Kaikkien tuntemiemme normichilien ja samalla myös kotoisen paprikamme esiäiti on komea ja sitkeä kasvi. Vanhimmat yksilöt ovat eläneet 40 vuotiaiksi ja suurimmat 4-5 metriin. Villi annuum on aivan erilainen kasvi kuin kesyt serkkunsa. Se on tukeva, autiomaan olosuhteissa todella sopeutuvaksi kehittynyt, eikä tarvitse juuri minkäänlaista hoitoa (lähinnä vain välillä vettä).
Se voi olla hyvinkin satoisa, mutta myös vaikea saada edes kukkimaan. Henkimaailman juttuja.
Pieni punainen marja on tulisuudeltaan noin Habaneron luokkaa tai jonkin verran vähemmän, mutta se on sen verran pahan makuinen sellaisenaan syötynä, että tuntuu usein jopa paljon Habaneroa hurjemmalta kokemukselta. Tuo paha maku sitten toisaalta muuttuu aivan loistava-aromiseksi kuivatuksi mausteeksi!
Lajia esiintyy enimmäkseen Meksikossa ja eteläisimmässä USA:ssa aavikkomaisilla alueilla, Keski-Amerikassa kuivilla ylänköalueilla ja harvinaisena aivan pohjoisimmassa Etelä-Amerikassa. Tunnusomaista on se, että tämä Tepininä tai Chiltepininä tunnettu kasvi kasvaa lähes aina Mesquite-puun alla ja -varjossa.
Pahamaineisen vaikea idätettävä, mutta muutoin mainio ja käyttökelpoinen kotikasvatti. Samalla erittäin vastustuskykyinen ötököille. Ei vain erityisen kylmänkestävä, ikävä kyllä. Toisaalta, jotkut ovat saaneet nämä jopa talvehtimaan pakkasessa erinäisillä kikoilla, eli asia vaatii lisätutkimista. Suuri koko voi olla ainoa hyvä syy olla kasvattamatta Tepiniä!
