajattelen nykyään. xD ) Hetki sitten Club Benguinia membu sieläkin ( Tylsää? Minusta ainakin. Nyt ajatellen. ) Tyypillisiä "chatti" pelejä pelaillen siinä se aika meni. Innostus laski kuitenkin membun loputtua, enkä edes aijo yrittää pelata noita. ( Kallista aikaa menee hukkaan ; D ) Nyttemmin olen vain seikkaillut lähinnä tällä foorumilla ja harjoitellut piirtelemään tietokoneella. Muuta kone hommaa kuin "mesettäminen" ei ole ollut puuhissa joidenkin PS - pelien lisäksi. : )))

[Amd]

Soldier of fortune 3 on ainoa pc-peli jota tulee joskus pelattua koneella, sitäkin ehkä kerran kuukaudessa. Pokeria kyllä tulee pelattua, mutta se ei taida täyttää threadin vaatimuksia.

[CthulhuBard]

Kyllähän sitä tulee välillä pelailtua vaikka mitä, pääosin tosin konsoleilla. Omista kokoelmista löytyy uusimmista konsoleista Nintendo Wii ja Xbox 360 sekä vanhemmista sitten SNES, N64, Playstation, Xbox ja GBA.

Call of Duty 4 ollu kovimmassa syynissä 360:llä lähinnä tuon koukuttavan ja loistavan moninpelin ansiosta, yksinpelikampanjakin oli kyllä suurta herkkua. Mass Effect toiminta-roolipeli on viimeisin läpi pelattu peli.

Wiillä kesken on edelleen tuo The Legend of Zelda Twilight Princess joka on jäänyt hieman vähemmälle.

Vanhemmilla konsoleilla tullut pelattua lähinnä Playstationilla Final Fantasy VII ja IX pelejä, SNES:llä Super Mario Worldeja ja N64:llä Mario Kartia ja ehkä Goldeneyetä.

PC:llä en pahemmin pelaile kuin Football Manager 2006:sta ja satunnaisesti jotakin Age of Empiresiä tai muuta vanhempaa rts-naksuttelua.

[Jönssöni]

Konsolit on kova sana. Uudemman sukupolven löytyy koneista Wii ja Xbox 360.
Wiille en kyllä ole Metroid Prime 3:n jälkeen jaksanut hommata mitään. Ei ole oikein iskenyt tuo Wiin pelitarjonta ja näillä näkymin tulee venailtua sinne uusimman Super Smash Brosin ilmestymiseen, JOS se vaikka joskus suostuisi Eurooppaankin rantautumaan.
Boxilla sitten tulee pelailtua paljonkin. Tällä hetkellä pelityksen alla on Ghost Recon Advance Warfighter 2 (netissä ja yksinpelikampanjaa), Halo 3 (netissä) ja Burnout Paradise (netissä lähinnä, yksinpeli kumminkin vähän vaiheessa). Ja pitäisi tuo kaverilta lainaan saatu Oblivionkin jossain vaiheessa jaksaa pelata läpi. Viimeisimpänä läpimentynä on Mass Effect.

Joskus tulee käännyttyä takaisin PS2:n puoleen ja pelattua Metal Gear Solid 2:sta tai 3:sta, kun sattuvat olemaan niin loistavia pelejä. Noiden lisäksi löytyy vielä Final Fantasy X. Muut PS2 pelit lähti vaihtoon X360:n ostossa.

Ja sitten joskus tulee tietokoneella pelailtua Batllefield 1942:sta ja sen FinnWars-modia tai sitten Battlefield 2:sta.

[Aji Inferno]

Yritin tässä taannoin Lord of The Rings Onlinea, mutta se osoittautui hirveimmäksi pettymykseksi koskaan... Peli, joka olisi voinut olla kaikkea, se Suurin Seikkailu, mutta osoittautui vain WoW klooniksi... :-(  

Civilization 4 on toisinaan tosi kova sana ja viime aikoina kidutan itseäni välillä vanhalla kunnon NetHackilla.  Rail Simulator on viimeisin pelihankinta, kuten junafanille kuuluukin. Varmaankin on syytä hoidella tässä lähitulevaisuudessa myös Oblivion ja Half-Life 2 oikeisiin loppuihinsa (siis lisäosineen), sillä nuo pelit ovat elämää suurempia.

Hassua, muuten... Monia vuosia sitten, kun Ultima Online kaikessa bugisuudessaan ja silloisten hitaiden nettiyhteyksien helvetissään kirvoitti suusta monia suomen kielen aggressiiveja, enpä osannut arvata yhtä asiaa...

Nimittäin sitä, miten hieno peli UO todella oli!! Aivan eri planeetalta nykyisten World-of-Warcraftien ja kaltaistensa rinnalla. Että miksikö? No, UO:ssa ei ollut mitään idioottimaisia "instanceja" eikä muitakaan nykyisten moninpelien kirouksia, joissa toistetaan samoja asioita tietyllä porukalla ja koetetaan vain kerätä kamaa ja tasoja... UO oli aidosti yllättävä - ja todellinen seikkailu! Siinä oli hyvin todellinen "siellä olemisen" tuntu, mikä roolipelille onkin minusta välttämätön fiilis.

UO:ssa ei koskaan tiennyt mitä eteen tulee. Saatoit kohdata yhtä luultavasti jäniksen kuin lohikäärmeenkin - silloin ei vielä oltu, luojan kiitos, keksitty mm. Lord of The Rings Onlinen tunnelman täysin tappanutta ideaa siitä, että eri "alueilla" olisi aina "eri tason vihulaisia"... Mikä on ajatuksena yhtä loistelias kuin se, jos Helsingistä Vantaalle matkatessasi varikset muuttuisivatkin hetkessä tavallisista linnuista mielettömiksi tappajavariksiksi...  Ei, ei - ja ei!!!

Tämän kaiken johdosta Ultima Online oli rajattomasti elävämpi, uskottavampi - ja tavallaan myös vaikeampikin kuin nämä nykyisen WoW-formaatin "mellastetaan yhdessä kivassa fantasiamaailmassa" -ihmeet. Siellä mikään ei ollut itsestäänselvää - ja kuolema tuntui oikeasti, toisin kuin näissä WoW-peleissä, joissa heräät vain vähän matkan päästä uudelleen henkiin, kenties vähän pökertyneenä - ja hei, taas mennään rymistelemään!  

Aiheesta on tullut puhuttua monen kanssa - ja riideltyäkin LOTRO foorumilla, mutta tavallaan turhaan. Sillä Ultima Online ja World of Warcraft, vaikka moninpelaaja-fantasiapelejä ovatkin, ovat lopulta aivan täysin erilaisia pelejä - ja aivan erilaisille pelaajille.

WoW on, kuten eräs ystäväni minua on monesti muistuttanut, puhdasta hauskan- ja yhteydenpitoa ystävien kanssa. Fantasia on siinä lähinnä mauste. Lord of The Rings Online on samanlainen - ja siksi ehkä mm. minulle niin valtaisa pettymys.

Nimittäin, en itse etsi tuollaista "kevyttä viihdettä" noista peleistä, vaan tunnelmaa, seikkailua ja ainutkertaisia elämyksiä. Niitä Ultima Online tarjoili paitsi porukoille, myös yksinpelaajille. Se maailma eli ja muuttui kaiken aikaa, välillä turhautumiseen saakka... Turpiin nimittäin tuli monella tavalla ja usein!  

Odotankin jonkun vielä joskus tekevän eräänlaisen moninpelaajaversion Oblivionista, maailman ehkä parhaasta yksinpelistä. Oblivionissa kokemani seikkailut ovat parhaimmillaan seuranneet minua uniinkin - siellä on koettu todella eeppisiä, epätoivoisiakin taisteluita ja uskomattomia luonnon kauneuden hetkiä, eikä mikään milloinkaan toista itseään. Mikä unelma olisikaan vaeltaa niissä kirotuissa temppeleissä ja loputtomissa metsissä, saarissa, soilla ja lumisilla vuorilla parin luotetun ihmiskumppanin kera... Vastuksena kenties myös ihmisten ohjaamia hahmoja!

Huhhuh..... Siinä voisi mennä loppukin "oikeasta" elämästä! ;-)

P.S: yrittämättä olla nostalginen, pakko on nostaa vuosien takaa muutama aivan LOISTAVA peli! Dungeon Master (Atari ST, Amiga) oli tietyllä tapaa aivan totaalinen täysosuma. Se tuotti sellaisen "siellä olemisen" fiiliksen, että lähinnä vastaavan ovat nyt paljon myöhemmin tuottaneet minulle lähinnä Morrowind, Oblivion ja Half-Life 2. Se oli elämää suurempi peli - ja ehdottomasti tänä päivänäkin paikallaan kokea!

Ja sitten olivat ne alkuperäiset Ultima-pelit, kaikkien fantasiaroolipelien ehkä legendaarisimmat klassikot... En usko, että niitä voi ylistää liikaa, sillä ne yhdistivät Civilization -pelien "vielä yksi siirto!" -tyylin mielettömän lautapelimäisen addiktion tolkuttoman syvään, loistavaan tarinaan... Ultimoista kaikkein legendaarisimpina pidetään ehkä pelisarjan versioita 4 ja 5. Sen jälkeen pelit paisuivat ehkä tavallaan liiankin massiivisiksi ja osa niiden pelaamisen "helppoutta" hävisi. Jollain tavalla itselleni rakkain Ultima oli ehkä Ultima III. Sen nykymittapuulla (ja jo silloin) aika yksinkertainen grafiikka Atari ST:n (loistava 32-bittinen tietokone) ruudulla kätki alleen uskomattoman syvän, kiehtovan tarinan. Se oli pakko kokea loppuun saakka - ja sehän kesti kauan!

Atari ST:lle oli myös Tolkien-peleistä minulle tähän saakka rakkain, eli War in Middle Earth. Se oli jo teknisesti hurja tekele, josta moni nykypeli voisi ottaa oppia. Saatoit elää sormusten sotaa samanaikaisesti kolmella eri tasolla, eli koko Keski-Maan kartalla, tehden strategisia päätöksiä, taktisen tason paljon pienemmillä alueilla - tai halutessasi jopa reaaliajassa, kulkien esim. Frodon housuissa Keski-Maata metsissä, alangoilla ja muualla..! Uskomatonta kyllä, homma toimi - ja tulos oli aivan totaalinen strategiapeli, jota saattoi halutessaan pelata myös action-pelinä.

Listaa loistavista Atari/Amiga peleistä voisi jatkaa vielä pitkälle. Voisin mainita mielettömät, graafisestikin komeat räiskintäpelit kuten Xenonit - ja kaikenlaiset todella omintakeiset peli-ideat, joita ei tänä päivänä kaupallisesti riskaabeleina edes päästettäisi ulos. Mutta välillä sitä silti miettii... Atari ST:n Formula 1 simulaattori "F1 GP" oli kaveriporukassani aivan hillitön hitti. Sen näennäinen moninpeli (porukka pelasi vuorotellen, tietokone ohjasi autoasi muun aikaa) oli aivan tolkuttoman hauskaa ja tuntui "todelta"...  Voi niitä kisoja ja viimeisen kurvin "onnettomuuksia"..!  Sittemmin pelit tulivat komeammiksi, vaativat aina vain kovempia koneita pyöriäkseen, hienoja peliohjaimia, jne... Mutta tulivatko ne hauskemmiksi? Eivät.

Vain vaikeammiksi ja raskaammiksi. Ja sitten tuli se moninpeli-buumi malliin Command n' Conquer. Minkä seuraaja World of Warcraftkin tavallaan on. Äkkiä ainakaan itseni kaltaiselle mietiskelijälle ja seikkailijalle ei ollutkaan tarjolla kuin mieletöntä, pakotettua reaaliaika-actionia ja ryhmäpeliä... Enkä halunnut kumpaakaan! Rakastan lautapelien hitautta - ja toisaalta seikkailupelien välillä yksinäistäkin tunnelmaa... Sittemmin kuulin useinkin, että kaltaiseni pelaajat ovat menneisyyttä ja merkityksetön vähemmistö. Sopeudu tai kuole!

Vaan enpä usko täysin kumpaakaan väitettä. Oblivionin suunnaton suosio kertoo kyllä jotain siitä, miten monet ihmiset ovat kaivanneet tunnelmallista yksinpeli-seikkailufantasiaa! Ja Civilizationin jatkuva suosio kertoo samaa lautapelimäisten "siirto kerrallaan" pelien tarpeesta.

Eiköhän maailmassa aina löydy tilaa massasta poikkeavillekin ideoille ja ihmisille. Alkaen chilimielistä! Niin pitää ainakin toivoa!

[Wesa]

Räiskintäpelit on huippuja,Battlefieldit,Enemy Territory,Call of Duty2 ja muut!! Mikään ei rentouta paremmin kuin pieni konepistoolihippa työpäivän jälkeen,se fiilis kun saa kaverin jyvälle ja Bum! HEADSHOT!!
Kavereiden roolipelailuja tullut sivusta seurattua ja aikamoista valikkohyppelyä ja varustetuunausta täynnä ne pelit

[Aji Ungreat]

Itse taas olen löytänyt Ghost Reconin ilot, siis sen ensimmäisen. Ihanaa vaihtelua siihen että tarvitsee sen 15 luotia tappaakseen jonkun. Ghost Recon on ihan eri juttu, ensimmäinen versio on päästetty ilmaislevitykseen, siis ihan "kokopelinä".

http://www.jonneweb.net/pelit/file/1887/tom-clancy's-ghost-recon-kokoversio/

Suosittelen kaikille, jotka pitävät kevyestä räiskinnästä, varsinkin jos maltillisuutta ja pelisilmää löytyy. Mutta varoitan, saattaa olla yllättävän vaikea peli! Mutta kokeilkaa ihmeessä.

E: Ja tätä voi aika hyvin pelata huonommillakin koneilla, ei vaadi kovinkaan paljon, mutta silti gradfiikat ovat mielestäni mukavat, sopivat tälläiseen.

+ Yllättävän realistinen
+ "One shot, one kill"
+ Grafiikat
+ Ei hassumpi tekoäly

- Heti kun alat juoksemaan, hahmo alkaa läähättää kuin koira.
- Kun vihollisia on lähellä, alareunaan syttyy punainen piste, vaikka hahmosi ei näkisi vihollista.

[ottulo]

Mun ei tule pelattua paljon mitään. Ainakaan mitään koko näytön valtaavaa, sillä eihän silloin pysty kyttäämään esim foorumeita.  

Traviania pelaan, ja sitä kautta tähänkin seuraan päädyin. Travianiakaan en kovin tosissani ota, mutta nyt kun on aikaa niin ei siitä juuri vaivaakaan ole.

Toinen "MMORPG", jota edelleen pelaan, on Legend of the Green Dragon, tekstipohjainen roolipeli, joka perustuu Seth Ablen Legend of the Red Dragon-peliin. LotGD:stä puuttuu grafiikka, mutta se ei haittaa, sillä pelin on juuri niin nopeatempoinen kuin itse haluaa ja HP, Exp ynnä muut muuttujat ovat koko ajan näkyvillä. Yksinkertaiseksi peliksi yllättävän laaja, jota on kymmenillä palvelimilla muokattu erilaisten modien avulla. Vaihteleva pelikokemus, ainakin alkuvaiheessa... joidenkin mielestä peli alkaa ehkä toistaa itseään, mutta kun en jaksa keskittyä kauaskantoiseen taktikointiin, on LotGD juuri sopivaa ajanhukkaa.

"Ainoa" ei-nettipeli, josta aidosti pidän, on The Battle for Wesnoth. Ilmainen, mutta silti loistava. Pelissä ohjataan itse ostettuja joukkoja ruudutetulla kartalla päin vihollisen yksiköitä. Kyliä valtaamalla saa enemmän rahaa, vihollisia hakkaamalla saa joukoille kokemusta, jolloin jossakin vaiheessa yksikkö kehittyy seuraavalle tasolle. Parasta antia ovat kampanjat, joissa voi ollla kymmeniäkin kenttiä perätysten. Tällöin edellisiltä kentiltä hengissä selvinneet joukot voi kutsua uudestaan taistelemaan, jolloin loppua kohden käytännössä omat joukot paranevat, vaikka lukumäärä vähenisi. Pelissä on myös mahdollisuus vääntää netissä kevereita vastaan, mutta vuoropohjainen kun on, on pelaaminen aika hidasta ja puuduttavaa.

Muita pelejä löytyy, kuten Guild Wars: Factions, GTA: Vice City, Morrowind... mutta niitä ei tule pelattua. Ei vaan jaksa aloittaa mitään pitkäkestoista, en tiedä mistä syystä. Ehkä nyt, kun koulut on toistaiseksi käyty, alan pelaamaan enemmän. Ainakin aikaa pitäisi olla.  :roll:

[NaokiSoma]

Ja sitten olivat ne alkuperäiset Ultima-pelit, kaikkien fantasiaroolipelien ehkä legendaarisimmat klassikot... En usko, että niitä voi ylistää liikaa, sillä ne yhdistivät Civilization -pelien "vielä yksi siirto!" -tyylin mielettömän lautapelimäisen addiktion tolkuttoman syvään, loistavaan tarinaan... Ultimoista kaikkein legendaarisimpina pidetään ehkä pelisarjan versioita 4 ja 5. Sen jälkeen pelit paisuivat ehkä tavallaan liiankin massiivisiksi ja osa niiden pelaamisen "helppoutta" hävisi. Jollain tavalla itselleni rakkain Ultima oli ehkä Ultima III. Sen nykymittapuulla (ja jo silloin) aika yksinkertainen grafiikka Atari ST:n (loistava 32-bittinen tietokone) ruudulla kätki alleen uskomattoman syvän, kiehtovan tarinan. Se oli pakko kokea loppuun saakka - ja sehän kesti kauan!

Taitaa olla taas pääsiäisenä C64:n ensiin kaivamisen aika. Ultima V tuli silloin 80-luvun lopullla ja 90-luvun alussa pelattua toistakymmentä kertaa läpi. Paras suoritus taisi olla 32 päivää (meidän ajanlaskuamme :wink:) alusta loppuun. Tietyillä huijauksilla sen olisi tietysti päässyt nopeamminkin läpi (kuten Lord Britishin kellarista X kertaa aarteet hakemalla, jolloin yhtäkkiä koko seurueella olikin magic axet), mutta sillälailla pelaamalla siitäkin pelistä olisi varmasti maku mennyt tosi nopasti.

Sen että kokeilin Ultima III ja IV pelejä vasta viitososan jälkeen jätti ne hivenen taka-alalle. Kun viitosessa pystyi henkilöiden kanssa ihan oikeasti keskustelemaan, nelosessa siitä ei tullut oikein mitään ja se söi pelin sivujuonia pois (kuten viitosessa esimerkiksi lasimiekan sekä pikkupojan isän etsinnät). Ei voi muuta sanoa, kuin että nykynuoriso menettää todella paljon, kun sellaisia pelejä, joissa joutuu käyttämään omaa ajatteluaan, ei enää tehdä.