Mikäs on viimeisin viisaus kuvien lisäämisen suhteen? En saa toimimaan millään...

Nonniin. 

Muutama vuosi vierähtänyt kun viimeksi tänne kirjoittelin. Olen kyllä jotakuinkin joka kausi chilejäkin kasvattanut, mutta painopiste on ollut milloin koristekasveissa, eksoottisissa puissa, vihanneksissa, yms. Kasvattelu on siis jatkunut koko ajan, ja nyt tuntuu että chilit voisivat ottaa taas vähän isompaa siivua elämästä.

Minulla olisi nyt pieni huone joka omistaa kokonaan taimikasvatukselle kunnon valon alla, miksei aikaisten yksilöiden sadottamisellekin. Pihalla on pieni kasvihuone jonka ostin viime kesänä, ja jonka ensimmäinen kausi oli aikamoinen epäonnistuminen; kylmä kesä, liian täyteen ahdettu kasvutila (home, kotilot), liian myöhäinen taimettaminen tomaateilla ja chileillä, sekä liiallinen typpilannoitus. Kesältä säästin kuitenkin ruukkuun ja ledien alle Carolina Reaperin ja Rocoto Guatemala Orangen.

Eli nyt ajattelin lähteä ajoissa liikkeelle. Muistelisin että paras chilikesäni alkoi myös edellisen joulukuun alkupuolella. Kylvin nyt aluksi pieniin verkkoruukkuihin kookoskuituun lajikkeet Tepin, Jamy, Cascabel, Jamaican Hot, Ancho Poblano ja Trepadeira Werner. Ruukut vatiin, elmukelmu päälle ja lämpömatto alle. Kun tulevat ylös niin annan aluksi madonkakkaliuosta ja sitten laimeaa lannoitetta. Ja sitten multaan.

Jos olen jotain kasveista oppinut näinä vuosina, niin tiivistäisin ne ehkä seuraavasti (muitakin lähestymistapoja toki on):
- komposti rulettaa. Se ei ole mikään nopea tie, mutta kun kompostikierron saa toimimaan ja maaperän eläväksi, niin puutarhurin tehtävät vähenevät vuosi vuodelta.
- ruukkukasvatuksessa tärkeintä on kasvualustan rakenne, tarpeeksi niukka kastelu ja maltillinen lannoitus; molemmissa vähempi on parempi. Ja isompi ruukku on yleensä parempi.
- monimuotoisuus, vuoroviljely, riippuvuussuhteet kasvien/sienien/mikrobien yms välillä. Näitä ei voi koskaan täysin ymmärtää mutta niiden mukana voi yrittää juosta. Tästä voi johtaa esimerkiksi sen, ettei myrkyttäminen mielestäni ole ikinä tarpeellista (mäntysuopaa en laske myrkyksi...), jos kasveissa on tuholaisia niin jotain on mennyt pieleen jo paljon aiemmin.

Okei tarpeeksi paatosta.... katsotaan miten homma lähtee käyntiin. Asiat mitkä kiinnostaisi olisi ainakin tieto avomaachileistä (homma on varmaan edennyt sitten Aji Perkeleen metsästyksen? ) , ja yleisen kasvihuonetaito; vedätin todella kasvarin hankkimisen näin pitkälle ja jotenkin tuollaisen rajatun ja pienen kasvatustilan hallitseminen olikin sitten yllättävän erilaista/vaikeaa....

Niin ja Hainan Yellow Lanternin siemenet myös tilattu; erittäin hienoa toimintaa täytyy sanoa tämä projekti mistä olen lukenut!  

Osoitteessa http://humanurehandbook.com/downloads/Humanure_Finnish_All.pdf
on ladattavissa ilmaiseksi suomentamani Joseph Jenkinsin "Ihmislantakäsikirja". Sivuja 229.

Kirja on alansa legenda. Jenkins selostaa kädestä pitäen yksinkertaisen tapansa kierrättää syömämme ravinteet. Hänellä itsellään on aiheesta yli 30 vuoden kokemus. Käytännön lisäksi kirja laajentaa aihettaan ihmisenä olemisen perusteiden miettimiseen, sanitaation historiaan ja tulevaisuuteen. Luettuani kirjan ensimmäisen kerran noin puolitoista vuotta sitten, tiesin heti että minun on suomennettava se. Eli: olkaa hyvät ja nauttikaa. Ja levittäkää sanaa.

Nyt tiedätte minkä voimalla kasvini kasvavat 

No niin, kausi 2008...

Olen oppinut sen verran, että kaikki taimet ovat vielä aika pieniä ja niitä ei ole mahdottoman paljon. Olen käyttänyt tänä keväänä uutta idätystapaa, ja se on ehdottoman hyvä; en ole nähnyt näin pienissä taimissa näin tuuheuta juuria aikaisemmin.





Nuo multapaakut ovat siis jotakuinkin täynnä juuria.

Tekniikka on hoitaa idätys ja kasvatus noin ensimmäiseen oikeaan lehteen asti seoksessa joka on n. puolet kookoskuitua ja toinen puolikas puoliksi vermikuliittia ja perliittia. Seos on siis ns. "soilless" eli siinä ei pitäisi olla mitään mullassa esiintyviä patogeenejä, haitallisia sieniä, homeita ym. Siinä ei myöskään ole ravinteita, eli jossain vaiheessa taimen tultua kunnolla ylös se tarvitsee mietoa ravinneliuosta. Itse olen antanut BioBizz Bloomia ja merileväravinnetta. Kookoskuitu on aivan ylivoimaista turpeeseen verrattuna: se ei kuivu kovaksi koppuraksi jota olisi suunnilleen mahdoton saada kostumaan uudestaan.

Lajikkeeni ovat vaatimattomasti Hungarian Hot Wax, Mucho Nacho, Big Jim, Bolivian Rainbow ja paprika Californian Wonder.

Aika mystisen näköistä kasvustoa. Kaikki itse näkemäni sienirihmastot näyttävät siis todellakin juuri ja vain "rihmoilta", eivät tuollaisilta palleroilta. Miten tuo ko. kasvi jakselee; näyttääkö se reagoivan jotenkin tuohon juurissaan kasvavaan "asiaan"? Ja onko kyseessä siis chili?

Tuli myös mieleen että voisiko kyseessä olla jonkin ötökän kotelot/ munat?

Helsingin Sörnäisten tukkutorilla on Siemenliike Siren. Sieltä saa 10-, 20-, ties kuinka moni litraisia istutusruukkuja, ja hinnat ovat joitakin kymmeniä senttejä. Minulta eivät ainakaan ole koskaan kyselleet mitää tukkukortteja.

Niin ja seuraavat chilin kehitykselle suotuisat istutusajathan ovat: 21.1, 24.1 klo 16 eteenpäin 26.1 klo 11:een asti.

Kyllä nyppiminen lisää satoisuutta selvästi. TOissa kesänä PI441596 Baccatum teki pitkälti toistasataa palkoa kun nypin siitä kaikki nuput pois varmaan 6 viikon ajan.

Luin myös mielenkiintoisen tiedon, että jos nyppii kaikki, paitsi 2-4 ensimmäistä nuppua, niin ensimmäiset ilit olisivat isompia, ja lisäksi kasvi tekisi sitten runsaan jälkisadon. Mielenkiintoinen tieto tämän kauden Jalapeno- kilpailua ajatellen...

Kun on varmaan jo totuttu siihen että minä tuon aina tänne ne hörhöideat, niin tänä vuonna on vuorossa biodynaaminen kuu- ja planeettarytmin mukaisesti idättäminen. Perhe Thun julkaisee joka vuosi valmiin almanakan johon kunkin kasvityypin parhaat idätys- ja hoitoajat on merkitty valmiiksi. Onko kellään omia kokemuksia aiheesta?

Sarvilastu on melkein pelkkää typpeä.

Joo mulle tuli kanssa mieleen joku "koriste"- laji. Pitänee kokeilla.

Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelossa mainostetaan Turkinpippuria http://www.hyotykasviyhdistys.fi/sl2008.pdf sivulla 109. Mistäköhän on kyse?

LIsää speksejä tuosta viimeisimmästä,pliis.

Joo, alakerran naapuri itse asiassa pyysi sen tuonne "PIeneen taimipuotiin"

Pitää hakea pussi valmiiksi ensi kesän idätyksiin. Tuo mykoymppi vain ei kaikilla kasveilla "toimi", joten en tiedä miten chilien kanssa?

Lainaus käyttäjältä: "JohnF"
On a related note--my lanceolatum finally produced fruit but so far those seeds, like yours, have not germinated.

Maybe they need a period of rest or cold, or both, before they will germinate? Many wild plants do.

Toi on kyllä vakuuttavan näköinen ukko, tuo Grander

Vielä tuosta hematiitista; Callahan on rakentanut ja patentoinut tuollaisen laitten jolla siis voidaan mitata paramagneettista voimakkuutta, ja siinä listalla hematiitti oli heti magnetiitin jälkeen. Tulee hämmentävä olo jotenkin tälläisistä ukkeleista, jotka ovat koko elämänsä tutkineet jotain yhtä juttua, ja sitten se tuntuu olevan ihan fuulaa... tämän Callahaninkin kohdalla ei voi puhua että se mitenkään taloudellisesti hyötyisi hirveästi jos ihan vaan ihmisten vedättäminen olisi tarkoituksena? Onko ne sitten vaan... höyrähtäneitä? Luultavasti.

Toisaalta, tuo hiekkapaperista valmistettu pyöreän tornin pienoismalli on vielä kokeilematta, joten ehkä tämäkin thread saa vielä jatkoa  

Just sopivasti on tämän päivän Hesarin Tiede- osiossa juttu tuosta Huippuvuorille rakennettavasta siemensäilöstä! Aivan käsittämättömän kaukonäköistä toimintaa ihmisrodulta. Kannattaa lukaista.

Noissa hybrideissähän on se vaara, että kun tuhansien eekkereiden maisseilla on kaikilla samanlainen ja hyvin kapea perimä, niin kun ilmestyy jokin uusi kasvitauti joka on tappava juuri kyseenomaiselle perimälle, niin tuhot ovat valtavia.

Joku instanssihan aloitti juuri siementen varastoinnin jonnekin Grönlantiin vai Huippuvuorille vai minne se oli? Jostain sen juuri luin... Juuri sitä varten että jos tulee tälläisiä kasvikunnan pandemioita, niin siemeniä olisi jäljellä edes jossain.

Noista kaupallisista vihanneslajikkeista puheenollen; lapsista huomaa hyvin kuinka he ovat tottuneet yhdistämään vaikkapa kurkun siihen tietyn näköiseen lajikkeeseen jota kaupasta saa, ja tomaatin toiseen. Sitten kun kantaa pöytään jonkun avomaakurkun tai mustan venäläisen tomaatin, niin eihän sitä voi edes maistaa kun ei se näytä "oikealta". Hupaisaa mutta surullista.

Ja sori PK, joskus tulee ajateltua yhtä ja kirjoitettua toista  :oops:

P.S Tuosta SSE: stä puheenollen, älyttömän hienon näköinen chililajike:
http://www.seedsavers.org/prodinfo.asp?number=971

LainausMä en usko, että toi taantuminen olisi chilille mikään iso ongelma, kun se on luonnostaan voimakkaasti itsepölytykseen taipuvainen.

Itse asiassa New Mexico State Universityn tekemissä tutkimuksissa joidenkin populaatioiden ristiinpölyttymissuhde oli jopa 80%! Lähinnä tarkoitin tuossa aloituspostissani juuri lajikkeiden säilymistä. Jos antaa kasvien vapaasti pölyttyä ristiin niin geneettinen moninaisuus varmasti pysyy suurena. Mutta jos haluan tulevaisuudessakin kasvattaa vaikkapa Aji Cristalia, niin jonkun jossain on pidettävä huoli että kaikki ne loistavat ominaisuudet jotka liitämme ko. lajikkeeseen, pysyvät puhtaina ja elinvoimaisina.

LainausSinänsähän se on ihan sama mitä kasvattelee ja miten. Ei kannata kuvitella tekevänsä luonnonsuojelutyötä, vaikka puuhailisi harvinaistenkin lajien kanssa.

Olen aivan eri mieltä. Käsittämätön letkautus?! Niinkuin muut jo mainitsivatkin, ammattimaisia kasvinjalostajia ajaa hyvin pitkälti pelkkä taloudellinen ajattelu. Ainoat, keillä on riippumattomuus ja mielenkiinto lajikkeiden suojeluun, ovat innostuneet harrastajat. Esim. //www.seedsavers.org on saanut merkittäviä tuloksia aikaan. Vastaavanlaisia yhdistyksiä on muuallakin maailmassa.

Ei tunnu toimivan

Hematiitinkaan kanssa kasvaneet eivät olleet sen kummoisempia kuin aiemmatkaan. En sano nyt vieläkään, että se olisi täyttä huuhaata, mutta ainakaan minä en saa systeemiä toimimaan...