Rupesipa hirnuttamaan nuo palautteet kokeille uusimmassa silimiittitopikissa. Ravintola-ala se vaan on (wänkk)eri bisnis.
Siksipä koulua pidemmälle ei paljoa kiinnostanut, on yksi spartalaisimmista ammateista maailmassa satamahuoran lisäksi.
Vanha ja iätön totuus on, ettei ole tyhmiä kysymyksiä, on vain tyhmiä ihmisiä.
Siispä kysynkin, mikä on eh, paremman ilmaisun puuttuessa, typerin kysymys tai asiakaspalaute, mitä olette kuulleet? Tai antaneet
Aivan päällimmäisenä itselle tuli mieleen erään tarkan markan kisällin utelut siitä, sisältääkö tonnikalalasagne kalaa.
Tai saisiko listan kalleinta sorbettia samaan hintaan lounasjälkiruoan mustikkasopan loputtua kesken..
Tai saisiko pihvin ilman pihviä.

Keittiön sisäpuolella tapahtuneita juttusia kyllä muistuu siinä määrin, ettei tänäkään päivänä ihan hirveän mielellään
maksaisi ravintolahintoja.
Kaksi viikkoa sitten uudelleen elämään alkaneet kylmäsavulohet karkasivat pastaan, pihvit kävivät lattialla etc etc.
Ja ja, kerran jouduin tekemään eläinsuojeluyhdistyksen hippivegaaneille ex carte ja sävelsin kasvispaistoksia, jotka nimesin maailman parhaan kasvissyöjän mukaan Führerin lehtipihveiksi. \o

Muikeaa huomenta itse kullekin. Ensimmäistä postia laudalle, jolle ei pitänyt koskaan edes liittyä. Varsinaisesti ei pitänyt alunperin höyrähtää pahanmakuisiin paprikoihin  , vaan pitää yrttitarhakoelaboratoriota eri hydroponisten järjestelmien tehoista ja ominaisuuksista. Aikaisemmin DIY-aerofarmista enimmäkseen hyvää sanottavaa, huom. sana enimmäkseen. Kuitenkin, eri käänteiden kautta, erittäin capsicumvoittoisissa olosuhteissa möyrin. Sweet ride, baby, ja jatkuu vaan.

Lähtökohtana oli siis testata vähintään kolmea eri järjestelmää, deep wateria, nutrient filmiä sekä putkidripperiä ja tehdä kaikki mahdollisimman pitkälti itse. Noh, ei muuta kuin muovinkäryisiin ja suuruudenhulluihin suunnitelmiin ja niiden realisointiin ja tuhoon. Tämä on pitkäveteinen kolmen kuukauden oppimiskertomus, joka alleviivaa suunnitelmallisuuden ja kantapääopin karvasta sarkaa. Mikä ei tuhoa, sattuu ehkä pirusti. Ja polttaa massia.

Mittava ralli alkoi komiasti minikasvihuoneen ostolla jossain maaliskuun kalseissa maissa polttoaineen kärytessä kysellessäni verkkoruukkuja joka putiikista, missä saattaisi sellaisia olla. Lopputuloksen voi arvata. Jo puutarhaliikkeen kummasteleva suhtautuminen aiheeseen olisi voinut kertoa minulle, että ei kannata päätään lyödä tuppukylien kauppojen kanssa, vaan tilata kaikki kerralla isolla rahalla postimyynneistä. Päädyin siis tekemään kolvilla tuhansia reikiä minarin istutusruukkuihin sekä paskomaan kylpytilat lecalla sekä idättämään kymmeniä ruukkuja yrttejä lecasora-talouspapericoctaililla.
Nnnniin, ja siirtämään vuoden turpeessa kituneet oranssit habanerot, jotka olivat lajiltaan oransseja muistini mukaan, uskon aika vakaasti niiden olevan Ugandan punaista siltikin, reikäisiin lecapurnuihin ja alkeelliseen bubbleriin Mouse-102´n huomaan. Kys. ilmapumpun hankinta eläinkaupasta sai minut harkitsemaan voimalan rakentamista, jossa generaattori hyödyntäisi ympäri päätä pyöriviä silmiä. Intoa palava koohottaja ja kipunoiva luottokortti.

Sitten eräs force majeure kaatoi huolellisesti valmistellun idättämöni nimikoiduista suunnitelmista kasaksi suurimmilta osin märkää lecasoraa ja nimettömiä ituja. Pari Jalapenoa ja Cayenneäkö sieltä siemenlajitelmien uumenista sitten pelastui ja suolavetisen jodlauksen innoittamana päätin erikoistua sitten kokonaan capsicumeihin.

Jossain näissä mainingeissa sain älynväläyksen kokeilla myös aeroponisia järjestelmiä tajuttuani, etteivät ne olekaan aivan NIIN hifiä, mitä päähäni on taottu niiden vuosien ajan, mitä olen hydrojen kanssa pelaillut. Hipit syövät multaa.
Raivoisaa rallia sprinklerien perässä ympäri kylää ja eioota eioon perään. Ensin huomasin, että edes lampipumpulla ei ollut tarpeeksi vääntöä nurmikkotsäktsäkin pyörittämiseen. Sitten kävin mengeleksi pyörivän sadettimen kimppuun. Armoton ja karu askartelu muutti sen pikkupumpun avulla tiskikoneen ruiskulaitetta muistuttavaksi viritykseksi. Muuten hyvä, mutta pari asiaa siinä _kusi_ reisille.. Laatikon materiaali, vaikka komiasti elintarvikekelpoista yhdistettä, ei tietenkään pitänyt spraymaaleja. Tai tiivisteteippiä, joten jo testiajon aikana aarrelaatikko liristeli reilun desin vettä lattioille. Aero muuntui kullin luikauksessa jonkinlaiseksi dutchpotin sekasikiöksi purukumin ja ilmaletkuspyderin kautta. Tuolloin jo kirosin sitä, miksi mikään ei koskaan toimi kertaheittämällä.

Kunnon siemenet tilaukseen Fataliilta, ensimmäinen viksu askel koko projektin aikana. Ja tietysti reilusti myöhässä kasvukautta ajatellen, mutta suunnitelma mukautui suunnattomaksi himoksi saada boncheja talouteeni, vaikka satoa en ehtisikään saada.

Lajikkeiksi päädyin tilaamaan
Naga Morich
Starfish
Lemon Drop
Short Yellow Tabasco
Bolivian Rainbow.
Bonuksena tuli prae nimeltä Cumari Pollux.

Noh. Sitten.

Rivakasti silpaisin kasaan cuttingboardin muovitarjottimen ja styroxponttoonien kanssa. Tässä vaiheessa kaikkea oli itänyt paitsi tuota bonsaiksi tiemmä mitä mahtavimmin soveltuvaa praetermissumia. Ee kaet siinä sitten mitään. Lannoksena oli miedosti annosteltu GHE´n One Part, Grow. Ja levämyrkky estämään avonaisen oloisen cutterin
täyttymistä ylimääräisellä kasvustolla. BING! El buttofucko muy mucho! No tottahan toki jokainen juuri, joka tunki
ulos villasta, syöpyi piloille. ÄFFF! Tätähän en tajunnut levämyrkyn syyksi tuossa vaiheessa, vaan pähkäilin levän ja liian voimakkaan lannoksen vaikutuksia. Juurille pääsevä valo oli myös syyttelylistalla.

Tässä vaiheessa tilasin halvan peltihyllykön ja hain 2 2x18W valoputkivalaisinta. Hylly kasaan, sähköt sanoo murrur! Valaisimet kiinni, löin alkuperäisillä valoputkilla vapaapainijaa naamaan, ruuvasin 965´t ja Aquarellet sisään ja ihailin majesteettista mahtioliouttani. Jostain lukaisin tiettyjen elintarvikepakkausten sisäpintojen heijastavan materiaalin olevan mylaria, jota joskus vuonna miekka ja kilpi myytiin peukussa rouhealla hinnalla. Sipsipussien keräily ei innostanut. Kaitselmus hymyili siivoojatyttösten muodossa. Kahviautomaatit käyttävät kilon pakkauksia, firmassamme kuluu päivittäin 4-10 pussia sumppia koneisiin. 1 aukileikattu, käsitelty pakkaus tietää 0,15m2 mylaria siis. Saan siis jatkuvalla syötöllä mylaria ilmaiseksi, kerään kaiken talteen, vaikka minulla on nyt jo moninkertaisesti enemmän kuin tarvitsen. Liuskat kiinnittyvät surutta kuumaliimalla, Myöhempien Aikojen Jeesusteipillä ämpäreihin ja käymispyttyihin, joita löytää polkuhinnalla kirpputoreilta.

Tilasin myös foggerin. Kädet täristen paketti kourassa astuin kämppään valmiina avaruusajan kasvuräjähdykseen.
Nyt ei minua mikään juuri pidättelisi. Varrrrmaan. Mikään ei tähän ilmiöön minua voinut valmistella. Emännän nelijalkaiset valvontakamerat, kissanruoka-kissanpaskakonvertterit olivat sitten ahmaisseet 9/12 taimesta.
Näistäkin yhtä nagaa lukuunottamatta ne olivat tallottu hyvin heikkoon happeen. Piestyäni kissat niiden sieluja mustemmiksi, poltin askin tupakkia parvekkeella murjottaen, uhkaillen ja ryyppäämistä harkiten ja palasin sorvin ääreen. Uudet siemenet itämään, uusi alku. Melkein toukokuussa! Heh.

Sitten syytin cuttingboardin hitautta ravinteista. Tilasin micro-matosetit ja samalla minisprinklereitä.
Tein kissoille ansan nagapulverista ja hunajasta pytyn laidoille ja aitasin harsolla koko komeuden. Lämmön nousu taisi muodostua ongelmaksi harsosta ja foggerista johtuen. 30-32C voi olla idättäessä hyvä asia, mutta vanhojen kokemuksieni perusteella se voi jumauttaa myös kasvun mukamystisesti. Taiteilua siis karvahitlerien ja lämpöhalvauksen välillä. Päälaitteena siis tässä vaiheessa bubbler terästettynä foggerilla.

Tässähän kohtaa vielä oli tarkoituksena 4 pientä ebbiä keskussäiliöllä. Tämä johtuen voimakkaasta pumpusta ja hienosta ajatuksesta, että lannoitus voisi olla samanlainen kaikilla ja muuta lapsenomaista taikauskoa. Itsekin tajusin ajatusvirheeni.  Ensin oli rajattava ebbeihin suunniteltujen kasvien määrää kolmesta kahteen per kasvi, sitten tuli jo seuraava ajatusvirhe, minullahan on annuumeja, baccoja, chinensejä ja mahtollisesti praeta. Täydellisen kontrollin ajatus modulaarisessa ympäristössä typistyikin täydelliseksi tasapäistämiseksi ja kompromissien tekemiseksi. Ja kasvitaudit ja sienet ja muut olisivat yhteisiä kuin hepatiitti narkkiluolassa.

Ravinteitten ja sprinklereitten saavuttua päätin rakentaa uuden panssarivaunun. Mylarpeitteinen kiljupytty, letku ympäri laitoja, minisprinkleri per ruukkuläpi, moottorina ärjyvä lampipumppu. Slava! Voima riitti pirstaamaan liuoksen melkein sumuksi. Tähän voimaperseeseen mulautin sitten foggerin mukaan. Overkilliä? Ei se tässä vaiheessa kautta sitä enää ole.
Kloori/salmiakkipaskainen Rauman vesi saa köhiä fosforihapoissa bubblerin kanssa pari päivää syntejään pihalle.
Tässä vaiheessa kasvun jumahtaneisuus päätyi aiemmin mainitun lämpöongelman syyksi. Lehdet käpertyivät herkästi ja kokeilinkin sitten laimentaa puoleen kasvuliuoksen. Avot, sano ryssä kun tuloksia näki! Lisäksi rakensin pienisilmäisestä metalliverkosta aidan leirille jättäen kissapedot maistelemaan lähinnä peräpäitään. Nyt oli mahdollista pitää tuuletinta kontrolloimassa lämpötilaa ja vahvistamassa varsia. Homma on helevetin kovassa nousussa. Taidan ehkä vielä vaihtaa akvaarioputketkin ihan 965´iin, vähän arveluttaa onko se parinkympin sijoitus näin "kesä"aikaan mitenkään tarpeellinen.

Eilen saapui myöskin viherpeukaloitten käytetty 600W naadero ko halavalla sai. En sitä nykyisessä asumusjärjestelyssä saa järkevästi mihinkään, mutta pidän tärkeänä, että Vaikka Verholaitteemme On Rikki Ja Puolet Miehistöstämme On Kuollut, Meillä On Silti Enemmän Kuin Tarpeeksi Tulivoimaa Tappamaan Teidät Kaikki!

Ja muita rehuja! Verrokkiprojektina laitoin ugandalaisia habsinkakkiaisia multiin voidakseni kartoittaa, mikä on ns. normaalia kehitysvauhtia. Muutama vuosi sitten thaichiliä saanut sadotettua ihan random-loisteputkilla lannoitteitta, nyt olen ollut lähinnä ymmälläni tästä elämän herkkyydestä ja pienten asioiden suuresta vaikutuksesta.
Big Max-jättikurpitsat(Big Max pitää lausua kankean venäläisesti!) saivat myös paikan taloudesta. Niiden tehtävä on vain kasvaa helevetin isoiksi ja näyttää naapureille kenellä on isoin kurpitsa! Bubblerin kautta kiertovesipumppu-deepwateriin. Eilen saivat uuden kodin, kun räiskäisin ebbin kasaan pelätessäni, että ne kahjot rikkovat väinämöispartoineen pumppuni.
Nyt ovat täten tuettukin asiallisesti. Suoraan sanoen, en odottaisi kovempaa tulosta kuin rikkiplasmojen alla.

Kuukausimansikat bubblerissa. Todella surkeaa kasvua, vaikkakin vähän eteenpäin mennään jo. Ebbistä muistaisin kuulleeni tässä aiheessa pahoja sanoja. Eihän kellään olisi tietoa niiden lannoituksesta, vinkit kelpaavat niin kauan kunhan puhutaan GHE-oneparteista ja micro-matoista?

Ebbeihin ei olla vielä siis siirrytty, suurin osa suunnitelmista täysin muuttunut ja tällaista. Eilisen
paras asia oli istuttelujen lisäksi se, että eniten toivomani äpärävintiö, Cumari Pollux, oli itänyt.

Nyt aamen, voisin puhua vaikka tiiliseinän haukotukseen asti, mutta olihan tuossa kolmen kuun edestä jauhantaa Tästä Aiheesta.

-Ilari