Äänentoistovehkeet: mikä saa musiikin kuulostamaan hyvältä?

[Aji Inferno]

Ei hassumpi taajuusvaste tuossa pikku laajakaistassa todellakaan, vaikka noin 8 dB kohtisuoraan kuunnellessa heitteleekin. Se tuskin kuuluu suuremmin, koska pahin poikkeama on hyvin korkealla taajuudella. Eduksi on sekin, ettei kyseessä ole kaksoiskartioelementti.

Suunnittelufilosofiasi on hyvin samankaltainen kuin omani on ollut, vaikka rakensinkin ihan toimivat mittaussysteemit ja koetin hyödyntää tietokoneavusteista suunnittelua. Jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä. Subjektiivisesti yksi miellyttävimmin soivista tekemistäni kajareista oli pieni ja yksinkertainen suljettu 2-tie, sisältäen Philipsin 5-tuumaisen 5061 -bassoelementin ja Seasin pienen kartiodiskantin. Eihän tuosta bassoja tullut, mutta muutoin ilo kuunnella! Pettymys puolestaan oli Hifi-lehden ohjeen mukaan rakennettu Hifi 40/3, jonka sinänsä tarkka ääni ei vaan oikein "toiminut" ainakaan siinä akustiikassa.

Vai AMT-diskantin olet löytänyt? Se on jo jotain! Philipsin vanhasta 7 tuuman kaksoiskartiolaajakaistasta on omia kokemuksia, joita ei voi todellakaan kehua, mutta tuota mainitsemaasi elementtiä en ole kokeillut. Kiintoisa, muuten, tuo bassoviritysratkaisusi. Se ehkä ratkaisee refleksikotelojen toisenkin ongelman, eli isot jälkivärähtelyt viritystaajuuden tuntumassa.

[Everkistus]

Kyllä minäkin tietokonetta hyödynnän, ainakin reunadiffraktiot, kotelo ja jakosuoto tulee joka kerta simuloitua. Mittamikrofonin omistan kanssa mutta ei REWiä hienompaa mittaussoftaa. Lisäksi mittaushuone on yhtä kuin olohuone tai eteinen, eikä kumpikaan ole millään tavalla akustoitu, joten mittaustulokset ovat vähintäänkin kyseenalaisia...

Suljetulla kotelolla harvemmin menee vikaan, monessa mielessä se onkin juuri kaikista paras kotelotyyppi. Jos nuo neljännesaaltokopat kiinnostavat, kannattaa tutkia Martin J. Kingin sivuja aiheesta: http://www.quarter-wave.com

Ja se AMT-diskantti on uustuotantoa, Dayton tekee ihan päteviä versioita niistä ja myöskin suoraan ebaysta löytyy parikin versiota. Tuo Philipsin elementti on melko kehuttu, tiedä sitten johtuuko se ihmisten nostalgiasta vai aidosta laadukkuudestaan

[Aji Inferno]

Mm. Elachan käyttää AMT-teknologiaa loistavin tuloksin. Kiinnostavia elementtejä. Mitä noihin maineikkaisiin isompiin laajakaistoihin tulee, tuntuu, että siinä on paljon tunnetta ja mystiikkaakin usein mukana. Kun katsoo joidenkin kaikkein maineikkaimpien (ja usein kalleimpien) elementtien mittauksia, ne ovat usein niin karmeita, että on jokseenkin vaikea uskoa äänenkään olevan ainakaan hifimittapuulla hyvä. Esimerkkeinä vaikka vanhat isot Altecit tai Lowtherit (joiden liikepoikkeama, muuten, on luokkaa 1 mm, eli aika "kiintoisa" koteloviritys tarpeen!). Olisi niillä kyllä mielenkiintoista leikkiä ja rakennella! Samoin olisi kiintoisaa päästä käsiksi parhaisiin PA-elementteihin!

[Jani M]

Mahtavuutta olis päästä joku päivä askarteleen putkivahvistimien ja laajakaistaelementtien parissa. Äänilähteenä toki vinyylilevyt. Täysin analogista soundia ja meininkiä.

[Everkistus]

Tervetuloa mukaan askartelemaan vaan! Putkivahvistimista en osaa sanoa, mutta minulta saattaisi löytyä ylimääräisiä laajakaistaelementtejä sopuhintaan ja kotelopiirrustukset niille jos haluat päästä alkuun jostain.

[ChIlIDoG]

Mahtavuutta olis päästä joku päivä askarteleen putkivahvistimien ja laajakaistaelementtien parissa. Äänilähteenä toki vinyylilevyt. Täysin analogista soundia ja meininkiä.

Sama haave täällä. Jo varmaan 15 vuoden ajan on kirjahyllystä löytynyt The Electrostatic Loudspeaker Design Cookbook. Koskaan ei vain ole saanut aikaiseksi aloittaa, saatikka että ois tiloja moiselle projektille. Myös kotimainen Tee Itse Hifi laitteita kirja löytyy.

[Aji Inferno]

Yhä pakko todeta, että Genelecin pikkuruiset G One aktiivikajarit subbarin kanssa ovat aivan helvetin upeasti soiva systeemi pienehköön kuunteluhuoneeseen!

[Everkistus]

Ne ovat kyllä pätevät kaiuttimet, itsellänikin oli vastaavat 6010:t 3 vuotta työpöydällä edellisessä työpaikassa. Mitä subbaria käytät niiden kanssa?

[Aji Inferno]

Ne ovat kyllä pätevät kaiuttimet, itsellänikin oli vastaavat 6010:t 3 vuotta työpöydällä edellisessä työpaikassa. Mitä subbaria käytät niiden kanssa?

Ihan niiden omaa F Onea käytän. Integroituu hienosti ja toistaa kyllin alas musakäytössä (n 30 hertsiin testisignaaleilla).

[Aji Inferno]

Vanhana kaiutinrakentajana totuin joskus vallitseviin ajatuksiin siitä, että kelvolliseen bassotoistoon vaadittaisiin edes jonkin kokoinen kotelo (mielellään refleksiviritetty), ja aivan minimissään (!) siinä 5 tuuman (= 12.5 cm) bassoelementti, jotta päästäisiin edes 100 hertsin tienoille suuremmitta säröittä ja kelvollisella tehonkestolla. Käytännössä 80- ja 90-luvuilla ei saatu mitään laadukasta bassoa pientä linnunpönttöä pienemmistä kajareista, joissa bassoelementti oli kooltaan noin 6,5 tuumaa, eli 15 cm. Yksi parhaista ajan yrittäjistä oli Turkulainen AAD, jonka hienot kajarit olivat vain liian kalliita ajan musaväelle...

Havahduin siinä ehkä kymmenisen vuotta sitten siihen, että markkinoille alkoi tulla kaikenlaista kummallista kaiutinrintamalla. Kamaa, joka uhmasi itselleni "tuttuja" suunnitteluperiaatteita. Ennen muuta uskomattoman pienikokoisia kaiutinelementtejä toistamaan jopa aina-niin-vaikeaa bassoaluetta! Se kiinnosti kovasti! Työelämä ja muu olivat vieneet minut sivuun harrastuksestani, mutta halusin tietää, mitä on muuttunut! Tuskin fysiikan lait olivat muuttuneet?!

Juuri nytkin tätä kirjoittaessani kuuntelemat kotimaiset Genelec G One miniaktiivikajarit tavallaan kiteyttävät tuon mysteerin...  Mitään edes etäisesti niiden kaltaista ei olisi voitu tehdä edes ehkä 10 vuotta sitten. Ne määrittelivät kaiken uusiksi - suomalaisen insinööritaidon todellinen mestariteos (niillä oli ammattikäyttöön suunnitellut edeltäjänsä, mutta silti!!

Näiden pikku-Genelecien (oikeasti) uskomaton äänenlaatu on aivan oma juttunsa, etenkin kun ne naittaa valmistajan UFOn muotoisiin F One tai F Two subbareihin. Jekku on tietysti siinä, että nämä systeemit tuottavat mahtavaa ääntä lähikenttäkuuntelussa (kotistudiot) tai pienehköissä huoneissa, mutta isompiin tarpeisiin tarvitaan sitten isommat ja kalliimmat vehkeet.

Ihmettelen silti tätä omaa, minimikokoonpanoani edustavaa Genelec-systeemiäni...  Ihmettely alkaa G One -kaiuttimista. Bassoelementin koko on 7.5 cm! Siis, oikeasti! Vielä 90-luvulla tuo olisi ollut keskialueen elementiksikin suht' pieni! Bassoksi huono vitsi! Mutta Genelecin jampat eivät tietenkään lopettaneet tähän. Markkinoinnissahan ulkonäkö ja teho puhuvat paljon. No, ulkonäkö on Genelecillä kohdillaan (ainakin omaan makuuni), mutta kuka markkinointijamppa maailmassa uskaltaisi toteuttaa pikkuruisen, ei-aivan-halvan aktiivikaiuttimen kotikäyttöön mikroskooppisilla 7.5 cm bassoilla JA (!) vain 12 watin vahvistimilla..?!

Kaveri, joka insinööreineen tiesi tarkalleen mitä teki, näyttää. Tulos oli paperilla lähes säälittävä, mutta käytännössä aivan helvetin toimiva kaiutin. G Onen pikkuruinen bassoelementti 12 watin vahvistimineen kykenee tuottamaan puhdasta ääntä noin 75 hz taajuuteen asti 80..90 desibelin voimakkuudella. Mikä on enemmän kuin riittävästi kajarin päätarkoitukseen, eli kotistudioon tai pieneen kuunteluhuoneeseen! Suunnittelijat leikkasivat viisaasti kaikki bassot noin 75 hz:n alta kokonaan pois, eli se, mitä toistuu, toistuu laadukkaasti.

Ja hyvältähän musa kuulostaa noilla, etenkin kun kajarien loistavat huonekorjaussäätimet otetaan käyttöön. Alinta bassoa ei vain kuulu lainkaan, mikä joko häiritsee, tai sitten ei, riippuen paljon musasta. Eli tässä kohdin Genelecin seuraavaan "taikatemppuun":

Näihin mineihin (isoveljineen!) kun saa kavereiksi myös F One tai F Two -subbarit, jotka integroituvat pääkaiuttimiin täydellisesti, ja laajentavat toistoalueen sitten heittämällä 30 hz tuntumaan, eli kontrabasson alimpiin säveliin ja elokuvien järeämpiin tehosteääniin. Huokein subbari, eli F One on jälleen hauska esimerkki Genelecin filosofiasta. Se ei muistuta mitään muuta markkinoiden subbaria ulkonäöltään. Nätti, futuristinen pikku ufo! Subbarielementtinä on, yllätys, yllätys, vain 6 tuuman (15 cm) tyyppi, jota samaten ruokkii subbarimaailmassa lähinnä itkettävän pienitehoinen 40 watin (!) vahvistin! Tuosta yhdistelmästä ei normaalisti tulisi mitään käyttökelpoista, mutta Genelecin insinöörit todella osaavat hommansa! Nimittäin, hyvinkin laadukas, tarkka, jykevä, syvä bassotoisto aina teknoon ja leffoihin asti.

Jekkuna tässäkin taas se, että systeemi soi aivan loistavasti, kunhan siltä ei odoteta liian suuria äänenpaineita esim. isoissa huoneissa. Niihin Genelecillä on omat vaihtoehtonsa, suurimmat suorastaan hirviömäisiä (valmistajan suurinta studiomonitoria kutsutaankin firmassa sisäisesti nimellä "mörkö"). Isoin subbarikin on testien mukaan kykenevä räjäyttämään isommankin asunnon ikkunat ulos.

Mutta täällä soi firman pienin systeemi: G One -pari + F One -subbari. 12 + 40 wattia. Enkä ole vielä kertaakaan törmännyt minkäänlaisiin rajoihin esim. äänen määrässä. Sitä tulee jopa pelottavan paljon naapureita ajatellen... Että ei voi muuta kuin suositella suurella sydämellä!! Ja jos tarvetta on isompiin äänenpaineisiin ja kämppiin, näistä löytyy isompia versioita malliin G Two..Five. Ja jos haluaa päästä asunnostaan kokonaan eroon, eikun kehiin vaikka 7073-subbari tueksi... 

Joskus on todella hyvä suositella suomalaista! Tässä sen voi tehdä puhtaalla omatunnolla, koska tästä parempaa ei juuri löydä.

[Aji Inferno]

Vanhana kaiutinrakentajana totuin joskus vallitseviin ajatuksiin siitä, että kelvolliseen bassotoistoon vaadittaisiin edes jonkin kokoinen kotelo (mielellään refleksiviritetty), ja aivan minimissään (!) siinä 5 tuuman (= 12.5 cm) bassoelementti, jotta päästäisiin edes 100 hertsin tienoille suuremmitta säröittä ja kelvollisella tehonkestolla. Käytännössä 80- ja 90-luvuilla ei saatu mitään laadukasta bassoa pientä linnunpönttöä pienemmistä kajareista, joissa bassoelementti oli kooltaan noin 6,5 tuumaa, eli 15 cm. Yksi parhaista ajan yrittäjistä oli Turkulainen AAD, jonka hienot kajarit olivat vain liian kalliita ajan musaväelle...

Havahduin siinä ehkä kymmenisen vuotta sitten siihen, että markkinoille alkoi tulla kaikenlaista kummallista kaiutinrintamalla. Kamaa, joka uhmasi itselleni "tuttuja" suunnitteluperiaatteita. Ennen muuta uskomattoman pienikokoisia kaiutinelementtejä toistamaan jopa aina-niin-vaikeaa bassoaluetta! Se kiinnosti kovasti! Työelämä ja muu olivat vieneet minut sivuun harrastuksestani, mutta halusin tietää, mitä on muuttunut! Tuskin fysiikan lait olivat muuttuneet?!

Juuri nytkin tätä kirjoittaessani kuuntelemat kotimaiset Genelec G One miniaktiivikajarit tavallaan kiteyttävät tuon mysteerin...  Mitään edes etäisesti niiden kaltaista ei olisi voitu tehdä edes ehkä 10 vuotta sitten. Ne määrittelivät kaiken uusiksi - suomalaisen insinööritaidon todellinen mestariteos (niillä oli ammattikäyttöön suunnitellut edeltäjänsä, mutta silti)!!

Näiden pikku-Genelecien (oikeasti) uskomaton äänenlaatu on aivan oma juttunsa, etenkin kun ne naittaa valmistajan UFOn muotoisiin F One tai F Two subbareihin. Jekku on tietysti siinä, että nämä systeemit tuottavat mahtavaa ääntä lähikenttäkuuntelussa (kotistudiot) tai pienehköissä huoneissa, mutta isompiin tarpeisiin tarvitaan sitten isommat ja kalliimmat vehkeet.

Ihmettelen silti tätä omaa, minimikokoonpanoani edustavaa Genelec-systeemiäni...  Ihmettely alkaa G One -kaiuttimista. Bassoelementin koko on 7.5 cm! Siis, oikeasti! Vielä 90-luvulla tuo olisi ollut keskialueen elementiksikin suht' pieni! Bassoksi huono vitsi! Mutta Genelecin jampat eivät tietenkään lopettaneet tähän. Markkinoinnissahan ulkonäkö ja teho puhuvat paljon. No, ulkonäkö on Genelecillä kohdillaan (ainakin omaan makuuni), mutta kuka markkinointijamppa maailmassa uskaltaisi toteuttaa pikkuruisen, ei-aivan-halvan aktiivikaiuttimen kotikäyttöön mikroskooppisilla 7.5 cm bassoilla JA (!) vain 12 watin vahvistimilla..?!

Kaveri, joka insinööreineen tiesi tarkalleen mitä teki, näyttää. Tulos oli paperilla lähes säälittävä, mutta käytännössä aivan helvetin toimiva kaiutin. G Onen pikkuruinen bassoelementti 12 watin vahvistimineen kykenee tuottamaan puhdasta ääntä noin 75 hz taajuuteen asti 80..90 desibelin voimakkuudella. Mikä on enemmän kuin riittävästi kajarin päätarkoitukseen, eli kotistudioon tai pieneen kuunteluhuoneeseen! Suunnittelijat leikkasivat viisaasti kaikki bassot noin 75 hz:n alta kokonaan pois, eli se, mitä toistuu, toistuu laadukkaasti.

Ja hyvältähän musa kuulostaa noilla, etenkin kun kajarien loistavat huonekorjaussäätimet otetaan käyttöön. Alinta bassoa ei vain kuulu lainkaan, mikä joko häiritsee, tai sitten ei, riippuen paljon musasta. Eli tässä kohdin Genelecin seuraavaan "taikatemppuun":

Näihin mineihin (isoveljineen!) kun saa kavereiksi myös F One tai F Two -subbarit, jotka integroituvat pääkaiuttimiin täydellisesti, ja laajentavat toistoalueen sitten heittämällä 30 hz tuntumaan, eli kontrabasson alimpiin säveliin ja elokuvien järeämpiin tehosteääniin. Huokein subbari, eli F One on jälleen hauska esimerkki Genelecin filosofiasta. Se ei muistuta mitään muuta markkinoiden subbaria ulkonäöltään. Nätti, futuristinen pikku ufo! Subbarielementtinä on, yllätys, yllätys, vain 6,5 tuuman (15 cm) tyyppi, jota samaten ruokkii subbarimaailmassa lähinnä itkettävän pienitehoinen 40 watin (!) vahvistin! Tuosta yhdistelmästä ei normaalisti tulisi mitään käyttökelpoista, mutta Genelecin insinöörit todella osaavat hommansa! Nimittäin, hyvinkin laadukas, tarkka, jykevä, syvä bassotoisto aina teknoon ja leffoihin asti.

Jekkuna tässäkin taas se, että systeemi soi aivan loistavasti, kunhan siltä ei odoteta liian suuria äänenpaineita esim. isoissa huoneissa. Niihin Genelecillä on omat vaihtoehtonsa, suurimmat suorastaan hirviömäisiä (valmistajan suurinta studiomonitoria kutsutaankin firmassa sisäisesti nimellä "mörkö"). Isoin subbarikin on testien mukaan kykenevä räjäyttämään isommankin asunnon ikkunat ulos.

Mutta täällä soi firman pienin systeemi: G One -pari + F One -subbari. 12 + 40 wattia. Enkä ole vielä kertaakaan törmännyt minkäänlaisiin rajoihin esim. äänen määrässä. Sitä tulee jopa pelottavan paljon naapureita ajatellen... Että ei voi muuta kuin suositella suurella sydämellä!! Ja jos tarvetta on isompiin äänenpaineisiin ja kämppiin, näistä löytyy isompia versioita malliin G Two..Five. Ja jos haluaa päästä asunnostaan kokonaan eroon, eikun kehiin vaikka 7073-subbari tueksi... 

Joskus on todella hyvä suositella suomalaista! Tässä sen voi tehdä puhtaalla omatunnolla, koska tästä parempaa ei juuri löydä.

[Jalapeno-nam]

Minulla on tällainen:
http://sdrfi.wikidot.com/vanhat-putkiradiot
Täysin toimiva ja ääni on semmoinen vanhanaikainen, mutta todella hyvä. Lämpiää kun dieselauto, hitaasti mutta varmasti. Poika aikoinaan meinasi lentää nahoistaan kun sanoin ostaneeni uuden soittimen. Jostain syystä hän pettyi kovasti kun toin soittimen kotiin 

Ja sitten tällainen saman valmistajan.
http://www.theage.com.au/news/reviews/philips-streamium-wacs7000/2007/05/05/1177788446686.html
Tässä on parempi ääni ja ilona on myös se, että keskusyksiköstä voi säädellä ääntä eri kaijuttimiin (joita voi kyllä käyttää itsenäisinä soittiminakin).
Poikani kun yritti teinivuosina nukkua puoleen päivään laitoin hänen kajarista voluumit kaakkoon ja AC/DC:n High way to hell soimaan. Ei nukkunut teini kauaa ei. Myös Bethovenin 5 toimi hyvin 

Voi lapsi raukkaa kas kun häntä ei aikoinaan huostaanotettu minulta 

[Aji Inferno]

 Upea putkipeli!!!

[Jalapeno-nam]

Eikö vaan ja toimii kuin junan vessa. Itse tykkään myös sen äänestä, ainakin radiolähetyksissä, mutta sitten kun haluan kuunnella ihan oikeasti musiikkia kuuntelen tuolla uudemmalla philipsillä.

[Aji Inferno]

Eikö vaan ja toimii kuin junan vessa. Itse tykkään myös sen äänestä, ainakin radiolähetyksissä, mutta sitten kun haluan kuunnella ihan oikeasti musiikkia kuuntelen tuolla uudemmalla philipsillä.

Ovat yleensä myös hienoja lyhytaaltoradioita.

[PP]

Tulipa taas mieleen autoradiota kuunnellessa, että miltähän nämä kappaleet kuulostaa oikeasti. Kyseessä oli tällä kertaa suomalainen roska kuten Tiisu, mutta silti on välillä hyvä kuunnella Geneleceillä, miltä musiikki kuulostaa oikeasti.

Väitän, että 80% tai enemmän suomalaisista ei ole ikinä kuullut musiikkia sellaisena kuin se on tuotettu. Ehkä hyväkin niin, koska suuri osa uudesta tuotannosta on tehty huono äänentoisto huomioiden ja kuulostaa kunnon systeemissä vähintään erikoiselta, yleensä huonolta.

[SALAMANDER1973]

mulla on PHILIPS FM M730 Digital amplifier 3 CD. täytyy sanoa on ihan hyvät äänet

[Trioniska]

Kohtuudella kuuluu vaikka ei huudattaisikaan

RX-V550 Yamaha vahvarina ja soittaa Yamahan NS-300 kaiutinparia.

Virivahvari aikoinaan uutena hankittu mutta kaiutinpari käytettynä edukkaasti jokunen vuosi sitten 

Käytännössä TV kaiuttimina mutta kyllähän CD levyjä jaksaa silloin tällöin pyörittää.

Genelec olisi kyllä mannaa mutta ei omalla budjetilla 

[PP]

Genelec olisi kyllä mannaa mutta ei omalla budjetilla 

Kannattaa etsiä käytettyjä. Ainakaan 8000-sarjalaisia eli max. 10 vuotta vanhoja ei liiku paljoa, mutta silloin tällöin. Ne ja vanhemmatkin mallit kestää soittoa ja mekaanistakin kulutusta liki rajatta, joten käytettyjen ostaminen ei ole iso riski. En itsekään edes harkinnut uusien ostamista. Tai no, 8010:t olisi voinut ostaa, mutta ne on vähän turhan pienet vaikka onkin kokoluokassaan täysin ylivoimaiset kaiuttimet.

On vaikeaa tai luultavasti mahdotonta keksiä parempaa "sijoitusta" viihde-elektroniikkaan kuin (käytetyt) Genelecit. Hullua kyllä, näin varsinkin lapsiperheessä, koska näitä ei voi tuhota ihan noin vaan!

[Aji Inferno]

Tulipa taas mieleen autoradiota kuunnellessa, että miltähän nämä kappaleet kuulostaa oikeasti. Kyseessä oli tällä kertaa suomalainen roska kuten Tiisu, mutta silti on välillä hyvä kuunnella Geneleceillä, miltä musiikki kuulostaa oikeasti.

Väitän, että 80% tai enemmän suomalaisista ei ole ikinä kuullut musiikkia sellaisena kuin se on tuotettu. Ehkä hyväkin niin, koska suuri osa uudesta tuotannosta on tehty huono äänentoisto huomioiden ja kuulostaa kunnon systeemissä vähintään erikoiselta, yleensä huonolta.

Oikeastaan, noin se on ollut jo ainakin 70-luvusta alkaen. Valtaosa jengistä on aina kuunnellut musaa täyspaskoilla laitteilla (ne teistä, jotka eivät tiedä, miltä esim. jenkkiläinen AM-radio kuulostaa...). Nykyiset täyspaskat, usein trendikkäät kuulokkeet mallia Beats (saati vielä paljon huonommat) yhdessä Spotifyn kanssa ovat vain jatkoa sille, mitä valtaväestön musankulututus on ollut viimeiset ehkä 50 vuotta. Vain vähemmistöä on aina kiinnostanut äänenlaatu tai artistit ylipäätään (muutoin kuin julkkiksina).

Studioissa oli jo 70-luvulla isojen, laadukkaiden studiomonitorikaiuttimien lisäksi aina myös pienemmät, ns. "keskivertoperheen stereoita" vastaavat kaiuttumet - ja sitten Auratonet. Eli pikkuruiset boksit kamalalla äänellä. Ne kertoivat miksaajille ja masteroijille aika hyvin sen, miltä musa kuulosti täyspaskoista autostereoista, pikkuruisista matkaradioista ja kaikesta siitä, mitä tavallisilla ihmisillä nyt sattui esim. mökeillään olemaan.

Useimmat kaupalliset levytykset on tehty - ja tehdään tänä päivänä - samalla tavalla. Jos tavoitteena on massamarkkina, äänitysten on soitava "myyvästi" myös taskuradiosta. Eli nykytermein: kehnoimmastakin kännykästä katastrofikuulokkein.

Samasta syystä useimmat kaupalliset äänitteet on miksattu ja masteroitu dynamiikaltaan täysin "tukkoon", eli on yritetty maksimoida biisien voimakkuus (ihmiskorva kun tykkää yleensä voimakkaammasta). Tämä trendin jotakuinkin aloitti Red Hot Chili Peppersin "Californification" -albumi, jossa ei juuri kuule dynamiikkaa eli hiljaisten ja voimakkaiden kohtien eroja. Trendin veti seuraavaan pisteeseen tuottajaguru Rick Rubin, joka keksi mm. Johnny Cashin ja Metallican kanssa vetää volyymit paitsi tasaiseen maksimiin, myös sen yli, digitaaliseen säröön asti. Kuuluu esim. Cashin upean "Hurt" -biisin tietyissä kohdin. Eli musiikista tehtiin mössöä - koska jengi Beats-luureineen haluaa sitä. Enemmän = better.

P.s - kotimaisen, loistavan Kemopetrolin viimeisin albumi "A Song & A Reason" on tehty tietoisesti täysin toisin, äänenlaatu ja musiikki edellä! Jutskasin asiasta ennen levyn julkaisua bändin kanssa. He halusivat kulkea musiikki edellä - ei kaupallisuus. Ja upean levyn, jälleen, tekivätkin!

Niin, kaikkiaan, monet aikansa trendeihin sovitetut äänitteet kuulostavat nykyään aivan hirveiltä Geneleceillä tai ylipäätään hyvillä musalaitteilla. Syyt löytyvät aiempaa. Esim. 70-luvulla moni hittilevy miksattiin aivan päin helvettiä, koska jengin oletettiin/tiedettiin kuuntelevan niitä AM-autoradioista tai parhaimmillaankin yleensä halvoilla vinyylisoittimilla. 80-luvulla sama meno jatkui, vaikka CD-levyt tulivatkin kehiin. Enemmistö kuunteli musaa yhä lähinnä lypsykoneen tai vastaavan hirvityksen kautta. Ja niinpä miksaukset tehtiin heille, ei "hifistelijäeliitille". 90-luvulla: sama meno. Eikä se ole muuttunut, eikä muutu lähitulevaisuudessa.

Valtaosalle ihmisiä musa(kin) on vain viihdettä, mieluiten ilmaista. Ei tärkeää. Sitten on aivan eri porukka, jolle se, kuten taide ylipäätään, on todella oikeasti tärkeää, arvostettavaa, ja jotka haluavat ilmaista tuon arvostuksensa myös rahallisesti. Esim. itselleni olisi lähinnä häpeällistä ladata Kemopetrolin tai Rushin albumi ilmaiseksi tai pilkkahintaan. Arvostan noiden kaverien työtä ja elämyksiä, joita he tekevät, aivan liian paljon! Siksi ostan - haluan ostaa - heidän työnsä. Ja tässä tullaan myös tuohon äänenlaatukysymykseen. Koska kuuntelen heidän musaansa todella "vakavasti", enkä vain matkaviihteenä matkalla töihin paskakuulokkeilla, olen todella iloinen siitä vaivasta, minkä he näkevät myös miksauksessa sen eteen, että kuulen loputtomasti yksityiskohtia ja tunnelmia, en vain McDonald's -tyylin "kaikille peruspaskaa" -pakattua mömmöä.