Kirjoittaja Aihe: Tietokoneäänentoistoa  (Luettu 2415 kertaa)

Poissa Aji Inferno

  • Unholy Ring of Fire
  • *****
  • Viestejä: 7207
    • Profiili
Tietokoneäänentoistoa
« : Toukokuu 19, 2005, 02:52:54 ap »
Päivitinpä tänään kotistudiotani... Pois lensi Creativen taannoinen huippukortti Audigy 2, ja tilalle tuli M-Audion uusi huippukortti Audiophile 192. Se sai seurakseen vanhan ykkösäänikorttini, M-Audio Audiophile 2496:n, toisen tehtävänä loihtia sulosointuja ulos - ja toisen taas hoitaa sähkökitaroideni äänenkäsittely Line 6 GuitarPort -systeemissä.

Vaihto oli siitä jännittävä, että tuo varsin edullinen Audiophile 2496 on nykyäänkin yhden parhaiten (mihinkään hintaan) soivista äänikorteista maineessa. Eli mitä seurasi, kun valmistaja heitti periaatteessa samasta teknologiasta "turhat" pois (eli yksinkertaisti korttia), mutta samaan aikaan päivitti siihen huomattavasti laadukkaammat A/D- ja D/A-muuntimet?

Tuloksena oli ainakin asennusvaiheen harmaita hiuksia, kunnes lopulta tajusin lukea manuaalit kunnolla ja ymmärsin että uutuusmallista oli todellakin karsittu pois itselleni kovin tuttuja, vaikkakin aina sekavia, ominaisuuksia. Eli piti ajatella jotkin asiat vähän uusiksi... No, mikäs siinä.

Korttien hintaero ei ole itsessään mikään aivan mieletön (n.130 vs. 180 EUR), mutta huomasin pian sen kasvavan yllättävänkin paljon. Syynä käytetyt liittimet. 2496 käyttää kotistereoiden RCA-liitinstandardia, siinä missä uudempi 192 studioissa ja ammattilaisten käyttämää balansoitua 6.3mm plugia... Jälkimmäiset eivät todellakaan sovi mihinkään ns. "normaaliin" laitteistoon, eli siinä voi olla monelle ensimmäinen todellinen ongelma!

No, juotoskolviin tottuneena, suuntasin Vantaan Tikkurilan Biltemaan, ja hamstrasin sieltä noin 60 euron edestä liittimiä ja kaapeleita. Ja kyllähän ne oikeat "ammattilais" -liitoskappaleet syntyivät suuremmitta tuskitta. Moisia saa kyllä esim. DLX-Musicista kohtuuhintaan valmiinakin. Nyt olivat vain loppu...

Kahden M-Audio äänikortin asennus tietsikkaan oli sinällään helppoa, vain yhdellä harmilla. Jostain syystä, vanhempi 2496 halusi välttämättä olla systeemin pää-äänilähde, mikä ei sinällään ollut iso harmi, mutta aina löytyy musaohjelmia jotka naittavat itsensä vain "ykköskortin" kanssa, eivätkä sen mistä sen pirun äänen pitäisi ulos tulla..!

Kun lopulta sain kaiken tutun ja totutun toimimaan suunnilleen toivotulla tavalla, olikin aika arvioida systeemin laatua...

Ensimmäinen havaintoni oli se, että (ei niin yllätyksenä) koko systeemi toimi soittohommissa selvästi häiriöttömämmin kahden M-Audio äänikortin kanssa, kuin aiemmin kun Creativen tunnetusti resurssisyöppö Audigy 2 Ex oli vielä mukana hommissa... Tämä oli suuri plussa! Kaikki käyttämäni musasoftat toimivat hienosti. Ei ihme; M-Audio on tuolla alueella vanha guru. Hommat toimivat.

Sitten olikin aika tehdä se rajuin testi... Äänenlaatu!

Testisysteemi on monen mielestä varmasti naurettavankin raju, ja silti vain alkusoittoa todellisille high-end hi-fi systeemeille. Mutta: signaali äänikortilta kulkee ensin Maranzin superhäiriösuojattujen, ärsyttävän jäykkien (ja kieltämättä hyvien!) kaapelien kautta Musical Fidelityn X-Can v3 kuulokevahvistimeen. Tämä mm. Audiostarin myymä, putkitoiminen (!) pieni ja nätti ääni-ihme sitten puolestaan syöttää äänen Gradon SR-325 kuulokkeisiin. Kyseessä eivät varmastikaan ole maailman parhaat kuulokkeet, mutta yllättävän lähellä liikutaan.

Gradot kun eivät koeta miellyttää. Ne ovat partaveitsen tarkat kuulokkeet, ja toistavat yhtä mieluusti niin äänen loisteen kuin sen virheetkin...

Eli miten asiat ovat kahden musiikkiin erinomaisen, mutta tämän päivän peleihin kenties vähemmän ideaalisen (nämä panostavat pelitehosteiden sijaan musiikin ja äänen laatuun) äänikortin kanssa..?

Tämä on täysin subjektiivista, mutta aluksi sanoisin että molemmat M-Audion äänikortit hakkaavat Creativen Audigy 2 -sarjan niin muusikko-, kuin musiikin kuuntelu -sarjassakin, aivan korvinkuultavasti. Asialla ei liene useimmille merkitystä, mutta jos olet vähääkään hifisti tai muusikko jolle soundi on tärkeä asia, silloin tämä on jo huomionarvoinen asia.

Muusikoille Creativen korttien rajoitus, eli toimia kunnolla vain 48 tai 96 kHz samplaustaajuuksilla, on ongelma. No, heitä siihen siten uusimpien Creativen korttien tukema 192 kHz (DVD-audion) taajuus... Mutta jos normaali 44.1 kHz CD-normin näytteenottotaajuus ei toimi kovin hyvin, silloin meillä on ainakin pieni ongelma...

Olen koettanut nyt kuunnella huippulaadukkaita äänitteitä (Dire Straits, Eagles, ym) uuden systeemin kautta.

M-Audio Audiophile 2496 kykeni jo yksinään hakkaamaan keskitason Sony CD-soittimeni; ääni on yksinkertaisesti kohdallaan. Se on erittäin suositeltava äänikortti, ja tuottaa todellakin paremman äänen kuin yksikään tällä hetkellä myytävä Creativen Audigy-kortti, tai kilpailija.

Entä sitten tämä uusin, Audiophile 192..? Hyvä kysymys... En uskalla väittää tuntemuksiani oikeiksi, tai ainakaan vertailukelpoisiksi. Mutta... Käyttäen tätä sadistisen tarkasti musiikkiin pureutuvaa systeemiäni, uskaltanen sanoa muutaman ajatuksen.

M-Audio Audiophile 192 ei ole missään tapauksessa ainakaan legendaarista edeltäjäänsä huonommin soiva. Soundi on noilla varsin samankaltainen, eli tarkka ja tasapainoinen.

Jos jossain on ero, se voi olla mielikuvitustani, tai sitten totta... Mutta koskaan ennen en ole kullut laulajan laulavan niin täsmälleen tietyllä paikalla stereokuvaa, enkä niin toisaalta pehmeää, niin toisaalta taas dynaamista, voimakasta meininkiä äänitteestä...

En osaa sanoa että M-Audion vanhempi 2496 olisi huonompi, mutta sen voin sanoa että uusi 192 soi *loistavasti*... Todella, nyt puhutaan tasosta jolla huomio keskittyy yksinomaan musiikkiin......

Ero näiden korttien välillä on useimmille vähäinen, joten voin suositella molempia helposti. Jos hinta on pääasia, osta M-Audio Audiophile 2496. Silloin olohuoneessasi ainakin jotkin asiat ovat varmasti kohdallaan.

Jos tarvitset huippuluokan, ääneltään tinkimätöntä systeemiä jonka kehtaa liittää vaikkapa sairaan kalliisiin paneelikaiuttimiin, silloin Audiophile 192 saattaa olla juuri oikea investointi. Sillä nyt liikutaan sillä laatutasolla jolla äänenlaatu ei välttämättä saa miljonääri-audiofiilien silmiä pyöristymään ällistyksestä, mutta jolla päät alkavat nyökkymään, ja vaativinkin jengi alkaa toteamaan: "se on tässä..."

Eli kaksi erittäin hyvää, musikaalista äänikorttia PC:lle ja Macille, joista toinen on juuri sen ripauksen musikaalisempi.

Molemmat enemmän kuin hintansa arvoisia..!

Sitä vain miettii mitä syntyisi, jos M-Audio vaikka heittäisi kehiin alan todellista äärimmäistä huipputekniikkaa edustavan kortin..?

Poissa Aji Inferno

  • Unholy Ring of Fire
  • *****
  • Viestejä: 7207
    • Profiili
Tietokoneäänentoistoa
« Vastaus #1 : Toukokuu 24, 2005, 01:59:31 ap »
Päivitys edelliseen viestiin... Aikani kuunneltuani, on pakko uskoa ja todeta että tuo M-Audion uusi kortti on ylivoimaisesti paras koskaan kuulemani ääni tietokoneesta - ja hakkaa mennen tullen keskihintaisen Sony CD-soittimeni...

Kortti on sen verran uusi ettei siitä ole juuri mittaustuloksia tai testejä näkynyt, mutta ajoin piruuttani käytännössä standardiksi muodostuneen Rightmark Audio Analyzer:n testit, enkä ollut uskoa silmiäni. Tämä pirulainen kun heitti todellisessa testitilanteessa, oikeiden kaapelien ja kaikkien häiriötekijöiden keskellä heti kättelyssä täysin käsittämättömän 110 desibelin (!) häiriöetäisyyden, dynamiikan ja kanavaerotuksen. Taajuusvaste oli viivasuora kuuloalueella (+/- 0.05 dB) ja ulottuu tarvittaessa yli 90 kilohertsiin vaimentumatta. Säröt ja muut häiriöt ovat käytännössä täysin olemattomia. Uskoakseni eräät parhaista, elleivät peräti parhaat koskaan mitatut tulokset tietokoneen äänikortista, ja lyövät melkoisen osan kaupallisista CD- ja DVD-soittimista... Erityisen huomion ansaitsee häiriösuojaus; aina niin kiusallisesti läsnäoleva verkkohurina loistaa täydellisesti poissaolollaan - tai toisin sanoen: hukkuu kortin olemattomaan pohjakohinaan jossain -130..145dB tasolla.

Kortti on yllättävän isokokoinen ja täyteen ahdettu edeltäjäänsä Audiophile 2496:en verrattuna. Selvin ero on siinä, että AP192 on täynnä kondensaattoreita... Niitä on armeija, kaikkialla. Tasaamassa äänenlaadulle ratkaisevien NE-5532 operaatiovahvistimien virransyöttöä. NE-5532 tunnetaan hifi-luokan vanhana, aikanaan Hifi-lehdenkin rakennusohjeissaan suosimana piirinä joka on erityisesti suunniteltu audiokäyttöön. Valinta on varma, sillä vaikka kalliimpia, parempinakin pidettyjä piirejä on saatavilla, tämä on hyvä-äänistä tekniikkaa.

Toinen suuri ero vanhempaan sisarmalliin on käytetyissä D/A-muuntimissa. AP-192:n muuntimet ovat edeltäjäänsä laadukkaammat, vaikka tässäkin kohtaa teknisesti parempia on markkinoilla. Osien laatu ei siis ole absoluuttista huippua (ei voisikaan olla; huippuosilla syntyisi huippuhinta...), mutta ne on valittu harkiten. Hyviä osia, joista on saatu kaikki irti. Paljon kertoo se, että AP192 on vertailuissa asetettu parhaiden EMU:n äänikorttien tasolle äänenlaadussa, vaikka EMU käyttää selvästi paperilla kalliimpia ja parempia osia.  Kokonaisuus ratkaisee - ja M-Audio on tehnyt niin vanhemman AP-2496:n kuin uuden AP-192:nkin kanssa erittäin hyvää työtä.

Audiophile 192:n äänen merkittävin ominaisuus on tarkkuuden ja musikaalisen pehmeyden yhdistelmä. Poissa on kokonaan useimpia äänikortteja ja CD/DVD-soittimia vaivaava "digitaalinen karheus" ja metallisuus joka tekee kuuntelusta helposti rasittavaa vaikkapa vanhoihin vinyylilevyihin verrattuna. Kun äänite on hyvä, ääni on silkinpehmeä - silti erittäin tarkka. Jokaisen soittimen, jokaisen nuotin, jokaisen yksityiskohdan pystyy kuulemaan jos vain systeemi muuten on kunnollista tasoa. En ole kuullut vastaavantasoista musikaalista, tarkkaa ääntä näistä kuulokkeistani sen jälkeen kun vuosia sitten Helsingin Audiostar-liikkeessä näitä huippuluokan (järkyttävän hintaisesta...) systeemistä kuuntelin. Ääni on erittäin hyvä, ja hakkaa varmasti kaikki kohtuuhintaiset kotiteatterisysteemit ja yllättävän monet "vakavista" hifi-systeemeistä.

Kenelle M-Audio Audiophile 192 siis on oikea ostos? Pelaajille tuskin; siinä touhussa kortin vahvuudet menevät melkolailla hukkaan, eikä se edes ole pätevä pelien vaatimassa monikanavaäänessä. Creativen Audigy 2 ja 4 ovat parempia pelureille. Muusikoille vanhempi AP-2496 -malli on halvempi ja ominaisuuksiltaan jopa monipuolisempi. Sanoisinkin tämän kortin olevan aarre niille harvoille jotka haluavat tehdä tietokoneestaan laadukkaan audiosoittimen. Silloin kannattaa panostaa jo sellaisiinkin asioihin kuin kunnollisiin välikaapeleihin, vahvistimeen ja kaiuttimiin tai kuulokkeisiin. Tästä äänikortista kun tulee yksityiskohtia, sävyjä ja dynamiikkaa, jos vain loppuosa laitteistoa pystyy sen hoitelemaan!