Ketjun otsikkoon vastaten; yksi vähemmän.



Neiti tuli laskettua juuri hetki sitten haudan lepoon.  Vapaasti ulkona käyskennellyt veijari oli onnistunut jollakin konstilla murtamaan leukansa kolmesta kohtaa... Vähintään 1000€ leikkaus sekä äärimmäiset kivut eivät olleet se mitä ystävälleni olisin halunnut.

Osanottoni.

Muistan varsin hyvin miten pahalta tuntui kissakavereiden hautaaminen vajaat 3 vuotta sitten. Tuli kokeiltua 3kk sisään sitä kahteen kertaan.

Sitä yht'äkkiä tajuaa miten sitä voi "vain kissaan" kiintyä niin vahvasti.

No itsekin ihmetellyt että miten tämä nyt niin hankala paikka voi olla. Viikatemieheen on tullut tutustuttua kuitenkin jo useasti hyvinkin läheisten ihmisten kohdalla, ja tämä oli "vain" kissa. 

Jospa minusta on vaan tullut pehmii.

Lainaus käyttäjältä: Miquel - huhtikuu 26, 2014, 00:30:36 ap
No itsekin ihmetellyt että miten tämä nyt niin hankala paikka voi olla. Viikatemieheen on tullut tutustuttua kuitenkin jo useasti hyvinkin läheisten ihmisten kohdalla, ja tämä oli "vain" kissa. 

Jospa minusta on vaan tullut pehmii.

Osanotot myös täältä. Kyllähän kaikki normaalit ihmiset surevat, kun karvakaveri lähtee, vaikka olisi kuinka paljon surua kokenut. Kissan lopetuskin kun yleensä menee niin, että sitä silittää siinä pöydällä viimeisiin hengenvetoihin asti ja antaa vielä sen jälkeen halitkin matkalle, äkkiä siinä pehmenee raavainkin mies.

Tuollaset kissat löytyy iteltä kotoa

Miguelille voimia, meillä lävi kanssa joskus vajaa parikymmentä vuotta sitten vähän samalla lailla kun oli yksi nuori ja pikkuisen pöljä poikakissa jäänyt ilmeisesti ketunrautaan tossa lähirannassa, oli vielä aika paljon pahemmassa kunnossa mutta silti jollain ilveellä onnistunut raahautumaan kotiin. Kävi sitten paikallinen polliisi antamassa 9mm. kipulääkettä. Itse olin juuri sillä hetkellä (onneksi?) Tampereella mummolassa etten nähnyt mutta nyt kun tuli mieleeni niin vieläkin surettaa...

Pari viikkoa sitten tuli haettua kotiin myös beglen urospentu.

Tänään päättyi Paloman matka pitkällisen suolistotulehduksen aiheuttaman suoliston tukkeuman/kuolion takia. Oireet huomattiin maanantaina, mutta siinä vaiheessa peli oli jo menetetty. Kaksi vuorokautta pakkosyöttämistä ja lääkkeitä kellon ympäri, mutta lopetuksen jälkeisessä ruumiinavauksessa selvisi totuus, eli mitään ei olisi ollut tehtävissä. 



Tässä vielä eilen hoidettavana, urheasti jaksoi taistella, vaikka voitettavaa ei ollut.

Moe

Päivityksiä edelliseen: Kanoja tällä hetkellä 10 ja niitä on savusteltu ja paisteltu ja viillokkia tehty, hyviä on. Minähän en sitä ROSS 508 syö älkää tekään.

http://beta.yle.fi/ross508/

Toi kanalauma seuraa mua pihalla, mutta kukko on vissiin mustis käy välillä mun kimppuun. Edellinen kukko, nimeltään Heikki oli niin vihainen, että vaimolla oli aina harava tai jotainmuutakättäpitempää, kun rikkaruohoja kitki. Sai sillä hätisteltyä kukon pois. Heikki joutui kattilaan hyvää oli, mutta nylkiessä oli nahka tiukassa johtui varmaan kukon ilkikurisestaluonteesta.

Tämmöstä

-lonkero- a juon:)

Eilen soitti kellot meitin vanhukselle     


13,5v aika pitkä ikä Corgille, raukka oli jo täysin sokea eikä meinannut enää jalat kantaa... Siinä mielessä ei varsinaisesti sureta, oikeastaan enemmänkin helpotus että tietää ettei sen tarvitse enää kärsiä mutta vetäähän se mieltä mustaksi kun kuitenkin melkein puolet elämästään varttunut k.o. koiran kanssa. No, kaikkien aika koittaa joskus ja itsellä ainakin hyvä mieli että tietää koiran eläneen hyvän elämän rakastettuna perheenjäsenenä joskaan ei se siitä yhtään helpompaa tee. Eläinlääkäri kävi iltapäivällä antamassa "yömyssyn"...



Eppu 2001-2014.

Lainaus käyttäjältä: Mattson - heinäkuu 03, 2014, 10:38:31 ap
Eilen soitti kellot meitin vanhukselle     

voi ei osanottoni, todella kaunis koira :/

Oliko ihan puhdasrotuinen corgi? Tuollaisesta kaverista olen haaveillut jo jonkun aikaa, ei vaan sovi kerrostaloon ja työrytmiin koira juuri nyt.

Ihan puhdas pembroke, rotumäärittelyn mukaan "sekunda" kun liian kippura häntä ja liian vaaleat silmät mutta seurakoirana aivan 100%.

Jaksamista Mattsonille! Harmi kun koirat ei elä yhtä pitkään kuin itse toivoisi  Ei muuta kuin pentumarkkinoille...

Korkkihan jäi äitille kun sieltä pois aikoinani muutin, viime jouluum asti nähtiin silti kerran kaksi viikossa, sittemmin harvemmin kiitos välimatkan. Meillähän on tuo höhheli kokkeri itsellä ja äitillekin vielä jäi siskolta adoptoitu chiväyväy että ei tässä koirat lopu. Toissa ilta oli pirun vaikea kun tiesi mitä eilinen tuo tullessaan, nyt on olo lähinnä helpottunut edm syystä ja mieli varma siitä että ratkaisu -vaikkakin kipeä- oli oikea.

Feintille kanssa voimia, mennyt ohi tuo aikaisempi. Puput siitä kenkkuja että kun näyttää että on kipeä on yleensä jo myöhäistä, anopilla kuollut yksi syliin lekurin parkkikselle sisään mennessä...

On, puolivuotias Tanskalais-ruotsalainen pihakoira:


ja

n. viisivuotias löytoeläintarhasta haettu maatiaiskissa:

Viimeisin tulokas, Italian Spinone nimeltään Timi:



Talouden tämänhetkinen pääluku onkin sitten 37, sisältäen 3 ihmistä 

Luku tosin pienenee syksyllä n. viidellätoista taas kun kalkkunoiden ja lampaiden teurasaika koittaa.

Lainaus käyttäjältä: Janne - heinäkuu 18, 2014, 18:16:07 ip
Luku tosin pienenee syksyllä n. viidellätoista taas kun kalkkunoiden ja lampaiden teurasaika koittaa.

Minä kans odottelen innolla, että syksy tulee ja lampaille tulee lähtö   hyvät keskustelut näin lemmikkitopikissa  
ps. söpö koira

Tämmönen karvaturri majailee osa-aikaisesti nyt uudella kämpällä, likkakaverin ja äitinsä koira, kasvaa jäätävää vauhtia... Rotu Landseer

Puolvuotissuunnitelmassa oma koira... Saluki <3

Meidän hämppy ennen nahanluontia:
https://www.dropbox.com/s/p9jc2zf678yaxbe/DSC02476.JPG

ja jälkeen:
https://www.dropbox.com/s/kpki26r0lewsdg2/DSC02488.JPG

^Söpö.

Omani.