Teen itse juustokastikkeen kun meillä on tortillaperjantai. Se on (mielestäni) yllättävän helppoa.

1 iso sipuli
voita sipulin kuullottamiseen
3 valkosipulin kynttä
1 purkki tomaattipyrettä
mausteita, joko valmis tortilla-maustesekoitus tai juustokuminaa, chilijauhetta, korianteria, ...
1 rkl vehnäjauhoa
2 dl kermaa
1/2 Oltermanni cheddar (tai muu cheddartyyppinen juusto)
1/2 purkkia säilöttyjä jalopenoja (tai muu chili)
sopivasti tulisuutta jostain

Pilko iso sipuli ja kuullota voissa 5-10 min. Lisää pilkottu valkosipuli, mausteet ja tomaattipyree. Sekoita mössöksi. Sekoita vehnäjauho joukkoon ja lisää sitten kerma. Kiehauta. Lisää hienoksi pilkotut jalopenot. Lisää reilusti tulisuutta jollain, itse pari teelusikallista kotitekoista omena-naga-kastiketta. Kastike on sopivan tulinen, kun se on vähän liian tulinen. Lisää raastettu cheddarjuusto. Kastike ei saa kiehua (tai kuumentaa liikaa) tämän jälkeen, muuten juuston rakenne helposti menee ryynimäiseksi. Seikoita tasaiseksi kastikkeeksi. Maista. Saattaa tarvita lisää mausteita (etenkin juustokumina) ja/tai potkua. Juusto ottaa aika paljon pois kastikkeen tulisuudesta.

Jossain vaiheessa kaadoin sitruunamehua juustoraasteen päälle. Jostain netistä luin että juustokastikkeesta silloin tulisi tasaisempi. Cheddarjuustoilla en ole tästä havainnut hyötyä. Perusoltermanni saattaa siitä hyötyä. Oppineet kiistelevät vehnäjauhon tarpeellisuudesta. Useimmiten tulee ihan hyvää, vaikka sen unohtaisi.

Kastike jäykistyy jonkin verran kylmetessä. Eli sopivan juoksevaksi kannattaa jättää. Voi säätää lisäämällä kermaa tai vettä kastikkeeseen ennen juuston lisäämistä.

Kastike käy myös hyvin dippinä, mikäli sitä jää yli. Säilyy jääkaapissa muutamia päiviä. Ei kannata lämmittää mikrossa, rasva useimmiten erottuu kastikkeesta silloin.

Menipä hankalaksi tämä kuvien liittäminen. Tässä yritys Dropboxin kautta. Kuvat näkyvät isoimpina jos avaa uuteen ikkunaan.



Olisikohan ruukku halkaisijaltaan luokkaa reilut 20cm. Tuntui viimekesänä melko reilulta. Ämpäri toimii jonkinlaisena kasteluastiana. Etenkin viimekesänä kun oli pari viikkoa itsekseen parvekkeella.



Tässä kuvassa käteni jonkinlaisena vertailukohteena. Kuvassa ensimmäisen kuvan lehti alhaalla oikealla.

Terve,

Minulla on talvehtinut kesäkuussa 2017 ostettu chocolate jotain (habanero ehkä). Ensimmäinen kierros kukkia kuivuivat pois heinäkuussa. Toinen kierros kukkia elokuussa tuotti yhden pienen podin ja muutaman nuppineulan kokoisen ennen kuin otin sisään parvekkeelta kun lämpötila laski alle +10. Podi pysyi tuoreena useamman kuukauden puskassa, mutta ei kasvattanut kokoa. Podissa oli yksi siemen, jota en saanut itämään. Jouluun asti kasvatti lehtikokoa keittiön pöydällä ja tämän vuoden puolella on puskenut uusia pieniä lehtiä. Ehkä puolet viimevuoden isoista lehdistä on pudonnut pois. Nyt on alkanut taas kukkimaan. Eli nyt on kysymyksiä:

1. Saako sisätiloissa luonnonvalolla hedelmiä kasvatettua keväällä?
2. Toivonko parasta vai nypinkö kukat pois toivossa että kukkisi uudelleen loppukeväästä?
3. Lannoittaa? Vaihtaa multa?
4. Pölytys? Vaatiiko hyönteisiä? Käynkö tökkäämässä jollain tikulla?
5. Tulisiko harventaa jotenkin?

Viime vuonna tuntui hyönteisten löytävän aika huonosti lasitetulle parvekkeelle kolmannelle kerrokselle.

Jossain, toisessa ketjussa tai chiliwikissä, oli mainittu tuholaissyöjistä. Niitä saa harrastajat ostaa ihan nettipuodista, mutta eivät taida olla leppäkerttuja.

Ja mielessä kävi etsiä muutama leppäkerttu ulkoa ja kokeila jos olisi kivat olisivat sopiva ruokavalio.

Lainaus käyttäjältä: Whili - heinäkuu 05, 2012, 11:31:41 ap
Aji Pancaacan kutsutaan myös nimellä Aji Brown.

Googlen mukaan tuo on aika mieto, sitä "mysteerichilini" ei missään nimessä ollut.
Tämä voisi toisaalta olla minua kiinnostava chili.

Lainaus käyttäjältä: Jarok - heinäkuu 05, 2012, 03:31:03 ap
Sitten mieleen tulee kyllä vain Chocolate Fatalii, joka olis tuon muotoinen.

Muoto, väri ja tulisuus vaikuttaa olevan kuten "mysteericihlissäni". Olkoot tämä kunnes/jos saan varmistettua.

Minullaon noin 20 cm korkea Golden nugget joka on aloittanut kukkimisen. Kannattaako minun poimia pois noi ensimmäiset kukat ja toivoa sen vielä vähän kasvavan? Se tuntuu niin hennolta etten oikein usko sen jaksavan kantaa hedelmää.

Oltiin kaksi viikkoa mökillä. Vaikuttaa siltä että ainakin kirvat lähti melko hyvin. Yhden kirvantapaisen olen nähnyt, mutta sen litistin. Kuolleita, tai niiden kuoria, oli satoja ellei tuhansia. Chilit saivat nyt käydä suihkussa jotta BioKillin jäljet lähtisivät.

Chilit ovat mökkeilyn aikana kasvaneet, kukkineet (kukkivat edelleen) ja alkaneet tuottaa hedelmiä. Mutta vielä vihreissä hedelmissä on pieniä nystyröitä, muutama per hedelmä. Nystyrät eivät mielestäni ole kasvaneet isommaksi nyt muutaman päivän tarkastelun aikana. Onko tämä normaalia kotikasvatuksessa vai onko tämä kirvojen tai hyönteismyrkyn aiheuttamaa? Chilit ovat lemon drop ja "cap 1035" (punainen).

Lainaus käyttäjältä: Jarok - heinäkuu 04, 2012, 15:26:25 ip
http://chiliwiki.fi/index.php?title=Aji_Panca < Näyttääkö tuo tutulta?

Tuo alkaa olla muodoltaan ja kooltaan oikeaa luokkaa, mutta mielestäni kuvassa olevat ovat selvästi tummempia. Katso kuva blogissani, siinnä on milestäni aika oikea pintaväri. Mielestäni chilin nimessä oli joko brown tai chocolate, mutta en laita päätäni pantiksi...

Blogissa on myös kuva kuva siemenistä idätyksen alkuvaiheessa. Siementen idättäminen kesti todella kauan, muistaakseni luokkaa 3-5 viikkoa ennen ensimmäistä reaktiota. En tiedä onko tuo hyvä tapa idättää, näin joku tekee Ruotsissa.

Päädyin netistä selailemalla vähän samaan tulokseen Provadon suhteen, että hedelmät eivät sitten enää ole syömäkelpoisia. Päädyin käyttämään Bio Killiä. Sillä pitäisi olla hiukan pidempi vaikutusaika kuin Raidilla, ei sisällä ponnekaasua, ja ymmärtääkseni pyretriiniä vaikuttavana aineena. Pitäisi olla vaaratonta viimeistään siinnä vaiheessa kun mahdollisesti on syötäviä chilejä.

En ehkä ollut oikein selvä. Oli kyse kahdesta eri chilistä.

Ruskea oli tuore chili. Muodoltaan vähän kuin "paksu jalopeno" ja ehkä vähän tympeäkärkinen. Pituutta ehkä n. 5cm ja sileäpintainen. Eli ei muistuta mitään noita linkittämiä. Simenet olivat mielestäni "paprikansiementen" näköiset. Potkua oli sen verran että piti juoda maitoa kun otin siitä kolmannen haukan, ensimmäinen maistui paprikalle, toinen poltti vähän ja kolmas olikin liikaa... (ja tiedän että chili on miedoin kärjessä) Huomaako ettei chilisanasto vielä ole minulle oikein tuttu? :-)

Tässä kuva puolikkaasta: http://bakformen.blogspot.fi/2011/08/aj-aj-riktigt-aj-chili.html

Lounasravintolan chili oli kuivattu. Punainen ja pituuta itse hedelmällä ehkä 3cm. Yksi hedelmä antoi tarpeeksi potkua yhdelle lounasannokselle. Tätä idätin, ja nyt kasvatan, lähinnä kokeillakseen onnistuuko minulta chilin kasvattaminen. Tällä kuvauksella sen tuskin pytyy tunnistamaan, eikä se minua erityisen paljon häiritse. Pari desiä noita kuivattuja chilejä taisi riittää reiluksi kuukaudeksi meidän lounasravintolassa. Eli liian tuhtia tavaraa useimmille...

Ja esittelystä unohtui mainita toisen kotimaisen olevan minun ensimmäinen.

Chilit ovat kauan olleet melko lähellä melkein 40v vanhaa nörttisydäntä, eli useimmiten mahalaukussa. Valitettavasti muu perhe ei oikein ymmärrä arvostaa. Asutaan pääkaupunkiseudulla, eli kasvatus tapahtuu sisätiloissa ja kesäisin lasitetulla parvekkeella.

Viime syksynä sain sattumalta maistaa jotain ruskeaa chiliä jonka nimen olen jo unohtanut. Se oli todella tulinen, mutta myös "makurikas" ja "rasvainen". Etenkin viimeinen oli minulle uusi kokemus chilissä. Kyseisestä chilistä sain idätettyä chilejä, mutta ne pääsivät minulta sitten kuivumaan talvella. Ja valitettavasti olen hukannut loput siemenet jonnekin. :-(

Kevättalvella tein uuden yrityksen lounasruokalan kuivatun chilin siemenillä. Ravintoloitsija oli saanut chilit naapuriltaan, mutta ei tiennyt mitä lajiketta olivat. Tulisia ja maukkaita. Idätin, istutin kananmunarasiaan. Saatuaan neljä lehteä ne pääsivät kuivumaan ja jäljelle jäi vain kaksi kaksilehtistä taimea. Nämä sitkeät sissit eivät oikein lähteneet tästä kasvamaan kunnes nyt kesäkuussa osoittivat vähän kasvun merkkejä. Puolitoista viikkoa sitten ennen lomalle lähtöä istutin nämä isoon altakasteluruukkuun. Ilokseni nämä ovat nyt ampaisseet kasvuun ja korkeutta on noin 10cm.

Kesäkuun alussa sain lahjaksi kolme chilitaimea. Kaksi istutin altakasteluruukkuun ja kolmannen jätin pieneen kasvatusruukkuun. Kahdessa viikossa olivat altakasteluruukussa olevat taimet ottaneet selvästi pesäeroa. Eli selvästi on ravinteiden määrällä (tuskin vain ruukun koolla) merkitystä... Se ehkä isoin oppimani asia tässä kasvatuksessa... Ja se ettei kannata päästää kuivumaan...

Kasvatusaatteeltani olen vähän kaksijakoinen. Mielellään kasvattaisin jotain vähän erkoisempaa. Tulisuus ei oikeastaan ole mikään kriteeri, mielummin toisinpäin että on paljon muita makuja. Tulisuutta saa kaupasta. Toisaalta olen laiska ja hajamielinen. Eli kasvattaminen saisi mielellään olla mahdollisimman helppoa...

Eli tällainen historia minulla...

Minulla on viisi chilitaimea (10 - 30cm) lasitetulla parvekkeella, kolme tuttavalta saatua ja kaksi itse kasvattamaani. Nyt niihin, etenkin tutun vähän isompiin taimeihin, on tullut kirvoja meidän lomamatkan aikana. Basilikasta, tomaatista ja muista viherkasveista eivät tunnu välittävän. Näköjään ovat siivekkäitä, koska ovat siirtyneet lomalta tuotuihin ruukkuihin (löytyi muutama innokas).

Täällä foorumissa ja chiliwikissä suositellaan mäntysuopaliuosta. Mutta ongelmana että huomenna jäävät todennäköisesti taas yksin reiluksi viikoksi. Eli pitäisi keksiä jokin nuijanukutus kirvoille. Wikissä mainitaan Provado. Se on ilmeisesti tikku joka tökätään multaan? Olisi minulle sopivan helppo konsti, vaikka myrkyt eivät yhtään houkuttele. Kaksi isointa taimea ovat jo tehneet kukkia/kukkivat ja jotain podinalkua saattaa olla.

Omeletti? Illalla kuullotetaan sipuli ja paprikaa. Aamulla rikotaan neljä kananmunaa, vähän mustaapippuria ja suolaa sekä tilkka vettäö tai maitoa ja vatkataan haarukalla. Voita pannuun ja pannu todella kuumaksi (ettei tartu). Kananmunat pannuun ja kansi päälle.  Raastetaan reilusti juustoa. Sipuli paprikasekoitus ja juusto pannuun ja päälle vapaavalintaista tulisuutta. Omeletti käännetään kasaan sopivassa vaiheessa, annetaan olla vielä muutama minuutti kannen alla ja sitten popsitaan...

Tuota tuli kotiin pullollinen Tapiolan K-marketista kun Jamaican Style "Pain is good" hot sauce pääsi loppumaan. Kyseisessä K-marketissa myyjä osasi kertoa että osa tuotteista on poistunut valikoimasta, kun viimeinen suos. käyttöpäivä on tuotteilla tullut vastaan. Sinäänsä ymmärrän ettei tuotteella ole niin suurta menekkiä, kesti minulle vissiin kaksi vuotta saada toi pullo käytettyä... Mutta myyjä lupasi laittaa viestiä sisäänostajalle että vielä harkitsevat mitä pitävät tuotevalikoimassa...

Ja toi Da Bomb on selvästi tulisempaa (näköjään n. 20 kertaa). Laitoin teelusikanvarrenkärjen verran neljän kanamunan omelettiin eikä ollut yhtään liian vähän minulle...

Meidän muksut ovat aika herkkiä, mutta niin on vaimokin... Ja minultakin on vähän taito hävinnyt kun ei kukaan muu perheessä oikein diggaa tulisuutta... Mutta kyllä minä laitan chiliä sopivasti (eli todella vähän) meidän ruokaan kun ei kukaan valvo. :-)

Mutta paksitanialaisessa ravintolassa tarjoilija kertoi että heidän lapset syövät ihän samoja ruokia kuin vanhemmat. Kai se kikka on että aloittaa varovasti...