Moi, jotenkin tämä unohtui ja kaivoin vanhat siement esiin ja yritin niillä. Yksikään ei itänyt. No kasvatellaan muuta. Itse onnistuin kasvattamaan kyllä tulista "oikeaa" uusia sukupolvia aina jonnekin 2019 asti. Nämä ei vaan idä enää.

Moron pitkästä aikaa.  Jotkut saattaa muistaa että viritin joskus ehkä -13 tienoilla Tobago Sweet pelastusprojektin jossa oli tarkoitus "puhdistaa" TS alkuperäinen versio (se punainen "oikean muotoinen") jälkipolville.Mukana oli noin 10 kasvattajaa joille toimitin podit. Itse jaksoin joku 4-5 polvea. Onko ketään jolla olisi vielä sitä perua olevan linjan siemiä. Itsellä oli tässä välivuosia ja tuntuu etteivät vanhat siemenet enää oikein idä. Arvostaisin kuvasti jos joltain löytyisi muutama että pääsisin uuteen alkuun. Korvaukseksi voin laittaa vaikka setin Yaran lannoitteita tai miten vaan sovitaan.

On muuten hieno chinenselajike.

Morientes.

Pitäisi palailla takaisin kasvatusten pariin muutaman välivuoden jälkeen, ja kasvari uuteen kesäpaikkaan on viikonloppuna rakenteilla. Idätykset kuitenkin jäivät väliin kun ei kaikkea ehdi.

Etsin muutamaa annuumia grillichilityypiseen käyttöön (Leek, Jallut, Beaver Dam jne), paria perus baccaa, ja 1-2 chinenseä tyyliin habanero tai HYL jos jollain niitä on. Vaihtoehtoisesti joku vähän ärhäkämikin käy (toleranssit ei salli kuitenkaan esim naga-> kamaa)

Säästynyt on laajemman viljelyn ajalta avaamaton säkki kumpaakin (Hydro, Calcinit). Voin muutaman kilon satsin lähettää tai vaihto/nouto PK-seutu/Forssan seutu. Laita yv:tä tai maili ollilajuhat ättä geemeil (oikein kirjoitettuna) piste com, niin neuvotellaan.

Kiitos toivotuksista.

Pakastamisen tarkoitus on että kasvissa kun oleva vesi jäätyy,se laajenee ja rikkoo solurakenteita. Niinpä paketin sulaessa vesi erottuu tehokkaasti vakuumissa ja muodostaa nopeasti (lähes) hapettomassa tilassa suolan kanssa hyvän suojan hapatuksen alkuvaiheessa. Lisävaikutusta voi olla (tästä on vähän faktoja) haitallisten prosessien loppumisella tai hidastamisella, mutta tuo ensin mainittu on päätarkoitus.Lisäksi jäätyneillä kappaleilla vakumointi sujuu paremmin kuin periksiantavilla kosteilla aineilla.

Chilillä kehittelin kaikenlaisia purkki-vesilukkosysteemiä, ja muistaakseni huoli tuntui monella olevan miten saa seoksen pysymään nestepinnan alapuolella. Tässä siitä ei tarvitse huolehtia.

Tervehdys pitkästä aikaa. Viljelyt ovat supistuneet ja tänä vuonna en laittanut chilejä tulille. Ensi vuonna ehkä sitten taas. 

Olen oppinut uuden konstin hapattaa tuotteita ja tähän astisista helpoin eikä vaadi kilotolkulla raaka-ainetta. Ajattelin josko jollain on satoa vielä jäljellä ja haluaa testata. Vaatii vakumointilaitteen ja soveltuu erityisesti vaikeasti hapattuvien raaka-aineiden kanssa. Uskoisin että jos haluaa hapattaa chiliä ilman muita kasviksia, niin tällä sujuu pienetkin erät.

1. Perataan ja pilkotaan (ei välttämättä tarvitse ihan pieniksi) raaka-aine
2. Laitetaan pakkaseen min 24 tunniksi esim jollekin ritilälle tai vaikka vakuumipussiin
3. Sekoitetaan 2% suolaa painosta jäätyneeseen raaka-aineeseen tai nakataan suola pussiin. Jos on aiempaa hapanchiliä tallella, sitä voi laittaa juureksi hieman. Ilmankin pitäisi lähteä.
4. Vakumoidaan riittävän isoon pussiin aika ohueksi kerrokseksi, jolloin pussista tulee "levymäinen".
5. Laitetaan 22-28 asteiseen paikkaan, lämpimämpi kiihdyttää hapatusta ja varsinkin sen tärkeää alkua.
6. Jos pussi alkaa muistuttaa ilmapalloa, leikataan pussi mahd läheltä sulkemiskohtaa, puristetaan käsin  pussista ilmat pois ja suljetaan uudelleen (ei vakumoida, koska saattaa hörpätä nesteen laitteeseen)
7. Parin viikon kohdalla voi maistella ja sulkea sitten kuten yllä jos ei sopivaa vielä.
8. Kun sopivaa syömään tai suljettu pussi sellaisenaan pakkaseen josta se herää sulattaessa käyttöön.

Suomessa esim sieniä on pidetty erittäin vaikeina hapattaa ilman muita kasviksia. Olen nyt syksyllä onnistunut joka yrityksellä. Siisti, nopea ja helppo tapa, tanskalaisen Noma-ravintolan kehittämä. Kertokaa jos koititte ja mitä tuli. Tai laittakaa tulemaan 1/2 kiloa chilejä niin teen kaksi pussia joista toisen lähetän takaisin 

2 vuoden kypsyttelyn jälkeen otin tänään tässä http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=14566.msg315677#msg315677 kuvatun mukaisesta omakehittämästä hapatussysteemistä noin pari kiloa chinense sour mashia talteen. Laiskuuttani en ole siihen koskenut, mitä vettä harvakseltaan vesiluukkoon lisännyt, vaan eipä tuo enää alun jälkeen juurikaan kylmäkellarissa huvennut. Tuote oli muuttunut varsinkin pinnasta suht tummaksi eli ruskean- oranssin sävyiseksi. Täysin pilaantumatonta, eli teoria toimii käytännössä, ja kaasut suojaavat pintaakin, joka ei totaalisti ole nestepinnan alla, hyvinkin pitkään.

Jo tuoksu paljasti että nyt on ainutlaatuisesta herkusta kysymys. Vaimo totesi sokkotestissä "nyt on jalo tuoksu", ja epäili että on ne savustettu kevyesti ensin. Ei ole, vaan hapatuksessa maku/"bouquet" paranee, pehmenee ja syvenee. Maku iskee heti ja hyvä polte pehmeästi perässä. Ihan tarkkaan en muista mitä chinenselajiketta mutta veikkaisin orange habaa tämä alunperin oli. Eli postauksen pointti on että ei välttämättä kannata muutaman kuukauden päästä  (jos on isompi satsi) laittaa vielä pakkaseen vaan antaa kypsyä, kuten alkuperäinen jenkkiartikkelin mistä tämän valmistuksen kopsasin, kehoittikin. Yhtä vanha rocotoerä on vielä testaamatta, ja näistä menee suuri osa nyt pakkaseen ja laitoin uutta  tulille eli 2.5 kiloa HYLiä happanemaan. Nämä riittävät siihen asti kun parin vuoden päästä avataan kansi ja ihmetellään sitä makua.

Chinensessä taitaa olla harvinaisempaa tulettomuus, Pink Haba tietty tulee mieleen, hieno aromi siinäkin ja täysin tuleton.

Tobago Sweet ei kyllä meikäläisellä ole mitenkään tuletonta, eikä tainnut se Pepper Kingin "alkuperäinenkään" olla.  Minulla taitaa olla nyt 5. onnistunut polvi menossa projektissa hyvin samanlaisena, makuisena ja näköisenä joka vuosi. Ensi vuonna, olettaen että säilyy stabiilina, on varmaan syytä ottaa siemeniä enemmän talteen ja jakoon.  Potkua löytyy suurinpiirtein Goronongin ja Habaneron puolivälistä. E: Tiedä sitten mikä on oikea nimi sille ja mikä on tuossa lajikkeessa risteytynyt mukaan. Tulettomia ei ollut edes alussa, mutta osa oransseja ja suippoja. Sama alkuperä on meidän molempien siemenissä alkujaan.

Nyt alkaa olla statistiikkaa sen verran että kyllä nämä (siis se jaettu satsi) itävät mutta tosiaan ei mitenkään ihme vauhdilla.
Ekasta erä kivivillassa  4/5 sirkoilla 20 päivässä, nopeimmat noin 10 päivää. Odotellaan viimeistä....
Lautalla jonne kylvin noin joku 12 -14 siementä viikkoa myöhemmin, on 8 kpl itänyt, nopeimmalla häntä ulkona viikossa.
Toisesta kasvista jota ei ole ollut jaossa, itäminen tapahtuu vielä huonommin.

Oma neuvot:

25 astetta näkyy ainakin olevan ihan hyvä, tosin lamppujen alla villakuutiossa missä oli siirrettäessä itämättömiä, itivät loput noin muutaman asteen viileämmässä. Ei tunnu olevan niin tarkkaa. Lautalla itää hyvin 25 asteessa myös. Mutuna suosisin lauttaa ja tuikkaisin siemenet villaan kun sirkkajuuri alkaa näkyä.

Mitään esikäsittelyä ei tämä kuten ei chili yleensäkään vaadi, koska on niin ohut- ja pehmeäkuorinen että imee kosteuden hyvin sisään. Kovakuoriset siemenet (esim ruusut) vaativat kuoren ohenemisen (luonnossa, viilaamalla, hapolla, leikkaamalla) jotta kosteus pääsisi sisään. Se on käsittelyn ainoa funktio. Jos chilin kanssa haluaa tehdä jotain vaaratonta(alkion kannalta), voi siemenet laittaa vaikka vesilasiin muutamaksi kymmeneksi minuutiksi. Sitäkään en pidä  tarpeellisina, chilin siemenet kastuvat läpi nopeasti.

Mutta on lajikkeilla ja lajeilla eroja. Viime lauantaina kuutioihin laitetut annuumit ja yksi bacca, alkavat olla nyt jo sirkoilla. Ensimmäinen iti 2 päivässä.

Huoletti olenko onnistunut jonkin näköisestä rutiinista huolimatta sössimään siementen talteen oton ja aiheuttamaan harmia kasvattajille. Taitaa vaan olla niin että tämä lajike syttyy hitaasti. Tätä ei kyllä voinut päätellä viimevuotisista (peitatuista) siemenistä, mutta kärsivällisyydellä varmasti jokainen siemeniä ostanut saa tuloksia.

E: noin 75-80% oli itävyys noissa siemenissä sitten lopulta. Lopetin noin 23 päivän tienoilla ja silloin tulos oli tuo, lautalla. Kuutioissa suurinpiirtein sama onnistuminen, mutta vaikea verrata nopeutta koska itse itämisajankohtaa ei näe.

Hyvä meininki!

Passandra F1-kurkkua jos löydät jostain niin se toimii putkessa hyvin (ainakin niin kauan kuin pumppu pelaa ) . 80-100 kurkkua per kasvi ei ole mikään mahdottomuus siellä hieman etelämpänä kun onnistuu pohjoisessakin. Itse en jaksa kasvattaa siemenestä, ostan muutaman taimen toukokuussa, heitän hiukka pohjasta rikotussa verkkoruukussa (että juuret mahtuu) ämpärihydroon ja siirrän putkeen kun on hiukka "vesijuuria" kehittänyt. Aika nopeasti alkaa pukata pötköä. Juhannuksena viimeistään tehdas alkaa olla tuotantovauhdissa.

Munakoisot on kanssa ohjelmassa. Viime vuonna kasvattelin valmiista taimesta, en ymmärtänyt mitään, tuli iso puska ja muutama järjettämän herkullinen munakoiso. Nyt vasta löysin ohjeen jossa selostettiin että pitää kasvattaa tomaatin tyyliin kahdella haaralla ja siemenetkin on tilattu (Saksasta). Hyvinhän sulla näyttää kasvaneet viime vuonna, eli ilmeisesti tiesit mitä teit.

Täytyy katsella nyt onko noissa eroja. Noita olis kyllä ollut hyvä antaa pois muiltakin niin olis riski pienentynyt, koska itävyystestejä ei ehditty tehdä. Tuossa setissä oli yhdestä (suojatusta) kasvista, mutta ainakin 6:sta podista. Heikosti itää jos noin kauan kuluu enkä tiedä miksi, kypsiä kun olivat. No itää näköjään kuitenkin.... Olisi kyllä hyvä idättää muidenkin seteistä muutama kokeeksi.

Nopeasti itänyt on noista samoista siemenistä kuin yhdistykselle jaettu. Lämpötila on ollut välillä 25-31 astetta, enimmäkseen tuossa 26-27 paikkeilla.  Pitää löytää oikea HYLille, mutta sanoisin että 25 ja muutama päälle on muutenkin chilin idätyksessä se oikea noin karkeasti jos ei jaksa säätää lajikekohtaisesti. Alle sen pitkittyy.

On kyllä hitaita itämään nämä. Viime vuonna lähti samantien, joskin outoja surkastumisia sattui sitten itämisen jälkeen.
Nyt on kahdessa kuutioissa joku 8 siementä, ja la laitoin vielä lautan jossa on kaikki "eriä" ehkä joku 30 kpl ihan koeidätyksessä/varmistuksessa (joka tietty olisi pitänyt tehdä jo syksyllä). Koostuu varmaan 8-10 eri podista usealta eri ajalta ja kahdesta eri kasvista. Jos ei nämä eivät lähde niin sitten jotain on vialla. Samasta idätyslaatikossa eli olosuhteissa Montufar oli sirkoilla 7 päivässä ja Tobago Sweetkin alkaa näyttää lenkkejä, vaan HYLissä ei mitään liikettä.

Ei näitä pieniä (kuten chilin) siemeniä kannata hioa, se tehdään joskus suurille kovakuorisille siemenille (esim kurpitsa) sen takia että kosteus pääsee siemenen sisään hyvin. Enemmän yleensä hoslaamisella saa vaurioita kuin hyvää aikaa, vaikka puuhaaminen on aina tietty hauskaa. Kuutiot ja lautat kun pitää jossain laatikossa, riittää että siellä on vettä pohjalla ja lämpötila hallussa, ja joku kansi löyhästi pitämässä kosteuden. Sitten ne itää jos on itääkseen.

E: otetaan takaisin, kävin avaamassa lootaa ja ainakin yhdessä HYLsissä näkyi itu (8 päivää). Kattellaan millä %:lla itävät.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - tammikuu 02, 2017, 01:20:55 ap

Hainanin Lantern on sitten vähän toisenlainen tapaus. Se ei ole ymmärtääkseni uhanalainen - ainoastaan harvinainen Kiinan ulkopuolella. Kuten oli mm. Naga Morich Intian ulkopuolella pitkään. Tai Trinidad Scorpion - ja lukuisat muut chililajikkeet. Kaikissa näissä tapauksissa kaupalliset toimijat ovat yrittäneet rahastaa harrastajien himolla päästä kasvattamaan (vielä) harvinaisia ja himoittuja chilikasveja. Kapitalismiin kuuluu kysynnän ja tarjonnan laki. Jos jotain halutaan kovasti, sen hinta nousee. Jos joku alkaa nyt jakaa vaikka ilmaiseksi (tai postikulujen hinnalla) Hainanin siemeniä, kuten hyvin voi käydä, tuo "bisnes" katoaa. Silloin tästäkin lajikkeesta tulee vain yksi lukemattomista chiliyhteisön peruslajikkeista. En sinänsä kritisoi tätä myyntitapaa; arvo on aina ostajan silmissä.

Word.

Alkuperäisen ajatuksen mukaisesti olen mukana kasvattamassa lajipuhtaita siemeniä kaksi kautta (ja varmaan pitempäänkin), jolloin niitä on varmaan riittävä määrä halukkaille. Mun mielestä niitä vois jakaa jatkossa (siis ensi syksynä) suht vapaasti ja niin itse aionkin tehdäkin ilman korvausta enkä katso sen rikkovan mitään sovittua periaatetta. Itse asiassa, koska sato oli runsas olen näitä jakanut useamman kilon duunissa ihmisille joista ehkä 1% ymmärtää asiasta muuta kuin että "chili kun chili" ja ehkä 5-10  tuikkaa talteen otetun siemenen multiin näkemättä siinä mitään erikoista. Useimmille maallikoillehan tämä on turhan tymäkkää tavaraa ja voi olla ettei se innosta satunnaista maistajaa "jatkamaan sukua". Mitä laajemmalle leviää sitä varmemmin syntyy erilaisia risteytyksiä, mutta veikkaan silti että moni kasvattaja pitää huolta lajipuhtaudesta.

Tämä on hienosti hypetetty projekti paketteineen kaikkineen (kaikki kunnia organisaattorille lajikkeen brändäyksestä Suomessa) muttei tässä chilissä nyt mitään erityistä mystiikkaa ole, paitsi että on tosiaan ollut harvinainen Kiinan ulkopuolella. Sitä tuotetaan tonneittain kaupalliseen käyttöön kastikkeen raaka-aineeksi, joka kertoo jotain.Hieno juttu on helppo kasvatettavuus ja hyvä satoisuus, jotka ovat monelle tärkeitä asioita ja siksi mahdollisimman usean on syytä päästä nauttimaan tästä ominaisuudesta.

Ja toimiihan tämä. Mehu on säilynyt hyvin pastöroituna jääkapissa lasipurkeissa. Erityisen hyvää on Montufar-mehu.
Näppärä käyttää vanhoista Tabascopulloista, jotka saa helposti pestyä ja kuumennettua ennen täyttöä. Täyttö tapahtuu näppärästi apteekin lääkeannosteluruiskuilla. Oliskohan tuo ollut 30 ml, jolla tämän täyttelin. Ilman muuta mehu menee jatkoon. Aito maku ilman mitään lisäsävyjä. Mehu erottuu jääkaapissa "kirkkaaksi" ja "värilliseksi" osaksi, mutta pikku ravistus ennen käyttöä palauttaa puristuksen jälkeisen koostumuksen. Miksi älysin kokeilla vasta nyt? No, laiskuus on mahtava käyttövoima.

Nythän näitä testejä E-M1 MK II alkaa olla ja suomalaisetkin valokuvaajat ovat päässeet sitä testaamaan Olyn "leirillä" Epsanjassa.
Hintaa on valitettavasti 2099€, joka rajoittaa varmaan myyntiä. Jatkuva AF ja tracking seuraa hyvin ja toimii jo sportti- ja nopeasti liikkuvien kohteiden luontokuvauksessa hyvin ja skarppia tulee.

Lisäksi muutama hyvä piirre aiempaan:

AF etäisyysrajoitus: voi säätää kolme eri valittavaa tarkennusetäisyysväliä (esim 20-50 metriä), jolloin kamera ei tarkenna vahingossa tämän ulkopuolelle. Lisää tarkennuksen nopeutta ja luotettavuutta.
Pro Capture: painetaan laukaisinnappia puoliväliin ja kamera alkaa ottaa esim 30 kuvaa/s. Sitten kun odotettu tapahtuma sattuu painetaan pohjaan ja kortille tallentuu 14 aiempaa ruutua sekä 25 sen jälkeen, tai jos pidetään nappi pohjassa yhteensä 99. Hyvä vaikka jos haluaisi kuvata oksalta lähtevää pikkulintua tai muuta tapahtumaa jonka ajoitusta ei tiedetä.

Voisin veikata että yhä useampi luontokuvaajakin alkaa siirtymään peilittömään kaluston koon takia, varsinkin kun pitkän pään putket ovat jo todistetusti erittäin laadukkaita. Heikon valaistuksen kohina ja kapeampi syväterävyysalue lienevät edelleen pääasialliset syyt pysyä full framekameroissa. Kun ISOt pysyy alle 1600 (tai ainakin 1000) kuvan laadusta tuskin kukaan pystyy sanomaan kummalla otettu, ellei sitten printtaa jotain julisteita.

Nyt alkaa kameroissa olla jo niin paljon valintoja ja säätöjä, että ainakin raw-kuvaajana kaipaisi simppeleitä kuvauksen aikaisia näyttöjä, joissa voi valita ainoastaan tarkennukseen, valotukseen ja herkkyyteen liittyvät asiat. Valkotasapainokaan ei taida vaikuttaa mitään, paitsi jos haluaa katsella kuvaa kameran näytöltä. Kaikki muut olisi mukava voida piilottaa kuten myös erilaiset kameran kuvien editointimahdollisuudet (kuka jpeg:kaan kamerassa editoi?).

Lainaus käyttäjältä: PP - lokakuu 22, 2016, 23:09:11 ip
Ei kai siitä mitään haittaa ole vaikka laittaisi varmuuden vuoksi käynnistettä.

Eipä tietenkään... Itse olen käyttänyt tarvittaessa vanhoja satseja, muutama ruokalusikka per litra.

Mittarilla olen pHt mitannut tuotteista tänä vuonna seuraavin havainnoin:

Melko hienoksi jauhettu chili omassa nesteessä kestää pidempään päästä 4.2een tai alle. Justiinsa on raivolla käynnistynyt rocotohapate tulossa, ja huomenna 7 päivää täynnä ja alkaa olla noilla tienoilla.  Pari päivää vielä ja kylmään.

Toisaalta hapankaali johon hieman nestettä lisätty, vaikka on aika hienoa, tuntuu pääsevän pH rajalle 3-4 päivässä.

Esim suolakurkut tms vastaavat, joissa paljon nestettä ja suurempia kokonaisia palasia ei tarvitse kuin 4-5 päivää ja ovat kypsiä siirrettäväksi viileään.

Vakavaa haittaa tuskin tulee jos antaa olla vaikka pari viikkoa ja siirtää vasta sitten. Maussa olennasta on sitten "jälkikypsyminen" viileässä. Pari kuukautta voi hyvin olla. pH-mittari joka ainakin hydroharrastajalla on hyvä olemassa on hapattajankin paras kaveri. Helposti näkee jos epäilyttää että onko lähtenyt. pH tulee jo ensi päivinä 5:llä alkavaksi. Jos pH 4 päivän kuluttua on sama kuin lähtötilanteessa, kaipaa sitten jo herätettä, tai on jo menetetty.

Toisaalta tänä vuonna en ole käynnistellyt millään mutta hyvin lähtee. Jos podeja on pessyt esim Neemin käytön takia kannattaa antaa olla esim viikon, niin maitohappobakteereja kehittyy pinnalle.

Nyt on tehty chili(tuore)mehua. Tuli kesällä hankittua kunnon mehupuristin eli slow juicer, joka murskaa materiaalin ja puristaa mehun ulos toisesta rännistä ja melko kuivan jäännöksen toisesta.

Kun paikat on täynnä erilaisia tuotetta ja satoa prosessoimatta, niin innovoinnissa tiivistys ja pieni tilavuus on etusijalla. Oheisessa videopätkässä työstetään pieni määrä Hainan Yellow Lanternia ja muutama Aji Amarillo mausteena mehuksi. Kuten videosta näkyy chili on mehukasta tavaraa, ja yllättävän nopsaan syntyi 3 desiä tuoremehua. Tämän pienen satsin pastöroin uunissa (80 astetta-15 min) ja katsellaan miten säilyy jääkaapissa. Täytyy viikonloppuna pyöräyttää lisää ja tehdä vertailupönikkä jossa Atamonia tms mukana ja katsoa miten nuo säilyy. Toinen vaihtoehto olisi säätää esim sitruunahapolla happamuus sellaiseksi, ettei ala käydä tai homehtua.

Hyvin on raikkaan ja "puhtaan" tuoksuista ja makuista, mutta annostelu aluksi melko vaikeaa. Tämähän on tiivistettyä tavaraa, ja puoli teelusikkaa keittolautaselle oli aika yläkantissa. Mielenkiintoista oli että kapsaisiini jäi hyvin mehuun, koska kuiva jäännös ei maistettaessa ollut kuin lievästi  poltteinen. Ollaan siis tuotekehityshankkeen alkuvaiheissa, ja jos tästä tulee mitään, täytyy ensi kesänä maustella ja koittaa vaikka hapattaa mehua tai tehdä siitä jotain marmelaadin tapaista hyydytämällä. Edellyttäen että chiliä kasvattaa.

Video kertoo prosessista enemmän kuin kuvat.
Plussana se että puristimen toiminnan seuraaminen on lähes meditatiivinen kokemus .

10 kiloa melko tarkkaan pukkasi puska kasvarissa autopotissa, joten alakanttiin tuli arvioitua aiemmin sato. Toinenkin huonommassa paikassa pääsi varmasti kolmen kilon päälle, joten kiinalainen on panostanut tuottoisuuteen tosissaan.
Juurikaan vihreitä ei jäänyt joten aikainenkin tämä on kaiken lisäksi.

Atamonit on muodissa esim salsoja tehdessä. Maitohappobakteereja ei kannata häiritä hapatuksessa millään ylimääräisellä, koska ne hoitavat homman ihan itsekseen ja nopeasti.

Purkki vajaana ja avattuna pidempään mihin tahansa (myös "atamonsäilykkeisiin") voi iskeä home, mutta hapanchili säilyy jääkaapissa pakkasesta sulatettuna kuukauden ja ylikin. Kannattaa laittaa siis sen kokoisiin purkkeihin, jotka tulee käytettyä kohtuuajassa.