Tietokoneista

[Ryhis]

Ei mene hyvin Linuxillakaan. Saatanan paska.

Ja samointein verkonpainoiksi kaikki "hintaluokassa 60 euroa"-liikkuvat monitoimilaitteet.

Luoja, miksi rankaiset minua tällä kaikella paskalla??

[linker]

Koin juuri tänään vapauttavan tunteen; heittäessäni viimeisen pönttö-pc:n navetan vintille paskaksi.
2 kpl kovalevyjä jäi muistoksi VIIMEISESTÄ PC-wintoosasta. Tästä eteenpäin macin merkeissä.
Se ei ole pettänyt minua koskaan. Ei koskaan. Ja olen tietokoneen suurkuluttaja.

' 

[Aji Inferno]

Koin juuri tänään vapauttavan tunteen; heittäessäni viimeisen pönttö-pc:n navetan vintille paskaksi.
2 kpl kovalevyjä jäi muistoksi VIIMEISESTÄ PC-wintoosasta. Tästä eteenpäin macin merkeissä.
Se ei ole pettänyt minua koskaan. Ei koskaan. Ja olen tietokoneen suurkuluttaja.

' 

Samaa paskaa niiden sisällä on kuin bulkki-PC:issäkin, sataprosenttisesti samaa. Mutta hyvä että oot ollut onnekas.   Eipä silti, tyylikkäitä pelejä ne ovat, eli saatan itsekin harkita sinä päivänä kun ottavat käyttöön AMD:n prosessorit - Inteliin en kajoa.

[Janne]

[Eipä silti, tyylikkäitä pelejä ne ovat, eli saatan itsekin harkita sinä päivänä kun ottavat käyttöön AMD:n prosessorit - Inteliin en kajoa.

Tässäpä tuleekin esiin (yleistäen) se pc ja mac -ihmisen ero: mäkkimiestä ei kiinnosta vähääkään kuka koneen sisukset on valmistanut, pääasia että toimii

nimim. myöhäisherännäinen mäkin käyttäjä, ennen ekaa mäkkiä takana 25 vuotta peeceitä ja muita koneita.

[Hombre]

Minä siirryin kuukausi sitten käyttämään OpenSusea XP:n ohella, eikä mitään ongelmia ole ollut. Nyt käytän Susea melkein kokoajan.

[mohla]

Yllätyin iloisesti tuossa tovi sitten, kun asensin äidilleni dellin läppäriin Ubuntun. Hän oli hommannut töistä vanhan läppärin täysin formatoituna. Yritin ensin asennella xp:n siihen, mutta homma kusi oikeiden ajureiden etsintään ja en koskaan saanut läppärin verkkokortteja toimimaan eli nettiin ei saanut yhteyttä edes piuhan päästä saati sitten langattomalla.

Työkaveri suositteli Ubuntua sattumalta, joten pitihän sitä kokeilla. Voin suositella Ubuntun asennusta vanhalle läppärille, koska tuossa dellissä asennuksen jälkeen toimi kaikki. Itse asiassa jo asennuksen aikana oli mahdollisuus hakea päivityksiä netistä. Muutenkin yllätyin käytettävyydestä, jota jo asennuksesta lähtien oli saatu Ubuntuun. Esimerkiksi asennuksen jo vieriessä sai samalla laitella maa-, kello- jne. asetuksia kuntoon. Itse käyttiksen ensimmäisellä käynnistyksellä sai haettua loput päivitykset ja ohjelmisto-mokkulalla tarpeelliset apuohjelmat muutamalla klikkauksella. Toisesta käynnistyksestä lähtien on pelittänyt täysillä ja on huomattavasti nopeampi käyttää kuin keveytetyllä xp:llä varustettuna. Eikä yhtäkään it-tukisoittoa ole kuulunut kk sisällä. =) Tarvii asentaa siskollekin tuo, niin loppuu sieltäkin it-tukisoitot.

Sen verran DIY-henkeä löytyy etten itselle mäkkiä hommaa, mutta varmasti tuon Ubuntun tavoin "peruskäyttäjälle" hyvä ratkaisu. =)

[Wolfman]

Tuo ajuripuoli on tosiaan monesti helppoa linuxeilla, tosin kaikkia laitteita ei tueta ja joidenkin kanssa pitää vähän tehdä töitä että saa toimimaan kunnolla. Itse säästyin melkoiselta työltä kun käyttiksenä oli Ubuntu, vanha läppäri tilttasi jokuaika sitten ja hommasin huuto.netistä tilalle käytetyn.

Vanhasta Fujitsun Amilosta kovalevy Dell Latitudeen sellaisenaan, mitä olisi Windowsilla tapahtunut ? Ajureiden virittelyä ja muuta askartelua vähintäänkin jos olisi edes käynnistynyt ollenkaan ? Ubuntulla kaikki toimi kerrasta, ei muutakuin käyttämään konetta. Tosin hommassa auttoi se että molemmissa koneissa näytönohjaimena nVidia vaikkakin eri mallit niin ei tarvinut vaihtaa nVidian suljettua ajuriakaan, nVidia <-> ATI vaihto olisi teettänyt muutaman minuutin työn ajurin kanssa.

Edes WLAN salausavaimiin tai 3G yhteyden asetuksiin ei tarvinut koskea vaikka WLAN piiri ja 3G tikun malli vaihtuivat samalla (vanha tikku otti nokkiinsa kun kone tilttasi, ilmeisesti joku virtapiikki mutta onneksi kovalevy ei sipannut niin ei tarvinut backupeista palautella systeemiä).

[Aji Inferno]

Elämää SSD:n kanssa

Jos joku ei tiedä mikä SSD on, niin äkkiä googlaamaan. Tai sitten: se on Solid State Drive, eli nykyisten kiintolevyjen tulevaisuuden korvaaja. Kuvittele valtavan iso muistitikku, joka on tietokoneen sisällä ja hoitaa kaikki ne hommat, joihin olemme tottuneet rakkaissa hajoilevissa kiintolevyissämme. Vielä ne ovat kalliita, suhteellisen pieniä, ja kaikenlaista outoa häikkääkin niissä vielä voi esiintyä - mutta ne ovat tulevaisuus.

SSDistä liikkuu monenlaista legendaa ja hämmentävää, jopa virheellistä tietoa. Tässä hitunen infoa asioista + vähän käyttökokemuksiakin. Miksi ihmiset yhä useammin hankkivat SSD:n ainakin käynnistyslevyasemakseen, tai sitten esim. läppärin ainokaiseksi levyksi? Houkutuksia on kolme. Yksi on nopeus. SSD:n huhutaan ja testeissäkin yleensä todetaan olevan ylivoimaisesti nopeampi kuin perinteisen kiintolevyn. Toinen on luotettavuus. Ilman liikkuvia mekaanisia osia hajoavat paikat ovat vähissä. Kolmas on virrankulutus, joka on jonkin verran kiintolevyjä alhaisempi.

Ovatko nämä legendat sitten totta? Juu ja ei. Allekirjoittanut on hankkinut kokemuksia Kingstonin 64 gigaisesta SSDnow! V mallista, joka on SSD-mittapuulla huokea (noin satanen euroja) ja edustaa näiden levyjen ensimmäistä sukupolvea. Se hankki olinpaikan Acer Aspire One miniläppärini sisältä. Tuore tuttavuus on toista sukupolvea edustava, noin 225 euron hintainen 120 gigainen OCZ Vertex 2, joka päätyi työasemakoneeni käynnistyslevyksi.

Aloitetaan legendoista. SSD on siis nopea? Hirmuisen nopea? No, se riippuu. Ensimmäisen polven levyt ovat kyllä nopeita lukuoperaatioissa, mutta saattavat olla hyvinkin hitaita kirjoittamaan tietoa! Asia käy tylyllä tavalla ilmi juuri miniläppärissäni, jonka muutenkin surkuhupaisan hidas Intel Atom prosessori muodostaa pullonkaulan lähes kaikelle käytölle, ja jonka Intel-levyohjainpiiri on samaten ilmeisen suorituskykyrajoitteinen, hilliten melkoisesti periaatteessa nopean Kingston-levyn vauhtia. Lopputulos on se, ettei Acer ole SSD:llä oikeastaan lainkaan nopeampi kuin alkuperäisellä, paljon suuremmalla kiintolevyllään. Itse tietokone ei pysy perässä. Samainen levy kaverini "isossa" tietokoneessa sitten taas on jotakuinkin salannopea: ohjelmat käynnistyvät "viuh-naps!" tahtiin ja Windows 7 boottaa hetkessä. Opetus: nopeakaan levy ei tee hitaasta tietokoneesta nopeaa!

Entä nopea levy nopeassa tietokoneessa? OCZ Vortex 2 on ainakin vielä tänä päivänä aikamoinen Ferrari. Lukunopeus 285 mt/s, kirjoitusnopeus 275 mt/s ja hakuaika 0.1 ms lupaavat ripeää toimintaa. Ja ripeähän tuo mokoma on! Windows 7:n latautumisaika putoaa minuuteista sekuntilukemiin ja raskaatkin ohjelmat käynnistyvät jolleivat nyt silmänräpäyksessä, niin malliin parissa sekunnissa. Asus Crosshair IV emolevyn AMD850 levyohjain pääsee tositoimiin, vaikka se tukeekin vielä yli tuplasti nopeampia SATA3 levyjä aina 600 mt/s nopeuteen asti. Täysin äänetön ja salamannopea toiminta vakuuttavat. Ero "vanhaan", yhä nopeimman pään Samsung F3 kiintolevyyni on järkyttävä.

Entä se väitetty etu #2 eli luotettavuus? Siinä piilee parikin jippoa, jotka on hyvä tietää ennen SSD-hankintaa. SSD:n toimintaperiaate poikkeaa niin dramaattisesti perinteisistä kiintolevyistä, että sen tietyt rakenteelliset pulmakohdat helposti unohtuvat. Mekaanisesti se ei todellakaan helpolla hajoa. Mutta SSD kuluu käytössä kahdella tavalla. Toinen tapa hidastaa levyä ajan myötä (ensimmäisen sukupolven levyjä jopa dramaattisesti), toinen yksinkertaisesti kuluttaa levyn aikanaan loppuun.

Levyjen hidastuminen käytön myötä on pirullinen ansakuoppa, johon ei ole pakko pudota, mutta joka vaanii PC-käyttäjää joka mutkan takana. SSD:n tekniikka eroaa kiintolevystä niin paljon, että kunnolla toimiakseen, SSD vaatii hyvin erilaiset asetukset käyttöjärjestelmältä ja tietokoneen emolevyltä kuin kiintolevy. Sitä ei siis voi - eikä saa - vain "heittää" kiintolevyn tilalle!! Tulos on väistämättä huono, ennemmin tai myöhemmin.

Kahdesta koneestani toinen (miniläppäri) on SSD-hidastumisen uhri, enkä voi asialle mitään. Toinen ei sitä ole, eikä toivoakseni sellaiseksi tulekaan. Missä siis ero? Miniläppärini ei oikeastaan tue SSD-levyjä edes rautatasolla, eikä sen Windows XP käyttis sen paremmin. Niinpä miniläppäri käyttää levyä kuin normaalia kiintolevyä, mikä hidastaa SSD-levyä ja vähitellen myös kuluttaa sen loppuun ennen aikojaan. Iso työkoneeni on eri asemassa. Sen emolevy ja Windows 7 osaavat - ainakin pienen säädön jälkeen - sopeuttaa itsensä SSD:n ehtoihin, ja estää asiat, jotka hidastavat levyä ajan myötä.

Tuo "pieni säätö" on sinänsä aika pirullinen ansakuoppa. SSD-levy vaatii periaatteessa kaksi asiaa: emolevystä on kytkettävä päälle AHCI-levynkäsittelytila normaalin IDE-tilan sijaan. Ja sitten käyttöjärjestelmän olisi asennuksen aikana (SSD pitää AINA asentaa puhtaalta pöydältä!) havaittava, että kyseessä on SSD eikä kiintolevy. Windows 7:n pitäisi tämä tehdä automaagisesti - mutta sepä ei sitä useinkaan tee! Syytä ei tunnu kukaan vielä tietävän foorumeillakaan, mutta ongelma tuntuu koskevan vähän kaikkia SSD-merkkejä: Intel, OCZ, Corsair, yms. Tuloksena on toki toimiva tietokone, mutta samalla juuri sellainen, joka kuluttaa SSD-levyn ennen aikojaan loppuun, eikä välttämättä toimi täydellä nopeudellaan. Asian voi itse korjata foorumeilta löytyvillä vinkeillä, mutta mukava se ei ole! Mac-puolen tilannetta en tiedä. Ennen kuin joku kirjoittaa tänne: "SSD:t toimivat Maceissa aina ongelmitta!", kehotan ottamaan asiasta paremmin selvää. Sillä nykymacit käyttävät normaalia Intelin PC-tekniikkaa, joka on tällä hetkellä yhtä altista näille ongelmille kuin mikä tahansa muukin tekniikka.

Miksi SSD sitten hidastuu ja kuluu toisinaan nopeasti loppuun? Molemmissa asioissa on sama perussyy. SSD-levyjen ns. flash-tyyppinen muisti, jota muistitikuissakin tosiaan käytetään, ei ole ikuista, vaan sallii vain rajallisen määrän tallennuskertoja per muistikenno. Lukeminen ei sitä rasita, mutta tiedon tallentaminen kyllä. SSD ei siksi ole ideaalinen levyasema jatkuvia raskaita kirjoitusoperaatioita varten, vaikka uudemmat SSD:t siinä (oikein käytettyinä) nopeita ovatkin. Perinteisen kiintolevyn hidastumisen perisyy on yleensä ns. fragmentoituminen, eli tiedon sirpaloituminen käytön myötä eri puolille fyysistä levyä. Mekaaninen levyasema luonnollisesti hidastuu melkoisesti joutuessaan etsimään tietoa eri puolilta pyöriviä magneettikiekkojaan. Niinpä kehitettiin ns. defragmentointi, jonka käyttöjärjestelmä usein tekee automaattisesti. Se pyrkii eheyttämään pirstaloituneet tiedostot yhtenäisiksi möhkäleiksi. Tämä toiminta sisältää paljon tiedon lukua ja kirjoittamista levylle. Siksi se on paitsi täysin tarpeetonta SSD-levylle (jossa ei ole liikkuvia osia, ja joka löytää siten tiedon yhtä nopeasti mistä vain), myös tälle haitallista! Jokainen kirjoitusoperaatio lyhentää SSD-levyn elinikää.

Siksi kaikki "turhat" levylle kirjoittamistoiminnot (kuten myös defragmentointi!) tulisi siirtää pois SSD-levyltä, tavalliselle kiintolevylle (jos koneessa myös sellainen on). Myös SSD:n hidastuminen ajan myötä liittyy samaan perustekniikkaan, mutta siitä kiinnostuneet voivat googlata asiasta lisätietoa. Avainsana on joka tapauksessa TRIM. Uudemmat SSD:t yhdessä modernin käyttöjärjestelmän kanssa (esim. W7) osaavat "puhdistaa" itsensä automaattisesti TRIM-toiminnolla, säilyttäen siten alkuperäisen nopeutensa levyn eliniän ajan. Miniläppärini Kingston SSD ei tue TRIM-toimintoa, eli sen hidastumiselle en voi yhtään mitään. OCZ:n levy sitävastoin tukee trimmausta ja saattaa (koputan puuta) siten säilyttää nopeutensa. Ehkäpä jopa toimia vuosia, koska olen virittänyt koneen sen ehdoille.

Entä sitten se kohta #3 eli virran säästäminen? No, SSD kuluttaa sähköä hieman vähemmän kuin kiintolevy, mikä esim. kannettavassa tietokoneessa saattaa merkitä jonkin suuruista käyttöajan pitenemistä.

Summa summarum: he, jotka väittävät SSD-levyn olevan tällä hetkellä suurin ja kouriintuntuvin päivitys minkä koneeseensa voi tehdä, ovat osin aivan oikeassa. Vaikutus käytännön työskentelyyn on paljon suurempi kuin minkään muun päivityksen. Vaiva levyn (oikein) asentamisessa voi olla kohtalaisen suuri, eikä homma välttämättä edes onnistu ilman kohtuusuurta tietämystä tietokoneista. Levyjen hinta on myös vielä tänä päivänä korkea - joskaan ei mielestäni kohtuuton, sillä saavutettava hyöty on täysin eri luokkaa kuin esim. prosessorin tai muistin päivityksellä. Lopputulos on huikea - JOS emokone vain on tarpeeksi hyvä!

Miniläppärini surkea suorituskyky niin SSD:llä kuin ilmankin sitä kertoo jotain asiasta. Mielenkiintoista oli myös todeta valtava suorituskykyero kaverini parin vuoden takaisen, silloin varsin kalliin ja kovatasoisen DELL-kannettavan ja oman "omatekemä" työasemani välillä. DELLin Intel-levyohjain ei kaikesta päätellen kerta kaikkiaan pysty syöttämään läpi enempää kuin noin 150 mt/s. Oman työasemani AMD850 levyohjain syöttää benchmarkien mukaan aina noin 270 mt/s (luku) ja 260 mt/s (kirjoitus) dataa, eli täysin sama levy näissä kahdessa eri koneessa tuottaa lähes kaksinkertaisen eron levynkäsittelyn nopeudessa. Käytännössä tuo ero ei toki näy yhtä selvästi; myös DELLissä ohjelmat käynnistyvät käytännössä viiveettä.

Seuraavan polven SSD:t, kuten OCZ Vortex 3 kykenevät jo noin 500 mt/s lukunopeuksiin. Silloin alkaa olla uusimpienkin tietokoneiden SATA3-väylä lujilla. Hinnat laskevat, nopeus nousee ja luotettavuuskin toivottavasti vain paranee. Perinteisen kiintolevyn jäähyväiset ovat lähellä, eikä niitä moni tule kaipaamaan. Ihmettelin omassa, muutoin varsin tehokkaassa työasemassani aina Windowsin niin saamarin hidasta käynnistymistä. Tuntui siltä, että W7-64 teki minuutteja työtä päästäkseen lopulta siihen tilaan, että kaikki sujui ripeästi. Se harmin aihe näyttää nyt olevan poissa. Koneen käynnistyminen täyteen toimintatilaan on hyvän SSD:n myötä niin nopea prosessi, ettei siinä ehdi  enää edes ajatella mitään "...no, lataudu jo, prrkle!" -ajatuksia.

Katsotaan, millaisia kokemuksia seuraa jatkossa.

[zipa]

Ennen kuin joku kirjoittaa tänne: "SSD:t toimivat Maceissa aina ongelmitta!", kehotan ottamaan asiasta paremmin selvää. Sillä nykymacit käyttävät normaalia Intelin PC-tekniikkaa, joka on tällä hetkellä yhtä altista näille ongelmille kuin mikä tahansa muukin tekniikka.

OS X toimii aina AHCI-tilassa, sitä ei kai edes voi muuttaa? OS X taasen ei tue tuota TRIM-komentoa (http://en.wikipedia.org/wiki/TRIM_%28SSD_command%29), joten SSD-levyistä ei saa millään 100% hyötyä (nopeus, kestävyys) irti tämän päivän Maceilla.

[Aji Inferno]

Ennen kuin joku kirjoittaa tänne: "SSD:t toimivat Maceissa aina ongelmitta!", kehotan ottamaan asiasta paremmin selvää. Sillä nykymacit käyttävät normaalia Intelin PC-tekniikkaa, joka on tällä hetkellä yhtä altista näille ongelmille kuin mikä tahansa muukin tekniikka.

OS X toimii aina AHCI-tilassa, sitä ei kai edes voi muuttaa? OS X taasen ei tue tuota TRIM-komentoa (http://en.wikipedia.org/wiki/TRIM_%28SSD_command%29), joten SSD-levyistä ei saa millään 100% hyötyä (nopeus, kestävyys) irti tämän päivän Maceilla.

Erikoinen juttu, jos noin on. Ilman TRIMiä noista levyistä ei ole oikein mihinkään, sillä kirjoitusnopeus putoaa silloin jopa kiintolevyjä hitaammaksi ajan myötä. Vaan kaiketi asiaan  keksitään tai on jo keksitty jotain apua.

[koshui]

Vertex ei Vortex. Kuten totesit ei SSD levyissä ole mitään pyörivää

Vinkkejä miten välttää levyn hidastuminen Windows asennuksissa:
http://www.ocztechnologyforum.com/wiki/index.php?title=How_to_set_up_Windows_on_a_VERTEX

[Tapolan Tulikeppi]

Kerrassaan loistava teksti SSD-levyistä ja kokemuksista, kiitokset. Jotain uutta tuli taas opittua.

Itseäni pihinä kiinnostaisi Seagate MomentusXT. Tuossa on perinteinen 2,5" 7200rpm 32MB välimuistilla oleva kiintolevy jonka kaverina on 4GB SLC SSD lastu. MomentusXT:ssä hyödynnetään jonkin sortin rautaan upotettua ohjelmallisuutta, jolla useimmin käytetyt tiedostot päätyvät SSD lastulle. Hintaa tuommoisella 320GB mallilla on tänä päivänä hieman yli 100e. 320GB riittää kuitenkin aivan mainiosti Windows:lle sekä kaikelle oheistauhkalle mitä keksiikään asennella.. Käytännön eroista SSD vs momentusxt ei vain ole tuon taivaallistakaan haisua. Oman makunsa tekee asialle vielä se, että 60GB vertex2:n saa pari kymppiä kalliimmalla. Joka siis olisi pöytäkoneessa varmasti parempi käynnistyslevy, mutta vaatisi kuitenkin toisen kiintolevyn kaveriksi että sitä olisi tilaa jollekkin muulle kuin windows + ohjelmat ja lisäpalikat.

[Aji Inferno]

Kerrassaan loistava teksti SSD-levyistä ja kokemuksista, kiitokset. Jotain uutta tuli taas opittua.

Itseäni pihinä kiinnostaisi Seagate MomentusXT. Tuossa on perinteinen 2,5" 7200rpm 32MB välimuistilla oleva kiintolevy jonka kaverina on 4GB SLC SSD lastu. MomentusXT:ssä hyödynnetään jonkin sortin rautaan upotettua ohjelmallisuutta, jolla useimmin käytetyt tiedostot päätyvät SSD lastulle. Hintaa tuommoisella 320GB mallilla on tänä päivänä hieman yli 100e. 320GB riittää kuitenkin aivan mainiosti Windows:lle sekä kaikelle oheistauhkalle mitä keksiikään asennella.. Käytännön eroista SSD vs momentusxt ei vain ole tuon taivaallistakaan haisua. Oman makunsa tekee asialle vielä se, että 60GB vertex2:n saa pari kymppiä kalliimmalla. Joka siis olisi pöytäkoneessa varmasti parempi käynnistyslevy, mutta vaatisi kuitenkin toisen kiintolevyn kaveriksi että sitä olisi tilaa jollekkin muulle kuin windows + ohjelmat ja lisäpalikat.

Joo, tuo Momentus lienee kannettaviin aika ideaalinen vehje tällä hetkellä. Ei se testien mukaan mikään nopeusihme ole, mutta ne tiedostot, jotka sen flash-muistiin mahtuvat (4 gigaa ei ole paljon esim. W7-asennuksessa), varmasti latautuvat normaalia vikkelämmin. Aika namu kokoonpano pöytäkoneen käynnistyslevyksi olisi kaksi noita Vertexvortexeja RAID-0 kytkennässä. Syntyvä 120 gigainen levy riittää ohjelmien ja käyttiksen asennukseen hyvin, ja kaikki data sitten kannattaakin laittaa esim. Samsung F3 kiintolevylle. Se vain tuossa kytkennässä olisi huomioitava, että sen nopeus ylittää täysin useimmista tietokoneista (vielä) löytyvän SATA2-liitännän nopeuden. Vaaditaan siis hyvin moderni emolevy SATA3-liitännällä. Vauhtiakin sitten riittäisi noin 550 mt/s luku ja melkein sama kirjoituksessa... Puhutaanko nopeudesta?! 

[mohla]

Olipa hyvää tietoa SSD-levyistä! =) Sellaisen hommaaminen on pyörinyt aina välillä mielessä lähinnä tähän pöytäkoneeseen käyttiksen levyksi. Luulisi tuon 60GB riittävän, jolloin n. 120e investoinnilla selviäisi. Hyvä tietää noista hidastumisista.

Työläppäriä speksatessa yritin saada läpi ajatuksen, jos siihen olisi saanut SSD-levyn, mutta firman it-puoli ei moista hyväksynyt. Tai muutenkaan kuunnellut kaikkia speksaustoiveita saati sitten hyväksyttänyt tilattua kokoonpanoa ennen tilausta, kuten olin pyytänyt... Kyllähän tuollakin nyt CAD-apinoi ja töitä tekee, mutta vähän erilainen potentiaali olisi tuossa W510 Lenovossa neliytimisellä i7:lla olisi SSD-levyn kanssa. Aamulla koneen laitettua käynnistymään ehtii käydä vessassa, hakemassa kupin kahvia ja jutella mukavia työkavereiden kanssa ennen kuin kone on edes siinä kuosissa, että ohjelmia saa auki. Jotain ihmeellistä siinä masiinassa on, kun hidastuminen on jo tuossa vaiheessa puoli vuotta vanhassa koneessa. Lenovon ohjelmistobundle varmaan pääsyyllisenä win xp:n ohessa...

[Aji Inferno]

Olipa hyvää tietoa SSD-levyistä! =) Sellaisen hommaaminen on pyörinyt aina välillä mielessä lähinnä tähän pöytäkoneeseen käyttiksen levyksi. Luulisi tuon 60GB riittävän, jolloin n. 120e investoinnilla selviäisi. Hyvä tietää noista hidastumisista.

Työläppäriä speksatessa yritin saada läpi ajatuksen, jos siihen olisi saanut SSD-levyn, mutta firman it-puoli ei moista hyväksynyt. Tai muutenkaan kuunnellut kaikkia speksaustoiveita saati sitten hyväksyttänyt tilattua kokoonpanoa ennen tilausta, kuten olin pyytänyt... Kyllähän tuollakin nyt CAD-apinoi ja töitä tekee, mutta vähän erilainen potentiaali olisi tuossa W510 Lenovossa neliytimisellä i7:lla olisi SSD-levyn kanssa. Aamulla koneen laitettua käynnistymään ehtii käydä vessassa, hakemassa kupin kahvia ja jutella mukavia työkavereiden kanssa ennen kuin kone on edes siinä kuosissa, että ohjelmia saa auki. Jotain ihmeellistä siinä masiinassa on, kun hidastuminen on jo tuossa vaiheessa puoli vuotta vanhassa koneessa. Lenovon ohjelmistobundle varmaan pääsyyllisenä win xp:n ohessa...

Vinkkivinkki: SSD:n toisen polven levyjen (kuten esim. OCZ Vertex 2) hinta tullee kohta putoamaan aikalailla, sillä valmistajat ovat juuri siirtyneet uuteen, tehokkaampaan valmistusprosessiin. 60 gigaa muuten riittää hyvin, jollet asentele esim. isoja pelejä koneelle. Ne kun nykyään tuntuvat syövän jopa 10 gigaa per peli, jatkossa varmaan enemmänkin. Nuo alle 100 gigaiset SSD:t ovat jonkin verran hitaampia kuin isompansa, mutta ei niitäkään hitaiksi voi syyttää!

[mohla]

Vinkkivinkki: SSD:n toisen polven levyjen (kuten esim. OCZ Vertex 2) hinta tullee kohta putoamaan aikalailla, sillä valmistajat ovat juuri siirtyneet uuteen, tehokkaampaan valmistusprosessiin. 60 gigaa muuten riittää hyvin, jollet asentele esim. isoja pelejä koneelle. Ne kun nykyään tuntuvat syövän jopa 10 gigaa per peli, jatkossa varmaan enemmänkin. Nuo alle 100 gigaiset SSD:t ovat jonkin verran hitaampia kuin isompansa, mutta ei niitäkään hitaiksi voi syyttää!

Kiitos vinkistä! Eipä tuolla SSD:n ostolla kiirettä tässä, joten hyvin voi vähän katsella markkinoiden kehittymistä. =)

Tuo 60GB riittänee mun käytössä, kun käytännössä käyttiksen lisäksi sille en asentaisi kuin joitain apuohjelmia. Pelaamaan en ole ehtinyt enää vähään aikaan ja viimeksi kokeillessa tylsistyin johonkin GTA:han 5 minuutissa. =/

Itsesuojeluvaisto toimii sinällään, etten ole uskaltanut hommata Civ5:sta, koska siinä menisi unet. Vielä ei ole kaikkea toivoa menetetty, kun sentään jokin pelailu kiinnostaa. Toisinaan käy mielessä "maailman nuorin keski-ikäinen" -ajatus, kun tässä perheenisänä hääräilee chilien kanssa ja käy lauantai-iltaisin klo 20 hiihtämässä. Ja ikää oli 26...

[Aji Inferno]

Hyvä emolevy on iloinen asia!

Ja paska emolevy on loputon harmin aihe...

Molempia on tullut vuosien saatossa kohdattua, eikä laatu aina korreloi hinnan kanssa. Pitkään kulttimaineessa olleet DFI:n levyt esim. osoittautuivat kahteenkin otteeseen kovin hankaliksi arkikäytössä, koska ne oli nähtävästi suunniteltu VAIN ylikellotusta ajatellen. Eivät siis esim. aina käynnistyneet ilman vippaskonsteja. Toinen sitten posahtikin ennen aikojaan. MSI:n emoista ei myöskään ole kovin valoisia muistoja, vaikka myönnänkin, että muistoni ovat jo vuosien takaa. Viimeisimmät emolevyni ovat olleet merkkejä Asus - Gigabyte - Asus. Molemmilla on aika hyvä maine, eikä nyt ihan suotta. Kun aivan halvimpia malleja välttelee, noilla kyllä keskimäärin hommat sujuvat. Uskoisin ASrockin olevan myös ihan ok valmistaja tänä päivänä.

Viimeisin emolevyhankintani ansainnee kuitenkin pienen erikoismaininnan siitä, että se lienee paras koskaan (vielä) hankkimani emo. Siis Asus Crosshair IV Formula. Piirisarjana AMD:n tuorein ja paras 890FX/850SB, jota netin testeissä onkin kuvailtu mm. sanoin: "ylivoimaisesti paras piirisarja PC-markkinoilla". Eivät ihan paskaa puhu.

Asus lienee tällä hetkellä ainoa (?) emolevyvalmistaja, joka tuottaa AMD-alustalle myös kalliita, jopa erittäin kalliita huippuemolevyjä kilpailemaan Intel-leirin kalleimmiston kanssa. Homman huippuna on yli 300 euron (!) hintainen Crosshair IV Extreme -hirmu, joka on syönyt sellaisen määrän cybertestosteronia, että heikompaa hirvittää! Ei totisesti jokapojan lelu, mutta jos pelaamiseen tai ylikellottamisiin suhtautuu vakavasti, niin siinä on peli, jolla mopo tai Corolla "lähtee"!

Itse en tarvitse ihan moista ramboilua, vaan luotettavan ja tehokkaan alustan tietokoneeseeni. Niin päädyin edellisen pikkuveljeen, Crosshair IV Formulaan. Se on yli 200 euron hintaisena yhä selvästi kallein ostamani emolevy koskaan, eikä edes ominaisuusluetteloltaan mitenkään ihmeellinen moniin paljon halvempiin samankin valmistajan malleihin verrattuna. Mutta siinä ON puolensa...

Aiempi emoni, Gigabyten keskihintainen malli kerskaili siihen upotetulla ylimääräisellä kuparilla lämpöä yms. johtamassa. Olikin yllätys havaita, että tämä Asus on paljon vielä painavampi. Crosshair IV on myös täynnä led-valoja joka puolella. Ne ilmaisevat tietokoneen eri osien toiminnan, mahdolliset ylijännitteet ja kaikkea mahdollista. Koppa auki siis oikea joulukuusi. Ei vain näyttävää, vaan kätevää etenkin ongelmatilanteissa. Hankalat muistipiirit saa kuriin yhdellä napin painalluksella - niin Asus ainakin lupaa. Samoin kevyehkön ylikellotuksen automaattisesti. Ja mikä minut hämmensi, tämä emo tutkii puolestasi myös huokeammat 2- ja 3-ytimiset AMD:t, ja jos se havaitsee niissä ylimääräisiä toimivia ytimiä, se aktivoi ne lupia kyselemättä. Niinpä varaprosunani käyttämäni 2-ytiminen Phenom X2 555BE muuttui ensi käynnistyksellä 4-ytimiseksi... Ei lainkaan hullumpi yllätys! Ja kyllä, se toimii moitteettomasti.

Tämän emolevyn selvästi vaikuttavin ominaisuus tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä! AMD on ensimmäisenä valmistajana koskaan rakentanut 800-sarjan piirisarjoihinsa täydelliset lämmön- ja tuulettimien hallinnan järjestelmät. Asus on ensimmäinen valmistaja, joka on ottanut ne tässä mallissa käyttöön. Tulos on mahtava: tämä emolevy sisältää liitännät peräti 8 (!) tuulettimelle, joista jokaista (!) voi kontrolloida itsenäisesti, joko biosista tai ohjelmallisesti Windowsista (kaipa Linuxistakin). Pienen hetken asetusten kanssa leikittyäni käynnistin koneen uudelleen, enkä ollut uskoa korviani. Aiemmin aina jonkin verran ääntä pitänyt tehotyöasemani oli nyt käytännössä täysin äänetön! Käyttämäni 6 tuuletinta (2 prosessorille, 4 kotelossa) säätävät nopeuttaan lämpötilan ja kuorman mukaan nyt niin fiksusti, että mieleen tulee lähinnä kysymys: miksei asiaa ole hoidettu näin perhanan hienosti aiemmin ja muissa systeemeissä..?

Muutoin Crosshair IV Formula on nykyaikainen ja hyvin suunniteltu emolevy. Siinä ei ole mielettömästi ominaisuuksia vielä kalliimpien emojen tapaan, mutta se, mitä on, on tehty tinkimättömästi. USB3-liitännät ja Serial-ATA 3 levyasemaliitännät ovat uudessa tehoemossa itsestäänselviä. Mittauspisteet emolevyn jännitteille eivät ole kaikille tarpeen, mutta jos esim. epäilee virtalähteen viallisuutta, niistä voi olla arvaamaton hyöty. Äänentoisto hoituu Creativen X-Fi äänipiirillä, jonka pitäisi täyttää vähän vaativammankin toiveet. Itse korvaan sen peleissä heikommalla, mutta musanteossa loistavalla M-Audion äänikortilla.

Se "iso kysymys" leijuu kuitenkin ilmassa. Miksi maksaa paljon emolevystä, joka vanhenee kesään mennessä AMD:n uuden Bulldozer-prosessorimalliston myötä? Ne kun ilmeisesti eivät enää toimi nykyisissä emolevyissä. Pirun kauan AMD onnistuikin säilyttämään yhteensopivuuden Socket AM2, AM2+ ja AM3 -sukupolvien välillä. Jossain vaiheessa irtiotto on kuitenkin tehtävä, kuten Intel on tehnyt jo moneen otteeseen samassa ajassa. Se maksaa meille kuluttajille, mutta mahdollistaa uusia asioita.

Kunkin vallitsevan tekniikan "viimeiset" mallit ovat yleensä loppuun asti hiottuja. Sama pätee tietokoneisiin. AMD:n Phenom-linja mitä todennäköisimmin päättyy hiljan julkaistuun Phenom X6 1100T 6-ydinprosessoriin. Se ei kuitenkaan ole mikään väheksyttävä vempain, vaikka Bulldozer sen kohta korvaakin ja pyrkii antamaan Intelin Sandy Bridgeille vakavaa nenäjammua. Nämä viimeiset Phenomit voi helposti kellottaa yli 4 gigahertsin, mikä 6 ytimellä tarkoittaa aika perkeleellistä tehoa sovelluksessa kuin sovelluksessa. Sellaista konetta ei ole mikään pakko päivittää saati vaihtaa hyvään aikaan. Enintään uusi näytönohjain tai pari, kolme, kehiin - ja taas mennään!

Vaikka Asus Crosshair IV Formula onkin markkinoitu himopelaajille ja ylikellottajille, uskallan suositella sitä lämpimästi myös kaikille, jotka arvostavat luotettavaa, erittäin viileänä ja silti hiljaisena käyvää tehokonetta.

[Aji Inferno]

Uskaltauduin sitten päivittämään ensimmäisen polven miniläppäriin, eli Acer Aspire One 150:een Windows seiskan mukana tulleen XP homen tilalle. Laite oli lähinnä uskomattoman hidas niin käynnistymään, sammumaan, kuin kaikessa muussakin. Edes SSD-levy (Kingston SSD-Now!) ei käytännössä vaikuttanut mihinkään, koska Intel Atom prosessori ja laitteen surkea Intel-piirisarja levyohjaimineen eivät kerta kaikkiaan jaksa siirtää tietoa edes halvan ja vanhentuneen SSD-levyn tahtiin. Todistetta? No, W7:n levyindeksi SSD:lle on 5.9, mikä on sama kuin tavallisella modernilla kiintolevyllä.

Odotukset eivät siis olleet korkealla - W7:aa on sanottu miniläppärille liian raskaaksi. Oli vain yksi tapa ottaa asiasta selvä...

Asennuksesta liikkuu netissä kauhutarinoita. W7:n väitetään olevan kykenemätön löytämään oikeita ajureita miniläppärien hieman eksoottisiin komponentteihin.

Että miten homma meni? Tietysti hienosti! Asennus kesti juuri niin kauan kuin USB-DVD-ROM aseman kautta tieto saattoi liikkua, eli siinä tunnin verran kaikkiaan. Minkäänlaisia vaikeuksia ei ilmaantunut; äänet, WLAN, kaikki toimi laakista. Jopa W7:n aika raskaasti näytönohjainta kuormittava Macmainen (hieno) käyttöliittymä toimi hämmästyttävän ripeästi surkean tehoisesta Intel-näytönohjaimesta huolimatta.

Ensituntuma oli siis suorastaan häkellyttävän positiivinen. Laite käynnistyi selvästi nopeammin ja tuntui esim. Chromen kanssa selaillessa selvästi aiempaa vikkelämmältä. Tahmailu oli lähes kadonnut. Jotakuinkin pakolliseksi viruskilleriksi valitsin mikkisoftin oman, kevyeksi tiedetyn "Security Essentialsin". Se kieltämättä hidasti konetta hieman, joskaan ei pahasti. Veikkaan tosin, että raskaammat virustelijat laittaisivat miniläppärin polvilleen käyttiksestä riippumatta.

Akkukesto parani selvästi; W7 tuntuu hoitavan homman XP:tä tehokkaammin. Mikään ei tunnu huonontuneen. Kone tuntuu tavallaan kuin uudelta huimasti parantuneen ulkonäön ja käytettävyydenkin puolesta.

Entä mitä W7 miniläppärissä sitten vaatii? Tässä vehkeessä on itse päivittämäni (ja samalla maksimi) 1.5 gigaa. Se riittää loistavasti kaikkeen mitä minikoneella ylipäätään haluaakaan tehdä. Minkäänlaisia ongelmia ei ole ilmennyt muistin suhteen. Veikkaisin, että 1 gigallakin hommat hoituu. Vähemmällä en yrittäisi.

Sitten on se pakollinen filosofinen kysymys siitä, miksen päivittänyt "evil empiren" sijaan Linuxiin? Syitä on monia. En erityisemmin pidä linukasta - paitsi ideologian puolesta. Vaikka virittelen ja rakentelen koneita kaiken aikaa, pyrin paremminkin Applemaiseen yksinkertaisuuteen tietokoneen käytössä. Että asiat vain toimisivat. W7 ei ole täysin ongelmaton, eikä aivan Macin tasoa yleisessä simppeliydessä, mutta lähelle päästään. W7 on oikeasti jo hyvä käyttis. Mitä en olisi uskonut sanovani Windowsista...    Linuxin kanssa kaikki pitäisi opetella alusta, enkä oikein viitsi ryhtyä siihen savottaan.

Käytännön syy on se, että tarvitsen työ- ja muihin hommiin ohjelmia, joita ei linukalle ole - eikä edes niiden kanssa yhteensopivia vaihtoehtoja. Se on sitten oma lukunsa, voisiko esim. Chrome OS olla jatkossa tällaiselle pienitehoiselle kevytkoneelle hyvä vaihtoehto. Vähän epäilen, tuleeko esim. ajuritukea, mutta saa nähdä.

[Aji Inferno]

Tarvitaanko useita suoritinytimiä ihan oikeasti?

Tässä kysymys, josta ollaan montaa mieltä. Esim. Intel on lähtenyt uusilla i3 ja i5 suorittimillaan siitä, ettei normaali käyttäjä todellakaan tarvitse muuta kuin mahdollisimman räyhäkkään (ei viittaus foorumin käyttäjiin ) suorituskyvyn yhdellä tai kahdella ytimellä, ja muuhun (virustutkat, palomuurit, pikaviestimet, kaikki mitä hyvänsä porukalla pyöriikin ns. taustalla) tulee toimeen vähemmälläkin.

Tätä kirjoittaessani (6-ytiminen 4 GHz AMD Phenom II) katselen samalla mainiosta AMD Overdrive -sovelluksesta sitä, mitä tässä pääkoneessani oikeastaan tapahtuu. Laite käy ylivoimaisesti suurimman osan aikaa ns. tyhjäkäynnillä, eli kellotaajuus on 991 MHz, käyttöjännitteet reippaasti alennetut energiansäästön nimissä, ja ainostaan yksi kuudesta ytimestä herää silloin tällöin tekemään jotain edes hitusen "vaativampaa". Ehkä virustarkastusta. Ehkä levyneheytystä. Ehkä muuta. Kuka näistä tietää?

Mutta vitsi on siinä, että näin Opera (6 sivustoa siinä auki) ja Word 2010 päällä (hyvin iso dokumentti auki), työkoneeni käyttää alle 1 GHz tehoa ja selvästi haukottelee tekemisen puutteessa... Prosessorikuorma on Windows 7:n oman monitorin mukaan 3%. Siis 3 prosenttia! 

Että toimiiko silti ripeästi? Saatte uskoa! Minkäänlaisista viiveistä ei voi edes puhua, ellei sitten netti takkuile. Sille ei nopeinkaan tietokone voi mitään.

Mihin sitten tarvitaan 4 gigahertsiä ja kuutta prosessoriydintä, jos kerran tällainen varsin tyypillinen käyttötilanne ei käytä edes yhdestä ainoasta, 1 gigahertsin nopeudella kuin murto-osan?

Siinäpä se. Kyse on hyvin pitkälti samasta kuin autoissa: voimavaroista esim. hätätilannetta varten. Myöhään viime yönä surffasin nettiä ja kirjoittelin kaikenlaista tuttuun tapaan, kun yhtäkkiä päähäni tuli pakata 7-Zip ohjelmalla 4 gigatavun kokoinen lähinnä videomateriaalia sisältävä kansio. Siinä sitten jatkoin hommiani täysin normaalisti, kunnes huomasin yhden kummallisen jutun: pakkausoperaatio, jonka olisi pitänyt olla jo aikoja sitten ohitse, olikin vielä iloisesti kesken. Kone toimi täysin normaalin ripeästi, joten en vaivannut asialla päätäni sen enempää. Sitten mielessä alkoi raksuttaa...

Otin Windowsin tehtävänhallinnan auki, ja kuten jo epäilinkin, huomasin kaikkien kuuden prosessorin käyvän 100% teholla 4 gigahertsillä. Vastasi siis jotakuinkin täyskaasukiihdytystä Ferrarilla 200 km/h nopeudessa. Sitten muistin: ajastettu back-up oli lähtenyt käyntiin, ja olin ohjeistanut sen käyttämään kaikki koneen tehot viimeistä hertsiä myöten, jotta valtavan tietomäärän pakkaus ja varmistus ei veisi ikuisuuksia. Ja konehan teki työtä käskettyä...

Oli jännä juttu huomata, miten AMD:n taannoiset puheet ilmiöstä nimeltään "megatasking" ovat jo totta! Suurimman osan aikaa emme ehkä tee kovinkaan raskaita juttuja, mutta jotkin - yhä yleistyvät - tehtävät, kuten juuri pakkaava varmuuskopiointi, videoiden ja valokuvien käsittely, yms. vievätkin sitten kaiken mahdollisen tehon minkä vain voimme niille antaa! Oma tilanteeni oli juuri "megataskingia" - "multitaskingin" isoveljeä. Kirjoittelin nettiin ja Wordilla, ja siinä ohessa sivumennen päätin pakata 4 gigaa videota - samalla kun koneeni oli varmuuskopioimassa neljän ison kiintolevyn järjetöntä datamäärää tehokkaimmalla mahdollisella pakkauksella!

Pisteet toisaalta koneelle, toisaalta käyttöjärjestelmälle siitä, että aivan järjettömän raskas ja pitkäaikainen kuorma tapahtui minulta piilossa niin, etten edes huomannut minkään hidastuvan normaalissa työskentelyssäni!

Monille ja tehokkaille ytimille on siis käyttöä. Ne ovat usein se tekijä, joka ratkaisee sen, hidastuuko tietokoneesi lähes käyttökelvottomaksi raskaan operaation aikana, vai ei. Ne ovat ne ylimääräiset hevosvoimat, joilla ohituksesta tulee turvallinen.

[jla1710]

Itse ajelen samalla prossulla (tosin kellotaajuus 2,7 GHz) ja 8GB muistia. Tällä hetkellä auki:
- Chrome; 13 välilehteä
- resurssienhallinnasta 3 instassia
- media player soi
- Command prompt
- Yksi suuri PPTX esitys Powerpoint 2010:ssä
- Kaksi raskasta Vmvaren virtuaalikonetta (kummassakin 2GB muistia käytössä; MS SQL server 2005 Standard ja raskaita tietokantasovelluksia)

Kaikki toimii normaalisti ja mikään ei hidastele. Molemmat virtuaalikoneetkin toimivat kuin ihmisen mieli. Täytyy totuuden nimissä myöntää, että kun potkaisee noi virtuaalikoneet käyntiin niin hetken yskähtelee
Muistin käyttö tällä hetkellä keskimääräin 82% ja prossukuorma noin 8%

Edit: Ja muuten mun puhelimessa on 1 GHz prossu HTC desire HD on ihan loisto luuri!