Tuoretta Fataliin Aji Cristalia Suomen marketeissa!

[Kaltsu]

Prisman hevi osastolla törmäsin kotimaisen kasvattajan chileihin jotka olivat irtomyynnissä. Lajike ilmeisesti on Cayenne/Sunflame. Kilohinta 29,90€. Ihan maukasta chiliä verrattuna hollannin tuotteisiin. Ei kylläkään Aji cristllin veroista.

Tänään käydessäni Prismassa olivat irtochilit tehneet hyvin kauppansa, kun vieressä olevat Fataliin chilit nahistuivat rasioihinsa. Ihmettelen kovasti ettei Fatalii ole lähtenyt irtomyynti linjalle jolloin chilien hinta olisi halvempi. Ei se korea paketti myy, jos hinta on kova. Ja eikö se pitäisi olla niin että chili olisi sitä perus "vihannesta", jota saisi kohtuu hintaa eikä mitään gourmet herkkua mitä ei raaski ostaa kun kerran kuussa.

[Aji Inferno]

Prisman hevi osastolla törmäsin kotimaisen kasvattajan chileihin jotka olivat irtomyynnissä. Lajike ilmeisesti on Cayenne/Sunflame. Kilohinta 29,90€. Ihan maukasta chiliä verrattuna hollannin tuotteisiin. Ei kylläkään Aji cristllin veroista.

Tänään käydessäni Prismassa olivat irtochilit tehneet hyvin kauppansa, kun vieressä olevat Fataliin chilit nahistuivat rasioihinsa. Ihmettelen kovasti ettei Fatalii ole lähtenyt irtomyynti linjalle jolloin chilien hinta olisi halvempi. Ei se korea paketti myy, jos hinta on kova. Ja eikö se pitäisi olla niin että chili olisi sitä perus "vihannesta", jota saisi kohtuu hintaa eikä mitään gourmet herkkua mitä ei raaski ostaa kun kerran kuussa.

Siinäpä se. Jotta kasvatus jossain suomessa voisi kannattaa, sen on pakko tuottaa "gourmet herkkua". Laatua! Afrikkalainen lapsityövoima kasvattaa normichiliä aina puoli-ilmaiseksi meikäläiseen verrattuna. Fataliin ei kannata missään nimessä lähteä halpamyyntiin. Se on koko homman loppu. Ja jos gourmet-chilille ei ole suomessa markkinoita, niin se siitä sitten. Sitten syödään vinkuintian halpaversioita halvimpaan kilohintaan. Tämä keskustelu alkaa viitata siihen, ettei suomessa ole kannattavaa kasvattaa chiliä. Jengi haluaa halvempaa kuin täällä on taloudellisesti mahdollista tuottaa. Harmi.

[Hombre]

Hämeenlinnassa tiiriön Prisma myy cristallia reilun 4 euron hintaan rasia.(hiukan nahistuneita)
Kohtuullinen hinnoittelu tuo iloisen mielen, kun voi tukea vaikka itselläkin niitä kasvaa.

Sitä vastoin yhtäkään Habaneroa en halunnut ostaa, koska ne olivat suurimmaksi osaksi mätiä.

Pitäisi löytää ihmisiä, joilla olisi aikaa esitellä noita tuotteita kaupoissa käyville ihmisille ja kertoa
miksi tuore kotimainen chili on parempaa, kuin kuivattu Santa Marian chilimaustesekoitus?
Ja mihin kaikkialle sitä voi käyttää? Miten annostella? Kuinka paljon siinä on terveellisiä ainesosia jne...

[Macc]

Prisman hevi osastolla törmäsin kotimaisen kasvattajan chileihin jotka olivat irtomyynnissä. Lajike ilmeisesti on Cayenne/Sunflame. Kilohinta 29,90€. Ihan maukasta chiliä verrattuna hollannin tuotteisiin. Ei kylläkään Aji cristllin veroista.

Tänään käydessäni Prismassa olivat irtochilit tehneet hyvin kauppansa, kun vieressä olevat Fataliin chilit nahistuivat rasioihinsa.

Siinäpä se. Jotta kasvatus jossain suomessa voisi kannattaa, sen on pakko tuottaa "gourmet herkkua". Laatua! Afrikkalainen lapsityövoima kasvattaa normichiliä aina puoli-ilmaiseksi meikäläiseen verrattuna.

Nyt en vissiin ymmärtänyt tätä ihan oikein, mutta mielestäni Kaltsu just kertoi että suomalaisen tuottajan chilejä oli irtomyynnissä kohtuulliseen hintaan ja ne olivat tehneet kauppansa.

Ehkä nämä satoisiksi jalostetut lajikkeet eivät niin maukkaita ole kuin jotkut vähemmän jalostetut (huonommin satoa tekevät) lajikkeet, mutta suunta on mielestäni hyvä. Jos tuote käy kaupaksi pyydettyyn hintaan, pitäisi kaikkien ketjun portaiden tuottajasta asiakkaaseen olla tyytyväisiä.

Tässä juuri onkin Fataliin Gorumet -chilien ongelma: jos asiakaskunta marketeissa ei ole valmis maksamaan sitä hintaa joka tuotteelle muodostuu se päätyessä marketin hyllylle, on joko kohderyhmä tai tuotteen hinta väärä. Jos hintaan ei pystytä/haluta vaikuttaa, niin kyllä siinä vain niin käy että vähitellen tuotteet poistuvat hyllyiltä myyntivolyymin pysyessä liian alhaisena... Ei näin pieni harrastajakunta voi "tukiostoilla" pitää bisnestä pystyssä, eikä sen pitäisi sillä tavoin mennäkään.

(Itse pidän liian korkeana hintaa ~1e/podi, joka ainakin jossain marketissa näytti fassen tuotteilla olevan... Siis jatkuvaan käyttöön, toisinaan saatan herkuttelumielessä ostaa.)

[Evilyn]

Tuon irtomyynnin kannalla minäkin ehdottomasti olisin.

Nagat näytti kyllä paremmilta mutta kun rasiassa on niin monta ja ruokaan olisin pystynyt laittamaan korkeintaan puolikkaan, olis pitänyt alkaa niitä loppuja kuivattelemaan.

Eli piti lainata omaa postiani taaempaa tästä ketjusta; ko. tilanteessa olisin mielelläni ostanut sen yhden tarvitsemani!
Kun vaihtoehtona oli ostaa liikaa kotimaisia tai 1 kpl Hollannin habaa irtomyynnistä, valitsin ikävä kyllä jälkimmäisen.

[popcornmaker]

Kyllä tuo tuoreiden chilien myynti ainakin suomessa on aika toivotonta touhua. Tunnen paljon ihmisiä, mutta en yhtään joka tietääkseni käyttäisi ruuanlaitossa tuoretta chiliä. Toivon oikeasti että fataliin chilit menestyis, mutta kun 99.5% kokkaajista ei tuoretta chiliä käytä ja about 85% ei käytä edes chili jauhetta niin huonolta näyttää. Jos mä olisin törmännyt vuosi sitten kaupassa naga tai aji pakettiin niin olisin vaan ihmetellyt että mitäs nää nyt on.. Ja jos hintaa 6 eskoa muutamasta oudon näköisestä chilistä niin hyllyyn olis jäänyt. Mitä perus tallaaja (ei chilisti) tekee rasiallisella nagaa tai edes cristallia?? Tabasco on hottia valtaväestölle ja sitä saa 2 euroa pullo.

[PP]

Mitä perus tallaaja (ei chilisti) tekee rasiallisella nagaa tai edes cristallia??

Jos perustallaajille saisi jollain ihme keinolla oikeaa tietoa chileistä niin tekisi vaikka mitä. Parista Aji cristalista voi tehdä vaikka chilivoita/levitettä, joka on todella herkkua. Aji cristalin polte häviää rasvan seassa lähes kokonaan, mutta muu maku tulee hyvin esiin.

Esimerkkinä voin käyttää vaikka omia vanhempiani, jotka ei pari kuukautta sitten tienneet chilistä perustallaajaa enempää. Aji cristal -voi upposi erittäin hyvin ja sitä oli tehty jättämistäni cristaleista lisääkin. Tänään äiti (joka tykkää tulisesta) kehui grillattua täytettyä Aji cristalia ja isä (joka ei tykkää tulisesta) vastaavaa pink habaneroa. Huomenna ajattelin maistattaa äidillä Lemon droppia, joka on varmaan liian tulista, mutta maku ihan uutta ja ainutlaatuista.

Esimerkissä on kolme täysin erimakuista hyvää chiliä, joita moni käyttäisi, jos saisi yhdenkin hyvän kokemuksen tai ainakin tietoa ja toki noita pitäisi saada vielä kaupasta. Aji cristalia onneksi saa, mutta tuollaista tietoa ei saa. Lehtijutut keskittyy lähinnä tulisuuteen ja vielä usein niin, että kerrotaan kasvattajan syövän maailman tulisinta chiliä. Kaupassa perustallaaja katsoo Aji cristal -pakettia, että onpas kallista chiliä ja ottaa vierestä halvempia, mutta mauttomia hollantilaisia chilejä. Jos Aji cristalia olisi irtomyynnissä kohtuullisella hinnalla, moni saattaisi ostaa yhden tai kaksi kokeeksi mutta viiden euron rasiaa ei osta juuri muut kuin asiasta jotain tietävät.

[Aji Inferno]

Vaikealtahan tuo näyttää. Suuri kansa lähinnä pelkää ja inhoaa chiliä. Ja sekin pistää miettimään, miten moni täällä foorumillakin kaipaisi Cristalia ja Nagaa samalla tavoin, samaan hintaan lapsityövoiman lähes ilmaiseksi kasvattaman bulkkichilin kanssa. Mikä ei tietenkään ole mahdollista. Nagaa tuskin kaupoista kauaa löydämme, mutta esim. Cristal on kyllä hyvää...

Hassua kyllä, olemme tavallamme yrittämässä tietynlaista vallankumousta. Ihmisten ajatteluun ja makuun. Haluamme (no, jotkut meistä ainakin, minusta alkaen) muuttaa jotain mikä on enemmistölle sukupolvien traditiota ja hyväksyttyä elämäntapaa. Selvähän se on, mihin se johtaa. Jo esim. oma perheeni vastustaa jyrkästi chiliä, chiliharrastusta, yhdistystä ja ennen muuta kaikkia pyrkimyksiä tuoda se myrkyllinen paska heidän arkensa ruokiin (joissa ei mausteita käytetä). Ja heitä on kaikkialla... Tyttö- ja poikaystävissä. Lapsissa. Vanhuksissa. Meitä on paljon, mutta meitä vastaan on paljon enemmän.

Olisi mielenkiintoista tietää miten Aasian chilitön ruokakulttuuri oikein muuttui nykymuotoonsa! Ja voi vain kuvitella millaista veristä vastustusta chili siellä sai...

Mutta niin se vain on, että ellemme me itse esimerkillämme levitä maukasta ja mausteista sanomaa, ja käännä siten vanhoja ennakkoluuloja, silloin kukaan ei sitä tee. Ja äkkiä kauppojemme hyllyillä todella on taas pelkkää normitabascoa. Ja makkarahyllyllä komeilee HK:n sininen. Junttilan junttiruokaa. Se on tietysti jokaisen oma asia, paljonko aikaa, vaivaa tai vaikkapa rahaa voi ja haluaa laittaa chiliin. En itsekään käytä tuorechiliä juuri lainkaan - häpeä myöntää. Kun en juuri kokkaa. Enkä usko, että jollain Mega Death sooseilla on mitään todellista käyttöä ihmisten keittiöissä. Ne ovat vain meidän omaa extremeleikkiämme (mikä on kyllä välillä hauskaa ). Mutta jos tarpeeksi moni meistä lähipiireineen mieltyy nykysuomalaista mausteetonta ruokakulttuuria tulisempaan elämäntapaan, niin eiköhän monille hyville chilituotteille synny - ja jää - ihan todellinen markkinarakonsa ja tarpeensa. Ja joka juhannus joku isoisä tai -äiti, kenties pienen ryypyn jälkeen, rakastuu tulisiin grilliherkkuihin... Ja niin se muutos lähtee.

[Macc]

Esimerkissä on kolme täysin erimakuista hyvää chiliä, joita moni käyttäisi, jos saisi yhdenkin hyvän kokemuksen tai ainakin tietoa ja toki noita pitäisi saada vielä kaupasta. Aji cristalia onneksi saa, mutta tuollaista tietoa ei saa. Lehtijutut keskittyy lähinnä tulisuuteen ja vielä usein niin, että kerrotaan kasvattajan syövän maailman tulisinta chiliä. Kaupassa perustallaaja katsoo Aji cristal -pakettia, että onpas kallista chiliä ja ottaa vierestä halvempia, mutta mauttomia hollantilaisia chilejä.

Tässä on vinha perä. Chiliä hyödyntävät ruokareseptit ovat valitettavan usein tasolla "1 punainen chilipaprika", jolloin erilaisten chilien ominaispiirteet eivät tule esiin. Myös nämä viimeisen parin vuoden sisällä lehdissä nähdyt "trendikkäät" chilireseptit hyödyntävät chiliä lähinnä pienen poltteen aikaansaamiseksi, eivät niinkään tuoreiden chilien makuja. Syynsä tälle on tietenkin osin saatavuudessa - ei ole järkevää printata Pirkka- tai Yhteishyvä-lehteen reseptejä joissa käytettävien raaka-aineiden saatavuus ei ole ko. ketjun kaupoissa hyvä.

Jos kaupassa olisi tuoreiden chilien ohessa (tyylikkäitä) kuvallisia ruokareseptejä joistakin erilaisia chilejä paremmin hyödyntävistä ruuista, saattaisi "normi-ihmisten" kiinnostus herätä hieman paremmin kuin nykyään. Tosin tämä vaatisi vaivannäköä ja pitkäjänteistä ajattelua, joka ei nykypäivän ajatuksenjuoksuun tahdo sopia. Ja voihan tietenkin olla, ettei chilin monipuolinen käyttö sittenkään pääsisi sisään ruokakulttuuriimme...

Ehkä muutos tulee vasta muutaman vuoden päästä, kun lapsemme alkavat laittaa ruokaa omille perheilleen - jolloin ne lapsuuden kaiholla muisteltavat suosikki-ruuat (joiden makujen muistikuvia yritetään jäljitellä) eivät ehkä olekaan enää mummon lihapullia tai makaroonilaatikkoa.

[Aji Inferno]

Esimerkissä on kolme täysin erimakuista hyvää chiliä, joita moni käyttäisi, jos saisi yhdenkin hyvän kokemuksen tai ainakin tietoa ja toki noita pitäisi saada vielä kaupasta. Aji cristalia onneksi saa, mutta tuollaista tietoa ei saa. Lehtijutut keskittyy lähinnä tulisuuteen ja vielä usein niin, että kerrotaan kasvattajan syövän maailman tulisinta chiliä. Kaupassa perustallaaja katsoo Aji cristal -pakettia, että onpas kallista chiliä ja ottaa vierestä halvempia, mutta mauttomia hollantilaisia chilejä.

Tässä on vinha perä. Chiliä hyödyntävät ruokareseptit ovat valitettavan usein tasolla "1 punainen chilipaprika", jolloin erilaisten chilien ominaispiirteet eivät tule esiin. Myös nämä viimeisen parin vuoden sisällä lehdissä nähdyt "trendikkäät" chilireseptit hyödyntävät chiliä lähinnä pienen poltteen aikaansaamiseksi, eivät niinkään tuoreiden chilien makuja. Syynsä tälle on tietenkin osin saatavuudessa - ei ole järkevää printata Pirkka- tai Yhteishyvä-lehteen reseptejä joissa käytettävien raaka-aineiden saatavuus ei ole ko. ketjun kaupoissa hyvä.

Jos kaupassa olisi tuoreiden chilien ohessa (tyylikkäitä) kuvallisia ruokareseptejä joistakin erilaisia chilejä paremmin hyödyntävistä ruuista, saattaisi "normi-ihmisten" kiinnostus herätä hieman paremmin kuin nykyään. Tosin tämä vaatisi vaivannäköä ja pitkäjänteistä ajattelua, joka ei nykypäivän ajatuksenjuoksuun tahdo sopia. Ja voihan tietenkin olla, ettei chilin monipuolinen käyttö sittenkään pääsisi sisään ruokakulttuuriimme...

Ehkä muutos tulee vasta muutaman vuoden päästä, kun lapsemme alkavat laittaa ruokaa omille perheilleen - jolloin ne lapsuuden kaiholla muisteltavat suosikki-ruuat (joiden makujen muistikuvia yritetään jäljitellä) eivät ehkä olekaan enää mummon lihapullia tai makaroonilaatikkoa.

Tässä viestissä oli kyllä vinha perä. Hetken muistomatka yhteen alkuun. En todellakaan käynnistänyt suomen chiliyhteisöä yksin silloin 1996 kun Inferno syntyi, mutta jotain taisi siinä kaikessa hässäkässä syntyä. Jotain mikä elää edelleen, 14 vuotta myöhemmin. Ja josta olen ylpeä ja pirun iloinen!  

Se oli siis menneiden 14 vuoden kokemus. Nyt ollaan sitten saatu hienon yhteisön lisäksi kauppoihin laatuchilituotteita ja jopa tuorenagaa! Kiitos siitä kuuluu teille chilimielille (koetin listata edes muutamia nimiä, mutta se olisi ollut epäoikeudenmukaista)!

14 vuotta...  Hitto, silloin meikäläinenkin näytti nuorelta ihmiseltä.   Mutta kuten PP/Macc toteavat, seuraava "muutos" tulee vasta vuosien päästä. Olemme saaneet aikaan "ilmiön" suomessa. Se tulee - ja se kenties menee. Mutta ne todelliset muutokset tulevat vasta juuri siinä, mitä jengin omat perheet ja ystävät tekevät ja arvostavat. Tekemisemme arvo näkyy siinä, millaisia lihapulla-annoksia itse kunkin kotona jatkossa kokataan. Ja jos pikkuväki valittaa: "Iskä/äiti, lisää tsiliä!" - silloin jotain on ehkä sujunut oikein!

[Kaltsu]

Markkinoinnista ja valistuksesta tässä on pitkälti kyse. Niin kauan kun kaupan hyllyllä on chilejä niin ne ovat kansalle vain tulista chilimassaa ilman sen ihmeempää makua ja silloin ostetaan se halvin. Monella on se käsitys että kun chiliä lisätään ruokaan niin sitä laitetaan vain tulisuuden takia ei maun. Silloin on ihan sama mitä gurmet herkkua hyllyllä on, koska se ei erotu massasta muulla kuin korealla paketilla ja korkealla hinnalla.

Kasvatuksen kustannuksista en ymmärrä mitään, mutta eikö olisi järkevämpää kasvattaa jotakin tuottoisaa ja tunnetumpaa chiliä esim. jalapeñoa/pepperoncini ja lähteä sitä kautta halvemmalla hinnalla ihmisiä tutustuttamaan chiliin. Ja irtomyynti periaatteella, silloin käsitykseni mukaan saadaan ainakin pakkauskuluja pienennettyä. Myöhemmin sitten tuoda rinnalle "erikois" chilit. Mielestäni Fatalii on lähtenyt heti sinne "mersu" osastolle. Totuus on kuitenkin ettei se asiakas maksa tuollaisia hintoja mitä Cristallista saatika nagasta pyydetään. Suomessa ei chilin kasvatus varmaankaan kannata, mutta jos siinä sivussa kasvattaa vaikka kurkkua, tomaattia, paprikaa, niin kannattaisiko sitten. Yrittäjän pitäisi olla innovatiivinen ja etsiä uusia kasvatusmetodeja ja lajikkeita. Markkinoida. Tuoda esille asiaansa, miksi tämä tuote on parempi kuin muut.

[Aji Inferno]

En usko, että suomessa on mitään mahdollisuutta kilpailla chilissä tms. hinnalla - ainoastaan laadulla ja sellaisilla lajikkeilla, joita bulkkiviljelijät maailmalla eivät kasvata. Vähän sama kuin luomutuotteissa: kun tuotantomäärät ovat pieniä ja kasvatuskulut suuria, loppuhinta on väistämättä kova. Fasse lähti mersuosastolle täydestä syystä - se on ainoa mahdollinen tapa suomessa saada edes jonkinlainen oma brändi luoduksi ja sitä kautta uskollinen asiakaskunta. Olisi sulaa hulluutta yrittää kilpailla kasvottomien "chili mikä chili" -tuottajien kanssa. Fatalii's Gourmet on jo nyt saanut pientä jalansijaa erikoisten ja laadukkaiden chilituotteiden kotimaisena spesialistina. Se on hyvä alku, etenkin jos laajenee sinne missä maksuhaluiset ja -kykyiset ihmiset, turisteja myöten, shoppailevat. Kyllä siitä voi tulla eräänlainen suomen "Blair's" -brändi, jota kysytään jopa maailmalla. Mutta kaiken kansan arkiruokaa siitä ei taatusti tule nyt eikä koskaan. Tarjouschilit tulevat jatkossakin vinkuintiasta ja maistuvat sen mukaisilta. Erikoisherkut ovat sitten erikoisherkkuja, aivan kuten Lexus on Lexus eikä Toyota (vaikka Toyotalta tuleekin).

Mieleen tulee taannoinen kuuma keskustelu villichilin siementen hinnoista. Moni oli sitä mieltä, ettei esim. sukupuuton partaalla oleva lajike saa maksaa (ainakaan paljoa) enempää kuin perusjallu. Olin ja olen täysin eri mieltä. Jollekin c.galapagoenselle vaan tylysti vaikka viidenkympin hintalappu. Silloin sen ostaja *todella* haluaa ja arvostaa ostostaan, eikä nakkaa sitä ekana krapulaviikonloppuna lähiroskikseen. Arvostamme sitä, mistä maksamme (kunhan se toki on sitten myös hyvää). Kukaan ei arvosta esim. harvinaisia chililajikkeita, jos ne ovat kaupan paprikan hintaisia ja samalla tavoin saatavilla. Sama pätee chilituotteisiin. Arjen halpa perusruoka on yksi asia. Seikkailu ja elämys toinen asia. Siksi on olemassa gourmet ravintoloita, vaikka mäkkärilläkin saisi mahansa täyteen hiilihydraatteja ja rasvaa. Kuka haluaa pelkkää arkea - chilissäkään? En minä. 

[jeQQ]

Noh, se nyt on vaan tyly tosiasia, että meikäläinen ainakin, opiskelijana(tosin töitä teen hullunlailla), haluaisin siihen perushuttuuni parempaa makua chilillä ja silloin sen hinnankin täytyisi olla kohdillaan. En toki pidä hintaa kohtuuttomana, mutta en näe mikseikö hyvää chiliä voisi olla kaupassa kilpailukykyisellä hinnalla noihin **ska chileihin verrattuna. Joskus ei vain ole sitä taloustilannetta, että voisi valita mitään muuta kuin arkea.. Tylyähän se on.

[Kaltsu]

En vieläkään kyllä ymmärrä tätä ajattelua että chilien pitäisi olla vain valittujen herkkua, jos tämä on Fataliin myynti idea niin sitten hän on oikeilla jäljillä. Luulin että tarkoitus oli saada ei chili ihmisetkin tutustumaan maukkaisiin chileihin ja markkinoida ideaa siitä että chileissä on muutakin kuin sitä tulisuutta.

[Aji Inferno]

En vieläkään kyllä ymmärrä tätä ajattelua että chilien pitäisi olla vain valittujen herkkua, jos tämä on Fataliin myynti idea niin sitten hän on oikeilla jäljillä. Luulin että tarkoitus oli saada ei chili ihmisetkin tutustumaan maukkaisiin chileihin ja markkinoida ideaa siitä että chileissä on muutakin kuin sitä tulisuutta.

Ymmärrät ehkä vähän väärin ajatuksen: chilihän on jo nyt kaikkien saatavilla kaikkialla. Bulkkichiliä saa etnokaupoista kilon parilla eurolla tuoreena tai jauheena, ja niin edelleen. Mutta se on sitten tosiaan vain halvinta, massatuotettua laatua jostain hevon kuusesta. Jos haluamme jotain erityisempää ja esim. puhtaasti kotimaassa tuotettuna, silloin kyse on eri tuotteesta jolla on eri hinta. Eikä tässä nyt edelleenkään mistään kaviaarista puhuta hinnan suhteen; melkein jokaisella suomalaisella on kyllä varaa vaikka Cristal pakettiin, ainakin silloin tällöin. Ainakin, jos tosiaan sen tupakka-askin tai six-packin jättää edes joskus hankkimatta. Valintoja, valintoja...

Toisille meistä esim. juuri fataliin chili on nautintoaine ja tavallaan ylellisyystuote, kuten hyvä viski. Kuka odottaa Islay-mallasviskin maksavan saman kuin kolme leijonaa -tyylin paloöljyn, vaikka molemmat viskejä ovatkin? Niidenkin hintaerolle on syynsä - eikä monikaan taida sanoa vaikkapa Lagavulinia vain "harvojen ja valittujen" viskiksi? Sitä vain käytetään eri tavalla. Ei kännäämiseen, vaan nautiskeluun. Sama pätee tähän chilitouhuun: arjessa kokataan normi-tabascolla ja halvalla cayennejauheella, kukaties. Mutta kun kavereita tulee kylään ja/tai on kiva kokata jotain aivan erityistä, silloin on pirun hyvä, että on myös vaikka Fatalii's Gourmet tuotteita olemassa!