Uusi tasaisen epäsäännöllisesti päivittyvä päiväkirjamaiseni.

Palasin vastikään parin kuukauden reissulta Kaakkois-Aasiaan. Kokemus oli mahtava ja sen chiliaiheisista aineksista myöhemmin lisää. Lähtiessäni laitoin tulevan kauden 8 ensimmäistä siementä itämään. Laji oli se ainut jota en ole vielä onnistunut kasviksi saamaan, vaikka useamman kerran olen yrittänyt eri lähteiden siemenillä. Eiväthän ne tietenkää olleet itäneet palattuani, joten annoin niille kahtena yönä lämpötilan lasku käsittelyn.


Terveän näköinen niskalenkki. Muutama muukin on itänyt samasta satsista joten hyvältä näyttää. En jaksa kuitenkaan intoilla liikaa, kokemus on opettanut että nämä kuolevat helposti kypäräänsä.

Seuraavaksi aloin valmistautumaan tulevan kauden varsinaisiin idätyksiin. Vanhoista kasvaista on vielä moni hengissä joten liikaa ei idätyksiä voi tehdä, jotten laiminlyö kasveja liikaa kiireissäni ja hoidokkien liiallisessa määrästä johtuen. Valitsin ensimmäiseen idättelyyn villit, pubet ja chinenset.


Suuri osa näistä siemenistä on kokenut vuosien säilönnässä jonkin itävyyteen vaikuttavan tapaturman ja niin ollen niiden itämisprosentti on kehno. Vanhimmat ovat yli kymmenen vuotiaita, mikä sinänsä hyvällä sailönnällä ei ole aika eikä mikään. Moni pubescenseistä on harvinaisimmasta päästä, mutta siemeniä ei ole valtaosasta kuin valitettavat 3-6, joten kaikkia en tule saamaan kasviksi asti.


Siemenet kylvettynä kivivillakuutioihin minikasvarissa. Lämpötilat pitää vielä säätää kohdalleen lattialämmön päällä, kunhan löydän mittarin jostain.

Kameran on kadonnut johonkin viime vuoden aikana joten valitan kuvien laaduttomuutta. Toivottavasti jonkin sortin parannus tilanteeseen tulee vaikka joulupukin tuomana.

Tervehdys omasta puolestani ja tasavartaisesti kaikille säätyyn, säädyttömyyteen, puolueeseen, puolueettomuuteen, sukupuoleen tai -puolettomuuteen katsomatta. Toivottavasti kaikki jotka tämän ovat mahdollistaneet tuntevat lämmintä mielihyvää itsessään. Te itse tiedätte keistä kaikista puhun, tuokaa itsenne esiin!


Yksityisemmästä päiväkirjastani loppui tila, joten nyt on laitettava uusi alulle. Merkinnät on puutteellisia ja epäselviä, kuten varmaan tässä tulevassakin. Kuva puhukoon puolestaan.



Edelliseen päivyriin tehty viimeinen merkintä lautasta 5. Siinä on lähinnä uusinta idätyksiä lautoista 1-4 ja C.frutescensit. Frutet on jääneet hieman ala-arvoon kasvattajien keskuudessa. Syynä todennäköisesti on ettei niillä ole suurta vaihtelua mauissa, tulisuuksissa tai ulkomuodoissa. Sopivaa Suomen ilmastoon sopivaa idätysajankohtaa niille ei ole tarkemmin tullut minulla vastaan. Idätin Aribibi Gusanon (C.sp/C.chinense? x C.frutescens?) chinensien kanssa loppuvuodesta 2011. Lautalle 5 pääsivät loput kolme lajiketta. Duke Pequin on ikkunalaudalla talvetuksessa.

Kuten kuvasta näkyy ovat frutet jo itäneet. Lautalle ne pääsivät 13.1. ja itäminen alkoi 17.1.



Lautta 5 oli myös uusinta idätyksiä varten. Jotkut aikaisempien lauttojen lajeista ja lajikkeista ei ole itänyt ollenkaan ja toisia vain yksi, joten koitan niitä uudelleen. Tarkoitus olisi saada kasvamaan vähintään kaksi kaikkia lajikkeita. Kahdesta voin valita paremman ja pitää varataimen pienessä multatilassa. Jos jotakuta kiinnostaa niin varataimia saa kysellä tuonnempana.



Yritin idättää omista siemenistä Ulupica Largea muutaman siemenen voimin, täydellisen huonolla menestyksellä. Nyt laitoin niitä reilummin. Ensimmäinen iti alle viikossa, mutta kahdella hännällä.

Viimeisin lautta - numero 6 - laskettiin vesille pari päivää sitten, mutta sille on laitettu sen jälkeen vielä uusia lajeja ja lajikkeita. Se on ikään kuin lisälautta. Sille on päässyt uusia innostuksiani, jotka oman kalenterini mukaan olisi ollut hyvä laittaa idätykseen jo aikaisemmin. No tällä tavalla voin pelastaa asuntoni muuttumasta viidakoksi ennen kevättä ja chilien muuttoa.



Lautalla on vielä yksi paikka. Toivon saavani siihen täytettä ensi viikon aikana. Edellinen näitä kuoli ulkomaanmatkan aikana kuivuuteen.

Vielä pari kuvaa pisimmällä kerinneistä kauden chileistäni:



Tepin Eastern Travis County - kauden lautalta numero 1 ja sen ensimmäinen itäjä. Minulla oli näitä kolme - kaksi isompaa löysi tiensä roskiin tilan säästämiseksi. Olen oppinut olemaan myös julma tarpeen mukaan. Aluksi en raaskinut hukata yhtään itänyttä siementä (ja siksi niitä on tullut laitettua liian vähän itämään) tai latvoa pitkiä huonossa valossa kasvavia hujoppeja ajoissa. Kuvassa oleva Tepin ETC on kolmesta pienin ja ensimmäinen joka alkoi kukkimaan. Se on isossa Turkkilaisessa Viiksimies yogurtti purkissa. En ole antanut pitkään aikaan kuin vettä sille, ettei se kasvaisi liian isoksi. Pari pisimmälle kurottavaa sivuhaaraa katkaisin latvoista tänään, pitääkseni sen sopivan puskamaisena. Kypsää siinä on jo reippaasti. Omasta mielestäni tämä Tepin on ennemmin luettava risteytettyy/jalostettuun epäviralliseen Pequin tyyppiin. Sen pitäisi jäädä kasvina pienehköksi ja marjan muoto viittaa jalostamiseen. Mitä villimpi chili -> sitä pienempi ja/tai pyöreämpi marja. Tämä pääsääntönä, mutta aina voi olla poikkeuksia.



Capsicum flexuosum, PI 631154, varma määritys, joka tarkastettu sen 'vanhempien' ja 'isovanhempien' kasvattajilta. Kuva on vanha, mutta koska Flexu kasvaa pyrähdyksittäin, on se edelleen saman kokoinen. Nypin sen kukat, mitä en ole tehnyt milloinkaan ennen chilille, jotta se kasvaisi nopeammin. Tämä chili kuitenkin kasvaa omaan tahtiinsa, eikä sitä voi hoputtuaa. Odotan seuraavaa kasvupyrähdystä. Tämä saa kasvaa niin isoksi kuin haluaa.

Ainakin pari lauttaa Capsicum baccatumeille ja Capsikum annuumeille - ehkä muillekin - tulen vielä laittamaan. Niistä ja aikaisemmista juttua seuraa.


                                                                                                                                                                                  -Tiemuh-

Edit: pienensin paria kuvaa

Paprikakasvien suku jakaantuu kahteen olennaisesti erilaiseen haaraan, joiden alkuperästä ollaan yhä montaa mieltä. Tämän hetken tiede arvelee, että paprikoiden kehitys luonnossa johti geneettiseen muutokseen, jossa alkujaan 24-kromosomisista paprikakasveista muotoutui 26-kromosomisia. Valtaosa näistä "uusista" lajeista syntyi Brasilian itärannikon sademetsiiin, mutta ainakin pari valitsi myös aivan erilaisen suunnan: pohjoisen.

Etelä-Amerikan mantereen pohjoispuolelta tunnetaan kaksi tieteen vahvistamaa 26-kromosomista paprikakasvia. Toinen on Keski-Amerikan ylängöillä harvinaisena kasvava, tiedeyhteisöä erittäin voimakkaasti hämmentänyt capsicum rhomboideum (c.ciliatum), jota ei pitkään - ennen geneettisiä tutkimuksia-  pidetty capsicum -kasvina lainkaan. Toinen on pitkälti samoilla seuduilla kasvanut, mutta nykyään luonnosta hävinnyt ja käytännössä ilmeisesti sukupuuttoon kuollut capsicum lanceolatum.

Capsicum lanceolatum on jo kertaalleen julistettu sukupuuttoon kuolleeksi kasviksi. Tutkija Bosland seurueineen löysi kuitenkin pari kasvia Guatemalan vuorilta, ja kaikki harrastajapiireissäkin kiertävät siemenet ovat siten suoria tai lähes suoria jälkeläisiä näistä kasveista. Voidaan olettaa, että viimeisetkin luonnonvaraiset Lanceolatumin yksilöt Guatemalassa ovat tuhottuja maanviljelyksen alle. On perusteltua syytä olettaa, että kasvattamamme c.lanceolatumin taimet ovat ainoita ja viimeisiä tämän hienon kasvin yksilöitä maailmassa.

Lanceolatum on suhteellisen kompaktin kokoinen kasvi, josta silmään pistävät chilipaprikaksi hyvin pitkänmalliset, kapeat, tummat, kiiltävät lehdet. Se on matalakasvuinen tuuhea pensas, eikä näytä olevan erityisen altis suomalaisille ötököille. Lanceolatum on itsepölyttyvä, ja sen paprikaksi kohtuullisen suurikokoiset kellokukat ovat violetin valkoiset. Vastaavia ei ole muilla kuin kenties aivan äärimmäisen harvinaisilla villeillä paprikalajeilla, jos niilläkään.

Aji Infernon sanat: puhumme luonnossa lähes varmasti jo sukupuuttoon kuolleesta kasvista, jonka aivan viimeisten yksilöiden jälkeläisiä meillä on kunnia kasvattaa. Puhumme kasvista, jota emme mitä suurimmalla todennäköisyydellä tule koskaan eläessämme enää näkemään luonnossa. 

Älä heitä tämän kasvin taimia tai siemeniä pois.

Älä suhtaudu tähän kevyesti.

Jos saat kunnian kasvattaa tätä kasvia, tee se kunnioituksella ja sydämellä.

t: A. Inferno


ALKUPERÄINEN VIESTI:

Tästä ei näköjään ole olemassa omaa topikkia. No nyt on, vaan saavat muut tehdä tuon "virallisemman" kuvauksen jos haluavat. Ensimmäinen kysymys on itämisestä. Olosuhteissa joissa kymmenkunta muuta villiä ja villihköä chiliä on itänyt ei näy itämisen merkkejä lanceolatumissa. Kaikki muut ovat itäneet jo ajat sitten, mutta kaksi kuukautta ei ole riittänyt lanceolatumille. Tiedän että tuo ei ole vielä pitkä aika villin idätyksessä, mutta kun kyseessä on uudet siemenet ja verrattuna muiden hyvään itämiseen alan menettää toivoni. Toivon menettäminen tässä tapauksessa tarkoittaa sitä että itselläni on vahva tunne "mutu" näiden tuhkamunaisuudesta, itämiskelvottomuudesta. Jos siemenet olisivat vaaleita, ne varmaankin olisivat mustasilmäisiä, eikä se johdu niiden suhteellisesta pienuudesta (tappelu?), vaan muista geneettisistä ominaisuuksista, joiden takia ovat jo kerran yrittäneet tehdä lajina katoamistempun. Voisin laittaa uusia siemeniä itämään, mutta koska haluan saada ensimmäisenä vuotena satoa, tuntuu ettei kausi enää välttämättä riitä uuteen idättelyyn. Idätän siis Vaarin lauttasydeemillä. Päivisin n.26-29c ja öisin siirrään välillä lauttaa n.15-20c oloihin. Kuinka kauan teillä on idätys näillä kestänyt? Olen ainakin ymmärtänyt ettei satoaminen näillä ole itsestään selvyys, vaan olosuhteiden pitää olla edes sinne päin oikeat. Onko valistuneita veikkauksia sopivista tempuista joilla C lanceolatumin saa satoamaan. Eli mitä vaatii? Pitääkö ilmanpainetta säätää, painovoimaa keventää tai El Niño ilmiötä että kukinta onnistuu?

Aloitampa perinneruokien körmyytykseni

Rocoto de San Isidro munavoi.

Ohje neljälle kokemattomalle chilinsyöjälle (tottuneemmalle enempi Rocotoa):
1 RdSI
6 munaa
1 cm siivu voita
suolaa (maun mukana)

Survotaan halutunlaiseksi. Itse tykkään melko pieneksi hakatusta, mutta useimmat haluaa munat isompana hakkeena. Tästä riittä noin kahdeksan karjalanpiirakan päälle. Hifistelijät tekee piirakat itse alusta loppuun ja kypsentää leivinuunissa. Älä unohda voidella heti uunista tulleita piirakoita vesivoisulalla. Piirakoiden paras sisältää puuroriisiä, mutta jokut tykkää myös perunamuussista.

Voin kertoa että oli hyvää. Tätä kirjoitellessa tuli nälkä. Taidan siirtyä syömään näitä.

Söin tässä pävänä eräänä Porissa eräässä perheravintolassa Piri Piri kanaa. Ruoka oli hyvää, mutta tulisuutta ei ollut nimeksikään, vaikka kanan pinnalla selvästi oli jotain chilirouhetta. Annokseen muistaakseni kuului myös säilöttyä Jalapenoa. Kysyin tarjoilijalta että minkäs maalaista Piri Piriä heillä oli kun en ole moista ennen maistanut. Ei tiennyt, mutta valaisi sen verran että kyseessä joku chilisekoitus. Yritän aina antaa rakentavaa palautetta syömästäni ruuasta, jos siihen on tarvetta ja niin nytkin lyhyesti kerroin ettei tällä ollut mitään tekemistä Piri Piri kanan kanssa ja siksi mielestäni annoksen nimi oli harhaanjohtava ja toivoisinkin ettei sitä sillä nimellä myytäisi. Pöytäseurueeni luonnollisesti ihmetteli mikä annoksessani sitten oli vikana ja annoinkin heille hieman pidemmän selvityksen löytöretkistä, Portugalilaisista, Tapaskon sukuisista chileistä ja Afrikan siirtomaista.

Onko joku muu joskus syönyt jossain Piri Piri kanaa? Onko saanut sitä tulettomalla chilisekoituksella, vai aidolla Piri Pirillä? Ymmärrän toki että Piri Piri on hieno nimi ja varsinkin Pori Piri tai Piri Porilla siittä saa hienoja sanaleikkejä, mutta olisi silti ihan kivaa että saisi sitä mitä nimi antaa ymmärtää. Mitähän henkilökunta ajattelisi jos vaatisi sada tietää onko annoksessani aitoa Piriä? "On ollut hieman rankka viikko ja tekisi mieli ottaa annos Piriä. Onhan tämä varmaan aitoa tavaraa?"

Eli eli. Kysyjä on toisen vuoden kasvattaja. Eka vuosi meni ilman mitään neuvoja ja ilman kokemusta muiden kuin rönsyliljojen kasvaksesta. Supstralilla lannoitin ja satoa tuli vuoden tarpeiksi seitsemästä annuumista, pienissä ruukuisa. Nyt uusi kausi ja uudet kujeet. Kolme kertaa jo tilannut siemeniä. Ensimmäisen idätyksen saurauksena on reipas kymmenen kasvia, joita olen kasvatellut hieman eri olosuhteissa. Jotkut isoissa ruukuissa ruukunvaihdon jälkeen, toisia altakasteltu, toisia päältäkasteltu, ja passiivihydro kokeilu. Altakastelut ja passiivihydro (multalannoiteella) menestyy hyvin. Kaikki oli suhteellisen hyvin kunnes päätin tehdä jotain ripsiäis ongelmalle. Aluksi kasvit oli lamppujen alla kylpyhuoneessa ja ruiskuttelin niitä hyvin ja aseasti, sekä vedellä että merileväuutteella ja sen seurauksena ripsiäiset pysyi ihan hyvin kurissa. Sitten siirsin uusien idätysten tieltä kasvit ikkunalaudoille enkä enää ruiskuttanut niitä niin paljoa. Eritoten Aji Amarillojen lehdissä näkyi ripsiäisten aiheuttamia kuolleita ruskeita laikkuja. Sitten kaupassa ollessani nappasin mukaan Super Raisia. EN tutkinut tarkemmin netin maailmasta käyttöohjeita, vaan toimin vain pullon kyljen ohjeiden mukaisesti. Kotona raahasin kasvit kylppäriin idätyslamppujen alle ja annoin kaikille kasveille kunnolla suhketta. Oven vedin perässäni kiinni ja katsoin kasveja kunnolla vasta seuraavana aamuna. Tulos. Kaikki kasvit olivat kärsineet palo/paleltumis vaurioita. Toisissa lähes kaikki lehdet oli pilalla kun jotkut muut olivat selvinneet väemmällä. Muutaman päivän viiveellä kasvien vauriot muuttuivat kuolleiksi laikuiksi lehdissä. Sen jälkeen uutta lehteä on pukannut rungoista ns. "varkaita". Varkaat on olleet ihan normaalin oloisia lehtiä, mutta latvojen uudet lehdet ovat alkaneet käpristymään reunoista voimakkaasti ylöspäin. Uudet lehdet vetävät niin kupille ettei lehden päälipintaa juurikaan ole näkyvissä. Aikaisemmin pelkät chinenset kärpristelivät lehtiensä reunoja ylöspäin ja siihen annoin niille magnesiumia kalkin muodossa, mikä myös auttoi. Annoin nyt samalla tavalla kalkkia, muta se ei auttanut. Chinseiden lisäksi varsinkin Bolivian Rainbow, Black Skorpion Tongue ja Short Yellow Tabasko kääntävät lehtiään rullalle. Pistin pari uuteen isompaan ruukkuun, mutta se ei ainakaan parin päivän viiveellä ole tuntunut auttavan yhtään.

Eli tein jonkin virheen. Ilmeisesti Raidin pyretriini ei toimi kunnolla valossa (tai hajoaa ennen kuin kerkeää toimimaan), mutta siitä ei sanota mitään painepurkin teksteissä. Itse asiassa tölkissä ei lue mitään ohjeita kasvien käsittelyyn, nyt kun tarkastin asian. No ripsiäisistä en tiedä. Vaikea sano onko käsittelyn jälkeen tullut uusia ripsiäisten aiheuttamia vaurioita kun lehdet ovat täynnä niiden aiheuttamien vairioiden vastaavaan näköisiä vaurioläikkiä. No valon ja pyretriinin yhteisvaikutus voivat olla yksi syy. Toisena syynä voisi olla liian läheltä tapahtunut suhkutus ja siitä johtuva paleltuminen?? vai mitä luulette? Kasvit pitäisi kuitenkin suihkuttaa vielä uudelleen parin päivän päästä, jotta lehtien sisältä kuoriutuneet uusi ripsiäissukupolvi saataisiin myös hengiltä. EN vain tiedä miten uskallan sen tehdä, edellisen käsittelyn tuhojen jälkeen.

No sitten on tämä käpristymisongelma. Mikä sen aiheuttaa? Magnesiumin puute aiheuttaa moista, mutta tuskin Super Raid nyt ainakaan magnesiumia poistaa kasvualustasta. Joten toinen mahdollisuus on että magnesiumin imeytyminen on häiriytynyt tai muut olosuhteet ovat muuttuneet huonommiksi. Kuiva, märkä ja hapan maaperä pahentavat magnesiumin puutosoireita. Kuivuutta en epäile, sillä kasvit kasvavat eivätkä roikuta lehtiään. Jos kasvin juuret olisi jotenkin vaurioituneet eivätkö onnistuisi imemään kosteutta, ei kasvin myöskään pitäisi kasvaa? mitä se tekee. Voiko Raid muutta mullan happamammaksi? Miksi, miksi, miksi??? Maidon PH on 6,5, minkä pitäisi olla chilille ihan hyvä, joten koitin tänä aamuna kastella paria kasvia maidolla, siinä toivossa että ne tokenisivat. Saa nähä miten käy. Maidosta saa myös natriumia ja kalsiumia ja kalsium edistää kasvin sieto ja torjuntakykyä.

Jos joku osaa auttaa ongelmassani niin olisin enemmän kuin kiitollinen.