Kurnool on tyypillinen intialainen paikallischili. Valitsin sen siksi, että se on kyseenalainen frutescens, kuten hyvin monet intialaiset lajikkeet. Liekö määrittelyt vaihtuneet länsimaissa eri tahdissa kuin idempänä. Kurnoolin taimi ainakin on aivan tavallisen annuumin tyyppinen. Kukat kai ratkaisevat, kun geenianalyysiä en aio teettää. Juuri Kurnoolin valintaan minut vakuutti sen historia. Se on itärannikon Andhra Pradeshin osavaltion lajikkeita. Englantilaiset siirtomaaisännät 1800-luvun puolivälissä rakentaessaan rautatieverkostoa Intiaan nimesivät rautatien risteysaseman tämän chililajikkeen mukaan.

Kurnool 21.1.08:

Kurnoolin taimi on kolmiviikkoisena minusta turhankin pitkä, 8cm. Lehdet ja kasvutapa ovat Cayennen tyyliset.
Kurnoolin hedelmistä ei edes netistä löydy helpolla kuvia, mutta jos kiinnostaa intialainen chilipelto, Intian maatalousministeriön hyvin hitailla sivuilla on kuva Kurnoolilaisten chilinkasvattajien seminaarivierailusta läheiseen Gunturiin. Lajike siis todennäköisesti on Guntur, mutta tuskin noilla isoa eroa on.


Vielä kerran idättämään.
Kylvin tänään viimeisen kerran onnettomia Reimerin intialaisia maalaislajikkeita, joista valittelin jo kuukausi sitten: http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=38423#38423
Niken ystävällisesti välittämän biodynaamisen kalenterin suotuisa kylvöpäivä chileille kun olisi juuri tänään:
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?t=4170

Jos nuo neljä lajiketta eivät vieläkään idä, antaa olla. Siemenet ovat tummia, homehtuvat helposti, eivätkä ole itäneet turpeen pinnalla, ei talouspaperissa eikä vedessäkään. Nyt kätkin ne perinteisesti multaan.

Samassa paketissa Reimeriltä tulleet muut siemenet toki ovat itäneet suunnilleen normaalisti, mutta puolet täysin itämättömiä on minusta huonoa laadunvalvontaa.

Indian PC-1 on eräs kiistanalaisimmista intialaisista lajikkeista. Useimmissa siemenkaupoissa sitä myydään lisänimellä Naga Jolokia ja mainitaan frutescensiksi. On myös niitä, jotka väittävät sen olevan annuum. Melkein kaikki kertovat sen olevan maailman tulisimpien chilien joukossa.

Tässä eräs tarina PC-1:stä ja miksi se ei ole Naga Jolokia. Tiedän, että tarinoita on  monta muutakin. Tämä on pääosin intialaisista tietolähteistä koottu, amerikkalaisilla ja japanilaisilla on omat versionsa, siemenkaupoilla omansa.

Vuonna 2000 lehdistössä levisi tieto, että Intian Assamista, Tezpurin kaupungin lähistöltä oli löydetty maailman tulisin chili. 6 vuotta tuota kunniaa kantanut Red Savina oli lyöty lähes kaksinkertaisella lukemalla, 855.000 Scovillen asteikolla. Tieto löytyi Intian puolustusministeriön Tezpurin laboratorion tutkimustuloksista ja sen kerrottiin olevan frutescens, vaikka tähän asti kärkisijoille olivat yltäneet vain chinenset. Tulisen chilin ystävät innostuivat ja yrittivät saada käsiinsä tuon ihmekasvin. Japanilainen lehti järjesti oman miehensä paikan päälle tekemään juttua. Hän saikin joitakin kuvia kuihtuneesta kasvista ja siemeniä.

Tässä kohdin tapahtui sekaannus, hämäys, harhautus, tahallinen sabotointi, mitä nimeä nyt halutaankin käyttää. Japanilaisille annettiin mukaan vanhan intialaisen kauppalajikkeen, PC-1:n siemeniä, mutta kuva ilmeisesti oli aidosta Bhut Jolokia chilistä, samoin kuin tutkimustulokset. Intialaisten tutkimustulosta ei pystytty toistamaan muualla. Miten olisi pystyttykään, kun lajikekin oli aivan eri. Japanilaiset nimesivät "löytönsä" kuitenkin läheisen Nagamaan urheiden sotureiden mukaan ja loppuosa Jolokia tuli Assamin-kielisestä chili-sanasta. Sitä alettiin heti myydä hyvällä menestyksellä siemenkaupoissa Naga Jolokiana.

Intialaiset pelasivat aikaa. Kyse oli sotasalaisuudesta. Tezpurin yksikkö tutkii taistelukaasuja. Pippurisumutteissa, kyynelkaasussa ja heillä myös armeijan taistelukaasuissa käytetään voimakkainta saatavissa olevaa chiliä. He eivät halunneet paljastaa salaista asettaan ainakaan viholliselle. Japanilaisiin ja englantilaisiin ei vieläkään suhtauduta oikein avoimesti. Kanssakäymisessä intialaisen kanssa kannattaa heti tehdä selväksi, että ei ole britti. Japanilaiseksi meikäläistä ei ole epäilty.

Jotenkin amerikkalaiset onnistuivat hankkimaan siemeniä oikeasta lajikkeesta, Bhut Jolokiasta, mutta viisi vuotta siinä meni. Tämän mittaukset sitten paljastivat yli miljoonan meneviä Scoville lukemia. Samaisen Tezpurin ympäristöstä nämäkin ovat peräisin. 2006 sille myönnettiin maailman tulisimman chilin titteli ja se todettiin virallisesti chineneksi, jossa tosin on myös frutescensin geenejä. PC-1:n hohto alkoi haihtua ja nyt se kenties on annuum, jonka tulisuus on alle 100.000. Maailman tulisimman metsästyksestä on mainio nettisivu, jolta myös löytyy PC-1:n kuva. Pienehkö annuum tai isohko frutescens?  Tässä jutussa myös selvenevät erilaisten Jolokioiden ja Morichin yhtäläisyydet ja erot.

Indian PC-1 viikon vanhana:

PC-1:n taimet  eivät eroa mitenkään kasvattamistani annuumeista. Katsotaan mitä tästä "Naga Jolokiasta" tulee. Sillä tavalla siemenliike sitä edelleen kutsui, Indian PC-1 oli perässä suluissa. Odottelisin siitä alle metristä pensasta, jossa on aika lailla Thai-tyyppiset hedelmät. Luultavasti ihan sopivan tulista aasialaiseen keittiöön.

Kerronpa vielä lopuksi tarinan Intian matkoiltani. Se ei liity mitenkään chiliin, mutta selittää, miksi oikeiden siementen hankinta oli niin vaikeaa. Kalkutassa (nyk. Kolkata) on ulkomaalaisvirasto, josta pitää hankkia kulkuluvat rajaseuduille ja "kielletyille alueille". Itäisimmät osavaltiot Burman rajalla pyrkivät eroon Intiasta ja siellä on melko vahva sotilaallinen edustus, kerrotaan. Turisteja ei sinne juuri lasketa kuin aivan rajattuja reittejä. Luvat pitää hakea ulkomaalaisvirastosta. Minäkin jätin hakemuksen käydäkseni Nagamaassa ja Manipurissa. Hakemus piti ainakin silloin, 1980-luvulla viedä henkilökohtaisesti. Hakijoita haastateltiin. Haastattelua odottaessani viraston päällikkö, mukava mies, tuli juttelemaan. Hän oli kielitieteistä kiinnostunut ja keskustelimme pitkään kieliemme eroista ja yhtäläisyyksistä. Häntä kiinnosti erityisesti kerätä äiti-sanoja eri puolilta maailmaa. Suomi on siinä suhteessa hyvin poikkeava kieli. Etunimeni todettiin intialaiseksi jumalan nimeksi. Onneksi emme ehtineet sukunimiin asti. Miehen rintapielessä näet oli lappu: Mr. Mallikarju . Oli siinä kasvonliikkeissä pitelemistä meikäläisillä. Nimen lopussa oli vielä hieman tuhraantunut n-kirjain ja se on aivan tavallinen bengalilainen nimi. Kamala taas on yleinen naisen nimi. Ai niin se lupalappu. Intialaiset eivät kiellä yleensäkään mitään. Käsittely vain kesti niin kauan, että turistin piti jo matkustaa pois  aikaisemmin. Muutaman viikon välein soittelin Mallikarjulle, mutta asian käsittely oli aina kesken.

Niin, katsotaan nyt sitten mitä tuosta minun Naga Jolokiasta (Indian PC-1). Siemenet ovat Japanista, joten lienevätkö sitten noita "harhautus" siemeniä. Tuollainen on minun siementen emokasvi viime syksyltä.


Hedelmät ovat melko kookkaita ollakseen frutescensia, mutta eiköhän tuonkin suku selviä oman kasvini ehtiessä kukintavaiheeseen. On tosiaan kovasti viime vuonna kasvattamani Thain näköinen.

Ihan hyvä chili varmaan tuo vanha kauppalajike PC-1 on. Saisivat vain unohtaa nimestä Naga Jolokian. Naga se ei ole, eikä Jolokia. Se aiheuttaa aika lailla sekaannusta, mutta on varmaan siemenkauppiaiden mieleen. Intialaiset eivät itse nimittäneet sitä noin. Ihmechilistään he käyttivät nimeä Nagahari tai Tezpur. PC-1 tuli tähän soppaan ulkomaiden kautta. Näiden yhdistäminen on puhdas väärinkäsitys.

Intialaisia virallisia kauppalajikkeita on myös PC-2. Ykkönen on tulisimmasta päästä, kakkonen miedompi. Valitettavasti en vain saanut sitä itämään.

Intialaisista lajikkeista taidan tänään esitellä toistaiseksi viimeisen.

Intialaisella kokilla ja perheenemännällä on oma salaisuutensa. Suvussa kulkee tieto, missä suhteessa eri chilejä käytetään. Hyvä kokki ei koskaan tyydy yhteen lajiin, vaan terävyys tehdään yhdellä, väri toisella ja makua ehkä vielä kolmannella. Värin tekijänä on yksi ylitse muiden, Kashmiri Mirch, kashmirilainen chili. Onhan nyt kehitetty vieläkin enemmän väriainetta sisältävät Bedgi ja Byadgi lajikkeet, mutta ne eivät ole ohittaneet kashmirilaista suosiossa. Mitään näistä ei löydy yleisimmistä nettikaupoista. Kashmir-nimellä myydään pyöreätä kirsikkachiliä ja muitakin vääriä lajikkeita. Salapoliisityön jälkeen pääsin kuitenkin hajulle oudosta suunnasta.

Helsinkiläisestä toimintansa lopettaneesta maustekaupasta löytyi sen loppuunmyyntivarastosta kaksi pussia kuivattua chiliä, joka oli määritelty Kashmiriksi. Pitkän sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen sain kaupan nykyiseltä omistajalta postissa nuo viimeiset pussukat. Ne näyttävät oikeilta, maistuvat hyvin miedolta ja ovat hyvin tumman punaisia. Ne ovat pituudeltaan 8-12 cm. Chilit olivat matkanneet laivalla Australiaan, missä ne oli pakattu 10 gramman muovipusseihin ja lähetetty Suomeen. Sieltä löysin nämä Himalajan rinteillä kypsyneet chilit ja sain eurolla muutaman palon ja paljon, paljon siemeniä.

....

Siemenet itivät ripeästi ja kaikki. Tässä ne puskevat tänään pinnalle joukolla. Taustalla aukoo sirkkalehtiään Länsi-Intiasta, Panamasta kotoisin oleva Aji Chombo. Sen seuraksi kasvatan myös Dominicalta kotoisin olevaa Habaneroa Red Dominica. Nettiselostusten ja kuvien perusteella nuo näyttävät aivan samanlaisilta. Dominican muuten "löysi" itse Kristoffer Kolumbus ja nimesi sen löytöpäivän mukaan sunnuntaiksi. Näiden itämispäivä taas sattui jotenkin mystisesti täyden kuun aikaan. Kummallisinta tässä on se, että talouspaperi-idätyksessä jo toista kuukautta olleista huonolaatuisista siemenistä tänään työnsi itua ulos PC-2. Se oli saanut viikko sitten viereensä rivin Kashmireita ja ne itivät joka ainoa. Olisikohan tuo saanut tartunnan vai liikkuuko siellä jotakin hormooneja siemenestä toiseen?

Näiden lisäksi minulla on kasvamassa vähän huonommin intialaiseen teemaan sopivat etelä-amerikkalaiset baccatumit Microcarpum, Inca Red Drop ja Aji Cristal  sekä myös Starfish ja Campane. Habaneroja on lisäksi kasvamassa Hyötykasviyhdistyksen siemenistä sekä hollantilaisista market-habaneroista idätettyjä. Tässäpä sitä puuhaa ja parvekkeen täytettä tulevalle kesälle.

Täällä onkin mielenkiintoisia juttuja! TV:n katselun voittaa. Tuo PC1:n tarina on kyllä kuin suoraan James Bondista!

Tuo Kashmiri voisi kiinnostaa, lähinnä juuri tuon värin vuoksi.

Ihan mielenkiintoiselta kyllä vaikuttaa. Mahtaakohan kasvi omata yhtään pakkasensietokykyä?

Privana vain osoitetta tänne, kyllä noita siemeniä riittää.
Kasvutavasta, koosta, nopeudesta, edes lajista minulla ei ole tietoa, mutta otetaan selvää kasvattamalla.  :lol:

Kashmir on kyllä hieman Suomen oloinen ilmastoltaan. Siellä on ihan talvi, järvi jäässä ja lunta maassa. Kesä on kyllä pitkä ja lämmin.

Mitenkäs paljon noissa Kashmireissa oli poltetta?

Lainaus käyttäjältä: "snu"Mitenkäs paljon noissa Kashmireissa oli poltetta?

Tuskin ollenkaan. Nämä kuivatutkaan eivät polttele suuta, mutta maku on miellyttävä. Näin niistä sanottiin eräässä esittelyssä:
"One of much in demand chilli in India is Kashmiri Mirch. Though there is lot of wrong claims, the true Kashmir Mirch is grown in Himachal Pradesh and Jammu and Kashmir . It has smooth shinning skin and fleshy with dark red in color. They are mild in pungency and have a fruit like flavor."

Tältä palstalta löytyy myös kuvailua Kashmirista:
http://thecookscottage.typepad.com/curry/hot_as_hell/index.html

Edit: Pikkuisen poltetta löytyi, kun maistelin yläpäätä ja siementen kiinnikkeitä. Australialaisen mausteliikkeen pussi oli paksu ja kahdella ilmatiiviillä sulkijalla kiinni, mutta on ne silti saattaneet laimentua. Pussin päällä näet luki Heat level 7. Kolmoselta ne minusta maistui.  :wink:

Aurinkoisen päivän kunniaksi kuva chili-ikkunastani. Suunta on suoraan etelään. Iso koivu vasemmalla ja parveke oikealla varjostavat vähäsen.

Chili-ikkunani 25.1.08:

Valosta ja lasihyllystä kerroin jo marraskuussa:
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=36871#36871
Meillä on tuollaiset lasihyllyt olleet jo muutaman vuoden keväisin ikkunan edessä taimikasvatuksessa ja keittiössä suoraan ruokapöytään kasvatettavan vihreän tuotannossa. Ne ovat valokuvausliikkeen remontista pelastetut n. 25x100 cm kokoiset, 5 mm  paksua lasia. Lasiliikkeestä noita saa reunat hiottuna. Rautalangalla olen ne ripustanut katossa oleviin koukkuihin. Kun hylly on vähän seisovan ihmisen silmänkorkeutta alempana, se sulautuu maisemaan ja taimien kasvaessa näkee vielä niiden yli.

Teho perustuu tietysti ikkunan yläpuolella oleviin loisteputkiin. Marraskuisen päiväkirjamerkinnän jälkeen olen lisännyt toisen rivin samanlaisia parin kympin valaisimia, eli ylhäällä on nyt 4x21W. Lampun korkeus on säädettävissä, samoin hyllyn. Etäisyys lampusta hyllyyn on 45 cm, mutta isoimpien kasvien latvoista vain parikymmentä senttiä.  Aluksi kasvien latvoihin tuli valoa 2-3000 luksia, nyt niiden kasvettua teho on 4000 luksia, pilvisen kesäpäivän lukemia.

Hyvin nuo näyttävät viihtyvän. Yllättävän hyvin. Lehdet ovat aika hentoja, mutta aivan hillitöntä pituuskasvua ei esiinny. Kasvattelen alkuvaihetta litran jäätelöastioissa, jotka olen jakanut muovisilla väliseinillä yleensä kolmeen osaan. Kukin kasvi saa n. 7x7x7 cm juuritilan.  Etualalla on baccatum-laatikko, jossa on sekä 1 että 2 kuukautta vanhoja taimia. Vanhimmat pidin pimeimmän ajan huonossa mullassa pikku purkissa ja nyt ne ovat samalla viivalla. Isoimmat ovat taka-alalla Cayennet idätyskokeilustani. Ensimmäinen kukka juuri aukesi.

Tomaateille valo ei riitä ja niitä olen saksinut uudelleen juurtumaan, mikä käy helposti. Lehtikorianteri roikkuu lähempänä valoa aivan takana. Sekin tarvitsi enemmän valoa.

Niille, jotka haluavat nähdä yksityiskohtiakin, tarjoan poikkeuksellisesti myös tuplasti isomman kuvan.

Tosi komeita taimia. Huomaa taas valon merkityksen kun kasvavat noin tukevasti ja suoraan. Tuommonen hylly pitää varmaan rakentaa ensi kaudeksi, jos tästä ensimmäisestä kunnialla selvitään. Muuten siirryn rairuohoon.

Pisteet hyvästä päiväkirjasta, tätä ja edellistä on ollut mukava seurata kun on hyviä kuvia ja kertomuksia  :!:

Cayennen otan taas esimerkiksi, kun niitä on runsaasti. Samassa astiassa (väliseinillä eristettynä) majailee minulla 3 samanikäistä chiliä. Yhdelle olen antanut lannoitteita, muut pärjäävät vielä mullan antimilla. Aluksi pienin lannoitettu on kirinyt isoimman kiinni, ohikin ja yksi on unohtunut näiden väliin onnettomana, kohta valosta osattomana. Se on kolmanneksen vieruskavereitaan lyhyempi, mutta kukkimaan vain valmistautuu sekin.

Lannoitettu Cayenne 30.1.08:

Lannoitteita saanut yksilö. Sirkkalehdet on istutettu maan pintaan 17. joulukuuta. Siitä 1 lehtiväli on kasvua mullan ravinteilla. Sitten nipsaisin latvan poikki ja kasvi haarautui. Ohuin kohta alkaa siitä. Tuosta vaiheesta siitä on kuvakin 3.1. juuri haarautuneena noin 7 sentin korkuisena. Nyt mittaa on 22 cm. Seuraavien lehtien kohdalla olen jo lannoittanut sitä Nekolla ja sen jälkeen lisäsin Biolan ravinnepuikkoja lopulta maksimimäärän 4 kpl tämmöiseen tilaan. Runko paksunee koko ajan kun lannoitus lisääntyy. Ylhäällä se on 2x paksumpi kuin haarautumiskohdassa. Korjaantuneekohan tuo koskaan? Lannoittamattomilla runko on tasaisempi, mutta latvasta hiukan paksumpi niilläkin. Kukinta tulee ehkä viikon tätä johtajaa perässä.

Lannoitteiden kanssa menee sekaisin. Edes merkinnät eivät vielä kaikilla ole samanlaisia tai niitä ei kerrota. Jotkut ilmoittavat promilleja, useimmat prosentteja. Joitakin laitetaan tippoja, toisia korkillisia, on myös millilitroja ja grammoja. Voi olla, että olen ymmärtänyt ihan väärin, mutta luulisin, että viime kesänä käyttämäni Nekon annostus on vain murto-osa siitä, mitä Substralilla tai joillakin kukkaravinteilla lannoitetaan. Ilmankos siitä ei ollut haittaa chileille. Krassit eivät kyllä oikein runsaasti kukkineet. 10 tippaa on noin millilitra, Substralin korkillisen luulisin olevan 14ml. Ravinnepitoisuudet ovat suunnilleen samanlaiset (7-2-2 / 6-1-5), mutta Substralin annostus on 7 kertaa suurempi, kukkaravinteen neljätoistakertainen?
 
Ravinnepuikot liukenevat hitaasti, joten niiden annostusta ei voi verrata muihin. Tämän Cayennen lisäksi minulla on yksi pieneksi jäänyt Habanero voimakkaassa puikkolannoituksessa. Tulostakin on jo. Kovassa valossa ja huonossa mullassa kitunut Cayenne muuttui parissa päivässä keltaisesta vihreäksi, kun laitoin pari puikkoa pikku ruukkuun. Eli liikaa valoa ja liian laiha multa kellastuttaa lehdet, Ruukun voima palauttaa vihreän värin ja saa kasvuakin taas aikaiseksi.

Laitoin testiin yhden Cayennen runsaalla annoksella Nekoa ja yhden joutavan market-habaneron "tappavan runsaalla" annoksella Kekkilän kukkaravinnetta. Pitänee seurata tilannetta ainakin viikko ennen kuin tekee johtopäätöksiä.

Keräsinpä tänne muutamia otteita menneistä keskusteluista Substralin eduista ja haitoista. ChiliPark on joutunut puolustajan asemiin kun vesikasvattajilla on omat litkunsa.

Sellainen järjen sana häneltä kuullaan heti kättelyssä, että Substralia pitää laimentaa kovalla kädellä:
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=13774#13774
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=31681#31681
Silloinhan annostus onkin samaa luokkaa käyttämäni Nekon kanssa. Nekossa vain on tuota urea- ja ammoniuntyppeä aika runsaasti.

Seuraavissa on veratailua Biobizzin tuotteisiin:
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=29560#29560

Manuxin todistelu Substralia vastaan:
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?p=29547#29547

Tämä keskustelu käy enemmän hydroilun näkökulmasta, mutta siinä paneudutaan chilien ravinnontarpeeseen:
http://javu.kapsi.fi/inferno/viewtopic.php?t=3052

ei kannata vain sitä N-P-K lukua katsoa, ja vaikka kasvi kasvaisi hyvin joillakin lannotteilla niin kannattaa ottaa huomioon myöskin ihmisen näkökulmasta lannoitepitoisuudet kun syötävää satoa kasvattaa.

mulla on tässä pullo neko kasviravinnetta, joka on tarkoitettu mm. kurkulle tomaatille.

Jos verrataan neko:n pitoisuuksia tuohon Kekkilän kukkaravinteeseen:

Neko: Kuparia 0,00026% - Kekkilä kukkaravinne: 0,02%
Neko: sinkkiä 0,00012% - Kekkilä kukkaravinne: 0,02%
Neko: mangaani 0,00053% - Kekkilä kukkaravinne: 0,08%

niin huomataan että esim. sinkkiä kekkilän kukkaravinteessa on lähes 200kertaisesti nekoon verrattuna

Lainaus käyttäjältä: "Dazzler"... huomataan että esim. sinkkiä kekkilän kukkaravinteessa on lähes 200kertaisesti nekoon verrattuna

Onko se hyväksi vai pahaksi?
Mistä noiden tarpeesta saa tietoa?

Kiitos selventävästä puheenvuorosta.
Asiaan perehtymättömästä maallikosta lannoite kuin lannoite näyttää samalta ja sitä laitetaan "riittävästi".  :lol:
Pitää siis etsiä lannoite ilman ureaa ja opetella annostelemaan sitä. Noista linkittämistäni aikaisemmista kirjoituksistasi saa hyviä vinkkejä.

Lainaus käyttäjältä: "ChiliPark"... Runsaammalla typenannolla ..... Kukkanuput putoilevat ja kasvi alkaa oireilemaan...

Tämä on ollut niin itsestään selvä toteamus tällä sivustolla, että päätin kokeilla sitä käytännössä. Siksi ylilannoitin pari Cayennea. Biolanin puikoilla lannoitettu EI pudottele nuppujaan, vaan kasvattaa jo chiliä aivan liian pienessä taimessa. Nuppuja on paljon ja kukkiakin jo useita. Saa nähdä miten niiden käy.

Toinen sai enemmän typpeä ja ureaa sisältävää Nekoa ja ainakin yksi nuppu on jo kuivettunut. Niitäkin on tulossa paljon, joten katsotaan. Mielessä kävi, että liika lannoitus olisi helppo keino "nyppiä" nuput, kun nuo 15 cm korkuisina alkoivat kehitellä kukkia. Taisin oikaista väärästä paikasta.  :wink:

Lainaus käyttäjältä: "ChiliPark"... Sinkin puutos:
Kasvin lehdet kellastuvat ja niiden reunat käpristyvät.

Noihin samoihin oireisiin taitaa olla monia muitakin syitä.

Lainaus käyttäjältä: "Chilivaari"

Lainaus käyttäjältä: "ChiliPark"... Runsaammalla typenannolla ..... Kukkanuput putoilevat ja kasvi alkaa oireilemaan...

Tämä on ollut niin itsestään selvä toteamus tällä sivustolla, että päätin kokeilla sitä käytännössä. Siksi ylilannoitin pari Cayennea. Biolanin puikoilla lannoitettu EI pudottele nuppujaan, vaan kasvattaa jo chiliä aivan liian pienessä taimessa. Nuppuja on paljon ja kukkiakin jo useita. Saa nähdä miten niiden käy.

Cayanne on supersuosittu lajike kaupallisessa viljelyssä, joten se lienee jalostettukin/jalostautunut sietämään lannoitteita - nopea kasvu, kun tuo paremman tuloksen.

Itselleni muistuu mieleen lähinnä "kauhukertomukset" chinensejen kukkien pudotustaipumuksesta.

Tässä mielessä cayanne on ehkä väärä testiotus.

Mulla myös kaupan perus-annuumi kestää melkoisia typpipitoisuuksia ilman oireita. Samalla tavalla sekin on jalostettu kestämään lannoitteita.

Edit: Tällä hetkellä habanerossa ei tunnu pysyvän kukat millään.

Lainaus käyttäjältä: "Volitans"... muistuu mieleen lähinnä "kauhukertomukset" chinensejen kukkien pudotustaipumuksesta.

Tässä mielessä cayanne on ehkä väärä testiotus.

Tuosta tuleekin lisää vaikeusastetta lannoituskokeiluun. :wink:

On minulla pari chinenseäkin erityislannoituksessa, mutta nuo  eivät ole vielä lähelläkään kukkimisvaihetta.