Lainaus käyttäjältä: Huru-ukko - heinäkuu 20, 2014, 22:08:46 ip
Lämpötila oli tuossa mallissa 30-35 astetta. Lämmitin ei ole sisällä, vaan muutaman sentin päässä saavista.

Jos tuntuu että on liian kova lämmöt, niin lämmitintä kauemmas, jos siinä ei ole säätöä.
Voin tietty ottaa kuvankin huomenna......Yritän muistaa.

Hulluko sellaista sisällä Lähinnä ajattelin, miten herkkään tarttuu tuollaiset kuivattavaan tuotteeseen kiinni. Mutta jos on kuitenkin noin selkeästi maksimikäyttölämpöjen alapuolella, niin eipä kai siinä sitten mitään sen kummempaa pitäisi olla.

No niin. Yli 10 vuotta on vanha kuivurini toiminut ihan moitteetta. Nyt on alkanut ilmetä sellaista moitteen sanaa, että mikäli sillä yrittää kuivata jotain märempää (esim. omenalohko), niin palaset tarttuvat kiinni ritilöihin. Siinä saa sitten kirota kuin turkkilainen kun yrittää saada niitä ns. helvettiin siitä ja silti puolet jää kiinni.

Neuvoja, ideoita, kotikonsteja? Ei oikein viitsisi muuten toimivaa peliä lähteä poistamaan käytöstä.

Lainaus käyttäjältä: Huru-ukko - lokakuu 31, 2011, 15:03:01 ip
Sieniä olen kuivatellut 40l saavissa, jonka kylkeen alas on tehty reikä autonsisätilan lämmitintä varten. Kuivaustelineenä taas marjojen puhdistusritilä pyöreä. Pidikkeeksi ritilälle käy vaikka ohut keppi jolle porataan reiät saavin kylkeen ritilän ollessa mukana asennuksessa. Ämpärillinen suppiloita tai tatteja yms...kuivaa rapeiksi obauttiarallaa 12h....Lämmittimen mallit ja tehot ratkaisee myös, omassani on vain  kylmä, lämmin ja kuuma, lämmin on riittänyt. Tuota varmaan voi soveltaa chileihinkin. Periaattessa kaikki on vielä useimmilla olemassa olevaa tavaraa, tosin saavi soveltuu vedenkantoon huonommin tuunauksen jälkeen  .

Mieleen nousee kysymys siitä, mihin lämpöihin saavi päätyy. Monissa saaveissa on maksimikäyttölämpötilaksi ilmoitettu 60 astetta. Kokemus on osoittanut, että saavi kestää kyllä 60 astetta ja yli esim. mitenkään erityisesti lötkistymättä (en ole saanut sankoa sen kummemmin sulamaan kiehuvalla vedelläkään, siinä vain pehmentyy), mutta sellainen kysymys itsellä herää, että mitä siinä 60 asteen yläpuolella sitten alkaa tapahtua. Että alkaako muovista haihtua esimerkiksi pehmittimiä tai vastaavia, kun käyttölämpötila ylittyy kovinkin härskisti? Tämä ei siis missään nimessä ole tieto, vaan pelkkä heräävä kysymys, johon itse haluaisin vastauksen ennen kuin "uskaltaisin" tällaista ratkaisua lähteä soveltamaan.

Siltä varalta että asia vielä kiinnostaa, niin olen käyttänyt ksantaania töissä erinäisiin tarkoituksiin, enkä sen kokemuksen perusteella kyllä keksi, miten ksantaania voisi käyttää säilöntäaineena. Jo pieni pitoisuus johtaa sellaiseen hyytelömäiseen sotkuun että oksat pois, ja ksantaanigeelit ovat unohdettuna alkaneet puskea hometta jokseenkin nopeasti. Kysymyksessä ei tosin ollut elintarvikkeissa käytetty laatu.

Jos tavoitteena on saavuttaa säilyvyyden sijasta ennemminkin sakeutta, niin siihen käy pektiini. Sitä saa ns. perimätiedon mukaan apteekista jauheena, jos ei halua sokeriseoksessa ostaa. Tiedä jos saa ksantaaniakin. Mikäli säilöntäaineet ovat enneminkin plussaa kuin miinusta, niin hilloamisaikaan marketeista saa erilaisia hyytelöimisvalmisteista (esim. Melatin), jotka eivät myöskään sisällä ainakaan suuria määriä sokeria.

Selvisikö, miksi pitävät kuihtumista mikrobitoiminnasta johtuvana?

Kysymys tulikin jo otsikossa =DD

Laimentaisi suuren SK:n (pigmenttiperustaista) voidetta pulloon ja suihkuttaisi. Ja onhan niitä suoraan suihkuteltaviakin olemassa.

Tuli vaan yksi päivä mieleen, kun pistin yhden chilin kärventymään, kun harson virittely ei kys. kohdassa ollut mahdollista.

Lainaus käyttäjältä: kassu86 - heinäkuu 04, 2014, 08:29:50 ap
oisko kellään lahjoittaa vaniljan pistokasta? haluaisin sellaisen noiden perhosien kanssa.

Meitsin vanilijalle kävi hieman huonosti erinäisistä omiin feilauksiini liittyvistä syistä. Ai mitenniin ei ole hyvä jos vanilijan latvan työntää kasvualustan joukkoon, häh?

Näin ollen pistin lähes koko heinän pistokkaiksi aivan hiljattain. Aika näyttää, ovatko pätkät sellaisessa kunnossa että niistä löytyy tarpeeksi virtaa juuren pukkaukseen.

Mikäli näin onnekkaasti on ja pistokkaista muutama lähtee kasvattamaan juurta, niin voihan tuosta lähettää.

Tila on vakiovalituksenaiheeni, 2 ihmistä romuineen, 54 neliötä, 3 akvaariota, kitaransoittokamat ja kasvit. Parveke onneksi löytyy...

Vaatekaappikasvatus on poissuljettu vaihtoehto, koska kaikki kaapit ovat täynnä

Edellisen asunnon aikana (44 neliötä ilman parveketta) tehtiin teline näille rehuille. Olen ennenkin pastennut kuvan, mutta tässä sen osoite https://dl.dropboxusercontent.com/u/67028665/chiliteline.jpg (en jaxa muistella, miten kuvia lisättiin suoraan foorumipohjaan, pahoitteluni)

Eli loisteputkivalaisin nostettavissa ja laskettavissa ketjun avulla, akvaario on kätevästi telineen alla ja altaan molemmilla puolilla on myös tilaa kasveille. 40cm leveä, 190 cm pitkä, tuleva, osiin purettavissa. Olen ollut oikein tyytyväinen ratkaisuun, joskin akvaarion sisustaminen on välillä vähän epäergonomisuuudessaan kiroiluttavaa puuhaa, ja tottahan se on, että ei tuollaisessa mitään jättikasveja kasvatella.

Orkidea hydrossa.

Haluan.

Minulla on tuossa yhdellä pöydällä neljä orkideaa, ihan perhoskämmekkäbydribejä ja vanilja. Viides makaa ruukuttomana kylppärin lattialla, kävin nimittäin dyykkaamassa sen taloyhtiön bioroskiksesta männäviikolla. Ajattelin rakennella tästä dyykatusta ressukasta hydrokasvin ja viedä sen töihin, kun tuolle orkideapöydälle ei enää mahdu. Noiden kasteleminen on jo nytkin vaikeaa, enkä tod. jaksa joka toinen viikko ottaa niitä tuosta pois ja upottaa johonkin paljuun dokaamaan hookaksoota.

Herra Googlen konsultointi osoitti, että tyypillinen ratkaisu on "semi-hydroponics", eli chilistelijöiden kielessä passiivihydro. En oikein lämmennyt tälle ajatukselle juurten likoamisen takia ja myös siksi, että olen yrittänyt orkidean kasvattamista semihydossa. Oli jotenkin tosi limaisen oloista touhua.

Ajattelin ottaa Paulinan, korottaa pohjaa ja tehdä wanhan kunnon ebb&floodin piittaamatta hittojakaan siitä, miten vaikeaa pumppua on tuollaisessa huoltaa yms. Puran sitten koko paskan jo jumii kovin pahasti.

Haasteena on se, että netistä ei juurikaan tunnu löytyvän ohjeistusta esim. NPK:lle tai EC:lle tai pH:lle tai oikeastaan juuri millekään muulle. Kuten esimerkiksi sille, miten usein kannattaa ajastaa tulva. Kerran päivässä? Kerran viikossa? Ajattelin alkuun kahta kertaa viikossa, mutta kokemuksia otetaan vastaan, jos on tarjota.

Eli onko kenelläkään kokemusta näistä asioista?

I have never chanced a plant from a hydro to soil but when some of my plants is having trouble with its roots, I often vut the plant down or remove leafs and the plant recovers.

The idea is the same than with keeping the plant in shade. Water evaporates from leafs, and naturally much leaves means much evaporation. Roots may not be able to take enough water in to -> hanging leafs.

Less sunlight and/or less leaves = less evaporation = roots can keep up better

Try not to keep the soil too wet. Too much water can cause all kind of trouble in the roots, and the condition of the plant may get worse, not better.

Lainaus käyttäjältä: Juso - kesäkuu 21, 2012, 09:58:30 ap
Ja tuohon alkaliseen veteen liittyy (kenties aina?) voimakas puskuri, joka sen ongelman tekee. Vai onko nämä saman asian kaksi puolta, en osaa sanoa kun kemisti en ole.

Kyllä? Ei? Tai siis, en ihan ymmärtänyt

Puskurointiin vaikuttaa aineen määrä, puskuroiva aine (eri aineet pyrkivät puskuroimaan eri pH-arvoon) ja mahdollisesti myös muut läsnäolevat aineet tai olosuhteet. Juuri mm. karbonaateilla vaikuttaa esimerkiksi se, minkä verran hiilidioksidia liuos sisältää. (Karbonaattien tapauksessa syynä on tasapainoreaktio, jossa CO2-määrä vaikuttaa tasapainon sijaintiin).

Puskuriliuoksen toiminnasta voi lukea vaikkapa wikipediasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Puskuriliuos . Jos reaktioyhtälöt eivät oikein avaudu, niin yksinkertaistaen voisi sanoa niin, että puskuroinnissa puskuroiva aine "uhrautuu" reaktiolle muiden aineiden puolesta, mutta tämä aine sattuu olemaan sellainen, jonka suurikaan määrä ei tietyistä kemiallisista syistä vaikuta liuoksen pH-arvoon sen jälkeen, kun tietty pH-arvo on saavutettu.

Liuos voi olla siis erittäin emäksistä, vaikka puskuria ei olisi käytännössä ollenkaan.

Toisaalta hyvinkin neutraali liuos voi olla erittäin hyvin puskuroitu.

En usko, että kovinkaan suuri osa ongelmasta on alkalisessa vedessä, koska sen puskuri on suhteellisesti ottaen helppo kuluttaa pois pH-downilla. Jonkinlaista puskuria tulee kuitenkin lisää sorasta, liekö sitten tosiaan noita karbonaatteja, kun KH-kohosi.

Ehkäpä ei niinkään saman asian kaksi eri puolta vaan sama asia eri paketissa?

Lainaus käyttäjältä: Juso - kesäkuu 21, 2012, 21:52:16 ip
Voisitko vielä kiteyttää sen pointin näiden kokeiden jälkeen (mielestäsi). On niin paljon informaatiota että hämärtyy tuo johtopäätös.

En minä tiedä, onko tässä nyt sen kummempaa pointtia Tarkoitus oli vain kokeilla, miten sora vaikuttaa.

Mutta jos nyt jotain pointtia yrittää vääntää, niin se on noissa kuvaajissa. Ensimmäisestä näkee, että pH nousee melko nopeastikin alkuvaiheessa ja asettuu tuonne seiskan ja kasin välille, eli vähän turhan korkealle chilinkasvatusta ajatellen. Voi päätellä, että ebbissä juurten kokema pH muuttuu vielä paljon nopeammin määristä ja aineensiirrollisista syistä johtuen.

(Jos minulla olisi paljon rahaa, aikaa ja kasvatustilaa, testaisin seuraavaksi ebbejä niin, että tulvien välillä on melko pitkä aika ja toisessa ebbissä soraa, toisessa pH-arvoon vähemmän vaikuttavaa materiaalia. Koska minulla ei ole rahaa eikä kasvatustilaa, ja ajankin kanssa on niin ja näin, jää ainakin toiseen kertaan.)

Tuo toinen kuvaaja sitten vihjailee siihen suuntaan, ettei pH:n muutoksen kannalta ole oikeastaan väliä, liottaako ("kalibroiko") soraansa vai ei, ja jos liottaa, niin sillä ei ole ainakaan pitkällä liottamisajalla sen ihmeempää merkitystä, käyttääkö happamaa vettä vai vesijohtovettä.

Koska liotettu ja liottamaton nostivat ainakin tässä testissä pH-arvoja käytännössä aivan samalla tavalla, ei ole aivan helppo keksiä, miksi lyhympi liottamisaika muuttaisi tilannetta mihinkään.

Lainaus käyttäjältä: bluesman - kesäkuu 20, 2012, 22:19:21 ip
Hydrosoraa käytettäessä esim ebbeissä ei pH:lla ole merkitystä. Kunhan sora on aluksi huuhdeltu hienosta pölystä ei muuta kun pyttyyn vaan. pH asettuu 6,5 paikkeille parissa päivässä oli lähtötaso mikä vaan. En ole säätänyt pH:ta resoissa mitenkään kun lopputulos on kuitenkin sama. Rakennuslecasora onkin sitten toinen juttu.
Ehkä hyvin alkalisilla pohjavesialueilla kuten esim Juson Saarenmaan plantaasilla veden lähtöpH vaikuttaa merkitsevästi. Suomen oloissa ei yleensä tarvitse miettiä veden laatua.

Tämä on tietty se toinen näkökanta ja ainakin minua tämä testi vakuutti siitä, ettei liottamisella oikeastaan ole merkitystä.

Mutta ebbissä pitäisi minusta ottaa huomioon se, ettei reson pH kerro välttämättä kerro suoraan siitä, mikä on tilanne kasvatustilassa. Soran pH:ta nostava vaikutus ei tietenkään resossa näy samalla tavalla kuin sangossa liotuksen aikana, saati sitten kasvatustilassa tulvajaksojen välillä, jolloin veden ja soran suhde on aika kovasti erilainen ja kontakti myös eri luokkaa.

Voi minusta melko turvallisin mieli olettaa, että soran vaikutus kosteuteen kasvutilassa on rutosti suurempi kuin resossa olevaan veteen. On kuitenkin sen verran eri asia huuhdella soraa vedellä ja mitata veden pH:ta kuin tarkastella soraan "juuttuvan" veden pH:ta, vaikka juuri jälkimmäistä kasvi suurimman osan ajasta kokee.

Osa 2: Vaikutuksen vähentäminen liottamalla soraa happamaksi tehdyssä vedessä

Hydroilijat tietävät sanoa, että hydrosoran vaikutusta pH-arvoon voi vähentää liottamalla soraa vesijohtovedess' vedessä tai happamassa vedessä. Tämä on oletus. Nyt kun osan 1 jäljiltä on huolella liotettua soraa, niin testaan saman tien tätäkin.

Testin suorittaminen

Pesin kutakin soraa siivilässä 1 minuutin käsisuihkun avulla. Annoin veden valua pois kustakin sorasta 5 minuutin ajan soran ollessa edelleen siivilässä. Huuhtelin sangot vedellä ja palautin sorat sankoihinsa.

Säädin veden pH:n arvoon 6,5 ja lisäsin 4 litraa vettä kuhunkin sankoon. Seurasin pH-arvon muutosta.



Jos tämän piirtää koodinaatistoon ja ottaa mukaan osan 1 sangon 2 (jossa oli siis liottamatonta soraa vedessä, jonka pH oli noin 6,5), tulos on tämän näköinen:



Eli ainoastaan sanko 1 nousee hieman esiin parissa pisteessä, mistä nyt ei voi sen kummempaa päätellä.

Kun ottaa huomioon osan 1 oikeasti pitkän liotusajan ja sangon 3 varsin alhaisen lähtö-pH:n, niin ei kyllä tämän testin puitteissa tunnu uskottavalta, että alhaisessa pH-arvossa liottamisella olisi kovin suurta vaikutusta pH-arvoon noin kasvien kasvua ajatellen.

KH oli tässä testissä 2-3 sangoissa 2 ja 3, mutta 3-4 sangossa 1.

Lainaus käyttäjältä: Skygge - kesäkuu 16, 2012, 17:24:05 ip

Light cycle 18/16 constant, 125watts eco-light warm spectrum + 2 tubes cold light + 2 tubes warm light (vertical setting).

My hydro box (20 liters) has for now a big bushy lemon drop plant, constantly flowering for the past weeks, but flowers are just falling when dead, not turning into fruits. The rest of the tree looks in good shape, no pets, no nutrient burning (let's say I used to grow... other plants, so I am used to this).

Any idea about why?

What is the temperature in the system? You have many light sources, it looks like the temperature may rise high... We have had a couple of warm summers here in Finland, and some of my baccatum didn't love them too much. The leaves were pale (not white from sun burns, just pale green) and the flowers just kept dropping. After I moved some of the plants to less sunny, less warm place, the leaves became darker and the flowers took better.

What do you mean by light cycle 18/16 constant? 18 hours light and 16 hours dark? Or, should it be 18/6?

Anyway,  some people say that baccatums are prone to suffer from too long "day"... I'd probably try 16 hours of light and 8 hours of dark. Generally, chili plants don't react for light cycles in a same way than some other plants.

Lainaus käyttäjältä: Skygge - kesäkuu 16, 2012, 17:24:05 ipWhat about the rinsing of the plant to avoid bad taste? With illegal plants it's easy, because everything ripens at once, but what about chilies that aren't all ripen at the same time?

Another question: My cayennes (soil) are and stay green. Is it a long-maturing strain?

Many chili peppers stay green for so long time it feels like an eternity! It is said that if you take some fruits off before they are ripe, the others begin to ripen.

I have never done any actual rinsing, I just start giving the plants less nutrients.

Eli: Kuinka testataan se, mikä jo tiedetään

Käytetyt tarvikkeet:
ruukkusora (Plantagen)
pH-down -liuos, sis. typpi- ja fosforihappoa (GHE)
vettä
pH-testi (TetraTest pH, GHE)
(nitrattitesti TetraTest NO3, karbonaattikovuustesti TetraTest KH)

OSA 1: Ruukkusoran vaikutus pH-arvoon.

Hydroilijat sanovat, että ruukkusoralla on taipumus nostaa hydron pH-arvoa. Testin tarkoitus oli seurata pestyn ruukkusoran vaikutusta pH-arvon muutokseen.

Oletukset

Kun aloitin testin, oletin
ettei vesijohtoveden pH-arvossa näy muutosta, koska arvo on muutenkin lievästi emäksisen puolella. Sen sijaan oletin, että ruukkusora nostaisi sankojen 2 ja 3 pH-arvoa siten, että sen voisi selkeästi huomata testeillä.
että pH-down liuksen käyttö nostaa veden nitraattiarvoa johtuen typpihaposta
että KH-arvo nousee testin edetessä

(KH eli karbonaattikovuus kuvaa veden sisältämää karbonaatin ja bikarbonaatin määrää. Karbonaatti pyrkii puskuroimaan liuoksia hieman emäksisiksi. Karbonaatteja esiintyy myös maaperässä yleisesti, joten oli loogista, että ainakin osa soran pH:ta nostavasta vaikutuksesta voisi olla seurausta liukenevista/reagoivista karbonaateista.)

Oletukset toteutuivat, noin pääsääntöisesti. Kuitenkin pH-arvo muuttui myös vesijohtovedessä havaittavasti. KH-arvon muuttui enemmän kuin mitä olin arvellut.

Testin suorittaminen

Pesin soran huolellisesti. Ensin valutin vettä pussissa olevan soran läpi kunnes pohjaan tehdyistä rei'istä pois valuva vesi muuttui kirkkaaksi. Sen jälkeen huuhtelin soraa sangossa ja viimeistelin tuloksen laskemalla suihkulla vettä siivilään kerätyn soran läpi. Sekoitin pestyn soran pesutuloksen ja raekoon tasaamiseksi.

Mittasin kolmeen sankoon 4 litraa vettä ja selvitin vesijohtoveden lähtöarvot.

Yhteen sankoon jäi vesijohtovettä sellaiseen (Sanko 1). Toisen happamuuden säädin pH-downilla arvoon n. 6,5 (Sanko 2), kolmannen arvoon 4,5 (Sanko 3). Aina liuoksen lisäämisen jälkeen sekoitin sangon sisällön ja odotin 30 minuuttia pH-arvon tasaantumista ennen mittausta ja mahdollista uutta lisäystä. Kun vesi oli säädetty halutuksi, mittasin pH-arvon lisäksi KH-arvon ja nitraattipitoisuuden.

Punnitsin 400 g (huuhtelun jäljiltä märkää) ruukkusoraa kuhunkin sankoon. Tilavuutena tämä tarkoitti noin yhtä litraa. Valitsin määrän käyttäen nyrkkisääntöä reson tilavuus = 4 x kasvatusastian tilavuus.

Seurasin pH-arvon muutosta kussakin sangossa GHE:n ja Tetran pH-testereillä. Lopetin pH-arvon muutoksen seuraamisen hieman yli kahden vuorokauden kuluttua. Tämän jälkeen annan soran liuota noin kuukauden ajan ja mittasin pH-arvon vielä kerran.

Testi sujui hyvin lukuun ottamatta sitä, että avomieheni potkaisi sankoa 1 sillä seurauksella, että vettä ja soraa läikähti yli. Koska kysymys ei ollut suuresta määrästä ja tämä tapahtui vasta loppuliuotuksen liotuksen aikana, sillä tuskin oli vaikutusta tuloksiin.

Tulokset

Testin aikana tein yhden mielenkiintoisen aistihavainnon: lähes heti soran lisäämisen jälkeen soran/veden haju sangoissa muuttui sen mukaan, missä sangossa oli eniten pH-downia. Vesijohtovettä sisältävä sanko hädin tuskin tuoksahti, mutta pieni, aivan aavistuksenomainen maan haju oli kuitenkin hyvällä tahdolla havaittavissa. Alhaisimpaan pH-arvoon säädetty sanko tuoksahti selvästi rikiltä siinä määrin, että kannen avaamisen jälkeen asiaan kiinni huomiota, vaikka ei erikseen nuuhkinutkaan. Haju katosi melko nopeasti, joskin myöhemmässä vaiheessa kaikkiin sankoihin ilmestyi pieni akvaarion/kalan haju, varmaankin mikrobitoiminnan seurauksena.

Numerot ja käyrät:

Vesijohtoveden lähtöarvot olivat:



Veden säätämisen jälkeiset, soran lisäystä edeltäneet arvot:



pH-mittausten tulokset numeroina. Kannattaa pitää mielessä, että tippatesteillä jos saa tuloksen 0,5 yksikö tarkkuudella, niin se on jo ihan hyvin. Desimaaleilla ei siis tässä taulukossa ole hitonkaan tekemistä mittaustarkkuuden kanssa, vaan mm. kahta desimaalia on käytetty ihan vaan siksi, ettei jokainen näillä tarkkuuksilla ja mittausmäärillä saatava arvo jotain,25 pyöristyisi arvoon jotain,3.

Puuttuva lukema tarkoittaa sitä, ettei mittausta ole tehty.



pH-arvot kuvaajana. Loppuliotuksen (Sanko 1kk) jälkeisiä arvoja ei ole huomioitu sovituksessa, koska epäilen mikrobitoiminnan (hiilidioksidi, muut aineenvaihduntatuotteet) vaikuttavan tuossa vaiheessa pH-arvoon jo varsin voimakkaasti. Etenkin Sanko 1:n tapauksessa näkee hyvin, että pH palasi lähes lähtöarvoonsa käytyään ensin ylhäällä.



Eipä siinä sen kummempia: testasin minkä oikeastaan jo tiesin. Olisi ollut hyvä, jos käytössä olisi ollut suomeksi sanoen vähemmän perseestä olevat pH-testit.

Muissakaan testeissä ei ("ylläri") oikein ole kehumisen varaa. Etenkin nitraattitesti, jota toivoin voivani käyttää haihtumisen aiheuttaman konsentroitumisen seuraamiseen, oli yksinkertaisesti aivan liian epätarkka. Ei tosin tullut yllätyksenä, koska aseteikko oli jo akvaariopuolelta tuttu.

Tässä vielä KH- ja NO3-testien tulokset:



Eli kuten nyt sokeakin otsallaan näkee, nitraattiin vaikutti pH-downin lisäys. Varsin odotetusti KH laski hapon vaikutuksesta sangossa 3, mutta loppua kohti KH-arvo nousi jokaisessa sangossa, sitä enemmän mitä vähemmän happoa sankoon oli laitettu.

En tunne tuon KH-testin toiminnan perustetta, eikä Tetra ilmoita tarkasti, mitä tuote sisältää. Tuotteen kerrotaan sisältävän etanolia ja värinmuutos on sinisestä keltaiseen.

Jos tästä nyt pitäisi jotain päätellä, niin tällaisen pienin uskon loikan voimalla voisin veikata, että ainakin tämä sora on tehty jonkin verran karbonaattia sisältävästä savesta, ja että karbonaatit voivat olla melko suuressakin roolissa siinä, kuinka sora vaikuttaa pH:n muutokseen. Wikipedian mukaan yksi aste karbonaattikovuutta vastaa noin 17,848 mg/L kalsiumkarbonaattia (CaCO3), mistä saanee jonkinlaista osviittaa noihin suuruuksiin, vaikka karbonaatti ei kalsiumkarbonaatista tulisikaan.

Mielenkiintoista olisi liottaa erilaisia soria, myös ihan oikeaa hydrosoraa, ja seurata KH:n ja pH:n muuttumista rinnakkain. Tosin aika arvattavaltahan se varmaankin näyttäisi.

Lainaus käyttäjältä: Biohazard- - maaliskuu 30, 2011, 17:31:34 ip
Veikkasin että tapauksessa voisi olla kyse puskuri-liuoksesta ?
tai ainaki jossain päin jenkkejä voi olla hanavedessä jonkin sortin "puskuri"

Hanavettä puskuroivat kovasti jossain päin maailmaa karbonaatti- ja bikarbonaatti-ionit, mutta akvaristien puskaradio tietää väittää, että Suomessa karbonaattikovuus olisi lähes aina erittäin pieni maaperän laadusta johtuen. Meillä oli entisessä asunnossa alle 1 saksalainen kovuusaste (Tetran KH-testin mukaan), nyt uudessa olisi jotain 1-2. Siis varsin matala.

Ah, that explains it I thought it might have something to with sun exposure but have never seen sunblock like that

Wow, you have quite a big aquarium if that ornament was meant for the fish in a first place?

A stupid question but... why did you put mosquito net(?) on the seedling?

Miten olet ajatellut mahduttaa rakkaasi viiden neliön kasvariin? Kyllähän ne nt näyttävät pieniltä, mutta toisin on, kun satokauden pitäisi alkaa. Ihan samalla tavallahan rakkaasi näyttivät ihan pieniltä ja harmittomilta idätysvaiheessa, vaikka nyt loppuu tila.

Miettisin sinun asemassasi, että lahjoittaisin osan taimista pois. Parempi vähän hyviä kasveja kuin paljon huonoja... Tällä ajatuksella saa tavallisesti enemmän satoa, kauniimmat ja paremmin voivat kasvit ja huomattavasti vähemmän ötökkä- ja muita ongelmia.

hubert, on siinä jotain reunaehtoja että homma toimii (sopiva lämpötila, sopivat kosteus ja sitä rataa), mutta en niistä sen tarkemmin tiedä.