syyskuu 23, 2019, 16:07:52 ip

Uutiset:

Tervehdys, kaksi samaan aikaan sattunutta teknistä muutosta / ongelmaa summa aiheutti vajaan viikon katkon foorumille. Nyt palvelinohjelmisto on jouduttu päivittämään uuteen ja sekä ulkoasu että toiminnallisuus on muuttunut. Toivotttavasti ei ainakaan kovin paljoa huonompaan suuntaan. Odottamattomia ongelmiakin saattaa ilmaantua.


Infernon historia

Aloittaja Aji Inferno, huhtikuu 07, 2009, 00:55:40 ap

« edellinen - seuraava »

Aji Inferno

huhtikuu 07, 2009, 00:55:40 ap Viimeisin muokkaus: huhtikuu 07, 2009, 12:05:28 ip käyttäjältä Aji Inferno
Katselin tässä tiettyjä ohjelmistoja uudelleen asentaessani myös vanhoja tiedostojani chilistä. Vanhin näin äkkikseltään löytämäni tiedosto on huhtikuulta 1996, eli e-mail kirjeenvaihtoa uusiseelantilaiseen tuttuuni, joka oli juuri löytänyt mm. baccatumeja... Tässä ollaan kyllä aika lähellä oman chiliharrastukseni "absoluuttista nollapistettä", muutamien kuukausien tarkkuudella. :)

13 vuotta tätä hullutusta... Rock! ;)

Silloin koko skenaario oli vain täysin toinen. On tavallaan melkein hullua ajatella, miten paljon 13 vuotta voi muuttaa. Ehkä paras kuvaus on: 1996 kukaan (!) ei kasvattanut chiliä, tai edes tiennyt mikä moinen itämaisissa ruoissa ikävän polttava aines olikaan... Baccatum-laji oli suomessa ja euroopassa käytännössä täysin tuntematon. Samoin pubescens. Ja jopa Habanero.

Ja villichilit... pelkkä unelma + netissä olevia, pääosin täysin virheellisiä tietoja. ;)

Mutta silloin oli into päällä! Melkein liikutuin kun törmäsin 1996-7 Excel-tiedostoihin, joissa olin mitannut chilieni kasvua viikottain. Toki mieli tekisi yhä. Mutta... Tämä riivatun kerrostalo vain tappaa kaiken halun kasvattaa yhtään mitään. Mutta jonain päivänä asia on taas toisin, uskon! :)

1996-7 oli aikaa ennen tätä tehokasta, kemikaaleilla ja supervalaisimilla ryyditettyä superkasvatusaikaamme. Silloin ei puhuttu natikoista, eikä BioBizzeistä. Tärkeää oli vain päästä kasvattamaan jotain aivan huikean harvinaista, vieraan lajin paprikaa, kuten Aji Amarillo (c.baccatum). Tai supereksoottista Rocotoa... Tai villichileistä puhumattakaan... :)

Ja se oli hauskaa. :)

Toivon, että chilinkasvatus on yhtä hauskaa jatkossakin itse kullekin!

hyeena

huhtikuu 07, 2009, 01:33:40 ap #1 Viimeisin muokkaus: huhtikuu 07, 2009, 01:41:46 ap käyttäjältä hyeena
Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - huhtikuu 07, 2009, 00:55:40 ap
Vanhin näin äkkikseltään löytämäni tiedosto on huhtikuulta 2006,

...

13 vuotta tätä hullutusta... Rock! ;)

;)

Historian kannalta on mielenkiintoista etta me (sinakin mukaan lukien  ;) ) olemme kuitenkin "toisen polven" kasvattajia, valissa on vaan ollut reilu 50-vuoden pimento jonka aikana chili on suomesta kadonnut tullen nyt uudestaan loydetyksi. (toki, silloin aikanaan ei taidettu tarkkaan tietaa mita oltiin kasvattamassa..)

Aji Inferno

Joo, tuli hätäisesti pelaamisen ohessa tehtyyn viestiin 10 vuoden aikasiirtymä... ;)

Poppamies Tuliliemi

Lainaus käyttäjältä: hyeena - huhtikuu 07, 2009, 01:33:40 ap
Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - huhtikuu 07, 2009, 00:55:40 ap
Vanhin näin äkkikseltään löytämäni tiedosto on huhtikuulta 2006,

...

13 vuotta tätä hullutusta... Rock! ;)

;)

Historian kannalta on mielenkiintoista etta me (sinakin mukaan lukien  ;) ) olemme kuitenkin "toisen polven" kasvattajia, valissa on vaan ollut reilu 50-vuoden pimento jonka aikana chili on suomesta kadonnut tullen nyt uudestaan loydetyksi. (toki, silloin aikanaan ei taidettu tarkkaan tietaa mita oltiin kasvattamassa..)


Aivan itsekin kuulin tässä muutama vuosi sitten vanhemmalta sukulaismieheltä että ennen minun syntymääni menehtynyt ukki oli 60-luvulla kasvattanut maatalonsa olohuoneessa semmosta pienehköä pensasta, jossa kasvoi "vissiin myrkyllisiä" marjoja kun polttivat syödessä... tosin se ukki oli kuulemma tykänny niistä.
"In sudore vultus tui vesceris pane"

Chilivaari

Lainaus käyttäjältä: Poppamies Tuliliemi - huhtikuu 11, 2009, 11:14:20 ap... ukki oli 60-luvulla kasvattanut maatalonsa olohuoneessa semmosta pienehköä pensasta, jossa kasvoi "vissiin myrkyllisiä" marjoja kun polttivat syödessä...


Ei tämän maan tulisen ruoan harrastus tietysti tyhjästä lähtenyt nykyiseen nousuunsa, vaikka aikaisemmin olikin melko harvojen herkkua. Vuosisadan alusta tosiaan kerrotaan tarinoita. Itse tutustuin chileihin, joiden tarkkaa nimitystä nyt en muista, jo 60-luvulla. Silloinkin niitä oli ajoittain ruokakaupoissa Tampereellakin. Luultavasti nimitys oli tulinen paprika tai maustepaprika. Chili sen nimi ei ollut, vaikka aivan ilmiselvä annuumi oli kysymyksessä.

Vuodelta 1971 muistan elävästi, miten tarjosin anopille lihakeittoa tupaantuliaisina. Pirkkalan pienessä E-marketissa (vrt. nykyiset Siwat) oli tuollainen tulinen maustepaprika muutaman kappaleen pakkauksessa. Sillä maustoin keiton. Onneksi maistelin etukäteen. Suuta poltti oikein tosissaan. Kolmeen kertaan vaihdoin liemen ja vielä sittenkin appiukko suhtautui siihen aika epäillen. Kolme maustepippuria oli siihen aikaan sopiva keiton mauste. Edes mustaa ei tunnettu vielä.

Siemenistä kasvatin paprikan. Kun vasta alkukesällä laitoin sen kasvamaan, syksyllä sain vain keskenkasvuisen palon ennen kuin kasvi kuihtui hämärässä. Se jäi maistelematta. 80- ja 90-luvulla sitten reissasin Intiassa ja totuin tuliseen ruokaan. Siitä asti on mausteita tarvittu keskimääräistä enemmän. Toinkin niitä yleensä mukanani reissuilta. Ei vain tullut silloin mieleen tuoda chilin siemeniä. Kasvatusmahdollisuudetkin olivat kyllä heikot noihin aikoihin.
Kasvatuspäiväkirjani verkossa: http://chilivaari.blogspot.com/
Chilblogit Suomessa: http://chiliblogit.blogspot.fi

Hombre

Lainaus käyttäjältä: Chilivaari - huhtikuu 11, 2009, 12:14:49 ip
Lainaus käyttäjältä: Poppamies Tuliliemi - huhtikuu 11, 2009, 11:14:20 ap... ukki oli 60-luvulla kasvattanut maatalonsa olohuoneessa semmosta pienehköä pensasta, jossa kasvoi "vissiin myrkyllisiä" marjoja kun polttivat syödessä...


Ei tämän maan tulisen ruoan harrastus tietysti tyhjästä lähtenyt nykyiseen nousuunsa, vaikka aikaisemmin olikin melko harvojen herkkua. Vuosisadan alusta tosiaan kerrotaan tarinoita. Itse tutustuin chileihin, joiden tarkkaa nimitystä nyt en muista, jo 60-luvulla. Silloinkin niitä oli ajoittain ruokakaupoissa Tampereellakin. Luultavasti nimitys oli tulinen paprika tai maustepaprika. Chili sen nimi ei ollut, vaikka aivan ilmiselvä annuumi oli kysymyksessä.

Vuodelta 1971 muistan elävästi, miten tarjosin anopille lihakeittoa tupaantuliaisina. Pirkkalan pienessä E-marketissa (vrt. nykyiset Siwat) oli tuollainen tulinen maustepaprika muutaman kappaleen pakkauksessa. Sillä maustoin keiton. Onneksi maistelin etukäteen. Suuta poltti oikein tosissaan. Kolmeen kertaan vaihdoin liemen ja vielä sittenkin appiukko suhtautui siihen aika epäillen. Kolme maustepippuria oli siihen aikaan sopiva keiton mauste. Edes mustaa ei tunnettu vielä.

Siemenistä kasvatin paprikan. Kun vasta alkukesällä laitoin sen kasvamaan, syksyllä sain vain keskenkasvuisen palon ennen kuin kasvi kuihtui hämärässä. Se jäi maistelematta. 80- ja 90-luvulla sitten reissasin Intiassa ja totuin tuliseen ruokaan. Siitä asti on mausteita tarvittu keskimääräistä enemmän. Toinkin niitä yleensä mukanani reissuilta. Ei vain tullut silloin mieleen tuoda chilin siemeniä. Kasvatusmahdollisuudetkin olivat kyllä heikot noihin aikoihin.



Itse en kyllä muista törmänneeni pikkupoikana valkeakoskella asuessani 1970-luvulla mihinkään paprikoihin. Olisi mahtavaa jos joku kykenisi tekemään kulttuuriteon ja kartoittamaan chilin historian suomessa ihan alkuun saakka. Varmasti suomalaiset seilorit ovat chiliin törmänneet matkoillaan etelä-amerikassa jo 1800-luvulla.
"Kun demokratia ja sananvapaus on uhattuna, ne pitää siirtää turvaan. Ja kun niitä ei ole paikalla, voi tehdä kaikenlaista."
R.Repomies

Aji Inferno

Voisi ilmetä aika kiintoisia asioita. Nimittäin, aika hiljan on varmistunut se, että viikingit toivat chilin ainakin ruotsiin jo kauan ennen Kolumbuksen aikoja. Näytteitä on löytynyt kaivauksista. Tiedä, vaikka olisi tuo homma levinnyt ainakin hetkeksi suomeenkin. Vaikka kaikesta näkee, että jos vaikka niin kävikin, pohjolassa ei poltteeseen rakastuttu - tai sitten sitä ei osattu viljellä...

hyeena

Veikkaan jalkimmaista, se etta niita on yleensakkin tuotu viittaa siihen etta joku niihin oli ihastunut..