Rocoto Twins

[Aji Inferno]

Vain pelotukseksenne: kohta 7-vuotias Rocotoparini ei ole koskaan asunut yli n. 15 litran ruukussa, ja mittaa on 2.5 metriä tai ylikin.  Tiedätte siis mitä odottaa.....

Ylivoimaisesti paras Rocotokesäni koskaan, muuten: tänään laskin jo 19 hedelmää, ja lisää on tulossa. Kasvit todella innostuivat ulosviemisestä!

[Fatalii]

Kuulostaa lupaavalta, tosin ei takaa sadon runsautta (jos sitä nyt muutenkaan...) näyttäis olevan melkoset juuret meinaa jo pienessä rocotossa...

Saa nyt nähdä uskaltaako laittaa pikku rocotojani vielä ulos... eikös pitäny olla suht kylmänkestävä ?
Jos vaikka yrittäis lyhyeks aikaa jotta se tietää mikä odottaa ensi kesänä

Kasvaa muuten aivan käsittämätöntä vauhtia.... !
Luulempa että tosta  tulee jopa hieno koristekasvi talveks...

Kellään kokemusta rocotojen kasvattamisesta kasvihuoneessa ??

[Tyräkki]

Eipä tosiaankaan ollut rocotoja kasvarissani vielä tänä suvena, mutta eiköhän sekin asia muuttune kunhan taas kevääseen päästään. Nyt tahtoisin kuitenkin kiusata arvoisia tietäjiä toisenlaisella rocoto-ongelmalla. Minä kun tosiaankin tuuttasin kolme rocoton tainta yhteen 10L ämpäriin. Tarkoitus on tietysti siirtää tuota troikkaa aina tarpeen mukaan suurempaan pääläriin.

No, karvajullit kasvoivat tavalliseen tapaan aina tuonne 30cm tuntumaan kunnes haarautuivat ekan kerran. Sitten jokainen kasvi alkoi vain kasvattamaan vimmatusti noita yhä edelleen haarovia päähaarojaan jokseenkin tarkalleen vaakasuorassa asennossa. Suurimman kasvin "siipien kärkiväli" on jo reilusti toisella metrillä ja horisontaalikasvu sen kuin jatkuu. Yksikään kasveista ei ole enää edes yrittänyt suunnata kasvuaan ylöspäin, vaan jokainen vain ojentelee noita edelleen vimmatusti lisää haarovia päähaarojaan vaaterissa sivuilleen. On nimittäin jo melko metkan näköinen tuo pöheikkö, kuin lehtevä, runsaan neliömetrin pinta-alainen pöytä.

Itse ajattelin, että ottavatko nuo kolme hurjasti kasvavaa kasvia ikään kuin etäisyyttä toisistansa protestiksi järjestämästäni ahtaudesta? Alkaako vertikaalikasvu sitten kun sivuhaarat saavat ensin omasta mielestään tarpeeksi etäisyyttä kilpailijoihinsa? Itse rungotkin nimittäin näyttävät pyrkivän taipumaan mahdollisimman kauas toisistaan. Onko tällainen julmuus noiden "turkischilien" kasvatuksessa jo verrattavissa minkkien tai kanojen tehokasvatukseen? Olenko huono ihminen

[Fatalii]

Nähtäväksi jää mikä on rocotojen juurien todellinen tilantarve sadontekovaiheessa...
Ainakin tuollaisen kahden "suht pienen" rocoton juuret 15L ruukussa olivat aika ahtaalla... survoin samantien mokomat 30L saaviin, eiköhän tuo riitä jotenkuten ensi kesään asti...

Uudet rocotot pitänee laittaa itämään ensi vuoden kasvihuonetta varten.
Baccatumit ainakin tuottavat käsittämätöntä vauhtia kasvarissa!

[Tyräkki]

Kertokaas nyt kuitenkin, että mikä noiden rocotojen normaali kasvutapa on?

[Aji Inferno]

C.pubescenseja, "Rocotoja" on monenlaisia, vaikkei asiasta paljon missään puhutakaan... Esim. omat Aji Mongoni kasvavat kumpainenkin hyvin hitaasti ja tukevasti ylöspäin. Canario puolestaan ottaa lujasti korkeutta, kuten vanhat Rocotonikin. Oma kokemukseni on se, että tuo vaatii aikalailla tukemista kasvaakseen edes keskimäärin ylöspäin. Sillä on kieltämättä taipumus notkahtaa ja siirtyä sivusuuntaiseen rönsyilyyn. Siinä mielessä baccatumien kaltainen kaveri...

[Leero]

Kaikki näköjään laittaa useita rocotoja samaan ruukkuun, pitäisköhän minun kokeilla kasvattaa niitä erillään sitten jos/kun ne itävät? Kannattaisiko metrinen hontelo habanero laittaa yksin 28l laatikkoon, vai kahdestaan? Ne on nyt 10l sankossa ja ne alkaa käydä pieniksi. Kyllä tulee ahdasta kun isoja hapsuja on 8kpl ja kohta pitäisi vaihtaa scotch bonnetit sankoihin ja taimiakin on tulossa melkoisesti. Pistokkaitakin on tulossa kun leikkelin tänään noita honteloita kun ei jaksaisi millään nostaa taas lamppua.

[Aji Inferno]

Kaikki näköjään laittaa useita rocotoja samaan ruukkuun, pitäisköhän minun kokeilla kasvattaa niitä erillään sitten jos/kun ne itävät? Kannattaisiko metrinen hontelo habanero laittaa yksin 28l laatikkoon, vai kahdestaan? Ne on nyt 10l sankossa ja ne alkaa käydä pieniksi. Kyllä tulee ahdasta kun isoja hapsuja on 8kpl ja kohta pitäisi vaihtaa scotch bonnetit sankoihin ja taimiakin on tulossa melkoisesti. Pistokkaitakin on tulossa kun leikkelin tänään noita honteloita kun ei jaksaisi millään nostaa taas lamppua.

Ihan mutu-ajatuksina... Rocotoilla, jos millään, samassa ruukussa olemisesta on hyötyä, koska ne mokomat vaativat yleensä siitepölyä eri kasviyksilöstä tehdäkseen hedelmiä. Sikäli iso ruukku ja pari Rocotoa toimii varsin hyvin.

Baccatumeillakin mulla on hyviä kokemuksia samasta (esim. 3 Aji Amarilloa samassa isossa purkissa), mutta useimmiten kannattanee käyttää purkki per kasvi -menetelmää. Omia kokemuksia: Chinenset eivät vaadi isoa ruukkua, joten niitä voi kyllä laittaa montakin samaan. En ole huomannut suurempaa hyötyä niiden laittamisesta isoon ruukkuun yksin.

Frutescenseista ei tässä asiassa kokemuksia, mutta Annuumeilla jotenkin tuntuisi olevan tärkeää että kasvit saavat tehdä rauhassa isot juuret... Villichilejä voi ja kannattaakin, uskoisin, kasvattaa samassa ruukussa, kunhan se on suuri.

Muiden kokemuksia?

[Fatalii]

Omat kokemukseni chinenseistä ovat hieman toisenlaisia... tuollainen pikku habaneropuskakin (orange) täyttää 15L ruukun aika hetkessä, hontelommat eivät niin helposti, tarkemmin sanottuna suuret juuret kasvavat ennen sadontuottoa...

Tosin ei voi yleistää että chinenset vaativat paljon juuritilaa, koska ääripään tapauksiakin löytyy, esim. Grenadan scotch bonnet joka tekee kertakaikkisen naurettavat juuret...

[Aji Inferno]

Totta, Jukka! Tässä on sekin pidettävä mielessä, että meillä on erilaisia tavoitteita. Satoisuuden kannalta olet ehdottomasti oikeassa. Itse en ole niin paljon sitä puolta katsonut, vaan enemmänkin koettanut saada kasvit elämään ja tekemään jokusen hedelmän. Tieteellistä kiinnostusta... Chinenset ovat aika vähään tyytyväisiä, mutta jos niistä koettaa saada isoa satoa, vaivannäkö ja isompi ruukku kannattavat.

[Tyräkki]

Sain Teklalta vastikään muutamia Rocotonsiemeniä joista aion/aioin kasvattaa muutaman taimen kesäksi kasvariin. Nyt tuli kuitenkin mieleen "oikotie" ::  Aikanaan Anu-Riikalta saamistani Rocotonsiemenistä iti kolme kasvia, joista yksi ränkylä on vielä jopa hengissä. Se on "tehnyt kuolemaa" lähes koko ikänsä, mutta on nyttemmin virkistynyt kun lemppasin sen "chilitorioon" n.400w loisteputkien piinaan. Tulikin siis mieleeni, että tuosta kaoottisesti kasvavasta sekamelskasta saisi helposti nipsittyä muutaman pistokkaan.

Siinä siis se "oikotie". Antakaapa siis tulla ohjeet onnistuneeseen ja nopeaan pistokkaan juurruttamiseen ja kasvuun saattamiseen. Vai lemppaanko vain yksinkertaisesti vesilasiin ja rukoilen :p  Entäpä onko merileväuutteesta apua tuossa hommassa? Kauanko yleensä kestää ennen kuin pistokkaan saa multiin asti ja kunnon kasvuun?

Sitten vielä tämän asian tiimoilta herännyt kysymys. AinakinTommi on maininnut noiden luultavasti tarvitsevan pölyttyäkseen siitepölyä toisesta yksilöstä. No mitäpä arvelette pölytyksen onnistumisesta jos kaikki kasvini tulevatkin olemaan samasta emosta pistokaslisättyjä kloonekja? Onko mitään tietoa, tai edes valistunutta arvausta moisesta? Tarvitseeko minun kenties tästä syystä kylvää myös siemeniä?

[Aji Inferno]

Kertokaas nyt kuitenkin, että mikä noiden rocotojen normaali kasvutapa on?

Näyttää siltä että hiukan huonosti tunnettu capsicum pubescens laji on monimuotoisempi kuin yleisesti luullaan... Vanhin, nyt (ikävä kyllä) ilmeisesti kuollut punainen Rocotoparini (7 vuotta, rauha heidän juurilleen...) kasvoi erittäin voimakkaasti ylöspäin - ja sivuille ilman tukemista! Se ei myöskään itsehedelmöittynyt, vaan siitepölyn piti olla aina toisesta kasvista.

Nykyinen c.p. "kingini" Canario (Rocoto Yellow/Amarillo) kasvaa edellisen tapaan ja uhkaa muodostua hyvin suureksi kasviksi. Se tosin itsehedelmöittyy, eli ei tarvitse toista Rocotoa parikseen! Ota tuosta sitten selko...

Sitten täällä on vielä Aji Mongo, erittäin matalakasvuinen ja leveä, tuuhea c.pubescens jolla ei näytä olevan mitään aikeita toteuttaa Rocotojen ikiaikaisia "katosta läpi" -vaistoja... Samaa sorttia tuntuu olevan Costa Ricalainen lajike jolla ei juuri kasvuhaluja ole. No, odotan saavani noita karvaisia vihreitä riiviöitä vielä lisää eri puolilta Etelä-Amerikkaa, joten ehkäpä ensi kesänä Infernossa on jo lisätietoa asiasta... ja jos oikein hyvin käy, porukalle lisää maisteltavaa ja vaihdettavaa uusiin chilitapaamisiin!

Summa summarum: normaalia kasvutapaa ei ilmeisesti ole. Yleisimmät Rocotot ovat isoja, ei-itsehedelmöittyviä kasveja, mutta suvussa näyttää olevan kaikenlaista muutakin...

[Aji Inferno]

Siinä siis se "oikotie". Antakaapa siis tulla ohjeet onnistuneeseen ja nopeaan pistokkaan juurruttamiseen ja kasvuun saattamiseen. Vai lemppaanko vain yksinkertaisesti vesilasiin ja rukoilen :p  Entäpä onko merileväuutteesta apua tuossa hommassa? Kauanko yleensä kestää ennen kuin pistokkaan saa multiin asti ja kunnon kasvuun?

Sitten vielä tämän asian tiimoilta herännyt kysymys. AinakinTommi on maininnut noiden luultavasti tarvitsevan pölyttyäkseen siitepölyä toisesta yksilöstä. No mitäpä arvelette pölytyksen onnistumisesta jos kaikki kasvini tulevatkin olemaan samasta emosta pistokaslisättyjä kloonekja? Onko mitään tietoa, tai edes valistunutta arvausta moisesta? Tarvitseeko minun kenties tästä syystä kylvää myös siemeniä?

Ensin juurrutuksesta... Jos löydät jostain juurrutushormonia (itselläni Rhizonal, toimii hyvin, sain tutulta jonka vanhemmilla kasvihuone, enempää ei taida löytyä ikävä kyllä), leikkaa noin 5cm pätkä oksaa, kastele, käytä jauheessa ja tökkää kosteaan kaktusmultaan. Pidä multa hyvin märkänä ainakin viikko, pari - siihen saakka kunnes taimi joko kuolee tai alkaa osoittaa kasvamisen merkkejä. Tärkeää on välttää mullan kuivuminen hetkeksikään, sillä pistokkaalla ei ole toimivia juuria, ja sen täytyy suunnilleen "uida" että se saa riittävän veden.

Vesilasimenetelmä toimii sekin toisinaan, joskin huonommin ja hitaammin oman kokemukseni mukaan. Samainen 5cm oksanpätkä siis lasiin, ja eikun vartomaan juurien kasvamista. Se voi viedä hyvin kauan, kuukausi ei ole välttämättä mitään. Aina juuria ei kerta kaikkiaan kasva. Esim. viimeksi kokeilemani kaksi Tabascon (c.frutescens) pistokasta eivät parissa kuukaudessa suostuneet kasvattamaan milliäkään juurta lasissa. Niinpä kyllästyin ja tökkäsin molemmat multaan. Toinen kuoli heti, toinen näyttää jäävän henkiin... Tyypillistä.

Tuo henkiinjääminen onkin sitten oma juttunsa. Kokemukseni mukaan pistokkaat yleensä tasapainoilevat "elääkö vai eikö elää, siinäpä kysymys?" -rajalla kauan, jopa kuukausia. Älä ihmettele jos pistokas ei ala kasvaa esim. kuukaudessa. Sen energia kuluu usein siihen että se pysyy hengissä; ts. että se kasvattaa jonkinlaiset toimivat juuret. Voit odottaa todellista normaalia kasvua ehkä 3..6 kk:n päästä pistokkaan multaan tökkäämisestä. Poikkeuksia toki on, molempiin suuntiin.

Pistokkaita kannattaa aina tuottaa useita, jotta ainakin yksi onnistuisi. Nyrkkisääntönä on se, että jos pidät mullan hyvin kosteana siihen saakka kunnes kasvi alkaa kasvaa, eikä home ala mellastaa, mahdollisuudet ovat aika hyvät: ehkä siinä 50%. Toisilla chilisuvuilla paremmat kuin toisilla, mutta siinäkin on kummallista epäjohdonmukaisuutta... Eräs ystäväni esim. tehtailee chinenseä pistokkaista vesilasissa kuin vettä vaan - toisille sama operaatio on hankala. Itselläni eivät baccatumit ole onnistuneet pistokkaista (eihän niillä pirulaisilla usein olekaan oikeita oksia!), toisilla ovat. Tätä tämä on...

Kuten aiemmassa postissa totesinkin, Rocotoilla on taipumus vaatia toisen kasviyksilön siitepölyä. Näyttää silti siltä, että asiassa on poikkeuksiakin. Kokeilu lienee ainoa ratkaisu.[/color]



Edited By thietavu on 1041987902

[Tyräkki]

Kiitos tiedoista ja olettamista, taidanpa siis varmuuden vuoksi koettaa saada taimia aikaiseksi sekä pistokkaista, että siemenistä. ::

[Fatalii]

Iselläni parhaiten ovat onnistuneet pistokkaat joiden varsi on mahdollisimman "puumainen".

Miltei kaikkien lajikkeiden ja sukujen kanssa homma on onnistunut paitsi (yli)jalostettujen annuumien.
Toiset ovat hieman hankalampia kun toiset mutta kannattaa laittaa useampi kerrallaan niin luulisin jonkun lähtevän.

Juurrutushormonin kanssa suoraan multaan juuttuttaminen on onnistunut hyvin mutta ilman onnistuu edottomasti parhaiten vesilasissa liottamalla.
Jostain luin että saman kasvinosien (lehtien ja varsien) pilkkominen juurutuslasiin auttaisi.. vaikea vahvistaa tätä mutta eipä tuosta ainakaan haittaa ollut...

Onnea juurruttamiseen

[Tyräkki]

Oletteko huomanneet eroa pistokkaan kohtisuoran katkaisun ja katkaisupintaa lisäävän viiston katkaisun välillä? Kuulin vain puutarhalla vinkkinä, että leikkauspintaa pistokkaassa pitäisi olla paljon.

[Fatalii]

Itse olen leikannut aina viistosti joten en tiedä kuinka juurtuu jos leikkaa kohtisuoraan... vesilasissa juurruttaessa varsi pitäisi "viiltää" poikki eikä murskata... esim. saksilla ei siis kannata katkaista vaan TERÄVÄLLÄ veitsellä viiltäen.

Tosin itse käytän juurrutushormonia minkä kanssa parhaiten (=nopeiten) tuntuu toimivan varren murskaus -> kastaminen juurrutusaineeseen -> tökkääminen multaan.
Lisäksi täytyy pystyä pitämään multa märkänä.

[Tyräkki]

Vaan mistäpä sitä juurrutushormonia saisi. Ilmeisestikään ei kukaan moista kieltolakitavaraa myy ainakaan suomessa?

[Fatalii]

Kyllä sitä hyvinvarustetuista puutarhaliikkeistä pitäis saada... oman juurrutusaineeni merkkiä en juuri nyt muista mutta paanpa mailia sulle kun pääsen kotia... pommita (TAAS) jos ei kuulu