Peru parvekkeelle - Chilivaarin '009

[Chilivaari]

... oli puhetta tosta auringon puolelta mustumisesta, onko se ihan normaalia ja harmitonta koska mulla lemon dropit tekee sitä että raakana mustuvat auringon puolelta?

Kyllä auringon aiheuttama mustuminen muuttuu lopulliseksi väriksi ihan kauniisti, kun sen aika tulee. Raakilevaiheessa lehtivihreä vain väistyy auringon muodostaman antosyaanin tieltä. Yleensä siihen tarvitaan suoraa paistetta muutama tunti päivässä. Värin pitäisi suojata kasvia auringon polttamiselta.

Ulkona majailevissa chileissäni sitä on erityisen paljon Rocotoissa, mutta kyllä jotkut baccatumit mustuvat myös. Viime kesän ulko-annuumeissa se oli yleistä. Hauska muunnos asiasta näyttää olevan Omnicolor (c. baccatum), jonka raakileet eivät ole vihreitä, vaan vaalean keltaisia. Ne todella muuttuvat sinisiksi saatuaan paljon aurinkoa.

[Chilivaari]

Juuri kun luulee jotakin oppineensa chilien kasvatuksesta ja toimii sen mukaan, huomaakin, että edellinen kokemus ei pidä lainkaan paikkaansa. Muuttujia on liian monta.

Nyt kyseessä on "lantakasan päällä kasvatus". Kuukausi sitten kerroin vahvasti lannoitetun olevan vielä hengissä. Tässä on tämän päivän tilanne:
PI 439450:
Onhan se kasvanut. Haaroja on syntynyt ja kukkiakin on. Viime vuonna aloitin kananP-kokeilut panamalaisella chinensellä Aji Chombo. Vaikka se sai ylimääräistä lantaa vain kymmenesosan tästä, se oli kasvanut samassa ajassa kolminkertaiseksi. Tämä PI 439450, joka ei lopulta ollutkaan chinense, vaan c. sp (siitä ei kuulemma löytynyt chinensen geenejä, vaikka se näyttää siltä), on kasvanut vain 25 cm. Ehkä tämä on pienikokoinen tai sitten liika lannoitus haittaa pituuskasvua. Vierellä  muut chinenset nimittäin ovat kasvaneet enemmän normaalilannoituksella.

Samaan aikaan heinäkuussa nuo ekstralannoitetut kuitenkin alkoivat kukkia. Chombon kukkien paljoutta ihmettelin 22.7. viime vuonna. PI 439450 aloitti tuplavahingolla:
Tuplakukinta:
Samassa kukkavarressa oli kaksi kukintoa, joista ainakin toinen näyttää kantavan hedelmää. Tässäkin siis vanhat lannoitusopit heittävät häränpyllyä. Erittäin voimakas typpilannoitus kananP:n muodossa ei estänytkään kukinnan onnistumista. Ei se sitä kyllä estänyt Chombollakaan, vaan siitä sain suurimman satoni viime vuonna. Sitä jatkui lokakuulle asti: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.msg52798#msg52798

[Chilivaari]

Pari viikkoa sitten siirsin Omnicolorin (c. baccatum) pienen amppeliruukun parvekkeen katosta valoisampaan paikkaan, roikkumaan parvekkeen eteläiselle ulkoseinälle. Heti alkoi tapahtua muutoksia. Omnicolor mitä ilmeisimmin pitää paljosta valosta.
Omnicolor 20.7.
Melkein kuukausi sitten Omnicolorin ensimmäiset olivat kypsiä. Chilejä oli amppelissa huomattavan harvassa tämänpäiväiseen verrattuna. Tuossa on nyt vain yksi oksa, kun koko komeutta en oikein mahtunut kuvaamaan. Taannoiset myrskyt repivät siitä yhden ison oksan irti, joten se on nyt toispuolinen. Oksan chilit toki poimittiin talteen.

Aurinkoon siirtämisen vaikutukset näkyvät nimenomaan raakileiden tiheyden kasvuna. Aluksi katossa, poissa auringosta roikkuessaan Omnicolor kasvatteli yli 10 cm oksanvälejä ja kukathan tulevat nimenomaan oksanhankoihin tai taitoskohtiin oksissa. Chilejä ei siis kehittynyt tuon lähemmäksi toisiaan. Aurinkoisella seinällä välit ovat pudonneet viiteen senttiin ja oksien päissä näyttäisi putoavan vielä tästäkin puoleen. Chilien tiheys siis nousee huomattavasti, sillä tällä lajikkeella kukinta näyttää johtavan hedelmiin lähes aina. Oksat ovat myös enemmän vaakasuorassa nyt, mutta se saattaa johtua ihan sadon painosta. Hyvä amppelikasvi tämä kuitenkin on.
Omnicolorin raakile:
Hankintapäätökseeni vaikutti perulaisuus, erilainen ulkonäkö ja se, että australialaisen siemenkaupan kuvassa siinä oli aivan sinisiä chilejä. No, heillä aurinko paistaa aivan eri tavalla ja varsinkin UV-säteilyä on haitaksi asti. Kuitenkin parin viikon ulkoilulla olen saanut häivähdyksen sinisyyttä Suomessakin Omnicoloreihini. 

EDIT:
Vähän faktaa kehiin: Ruukku on 20 cm, matala amppeliruukku. Kasvi on 120 cm leveä ja korkeutta on 40 cm mullan pinnasta. Osa oksista riippuu jo ruukun pohjan alapuolella. Lannoitus on tavanomaista: Puutarhan Kesää 1ml/l tai vastaava määrä  Hydrolannosta, helteillä välillä pelkkää vettä. Pitkien versojen leikkelyä ei ole tarvittu ulos siirtämisen jälkeen. Aurinko pitää pituuskasvun kurissa. Chilit ovat viisisenttisiä, vähän päälle - ja maukkaita.

[Rigsu]

no nyt ne habat sitten kukkii... Yhtään nuppua eivät ole pudottaneet... Kukkia tällä hetkellä 7, huomiseksi taitaa avata kolmesta viiteen kappaletta lisää... Sitä vain olisin kysellyt, että pitääkö noita koittaa keinopölyttää tms? Entä kukat... Ovat valkoisia, heteet siniset... Kuulostaako se chinenseltä? Onko puutarhan kesä, 1ml/l edelleen sopiva annos? Kiitos vastauksesta. Edit: habat ovat nyt sisällä turvassa edellisten päivien tuulien ja sateen takia, eli pörriäiset eivät niitä pääse pölyttämään...

[Chilivaari]

Kyllä nuo Habat pölyttyy ilman ihmisen apua. Jonkinlainen liike puskissa sirottelee siitepölyä ilmaan. Ei sen tarvitse tuulta olla, tärinä tai muu heiluminen riittää, eikä sitäkään tarvita joka päivä.

Tuollaisella lannoituksella minä olen satoa saanut. Helteillä olen välillä antanut pelkkää vettä, kun haihtuminen on niin kovaa.

Omat Habani olivat tuossa vaiheessa viime vuonna maaliskuun lopulla:
http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.msg42822;topicseen#msg42822
Nyt noista pari on jo toista vuotta oksat täynnä Habaneroja, suurin osa kyllä vielä raakoja. Talvehtinut kasvi herää hitaammin eloon kuin ajoissa kylvetty siementaimi.

[Rigsu]

no hyvä sitten on kaikki jees mulla tosin 4kk kylvöstä, haaroja 7-15kpl jokaisessa, kaikkien päissä ~30nuppua. tällä hetkellä 10 auennutta kukkaa yhteensä. ja korkeutta sellaiset 37cm... ja kukat on just eikä melkein samanlaiset kun sulla

[Chilivaari]

Kaksi melkein samannimistä keltaista, pientä perulaista chinenseä kiinnosti minua talvella. Onko noissa eroa ja kumpi on kumpi. Toisen siemeniä oli ennestään varastossa, toista piti hankkia. Onneksi nämä sentään osoittautuivat eri lajikkeiksi, vieläpä aika lailla tietokantojen mukaisiksi.
Limo 22.7. 
Limo on näistä paksumpi, hieman ryppyinen, kolmion muotoinen, alle viisisenttinen.
Limon 22.7.
Limon muistuttaa muodoltaan enemmän vinoneliötä ja on terävämpi kärjestään ja pinnaltaan sileämpi. Senkin mitta on 4-5 cm.

Minun kasveistani Limon on korkeampi ja hennompi, Limo pieni tiheä puu. Limon oli paljon nopeampi, mutta nuo saattavat johtua kasvatusmetodeistani. Limo ei jostakin syystä pitänyt mullastaan ja kasvupaikastaan. Se kukki pitkään, mutta chilejä ei syntynyt. Nyt niitä on kummassakin samaan aikaan ja melko tiheässä, kuten pienihedelmäisille kuuluukin.

Varsinaisen eron selvittäminen, eli maistelu on vielä kesken. Molemmat ovat mietoja. Olen niitä tässä kirjoittaessani rouskutellut. Kuoriosa ei paljoa maistu tai pistele, mutta siementen kiinnikkeistä löytyy potkuakin. Tähän asti Limo johtaa 2-0, sillä sen maku on minun suuhuni miellyttävämpi, hedelmäinen. Varsinainen ruokakäyttö saa vielä odotella, kunhan niitä kypsyy enemmän.

[Filago]

Kaksi melkein samannimistä keltaista, pientä perulaista chinenseä kiinnosti minua talvella. Onko noissa eroa ja kumpi on kumpi. Toisen siemeniä oli ennestään varastossa, toista piti hankkia. Onneksi nämä sentään osoittautuivat eri lajikkeiksi, vieläpä aika lailla tietokantojen mukaisiksi.

Limo on näistä paksumpi, hieman ryppyinen, kolmion muotoinen, alle viisisenttinen.

Limon muistuttaa muodoltaan enemmän vinoneliötä ja on terävämpi kärjestään ja pinnaltaan sileämpi. Senkin mitta on 4-5 cm.

Minun kasveistani Limon on korkeampi ja hennompi, Limo pieni tiheä puu. Limon oli paljon nopeampi, mutta nuo saattavat johtua kasvatusmetodeistani. Limo ei jostakin syystä pitänyt mullastaan ja kasvupaikastaan. Se kukki pitkään, mutta chilejä ei syntynyt. Nyt niitä on kummassakin samaan aikaan ja melko tiheässä, kuten pienihedelmäisille kuuluukin.

Varsinaisen eron selvittäminen, eli maistelu on vielä kesken. Molemmat ovat mietoja. Olen niitä tässä kirjoittaessani rouskutellut. Kuoriosa ei paljoa maistu tai pistele, mutta siementen kiinnikkeistä löytyy potkuakin. Tähän asti Limo johtaa 2-0, sillä sen maku on minun suuhuni miellyttävämpi, hedelmäinen. Varsinainen ruokakäyttö saa vielä odotella, kunhan niitä kypsyy enemmän.

Minulla on kasvamassa näistä kahdesta vain Limoa, ja samalta näyttää kuin sinullakin, varsinkin raakileiden todella tummanvihreä väri ja katkaistun kolmion muoto täsmäävät. Tosin minun kasviyksilöni kasvoi todella nopeasti suhteellisesti ottaen isoksi, ja teki heti ekasta nupusta alkaen hedelmiä. Minulla ne vain eivät täysin mietoja ole. Kävin tässä varmemmaksi vakuudeksi hakemassa yhden kuivatun maisteltavaksi. Yhdistelmä hedelmän ja koivun sävyjä, miellyttävä lämpö. Ilmeisesti meikäläisen suu on herkkis. Mutta olisi mielenkiintoista, jos esim. tulet Lahden miittiin, verrata ristiin saman lajikkeen eri olosuhteissa kasvaneen makuja. Ruokakäytössä en itsekään ole ehtinyt noita kokeilemaan, kun ovat sen verran "vähätulisia" kuitenkin, että hävivät pöydästä ihan viipaloituinakin. Ja vasta laitoin kuivamaan "puskan tyhjennyksen", ajattelin kokeilla millaista jauhetta tuleepi sekoittamatta muihin.
Tähän asti olen tehnyt jauheita tyyliin "kaikki Annuumit mitä ei tuoreena jaksettu" ja "kaikki Chinenset mitä tullut kuivattua", joista sit tulee kahta lajia jauhetta, miedompi perinteinen ja tulisempi haban makuinen. Ei kun joo, on mulla Naga-jauhe erikseen ja Lemon Drop-jauhe kalaa varten.. mutta muuten en oo jaksanut olla kovin tarkka, sekotukset olleet ihan hyvän makuisia.

Filago, jonka Habanero Orange -kopio "45er 2006" sen sijaan on omasta mielestäni aika mieto, oikein hedelmäkarkkeja ovat nuo, sellaisina mainioita. Se oikea Orange ei ole vielä tehnyt satoa, vasta nuppuilee, niin en ole päässyt vertaamaan kypsien makua... ilmeisesti en osaa kasvattaa "idioottivarma sadontuottaja" -lajikettani

[wille]

Limon muistuttaa muodoltaan enemmän vinoneliötä ja on terävämpi kärjestään ja pinnaltaan sileämpi. Senkin mitta on 4-5 cm.

Minun kasveistani Limon on korkeampi ja hennompi, Limo pieni tiheä puu. Limon oli paljon nopeampi, mutta nuo saattavat johtua kasvatusmetodeistani. Limo ei jostakin syystä pitänyt mullastaan ja kasvupaikastaan. Se kukki pitkään, mutta chilejä ei syntynyt. Nyt niitä on kummassakin samaan aikaan ja melko tiheässä, kuten pienihedelmäisille kuuluukin.

Varsinaisen eron selvittäminen, eli maistelu on vielä kesken. Molemmat ovat mietoja. Olen niitä tässä kirjoittaessani rouskutellut. Kuoriosa ei paljoa maistu tai pistele, mutta siementen kiinnikkeistä löytyy potkuakin. Tähän asti Limo johtaa 2-0, sillä sen maku on minun suuhuni miellyttävämpi, hedelmäinen. Varsinainen ruokakäyttö saa vielä odotella, kunhan niitä kypsyy enemmän.

Mielenkiintoista. Minulla Limon taas on ollut hyvin matala, tiheäkasvuinen ja rungoltaan puumainen, eikä kyllä huomattavan nopeakaan... Hedelmät ovat olleet 2-4 cm, tämä tosin voi johtua viimekesän suomista olosuhteista. Sama muoto niissä kyllä on. Ja miedoiksi noita keltaisia papuja ei voi kyllä sanoa... Potkua on ollut vaikka kuinka. Tuollahan noita on kasvihuoneella taas tulossa. Kukkia on aivan älyttömästi ja raakileitakin löytyy jo melkoisesti.

[Chilivaari]

Tämähän oli alustava ensimaistelu ja kuten usein on havaittu, ensimmäiseksi kypsyvät eivät kerro koko totuutta. 
Käsitykseni Limosta vastaa aika lähelle Filagon kuvailua. Kun nuo viipaloidaan siemenineen kaikkineen, siitä syntyy mainio maku. Limon taas tuntui pistävämmältä poltteelta, jos niitä valkoisia sisäosia maisteli. Kuoret ovat sangen neutraaleja, mutta tuoksu on hyvä.

Kasvin koko, tyyppi ja kasvunopeus todellakin riippuvat paljon kasvattajasta, kasvualustasta, lannoituksesta, lämmöstä ja valosta. On aivan selvää, että muut ovat saaneet erilaisia tuloksia, mutta minulla nuo saivat saman kohtelun, joten sikäli niitä voi verrata. Kummatkin ovat chinensen tapaan tukevia, mutta Limo on paljon paksurunkoisempi, matalampi ja siinä on runsaasti risteileviä oksia. Tuollahan se on 21.5., eikä se siitä ole paljon muuttunut: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.msg65424;topicseen#msg65424. Seuraavan päivän merkinnöissä on Limon kokokuvassa. Sama ero noiden kasvutavoissa jatkuu.

[wille]

Limonissa tosiaan on tuo pistävä polte. Ei mitenkään hiljalleen hiipivä...  Mielenkiinnolla seuraan näiden kehitystä. Täytyisikin omaan päiväkirjaan laittaa kuvallinen päivitys koskien Limonia.

[Chilivaari]

Campane, tuo Joulun kellot on mainio baccatum. Esittelin sitä ja sen runsaita rinnakkaisnimiä ja vaihtelevia muotoja viime vuonna elokuussa: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.msg49588#msg49588

Sen hoidosta lienen jotain oppinut, sillä tänä vuonna sain ensimmäisen sadon runsaampana ja viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Paikka ja ruukku on sama. Idätyksen tein puolitoista kuukautta myöhemmin, tammikuun lopulla. Salaisuus mielestäni piilee siinä, että nyt taimi ei ehtinyt kasvaa ikkunan yläpuolelle pois valosta ennen parvekekauden alkua. Viime vuonna tilanne oli hullunkurinen huhtikuun lopulla: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.msg44510#msg44510 Tuo pois valoista kasvanut osuus oli aivan turhaa, ei se tuottanut hedelmää. Se olisi pitänyt leikata pois.
Campane 23.7.
Nyt sain Campanen ulos alle metrisenä ja heti alkoivat ensimmäiset chilit kasvaa, parikymmentä senttiä alemmaksi kuin viime vuonna. Parvekkeen nurkassa on pylväs, jota mahtuu kiertämään kuin köynnöskasvi. Siitä lähtevissä vaakasuorissa oksissa on suurin sato. Viime vuonna se kasvoi yli kolmimetriseksi. Nyt on mittaa vasta pari metriä.

Kokeilin viime vuonna tämän kellochilin säilömistä jouluksi. Kuivatus kannasta roikuttaen säilytti jotenkin muodon, mutta pinta rypistyi pahasti. Parvekkeella kuivattu menetti väriäänkin paljossa valossa. Pakastamalla juustolla ja pekonilla täytettynä siitä sai mainion jouluaterian lisukkeen, mutta uunissa muoto lässähti. Maku sentään jäi. Paras tapa mielestäni oli kokonaisena laihassa etikkaliemessä (viinietikkaa ja Hilloxia). Kun pohjaan viilsi reiän, niihin pääsi nestettä sisäänkin. Muutaman kuukauden syksystä Jouluun säilyttelin niitä jääkaapissa. Nuo olivat iloisen punaisia kelloja vielä lautasellakin ja juuri sopivaa nautittavaa ruoan lisukkeena.

EDIT, maistelua seuraavana päivänä:
Uuden sadon kanssa pääsin toteamaan, että täytetty, pakastettu kello säilyttää muotonsa lautaselle asti, kunhan ei kuumenna sitä liikaa. Viimevuotiset kypsensin grillissä ja ilmeisesti ihan liikaa. Nyt laitoin ne vuokaan uunin keskitasolle 220 asteeseen kunnes juusto kupli. Sekä yön pakkasessa olleet, että tuoreet pitivät muotonsa, vaikka kantaosa alkoi kärventyä. mmm... hyvää.

[Chilivaari]

Habanero on alusta asti ollut chilisuosikkejani. Oranssi on se oikea, alkuperäinen Habanero minulle. Ensimmäisenä chilikesänäni kasvattelin siitä 35 cm korkean tikkumaisen kasvin, jonka latvassa oli kymmenkunta pikku pötkylää. Ne kypsyivät vasta marraskuussa sisään tuotuna.

Viime vuonna aloitin ajoissa ja ensimmäinen kypsyi jo Vapuksi. Parhaimmillaan se oli tiheäoksainen puu, 70 cm korkea ja tuotti runsaan sadon selvästi edellisvuotta isompia Habaneroja. Syksyn tullen kaivoin sen ruukustaan, katkaisin varren lyhyeksi ja tungin juuret pieneen ruukkuun talvehtimaan bonchina ikkunalla. Talvella se kasvatteli joitakin hentoja, mutkittelevia oksia, jotka kevään tullen leikkelin lyhyemmiksi, laitoin juuret hyvään multaan 17 cm amppeliruukkuun ja sain sen heräämään uuteen kasvuun.
Habanero 26.7.
Tämä on siis pelkkä Habanero, ilman mitään etu- tai takaliitteitä Hyötykasviyhdistyksen siemenkaupasta. Toista kesäänsä se kasvaa ruukussa, joka on tilavuudeltaan vain 1/3 viimekesäisestä. Näyttää se tuossakin viihtyvän. Amppeli on niin korkealle ripustettu, että valo tulee vaakasuoraan tai alhaalta, joten kasvu on pysynyt matalana, korkeutta on vain 35 cm, leveyttä 70. Ensimmäiset kypsät sain kesäkuussa, nyt niitä on toista kymmentä, eri kokoisia raakileita ja kukkiakin, joten sato jatkuu portaattomasti. Minua on hämmästyttänyt se, että tämä ylivuotinen kasvi näyttää tuottavan hedelmää vähemmässä valossa kuin siementaimet. Niistä tosin saa nopeammin keväällä satoa kuin talvehtineista. Vanhan rungon ja juuriston kasvuun herättäminen ei käy aivan käden käänteessä.

[Chilivaari]

Neljä viikkoa sitten 1.7. laitoin tänne kuvan rocotopuskastani omanapuun alla. Siellä ne kasvavat edelleen, nyt paljon tuuheampana pusikkona, jolla on korkeutta metri ja leveyttä pari. Silloin niissä oli ensimmäiset raakileet. Nekin ovat kasvaneet ja niitä on aika paljon.
Rocoto Peru Cusco:
Keltainen Rocoto Peru Cusco kasvattelee pitkulaisia hedelmiä, joista muutaman mitta on jo yli 8 cm. Kun nämä ovat kasvaneet pääasiassa puun varjossa, mustumista ei ole tapahtunut. Kukinta ja pienten raakileiden kasvattelu on runsasta.
Rocoto Peru Puno Marki:
Puno on punainen ja pyöreä lajike, jonka raakileen vihreyden aurinko on tummentanut. Se kasvaa vähän aurinkoisemmassa paikassa kuin nuo muut, mutta pienemmässä ruukussa. Isoimmilla pallukoilla on kokoa vajaa viisi senttiä, kukinta jatkuu vilkkaana. Sen kukat ovat isoja (28 mm) ja tumman violetteja, suorastaan hienoja.

Rocoto Manzano Orange:
Rocoto Manzano Orange on viimein aukaissut ensimmäiset kukkansa. Ne ovat pienemmät ja vaaleammat kuin Punon ja Cuscon. Manzanon kanssa aavistelen jo ongelmia syksyn mittaan. Ruukku on niin iso ja kasvit laajalle levinneet, että sitä ei taideta sisään siirtää. Ainakin pari kuukautta menee rocotojen kypsyttelyssä, eikä tuossa edes ole vielä raakileita. Pakkaset saattavat yllättää. Parvekkeen liikaa lannoitettu Manzano ei vielä edes aio kukkia. Toinen näistä pitää varmaan leikata tyngäksi ja talvehdittaa ikkunalla, jos vaikka ensi kesänä saisi maistiaisia. 

Tämä oranssi on John the Chillimanin suosikki Australiasta. Siellä se kuulemma kasvaa hienosti kuumassa ilmastossa, kunhan pitää sen varjossa. Suomessa on vähän toiset olot, tuli taas kerran todettua. Perun korkean vuoriston kylmään karaistuneet Puno ja Cusco näyttävät sopeutuvan tänne paremmin.

[MasaT]

Tuo Peru Cusco on muuten minullakin ainoa rocoto, joka on tehnyt nyt ulko-oloissa pari 4-5 senttistä podia.
Oli myös ensimmäinen, joka aloitti kukintansa.

[Chilivaari]

Epäilin pitkään, pitäisikö tämä jättää kokonaan kirjoittamatta. Joku kuitenkin seuraa esimerkkiä ja tuhoaa hienot chilinsä liialla lannoituksella. Toisaalta, mikäpä minä olen sensuroimaan tietoa, vaikka se ei olisikaan yleisen uskomuksen mukaista ja vastoin omia odotuksiani. Jos kokeilet vastaavaa, teet sen omalla vastuullasi.

Alle kaksi viikkoa on siitä, kun kerroin PI 439450:n (Capsicum sp) kukinnan alkamisesta. Nyt siinä on jo komeita chilejä, timantin muotoisia pallukoita:
PI 439450:
Latvus on kasvanut 35 cm lisää mittaa sen jälkeen kun kaksi kuukautta sitten lisäsin ruukun pohjalle Biolan luonnonlannoitetta melkein valmistajan suositteleman parvekelaatikon varastolannoituksen, eli puoli litraa kananP:tä 6,5-litraisen ruukun pohjalle pieneen turvekerrokseen. Sieltä kasvin juuret saavat sitä hakea haluamansa määrän. Ilmeisesti tämä PI ei kauheasti halua, sillä pituuskasvu on ollut varsin maltillista. Sillä on kyllä talon aurinkoisin paikka. Joku muu lajike olisi tuolla lannoitemäärällä repäissyt metrin lisää mittaa, eikä kukkisi vieläkään. Ehkä minulle sattui sopiva koeyksilö. En siis tiedä vieläkään, voiko tästä oppia mitään. Ehkä sen, että en tiedä chilien kasvutavasta ja suhteesta lannoitukseen tuon taivaallista. Ja että niiden kohdalla ei kannata yleistää. Chili ei ole samaa kuin toinen chili, vaikka voissa paistais! 

[Chilivaari]

Jatketaan vielä vihreää teemaa. Kuukausi sitten lupasin maistella Aji Verdeä vihreänä. Nyt oli sopiva hetki.
Aji Verde:
Perun rannikkoseutujen baccatum Aji Verde eli vihreä chili kypsyy tiettävästi hitaasti, mutta kypsyy kuitenkin punaiseksi. Vaikka olen kasvatellut tätä koekappaletta pienessä 13 cm ruukussa, siitä on tullut iso, yli metrinen pensas, jossa on hyvä sato tuollaisia jopa 10 cm mittaisia paksuja mötkylöitä. Pitäisi varmaan kokeilla vielä ulkona, kehittyisikö siihen siellä lisää chilejä, sillä näitä pitäisi oikeastaan olla monta. Maku on sen verran mieto.

Chilissä on paksu, mehevä kuori. Siinä on paljon syötävää. Ensimmäinen maistiainen viittasi paprikaan, mutta kun leikkelin siitä poikittain viipaleita sisäosia poistamatta, alkoi poltettakin tulla. Aji Verde sopii vihreänä ohuina viipaleina ruoan lisukkeeksi tai salaatteihin vallan mainiosti. Paksummat palat saavat mukavan chilin poltteen suuhun tuliseen tottuneellekin. Ruoan maustamiseen tuo saattaa olla liian mieto. Kun kasvi on satoisa ja vaatimaton, se on hyvä lisä meikäläiseen chilivalikoimaan. Katsotaan nyt, ehtiikö se kypsyä. Kaksi kuukautta on jo ensimmäisistä raakileista. Jopa Turbo Pube näyttää saavan melkein yhtä isot chilinsä siinä ajassa kypsäksi. Väriä on jo näkyvissä.

[Chilivaari]

Yllätysannuum 3.8.
Ripsiäiset löysivät tiensä parvekkeelleni. Eipä se vaikeaa ollut, kun ne osaavat lentää. Viime kesänä selvisin pienemmillä tuhoilla. Riitti, kun vanhimpia lehtiä karsi pois ja heitti ulos. Tuhot alkavat yleensä alalehdistä ja voivat levitä naapureihinkin. Tiheästi kasvaneessa "varalaatikossani" on eniten syötyjä lehtiä joten ahtaus lisää tuhoja.
Lehden alapuoli:
Auringon tummentaman lajikkeen lehden alapinnalla näkyy tarkkaan katsoen vasemmalla kellertäviä toukkia, jotka imevät lehden nesteitä. Niiden tummia ulosteita on kaikkialla.

Nämä näyttävät nauttivan nimenomaan annuumeista. Yllätyslajikkeina kasvattamani Spanish Red ja Golden Nugget tuntuvat haalivan niitä erityisesti. Baccatumien välissä kasvanut annuum on myös melkein mennyttä kalua. Sen vieressä Kellu Uchu (=Lemon Drop) ja Aji Cristal ovat saaneet noita muutamalle lehdelleen, mutta Aji Verde porskuttaa terveenä. Kahden chinensen välissä kasvanut annuum kihisee ripsiäisiä, mutta chinenseistä ei löydy vaurioita. Ilmeisesti ne eivät maistu yhtä hyviltä. No, on risteytyskasvissa Fatalii X Peruvian Chinense joitakin vaurioita, mutta sen lehdet ovatkin tavallista ohuemmat ja vaaleammat.

Ripsiäiset eivät ole moksiskaan mäntysuovasta tai puu-tolusta. Ne vaativat kovemmat keinot. Huonekasveista ne saa pois Provado puikoilla juurien kautta, mutta tuota en käyttäisi syötäville chileille. Raid tehoaa parilla käyttökerralla aika hyvin. Sitä käytin viime talvena Inca Red Dropille. Jos saastuneiden lehtien karsinta ei riitä, pitänee kerätä kaikki sato pois ja myrkyttää nuo, jos niistä vielä haluaa myöhemmin satoa. Syksy tosin tulee vastaan, enkä oikeastaan aikonut noista mitään talvehdittaa. Parempi taitaa olla eristää ne ulos ja antaa kasvaa, minkä kasvavat. Siemenistä saa sitten uusia. Siis annuumit ulos ja muut tiukempaan tarkkailuun. Myrkyille ei ole sijaa minun parvekkeellani. Jos ripsiäisarmeija löytyy jostakin arvokkaasta vanhasta kasvista, sen Provadokäsittelyn aika olisi piakkoin, sillä aine tehoaa vain kasvukaudella.

Viime elokuussa kuvailin noista paholaisista lähikuviakin, jos kestät katsoa: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.msg49383#msg49383

[axo]

Samojen pirulaisten kanssa on täälläkin painittu. Niin on meilläkin myrkyt pannassa, oon koittanu mäntysuovalla ja manuaalisesti listimällä hidastuttaa sitä niitten tuhoamistahtia, kunhan nyt vaan tuo sato kypsyis niin sais nakata rehut mäkeen. Mulla on ollu joka kaudella noita 

[Chilivaari]

Niitähän on kaikkialla luonnossa, ei niistä eroon päästä.