Se o vähän semmosta. Lehteen absorboitunutta valoa ei aina voi käyttää yhteyttämiseen, itseasiassa häviävän pieni osa kasviin suunnatusta valosta menee siihen itse tarkoitukseen. Liika valo vaurioittaa kasvia, sopivassa valossa kasvi voi hyvin ja liian vähässä valossa taas ei satoa oikein tule. Klorofyllin absorptiospektri on keskeinen asia tässä toki. Mutta fotosynteesiaktiviteetti -- tai mikälie -- kuvaajien mukaan sitä fotosynteesiä tapahtuu aika tavalla ei-optimaalisella valolla. Jossain oli juttua, että olivat saaneet vehnää kasvatettua raa'assa LPS valossa ( liki monokromaattista, keltaista ).
LED:ien kanssa haetaan säästöä. Yksi asia on ilmeinen, harrastelijakäytössä (sekä ammattikäytössä etenkin joissain tapauksissa) -- sen 90W uhvon valot on helppo suunnata itse kohteeseen, eikä paljoa mene ns. "harakoille"
Toinen kysymys tietenkin on, että kuinka paljon pienemmällä valomäärällä tsilillä menee lujaa, kun spektri on "optimaalista". Se ei ei ole sitä, mitä markkinoijat väittävät, mutta saattaa siinä perääkin olla. Miten tuo fotostynteesiaktiviteettikäyrä muuttuu, kun valon intensiteettiä pienennetään, kun ei haluta maksaa sähkölaskua ja ollaan ekolookisia?
Edit: En noteerannut tuota Dethlockin postausta, ihan kivannäköistä chilistyneistöä
Päivänvaloputket ovat mulla pelittäneet tosi hyvin tuossa alkuvaiheessa, mutta jonkinaikaa haarautumisen jälkeen tuntuvat kaipaavan muutakin. Joskus piruuttani laitoin viisi puskaa 600w natikan alle ja annoin losottaa. Tuli pöheikkö, ripeää kasvua sekä satoakin, pari ajastintakin meni. Jos joskus jaksaisi harrastaa enempi chilinkasvatusta, niin varmaan voisi kokeilla yhdistelmiä, sillioin kun ei Arskaa ole saatavilla. Sinivoittoinen + syvänpunaisia omaava LED+natikka voisi olla mielenkiintoinen (LEDit kompensoivat täten natikan heikkouksia).
