Habaneroissa on juuri parasta se aromi. Tulisuutta voi taltuttaa hauduttamalla pitkään ja hartaasti.

Mistään ei saa parempaa nachodippiä kuin että pilkkoo kaltatut tomaatit, joukkoon hautumaan kuullotettua sipulia, valkosipulia, pilkottua paprikaa ja lopuksi Caribbean Red Habanero, maun mukaan yksi tai kaksi podia per kattilallinen. Annetaan hautua miedolla lämmöllä. Puolisen tölkillistä olutta antaa ihan uskomattoman säväyksen makuun.

Sokeria (tumma siirappi), suolaa sekä etikkaa viime vaiheessa pikku hiljaa kokeillen, varsinkin sokeri vaatii aikaa liueta ja tulla esiin.

Tarttui tuollainen purkillinen mukaan eilen Salon Citymarketista. Suoriltaan maistettuna maku oli hiukan liian sinappimainen. Ensin tuli mieleen jeera, mutta ainakaan tuoteselosteessa sitä ei näkynyt.

Pitaleivän väliin jäävuorisalaattisilppua, tomaattia, punasipulia, pekonia ja tätä soossia. Ja kyllähän se ihan toimi, sinappisuus ei haitannut ja mietoa lämpöäkin siitä löytyi ihan mukavalla sävyllä.

Lainaus käyttäjältä: Jone1970 - syyskuu 12, 2016, 00:39:22 ap

• Habanero Caribbean Red - Tämän pitää olla ehdottomasti aloittelevan harrastajan kasvatuslistoilla. Kasvi kestää melko hyvin ötököitä ja tuottaa melko huonollakin pidolla hyvän sadon. Tällä hetkellä näyttää siltä että Caribbean Red on tänäkin vuonna painossa mitattuna tuottoisin chilini.

Allekirjoitan tuon täysin. Lisään vielä vaatimattomana mielipiteenäni, että Caribbean Redin aromi on täysin lyömätön. Mikä tahansa tomaatti / paprikapohjainen soosi nousee täysin uusiin sfääreihin kun joukkoon haudutetaan tätä chiliä. Anopilla oli paholaisen hillon resepti ja pyysi "muutamaa vahvahkoa chiliä", en ehtinyt saada itse yhtään maistiaisia ekasta satsista...

Kiitokset vinkistä. Aikani seikkailtuani löysin latvamädän, jonka ulkonäkö täsmää aika lailla hyvin. Muutamasta lähteestä olen aihetta jo opiskellut ja näyttäisi olevan Ca-K-Mg- tasapainon häiriintyminen.

Ilmeisesti olisikin sitten ravinneongelma, eikä kuten pelkäsin, kaikenkattava tauti jonka seurauksena pitäisi hävittää kaikki siemenet.

Tämän vuoden olen mennyt Puutarhan Kesällä mutta ensi kausi (tottakai sitä pitää jo nyt suunnitella, eikös vain) lannoitetaan varmaan Microlla & Matolla, siitä on jo niin hyvät kokemukset.

Muoks: Täältä löytyi aika hyvää tekstiä. http://wikikko.info/wiki/Kasvien_ravinteiden_puutosoireet

Oireina ovat chilien kylkeen, tavallisesti aika kärkeen ilmaantuva ruskea laikku, joka ajan mittaan laajenee sekä lopulta podi alkaa pehmetä ja pilaantua. Tulee oikeastaan kaikkiin lajikkeisiin ja sekä raakileisiin että kypsiin. Ei ole kaikkien podien kohtalo, vaan noin 3/4 on aivan normaalisti kehitttyneitä.

Ruskean laikun chileissä ainakin osa siemenistä on mustunut tai ainakin rusehtunut.

Jokin tauti tämä varmaankin on, mutta mitä pitäisi tehdä tulevaisuutta silmälläpitäen. Kannattaisiko vaihtaa koko siemenvarasto suosiolla uusiin, vai voisiko mahdollisesti noista oireettomista podeista ottaa siemenet talteen?

Tähän saakka olen ottanut oireettomat podit eri laariin ja ottanut niistä siemenet erilleen pesten kädet ja veitset välissä.

Ja kasvarin desinfiointi syksyllä ja keväällä?

Mahtaako siitä chilinsyöntikisasta löytyä videomateriaalia mistään? Siipikisa löytyy youtubesta, mutta nagamaistelusta en ole löytänyt.

Edellisten vuosien taltioinnit on katsottu moneen kertaan. Seisaallaan hattu kädessä ja Porilaisten marssin soidessa taustalla.

Kiinnostaisi tietää, millaisia ilmeitä tänä vuonna nähtiin, ja tulokset myös.

Soinilla ja Sipilällä on uskoakseni juuri niin paksu nahka, että siitä tulee ihan turkasen hyvää snacksia.

Jokavuotinen jouluperinne on ollut se kinkun kuoriminen nahoistaan. Ja ei, nahat eivät päädy kompostiin.

Onko noiden lajikkeiden välillä kuinka suuria eroja siinä, miten herkästi ne reagoivat lannotteiden yli- tai aliannosteluun?

Nimittäin Trinidad Perfume otti varsin suuresti nokkiinsa jo pienenä taimena, lehdet rullautuivat laidoilta ylös ja kasvu tyssäsi siihen kun siirsin sen turvemultaan, pH 6.  Vieressä muut chinese- lajikkeet porskuttavat vallan mainiosti, alku oli kaikille taimille samanlainen, samaa vahvuutta puutarhan kesää meni kaikille samankokoisiin ruukkuihin.

Olen sitä nyt kuitenkin roikuttanut mukana, kun siinä mitään tuholaisia ei kuitenkaan ole näkynyt. Kokeilumielessä olen sille nyt antanut pelkkää vettä, ei mitään vaikutusta kuukauden aikana. Nyt ajattelin antaa puutarhan kesää samaan malliin kuin muillekin mullassa kasvaville.

Olisikohan noissa kirvoissa kyse tästä?

http://yle.fi/uutiset/suomeen_vaeltanut_miljardien_kirvojen_parvi_takaa_linnunpojille_potya_poytaan/8886565?origin=rss

Lainaus käyttäjältä: PP - huhtikuu 20, 2016, 13:22:33 ip
Kuka tunnustaa laittaneensa kasvariin audiojärjestelmän?

http://www.hs.fi/koti/a1460430264417

Just.

Sitten voidaan alkaa vääntää siitä, että tuleeko mistä lajikkeesta maukkaampaa jazz- musiikilla, black metallilla, vai kenties voisiko taimivaiheessa soitetut tuutulaulut siivittää chilit aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Itse olen vakuuttunut siitä, että blues sopii chilikasvatukseen aivan erinomaisesti. Bluesman näyttää tässä lajissa ns. närhen munat.

Lainaus käyttäjältä: Jone1970 - huhtikuu 23, 2016, 23:35:35 ipPienen ekstrahaasteen pohjatöille asettaa joko kallio tai todella suuri kivi, jonka lapi törröttää parikymmentä senttiä nykyisen maanpinnan yli, juuri kasvarin paikan keskellä. Ei auta muu kuin yrittää pilkkoa tuo pieni graniittinyppylä käsipelin tuurnalla ja moskalla tai lekalla. saapa nähdä kuinka helposti tuo onnistuu.

Vuokraamosta pioneeripora ja rautakaupasta etanadynamiittia.  Jos se on kivi, niin kaivuri.

Säästät hermojasi ja voimia.

Meillä oli aikoinaan englanninkääpiöterrieri. Oli muuten järkyttävän paljon sisua pakattuna varsin tiiviiseen muotoon.
Jotain kertoo rodusta se, että tuon kokoinen rotta jää toiseksi.

Lainaus käyttäjältä: Huru-ukko - marraskuu 22, 2015, 12:55:13 ip

Tälle ei omaa ketjua löytynyt, jotn pistän tänne kun en viitsi uutta ketjua asiasta aloittaa.
Noin pari viikkoa sitten hiiret alkoi rapistella talon alla, kuten joka syksyyn on niiden tapana ennenkuin löytävät tiensä sisälle.

Koira asettaa rajoitteita myrkyn käytölle, joten tein hiiri/rotta baarin kolmisen vuotta sitten.
Turvallisin paikka sille löytyi kellarista, jonka ovi on lukittu sen ajan, kun baarissa on syöttejä jäljellä.

Jo ensimmäisenä vuonna totesin että joko hiiri tai rotta on sen verran älykäs, että kantaa pieniä kiviä ja soraa baariin tukkien sen sisäänmeno aukot.


Elääkö se pirun sama rotta jo ainakin kolmatta vuottaan  , vai meneekö tieto sukupolvelta toiselle  . Kellarin avain on minulla, joten tuo ei ole kenenkään kaverin jäynäkään  .

Kivien kantaminen loppui kun laitoin toisen reiän seinää vasten ja toisen eteen viritin rotanloukun.
Pari rottaa siihen jäi aina aiemmin ennenkuin ne oppivat sen väistämään.

Viime talvena myrkky katosi sitten ihmeellisesti baarista vaikka rotanloukku oli siinä reiän edessä viritettynä koko ajan. Laukeamatta.

Tarkempi tutkimus paljasti loukusta sormenpään kokoisen kiven, joka oli laukaisinlevyn alla niin että se ei päässyt painumaan  .
Sitä en usko että se oli sinne tarkoituksella viety, vaan se oli pudotettu (rotat oppii loukun tarkoituksen nopeasti) ja vierinyt sattumalta levyn alle.

Mulla on samankaltainen kokemus rotista. Myrkkyä oli tarjolla lautasella, noin viikon päästä kävin katsomassa tilannetta. Myrkkyä oli kyllä hävinnyt, mutta koko lautanen myrkkyineen oli peitelty kuorenpaloilla yms. tauhkalla, mitä oli sattunut löytymään.

Appiukko, jonka sanomisiin en ole joutunut pettymään, kertoi että rotta kun löytää herkkuja, niin se piillottaa ne ettei muita tule apajille. Ihan helvetin fiksu otus, oppii vaikka mitä joten en pitäisi todellakaan mahdottomana ajatuksena sitä, että olisivat yrittäneet laukaista loukun kiven avulla.

Hyvät hiirikissat ovat näinä päivinä valitettavan harvinaisia. Vaimo kertoi tapauksesta, jossa kissa oli tullut naukumaan sikalanhoitajan kinttuihin selvästi asialla. Sikalanhoitaja oli lähtenyt seuraamaan kissaa joka oli johdattanut portaikon viereen, naukui ja pyöri siinä kunnes sikalanhoitaja oli nostanut portaikkoa.

Alta karkasi rotta, ei päässyt pitkälle kun kissa tiesi mitä tulisi tapahtumaan. Kissa oli tajunnut, että sillä ei olisi ollut kunnon mahdollisuuksia rottaa vastaan jos se olisi tunkenut portaikon alle. Kävi sitten hakemassa ihmiseltä apua.

Lainaus käyttäjältä: Chilivaari - huhtikuu 16, 2016, 21:07:24 ip
Mausta pidin: http://chilivaari.blogspot.fi/2010/07/parasta-annuumia-mita-olen-maistanut_07.html

Kuule, arvaatko minkä sivun kuukkeloittin siellä kaupassa? 

Tuollaisen suosituksen jälkeen ei ollut kahta vaihtoehtoa, että pitäisikö ostaa vaiko eikö.

Tänään pitää hakea lisää noita sekä katsella, josko löytyisi oikein hyvää oliiviöljyä.

Valmistin tämän ohjeen mukaan: http://www.seriouseats.com/recipes/2015/05/spanish-style-blistered-padron-pepper-recipe.html

Ihan jees, lämpöä saatikka poltetta ei ollut laisinkaan yhdessäkään podissa.

Noita voisi tarjota grillisapuskan ohessa sillä ohjeistuksella, että kukin palko puraistaan kerralla eikä nysvätä sitä suikaleiksi. Vaatii ehdottomasti hyvän öljyn sekä rapean sormisuolan ihan just ennen syömistä.

Osuiko nyt oikealle aihe-alueelle?

No, kumminkin Salon Plazan S-ryhmän kaupassa on ainakin tällä hetkellä myytävänä Pimientos de Padrón- chilejä. Muutama pussi tarttui mukaan hetken googlailun jälkeen.

Uusi tuttavuus, katsotaan huomenissa esikoisen kanssa miltä maistuvat.

Lainaus käyttäjältä: Whili - maaliskuu 16, 2016, 11:30:34 ap

Lainaus käyttäjältä: Jomppe - maaliskuu 12, 2016, 16:20:34 ip
... mutta ruoan sekaan sotkettuna ei oikein potku riitä...

Poppamiehen "maku ja potku" -osaston ehdoton tuote on Nagamurska.



http://www.poppamies.fi/poppamies-salsat-ja-dipit/naga-jolokia-murska/

Tää on ihan ykkönen sotkettuna Lidlin turkkilaiseen jogurttiin. Kaveriksi kunnon annos Sriracha- soosia, niin saa vähän laveamman maun. Nopea dippi kasviksille tai sipseille.

Ei mikään järkyttävän tulinen. Ehkä tottumattomalle voi olla hirvittävä kokemus, mutta jos on vähääkään tuntumaa, niin ihan jees.

Polte on aika terävä, nousee suhteellisen nopeasti ja jää hetkeksi. Ei erityisen hedelmäinen ainakaan minun suuhuni.

Mutta kyllähän tuota ihan mielikseen napsii. Kivan väristä ainakin.

Mä luulen, että tuo veto on se avainjuttu. Ilmaa liikkumaan, niin kosteus kulkeutuu pinnalta pois ja diffuusio pääsee voimiinsa ja vetää kosteuden lihan sisältä pois.

Mitä olen ymmärtänyt poron kuivalihasta, niin se laitetaan umpisuolaan viikoksi ja sen jälkeen tammi-helmikuun pakkasiin räystään alle roikkumaan. Jotain verkkoa linnuilta suojaamaan.

Joka tapauksessa ihan helkkarin hyvää tavaraa. Aikoinaan Oulussa asuessani kämppis antoi maistiaisiksi poron sydämestä tehtyä kuivalihaa, ei sen parempaa ole tullut vastaan. Kilohinta lienee ns. kohdillaan.

Tämä menee listalle,mitä ensi talvena puuhaillaan.

Tervetuloa!

Video on kyllä ihan pakollinen, jos herra aikoo selättää Death Burgerin!

Itse olen näissä piireissä varsin tissiposki, mutta pikkuhiljaa sitä toleranssia kehitellään. Koitahan itsekin lisätä jotain mietoa valmiskastiketta muutama pisara kerrallaan, se aromi tulee pienilläkin määrillä. Tämä on aivan ykkönen jopa emännän mielestä, joka ei mikään chilipää (vielä) olekaan: http://www.poppamies.fi/gringo-bandito-chilikastike/green-hot-sauce/