maaliskuu 29, 2024, 11:17:52 ap

Uutiset:

Iloista kasvatuskautta !!


Now playing-topic :)

Aloittaja Matti The Wiherpeukalo, elokuu 23, 2005, 16:15:35 ip

« edellinen - seuraava »

Timppa75

Black Sabbath ja Iron Maiden toimii edelleen kuin munuainen!!!Dickinsonin soololevyt sekä osbournen tuotanto toiminut pennusta asti! RUSH sekä Deep Purple / Rainbow uppoo edelleen :D
Kun olet epävarma, mumise. Kun olet kusessa, delegoi.

Aji Inferno

Huippuirkkubändin viimeinen ja kenties paras levy... Ennen laulaja Stuart Adamsonin itsemurhaa ilmestynyt "Puhvelinnylkijät" oli paitsi teema-albumi irlantilaisten muutosta amerikkaan, myös kansanmusiikin kaltaisista melodioistaan tunnetun ja hetkittäin maailmalla huippusuositun yhtyeen viimeinen, totaalinen tour-de-force...

Kelttiläiset melodiat ovat siellä, ei epäilystä. Mutta tällä kertaa kuulostaa siltä kuin Metallica ja Big Country olisivat tehneet vedonlyönnin ja vaihtaneet paikkoja... Jo aloitusbiisi "Alone" rokkaa aivan perkeleesti, raskaasti kuin metalliryhmä, silti melodisesti kuin vain Big Country voi.

Meininki on jatkossakin kuin parasta 80-lukua; biisi biisin jälkeen loistavaa raskaanlaista melodista rokkia, taivaita hipovia kitarasooloja ja koko bändi laulajaa myöten viimeisen päivän meiningissä... Levyn tietty raivo, jopa epätoivo, paitsi saa kuulijan hiljenemään, panee myös miettimään mikä sitten lopulta sai laulaja Adamsonin päättämään päivänsä... Jotenkin tulee sellainen olo että ensimmäisen - ja ainoan - kerran bändi päästää KAIKEN irti, kaiken peliin...

Ja millä tavalla. Levyllä on vain yksi ainoa slovari: "Ships". Eikä mikään vähäinen slovari, tuo... Se alkaa pahaenteisesti vähän kantrivaikutteisena balladina, mutta kasvaa lopulta hurjiin mittoihin -vertaus The Eaglesin totaaliseen "Hotel California" biisiin ei liene aivan väärä.

Ja sitten mennään taas... Soolokitarat syöksevät tulta, rummut hakkaavat kuin riivattuina ja Stuart Adams laulaa kuin huomista ei olisi. Kun kaikki sitten päättyy "Chester's Farm":in raivokkaina ulvoviin soolokitaroihin, jäljelle jää lopulta sekava, vähän surullinen olo siitä, että kuulit hetken aikaa erästä maailman kaikkien aikojen ehdottomasti parhaista rock-yhtyeistä, jota ei enää ole...

Jos pidät hyvästä, puoliraskaasta kitararockista, tätä paljon paremmaksi ei taida päästä... Klassikko!

H-Bomb

Tämä keskustelu on ollut sen verran rokki- ja metallipainotteinen, että taidan laittaa soraäänen sekaan ihan kiusallani.  :lol:

Musiikkia tulee kuunneltua laidasta laitaan, mutta tällä hetkellä on menossa jo aika pitkään jatkunut vahva Jamiroquai -kausi. Haluaisin korostaa, että etenkin livepuolelta löytyy sellaista settiä, jota ei levyjen perusteella osaisi edes odottaa. Bändissä on todella lahjakkaita muusikoita ja he soittavat hyvin yhteen Jay Kayn hoitaessa lauluosuutensa puhtaasti. Tiedän, että mm. herra Kayn ääni jakaa mielipiteitä vahvasti kahtia eikä funk kuulu valtavirtamusiikkiin tänä päivänä, mutten välitä. Pääasia, että itse saan kaipaamani piristysruiskeen kuuntelemalla yhtyeen tuotantoa.  8)

Jamiroquain hittejä ovat olleet ilmestymisjärjestyksessä mm. Emergency on Planet Earth, Space Cowboy, Virtual Insanity, Cosmic Girl, Deeper Underground, Canned Heat, Little L, Love Foolosophy, Seven Days in Sunny June ym. Varmaan monelle ainakin jokin noista on tuttu.

Livetuotannosta mainittakoon legendaariseksi muodostunut Live in Verona, joka on saatavilla DVD-levynä. Mutta itse suosittelisin etsimään livetuotannosta käsiin Live at Montreaux Jazz Festival 2003 -videotaltioinnin. Jo pelkästään avausraita Shoot the Moon on niin täynnä energiaa, että ensikuuntelulla jäin suu auki. Vasta siinä vaiheessa tajusin yhtyeen livepotentiaalin ja sen jälkeen olen pääasiassa kuunnellut livetuotantoa. Rankka mielipiteeni on, että Jamiroquai on livenä parempi kuin levyillä. Lisäksi haluan erikseen mainita suomalaisen näkökulmasta mielenkiintoisen bootlegin Pori Jazz Festivaaleilta 2003, jonka onnistuin saamaan käsiini. Ikävä kyllä en itse ollut paikalla kuuntelemassa yhtyettä, mutta ainakin yli 13 minuutin mittainen Love Foolosophy kaikkine sooloineen on upeaa kuunneltavaa.  :)

Jamiroquain tyylihän on muuttunut -92 vuoden acid jazz -henkisestä musiikista funkin kautta jopa funkahtavan popin suuntaan, mutta odotettavissa on muutoksia, sillä 8 albumin sopimus Sonyn kanssa loppuu seuraavan levyn (joka on kokoelma) jälkeen. Sony on levyjättinä ollut melkoinen musiikillisen vapauden rajoittaja ja harjoittanut ikävää sanelupolitiikkaa. Katsotaan, mihin uusi aika Jamiroquaita vie ja sattuisiko yhtye vaikkapa eksymään Suomeen seuraavalla kiertueellaan. Toivossa on hyvä elää...  :roll:

Lisätietona mainittakoon, että Jamiroquailta ilmestyi juuri uusi sinkku 'Runaway', joka tulee löytymään marraskuussa ilmestyvältä kokoelmalta 'High Times - Singles 1992-2006'. Albumilla on myös toinen uusi kappale 'Radio', jota ei ole toistaiseksi julkaistu.

Jotain rokin tapaista voisin kuitenkin loppuun lisätä. U2 on kuulunut ainaissuosikkeihini pitkään, ja Helsingin keikka 97 on edelleen paras livekeikka, jolla olen ollut..  8)

-Harry
H-Bomb - The Fiery Finn
http://www.h-bomb.biz

JyriT

Noniin, kauan odotettu uutuus saapui levylautaselle. Nimittäin My Dying Bride: A Line of Deathless Kings.

2 biisiä kohta kuunneltu, levy viiltää kuin ruosteinen puukko kylmässä kylvyssä. ts. Taattua MDB:tä.
Suosittelen hyvän ja vakaan itsetunnon omaaville. Ei masentuneille tahi itsetuhoisille. ;)
Nyt mä syön noi kaikki värilliset nakit pois, enkä huuda yhtään..
** AnonyymitChilinHydroKasvattajat **

cornell

...Fantan Mojah: No ordinary herb... huh HUH
¨käynks mä usein täällä?¨

Poppamies Tuliliemi

Flogging Molly - If i ever leave this world alive

Rokkaa ku hirvi!
"In sudore vultus tui vesceris pane"

Ona P

Flogging Molly on hyvä
Ootko ikinä kuunnellu Dropkick Murphysiä?

Mut nyt soi!
Ministry - Jesus built my hotrod

Vanhojen juttujen kunniaks.... DINGDING!
:)
pera la cosa que me gusta mas es panochita....

Pertsa

naglfar-a swarm of plagues
ainiijoo, täältä saa käydä kuikuilemassa mitä milloinki kuuntelen..
http://www.last.fm/user/pertza/
Meillä määrää Nainen!

Ona P

Vähä huonol tuulel ja tarvii helppoa kuunneltavaa...
Guttermouth: Pee in the shower


I'm not who you think I am
And I think you could use a head exam
And I know I'm not always right
But how can we make babies
If you won't spend the night

Just because I live like an animal
Room smells like a petting zoo
Sometimes I go pee in the shower
Does not mean I don't love you

Not me not me:no no no
Not me not me

Maybe all your friends were right
One look at me no more appetite
And maybe you'll give me a chance
I'd take you out to dinner
But I can't find my pants

Not me not me:no no no
Not me not:no no no
Nobody knows nobody knows

Love you, a hole bunch of times
pera la cosa que me gusta mas es panochita....

Poppamies Tuliliemi

Leningrad Cowboys - Ring of fire

:lol:  8)
"In sudore vultus tui vesceris pane"

Aji Inferno

Nyt soi The Eagles ja "Get over it!". Muistan vielä sen päivän 1994, jona kuuntelin työpaikalla tylsää hittiradiota, ja äkkiä sieltä kajahtikin jotain AIVAN muuta... Reipasta rokkia - ja sellaisia kitarasoundeja, että oksat pois! Tuumasin: "Mitä helvettiä TUO on?!!"

Eipä siinä muuta kuin vanha, jo kuolleeksi luulemani tuttavuus - The Eagles, takaisin kuolleista... Tekaisivat siinä sitten loistavan studio/live seka-albumin "Hell Freezes Over", ja vaipuivat muutamien loistavien maailmankiertueiden ohessa jälleen hiljaisuuteen. Kenties se luvattu viimeinen studiolevy vielä tulee, kenties ei. Toivon hiljaa, että jätkät näyttäisivät vielä kerran sitä loistoa, mitä esim. eräs maailman parhaista rock-levyistä, "Desperado" vuonna 1973 näytti.

Mutta jo "Get over it!" puraisee nyt 13 vuoden jälkeen lujaa. Don Henley laulaa purevasti kuten osaa, ja bändin kolme mainiota kitaristia, Glenn Frey, Don Felder ja aivan absoluuttinen ässäkepittäjä Joe Walsh heittävät peliin kukin omat soolonsa. Ja siinäpä kitarat sitten todella murisevat, laulavat ja puhuvat raskasta asiaa niin, että voi vain itkeä onnesta - ja vääntää volyymit voimalla kaakkoon!  8)

p.s - jos The Eaglesin absoluuttiset huippuhetket kiinnostavat, suosittelen vuoden 1980 mainion "Live" tupla-albumin aloitusbiisiä "Hotel California". Vaikka 1994:n "Hell Freezes Over":n akustinen versio tästä klassikosta on huimaava sekä soundeiltaan, että tulkinnaltaan, jotenkin tuo vanhempi live-tulkinta aiheesta on ainakin minulle vain se totaalinen. Elämää suurempi, ja NIIN paljon biisin laimeaa studioversiota rankempi... Siinä bändin huippukitaristit pääsevät heittämään sen legendaarisen tuplasoolon niin kuin se on, munalla ja nappiin...

Pertsa

tulipas käytyä kellarissa renkaita penkomassa ja mitä yhdestä laatikosta tipahtikaan esille:
condemned 84:sen legendaarinen "battle scarred"/"live & loud" cd.

ei muutakuin levy koneeseen ja voi tsiisös kun alkoi jalka taas vipattamaan. kuinka hienolta voikaan tunteella sekä huolella tehty Oi! kuulostaakaan, vuosia mahtui aikaa väliin ja nyt tuntee taas kuulevansa jotain suoraan sydämestä.
erittäin agressiivista katujen sinfoniaa rankoilla sanoituksilla höystettynä..

vielä loppuun lainaus yhdestä levyllä olevasta biisistä:
See who's standing next to you
Is he plastic or is he true?
The years have rolled by, you can tell
If he's stayed the rocky course of Oi!

If your into it young or old
Let the music take a hold
Bringing you up to the front of the stage
Feel the atmosphere in the place

Oi! ain't dead, no it ain't!
Take a look and see
Take a look at me

Brave new bands supporting the old
Stories of the past, they've all been told
Air your views, open your mouth
Oi's about having a laugh

The years have rolled on, they thought we'd gone
But we never ever went away
It'll take more than the media lies
Cos' Oi's gonna fight another day
Meillä määrää Nainen!

Aji Inferno

Äsken soi Slayerin "Reign in Blood" - ja vielä pitkän aikaa sen jälkeenkin päässä soi mitä merkillisimpiä riffejä Beavis & Buttheadin ääntelyn kera... Huhhuh. Vaikuttaa kuin Naga Morich tai lekalla päähän.

Arcane

Nyt menee Kuha - Kalifi myy mustaa valoa. 25-minuuttinen biisi, tähän pitäisi keskittyä tarkemmin vaikkapa viskilasin kanssa, taustamusiikkina vähän häiritsevää.

Aji Inferno

Unohdetun jenkkiheavybändin täysin unohdettu levy vuodelta 1989: Stranger - In 3-D...

Ehkä liian AOR:ää monelle täällä, mutta säväytti mua jo silloin kauan sitten, kun tämän musavideon MTV:ltä näin... Hieno video, laulajalla mahtava blues-ääni, ja jos itse biisi ei saa vaikkapa Magnumin faneille hyviä viboja selkäpiihin, silloin ei kun jääkaapille ja sopivalla nestedopingilla tilanne kuntoon. Sillä tämä on lajissaan HYVÄ!   8)


Kuuntele: http://www.youtube.com/watch?v=cy2QOCXfYSg

Onneksi tämä todellakin täydellisesti kadonnut levy on juuri uudelleenjulkaistu - laitoin toki heti tilauksen. ;) Biisinäytteiden perusteella tämä on albumin iiseintä kamaa... Albumin arvostelu seurannee, kunhan kiekko ehtii jenkkilästä suomeen.

(p.s - mitä muuta perjantai-iltana voisi muka tehdä kuin kirjoittaa typerää fantasiascifiwhateverromaania ja kuunnella kasariheviä..?! ;-) )

Torakka

melkein kaikki reggae uppoo täl hetkellä soi damian marley- welcome to jamrock

Ona P

pera la cosa que me gusta mas es panochita....

Pertsa

psychobillyä pitkästä aikaa, bändinä nekromantix ja levy on dead girls don´t say no...
tähän musiikkiin pätee taas se vanha sanonta"nii hianoo notta son melekeen komiaa"
eli lähes täydellistä.
Meillä määrää Nainen!

Torakka


Ona P

'Esireggaeta' :) yleesä vähän nopeempi temposta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ska

itelle iskee. Vanhempi ja uudempikin. Prince Busterista Bad Mannerssiin (Taitaa olla ReelBigFishiäki jossain tallella)

Ja SkaPunk hässäköistä esim. Choking Victim (Leftöver Crack)
pera la cosa que me gusta mas es panochita....