Kirjoittaja Aihe: Autot...  (Luettu 92424 kertaa)

Poissa omarosa

  • Tabasco
  • ***
  • Viestejä: 399
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #20 : Tammikuu 22, 2012, 10:11:23 ap »

Sen jälkeen on auto vaihtunut 3-4 vuoden välein; VW Touran, VW Golf Plus, ja nyt käytössä on VW Golf Plus
DSG -11. DSG vaihteistoa ei turhaan pidetä tämän hetken parhaana automaattilaatikkona, sitä se todella on.
Meillä se kesti kuukauden, tuhat kilometriä. Viime talvena oli niin kovat pakkaset, ettei laatikon mekaniikka
kestänyt niitä.


Nyt ollaan mielenkiintoisessa aiheessa, olen juuri itse aikonnut hommata seuraavan auton saksalaisella automaattivaihteistolla. Haluaisin kysyä miksi loota hajosi?
Onko Golfin loota kestännyt viime talven remontin jälkeen, muistatko mitä osia vaihdatit  ja paljonko tuli remontille hintaa.

Ja oliko edellinen omistaja vaihtannut automaattilootan öljyt säännöllisesti ja vw-öljyn laatu luokitusten mukaisiin.
Oliko auton moottori lämmitetty ennen liikkeellelähtöä  kovasta pakkasesta ja lootan hajoamista  .  

dsg lootan vauhtipyörän joutuu kuulemma vaihtamaan n. 200tkm välein ja öljyt 60tkm.
chilinkasvatuksen A:spna B:hydrosora C:provado

Poissa Räyhis

  • Unholy Ring of Fire
  • *****
  • Viestejä: 8188
  • Suomen Orkideayhdistys - Prospect member
    • Profiili
    • Ruokaa ja vähän muutakin
Vs: Autot
« Vastaus #21 : Tammikuu 22, 2012, 12:50:44 ip »
Kovin montaa autoa en ole ehtinyt omistaa. Ajokortinkin ajoin vähän myöhemmällä iällä, 24 vuotiaana. Oli aika hauskaa istua lippispäisten amispoikien kanssa tunnilla ja kuunnella juttuja viimeisimmästä GTi-magazinesta.. Autoakaan en edes tarvitse, ajokortin ajoin vain koska vaihdoin ammattia ja remppahommia ei juuri tehdä fillarin satulasta käsin.

Ajoin suoraan BC-kortin, koska silloisen työnantajan Fiiatti oli rekisteröity kuormuriksi. Käyttöautoksi sain lankomiehen entisen "Pussy Wagonin", klassikko Alfan, eli Alfa Romeo 75:n (vm.1988). 75:ssa oli 2 litran rivinelonen, Boschin ruiskutin ja laatikko takana. Italialainen muotoilu kohtasi italialaisen osaamisen, tyylikkyyden lisäksi painojakauma oli ihanteellinen 49/51. Auto oli takavetoinen, kuten oikeat autot tapaavat olla.

Alfalla oli nasta ajaa, kuskin persaus tuntui viistävän maata ja auto kulki kuin raiteilla. Huonohermoisen auto se ei kuitenkaan ollut, pientä pikkuvikaa oli vähän väliä ja vaikka auto ei suoranaisesti jättänytkään tielle, alkoi jatkuvat käyntihäiriöt veetuttamaan yhä enemmän ja enemmän. Sähköt hävisivät välillä, korjaukseksi riitti sularasian kannen napauttaminen polvella. Loka-maaliskuun ajan piti ohjaamossa pitää kumista ikkunalastaa jolla huuru pyyhittiin kahden minuutin välein pois. Kerran maaseutumatkalla piti tuulilasi lastata koko matkan Helsingistä Nummi-Pusulaan ennenkuin rööreistä saatiin tarpeeksi kuumaa ja kuivaa ilmaa. Lisäksi Alfa hörppäsi liki 12 litraa ysikasia sadalla kilometrillä. Autossa ei myöskään ollut minkään valtakunnan radiota, onneksi imu- ja pakopuolen äänet olivat kuosissa.  :D

Se oli oikea auto jota ajaessa ei tarvinnut "hävetä" toisin kuin näillä nykyajan kinnereillä. Motarille kun ampaisi, niin kakkosella alamäkeen, rampin lopussa kolmonen sisään ja namu lautaan. Takaa kuuluvat kolaukset kertovat vaihteiston toimivan ja vähän satasen jälkeen imupuoli alkaa pitämään sellaista nousujohteista "baaaaaaaaAAAAAAAARRRRGGGHHHH"-ääntä joka kertoo kaikkien 150 hevosen olevan työn touhussa. Niin ja takapaksiin mahtui neljä 18 litran lateksimaalipurkkia pystyssä!  ;D

Kortti oli ollut taskussa ehkä kuukauden päivät kun työporukalla keksittiin, että "hei poiketaas tuonne Auto-Jaloselle katsomaan mitä kivaa siellä on...". Alfa alkoi olla jo heikossa hapessa, kun oli marraskuu ja kaikkea.. Autojaloskalla oli nätti täysmusta Toyota Yaris verso, bensakoneella ja manuaaliaskilla. Kahden päivän miettimisen jälkeen auto siirtyi rahoitusyhtiön omistukseen ja allekirjoittaneen haltuun. Auto on aivan mahtava, omistan sen vieläkin. Tilat ovat kuin isommassa farmarissa, takaluukkua ehkä vähän vähemmän. Takapenkit saa lattian alle jolloin kuljetustilaa on 2,5 kuutiometriä tasaisella lattialla. Autolla on kuljetettu niin pesukoneita, muuttokuormia ja kerran jopa skootteri, uskokaa huv. Remppakamaakin tuohon mahtui, listoja lukuunottamatta. Kantavuutta oli kuskin jälkeen vielä ~400kg. Tosin erään kylppäriprojektin jälkeen ryhdyin vakavasti harkitsemaan pakettiautoa.. Tämä on ehkä maailman parhain auto, pieni mutta tilava. Tekniikka on suurilta osin Corollasta, joka on +500 kg painavampi auto, joten tässä "kauppakassissa" se kestää todennäköisesti ikuisesti.

Kun ryhdyin yksityisyrittäjäksi kävi pian selväksi, ettei Yariksella pyöritetä firmaa. Kävin taas Auto-Jalosella ja jätin käyntikorttini tutulle myyjälle. Sanoin, että tahdon pakun hintaluokassa "alle kymppitonni" ja mitään Vanettea on turha tyrkyttää. Hiace oli jo tuolloin valintani kun olin pari vuotta tutkaillut mm. PSA-konsernin mikättimien hajoamistiheyttä, Maxi-Ducato oli 3 viikkoa vuodesta pajalla ja pelkät huollot pyörivät 1500-4000€ välillä vuosittain. Ei näin. Ensimmäinen talouskriisi oli tuolloin juuri tulossa päälle ja autokauppa vaikutti pysähtyneen. Firmalle piti kuitenkin auto saada, joten läksin eräänä perjantaina Herttoniemen autokauppoja tiiraamaan! Sahaajankadulla ostin vm.1991 jenkkimalli Toyota Camry farmarin, 2 litran ruiskukoneella jossa kaksi yläpuolista nokka-akselia, automaattiloota ja kaikensorttista sähkötilpehööriä. Hintapyyntö oli 900€ mutta myyjä antoi 400€ alennusta sillä ehdolla, että ostan auton heti jotta "nuo mustalaiset eivät sitä saa". Ostin siis jonkun mustalaisperheen auton.  ;D

Camry oli hieno. Matala, leveä ja keinui jousituksen varassa. Automaattilaatikko ja muu oli silkkaa parhautta. Muuten auto oli ruumisarkku pyörillä. Todellinen tonnin pommi. Ensimmäisen viikonlopun jälkeen "korjailin" sitä Espoon Bilteman pihalla ja päätin, että nyt pitää saada toimintavarma auto. Onneksi Autojaloskalta soitettiin seuraavana päivänä ja tarjottiin vm.1999 Hiacea hintaan 8900€. Omistin siis Camryn alle viikon! Viidensadan Camry oli muutenkin hyvä ostos, penkkien alta löytyi mm. sorkkarauta, sähköjohtoa ja melkein vitosella palautustölkkejä! Sain autokaupassa vielä sovittua, että voin pitää Camryn Sony-merkkisen CD/mp3-soittimen joka oli yksistään liki huntin arvoinen! Kun sain Camryn jätettyä vielä käsirahan sijasta ja se noteerattiin tonnin arvoiseksi niin hommahan pelitti!

Hiace, rakkaani.

Niin sain sitten Hiaceni! Tuo lommoinen, ruostepilkkunen, pieni, äänekäs ja raskaskäyttöinen, rumaksikin haukuttu pakettiauto on ollut uskollinen työjuhtani jo vuosia, ainakin kolme. Siinä missä homopetterit ja muut neiti-ihmiset tahtovat "pakettiautoltaan" jotain olohuoneeseen kuuluvia toimintoja, kuten surroundäänet ja mukavat penkit, tosimies ajaa Hiacella joka on karu ja käytännöllinen kuin Bahcon jakoavain. Hiaceni, jonka nimi on Urho, omaa Toyotan luotettavan tekniikan. 2,4 litrainen, väkivahva, etukammiodiesel on jo vuodelta 1995! Pakokaasuturbo antaa mukavasti lisäpuhtia kun kaappi on täynnä ja perässä hinataan paritonnista nosturia. Urho on takavetoinen, kuten oikeat autot ovat.

Hiacea moititaan vanhanaikaiseksi ja karuksi, minä sanon sitä toimivaksi. Hiacekuski ei tarvitse bussikorttia, toisin kuin ranskalaisilla mikättimillä ajava "pakumies". Hiacekuski ei myöskään tunnista merkkikorjaamon poikia niskasta, toisin kuin italokiikulla ajava Fiatmies. Hiacekuskin kirjahyllyssä ei ole käännöskoneella tehtyjä korjausoppaita, koska Hiacesta ei ole olemassa korjausopasta, koska Hiace ei hajoa. Ikinä.

"Jos joka päivä pitää töihin päästä, niin sitten valinta on Hiace."

Näkyykö liikenteessä paljon +20 vuotta vanhoja Ducatoja, Boxereita yms.? Ei näy. Ne ovat paalissa. Hiace ei kuole koskaan, minä ajan Hiacella kunnes käteni tärisevät ja silmäni samentuvat. Sitten Urho laivataan Afrikkaan, jossa sen kattoon pultataan ilmatorjuntakonekivääri ja sillä ajetaan toiset miljoona kilometriä.

http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/

Rohkeus lähtee vatsasta, muu on pelkkää vimmaa.

Lainaus käyttäjältä: mohla
"Kokoamisohjehan on vain valmistajan mielipide asiasta ja kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita kuin toiset

Poissa Täti-E

  • Rocoto
  • ****
  • Viestejä: 626
  • Hellä Ämmä ja hyvä kokki.
    • Profiili
    • TanteHabanero
Vs: Autot
« Vastaus #22 : Tammikuu 22, 2012, 13:46:12 ip »
Minulla on isompi kuin teillä!

Poissa Täti-E

  • Rocoto
  • ****
  • Viestejä: 626
  • Hellä Ämmä ja hyvä kokki.
    • Profiili
    • TanteHabanero
Vs: Autot
« Vastaus #23 : Tammikuu 22, 2012, 16:44:51 ip »
^
^
Eikä tuolla kannata vielä elvistellä. Taitaa kuulua nimittäin moposarjaan. Noloa.

Poissa Miksu77

  • Serrano
  • **
  • Viestejä: 165
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #24 : Tammikuu 22, 2012, 18:06:03 ip »
Muutama on ehtinyt olemaan.

Volvo amazon -69
Madza 323 -83
Mazda 626 -89
Mitsubishi Galant -91
Mitsubishi lancer -03
Nissan primera -97 (Luotettavin auto mitä minulla on ollut)

Ja nykyään alla on Ranskan ihme Renault megane -06, vielä ei ole mitään vikoja ollut vaikka kovasti toisaalla moittivatkin.

Poissa mohla

  • Habanero
  • *****
  • Viestejä: 1101
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #25 : Tammikuu 22, 2012, 19:06:49 ip »
6-lovisella DSG:llä on nyt tullut ruuvattua 70 tkm ja oikein tyytyväinen olen ollut laatikon toimintaan. Kuluttaa maltillisen vähän, vaihteenvaihtoa tuskin huomaa ja ajamisesta nauttii. Muistelisin huoltovälin olevan pidempi kuin tuo mainittu 60tkm. Noita DSG-lootiahan saa vain tietyn tehoisille autoille, joten lienee senkin vaikuttavan vikaantumisherkkyyteen.

Passatille myönsivät tyyppiviaksi tuon kosteuden/lumen pääsyn maskista sähköhäiriöitä aiheuttamaan ja antoivat "ilmaiseksi" ihan ok näköiset maskinsuojat korjaamaan tilannetta. Jännä nähdä toimiiko, vaikka tosin häiriöitä on ollut ehkä 3-4 krt/2v.

Tyyppivioista yksi lienee myös se, että ruuhkassa ajo saa DSG:n aika nopeasti särki. Minulla harvakseltaa kaupunkiajossa ja enimmäkseen maanteillä laatikolla ei liene huolta.

Kuinkahan suuri syy VW:n hommaamisesta kieltäytyville on tuo luokaton asiakkaan kohtelu kyseisissä merkkihuolloissa. Tuntuu, että sama pätee niin Pörhöön, Laakkoseen kuin VW-autoonkin. Milloin ei tunnisteta yleisellä moottorivaihtoehdolla olevaa Poloa itse myydyksi ontuvin "onko tämä joku Saksasta tuotu vehje, kun ei meiltä tätä löydy listasta..." -selityksin ja milloin asiakkaalla on parempi tietämys jostain auton osasta tai sen korjauksesta... On onneksi tasapainottaviakin hyviä puolia, mutta todelliseen asiakaspalveluun ei kuulu tuollaiset meriselitykset, kun ei tiedetä jotain. Tampereella oli ainakin joku vuosi takaperin vielä asiallinen paja VW-huolto Vokee, joskin se taisi olla enemmän vanhemmalle kalustolle...

Niin se autolista jäi laittamatta, joten:

Volvo Amazon -69, 02-03
Volvo Amazon -68, 03-11
Volvo Amazon -65, varaosiksi 03-05
VW Golf -97, 07-11
VW Passat -06, ajossa 10->
VW Polo -08, ajossa 11->

Ranskalaisiin autoihin kyllästyin jo peltoautojen kanssa touhutessa, kun Shitroän Visa II:een piti jotain tulpanvaihtoa yrittää tehdä. Jäi tekemättä ja taisi auto päätyä kokeiluun: kuinka kauan auto kestää tiiliskivi kaasulla ja vaihde vapaalla. Kyllähän se siihen aikanaan leikkasi kiinni ja päätyi paaliin. Sen jälkeen kokeillut tuttujen Rellut ja Pösöt eivät ole vakuuttaneet, joten jätän väliin. Pierre saisi keskittyä viineihin ja juustoihin.


Cheese eating surrender monkeys

Poissa mohla

  • Habanero
  • *****
  • Viestejä: 1101
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #26 : Tammikuu 23, 2012, 12:03:05 ip »
Sama vika on ollut lähes kaikissa VW malleissa. Talvisuojia on jaettu jo vuosia ilmaiseksi, jos
on osannut pyytää. Golffissa oli viime vuoteen asti väärin suunniteltu etuovien valumaveden
poisto. Aiheutti etuoven sarananpuoleisen alalaidan vääntymisen, kun keräsi siihen sellaisen
jääklöntin. Sekin korjataan muoviläpyskillä, jos osaa pyytää. Mitään ei tehdä jos ei osaa vaatia,
se on sitä suomalaista "asiakaspalvelua".

Tuohon 6-loviseen DSG Passattiin on muuten TraFi:lla takaisinkutsu:
”Vaihteiston ohjainlaitteen päivitys - ylikuormittumiseen viittaavan lämpötilan suojatoiminnon muutos”

Kiitos vinkistä! Täytyy kysellä noiden takaisinkutsujen perään samalla, kun Passat lähtee takaisin huoltoon. Tänä aamuna viat palasivat mitä viime viikolla v*tutusketjuun manasin. Kulku pätki ja nyki; tyhjäkäynnillä sammui välillä ja hetken kokeilu kierrokset n. 3000 rpm pidossa vapaalla päättyi vikasignaalien syttymiseen. Perjantaihin asti saa odottaa, että sähkäri pääsee tutkimaan autoa. Pikahuoltoon on turha enää viedä, kun eivät siellä viime pe mitään saaneet aikaan ja tuskin siis nytkään.

Poloon voisi nyt samalla pyytää mukaan tai sitten seuraavassa huollossa pyytää nuo muoviläpyskät, kun tuota jääklöntti-ongelmaa olen siinä huomannut...

John Volkswagenilta on suunnittelussa unohtunut pahasti Design for Finnish Winter...

Poissa Miksu77

  • Serrano
  • **
  • Viestejä: 165
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #27 : Tammikuu 23, 2012, 14:21:28 ip »
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kummalla koneella oli B20 vai B18.
Oli kyllä mukava peli ajella, sen vähän aikaa mitä oli. Oppi ainakin autoremontin perusteet, kun tuo tekniikkakin oli helppoa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 23, 2012, 14:23:28 ip kirjoittanut Miksu77 »

Poissa mohla

  • Habanero
  • *****
  • Viestejä: 1101
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #28 : Tammikuu 23, 2012, 15:12:39 ip »
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kummalla koneella oli B20 vai B18.
Oli kyllä mukava peli ajella, sen vähän aikaa mitä oli. Oppi ainakin autoremontin perusteet, kun tuo tekniikkakin oli helppoa.

-69 oli B20a Strömbergin suuttuvakurkkuisella mysteerikaasarilla ja -68 oli B20b tupla-Dellortoilla. Taisivat olla 40 mm vaakaimut. -65 taisi olla B18, mutta se oli aikamoinen latolöytö, joten en koskaan edes yrittänyt saada moottoria käyntikuntoon...

Mukavia vehkeitä nuo oli ja olen täysin samaa mieltä tuosta autoremontin perusteiden opettelusta. Kaikenlaista pystyi tekemään itse ja opettelulla vielä enemmän. Olisin mielelläni pitänyt tuon -68:n projektina, mutta ei ollut enää paikkaa missä sitä olisi pitänyt, joten myyntiin meni.

Poissa SK

  • Goat's Weed
  • ****
  • Viestejä: 845
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #29 : Tammikuu 23, 2012, 16:08:56 ip »
Noin 13 vuotta olen saanut autolla ajella ja lähes sen koko ajan on auto ollut.

Toyota corolla 1,3 -87
Toyota corolla 1,6 -91
Nissan primera 1,6 -96
MB C280 -94 Kävin hakemassa Saksasta
Ford cougar 2,5 V6 -99
Honda Accord 2,4 -03
Honda Accord 2,4 -06 Farmari. Tällä olen jo muutaman vuoden ajanut ja hyvä peli on.

Poissa PP

  • Moderator
  • Carolina Reaper
  • *****
  • Viestejä: 6944
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #30 : Tammikuu 23, 2012, 17:45:55 ip »
Omat autot on niin säälittävän perusteellista suomijuntti-perhesarjaa ettei pahempia voisi olla. Saattepahan nauraa. :D

Nissan Primera -99 hatchback (tai mikälie vinoperäinen 5-ovinen) 1,6 bensa
Skoda Octavia Combi -08 1,6 FSI

Skodassa on hinta-laatu-käyttöominaisuudet niin hyvin kohdallaan, että seuraavakin auto on todennäköisesti Skoda.

Poissa Mooms

  • Pepperoni
  • **
  • Viestejä: 39
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #31 : Tammikuu 23, 2012, 18:22:34 ip »
Vw Golf 1.4 -95  Ensimmäinen auto ja ollut jo 7,5 vuotta. Vielä meni katsastuksesta läpi vaikka taisi olla viimeinen kerta kun katsastan tämän. Seuraava katsastus 2.1.2013 eli siihen mennessä varmaan jotain muuta mietittävä käyttöautoksi. Ajettu 340tkm.

Vw Transporter 2.5TDI -96 Ollut minulla nyt 3 tai 4 vuotta. Vanha palokunnan miehistöauto, nykyään 7-paikkainen matkailuauto. Iisalmen mallasjuoma maistuu hyvältä tämän kyydissä istuessa. Ajettu 630tkm.

Poissa Krynx

  • Paprika
  • *
  • Viestejä: 23
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #32 : Tammikuu 23, 2012, 22:06:50 ip »
Ensiromuna oli Opel Corsa TR 1.2 Vm:83. Mätä paska
Opel Ascona vm:79 Alkujaan 2L kaasari johon upotin rempatun 2L koneen ruiskulla ja 5 vaihteisen lootan. Mahtava peli mutta alkoi kori olla hapan
BMW 320i vm:84 Vähän tehoja kutiteltu. 2.4l kone portatulla kannella yms. Penkissä mitattiin 194hp/248Nm. Muuten makea mutta ei oikein ollut talviautojen aatelia, Helvetin pelottava ajaa vaikka oli uudet nastarenkaat alla. Myin kaverille harrastepeliksi
Opel Vectra vm:99 Ihan silkkaa paskaa
BMW 320D vm:99 vielä käytössä tovin. Vaihtuu loppuviikossa 328i farmariin loppuviikosta :D

Poissa Kadotus

  • Lemon Drop
  • ****
  • Viestejä: 527
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #33 : Tammikuu 24, 2012, 08:44:56 ap »
Tämmöinen listaus näyttää kovin tylsältä, kun katsoo joitain tarinoita tässä aiheessa, mutta menkööt nyt kuitenkin:

Mercedes-Benz E200 (W124) vm. 1986
Fiat Coupé 16V Turbo+ vm. 1995
Fiat Brava SX100 vm. 1999
Alfa Romeo 156 2.5 V6 vm. 1999
Chrysler PT Cruiser 2.0 vm. 2001
Toyota Yaris 1.3 vm. 2007 (nykyinen auto)

Moottoroidut kaksipyöräiset:

Honda XL 500 vm. 1982
Tunturi Tiger Aqua vm. 1989
Kawasaki LTD 454 vm. 1990
Honda Monkey vm. 1995 (on olemassa vieläkin  ;D)
KTM LC2 125 vm. 199? (en jostain syystä muista tarkkaa vuosimallia)

Tietysti on tullut, ja tulee ajeltua lukemattomia kilometrejä muiden ihmisten kulkineilla. Työajoa on tullut ainakin Mannin ja Volvon kuorma-autoilla ja Ford Transiteilla, sekä MB Sprintereillä ja armeijassa kuitilla oli tietysti Zil!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 24, 2012, 08:49:46 ap kirjoittanut Kadotus »
Lainaus käyttäjältä: Räyhis
Paska maa + paskat ihmiset = paskat kuljettajat.

masaiman

  • Vieras
Vs: Autot
« Vastaus #34 : Tammikuu 24, 2012, 08:55:21 ap »
^ Jos listasta löytyy sekä alfa että kuupa-fiiatti, eihän se ole yhtään tylsä!

täytyy kattoo jos illalla jaksaa (haluaa) muistella omaa listaa läpi...

Poissa -mtk-

  • Jalapeño
  • **
  • Viestejä: 123
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #35 : Tammikuu 24, 2012, 10:03:10 ap »
Kun tälläinen topic tänne oli saatu, niin pakkohan se on osallistua :)

Aloitetaan ensin parilla "isi-leasingillä", kun niillä tuli kuitenkin aikalailla kilometrejä ajokortin saamisen jälkeen ruuvattua:

Peugeot 405 Mi16 vm. -89 (--> -96)
Mitsubishi Lancer GTI vm -93 (-96 --> -98)

Sitten voikin siirtyä omiin ja aloittaa siitä surullisimmasta:
Opel Corsa 1.2 TR vm. -83 (-97 --> -98) Viimeisen päälle tuning-paska Irmscherin ruiskulla ja härpäkkeillä aikana jolloin tuning oli Suomessa vain saksalainen lehti. Siihen piti haksahtaa ja sitä katua - ankarasti.
Honda Civic 1.5 vm. -90 (-98 -->) Tämä koristaa pihaa edelleen, käy ja kukkuu. Pikkuhiljaa lahoamassa pois, mutta loistava peli jota ei viat ole vaivannut.
Audi A3 1.8 vm -96/97 (-05 --> -07) Tämä tuli vaihdettua maallemuuton takia kiisseliin.
Peugeot 307 2.0 HDi vm. -01 (-07 --> -11) yllättävän vähävikainen ranskalaiseksi, 180 tkm taisi yhdellä anturinvaihdolla selvitä (kuluvien lisäksi). Auttamattoman laiska (90hv).
BMW 320d vm -08 (-11 -->) nykyinen kulkine, vähäruokaisempi kuin edellinen ja tällä pääsee ohikin. Ei valittamista.

masaiman

  • Vieras
Vs: Autot
« Vastaus #36 : Tammikuu 24, 2012, 21:55:35 ip »
Jaahas, pidetäänpäs pieni katumusharjoitus ja mietitään, mitä kaikkea tyhmää sitä on tullut tehtyä... Menee nyt hieman tarinan puolelle pelkän listan sijaan, mutta tuleehan itsekin muisteltua kotterot läpi...

Heti kortin saatua oli ensimmäinen auto ainoa japanialainen kottero, jolla olen kyennyt ajamaan:

Toyota Corolla DX.

Tiedän, mitä mietitte, ei, tämä ei ollut se ns. "amis-dexteri", vaan sen edeltäjä KE-70, kaksiovinen pikkulamppu vuodelta yhdeksäntoistasataakahdeksankymmentä. Vaalean metallisininen kaunotar kromisine puskureineen. Väkivahvan voimanpesän mittaamattomat hevoiset välitettiin maantiehen neliportaisen vaihteiston läpi, joten ajoneuvon todellinen huippunopeus pyöri noin 75:ssä tuntikilometrissä. Kyllähän se kovempaakin kulki, mutta jo kahdeksankympin vauhdissa moottori huusi kuin teuraalle vietävä, joten en kerran yhdeksääkymmentäviittä kokeiltuani enää uskaltanut pistää vanhusta moiseen rääkkiin toiste, radiota kun ei enää kuullut edes siinä kahdeksassakympissä... Liikkuvia osia tuossa idän ihmeessä oli suunnilleen yhtä monta kuin RK-62:ssa, ja sen pimeässä silmät kiinni purkamiseenkin meni suunnileen sama aika. Tien päällä tätä ei ihme kyllä tarvinnut koskaan tosin suorittaa. Auton haltuuni saadessani sen polttoainemittari ei toiminut, joten ovikotelosta löytyi lähes ufotutkimukselta näyttänyt vihko täynnä päivämääriä, ajettuja kilometrejä, tankattuja litroja ja tarpeettoman monimutkaisia laskutehtäviä. Niitä hetken selailtuani laskeskelin talousihmeen kuluttavan kymmenen-yksitoista litraa bentsiiniä ajettua sataa kilometriä kohden. Kuitenkaan haluttomana jatkaa roswelliläisiä laskutehtäviä nostin takakontin pohjapahvin ylös, poistin polttoainepumpun muovikannen, tökkäsin irronneen abikoliittimen takaisin pistokeeseensa ja kas, mittari heräsi. Tälle autolle ei toisen takarenkaan laakerin vaihtotyötä lukuunottamatta ainakaan muistaakseni tarvinnut tehdä muuta kuin ajaa ja tankata. Enimmäkseen tankata... Urhea sotaratsu päätti päivänsä kaverini pikkuveljen kynsissä noin viikossa, kun annoin sen oravannahkoina seuraavaan autooni, ensimmäiseen emämunaukseen:

Peugeot 405 Gutmann i `89:iin

Tämä patonkimaan kosto maailmankaikkeudelle aloitti maallisen vaelluksensa kaverini silloisen tyttöystävän, ja hänen siskonsa, siinä vaiheessa jo oman exäni isän käyttöautona. Varustettuna 1.6 litraisella Boschin LE-2 Jetronic ruiskulla avaruusaikaan päivitetyllä moottorilla se tarjosi nuorelle ammattikoululaiselle sadanneljäntoista ponin verran lähes uutta autoa, olihan se kaikkine sähköherkkuineen melkein vuosikymmenen drägsteriä nuorempi. Ja siitä ne murheet sitten lähti... Ensi töikseen silloisen tyttöystäväni (nykyisen vaimoni) istuessa kyydissä päätin, että tehdäänpä komea lähtö torilta kotiin kaikkien hänen kavereidensa edessä. Ja komea lähtö tosiaan oli. Kaasu melkein pohjassa kytkimen ylöshyppäyttäminen aiheutti lähes räjähdystä muistuttavan äänen, jonka saattelemana oma polveni potkaistiin väkivalloin rattiin kytkinpolkimen toimesta. Työntäen käyntiin saatettu auto nilkutettiin raakana vaihtaen 80km:n matka kotiin ja siitä pajalle. Tulos: kytkimen painelaakeri höyrystyi halkaisten koko massalevyn kolmeen osaan kuin ruisleivän.

No, kytkin vaihdettiin ja matka jatkui suht ongelmitta. Kunnes katsastusmies löi ruuvarin pystyyn takavaimentimeen. Motonetistä uus v***n kolee simonsin tuninkipurkki tilalle. Paranihan ne äänet joo, mutta maantiellä ajaessa se helvetillinen POOOOOOOOOOOOOOOOOO alkoi jossain vaiheessa hieman kypsyttää...

Ei aikaakaan tämän jälkeen kun auto oli taas toiminut jonkin matkaa kunnolla kun täyskaasukiihdytyksessä alkoi sisään autoon tunkeutua pikantti popcornin käry. Tätä hetken ihmeteltyäni aloin huomata myös pakokaasun hienoista sinerrystä. Taas pajalle, jossa tuomioksi osoittautui sekä kansipahvin, venttiilinvarsien tiivisteiden että venttiilikopan tiivisteen yhtäaikainen rikkoutuminen, jonka johdosta nouseva öljynpaine ruiskuttaa sitä sekä sylintereihin että pakosarjalle, ja korjaamolaskun arvio ylitti aika reilusti auton hankintahinnan. "paskat" tuumasin, ja nilkutin auton kotipihaan happanemaan. Tilaisuus koputti taas olkapäähän, enkä ollut nähtävästi viisastunut vahingosta sitten yhtään, sillä seuraava pihaa koristava kapistus oli, mikäpä muukaan kuin:

Peugeot 405 MI-16 `89.

Taas pykälää miehekkäämmällä tekniikalla, tämän hirmun pellin alta löytyikin sitten jo XU9J4- numerosarjaa totteleva 16-venttiilinen 1.9 suoraan katukäyttöön kesytettynä mutkaisilta rallipoluilta, sävytetyt sähkölasit löytyivät joka nurkasta, erikoissisusta, automaattisesti säätyvä lämmitinlaite vastasi amispiireissä siihen aikaan lähes autoilmastointia, sekä keskuslukitus lisäsi mieheen n. viisi senttiä pituutta parkkipaikalta sisään purjehtiessa. Tämä kaunotar oli vieläpä saanut pintaansa volvon värikartasta c70:n kohdalta löytyvän värin 435 Saffron pearl, joka alunperin punaisen auton pintaan ruiskutettuna muuttui hyvin lähelle kuparin väriä, vaikka katsastusmies olikin muuttanut otteeseen rumasti "ruskea"... Tuplaputketkin tähän hirmuun oli asennettu. Tai siis haaroitin taka-akselin päälle, mutta sen verran piiloon, että alle kuikkivia luokkakavereita sai jymäytettyä kahdella takavaimentimella. Myjän kertoman mukaan laite piti olla harrastuksekseen stock car-dragstereitä rakentavan kaverin virittämä, ja että siinä pitäisi olla n. 190 hevosvoimaa. Aika nopeasti selvisi, että paskat sille mitään ollu tehty. Vakionuhis, vaikkei tuo nyt vakkarinakaan jalkoihin jäänyt. Ajattelin, että eihän sitä kenenkään muun tarvitse tietää, ja lisäsin vettä myllyyn ostamalla sparcon vapaavirtaussuodattimen, ja luonnollisesti liimaamalla sen mukana tulleen tarran takalasiin. Kunnon imuäänet se ainakin aiheutti, ja olisikohan siitä jokunen tien pientareille karanneista hevosistakin saatu takaisin. Tähän autoon tuli rakennettua kunnon popitkin. Takakontista löytyi kaksi 12" subbaria, hattuhyllystä nelitiekuusysit, jotka äänenlaadussa pieksivät mennen tullen kaikki halpiserillissarjat mitä mm. luokkakaverit kilpaa asentelivat. Etuovissa oli ihan alkuperäiset pahvikartiot. Satuin löytämään tuolloin 10gb:n kovalevysoittimen suht edullisesti. Sellaiset olivat vielä tuolloin harvassa kuin kanalla hampaat, ja tähän vehkeeseen piti kappaleetkin ladata tietokoneelta cd-aseman reikään tulleen siirtotelakan kautta kuin irtokovalevylle konsanaan. Laite itse oli takakontissa, sen käskyboksi "integroituna" kojetauluun. Vahvistinta siinä ei ollut, joten sellainenkin piti vielä erikseen laittaa, subbareille omansa, pikkukajareille oma. Olipa systeemissä kiinni vielä normaali mankkakin, mutta piuhoituksen takia se oli kiinni RCA-johdoilla suoraan vaffareissa niinkuin kovalevysoitinkin. Tuli päivä, jolloin ämiiseen piti vaihtaa etutukivarsi, ja koska en sitä vielä silloin oikein itse hallinnut, jätin tehtävän ammattikoulun autopuolen osaaviin käsiin, itsellä kun oli seuraava päivä vapaata. Kunnes yhdeksältä aamulla puhelin soi: pököttiin oli murtauduttu amiksen pihassa, eikä turvakamera tietenkään näe juuri siihen kohtaan... Kuskin oven lasi sisässä, mankka lähti, takakontin kansi oli väännety solmuun, mutta onneksi oli sisu loppunut ennenkuin lukko antautui. Vitutti ja suututti, tiistaiaamu, perjantaina piti lähteä kokoontumiseen näytille. Pihassa makaavasta Gutmannin raadosta saatiin vihmovassa syyssateessa purettua roiskuvan räystään tiputtaessa niskaan +1 asteista vettä uusi luukun kansi ja kuskin lasi, mutta miitissä käytiin ilman spoileria ja valkoisella kannella...

Talvea kohti mentiin liukastellen kun myös ämiitä alkoi vaivaamaan sama savutusongelma kuin Gutmannia. Tällä kertaa ajattelin, että kyllähän nyt kunnon kotinikkari kansipahvin vaihtaa. Ja olisi vaihtanutkin jossei yksi kansipultti olisi fuusioitunut sylinterilohkon kanssa saumattomasti niin, että se ensin katkesi kannan juuresta, ja sitten helvetillisen taistelun jälkeen kannen jo käytyä koneistuksessa päätti katketa tiivistepinnan tasoon. Koko kone nostettiin ylös, tai siis alas, se kun ei mahdu yläkautta pois, myytiin kannen mukana, ja auto haudattiin talliin, jossa se lopulta vietti useamman vuoden.

Tässä välissä kun kuitenkin käyttöautolle oli tarvetta, ja äiti alkoi hiljalleen huomautella haluavansa ajaa omalla autollaan joskus itsekin ajattelin, että nyt kokeillaan jotain muuta merkkiä, ainakaan huonompaan suuntaan ei päästä.

Väärin.

Seuraavaksi tuli hankittua jostain helvetin mielenhäiriöstä, jota vieläkin ihmettelen Hitlerin kosto, eli Wv Golf Mk2. Tarkkaa vuosimallia en enää muista, mutta oli sen verran vanha että oli vielä jaetut lasit ovissa. Autoa jostain Tampereen takaa hakiessa oli pakkasta hyvän matkaa yli kaksikymmentä astetta, ja luonnollisesti säkkipimeää. Auto oli umpijäässä, joten mm. takakontin kansi ei auennut eikä muutakaan tekniikkaan huvittanut siinä tulipalopakkasessa jäädä suuremmin ihmettelemään, joten kaupat tehtiin ja matka alkoi kohti kotia. Muutaman päivän Golffattuani ajattelin käydä hieman kurittamassa purkkia paikallisen laivarannan eteen tehdyllä jääradalla. Kun homma alkoi sujua, ja pääsin viimeisen kaarteen makeassa piiiitkässä sladissa lähöpaikalle, hölläsin kaasun, jolloin auton keula tippui varmaan kolmekymmentä senttiä alaspäin. Valahdin siltä paikalta hangen väriseksi että nyt tippui siitten koko hiton moottori tai jotain. Kun painoin kaasua kauhu vaan yltyi kun keula hyppäsi ainakin sen kolmekymmentä senttiä ylöspäin rysähtäen taas kaasun päästettyä alas. Nilkutin varovasti viereiselle huoltamolle ja syy selvisi melko nopeasti: moottorin etukiinnikkeen räkätäppihitsi oli antautunut ja koko moottori ainoastaan sivuista kiinni. Seuraavana päivänä amiksesta kotiin -äiteen autolla vaihteeksi- ajellessani hain paikalliselta romikselta uuden korvakkeen ja pulttasin Golffin takaisin kasaan. Muutama päivä tämän jälkeen kun olin heittämässä kaveria kotiin tulin risteykseen, jossa vasemmalla tiheä orapihlaja-aita. Ajoin auton sen verran pitkälle aidan kulman ohi, että voin nähdä vasemmalPAM. Kuuskakskutonen Mazda imeytyi vasempaan etunurkkaan. Autoa ajanut nainen soitti kyselemättä poliisit paikalle ja meikäläinen otti tilanteesta kaiken päälle vielä piletin. Sivuhuomautuksena paikka Heinolassa Tiilitehtaankadun ja Paininpuuntien risteys Tommolassa. Arvatkaapas onko siinä nykyään peili...

Golffi tuntui päässeen tapauksesta melko pienillä vaurioilla kunnes pääsin kotiin tarkastellakseni asian tilaa tarkemmin. Etulokasuoja meni vaihtoon, mutta edes etulamppu ei hajonnut. Pelti auki, jolloin ihmettelin, miksi tuulihaka näyttää melkein suoraan sivulle. Johti siitä, että autossa oli nyt jännä mutka tuulilasin alla. Runkopalkit vääntyivät heti moottorin takaa ja koko auto oli ylhäältä banaanin muotoinen.

Kolopallolla ajettiin tästä huolimatta vielä kevääseen asti, parempaankaan ei sillä hetkellä ollut varaa. Kunnes tämä sama kaverini, oikea hovihankkija soitti, että hänen tutullaan olisi meille sopiva kulkine tarjolla, ja että hanellä olisi vielä Golffin romullekin ottaja. Mielenkiinto heräsi, jollain täytyi kuitenkin liikkua sen aikaa kunnen MI joskus valmistuisi. Kun kuulin mitä olimme menossa katsomaan, vetäytyi ylähuulen reuna kieltämättä hieman ylöspäin:

Peugeot 205 Lacoste.

Ajattelin: Ei V*, taas uus pösö... Pikkukippana kuitenkin osoittautui varsin mukavaksi laitteeksi, ja koska tästä autosta tyttöystäväni maksoi puolet oli hänenkin sanalla painoa, ja hänhän rakastui "kippoon", joksi sitä sitten kutsuttiinkin, päätäpahkaa. Kieltämättä itselläkin alkoi asenne hieman muuttua kun kävin heittämässä autolla kevätillassa koelenkin -kattoluukku auki. Luukun mekanismi oli tosin rikki, joten ajoin auton sitten luukku auki myös kotiin, ei-enää-niin-lämpimästä alkuyöstä. Se oli kuitenkin helppo korjata, ja jopa luukun alipaineella toimiva tiiviste osoittautui täysin toimivaksi, vaikka kaikki sanoivat, että onnea niskakivuille ja vihellykselle, noi vuotaa aina... Auto oli varustettu 1.4 litran "makaavalla" moottorilla, jossa moottorissa ja vaihteistossa kiertää samat öljyt, ja voimansiirto tapahtuu alakertaan mielenkiintoisen rataspakettihässäkän läpi, jonka jouduin kerran purkamaan ja kasaamaan kun vaihdoin kippoon kytkimen hyrveässä kanuunassa. Oli muuten viimenen kerta kun teen autoremppaa kohmelossa.... Autossa oli myös "Lacoste-paketti", joka sisälsi penkkien ja ovipahvien verhoilut, aluvanteet, koristeraidat, mahdottoman kokoisen takaspoilerin, kattoluukun sekä lisävalomaskin, jollaista en ollut nähnyt ikinä ennen, enkä kyllä myöskään sen koommin.

Ämiin moottorinvaihtoprojekti näki vihdoin loppunsa kesän korvalla ja La-kostee, jonka liikanimen se sai läpimätien kylkiensä ja sitä kautta sadeveden sisäänpääsyn takia jäi makaamaan pihan nurkalle. Kauaa se ei kuitenkaan siihen ehtinyt monttuja tehdä. Kun olin tulossa Lahdesta moottoritietä Heinolaan päin, ajoin Stop`n go grillin kohdalla hyvää vauhtia routineen ojarummun yli 120km/h Auto meinasi heittää minut tieltä kun se kääntyikin alastullessaan melkein poikittain! Sen jälkeen joka töyssyssä kuului helvetillinen KLANK oikealta takaa, kunnes koko takarengas alkoi täristää tolkuttomasti. Nilkutin pökötin-jälleen kerran- tutun autokorjaamon pihaan, jossa omistaja vahvisti heti sen, mitä itsekin jo pelkäsin: 405:sen kuuluisan vääntösauvajousin toteutetun takaripustuksen keinuvarren kaksoiskartiolaakeri oli korkannut, ja koko olkavarsi käytännössä pelkkien jousitankojen varassa. Huoltomiehellä oli sattumalta yksi paaliin menossa oleva 405 GRi takapihalla, johon he olivat tehneet jokunen vuosi sitten uudelleenlaakeroinnin ja rasvanipotuksen akseliin. Teimme romusta heti kaupat, ja aloin hiljalleen rullata ämiitä kotiin päin. Heti jos vauhti nousi yli neljänkympin alkoi takaa kuulua hirvittävä takatakatakatakatakatakatakatakataka, jolloin piti vauhtia heti himmata. Äiti ei ollut kovin innostunut kun jo autojen taivaaseen päässeen Gutmannin tilalle olisikin tulossa taas uusi raato. MI työnnettiin takaisin talliin keräämään motivaatiota, ja Lacoste sai jatkaa taivaltaan.

205 osoittautui yllättävän sitkeäksi kulkineeksi. Sen piti kestää psri kuukautta, mutta sillä ajettiin lopulta melkein vuosi, ja heitettiin mm. yksi Vaasan lomareissu. Olihan siinä vikansa tietysti, muttei mitään suurempaa draamaa. Sekin päätti maallisen vaelluksensa Kuusakosken kuivaamon pihaan. MI:stä piti nyt saada hinnalla millä hyvänsä kalu, joten taka-akselit vaihdettiin sitten hampaat irvessä, ja mm. bensaa suu täynnä. Tankin täyttöputki ei tahtonut irrota kunnes riuhtaisin sitä kunnolla -ja otin viitisen litraa bensaa naamalleni, josta osan vahingossa nielinkin. Vuorokauden minusta pääsi hyvin tiheään tahtiin niin hirvittävän hajuisia röyhtäyksiä, että emäntä iski minulle kasipäkin karhua kainaloon ja työnsi vierashuoneeseen karanteeniin. Akseli kuitenkin vaihtui ja matka jatkui. Ei niin kauan eteenpäin menin taas käymään tämän saman kaverin luona keneltä olin ostanut aiemmatkin autoni, kun näin pihassa vitivalkoisen `97 vuoden 3B-sedan Passatin. Heti sisälle päästyäni kysyin kenen auto tuo on, kun en ollut sitä ikinä nähnyt. Vastaus oli: mun, se on myynnissä, haluutko? Vastasin fuck yea haluan, mut ei oo tollasia rahoja kun ei oo töitä. Kaveri sanoi että myy murheitku ja tuu hänelle kesäksi auttamaan talorempassa, otetaan liksasta vähän sivuun. Hetken epäröin MI:n myyntiä, olihan se ollut minulla jo kauan ja siihen oli ehtinyt muodostua jo oikea viha-rakkaus kiintymyssuhde, mutta kaveri sanoi minulle että myy se nyt helvettiin ja äkkiä kun se vielä liikkuu omin voimin. No, tällä jannulla on välillä ärsyttäväkin tapa olla melko usein oikeassa, joten pösö vaihtoi omistajaa, ja Passatti samoin.

Passat oli varustettu 1.6 litran vapaastihengittävällä bensakoneella, joka melko nopeasti osoittautui alitehoiseksi 1800kg:n koriin. Veihän se autoa eteenpäin, mutta kulutuslukemat pyörivät lähellä kymmentä litraa satasella. Tämän auton kanssa säästyttiin suuremmalta draamalta, mitä nyt takajarruja rempattiin useamman kerran itsesäätymättömien käsijarrumekanismien jumittaessa männät. Vaihdettiin siihen myös vasen vetonivel sekä vasen etujarrusatula, muttei mitään suurempaa. Ainoa källi mikä tuolla autolla kävi, oli juuri tuota vetoniveltä vaihtaessa. Kävin hakemassa kuuman kesäpäivän uuvuttamana autoon jääneen kokispullon apukuskin penkiltä kun kuulin *blörts* äänen. Ajattelin "ffffffffff*...." ja katsoin varovasti alaspäin: olin polvistunut auton vieressä pussilliseen pikimustaa vetonivelrasvaa joka nyt koristi vaaleanharmaata kuskin jakkaraa.

Ehdin vuoden päivät kurvailla Paskatilla kun huikeat polttoainekulut alkoivat vituttaa. Ajattelin, että otan pankista niin paljon lainaa kun ikinä saan, ja ostan parasta ja kalleinta mitä sillä rahalla irtoaa. Työmatkakin kun oli muuttumassa kahdestakymmenestä kilometristä kahdeksaankymmeneen täytyi auton olla turvallinen, mukava, mielellään niin kalliin näköinen että kaikkia kylän kusipäitä vituttaa, sekä Diesel. Eteen sattui:

Volvo S80 2.5D.

Tampereella autoliikkeessä oli myynnissä kohtuukilometreillä ollut ässä, ja he suostuivat vielä ottamaan 360tkm ajetun Passatin käsirahana vaihdossa. Ilmaiseksihan se meni, 1500 sille jäi vaihtohintaa, mutten ole juuri katunut vaihtokauppaa. Suuri, muhkea, ilmastoitu ökyauto vei miehen mennessään heti testiajolla. Ainoa mikä hieman arvellutti oli automaattivaihteisto. Siihen kun tottui en kovin hanakasti halua enää manuaalia. Oikeastaan ainoa suuri ongelma tuon kanssa on ollut ensimmäisen vuoden marraksuussa tapahtunut jakohihnan katkeaminen, jonka takia kaikki venttiilit, ohjurit,nostajat sekä kaikki tiivisteet jakopään kera jouduttiin uusimaan. Loppuipahan samalla isolla kaasulla kiihdyttäessä kuulunut kamala kalkatus. Oli ilmeisesti joku nostaja lähtenyt nostelemaan... Muiden pommien kanssa temutessa syntyneellä tietotaidolla on kaikki perusrempat tehtykin tähän sitten itse, joten niistä ei sen suurempia kerrottavia edes ole... Mittarissa seisova 435tkm alkaa vaan tuntua jo turhan monessa paikassa, ja ensi kesänä kun auto on viimein kokonaan maksettu lähtee se joko kiertoon tai vaimolle, tuskin siitä oikein mitään enää saa...

Seuraavaa autoa mitetitään kovasti, ja vaihtoehtoja on tällä hetkellä mm. Volvo XC70 Sekä Skoda Octavia Combi 4X4 Scout, joista Skodillac tällä hetkellä tuntuu mielekkäimmältä vaihtoehdolta, olkoonkin ettei sitä saa lainkaan varustettuna automaattisella vaihteistolla...

Niin tosiaan, se MI... olin kaverin kanssa paneeloimassa ulkoseinää, kun hänen puhelimensa soi. Siellä oli murheitkun uusi, joskaan ei tyytväinen omistaja: Kolme päivää kaupan jälkeen oli pökötistä palanut ECU. Meinasin pudota rakennustellingiltä paskaisen huutonaurun saattelemana...

Hitto, tulihan eeppos. Pitääpä pistää itselleenkin talteen...
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 24, 2012, 22:07:55 ip kirjoittanut Mattson »

Poissa JaloPena

  • Goat's Weed
  • ****
  • Viestejä: 895
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #37 : Tammikuu 24, 2012, 22:34:23 ip »
Vai että autoja... Taaksepäin muistellessani huomaan, että olen ollut aika vahvasti  VAG-konsernin miehiä. Taivaspaikka on sentään hankittu, mutta siitä vähän myöhemmin...

Ensimmäinen autoni oli VW Passat -75, 1,5 litrainen prutku. Toimi hyvin kunnes 100t oman ajon jälkeen kone sanoi sopimuksen irti.

En viitsinyt vanhaa rouskua ruveta laittamaan enää vaan ostin seuraavaksi pari vuotta tuoreemman saman mallin edustajan. Tässä oli jo ruiskukone - melkoinen harvinaisuus sen ajan autossa. Laiton tilalle tuoreemman Golf GTI:n koneen ja johan alkoi löytyä löylyä kevytkoppaiseen autoon...

Seuraavaksi siirryin Audiin, jossa olenkin pysynyt yhtä "syrjähyppyä"  lukuun ottamatta. Kuitenkin tämä ensi Audini oli -88 satanen 5-pyttyinen perusdieseli. Auto oli erinomainen matka-ajoon ja kulutti vähän.
Uuden emännän kylkiäisenä tuli taivaspaikka, Ford Escort -86. Auto tosin toimi kuin unelma kaikki ne toista sataa tuhatta jotka ajoimme sillä.

Ja taas tuli siirto Audiin. Tällä kertaa -86 2,2 Avantti satanen. 
Ja sitten emännälle A3 -97.

Nyt alla on itsellä -93 -2,3 satanen Avant (se joka muuttui seuraavana vuonna samalla kopalla A6:ksi)
Ja vaimolla -98 1,8 A4 Avant.

Formulatermein: Näillä kumeilla ajetaan.
Meillä kaikki päätökset tehdään demokraattisesti äänestäen. Yleensä kuitenkin häviän äänin 0-1

#1581

Poissa Räyhis

  • Unholy Ring of Fire
  • *****
  • Viestejä: 8188
  • Suomen Orkideayhdistys - Prospect member
    • Profiili
    • Ruokaa ja vähän muutakin
Vs: Autot
« Vastaus #38 : Tammikuu 25, 2012, 10:44:54 ap »
Mattsonin tarina pitäisi saada johonkin autolehteen! Hienoa kerrontaa!
http://ruokaa-ja-muutakin.blogspot.com/

Rohkeus lähtee vatsasta, muu on pelkkää vimmaa.

Lainaus käyttäjältä: mohla
"Kokoamisohjehan on vain valmistajan mielipide asiasta ja kaikki mielipiteet eivät ole yhtä arvokkaita kuin toiset

Poissa ChIlIDoG

  • Canario
  • ****
  • Viestejä: 966
    • Profiili
Vs: Autot
« Vastaus #39 : Tammikuu 26, 2012, 10:01:29 ap »
- Opel Corsa 1.2 -88 eka kulkupeli

- Chevrolet Scottsdale 5.7DX-th350 pick-up itsellä vielä tallessa. Koneella ajettu noin 3000km. rakennettu kestämään ARP pultit yms. Muuten auto huonossa kunnossa ja liikennekäytöstä poistettu.

- Ford Econoline E-350XL -92 7.3D entinen ambulanssi. Täydellinen ROMU 180tkm ajettu ja jatkuvasti sai korjata ja erittäin huonosti pidetty. palveli käyttöautona noin vuoden.

- BMW 318 -85 E30 Kaksi ovinen 60/40 madallus matalaprofiili kumeilla = kivireki. Jopa varjot tiessä tuntui selkärangassa. Muuten toiminta varma ja luotettava peli.

- Opel Omega B 2.0-16V -94 farkku. Loistava käyttöauto, Ei ikinä mitään vikaa. Tai no ainoa vika oli että tykästy liikaa autokoulun Golfin hanuriin. =lunastukseen

- Chevrolet Chevy Van 6.2D-th700r4 rek. 6hlö paku. Tässä on sellanen oikea HYPRITI. Ei koskaan tiedä tilaako oikean osan kun on joskus historiansa aikana muutettu 5.7 bensasta dieseliksi. Korissa hitsaamista, mutta kone toimii ja laatikkolla ja turbiinilla ajettu myös noin 3000km.  Tälle autolla sattui pieni palovahinko kun päävirtakaapeli hiersi runkoon ja syttyi palamaan, on sittemmin korjattu. Laturi ja paljon kaapelita uusittu mm. 70mm2 päävirta vedetty takakonttiin. Tämä "projekti" myynnissä, kun en enää pysty pd dialyysi hoitojen takia autoja harrastamaan. Alla vähän ajetut 235 nastarenkaat. Auto lähtee koneen ja laatikon hinnalla 2000€

- Nissan Sunny 1,6 twincam farkku -96 varma käyttöpeli kun ei ollut suurempaa tarvetta autolle. Pthyii! etuvetonen :(

- Audi A6 Avant 1.8T automaatti. -04 Nissani vaihtui audiin, mikä on nykyinen kulkupeli. Vaikka koko ikäni olen vähän karsastanut VAG konsernin tuotteita, niin tämä auto on kyllä kääntänyt mieleni. Vähän ajettu, siisti kuntoinen riittävän tilava hyvin toimiva auto, mikä kulkeekin riittävästi. Nissani vaihtui tähän hallituksen painostuksesta :D Ainoa kriteeri auton valintaan oli että se pitää olla automaatti ja farkku ja tietyn hintainen. Etuvetoon ei vain totu koskaan :(