Koira- ja kissaihmiset

[Aji Inferno]

Mm. Adolf Hitlerin on sanottu vihanneen kissoja, koska näitä ei voi hallita. On paljon eläinrakkaita ihmisiä, jotka pitävät yhtälailla molemmista (kuten myös heitä, jotka eivät piittaa kummistakaan). Silti yllättävän usein, jos kysyy uudelta tuttavuudelta kummasta eläimestä tämä pitää enemmän, vastaus kertoo jotain epämääräistä mutta oleellista myös tämän ihmisen luonteesta ja arvoista.

Karkeasti ja tietoisesti yleistäen (ja kärjistäen), moni kohtaamani ns. koiraihminen on tehokas ja organisoitunut, pitää järjestyksestä ja joissakin tapauksissa myös vallasta ihmisiin, eläimiin ja asioihin. Kun asian kerran tunnistaa, monista uusista tuttavuuksista voi kysymättäkin suoraan tietää, että he ovat koiraihmisiä.

Yhtä kärjistäen, kissat edustavat konkreettisesti ja symbolisesti vapautta ja tietynlaista anarkiaakin. Samoin moni niiden omistaja (filosofinen kysymys: voiko kissaa koskaan "omistaa?"). Kissaihminen ihailee juuri samoja asioita kissassa, mitä koiraihminen voi inhota: yksilöllisyyttä, itsetietoisuutta, haluttomuutta sopeutua sääntöihin ja ryhmiin, kurittomuutta, vapaudenhalua. Kissa ei mielistele eikä anna anteeksi. Koira palaa aina uskollisena mestarinsa luo, vaikka tämä olisi paha.

Mitä koiraihminen voisi pitää koiran aitona uskollisuutena, kissaihminen voisi pitää silkkana typeryytenä (hyväksyä mitä tahansa kritiikittä). Kaksi puolta, kaksi "totuutta".

Ajatteleeko hyvä palvelija omilla aivoillaan vaiko vain tottelee sokeasti? Entä hyvä sotilas? Konfutselainen maailmankatsomus suosisi koiraihmisiä, jotka hyväksyvät hierarkian ja sääntöjen mukaisen elämän. Ja silti juuri Aasiassa syödään koiria, jotka elävät konfutselaisesti!

Niinpä. Onko olemassa "kissaihmisten" filosofioita? Taolaisuus? Buddhalaisuus? Mitä tuumaatte?

Jokainen voi vetää rajan mihin haluaa, mutta se on olemassa. Se ei vaikuta läheskään kaikkiin ihmisiin, vaan lähinnä molempien "ryhmien" tietynlaisiin ääripäihin. Tässäpä siis keskustelulle aloitus!

[Tapolan Tulikeppi]

Kissoista ehdottomasti enemmän.. Juurikin se itsepäisyys on hieno piirre, joka osoittautuu esim sillä ettei kissaa voi käskeä tulemaan luokseen. Raivostuttavaa toki kun katti on pöydällä, jossa sillä ei olisi mitään asiaa, tai syömässä tunteella kasvatettua kasvia. Eikä huutaminen auta, vaan täytyy kävellä melkein kosketus etäisyydelle ennen kun kissa lähtee pakoon. Silloinkin vain "lönkötellen" karkuun, kuin vttuillakseen.

Tuon luonnehdinnan kissa/koira ihmisistä kyllä hylkään omalla kohdallani, koska löydän koiraihmisen piirteitä itsestäni... Liekkö sitten niin että koirakin olisi kiva lemmikki jos se ei haukkuisi ja sitä pitäisi viedä 3 kertaa päivässä ulos. Toki kissoissakin hoitamista on ja se kissanpissa haisee poikkeuksetta joka kodissa jossa kissa asustaa.

[Sauli Särkkä]

Molemmat elukat toimii, kunhan osaavat käyttäytyä kunnolla, ts. koulutus ja luonne ratkaisee. Kissa ei saa olla liian nössö, mutta sen ei tule myöskään kiipeillä ruokapöydällä nuolemassa voita (meidän Carvinen niin aikoinaan teki ja kerrasta oppi olemaan nuolematta, kun Tabascoa maistoi..). Paikka porukassa on hyvin tiedossa ja tällä hetkellä meidän katinmötkäle elelee kissanpäiviänsä anoppilassa, reilun kilometrin päässä. Omakotitalossa kissalla on paremmat oltavat ja isot piha-alueet reviirinänsä.

Koirat sensijaan tulee kouluttaa hyvin. Karmea päätön räksytys ja minkäänlainen pureminen ei kuulu aikuisen koiran normaalisti ihmisiin kohdistuviin toimiin. Leikki ja koulutustilanteet toki erikseen, mutta koiran paikka on lauman hännillä - mutta ei kuitenkaan alistettuna. Ihmiset käskee, koira tottelee, kunhan ei simputa. Koiraa voi myös opettaa ilman fyysistä väkivaltaa, jota ei kaikki kasvattajat/kouluttajat älyä.

Ugh, olen typottanut.


-Sale

[Eija]

Koirista eniten, kissoille olen allerginen.

[escargo]

Kissat on ihan ok jos asuu maalla jossa ne voi kulkea vapaasti ulkona. Sisäkissoja ei voi sietää, ne rötvää vaan päivät pitkät ja haisee kusilaatikkoineen. Koirat on mahtavia, meinaan joskus sellasen hankkia.

[wille]

Koirat lähempänä sydäntä. Lapsesta asti ollut kotona koira ja eiköhän joku piski vielä istu vieressä sittenkin kun (reippaan neljännesvuosisadan päästä... :roll: ) viettelen eläkepäiviä kartanossa, takkatulen ääressä, kiikkustuolissa ituskellen ja piippua poltellen...  :wink:

[BuRaX]

Koiraihminen olen. Sisäkissoissa ei mitään vikaa ole, mutta ne kenkiin kuseksivat naapurin kisulit ei herätä kovinkaan lämpimiä tunteita.

Siinä oma hauveli.

[Noli Me Tangere]

Siinä meidän pieni peto. Ahne ja vihainen mutta samalla leikkisä ja komea parivuotias suomenpystykorva.

[Aji Inferno]

Tähän asti kyselyn tulos vastaa käsitystäni siitä, että koiraihmisiä on enemmän kuin kissaihmisiä... Mielenkiintoista nähdä millaiset loppunumerot saadaan!

P.s - itse olen kissaihminen. Koirien käytösmaailmaa en oikein ymmärrä ja siksi välillä hiukan pelkäänkin. Sitäpaitsi, koira ei osaa kehrätä!

[BuRaX]

Kyllä koirakin kehrää, joka ei ehkä teknisesti ottaen välttämättä olekkaan kehräystä, hyrinää kuitenkin.

[Aji Inferno]

Kyllä koirakin kehrää, joka ei ehkä teknisesti ottaen välttämättä olekkaan kehräystä, hyrinää kuitenkin.

Niin, on kieltämättä olemassa hyvin "kissamaisia" koirarotujakin! Ystäväni pienikokoinen, harvinainen koira esim. ei hauku ja elää perheen kissojen kanssa melkein yhtenä niistä!

[BuRaX]

Tätä kehrääjää en sanoisi pieneksi. Haukkuu hyvin vähän.
Rohkenen epäillä toimeentulevuutta kisulien kanssa. :lol:

[Aji Inferno]

No, itse rakastan luontoa ja periaatteessa kaikkia eläimiä - tietoisena siitä, että moni niistä haluaisi kohdatessaan syödä minut.  

Kyllähän minäkin monista koirista pidän. Oma luontoni on vain paljon lähempänä kissaa!

[Sauli Särkkä]

Dii. Tämmöinen katti se Carvinen on.



Koiria sensijaan löytyi meiltä ja vaimon vanhemmilta Jami (alinna) ja Evita (tuolilla). Jamin matka päättyi pari vuotta takaperin ja Evitan reilu kuukausi sitten.



Nyttemmin porukoille on päätynyt uusi dogi, Wanda. Siitä ei satu olemaan kuvaa.

Jos kuvat eivät toimi, niin voi voi. En muista antaako tripod suoralinkittää..


-Sale

[Aji Ungreat]

Mukavan näköinen kissa! Ja kissoista olisi kysyttävääkin. Siskoni puolesta täälläkin kyselen, että kuinka kalliiksi yhden kissan "kasvattaminen"/elättäminen jne. tulee? Kiipeilytelineen rakentaisin hälle minä, kaupoissa luultavasti ovat aivan ylihintaisia. Eli siinähän on ruoat, kissanhiekka, ja muut pelit ja rensselit, lelut ja sellaiset. Eli onkohan se edullista. Tietenkään tuohon ei voi sanoa mitään tarkkaa mutta alustavaa, vihjailevaa kommenttia voi heittää niiltä joilla on kissa ollut.

[Sauli Särkkä]

Eipä siihen tosiaan tarkkaa summaa osaa sanoa, mutta muutaman kympin luokkaa se on kuukautta kohden. Ruoka ei ole mitenkään mahdottoman hintaista, jos ruokkii kuivamuonan ja purkkitavaran sekoituksella. Kissahiekan osalta vaihtoehtoja on useita, meillä on ollut käytössä puupellettiä ja paria muuta vaihtoehtoa.

Raapimispuun osalta TSI on päivän sana. Tosin, jos telineen tolpat päällystää esim. käyttäen manillaköyttä, kertyy sille äkkiä hintaa. Normaalit huopakankaat, jne. tuppaavat kulumaan käytössä nopeasti, mutta ne onkin helppo jopi uusia jos käyttää niittejä kiinnityksiin. Uuden kankaan voi jopa laiskana kääräistä vanhan päälle ja eiku niittiä perään. Kangasliikkeistä löytyy aika hyvin pitkiä ja jäykkiä pahviputkia, joiden sisuksiin voi asentaa puuta, jolla kiinnitykset hoituu kunnolla.


-Sale