toukokuu 20, 2024, 05:19:26 ap

Uutiset:

Iloista kasvatuskautta !!


Näytä viestit

Tämä jakso sallii sinun katsoa tämän jäsenen kaikkia viestejä. Huomaa, että näet vain niiden alueiden viestit, joihin sinulla on nyt pääsy.

Aiheet - -V-

1
Ajattelin koota tänne jo omankin muistin virkistämiseksi/tueksi vähän juttuja sieltä täältä liittyen risteytyskokeiluuni.

Tarina alkaa vuonna 2008, jolloin pölytin Bolivian Rainbown kukkia Pimenta da Neyden siitepölyllä. Pienen haparoinnin jälkeen podit alkoivat tarttua. Näitä sitten laitettiin vuodenvaihteen tienoilla iso läjä itämään (olin kuullut huhuja lajienvälisten risteymien mahdollisesti huonosta itävyydestä). Ennen pitkää olikin sitten helvetinmoinen kasa taimia. Kuvia näistä (käytännössä identtisistä, kuten vakiintuneiden lajikkeiden F1-polven jälkeläisten pitäisikin olla) ei tietääkseni ole. Tuolla ikkunalla on yksi (oikeastaan kaksi yhteenkiedottua) hengissä, tiedän myös toisen hengissäolevan yksilön. Mitään ihmeellistä noissa ei ollut, kuin vähemmän kompakti Bolivian Rainbow, joka tekee optimiolosuhteissa myös isompia podeja.

Siirrytään vuoteen 2010, jolloin pistin F2-sukupolven itämään (saatoin idättää hieman edellisen vuoden puolella, mutta so not). Suurin osa siemenistä oli ns. mustasilmiä (syytän tästä sitä, että emokasvit olivat liian pitkälle syksyyn käytäväparvekkeella), mutta muutaman kasvin sain aikaiseksi. Näissä alkoi olla vähän variaatiota, kuten odottaa sopi. Muistaakseni neljästä kasvista kolme muistutti Bolivian Rainbowta, tummuusaste vaihteli. Yksi onneton ei tuottanut murustakaan siitepölyä, mutta lainapölyä saatuaan (tästä lisää myöhemmin) kasvatti pitkiä ja kasvin yleiseen kokoon nähden suurehkoja podeja. Alla kuva tästä kasvista otetusta pistokkaasta:

Sieltähän pilkistää pari podinalkua, alkuperäisen kasvin kuoltua pistokas sai aikaan siitepölyä ja teki muutaman pienehkön podin.

Vuonna 2011 (nämäkin taisivat kyllä itää edellisen vuoden puolella) alkoi nimeämiskäytäntö mennä aavistuksen verran komiikan puolelle. Tuhkamunan F2-yksilön pölytykseen käytetyn siitepölyn luovutti Harold St. Barts, jolloin lopputulos oli lyhyesti ja ytimekkäästi (Bolivian Rainbow X Pimenta da Neyde)F2 X Harold St. Barts. Näistä kaksi yksilöä päätyi Symbivit-mykorritsatestiin, joten lainasin kameraa muutaman kerran dokumentointitarkoituksiin:





Viimeisessä kuvassa havaittavissa jo alustavaa kypsymistä, kypsästä podista en löytänyt kuvaa. Kypsyi kuitenkin keltaisen kautta punaiseksi.

Vuonna 2012 kasvattelin yhden Pimenta da Neyden saadakseni siitepölyä. Sitä tuli sitten tökittyä ylempänä olevan kuvan oikeanpuolimmaisen yksilön kukkien emeihin. Kasvoni vääntyivät paholaismaiseen virnistykseen ja hieroin käsiäni yhteen; ensi vuonna kasvatuksessa olisi ((Bolivian Rainbow X Pimenta da Neyde)F2 X Harold St. Barts) X Pimenta da Neyde.

Siinäpä historiaosuus. Tällä hetkellä tuota nimihirviötä kasvaa eri puolilla Suomea (itsellänikin on muutamia, tosin yhtä lukuunottamatta pistokkaina, kun juurensa homehtuivat), ja vihdoin homma alkaa näyttää siltä miltä pitääkin. Yksilövaihtelua on, kuten odottaa sopii, mutta kaikki näyttävät mielenkiintoisilta. Pidemmittä puheitta:




Tämännäköistä kasvaa nimim. Minppun luona.


Nimim. sorrii oli saanut tämännäköisen kasvin aikaiseksi. Nuo oranssit kuuluvat kasviin ja ovat kypsiä.






Nimim. Miikos kasvatteli tämän. Jännän muotoisia podeja ja niitä on paljon.

Nähtäväksi jää, mikä on tämän touhun tulevaisuus. Vaikuttaisi siltä, että tuolla geeniämpärissä on nyt sopiva sisältö, ja olisi aika ryhtyä vakiinnuttamaan lajiketta. Resurssit, tai pikemminkin niiden puute, eivät tue tätä vaihtoehtoa. Joten saattaa olla, että lottomeiningillä mennään, ei se väärin ole, vaikkei kaikille sovikaan.
2
Tulipahan tuostakin näköjään mukavasti siemeniä...

Urheilu- ja kokeilumielisille jaossa ((BR X PDN F2) X H st. B) X PDN -siemeniä. BR = Bolivian Rainbow, PDN = Pimenta da Neyde ja H St. B = Harold St. Barts.

Höhöhöö.

EDIT (22.1.2014): Näitä on vielä vähän jäljellä. Jos itävät (n. vuosi sitten itävyys oli erinomainen), voi lopputuloksena olla esim. tuollaisia.
3
Tässäpä tämä nyt sitten on:

Raaka-aineet:

700g sikanautaa
sipulia (2 isoa / 4 pientä)
valkosipuli
2 paprikaa (426g)
2tlk tomaattimurskaa
1tlk kidneypapuja
2tlk valkoisia papuja
olutta (Keisari Dark)
chiliä (maun mukaan, enempi parempi, tällä kertaa sekaan livahti 4kpl Manzano Rojoa, 4kpl Sudden Death habaa, 1 Harold St. Barts, 5 Aji Benitoa sekä lapiokourallinen Tobago Seasoningia)
2 lihaliemikuutioita

Lisäksi maustamiseen:

juustokuminaa
paprikajauhetta
oreganoa
mustapippuria
kaakaojauhetta
tomaattipyré
ripaus sokeria
suolaa


Hommaan kannattaa varata iso pata/kattila (4l on hyvä koko, 3l(tai 3,3l liikkellä näyttää olevan ristiriitaista tietoa) tulee ääriään myöten täyteen) sekä kunnon paistinpannu. Pari lisäastiaa pilkotuille tarpeille ei ole pahitteeksi, sitä mukavammin valmistus sujuu, mitä enemmän tavaraa saa pilkottua valmiiksi.

Pestyt paprikat voidellaan kevyesti öljyllä ja nakataan uuniin (pelti ja leivinpaperi vähentävät sotkua). Uunista grillivastus päälle ja lämpönä toimi ainakin 225C. Vilkuillaan välillä, miltä näyttää. Kun kuori alkaa mustua, käännetään ympäri (jonkinlaisilla pihdeillä kannasta kiinni) ja sama homma toiselle puolelle. Toisenkin puolen ottaessa väriä paprikat siirretään muovipussiin (sopii kestää lämpöä) tai vaikka lautaselle kelmun/folion alle. Parikymmentä minuuttia muhimista riittää varmasti. Kuori lähtee aika nätisti. Myös siemenet ja kanta kannattaa poistaa. Paprikoiden valmistuminen menee pitkälti omalla painollaan, joten niiden mentyä uuniin tehdään seuraavia toimenpiteitä:

Ruskistetaan jauheliha. Foorumilta löytyy ohjeet ja välineet, jos on epäselvyyksiä. 700g meni mukavasti kolmessa erässä. Jauhelihat kipataan kattilaan/pataan (tässä vaiheessa kannattaa myös laittaa padan alla sijaitseva liesi päälle - ykkösvaihde riittänee), itse yritin pitää suurimman osan lihasta tirisseestä rasvasta pannulla seuraavia vaiheita varten. Lihojen kaveriksi pataan nakataan 2 lihaliemikuutiota ja lorotellaan olutta päälle suunnilleen sen verran, että lihat peittyvät (aika tarkalleen 3,33dl, lopulle tölkille pitää valitettavasti keksiä jotain muuta).

Pannulla on nyt mukavasti sikaperäistä rasvaa. Sipulit heitetään sekaan. Näitä ei kannata kovin hysteerisesti sekoitella, on vain hyväksi, jos osa paistuu kunnolla. Valkosipulit (1 kokonainen eli monta kynttä, hienoksi silputtuna) voi heittää sipulien sekaan vähän myöhemmin, etteivät vallan pala, tai käyttää pannulla chilien kanssa (tein tällä kertaa itse näin). Sipulien ollessa parahultaisia, eli osa kuullottuneita ja osa paistuneita, ne heitetään pataan.

Silputut chilit päätyvät pataan niinikään pannun kautta. Tässä vaiheessa piti jo hieman lisätä ruokaöljyä. Kevyt kuullotus riittää. Sekaan kannataa heittää myös pari ruokalusikallista tomaattipyrétä sekä loppuvaiheessa paprikajauhetta ja juustokuminaa, pari ruolakalusikallista niinikään kumpaakin. Lopuksi pata kutsuu näitäkin. Pannulta kannattaa vielä lopuksi vesitilkan avulla kiehauttaa viimeisetkin maut talteen.

Tässä vaiheessa paprikat ovat taatusti saaneet uunissa väriä ja muhineet aikansa. Kun kuori, siemenet ja kannat on hävitetty asianmukaisesti, jäljelle jäänyt hedelmäliha pilkotaan pataan. Perään heitetään tomaattimurskat, ripaus sokeria edellisten happamuutta tasoittamaan, pari teelusikallista kaakaojauhetta (aitoa, ei mitään O'Boyta), n. ruokalusikallinen oreganoa ja ripaus mustapippuria. Tarkemmin ajatellen tässä vaiheessa tulee lisättyä paprikaa ja juustokuminaa n. ruokalusikalliset kumpaistakin.

Tässä vaiheessa kannattaa keksiä jotain muuta tekemistä useammaksi tunniksi. Itsellä on ollut tapana ajatella, että viiden tunnin päästä pannun lyömisestä tulille voi alkaa harkita syömistä. Välillä tietysti kannattaa vähän seurata koostumusta, jos näyttää liian keitolta, otetaan kansi pois ajaksi x (tämmöinen punainen mössö roiskuu mukavasti).

Tarpeellisen ajan kuluttua tahi nälän yllyttyä sietämättömäksi palataan padan äärelle. Avataan papupurkkeja senverran, etteivät pavut pääse karkuun ja asetetaan tiskialtaan reunalle valuttamaan iljettävät limat pois. Tällä välin tarkistetaan maku. Suolaa joutunee lisäämään, en laittanut määrää tuonne listaan, kun omasta keittiöstä löytyy vain kaksi mittaa: tarpeeksi ja sopivasti. Tuleepa monesti lisättyä vielä vähän paprikaa ja juustokuminaa. Jos tulisuus jää vajaaksi, tiedätte ratkaisun. Koemaisteluiden aikana pavuista on suurin osa ihmisravinnoksi kelpaamattomasta limasta valunut pois. Kidneypavut pataan ja sekaisin. Valkoiset pavun myydään usein "tomaattikastikkeessa", jota voi vielä vähän huudella pois. Sen jälkeen nekin pataan ja sekaisin.

Soppa on valmista, kunhan papujen lisäämisen jälkeen keitos on lämmennyt kiehuvan kuumaksi.


Muitakin kisaan osallistuneita reseptejä (niitäkin joku jossain toivoi) voinee laittaa samaan ketjuun...
4
Chililajikkeiden arvostelut / Tobago Seasoning
elokuu 22, 2012, 22:56:18 ip
Tästä ei pahemmin juttua löydy, joten avataan peli...

Heikon alun jälkeen kasvi ampaisi lyhyessä ajassa ohi muista ikkunan yläreunaan asti ja podejakin alkoi ilmestyä. Saattaapa olla satoisakin tapaus, kunhan olosuhteet osuvat kohdalleen.

Tämä lienee puhdas tapaus, sillä tulisuutta ei käytännössä ole ollenkaan. Siemenosastoa nuollessa kielen päässä tuntui ehkä jotain. Valitettavasti makukin on aika mieto. Salaattiin noita on tullut pilkottua. Ehkäpä tässä vielä tulee keksittyä jokin loistotapa käyttää noita.

Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta linkin takaa näyttäisi löytyvän kuvan ja kuvauksen perusteella sama kasvi.
5
Pitäis pari kourallista nagaa perata kuivumaan, eikä nappaisi pestä käsiä jokaisen pienen lipsahduksen jälkeen.

Minkälaisista kaupoista olette, arvon chilipäät, noita löytäneet. Google tarjosi vaikka mitä nettikauppoja, mutta kun pitäisi heti saada, tietenkin. Aina kumihanskapakettiin (kaupassa) törmätessä on tullut vilkaistua tuoteselostetta, mutta ovat järjestään olleet lateksia.
6
Tee-se-itse / Veden siirto naruilla, tiskiräteillä yms.
toukokuu 07, 2012, 20:41:24 ip
Otsikonmukaisia systeemejä lienee kokeiltu. Epäilemättä myös vesi on siirtynyt paikasta A paikkaan B. Kysymys kuuluukin: Miten ratkaisu toimii pidemmällä aikajanalla? Tiskirätti tuppaa homehtumaan, jos sen unohtaa myttyyn tiskipöydälle. Entäs kun sen jemmaa altakasteluruukun pohjalle?

Tuli raahattua altakasteleva parvekelaatikko kellarista kevätpesulle, ja jo vuosi sitten huomioin sen, että välipohjassa oleva kuitukangas (joka päistään roikkuu vesitilassa) ei oikein ime/kuljeta vettä. Pitäisi joku ghettotyylinen pikaparannus suorittaa.

Mitäs vedenimuttelusysteemejä olette käyttäneet? Narua? Tiskirättiä? Kastelumattoa? Jos jälkimmäistä, niin millaista se itseasiassa on? Ovatko päässeet happanemaan?

EDIT: No helvetti, Tee-se-itse-osioon mä tätä mielestäni olin laittamassa, saapi siirtää, ken oikeudet omaa ja aiheelliseksi katsoo.
7
Nyt tapahtui kummia. Latvoin hujoppitaipumuksistaan tunnetut Pimenta da Neydet ja nakkasin pätkät kaljatölkkiin siltä varalta, että Turun seudun mattimyöhäiset keksivät tarvitsevansa moisia. Pistokkaat valmisteltiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Jostain syystä tuli heti seuraavana päivänä tarkasteltua pistokkaiden vointia, ja hämmästykseni oli suuri, kun huomasin varsien taipuneen mutkalle. Eikä mille tahansa mutkalle, vaan varsi muodosti täydellisen U-kirjaimen muodon latvasta katkaisukohtaan. Nyt pari päivää myöhemmin osa alkaa hieman normalisoitua, toivottavasti kehitys jatkuu, sillä on hieman hankala pitää vartta veden alla, kun varren pää ja latva ovat samalla tasolla :D

Onkohan joku törmännyt vastaavaan, tai muuten vain osaisi vinkata, mistä suunnasta syytä kannattaisi lähteä etsimään?
8
Sadon säilöntä ja käsittely / Chilikastike
syyskuu 27, 2011, 00:37:24 ap
Vähänpä näyttää ihmiset kastikkeita kokkailleen. Siis sellaisia pulloon laitettavia. Piti oikein Ameriikan puolelta hakea infoa.

No, tulipa kuitenkin testattua, soosi väännettiin pystymetsästä liikkeelle lähtien seuraavista aineksista:

-Chiliä
   Omista puskista ehkä vajaa 200g (3 jallua, 3 Aji Cristalia, kourallinen Aji Benitoa, toinen Harold St. Bartsia, 2 Nagaa ja 2 7pottia)
   Cittarista Ugandan poikien punaisia haboja 70g
-Valkosipulia 4 kynttä, joista yhden käytin uunissa vähän paahtumassa/kypsymässä
-Suolaa reilu tl
-Hillosokeria 1rkl
-Etikkaa hieman epämääräinen määrä
-Vettäkin lorautin lähdevesipullosta (ei liene niin perkeleen emäksistä kuin vesijohtovesi täälläpäin) hieman kattilan pohjalle tuoreiden chilien kanssa.

Poistin chileistä siemenet ja pilkoin hieman, alussa enemmän, n. tunnin päästä en enää jaksanut puolikkaita pidemmälle.
Kattilan pohjalle hieman vettä, chilit ja valkosipulit (nämä hienonsin) sekaan ja tulille. Jossain vaiheessa lorautin aavistuksen etikkaakin.
Chilien pehmettyä siirsin sörsselin korkeampaan ja kapeampaan astiaan ja porasin sauvasekoittimella tasaiseksi.
Sose takaisin kattilaan, tässä vaiheessa huuhtelin hieman etikalla soseutusastiasta isoimpia jämiä mukaan. Suolan lisäsin myös tässä vaiheessa.
Keittelin koko ajan kiehuen sellaisen 30min (Jenkkien elintarvikevirasto vaatii muistaakseni 30min 88C).
20min kiehumisen jälkeen lisäsin hillosokerin.
Kiehutuksen päätteeksi lisäilin hiljalleen (ettei kiehuminen pääse taukoamaan) etikkaa kastikkeen notkeuttamiseksi. Väittäisin, että ainakin 0,5dl meni.
Tässä vaiheessa pullot olivat jo pestyinä ja odottelivat uunissa 100 asteessa (olivat aiemmin 120 asteessa, mutta vähensin lämpöä pullotuksen lähestyessä. Korkit ja aukonpienennysläpyskät odottelivat etikkakylvyssä.
Soosi kaadettiin suppilon läpi pulloon, "kuristin" ja korkki päälle ja pullo ympäri. Kuuman soosin pitäisi tällöin desinfioida korkki. Tämänkaltainen menetelmä käsittääkseni riittää Ameriikan (oikeusjuttujen) ihmemaassa ihan kaupan hyllylle asti.
Tällä reseptillä saatiin täytettyä 2kpl 150ml pulloja, joista toinen jäi vähän vajaaksi.

Sitten sitä ihmettelyä, pohdintaa ja kehitysideoita;

Toisen pullon (olivat alunperin Poppamiehen Naga Jolokia -soossia sisältäneitä pulloja) korkitus otti ja kusi. Kaula alaspäin olevasta pullosta näki selvästi, kuinka jäähtyvä soosi veti ilmaa pulloon. Tottahan toki tämä oli se täysi pullo, jonka ajattelin korkata vasta vajaan käytettyäni. Lähteekö henki kuinka lyhyen säilytyksen jälkeen?

Onkohan noissa nyt tarpeeksi etikkaa, jotta PH olisi alle 4? Kyllä kannatti jättää mittaamatta.

Lisää valkosipulia. Paljon lisää valkosipulia. Nyt ei maistunut eikä haissut erityisemmin, varsinkin kun tuli vielä melkoisen tymäkkää soosia.

Väriin olin tyytyväinen, sellainen oranssiin taittava punainen. Kunnon laavaa.

EDIT:  Tätähän ei siis ole tarkoitettu valmiiksi reseptiksi tyyliin "tee näin, niin onnistut". Pistin sen tähän lähinnä keskustelun pohjaksi ja siksi, että sitä sattui tulemaan hatusta vetäen ja käytettävissä olevalla chilimäärällä melko sopiva määrä. Valkosipulia kun lisää sen, mitä tarvitaan (eli varmaan 1 kokonainen/satsi), tuosta saisi just sen 300ml soosia.
9
Täälläpäin ei ilmeisesti hirveästi ole tapana lisäillä kalsiumia kasveille, kun taas noilla ulkomaanfoorumeilla pieninkin ruttu lehdessä saa aikaan suosituksia luulauhon tms. käyttöön. Onko täälläpäin (vesijohto)vedessä enemmän kalkkia, kalkitaanko kasvualustoja jo tehtaalla isommalla hanskalla, onko meikäläisissä lannoitteissa enemmän kalkkia? Itse olen kerran törmännyt (melko) varmaan kalkinpuutokseen, kaverille antamani chinensenpistokkaat kurtistelivat lehtiä (mihin lie mustaanmultaan ne istuttanut). Ohjeistin nakkaamaan munankuoria mullan päälle, ja katso, seuraavalla vierailulla kasvit näyttivät siltä, miltä pitikin.

Nyt kuitenkin joissain omissakin kasveissa esiintyy kurtistelua ja muuta yleistä vittuilua, joten asiaa on hieman selvitettävä. Ääritieteellinen tyylini on se, että sitä sun tätä laitetaan sinne sun tänne -> jotain tapahtuu tai on tapahtumatta. Verrokkiryhmiä mietitään sitten, kun voitan lotossa ja hommaan isomman kasvarin kuin kellään.

Asiaan, pitäisi löytää paras keino lisätä sitä kalsiumia. Paras tarkoittaa tässä sitä, että kalsiumin pitäisi olla mahdollisimman vapaata muista ravinteista, nopeasti kasvin käytössä ja hinnan puolesta suosin ns. ghettomenetelmiä. Muihinkin tapoihin saa ottaa kantaa.

Seuraavat vahtoehdot tulevat mieleen:

Dolomiittikalkki:


Tämä ei vissiin liukene mitenkään erityisen vikkelään. Plussana sisältää magnesiumia, miinuksena myyntierä, joka on luullakseni isohko. Nostanee PH:ta?

Kalsiumsulfaatti eli kipsi:


Tätä löytyy jostain kaapinperältä. Viime vuonna sekoitinkin tätä yhden puben turpeeseen, kasvi kuitenkin voi yhtä paskasti kuin ennenkin. Vähän kutkuttaisi leipoa tästä jotain rakeita, joihin voisi tunkea vaikka mitä sekaan, esim. magnesiumfulfaattia. Tuleeko liian rikkipitoista? Olenko keksinyt helvetin vaikean tavan hommata dolomiittia vastaavaa tuotetta? Kipsistä oli tuossa hiljan juttua lehdissäkin, meinasivat peltomaata parantaa sen avulla. Kenelläkään tästä tarkempaa tietoa, oliko ent. Kemiran pojat vain keksineet bisnesidean kipsivuorelleen?

Munankuoret:


Nämä tuntuvat vaikuttavan ihan sellaisenaankin. Joku ulkomaanelävä oli käristellyt kuoret mustiksi (tätä en arvaisi heti omassa kyökissä kokeilla) ja laittanut etikkaliuokseen -> kalsiumasetaattia. Liekö etikka hyväksi kasveille, annokset olivat toisaalta aika pieniä. Jospa jättäisi sen käryttelyn väliin ja laittaisi murskatut kuoret killumaan jonkinvahvuiseen fosforihappoon, joka myös PH-downina tunnetaan?

Kalsium lannoitteessa:


Näitähän on parikin vaihtoehtoa, kaikissa kai ideana kalsiumnitraatti + "ne muut" -osa. Näistä ei ole pahaa sanaa kuulunut. Tällainen menee jokatapauksessa hankintaan, Nutriforten kalkkivapaan Hyötykasvilannoitteen purkissa nimittäin häämöttää pohja. Hommaan Tomaatti- ja manksikkaravinteen ja keskitän energiani rippeet johonkin järkevään?

Kommentteja ja tietysti uusia tapoja lisätä kalsiumia otetaan vastaan.

10
Tilanne näyttää siltä, että ensi kaudeksi menee kasvit uusiksi. Käsitelläänpä lajeittain:

Annuumit taitaa jäädä kokonaan, Bolivian Rainbow kuolleen tilalle ehkä, jos jaksaa.

Baccatum:

Kolme kautta Aji Benito jaksoi, kunnes kuoli. Tälle pitäisi löytää jossain määrin samankaltainen seuraaja. Aji Cristalin siemeniä olisi, kasvaakohan kuinka isoksi, vaatiiko paljon valoa ja talvehtiiko mitenkään?

Chinense:


Red Habanero (Uganda) oli varsinainen sotaratsu. Hyvä maku, tulisuus, sato ja talvehtimisominaisuudet. Pistänkö uudestaan vai löytyykö samoilla ominaisuuksilla muita perushaboja?

Fatalii taitaa kanssa mennä idätykseen, ellei vanha koe äkkivirkoamista. Tähänkin muutama siemen jäljellä.

Naga. Pitäähän sellainen olla. Tuo äkkikäännöksen huonompaan suuntaan tehnyt yksilö tuli taloon taimena, joten siemeniä ei löydö. Olettaisin, että jostain päin suomea kuitenkin löytyisi? Tuntuu, että vähintään joka toiselta tuo löytyy kasvamasta.

Jotain muuta chinenseä, mutta mitä?

Pubescens:


Rocoto Rojo on osoittautunut varsin herkulliseksi. Sato vaan jää n. 10 podiin / vuosi. Talvella harrastaa heikossa hapessa oloa ja keväällä kasvun alkaminen kestää luvattoman pitkään.

GRIF9345 ei sovi mun olosuhteisiin ollenkaan tai oli huono yksilö. Kasvua lähinnä sivusuunnassa (vähän silloinkin), kasvi on tuskin koskaan ollut yli 30cm korkea. Toisena vuonnaan tuotti 4 podia, joista puolet alkoi nahistua ennen kypsymistään (kypsyivät kuitenkin). Happamia, ei yhtään makeutta.

Tiedossahan se oli, etteivät pubet ole helpoimpia, mutta jos vaikka löytyisi jotain sisätiloihin sopivampaa. Eikös noita Meksikossakin kasvatella, luulisi siellä olevan lämpimänpää kuin Andeilla...

[EDIT:] Lisään tähänkin: Mitä isommat podit, sen parempi. Myöskään bonsaiominaisuuksia ei olla hakemassa, joskaan ei mitään Starfishiäkään.

Ehdotuksia otetaan vastaan, sekä siementarjouksia, vaihtareiksi liikenee ainakin Fataliin alkuperäisissä pusseissa olevia, suurimmalle osalle noista ei ole käyttöä. Pistän vaikka tähän listan, mitä löytyy, kunhan käyn nuo läpi.

Noniin kävin läpi, tässä lista mitä löytyy:

Pubescens:

PI585267 "Turbo Pube"
PI387838 "Locato"'
Rocoto Rojo
Grif9345
CAP1492

Baccatum:

Gumdrop
PI260560
Aji Benito
CAP832
Champion
CAP220
Inca Berry
Starfish
Vette
Bubba
Aji Habanero
CGN22871
Aji Verde
Aji Cristal
Lemon Drop
CAP343
CO5482

Chinense:

CAP1035
Maraba (näistä kasvoi kyllä melkoisesti Aribibi Gusanitoa muistuttava kasvi)
PI315027
Pimenta da Neyde
Fatalii (Yellow)
Pink Habanero

Annuum:

Bolivian Rainbow
Numex Twilight
Short Yellow Tabasco

Muut:

Dutch-Habanero F4
Bolivian Rainbow X Pimenta da Neyde (nämä kylläkin aika turhia, ei erikoista makua ja valontarve melkoinen)
CGN19198 (C sp.)


Jos näistä muuten löytyy mulle itselleni sopivia, saa siitäkin ilmoittaa:)

11
Tervehdys foorumi!

Onkos kukaan tullut tarkastelleeksi sitä, minkä pituisia emejä(taipuukohan tuo näin?) kukissa esiintyy?
Taustalla tässä olisi sellainen seikka, että havaitsin talvehtineen PI260560:n (baccatum) emien olevan huomattavan lyhyitä (~1-3mm), selkeästi heteitä lyhyempiä. Muilla chileillä tuo näyttäisi töröttävän selkeästi heteitä pidempänä. Tällä nimenomaisella kasvilla tuntuu olevan vaikeuksia saada noista kukista kehittymään yhtään mitään, itseasiassa samansuuntaisia taipumuksia oli havaittavissa viime vuonnakin, en vain tullut tarkastelleeksi kukkia tarkemmin. Kaksi muuta (nyttemmin manan majoilla asustelevaa) PI260560:aa tuottivat hyvin satoa.

Kysymys onkin, liekö näillä asioilla yhteyttä, ja onko kyseessä geneettinen vaiko ympäristöstä johtuva juttu? Tuon kasvin ämpärille ja tilalle lienee parempaakin käyttöä, jos vaikuttaa siltä, ettei tuosta tule olemaankaan mihinkään. Eikä muutamaa siitä otettua pistokastakaan jaksa ruveta kasvattelemaan, jos tulos olisi sama.