kesäkuu 03, 2020, 05:16:53 ap

Uutiset:

Tervehdys, kaksi samaan aikaan sattunutta teknistä muutosta / ongelmaa summa aiheutti vajaan viikon katkon foorumille. Nyt palvelinohjelmisto on jouduttu päivittämään uuteen ja sekä ulkoasu että toiminnallisuus on muuttunut. Toivotttavasti ei ainakaan kovin paljoa huonompaan suuntaan. Odottamattomia ongelmiakin saattaa ilmaantua.


Mistä chiliharrastuksesi lähti liikkeelle?

Aloittaja Tomppa, toukokuu 11, 2010, 15:55:26 ip

« edellinen - seuraava »

Tiemuh

marraskuu 07, 2011, 17:41:05 ip #100 Viimeisin muokkaus: marraskuu 07, 2011, 21:42:53 ip käyttäjältä Tiemuh
Ostin joskus viitisen vuotta sitten kaupasta jostakin päähänpistossa chilivalkosipuli kastiketta. Pistin sitä Jasmiiniriisin ja kananugettien kylkiäiseksi lautaselle. Poltti vietävästi ja pullo jäi kaappiin odottamaan otollisempia aikoja. Vastaisuudessa aloin kuitenkin käyttämään kastiketta aina kun söin riisiä ilman kastiketta. Käytin sitä hyvin vähän kerralla, mutta loppui se kuitenkin aikanaan. Ostin kaupasta uuden purkin samaa tavaraa kun vanha loppui ja homma jatkui.
Sitten kävin Thaimaassa kiertelemässä Länsirannikon saaria parin viikon ajan. Siellä tunnetusti laitetaan hieman jytkyä ruokiin. Ensimmäinen paikallinen illallinen syötiin vanhassa ränsistyneessä lautassa Krapitownissa. Sieltä sain kuitenkin reissun parhaan ruuan, simpukoita naurettaan hyvässä kastikkeessa. Kaveri sai niin tulisen ruuan että sitä maistettuani en sitten pystynytkään varttiin syömään muuta. En kuitenkaan tälläkään reisusulla vielä innostunut sen tietoisemmin tulisesta, mutta Thaikkuruuasta kylläkin. Kun tulimme Suomeen mainitsi kaveri että yksi hänen kaverinsa on pistänyt chilejä kasvamaan. Sitten kaupassa silmiini osui Hungarian Hot Wax siemenpussi. Mitään sen enempää ajattelematta nappasin pussin mukaan ja ajattelin koittaa josko chileistä saisi uuden kämppäni ikkunoille somat koristeet.
En muista etsineeni mitään erityisoppeja tai kiinnostuneeni mistään netin chiliaiheisista keskusteluista, mutta jostain oli tarttunut muistiini että chilit tykkäävät aamuauringosta ja tuottavat siinä hyvin satoa. Olin tyytyväinen koska etelä ikkunaa ei ollut, mutta luoteeseen kallistuva länsi-ikkuna löytyi ja siihen vieläpä porottikin hyvin. Lisäksi olin jossain nähnyt maininnan lisävalaistuksesta ja siirtelinkin 7 puskaani pilvisinä päivinä lamppujen alle. Chilit kasvoivat expressopurkeissa ja kivasti aikaa nähneissä saviruukuissa ja annoin niille pokkana Supstralia, minkä olin ostanut siskolta saamaani rönsyliljaa ja sen toisessa purkissa kasvavaa rönsyä varten. Sain kuitenkin mielestäni varsin hyvän sadon, sillä noista ainut vielä hengissä oleva ei tuottanut toisenakaan vuotenaan sen enempää satoa vaikka olin jo kahlannut kaikki kasvatusniksit läpi. Foorumille ja netin tietolähteisiin ja chilikirjoja tilaamaan ryhdyin kun kasvini tiputtivat lehtensä talvella. Kyseessä oli huono valaistus ja liiallinen kastelu. Miten tuosta tuntuu olevan aivan tolkuttomasti aikaa, vaikka lehtien pudottelu tapahtui vasta vuosi sitten. No kai se johtuu siitä että tietoni chileistä ja kaikkeen niihin liittyvästä on lisääntynyt niin tolkuttomasti viimeisen vuoden aikana. No tämä toinen vuosi olikin sitten tutustumista eri jalostettuihin lajeihin ja pariin villiin. Kolmas chilikausi siirtyykin sitten tutkimaan enimmäkseen vain vähän jalostettuja lajeja ja muita villejä, puolivillejä ja hypridejä. Tietty mukaan mahtuvat nyt talvetuksessa olevat ja jokunen uusi jalostettu lajike.
Aina olen tykännyt mausteiseta ruuasta ja ruuanlaitosta. Chili sopii siis lähes kaikkeen mitä teen. Niin juu ja nyt tuo chilivalkosipuli kastike ei maistu enää juuri ollenkaan tuliselle. Hyvää se on edelleen, mutta aivan liian mietoa makuuni. ;)

Edit :typo

sami.

En oikestaan koskaan ole ollut tulisen ruuan ystävä. Kasvatusharrastus alkoi tuossa noin kuukausi sitten, kavereiden innoittamana. Lähiaikoina olen maistellut eri chililajikeita, metoja ja vähän tulisempiakin. Fataliin siementilauksen mukana tuli yksi savustettu Aji Cristal. Siitä siemenkodan kohdalta leikkasin sentin, parin pätkän. Sitten siinä hetken nikottelin, syöksyin kaapille lasia hakemaan ja lorautin maitoa niin että puolet läikkyi pöydälle. En ole ennen pystynyt juomaan niin paljoa kerrallaan. Silloin ajatelin, että chili ei ole minun juttuni. Sitten maistoin Aji Fantasya. Maku oli mahtava, eikä maitoakaan tarvittu kuin pari lasia per podi. :D No, nyt siellä on tusina pientä, söpöä taimenalkua keinovalon alla vuosikymmeniä vanhan, ällöttävän vihreän pulpetin päällä. Jos sitä vielä joskus oppisi syömään tulista ruokaa. :)

Sikapossujalapenosetä

Joskus söin nuorempana (jotain ehkä kuus vee) söin jalapenon kokonaan siemenineen. Siitä lähtien on syöty paljohkosti, mutta hieman on varoivasempi oltu...  :D
Meow. Meow meow. Meow.
~Muuan kissa.

Horna

En uskalla sanoa itseäni vielä harrastajaksi, kun on vasta yksi pikkaisen alle vuoden ikäinen kasvikin, mutta itsessään chilin ja yleensä tulisten ruokien perään olen tainnut olla niin pitkään kun muistan. Joskus pikkutappina uhmakkaana aina iskän sinappipurkistakin piti saada maistiaiset.. Silläkin uhalla, kerta toisensa jälkeen että   silmät kyynelissä väänsin hymyä naamalle ja hokea että 'hyvää on!' :D
Mutta.. Nyt kun tänne tänään rekisteröidyin, ja chilit ja niiden kasvatus on vallannut yhä enemmän ja enemmän mieleni synkkiä sopukoita niin voin varmaan sanoa että chiliharrastukseni alkoi NYT. :)
"sä vaikutat normaalilta, joten ilmeisesti et ole sukua"
-kauko röyhkä

Whili

joulukuu 13, 2011, 10:03:30 ap #104 Viimeisin muokkaus: joulukuu 13, 2011, 10:14:30 ap käyttäjältä Whili
Joskus 80-luvulla kun eka karvakäsi-kebabbi tuli Tampereelle, tykästyin etikassa lilluneisiin vihreisiin pötkylöihin.
Kaupastahan löytyi sitten jotain...  mitälienee Hollannin herkkuja (annuumeja), ja pakkohan se oli tunkee niitä siemeniä kukkaruukkuihin.
Kyllähän sieltä jotain vihreetä nousi, muttei sitten mitään muuta. Chilejä on tullu syötyä säännöllisesti, mutta varsinainen
hulluuus alkoi viime vuonna..  HUH HUH !! Tässä sitä sitten ollaan ja asutaan heinien ehdoilla  :P

E: Niin sitä vaan....   että tuli 70-luvulla kokeiltua paprikan itävyyttä ja PYHÄ PERKELE !!, sieltähän kasvoi yksi pieni hetelmä.
    Annuumihan se paprikakin on, että silleen.

Tzili

Jalapenoja purkista söin, ja ne eivät olleet mitään. Eräänä päivänä käteen tarttui kuuluja Espanjan Punaisia Mysteeriannuumeja. Siemenet menivät multaan...lamppu tuli...lannoite tuli... Uusi lamppu...fataliin tilaus...tarvikkeita... Ja tässä ollaan, kaikki rodessa, mutta en masennu, vaan uudet multiin.

Delic

Vielä kun tyttöystävä asu helsingissä niin kesävierailulla toi Flying Goose chili soosia (sopii hyvin ketsupin korvaajaks) Myös kaverit muutama vuosi aikasemmin tilannut nettikaupoista chili sooseja, pähkinöitä, poppareita. Näistä tilaus tuotteista kovimman potkun anto sai Dave's Private Reserve jota ei tarvinnut paljoa maistaa ku alko maito virrata kurkusta alas että polte loppuu. Tänä vuonna ekat kasvit kasvamassa

Nightfrost89

Miulla kaikki lähti alunperin liikkeelle jo 4 vuotta sitten, joskaan harrastajaksi en itseäni vielä kutsuisi. Olen aina tykännyt tulisesta ruuasta, ja selattuani siemenkuvastoa silloin joskus, totesin chilikasvien olevan näyttäviäkin, joten ajattelin niitä kokeilla.

Nelisenvuotta sitten tuli fataliista tilattua ensimmäiset siemenet. Silloin kasvatus tapahtui enon kanssa ja hän siitä lähinnä huolta pitikin. Lajikkeita oli silloin kymmenkunta ja satoa tuli ihan reilusti, puhtaasti enoni ansiota.

Sittemmin on ollut taukoa kasvatuksesta, chilituotteita olen kyllä käyttänyt kokoajan, mutta kasvattaminen on ollut yksi kasvi kesässä. Eikä sitä yhtäkään ole mitenkään vaalittu.

Tänävuonna päätin kuitenkin, että on aika kokeilla sitä kasvattamista uudelleen reilulla kymmenellä taimella. Tälläkertaa kasvatan chilit opiskelijakämpässäni ja siirrän ne kesäksi kotipaikkakunnalle, josta olen kesätöitä saanut. Tälläkertaa siis on ensimmäinen oma kertani chilinkasvatuksen saralla.

Fredrik-flugarn

Ostin habaneroa lähikaupasta. Sit ei yhtäkkiä enää ollu valikoimassa  :o
-Orottelen täällä ensimmäiset omat :) Taitaa mennä  kolme, neljä kuukautta vielä...
Rehut ja revitetyt pelihousut, kasvatuspäiväkirja siis...
http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=16281.0

chilley

Myös itse olen ollut aina tulisen ja mausteisen sapuskan ystävä. Useita vuosia käytin kaikenlaisia tuoreita chilejä, jauheita, kastikkeita, soosseja sun muita mitä nyt milloinkin sattui olemaan saatavilla. Sitten löysin tämän hienon foorumin ja lueskelin tätä läpi kuin uskovainen raamattua konsanaan. Surffailin myös pitkin poikin internetin valtaväyliä etsimässä tietoa ja sitähän kertyi päivä päivältä enemmän. Vuoden 2011 alussa minä sitten rohkaistuin ja laitoin ensimmäiset siemenet itämään ja nyt on menossa toinen kausi, joskin hieman pienemmällä kasvimäärällä kuin viime vuonna.

Tämä toimii mulle muutenkin vähän sellaisena terapeuttisena toimenpiteenä, nimittäin meikäläisellä kun ei koskaan ole ollut mitenkään pitkäjänteiset hermot! Olen ollut vähän sellainen "kaikkipitäätehdähetivalmiiksi" tyyppi. Tämä chilien kasvatus on kyllä jeesanut tämän suhteen ja paljon, kaikki asiat ei tapahdu hetkessä ja maltti on valttia.
Jääkiekon maailmanmestaruuskisojen kunniaksi:
"Olen pelannut Gordie Howea ja Alexander Ragulinia vastaan, ja tiedän mitä kaukalossa oleminen tarkoittaa : "If you can't stand the heat, stay out of the kitchen". - Juhani "Tami" Tamminen

fisu

Oon aina tykänny useimpien karvaranne-pizzerioiden chileistä ja tuo kasvien kasvatus ollu hauskaa puuhaa joten siitä se kai läks.
Yövuoroissa töissä tulee aina kummia älynväläyksiä ja tän chilifooruminki hetken päähänpistona löysin :D onneks, hauskaa kattella ku kaverit kasvaa

Kikimauri

Oma harrastus lähti liikkeelle kun sain chilejä. Joista revin ensimmäiset siemenet. 

ChiliChillailija

Kaveri oli kasvattanut chilejä jo viime kesänä ja pykkäsi minulle sitten joululahjaksi muutamia lajikkeita sekä sitten "mysteerisiemenpussin", jossa oli siis eri lajikkeiden siemeniä.

Minä sitten jostain syystä venytin ja venytin simenten idättämistä ja lopulta tökkäsin ne multaan (kaikki samaan ruukuun   8) ).

Siemenet siinä sitten itivät ja laitoin ne omiin ruukuihinsa. Samoihin aikoihin innostus vain kasvoi ja kasvoi ja chilit kasvoivat ja kasvoivat ja tässä sitä nyt ollaan.
PÄIVÄKIRJANI 2013
http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=11915.

CHILIBLOGINI Uusin blogikirjoitukseni on:
http://chillailijanchilit.blogspot.fi/2013/07/satoa-tulee.html

"jokainen meistä on joskus aloittelija, toiset loppuelämän" ~Hessi

Marsmaybe

Oma harrastukseni alkoi siitä kun ostin kaveriltani chilinsiemeniä... Kasvoi n. 5cm pituisiksi ja sitte nuupahti ja siihen koko harrastus lopahti  :( Mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla uudestaan :D Chilit on jo itänyt  :)

sorrii

Mistähän sen alun nyt sitten laskee ... ?!?

Mulle chili tuli tutuksi jo 70-luvulla [=teininä] kun yksi kaveri oli kesän Texasissa ja palattuaan piti chilibileet: Vanhempien talo täyteen kavereita, viinaa ja iso pata "chiliä". Chili oli maustettua punaista jauheliha-papupataa - ei kovin tulista, mutta hyväää! Myöhemmin kesätyöpaikalla Tukholmassa [Pripp's Bryggeriet] oli kerran työpaikkaruokalassa listalla chili con carne: se oli lihasuikaleista tehty papupata jota tarjottiin riisin kera. Oma päätelmä oli että chili con carne tarkoittaa "chiliä" täyslihalla ....

70-80-luvun taitteessa Tukholman Högtogshallen-kauppahallissa oli joku turkkilainen hampurilaispaikka josta sai tosi hyvää ja tulista mitä-lie falafel-sämpylä-juttua jossa erilaisten jauheliha- ja vihannes-pihvien lisukkeena oli myös "tappavan tulinen" vihreä pippuri ... Kyllävain: Tampereenkin ekoissa kebab-paikoissa 80-luvulla puhuttiin pippureista tai pepperoneista. Joissain pizzerioissa oli pöytämausteena hiutaleina "punapippuria" [luki etiketissä!] joka lienet ollut jotain cayenneä tms. Sillä todistettiin miehuutta kun muutaman hiutaleen laittoi pizzan päälle niin että hiki virtasi ...

90-luvulla alkoi kaupoissa näkyä ekoja chili-pippureita, maustepaprikoita, turkin- tai espanjanpippureita: hollantilaisia cayennentapaisia. Saattaa olla että habanero-nimikin jo tuli jossain vastaan. Edelleen mun oma käsitykseni oli että chilipippurin tai -paprikan nimi tulee siitä että sitä käytetään chilin maustamiseen ...
Aitoa chilijauhetta alkoi saada kaupasta [Santa Marian ensimmäinen maustesekoitus, muuten] eli valmista sekoitusta juustokuminaa, oreganoa ja chilipippuria. Niihin aikoihin mun viikoittaiseen ruokalistaani alkoi kuulua chili, eli chile con carne jauhelihasta + valkoisista pavuista, ja aloin huomaamattani totuttamaan itseäni aina vähän tulisempaan reseptiin: lisäilin normisotkuun cayennea tai [ruotsista ostamaani] chilipippuria joka varmaan oli jotain miedommista chileistä sekoitettua vähän tulista rouhetta ...

2000-luvulla mun omaan chiliharrastukseeni [chili con carne-harrastus siis vielä!] alkoi kuulua keventäminen ja kokeilu: aloin laittaa chiliini enemmän vihanneksia: paprikaa, selleriä, pippureita [=pepperoneja; MINÄ tykkään etikasta!] ja useampaa lajia papuja: ruskeita, valkoisia, kidney-, pinto- ja mustapapuja; mitä vaan kaupoista lötyy. Ramiropaprikoitakin alkoi näkymään, mutta harmitti niiden kova hinta.SIITÄ tämä kasvatusharrastus oikeestaan lähti:

Laitoin 2008 keväällä ramiropaprikan siemeniä itämään ja kasvattelin kait 5kpl paprikoita keittiössäni ilman mitään lisävaloja tai lannoitteita. Syksyllä taisin saada yhden ~15cm pitkulan oranssiksi asti kypsymään, ja muutaman chilinkokoisen vihreän paprikan. Mutsini lasitetulle  parvekkeelle vein pari taimea ja ne taas hyvässä valossa, mutta ikivanhassa käytetyssä mullassa tekivät kymmeniä pieniä vihreitä pikkupaprikoita kunnes kuihtuivat hoidon puutteessa.
Noista kokemuksista tuli idea että josko "chilipippurin" siemeniä saisi jostain. Se oli aika kauaskantoinen ajatus ....
ø¤º°`°º¤ø,¸¸,ø¤º°`Fuck Google!`°º¤ø,¸¸,ø¤º°`°º¤øø¤º°`Ask Me!°º¤ø,¸¸,ø¤º°``°º¤ø,¸¸,ø¤º°``°º¤ø,¸¸,ø¤º°`

Marekofana

Vuonna 1983 olin lomamatkalla Thaimaassa. Siellä oli monenlaista tulista sapuskaa tarjolla. Rakastuin oitis tuliseen ruokaan ja söin koko loman ajan paikallisia ruokalajeja. Eräänä päivänä eksyimme paikalliselle torille josta löysin kuivattuja chilejä myynnissä. Ostin useita erilaisia lajikkeita, joiden nimistä ei oikein saanut selvää. Seuraavana keväänä kylvin siemeniä multaan ja sain jopa 100 tulista chiliä per kasvi. Siitälähtien olen kasvatellut chilejä joka vuosi ja käyttänyt niitä päivittäin ravinnokseni.  :) :)

akselsson1

Keksinpä vain että hei, ostanpa kaupasta chiliä ja pistänpä itämään, maistoin kuitenkin niitä ja ei ollut kovinkaan hyvää, mutta onneksi tuttavani infernon olin muistanut höpötelleen chileistä "jotain" ja häneltä sain muutamia siemeniä, kuten rakkaan ulupicani <3
vuosi oli siis silloin 2011 alku.
Sitten tuli fataliin tilaukset, lamput, lisätilaukset, lisätilat, hedelmät, nagat mopo karkasi jne
tänäkesänä pakko pistää kasvari pystyyn kun en viitsi liisata vanhempien kasvaria ihan kokonaan... ;)
I have no idea what I'm doing, but I am!

meikkupeikko

Ihan alkutekijöissään on vielä tämä harrastus. Innostus siihen lähti omakotitaloon muutosta.
Aikasemmin olemme asuneet lähinnä kerrostalokaksoissa, joissa tilaa on ollut hyvinkin rajoitetusti. Viimeisin kämppä neljän hengen perheelle ja koiralle oli 56 erittäin epäkäytännöllisesti suunniteltua neliötä. Niistä osan haukkasi kiinteät 50-luvun kaapit. 50-luvun kaappien keskellä eletään edelleen, mutta neliömäärä tuplaantui muuton myötä tammikuussa.
Joskus sitä ihminen pitkästyy ja tekee hulluuksia. Mun hulluus oli tarttua Kärkkäisellä MacFlowerin Chili in a can-pakettiin. Kiinnostuin sitten siitä mitä purkista joskus kasvaa. Edelleenkään en tiedä mitä ihmettä kasvatan, koska tarkempaa lajiketta ei paketissa lukenut. Joku annuum tuo on. Sille piti tehdä kaakkoisikkunalle kukkalauta, että saa aamulla aurinkoa ja toinen lounaisikkunalle, että saa siirrettyä auringonkierron mukaan. Piti etsiä sopivaa lannoitusta ja niin eksyin foorumille.
Luettuani aikani foorumia ja Infernoa, tilasin lisää siemeniä. Pari pakettia on matkalla ja saatanpa jo syksyllä saada chiliä omasta kasvihuoneesta. Vaikka enhän minä edes erityisemmin pidä tulisesta ruoasta.  ;)

Skuikki

Kauan sitten vanhempien luona asuessani löysin kaapista Blue Dragonin Chicken & Chilli nuudelipusseja. Näissähän on mukana pieni pussi rouhittua chiliä jota kukaan muu perheessäni ei suostunut syömään. Niitä kun aikani löin nuudeleihin ja joskus muuallekkin, alkoi toleranssi kasvamaan.. Seuraavaksi tulikin jo Dave'sin kastikkeet ja ekat siemenet tilailtua. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen tänä keväänä lähti taas lapasesta, keittiön pöytä on täynnä chilejä (Aji fantasy kukkii jo) ja lisää siemeniä on itämässä :)

bobster

Teininä isot pojat vai Siipiweikkoihin syömään ja silloin ja nyt syön aina hot tulisuudella. Sittemmin on lajikkeiden kirjo räjäyttänyt tajunnan.
Freedom's just another word for nothin' left to lose- Kris Kristofferson