POCO: Legend (1978)

[Aji Inferno]

Kaikki tuntevat The Eaglesin. Harvempi tuntee heidän rankemman esikuvansa, joka aloitti aikaisemmin - ja on yhä tänään, yli 30 vuoden jälkeen täydessä iskussaan. Pienenä kuriositeettina, kaksi Pocon jäsentä on vaikuttanut Eaglesissakin - tänä päivänäkin basisti/laulaja Timothy B. Schmit.

Molempia yhtyeitä yhdistää sana "kantrirock" - rentoa, melodista etelän ja länsirannikon rokkia höystettynä kantrin parhailla mausteilla. Siinä missä Eagles oli aina häpeämättömän kaupallinen yhtye, Poco puolestaan teki mitä lystäsi. Se johti totaalisen hyviin levyihin, mutta samalla riitoihin levy-yhtiöiden kanssa. Kuten Pocon yli 30-vuotta mukana pysynyt alkuperäisjäsen ja kitaristien Hall of Fameen valittu Rusty Young on todennut, Poco ei ole tehnyt hittejä - mutta lähes kaikki sen albumit ovat myyneet hyvin.

"Legend" on Pocon monista erinomaisista levyistä ehkä lopulta "se levy" joka pitäisi ostaa, jos vain yksi pitäisi valita. Siitäkin huolimatta ettei se sisällä bändin kaikkein parhaita klassikoita. Se on silti helvetinmoinen levy - ja esimerkki täysin ajattomasta musiikista. Kuluneet 25 vuotta eivät kuulu tässä lainkaan; musiikki on aivan niin raikasta ja väkevää, soundeja myöten, kuin jos se olisi tehty tänä päivänä. Uskomattoman kaunis akustinen "Crazy love", tai kadonnutta rakastaan myrskyöinä etsivästä aaveratsastajasta kertova raskaasti rokkaava nimibiisi ovat yksinkertaisesti sen luokan musiikkia ettei paremmasta väliä. Ei taatusti tuota pettymystä.

[Whili]

Tuli nostalginen olo. Pakko oli nostaa vanha saitti ylös.

Eagles rulettaa. JA ISOLLA KÄDELLÄ

[Aji Inferno]

Tuli nostalginen olo. Pakko oli nostaa vanha saitti ylös.

Eagles rulettaa. JA ISOLLA KÄDELLÄ

Eaglesin "Desperado" on kyllä yksi kaikkien aikojen rock-albumeja, ei siitä vaan pääse ympäri! Ja onhan bändi livenäkin edelleen timantinkova!