Kirjoittaja Aihe: Bolivian rainbow:n siemeniä  (Luettu 10775 kertaa)

Poissa Tyräkki

  • Aji Cristal
  • ***
  • Viestejä: 261
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« : Heinäkuu 26, 2002, 16:59:35 ip »
Chilineuvotteluja

Ooon keerjälääiseks syntynyt mä vainen...(epävireisellä äänellä nuotinvierestä raakkuen) Kyse on nimittäin bolivian rainbow:n siemenistä :) Että josko jollakulla olisi muutama ylimääräinen. Semmoinen komistus kun pitäisi ehdottomasti saada talveksi ikkunalle. Oikeastaan kyse on siitä, että tässä päivänä eräänä kun istuimme, useimmiten minulle niin rakkaan, vaimoni kanssa iltaa lasten jo sammuttua sänkyihinsä, aloin siinä hiljakseen johdatella keskustelua haluamaani suuntaan.

- Eikös nuo kirjovehkan ränkylät sinunkin mielestäsi ala olla jo aikansa eläneitä, sanailin hiljakseen? - Ei niistä taida enää saada kauniita kuin leikkaamalla nysiksi ja aloittamalla alusta, jatkoin vielä. - No joo, kai ne täytyisi taas keväällä pistää pätkiksi, myönteli vaimo. - No enpä tiedä, kieltelin minä. - Oikeastaan olen jo kyllästynyt koko vehkoihin, eikö välillä voisi kasvattaa jotain ihan muuta? - Jaha, ja herrallako kenties olisi joku ehdotus siksi "muuksi", kysyi hän kohottaen huvittuneen näköisenä päätään sohvan selkänojasta. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi minun tietysti pitänyt jo silloin tajuta, että hieno "vaivihkainen mielipidemuokkaukseni" oli auttamatta paljastunut jo ensi metreillään. Koska en kuitenkaan vielä silloin ollut aivan tilanteen tasalla, niin menin vielä möläyttämään, että - eiköhän sitä jotain keksittäisi, ja oikeastaan jos kerran aletaan kasveja uudistamaan, niin tuota peikonlehteäkin on kyllä katseltu jo kyllästymiseen asti, ja jukkapalmukin alkaa jo tympiä. – Joo-o, tympeitähän ne on kaikki tyynni, vastasi vaimo teennäisen vakavalla äänellä saaden minut aavistamaan vaikeuksia. - Ja jos kerran suurimmasta päästä aletaan saneerata, niin eiköhän ole aika tuon sinun perhanan "toteemipaalusi" lähteä myös, hän vielä uhitteli vilkuillen murhaavasti pari metristä tyräkkiäni. - Ei, ei tyräkkiä, parahdin minä (saatu lahjaksi ex-ystävättäreltä 10v sitten) ja tajusin pelini paljastuneen jälleen jo siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran avasin suuni. Joskus tuntuu jopa, että se pirulainen tietää kaikki juoneni jo ennen minua.

Tästä sananvaihdosta sukeutui sitten pitkähkö keskustelu siitä, kenen "reviiriä" olohuoneen ikkunalauta ja sen edessä oleva suurempien kasvien tila oikeastaan on. Totuttuun tapaan sain tietysti turpaani 6-0 ja "yhteisesti" todettiin minun chili- ym. kasvieni paikaksi edelleenkin se pieni työhuone joka ko. käytössä on tähänkin asti ollut. Tässä tilanteessa ei sitten ”valitettavasti” auttanut muu kuin alkaa "lirkutella" ja lopuksi pitkällisen "pehmityksen" päätteeksi "torpedoida" vaimo(n) ehdottoman kielteinen kanta chilitarhan levittämisestä olohuoneeseen talveksi.

Kun henki sitten taas kummallakin neuvotteluosapuolella kulki hiukan tasaisemmin, niin saatoin ilokseni havaita aiemman lukkiutuneen neuvottelutilanteen huomattavasti ”lauenneen”. Neuvotteluja jatkettiin nyt huomattavasti rennommassa ilmapiirissä. "Lopulliseksi" kannaksi tuli, että vaimo itse päättää mitä suuria kasveja hän mahdollisesti poistaa. Saisin sitten esittää hänen armollensa mitä kookkaita chilejä tahtoisin poistettujen tilalle (yrittäisin ”runnoa läpi” ainakin pari 2metristä habaa kasvarista istutettuna samaan saaviin). Hän sitten valitsisi niistä pari mieleistänsä. Tällä haavaa hän nimittäin arveli poistavansa kenties kaksi kasvia, jättäen siis kuitenkin tyräkkini rauhaan.

- Vaikka se perhanan karvatolppa on oikeastaan tähänkin asti ollut minun "alueellani" silkasta armosta ja pelkkänä hyväntahdon eleenä, kuittasi paha vaimoihminen vielä, enkä hänen ilmeensä ja katseensa suunnan takia ollut enää edes varma josko hän puhui siitä tyräkistä joka ikkunan edessä seisoi. Neuvotteluilmapiiri siis uhkasi jälleen uudelleen kiristyä. -Noh, eihän se nyt tietysti mikään kodin kaunistus olekaan, vaikka aika muhkea onkin, ja olen kyllä huomannut sinunkin pitävän siitä, vaikka se "sinun kiistattomalla reviirilläsi" seisookin, etpähän ole sitä tosissasi poiskaan ollut häätämässä, yritin minä kiireesti liennyttää. Kiristymässä ollut tilanne vapautuikin taas huomattavasti kun vastustajani joutui tunnustamaan, että ko. objekti ei kaikin ajoin ollut tyystin tiettyjä ansioita vailla, vaan siitä ajoittain oli hänellekin suuresti iloa.

Kun siis myös tyräkkikasvin kohtalo oli näin lopullisesti lyöty lukkoon, ja olin saanut jonkinlaisen alustavan lupauksen kahden suuren chilipuskan kotiuttamisesta talveksi olohuoneeseen, niin yritin vielä kääntää neuvotteluja olohuoneen ikkunalaudalla kasvavien matalampien ”huonekasvien” lajivalikoimaan. Tässä kuitenkin törmäsin ehdottoman kielteiseen kantaan ja neuvottelut aiheesta tyrehtyivät alkuunsa. Edes turvautuminen jälleen järeimpään taivuttelukeinooni, eli ns. torpedointiin, ei muuttanut neuvottelukumppanini kantaa tässä asiassa, vaikka muuten jälleen syvensikin miellyttävästi harmoniaa neuvotteluosapuolten välillä.

Tässä sitten tulevat peliin ne bolivian rainbowt, eli kauneimmat (kuvien perusteella) tietämäni pienikokoiset chilikasvit. Koska ”sota” tietysti kaikilla rintamilla jatkuu niin kauan kuin luoja vuosia suo, niin olisi ilo tälläkin rintamalla saavuttaa uusia voittoja. Strategiani olisikin kasvattaa ”omalla chilireviirilläni” noita kauniita kasveja, ja sitten sopivan tilaisuuden tullen ”ujuttaa” noita kaunokaisia ”vihollisen” alueelle myös ikkunalaudalle. Ja kun sillanpääasema kerran on saavutettu niin… Että tämän takia olisin kiinnostunut moisista, ja olisihan muutenkin hauskaa kokeilla jonkin itselleni uuden chilin kasvattamista. Omalla reviirilläni kuitenkin tila alkaa olla jo vähissä joten…

Jos siis jollain on sekä rainbovin siemeniä, että uskallusta ”toimittaa aseita sotatoimialueelle”, niin tälle palstalle vaan sähköpostiosoitetta laittamaan tai viesti osoitteeseen tyrakki@jippii.fi

Poissa Aji Inferno

  • Unholy Ring of Fire
  • *****
  • Viestejä: 7208
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #1 : Heinäkuu 26, 2002, 23:25:13 ip »
Ei huolta, Tyräkki; eiköhän Rainbow löydä vaivihkaa tiensä ikkunalaudallenne... ;) Otan chilitapaamiseen mukaan paljon kypsiä marjoja, ja niistähän niitä pikkusateenkaaria syntyy ennen kuin kenenkään vaimo- tai miesväki ehtii edes tajuta mitä on tapahtumassa!

Sinänsä erinomainen stoori, tuo sinun! Uskoisin että useimmissa tämän foorumin kotitalouksissa on käyty, käydään, tai ainakin tullaan käymään samasta aiheesta hyyyyyvin samankaltaisia pienoissotia strategioineen, taktikointeineen, rauhanneuvotteluineen, ja kaikkine muineen mitä nyt ihmisten yhteiselämään kuuluukin! :)

Chilin merkitys ihmissuhteisiin voikin olla mitä mielenkiintoisin. Esim. oma kasvihuoneeksi muuttunut parvekkeeni (plus sinne olohuoneen läpi kulkeva kasteluletku) tuskin olisi mahdollinen muulla kuin päästään seonneella poikamiehellä. Sen verran kuvaavia ovat tuttujen kommentit olleet... ;)  Mitä talvella tapahtuu, koko pataljoonan muuttaessa sisätiloihin, onkin sitten aivan oma stoorinsa - ja olisi liikaa jokaisen täysjärkisen naisen kestettäväksi, uskon vilpittömästi.....

Kollegallani puolestaan oli mitä kiintoisin toinen näkökulma chiliharrastukseen. Hän oli kiinnittänyt huomiota siihen miten aina "sattumalta" (kuulemma) tulin lahjoittaneeksi toimistolla käyneille naisille chilintaimia (Rainbowta ja sitä rataa)... Kollega totesi vain että "tuo on kyllä paras hänen näkemänsä iskemiskeino!" :)  Nuo taimet kun olivat välillä aika suosittu "liikelahja", ja välillä suoranainen joukkovillitys...

Kollegan kommentti huvitti ja mietitytti. No, siitä päätellen että poikamiesstatus on pysynyt päällä, tuossa menetelmässä olisi ainakin vielä rutkasti hiomista, mutta yhtä kaikki - on tämä niin outo, hassu, harvinainen ja kiintoisa harrastus, etten sinänsä ihmettelisi vaikka tämän tiimoilta joskus saman henkiset ihmiset jopa löytäisivät toisensa!

Siinä tapauksessa voisi ihmisten kotielämäkin helpottua, koska ongelmaksi ei enää tulisi "chiliä vaiko ei-chiliä, siinäpä pulma..?" - vaan jo helpommin hallittava sota siitä, kumpi osapuoli saisi Habaneronsa parempaan paikkaan ikkunalaudalle!

:)

Poissa Strode

  • Chilaca
  • **
  • Viestejä: 63
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #2 : Heinäkuu 27, 2002, 12:00:46 ip »
Vai että en ollutkaan chilineuvottelujen kanssa yksin? Täältä etelästä raportoin seuraavaa: tilanne on sellainen, että tässä syssymmällä olen lyömässä hynttyyt yhteen naiseni kanssa. Yhteen muuttamisen "kiroista" kuulin jo suunnitteluvaiheessa, vieläpä kyseisen neidin suusta. Vaikka hän on suhtautunut lähinnä huvittuneena chilitouhuuni ja ollut muutenkin neutraali asian suhteen, sain kylmät väreet ja hien valumaan selkääni pitkin vain yhdellä ainoalla lauseella: "Meidän kotiimme saat ottaa vain kolme kasvia mukaan".

Sulattelin asiaa suu auki noin viisi sekuntia, samalla tehden tulkintoja hänen ilmeistään, josko vain leikkiä laskisi. Ei. Tosissaan oli, kerpele. Voitte ehkä kuvitella, että tässä vaiheessa nosti puolustus päätään alta momentin. "KOLME KASVIA?", kysyin, ja menin laskemaan kasvejani. Meinaat siis Lasse Lehtisen tapaan heittää, "Sinulla oli 17 kasvia, nyt sinulla on kolme kasvia?", totesin hämmentyneenä. Tämän jälkeen tuli naisen logiikalla eriteltyjä argumentteja tilan puutteesta, sisustusarkkitehtuurista ynnä muista kummallisista asioista. Kysyin uudestaan, että miten nämä asiat chilien radikaaliin karsimiseen liittyvät? Tästä sopasta ei onneksi kehkeytynyt niin paha, että ainoa ratkaisu olisi ollut sovintoseksi (Al Bundymäinen kuin mieleltäni olen ;))

YT-Neuvottelut jatkuvat varmaan tänään noin viikon jälkeisen tauon jälkeen. Bird's Eye Babyt ovat onneksi niin pieniä (n. 25 cm pitkiä täysikasvuisina) ja muutenkin koristekasvin näköisiä, että niitä ei mielestäni tähän kiintiöön voi laskea alkuunkaan. Tämän tietenkin paljastan vasta muuton aikana, vedoten tuohon nerokkaaseen argumenttiini. Noin kuusi kasvia olisi ehkä kohtuullinen määrä (Birdien lisäksi), sillä Habanerotkaan eivät ole sitä kokoluokkaa mitä Tyräkillä. Oma pisin on 1,5 metrinen. Pitäisikö aloittaa lannoittaminen?

Pienen alustuksen jälkeen päästään varsinaiseen asiaankin. Bolivian Rainbowt istutin 18.4. Molemmat poijaat kasvoivat yhtä nopeasti, mutta viikko sitten toisen nypittyäni se on hurahtanut 15cm toisesta ohi, jo metriseksi. Toinen tässä nätisti kukkii ja tuottaa chilejä. Tuskin tapaamiseen ehtii vielä valmiiksi tulla (muut voisivat hieman valaista asiaa, voihan olla että bosse tekee hommat nopeasti), mutta siemeniä on minulla silti niin reilusti, että niitä riittää varmasti kaikille halukkaille.

Luottamusmiehet, ottakaa yhteyttä ja kertokaa oikeuksistani.
Auttakee miestä hädässä ;)

Poissa Tyräkki

  • Aji Cristal
  • ***
  • Viestejä: 261
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #3 : Heinäkuu 27, 2002, 15:24:27 ip »
On se vain kumma kuinka mukavaa onkaan kuulla, että joku lähimmäinen marinoituu samantyyppisessä liemessä kuin itsekin on. Eihän se tietysti kenenkään ahdinkoa oikein konkreettisesti lievitä, mutta tieto siitä, että "en ole yksin", kyllä kummasti piristää kuitenkin :p  Kai se on niin, että oma subjektiivinen ja absoluuttiseksi koettu kurjuus hiukan hellittää, kun sen joutuu suhteuttamaan jonkun toisen vastaavaan kokemukseen. "Ehkei minulla nyt ihan niin huonosti menekkään jos kerran jollain toisella menee mahdollisesti vieläkin huonommin"  :devil:  :D  Kiitos tästä kuuluu tietenkin perisuomalaiselle kansanluonteelle jonka mukaisesti otetaan mieluusti kahdesti itse turpaan, jos sillä vain saadaan varmistetuksi se, että se naapurin paskiainenkin saa köniinsä edes kerran :D  Näitä toistenkin kokemia "taisteluja chilipuskan paikasta" olisi tästäkin syystä hauska kuulla lisääkin.

Sinäkin Strode voisit koettaa samanlaista pitkän aikavälin strategiaa, jota itsekin olen vaihtelevalla menestyksellä noudattanut jo jonkin aikaa, eli koetan vaivihkaa totuttaa siipan mahdollisimman tuliseen appeeseen. (onneksi ei sentään ole chilinvihaaja ollutkaan) Toivon näin saavani hänet ensin ns. "ilmaisannoksilla" totaalisesti "koukkuun", ja sitten onkin aika keskustella tältä uudelta pohjalta chilipuskien funktiosta esim. "sisustuksen osana". Myöskin yritän "vaivihkaa" ohjata hänen "viherpeukalouttaan" kaikista jonninjoutavista anopinkielistä yms. "vihersaastasta" asiallisempiin kasvisukuihin;) Tässä tosin on omat hankaluutensa sikäli, että vaimoni ei ymmärrä sen vertaa, että tajuaisi olla niin tyhmä ja hyväuskoinen, että saisin vaivatta häntä manipuloitua:( Kova on siis miehen osa "luomakunnan kruununa" ja "perheen päänä" :(

Ehkäpä voisit kokeilla myös sen asian korostamista, että kuinka suunnattoman tärkeä asia chilien kasvattaminen sinun minäkuvallesi on. Se kun kertakaikkiaan on suorastaan identiteettisi kantavia rakenteita. Ja sinun pakottamisesi luopumaan noin merkittävästä osasta itseäsi olisi suorastaan henkiseen väkivaltaan verrattava asia, ja sitä paitsi suoranainen loukkaus ihmisoikeuksiasi vastaan. Edelleenkin voisit huolestuneen näköisenä ihmetellä mitä noin keskeisestä "minuuden osasta" luopuminen mahtaisikaan tehdä henkiselle rakenteellesi. Mahtaisitko moisen arvomailmasi keskeisen partikkelin "amputoinnin" jälkeen olla edes sama henkilö johon tyttöystäväsi aikanaan on rakastunut, vai muuttuisiko persoonallisuutesi moisen trauman jälkeen pysyvästi huonompaan suuntaan. Sitten kertoisit tietenkin olevasi henkistä rakennettasi näinkin valtavasti mullistavaan muutokseen toki valmis, mikäli hän sitä edelleenkin ehdottomasti vaatii. Tämä siksi, että rakastat kuitenkin häntä eniten mailmassa, ja että pakon edessä tapahtuvan elämänarvojesi priorisoinnin seurauksena luonnollisesti voit päätyä vain rakastamasi naisen tahdon toteuttamiseen. Muista kertoa tämä ilman katkeruuden tai hymyn häivääkään kasvoillasi tai silmissäsi, niin eiköhän jonkinlainen syyllisyydentunto ja jopa kauhu ala itää armaasi sydämessä. Ehkä hän ei olekaan valmis vaatimaan sinulta "niin suuria uhrauksia rakkautenne vuoksi".  Jos tämäkään kuitenkaan ei auta, niin jäljelle jää vain ruikuttaminen ja säälintunteeseen vetoaminen. :D Tai ainahan voi tietysti olla niin säälittävän hyväuskoinen hölmö, että yrittää "asiahan on näin äläkä sinä akka luule sen siitä muuksi muuttuvan" metodia.:p

Noista ystävällisesti tarjotuista "asetoimituksista" olen muuten erittäin kiitollinen, mutta yksi ongelma on kuitenkin. Minä kun en hyvästä yrityksestäni huolimatta saanut millään asioita järjestymään niin, että pystyisin saapumaan chilitapaamiseen :angry:  :(  ???   Olisiko siis mitenkään mahdollista sopia noiden kaivattujen "aseiden" toimittamisesta esim. postitse?

Ai joo, pitipä vielä kysymäni: Ovatko nuo kaikki eri väriset rainbow:n marjat vain sadon erilaisia kypsyysasteita, vai ovatko marjat kypsinäkin vielä monissa eri väreissä?

Poissa Aji Inferno

  • Unholy Ring of Fire
  • *****
  • Viestejä: 7208
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #4 : Heinäkuu 27, 2002, 15:41:50 ip »
Näillä neuvoilla ei saa kotirauhaa, eli älkää herran tähden vaan soveltako käyttöön! ;)

Sitä on monesti itse miettinyt yhdessäasumisen sisältämiä kompromisseja, ja niiden hintaa. Monilla ihmisillä ei ole mitään kovin intohimoisia harrastuksia tms, joista tulisi kynnyskysymyksiä toisen kanssa elettäessä. Kadehdittava olotila, oikeastaan. ;) Jos taas omassa elämässä on niin tärkeitä juttuja että toisen kysyessä sinulta "Onko levykokoelmasi muka minua tärkeämpi, häh?!?!", joudut oikeasti miettimään asiaa... silloin ollaan liemessä.

Sanotaan että yksin asuessa tulee itsekkääksi ja yhä haluttomammaksi tekemään kompromisseja. Se on varmaan totta, vaikken ehkä puhuisikaan itsekkyydestä, vaan enemmänkin vain tottumuksen voimasta. Sitä tottuu tekemään kompromisseja, jos elää aina toisen/toisten kanssa - ja sitä myös tottuu esim. harrastamaan "täysillä", jos siihen on mahdollisuus. Ja kuten sanotaan: "saavutetuista eduista ei helposti tingitä"...  Niinhän se ihmisellä on. :)

Chilikokoelma olohuoneessa ja/tai parvekkeella kuuluu varmasti sarjaan "intohimoiset harrastukset joita useimmat ihmiset eivät koskaan ymmärtäisi, jotka vievät tilaa, ovat epäsiistejä, ja voivat vielä aiheuttaa muiden ihmisten silmissä kyseenalaisen maineen..."  Se on pahempi kuin vaikka iso vanhojen äänilevyjen kokoelma. Se on jopa pahempi kuin meidän miesten tyypillinen pahe rakentaa isot, rumat stereot olohuoneisiin... Sanalla sanoen, "vakava" chiliharrastus testaa kyllä aika perusteellisesti yhteen muuttavien ihmisten keskinäisen suvaitsevaisuuden, halun tehdä toisensa kaikilla tavoin onnellisiksi, ja paljon muutakin.

Jos esimerkiksi itselleni sanottaisiin tuo ukaasi: "kolme kasvia, arvon herra - ja loput saavat lähteä!", pahaa pelkään että siinä lähtisi kyllä kumppani, eivät kasvit. Miksi? Itsekkyydestäni? Ehkä ei kuitenkaan, vaikka siltä ehkä näyttäisi. Osa toisen ihmisen arvostusta on arvostaa myös tämän "hullutuksia". Jos esim. nait toukkatutkijan, on aivan turha ajatella että toukkien keräily loppuu yhteen muuttamiseen. ;) Eikä se saisikaan loppua. Se on tuolle ihmiselle tärkeä asia. Sillä ei ole merkitystä, onko tuo keräily tärkeämpää tai vähemmän tärkeää kuin vaikkapa oma puoliso; vastakkainasettelu on siinä hyödytöntä ja vahingollista.

Liian usein näkee paitsi saippuaoopperoissa, myös tosielämässä episodeja tyyliin "jos rakastat minua, lopetat rokin kuuntelun, sillä minä vihaan rokkia!".  Liian usein moni myös tekee noin, ja tekee itsensä onnettomaksi vaikka ympäristö nyökytteleekin, kehuu sinua epäitsekkääksi ja uhrautuvaiseksi. En kannattaisi tuollaisia kompromisseja; sitä voi tehdä toisen onnelliseksi vain, jos on itsekin pohjimmiltaan onnellinen ja tekee mitä oikeasti haluaa tehdä. Eikä se ole itsekästä; sillä on myös hintansa. Nimittäin, kun toinen antaa sinun rakentaa rakastamasi chilipuutarhan, vaikkei ymmärrä hullutuksiasi, silloin annat myös hänen toteuttaa omat mielihalunsa. Jos pelissä on kaksi vahvaa persoonaa, voi hyvin olla että kodista tulee aika "mielenkiintoinen" - mutta kenties perin viihtyisä.  ;)

...On tämä naimattoman avioliittoneuvojan työ vaan mukavaa, voi höpistä täysin epärealistisia näennäisviisauksia, ja vedota aina syyntakeettomuuteen!  :chef:

Poissa Tyräkki

  • Aji Cristal
  • ***
  • Viestejä: 261
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #5 : Heinäkuu 27, 2002, 22:06:51 ip »
No joo, en varoittanut "neuvojeni" käyttökelpoisuudesta itse, koska arvelin olevan ilmiselvää, että homma oli niiltä osin kirjoitettu "kieli poskella"  :p

Vakavasti puhuen olen kyllä thietavun kanssa samoilla linjoilla tuossa "sitä voi tehdä toisen onnelliseksi vain, jos on itsekin pohjimmiltaan onnellinen ja tekee mitä oikeasti haluaa tehdä". Näinhän se tietenkin on, ja omista tärkeistä jutuistaan "toisen hyväksi" luopuessaan tosiaankin vain tekee itsensä onnettomaksi, ja sehän lopulta kuitenkin tulee vastaan turhana kitkana parisuhteessa.

Toisaalta ei tuo voi aivan noin yksioikoistakaan olla. Parisuhteessa taatusti joutuu niitä kompromissejakin tekemään. Mielestäni pienet (ja suuremmatkaan) myönnytykset eivät olekaan mitenkään "onnellisuutta" vähentäviä kunhan asioista sovitaan keskinäisen kunnioituksen ja rakkauden ilmapiirissä. Tuosta turhien vastakkainasettelujen välttämisestäkin olen aivan samaa mieltä thietavun kanssa. On yhteiselolle tuhoisaa asettaa ehdottomia joko/tai ukaaseja, eikä niin pitäisikään tehdä mikäli ei kysymys ole aivan konkreettisesti kuoleman vakavista asioista.

Itse koen jokseenkin niin, että voisi ajatella yhdellä ihmiselämällä olevan ikään kuin "oma tilansa",(=konkreettinen/henkinen/ajankäytöllinen yms) jonka hän täyttää omilla tärkeillä ja vähemmän tärkeillä asioillaan. Jos ihminen hallitsee yksinäisenä despoottina tätä "tilaansa", niin voi hän mielivaltaisesti täyttää sen haluamallaan tavalla joutumatta suureenkaan vaaraan aiheuttaa mielipahaa yhdellekään toiselle sielulle. Kuitenkin kun kaksi ihmistä päättää keskeisiltä osin yhdistää "elintilansa", niin tuloksena on uusi entistä suurempi tila, jota hallitseekin nyt kaksi "päällikköä". Tämä on varmasti helpointa silloin kun kumpikin on vielä niin nuori, että omaa tilaa ei ole vielä ”täyteen kalustettu”, ja kummankin ”roinat” vielä hyvin mahtuvat. Nykyään kuitenkin yhä useammin ei asia ole näin. Hmm, toisaalta tietysti liiallinen ”nuoruuskin” voi aiheuttaa omat ominaiset ongelmansa, yksilöistähän kuitenkin kaikki kai lopultakin on kiinni.

Vaikka ihmisen tosiaankin aina ensisijaisesti kuuluukin pyrkiä omaan onneensa, niin ihanne tapauksessa hän huomaa saavuttavansa sen parhaiten tekemällä onnelliseksi myös jonkun toisen/toisia. Tämän oman onnellisuuden tavoittelun takia kuitenkin yleensä pariskunnan kumpikin osapuoli tuntee ainakin alussa vähintäänkin alitajuisesti tämän yhteisen tilan hiukan kumppania enemmän omakseen. ”Onhan se kuitenkin minun ikioma tilani vain lisättynä kumppanin tilalla”.  Tämä siitä huolimatta, että kumpikin jopa aidon vilpittömästi yrittää toteuttaa sen tilan ”hallinnassa” aitoa tasa-arvoa. (en tässä nyt edes yritä pohtia sitä tilannetta, että jompikumpi tarkoituksellisesti alistaa/alistuu)

Aluksi, ihmisten luonteista riippuen, tulee varmasti enemmän tai vähemmän vakavia erimielisyyksiä. Saattaa tulla tunne, että kumppanin, ”minunkin” tilaani tuomat pähkähullut elementit muuttavat sen entisen tutun ja turvallisen yksityistilanikin aivan kartoittamattomaksi viidakoksi. Lisäksi kapinamieli saattaa nousta edelleenkin jos kokee, että kumppani ”paaluttaa” kohtuuttoman suuren alan yhteisestä tilasta jollekin jonka mielekkyyttä ei itse saata lainkaan ymmärtää. Tässä tosiaankin vaaditaan melkoista joustavuutta ja aitoa pyrkimystä ”yhteiseen hyvään”, jotta homma ei kärähdä pohjaan jo alkuunsa.

Tämä tilan antaminen toisen ihmisen omille ”omituisuuksille” onkin sitä vaikeampaa mitä kauemmin on saanut huseerata yksin oman ”tonttinsa” ainoana isäntänä. Ne ”saavutetut edut” tosiaankin nääs. Jos kumpikin kuitenkin pitää lainkaan joustamatta kiinni ”omista oikeuksistaan”, niin siinähän ei hyvä heilu. Jos molemminpuolista joustoa ja hyvää tahtoa kuitenkin riittää, niin parhaassa tapauksessa saattaa huomata siellä toisen (ja itsenkin, sillä kukapa meistä itseäänkään niin tarkoin tuntee) ”omituisuuksista” versoavassa ”kartoittamattomassa viidakossa” samoamisen huikaisevan jännittäväksi ja rikastuttavaksi kokemukseksi. Jos yhteentörmäyksen sijasta näin löytyykin yhteinen askelkuvio, niin rikkoutumisen sijasta hioutuvatkin yhteiset kosketuspinnat ajan kanssa yhä paremmin toisiinsa sopiviksi. Omiakin särmiä toki jää, ja kuuluukin jäädä, sillä eihän tarkoituskaan ole tulla aivan kaikessa ”yhdeksi lihaksi”. Semmoisessahan tulisi se viidakkokin kokonaan kartoitetuksi, ja mielestäni sen tuloksekas, mutta päättymätön kartoitus antaakin yhteiseloon sen mausteen, jonka maku ei koskaan väljähdy. (olisikohan nimeltään joku capsicum-sanalla alkava)J Niinpä näihin kaverin ajoittain ”kasvattamiin” uusiinkin ”ryteikköihin” pitäisi koettaa suhtautua vain kiinnostavina haasteina, eikä lopullisina umpikujina. Joskus toki joudutaan sitten siihenkin tilanteeseen, että ulospääsyä ei hyvistäkään yrityksistä huolimatta vain kerta kaikkiaan löydy. Ehkä joskus on näin jopa tarkoituksenmukaisintakin.

Jos ryteiköt kuitenkin molemminpuolisen hyvän tahdon ja kompromissienkin avulla ohitetaan, niin kummankaan ei lopulta tarvitse luopua mistään sellaisesta josta luopuminen tekisi hänet aidosti onnettomaksi. Tämä siksikin, että kumpikaan ei sellaista edes vaadi, koska toisen onnettomuus on aina kummankin murhe, ja taas kääntäen koskettaa tietenkin yhden onnikin aina molempia. Näin siis parhaassa tapauksessa. Monia pariutumista yrittäviähän ei vain kerta kaikkiaan ole ”tarkoitettu toisilleen”. Jossain Richard Bachin kirjassa verrattiinkin osuvasti ihmisiä kaasupalloihin ja kiviin. En muista tarkalleen miten homma meni, mutta minä ajattelen asian jokseenkin näin.

Kahden kiven liitto on aina onneton, sillä kaksi raskasta eivät yhdessäkään voi koskaan nousta maan harmaudesta lentämisen iloon. Näitä kaksittain katkeroituneitakin yllättävän usein vain näkee. Kaipa sitä sitten voi passivoitua ja tyytyä noinkin onnettomaan tilaan niin, ettei enää osaa asialle mitään tehdäkään. L Suuren kiven ja pienen pallon liitossakaan ei hevillä maasta nousta. Onnellisia ei olla tässäkään kaksikossa. Yksi syyttää lentämättömyydestä kumppanin painoa, ja toinen tämän pienuutta. Näitä onkin sitten tosi paljon, joskin uskon tällaisessa liitossa joskus päästävän hyvällä tahdolla kiven ”laihtumiseen” ja pallon ”pullistumiseen”. Ja sitten ”ei kun hanaa”. Kolmas pari muodostuu pienestä kivestä ja suuresta pallosta, ja nyt noustaankin jo riemukkaaseen liitoon. Tämä on onnea parhaimmillaan, sillä kiven painokin toimii vain tarpeellisena painolastina ja vakauttajana elämän tuulien rajuissakin pyörteissä. Tämän vähempään ei pitäisi mielestäni kenenkään tyytyä, sillä jokainen ansaitsee oman seikkailunsa. Viimeinen, ja ainakin pysyvänä ja onnellisena todella harvinainen, on kahden pallon liitto. Tässä mennäänkin ylöspäin sitten todella lujaa. Elämä on kuin katkeamatonta amerikkalaista actionfilmiä. Tässä menossa lienee aika vaikeaa pysyä samassa tahdissa, ja nämäkin päättynevät usein eroon. Jos samantahtinen noste kuitenkin löytyy, niin me muut voimme vain kuvitella miten korkealle sfääreihin tuolla kombinaatiolla voikaan lentää…

Tämän jaarituksen oli kai tarkoitus yrittää sanoa, että jos todella uskoo kumppaniinsa ja hänen ”yhteiseen hyvään” tähtääviin tarkoitusperiinsä, niin suurehkojakin molemminpuolisia kompromisseja kannattaa (ja ehkä täytyykin) ainakin aluksi tehdä (alistumista en kuitenkaan tarkoita). Niitä on toki luvassa siitä eteenkin päin aina hamaan loppuun asti, sillä ”säätämistä” riittää aina. Suurempien ristiriitojen sekä ”kovuus”, että esiintymistiheys kuitenkin harvenevat ajan myötä, mutta juuri niistähän se ”viidakko versoo” ja ”mauste kasvaa”. Ja ”seikkailu” paljaalla asfaltoidulla kentällä olisi yhtä tylsää kuin ”mausteeton” ruokakin.

ps. eli jottei "totuus unohtuisi", niin voisitko thitavu kenties lähettää niitä siemeniä vaikkapa kirjeessä.

Poissa Aji Inferno

  • Unholy Ring of Fire
  • *****
  • Viestejä: 7208
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #6 : Heinäkuu 28, 2002, 00:59:51 ap »
Erittäin hyvin puhuttu, Tyräkki! Ehdottomasti Rainbow:n siementen arvoisia sanoja. Ilmoittelepa vain postitusosoite, niin laitetaan posti asialle ja teille uusia kodin sisustuselementtejä itämään! :)

Poissa Fatalii

  • phpBB fatalii.net
  • Naga Morich
  • *****
  • Viestejä: 2895
    • Profiili
    • http://www.fatalii.net
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #7 : Heinäkuu 28, 2002, 20:07:45 ip »
Huh-huh!
Täälläpä keskustelu muuttunut aikalailla vakavaksi poissaollessani :)
Itse en ottaisi kuuleviin korviini kommentteja kasvien sallituista määristä, niin huonosti asiat eivät ole päässeet vielä luiskahtamaan, vaan idättelen kasveja juuri sen verran kuin niitä kämppään (ja parvekkeelle mahtuu ja yleensä, ikävä kyllä, muutaman siihen päälle vielä joita joutuu sitten lahjoittamaan tuttaville joista tulee sitten väistämättä myös chilihulluja :)
The best chile pepper seeds available here:
http://fataliiseeds.net

Join Fatalii FACEBOOK with over 75 000 chileheads all around the world!
http://fatalii.net/fb

Check the latest chile articles and pictures here:
http://fatalii.net/
Being updated all year around

Poissa Leero

  • Chilaca
  • **
  • Viestejä: 67
    • Profiili
    • http://212.149.136.88:8010/leero
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #8 : Heinäkuu 29, 2002, 02:34:50 ap »
Akka lähtisi ennen kuin chilit. Eikä sitä varmasti kovin helposti edes tule. Minulla on tuo puhelinkokoelmakin tuossa ja kämppä täynnä elektroniikka romua... Ei siitä tulisi yhtään mitään, parempi kun ei ota sitä riesaa ollenkaan. Ne, joilla on nainen, älkää suuttuko tästä viestistä, onhan siinäkin välineessä tietyt hyvät puolet  :)
Ostetaan GSM puhelimia

Poissa Tyräkki

  • Aji Cristal
  • ***
  • Viestejä: 261
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #9 : Heinäkuu 29, 2002, 17:30:34 ip »
Tuosta siementen säilytyksestä vielä kysymys. Onko kuivaaminen paras tapa säilyttää "uuden sadon siemeniä", vaiko kenties joku muu? Täälläkin olen nimittäin törmännyt mainintoihin siementen pakastamisesta. Onko se kenties parempi tapa kuin pelkkä kuivaaminen? Tämä kiinnostaisi sikälikin, koska juuri nyt saisi omista kasvateistaan siemeniä vaikka kuinka paljon. Mikä muuten yleensäkin on chilinsiementen itävänä säilymisen maksimiaika.

Poissa Fatalii

  • phpBB fatalii.net
  • Naga Morich
  • *****
  • Viestejä: 2895
    • Profiili
    • http://www.fatalii.net
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #10 : Heinäkuu 29, 2002, 21:55:30 ip »
Siementen kuivattaminen ja niiden säilyttäminen kuivassa paikassa on ehdottomasti paras tapa säilöä siemeniä.
Pakastetuistakin onnistuu mutta selvästi huonommalla prosentilla... tosin esim. pakastetut annuumit tuntuvat itävän melkein aina... ne on toisaalta muutenkin helpoimpia idättää...

Yleensä puhutaan että siemenet on hyvä idättää vuoden-tai parin kuluessa.. itsellä on vähän toisenlaisia kokemuksia... idättelin tossa Bird's eyen (c.frutescens) jokin aika sitten yli 15v vanhoista siemenistä, itävyys oli lähes 100% :)

Kai se yleisesti ottaen on hyvä idättää siemenet mahdollisimman ajoissa..

Toiset lajit tuntuvat olevan hankalampia idättää, niiden iästä riippumatta..
The best chile pepper seeds available here:
http://fataliiseeds.net

Join Fatalii FACEBOOK with over 75 000 chileheads all around the world!
http://fatalii.net/fb

Check the latest chile articles and pictures here:
http://fatalii.net/
Being updated all year around

Poissa Aji Inferno

  • Unholy Ring of Fire
  • *****
  • Viestejä: 7208
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #11 : Heinäkuu 29, 2002, 23:06:14 ip »
Lainaus käyttäjältä: "Jukka"
Toiset lajit tuntuvat olevan hankalampia idättää, niiden iästä riippumatta..

Näin on, eikä siinä tunnu olevan edes paljon logiikkaa. Yksi tosiasia on se, että monet kaupallisesti myytävät siemenet on kemiallisesti käsitelty helpommin itäviksi ja puhtaammiksi. Niinpä jotkut sellaisenaan "mahdottomat" lajit voivat kaupan siemenistä itääkin kuin tyhjää vaan. Kaverilta saadut ovat melkein aina vaikeampia.

Erittäin vaikeiden maineessa ovat kovakuoriset, pienet "linnunsilmächilit", jotka luonnossa pehmenevät lintujen vatsassa... Sitten on joku Rocoto, joka voi olla helppo tai aivan mahdoton, ei siitä tolkkua ota. ;)

Poissa Sauli Särkkä

  • Goat's Weed
  • ****
  • Viestejä: 897
    • Profiili
    • http://www.saulisarkka.com
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #12 : Syyskuu 21, 2004, 19:33:05 ip »
Onko kukaan "skuffannut" näitä kovia siemeniä? Tulitikkuaskin sisälle hiekkapaperia ylä- ja alapintoihin, siemeniä sisään muutama kerralla, heiluttelua muutama minuutti. Kuori on ohuempi, kosteus vaikuttaa nopeammin ja itu puskee tiensä maailmaan vähemmällä vaivalla.


-Sale
Sauli Särkkä

#002

Poissa Fatalii

  • phpBB fatalii.net
  • Naga Morich
  • *****
  • Viestejä: 2895
    • Profiili
    • http://www.fatalii.net
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #13 : Syyskuu 22, 2004, 00:07:09 ap »
Toistaiseksi ei ole tarvinnut, hankalimmatkin tepinit ovat onnistuneet ihan vaan kohtuullisella idätyslämmöllä...

Jossain suositeltiin tekemään linnunpaskasta tahnaa ja liottamaan tepineitä siinä ennen idätystä...

No ehkä koitan tuota hiekkapaperikikkaa ensin jos joskus tulee tarvetta ;)
The best chile pepper seeds available here:
http://fataliiseeds.net

Join Fatalii FACEBOOK with over 75 000 chileheads all around the world!
http://fatalii.net/fb

Check the latest chile articles and pictures here:
http://fatalii.net/
Being updated all year around

Poissa Rach

  • Jalapeño
  • **
  • Viestejä: 140
    • Profiili
Bolivian rainbow:n siemeniä
« Vastaus #14 : Toukokuu 17, 2007, 01:17:32 ap »
Heh. Tää on kyl huippu. Pitää aina silloin tällöin lukaista...

Lainaus
Myöskin yritän "vaivihkaa" ohjata hänen "viherpeukalouttaan" kaikista jonninjoutavista anopinkielistä yms. "vihersaastasta" asiallisempiin kasvisukuihin;)


 :lol: :lol:  :lol: