Maistoin itsekasvattamaani De Cayenne chiliä ja eka reaktio oli, et HUUUH ko polttaaahh! Heti sen maistelun jälkeen onnistuin saamaan sitä poltetta myös silmiini ja nenääni. Tein päätöksen, että se oli chili-pelleilyt mun osalta siinä sitte!

Minen mokomaan paholaisenkeksintöön enää koskisi pitkällä tikullakaan!
Aloin jo heti kuumeisesti miettii, minne saisin myytyä kasvattamani sadon ja olin jo aikessa soittaa kebab paikkoihin. Manasin silloin jo mielessäni, että mokomaan kasviin edes olin aikaani tuhlannut.
Seuraavana päivänä kuitenkin uteliaisuus voitti ja maistelin uudestaan; valkohomejuustosiivun kera. Oli heti herkkua!
Lisäsin myös tomaattijuustokeittoon samaista De Cayennea mausteeksi; muistaakseni kolmanneksen podista ja tomskuja taisi olla 10-15 siinä keitossa. Se oli sitte menoa. Rakastuin intohimoisesti siihen herkulliseen aromiin ja makuun.

Nykyisin, (eli pari kuukautta ensikokeilua myöhemmin) laitan jo 3-5 kokonaista De Cayennea samaan määrään tomskuja. Olen nyt maistellut tuoreeltaan pala kerrallaan erilaisia chilejä, mitä olen kaupoista löytänyt. Niiden tulisuus on vaihdellut, miedoimmat 2 luokkaa ja tulisemmat on olleet 10 habaneroja.
Eniten pidän 2-3 tulisuusasteisista tuoreeltaan naposteltaessa, mutta punanen Hyffae F1 (3) oranssi Cheyenne F1 (5) podit on kyllä mielestäni superherkullisia ja hedelmäisiä, joskin Cheyennet on suht tulisia tottumattoman maistelijan suuhun äkkiseltään.
Heinän puutarhan 10 tulisuuden omaavia habiksia maistelin viime viikolla. En tiijä, oliko se Red Savina, vaiko Monster, joka oli aikas mojovan polttava ja se polte kesti huomattavasti pidempään kuin muiden rasiassa olleiden habisten. Sitä ei tee mieli heti uudestaan ainakaan paljaaltaan haukata. Chocolate habiksen mausta en pitänyt ainakaan tuoreeltaan.
Eli täällä vasta opetellaan..
