Lainaus käyttäjältä: AndyMJ - huhtikuu 03, 2009, 21:59:02 ip
Hitaasti kasvaa minulla tuo Omnicolor.

Onhan Omnicolor paljon hitaammin korkeutta kasvava kuin joku Lemon Drop tai Aji Cristal, mutta siitä tuleekin pienempi. Kukkimaan vain alkoi sekin kolmen kuukauden iässä, kuten niin monet chilini ennen sitä. Saahan sitä viivästymään pitämällä hyvin vähässä mullassa ja ilman lannoitusta. Jotkut annuumit ovat nopeampia ja tänä vuonna yllärirocotot tekivät kukkia kahdessa kuukaudessa.

Uusi tuore multa tai reilu lannoitus voisi käynnistää kasvuspurtin, jos se nyt on vielä tarpeen tähän aikaan vuodesta.

Olohuoneen ikkunani alkaa taas olla täynnä. Viime vuonna siitä ei tullut huhtikuussa lainkaan valoa sisään, kun taimet olivat tässä vaiheessa isompia eli aikaisemmin kylvettyjä ja joukossa olivat vielä tomaatitkin. Nyt ne ovat muualla ja vielä aika pieniä.

Ikkunani 6.4.
Ylhäällä vasemmalta: Perulaisia Rocotoja, perulaisia chinensejä ja baccatumeita sekä laidassa yllätysrocoto M1.
Alhaalla: Talvehtinut Habanero, yllätysrocoto M2, jossa jo muutama raakile, talvehtinut Aji Indian, jossa paljon satoa kypsymässä, maitopurkeissa Limon ja Inca Red Drop hyvin ahtaalla, jäätelökipollinen yllätyschilejä, sitten Omnicolor ja Kellu Uchu sekä talvehtinut Aji Cristal mustissa ruukuissa. Cristalissa on reilu sato kehittymässä. Aivan laidassa Turbo Pube osaksi kuvan ulkopuolella.

Ylähyllyn chilit kasvavat jo latvat kiinni loisteputkissa, alhaalla saavat lähinnä luonnonvaloa. Jos on monta pimeätä päivää peräkkäin, kukat putoilevat, aurinkoisella niistä alkaa muodostua chilejä. Eteläikkunalla on nyt sellaiset olot. Kyllä se tästä paranee. Parveke jo odottelee taustalla.

Muutama taimi on makuuhuoneen ikkunalla ja joitakin talvehtineita alakerrassa, kummatkin ilman mitään lisävaloa.

Lannoitus-  ja happamuuskokeiluista ajattelin kirjoittaa jonkinlaisen väliraportin. Se on kuitenkin vaikeaa, kun
a) Ei ole helposti havaittavia tuloksia
b) Jos on, ne eivät ole odotusten mukaisia
c) Verrokkikasveja on aivan liian vähän. Sattuma saattaa ratkaista

Tässä kaksi samanikäistä, samalla tavalla hoidettua pienikokoista brasilialais-perulaista chinenseä. Kumpaa on lannoitettu nyt muutaman viikon ajan reilulla annoksella kalkkisalpietaria?
Biquinhot 7.4.
Aivan väärin, luulisin.  Vasemmalla on voimakkaan typpilannoituksen saanut, oikealla normaalihoidolla kasvanut. Monta viikkoa salpietaria saanut vain tummensi lehtiään, nyt se on alkanut kasvaakin ja pituudeltaan nuo ovat lähes tasoissa. Kemiran hydrolannoksen normaaliannoksilla lehdet ovat paljon suuremmat ja jopa tummemmat. Syynä voisi olla salpietarin sisältämä kalsium, joka ehkä nostaa pH-arvoa? Minusta tuntuu, että se alkoi kasvaa pituutta vasta, kun lisäsin hapanta turvetta ruukun pohjalle.

Muut "happamuuskokeen" osanottajat ovat selvästi parantaneet kasvuaan saatuaan hapanta turvetta juurilleen, mutta näistä ei ole mitään vertailukasvia. Saman ne olisivat voineet tehdä ihan vain tuoretta multaa saatuaan. No, ei se ainakaan tuhoksi ole tuollaisissa n. 1/3 sekoituksissa. Parhaiten pärjää Rocoto Peru Puno Marki joka sai vuorokerroksin hapanta turvetta 2 kauhallista ja normaalimultaa yhden ja kerrosten väliin ripottelin kananP:tä.

Sitten on vielä se "rullauskoe", missä Aji Cristalille annoin pari kertaa kuusinkertaisen annoksen lannoitetta tarkoituksena saada esiin lehden reunojen kipristely. Se voi hyvin ja kasvaa muita paremmin. Lehdet ovat kauniin sileät ja kukkanuppuja latva täynnä. Todennäköisesti tuo kukinta onnistuukin, sillä aikaisemmat yritykseni viivästää satokautta lannoittamalla runsaasti ovat epäonnistuneet surkeasti. Satoa on tullut enemmän kuin normaalilannoituksella. 

En  minä tällä halua, enkä pysty kumoamaan täällä sitkeästi viljeltyä ohjetta, että liika (typpi)lannoitus vaikeuttaa sadon saantia. Alku kuitenkin viittaa samanlaiseen kehitykseen kuin viime kesänä Aji Chombolla. Se sai annoksen kananP:tä ruukkunsa pohjalle ja kiihdytti kasvuaan parvekkeen kunkuksi, isoksi puuksi, mutta kehitti samalla valtavan määrän tulisia chilejä oksilleen. Kaikissa säännöissä voi kuitenkin olla poikkeuksia. Ehkä minä olen löytänyt juuri ne.

Ihmettely jatkuu, kunhan jotakin selviää. 

Marraskuussa pelastin parvekkeelta sisään panamalaisen isokokoiseksi kasvaneen chinensen, Aji Chombon varsin tuotteliaan ja tulisen satokauden jälkeen. Se sai toimia "joulukuusena"  ja isona viherkasvina.
Aji Chombo 6.4.09
Sille löytyi paikka eteisestä pienen pohjoisikkunan vierestä. Laitoin chilille oman 21 W loisteputken kattoon. Monet kerrat se on jo kasvattanut oksansa sinne ja polttanut lehtensä. Sitten olen taas leikellyt  sitä vähän matalammaksi. On se silti 120 cm korkea nytkin. Alhaalta on lehtiä varissut, mutta on niitä vielä puussakin. Chombo on kukkinut koko talven. Vielä ei vain ole riittävästi valoa pohjoisikkunalla kukkien kehittymiseen. Parvekekautta odotellaan innolla.

Toinen samanlaisen kohtalon kohdannut kasvi:
Tumbling Tom Yellow
Amppelitomaatin pelastin myös juuri ennen ensimmäisiä pakkasia sisään ja ikkunan lähellä, melkein ilman lisävaloja siitä säilyi yksi kolmesta versosta pienenä talven yli, se ikkunan puoleinen. Varjon puolelta ne kuivuivat pois. Helmikuussa se alkoi taas kasvaa ja nyt siinä on ensimmäinen kypsä tomaatti. Kyllä maailma on ihmeellinen. Valaistuna se olisi kenties tuottanut satoa koko talven?

Tässäpä kaksi perulaista Rocoto Manzano Orangea. Toiselle näistä taimista laitoin heti sirkkalehtivaiheen jälkeen ruukun pohjalle turpeen päälle harvan kerroksen Biolan luonnonlannoitetta eli kananP:tä. Kumpikin sai saman määrän samaa multaa, vaikka ruukut ovatkin hieman erilaiset. KananP:n määrää en mitannut, ehkä joku 10 g. Samanlainen hoito ja viereiset paikat ikkunalla tietysti kuuluivat vertailun luonteeseen.
Manzanot 9.4.09
Moneen viikkoon en huomannut mitään eroa taimissa, eikä se vieläkään kovin ilmeinen ole, vaikka taimilla on ikää yli pari kuukautta ja on aika jo vaihtaa isompaan ruukkuun. Tarkkaan katsoen eroa kuitenkin on. Oikealla on se pikkuisena lannoitepaukun saanut. Sen varsi on selvästi paksumpi, itse asiassa 50% tukevampi. Lehtiäkin on enemmän ja isompia. Korkeus on lähes sama, 30 cm.

Tuostahan voisi päätellä, että Rocotokin hyötyy reilusta lannoituksesta. Tietysti seuraukset on ensin tutkittava. Jotkut merkinnät täällä viittaavat siihen, että runsas typpi pienelle pubelle ehkäisee kukintaa ja varsinkin sen onnistumista. Palataan siihen asiaan kesällä.

Aprillipäivänä aurinkoisen ruukunvaihtopäivän jälkeen jätin parvekkeelle 3 chiliä ja pari tomaatintainta. Siitä lähtien oli eiliseen asti 11 päivää pilvistä ja kylmää. Sääaseman mukaan keskilämpötila on ollut hyvin lähellä nollaa ja korkeimmat päivälämpötilat alle +5. Lasitetulla parvekkeella on muutaman asteen lämpimämpää, eikä pakkasen puolella ole käynyt yölläkään.
Kylmänvaurioita:
Kellu Uchu, perulainen vuoriston baccatum selvisi ensimmäisestä pakkasyöstä parhaiten, roikuttamatta lehtiään, mutta jatkuva kylmyys ei sille sitten sovikaan taimivaiheessa. Kaikki isot lehdet ovat pudonneet pois ja latvalehtiin tulee tummia pilkkuja ja reunaa. Jos kasvupiste, josta uudet lehdet kasvavat, on paleltunut, kasvi on mennyttä. Se jatkaa kuitenkin koetta, sillä kaksi Kellua köllöttelee jo sisällä lämpimässä ja toinen niistä kukkiikin.

Taustalla ovat testin yllättäjät, Perulaiset Rocotot Puno ja Cusco. Ensimmäisen kylmän yön jälkeen ne taivuttivat latvaansa ja roikuttivat lehtiään, mutta ovat sitten sopeutuneet. Ne ovat jopa vähän kasvaneet, eikä mitään vaurioita ole näkyvissä. Ovathan ne 3900 ja 3300 metrin korkeudesta Andeilta kotoisin. Siellä on kylmät yöt niiden kasvukaudellakin. Punossa esimerkiksi kuukauden keskimääräiset päivälämpötilat ovat 17-19 astetta ja yöllä vain 2-4. Kun tuo on keskiarvo, siihen täytyy sisältyä pakkasiakin. Tämä siis marraskuusta maaliskuuhun. Meidän kesämme aikoihin siellä on öisin -8. Sitä nuo eivät varmaan kestä vihreinä, vaan odottelevat siemeninä maassa uutta kasvukautta.

EDIT: Lisäsin linkin isompaan kuvaan, josta vauriot näkyvät paremmin.

Pääsiäispyhät menivät ja chilit syötiin pensaista loppuun. Tuoretta teki niin mieli.
Ensin meni Inca Red Dropit, punaiset ja sitten vihreätkin. Maukkaita olivat. Aji Indian sai pitää useimmat raakileensa, sillä vihreänä niistä ei paljon makua löytynyt. Sitten käytiin Aji Cristalin kimppuun. Cristal ei ole perun chilejä, vaan viime vuodelta kasvamaan jäänyt naapurimaan Chilen lahja chilin ystäville.
Aji Cristal:
Sen verran voi neuvoa, että aivan viikon vanhaa raakiletta ei kannata vielä repiä. Cristal kasvattaa muutamassa päivässä raakileensa isoksi, mutta kypsyttelee niitä sitten toista kuukautta. Alkuvaiheessa läpikuultavan vaalean vihreänä niitä ei kannata syödä. Maku ei ole vielä kehittynyt. Vasta kun väri alkaa vaihtua punasävyiseen Cristal on parhaimmillaan. Polte lisääntyy vielä vähän sen punastuessa, mutta kyllä täysikasvuinen vihreäkin on hyvää.

Samaa mieltä Ajin parhaasta kypsyysasteesta.
Tuosta kukinnan viivästyttämisestä olisikin oikeaa tietoa.. Valontaajuus, typpilannoitus, nypintä, leikkely ja mitä kaikkea on suositeltu...
Vaikka silloin kun asiaan aletaan perehtymään, kyllä aina palataan siihen tuttuun: "lajikkeet ovat erilaisia, eikä yhtä oikeaa vastausta ole.."

No joo, parempi että kukkii ajoissa ku ei ollenkaan..

Vihdoin parvekkeellakin meni pakkasen puolelle, tosin vain pari kymmenystä, mutta kuitenkin. Virallinen lukema lentokentällä oli -6. Kaikki kasvit selvisivät tuosta, tosin Baccatum on vain heikosti hengissä. Kylmät päivät tuntuvat sille olevan pahempia kuin kylmät yöt. Perulaiset Rocotot ovat nyt olleet reilut kaksi viikkoa kylmässä ja näkyyhän se kasvussa:
16.4.09:
Nämä kaikki Rocotot olivat saman kokoisia vielä maaliskuun lopulla. Silloin jätin nuo keskimmäiset parvekkeelle säiden armoille. Laitimmaiset jatkoivat sisällä eteläikkunalla. Kaikki ovat terveitä ja tuuheita. Kaikki ovat kasvaneet, mutta sisällä tuplakokoon tuona aikana. Ne kaikki ovat ensi viikolla kolmen kuukauden ikäisiä. Vasemman laidan Rocoto Peru Cusco on suorastaan koomisen näköinen 7 cm taimiruukussaan 45 cm korkeana. Vaarallinenkin se on, sillä se kaatuu vähäisemmästäkin hipaisusta tai tuulenvireestä. Olen vain odottanut sopivaa aurinkoista eli lämmintä ruukunvaihtopäivää parvekkeelle. 

Mitä tästä opimme? Sen itsestään selvyyden, että lämmöllä on aika suuri merkitys chilien kasvuun. Ja viileässä saa kasvua hidastettua. Tärkein opetus minulle on kuitenkin, että Rocotot näyttävän kestävän kylmää hyvinkin mutkattomasti.

Nimimerkin kalat69 kanssa kävimme pitkän keskustelun  Nutriforten lannoitteiden ja Kemiran hydrolannoksen eroista ja yhtäläisyyksistä. Hyvinkin samanlaiset annostukset sieltä lopulta paljastui, mutta Nutriforte kehottaa lisäämään typen määrää kukinnan alkaessa. Tämä minua vähän kummastutti, mutta aloin kuitenkin lisätä lannoitteeseeni typpeä lisäämällä salpietarin osuutta.

Viikon tuota lannoitusta kesti. Tänään tarkastelin chilejäni sillä silmällä ja päätin palata vanhaan koostumukseen. Kukinnasta on vaikea sanoa mitään varmaa. On ollut niin paljon pimeitä päiviä, että sekin voi vaikuttaa. Baccatumeilla ja anuumeilla kukinta on onnistunut suunnilleen entiseen malliin ja chinensen kukat eivät tässä valotilanteessa pysy pitkään puussa muutenkaan. Syy oli kasvien keskelle ja latvoihin äkkiä kasvaneiden monikymmensenttisten versojen. Pituuskasvua esiintyi oudoissa paikoissa, alaoksilla ja keskellä latvusta. Sitä oli kaikilla lajeilla, mutta ei kaikilla yksilöillä, vaikka kaikkia lannoitinkin samalla tavalla. Olisi tietysti pitänyt jakaa lisää typpeä vain osalle, mutta se olisi ollut turhan hankalaa. Tämän hetkiset NPK pitoisuuteni ovat 14-6-26 eli milligramma hydrolannosta ja puolikas salpietaria litraan vettä.

Tietysti minun piti liioitella tätäkin koetta. Laitoin koko millilitran salpietaria entisen puolikkaan sijasta. Nutriforten suositus oli vain neljännes lisää. Mitat ovat niin pieniä, että joskus mittavirheet ovat isompia kuin tavoitellut lisäykset. Joka tapauksessa lannoitteiden oikeilla suhteilla ON merkitystä. Kun vain tietäisi miten.

Viikon kaunotar on P e r u s t a:
18.4.09:
Carmine on hänen nimensä ja hän on c. chinensen sukukuntaa. Tumma, rehevä, säännöllisen muotoinen, terveesti haaroittunut, vihreät lehdet, punainen runko ja lehtiruodit. Tyylikkäämpää viherkasvia on vaikea kuvitella.

Baccatumina Australiasta hankkimani ja baccalaatikossa kasvattelemani Peruvian orange avasi kukkansa ja vahvisti sen, mitä jo muutaman viikon olen epäillyt sen kasvutavasta: Oikeasti se on chinense.

Peruvian Orange:
Kukka on vihertävä ja palhot selvästi violetit. Kolme viikkoa sitten se oli samassa laatikossa kasvavien baccatumien joukossa vain puolet niiden mitasta. Sitten se äkkiä venähti tasoihin. Lehdet olivat selvästi chinensemäisen epätasaiset ja sitten ilmestyi nuppuja, monta samasta pisteestä. Epäilys oli vahva ja nyt se varmistui. Surffasin netistä ja huomasin myyjänkin jo vaihtaneen määrittelyään ebay-listallaan, vaikka varsinaisella sivustolla se vielä olikin väärässä lokerossa. Haun perusteella täällä ei ole muita tuon lajikkeen kasvattajia, joten monen ei tarvitse tehdä korjausmerkintöjä kasvatuspäiväkirjoihinsa.

heipsan chilivaari
campane, jonka siemeniä sinulta sain, on nyt sitten komea 150cm kasvi joka on jo kukassa ja tänään pääsee kotikasvariin
kuvan laitan kun vaan ehdin sen poustata, Kaunis kiitos vielä simenistä, niistä tuli kaksi muutakin taimea jotka ovat lähteneet
maailmalle, yksi tuohon piikkiöön ja toinen turkuun.

Lainaus käyttäjältä: hessi - huhtikuu 19, 2009, 16:06:50 ip

campane, jonka siemeniä sinulta sain, on nyt sitten komea 150cm kasvi joka on jo kukassa

Hienoa kuulla. Köynnöshän se on, jos antaa kasvaa.
Minulla se on vielä alle metrinen, onneksi, sillä ulkoilukauteen menee vielä joku viikko. Tajusin aloittaa kasvatuksen toista kuukautta myöhemmin kuin viime vuonna. Kyllä se nollan tienoille kylmää kestää. Syksy taisi olla lämmin Tampereella, sillä se palellutti lehtensä parvekkeella vasta jouluaattona. Marraskuun 16. keräsin viimeisen sadon:
http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.msg53693;topicseen#msg53693

Juustolla ja pekonilla täytettynä pakastetut olivat herkkua joulupöydässä, mutta eniten pidin kokonaisina mietoon etikkaliemeen (viinietikkaan) säilötyistä. Muoto säilyi täydellisenä.

Viime yönä oli -8 Tampereen lentoaseman mittarissa. Meidän lasitetun parvekkeen alin lukema oli vain -0,2. Pakkanen oli äkillistä, laski vain tunnin ajaksi kuuden maissa. Sellaiset lyhytaikaiset muutokset parvekelasit tasaavat ja meillä harjun etelärinteellä on muutaman asteen lämpimämpää kuin virallinen mittaus. Kolme chiliä on harjoitellut kylmässä oloa jo 3 viikkoa, eikä niillä ollut hätää nytkään. Tältä näytti pahin tapaus, viime pyhänä ulos jätetty Rocoto Manzano:
21.4. klo 9 ja 10:
Vasta kolme tuntia pakkaspiikin jälkeen alkoi oireilu, kun ilma lämpeni ja lehdet alkoivat haihduttamaan. Multa on kylmää, eivätkä juuret toimi. Kädenlämpöinen vesi juurille auttaa tällaisissa nopeimmin, mutta ilman hoitotoimenpiteitäkin Rocoto oli oikean kuvan mukaisessa kunnossa jo tuntia myöhemmin.

Ensi yöksi on vielä lupailtu pakkasta. Nykyiset kasvit kestävät sen parvekkeella, uusia alan siirtää huomenna - jos paistaa. Muuten päivät ovat liian kylmiä. Pubescensit ovat jopa kasvaneet parvekkeellakin, mutta Kellu Uchu, tiettävästi vuoriston baccatum ei ole sopeutunut kylmiin päiviin. Se kituu. Ehkäpä loppuviikon lämpö saa senkin olon kohenemaan.

Kadehdittavan paksuvartisia ja hyvän näköisiä kasveja sulla kasvaa ja vielä noin pienissä ruukuissa!  Ruukuttelin juuri joitakin isompiin kun oli maitopurkit täynnä juurta, silti kasvi aika vaatimattoman näköinen. Täytynee lannoittaa vaan rohkeammin. Huomasin myös että pienissä ruukuissa joissa oli kivivillakuutio jätetty mullan sisään juurikasvu oli jotenkin häiriintynyt ja kasvio klimppinä yhdeltä reunalta.

Fataliin viimevuotisista mustista yllätyssiemenistä kasvatettu pubescens sai ensimmäisen pötkylänsä kypsäksi. Se on siis pitkulainen ja punainen. Raakileet ovat tumman vihreitä. Niitä jäi lopulta pari muuta tämän lisäksi. Monia putoili aivan pienenä ja runsaasti kukkia varisi ruukkuun ja lattialle. Viikkoa vaille kaksi kuukautta kesti kehitys pikkiriikkisestä raakileesta kypsäksi pubeksi. Tämä on kolmisenttinen, mutta myös yli nelisenttisiä on kypsymässä.
22.4.09:

Laitetaanpa tähän samalla kukankin kuva, jotta tunnistus helpottuisi:
5.3.09:
Pikasilmäyksellä ainakin PI 355394, PI 355811 ja PI 585273 näyttäisivät sopivan. Tuossa viimeisessä pitäisi olla isommat hedelmät, mutta kun ottaa huomioon, että kasvi oli pieni, nuori ja aloitti kukinnan maitopurkissa talvella, voisi hyvinkin olla mahdollista, että seuraava sato on isokokoisempaa. Vaihteluahan noissa kaikissa on.

Optimistina laskin, että jos nuo viimeiset kypsyvät viikon kuluessa ja kasvi aloittaa uuden kukinnan heti, seuraava sato voisi olla poimittavissa juhannuksena.

Jos sinulla on lisää tunnistusehdotuksia, anna tulla vain. Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta Rocotoista, joten en ehkä osaa kiinnittää oikeisiin asioihin huomiota.

Lainaus käyttäjältä: Chilivaari - huhtikuu 22, 2009, 17:20:26 ip
Viikkoa vaille kaksi kuukautta kesti kehitys pikkiriikkisestä raakileesta kypsäksi pubeksi. Tämä on kolmisenttinen, mutta myös yli nelisenttisiä on kypsymässä.

Aika hitaasti nuo hedelmät tuntuu tosiaan kypsyvän. Kerro sitten tulisuus, kun otat maistiaisen.
Pubescenssiksi sait kyllä todella nopeasti kypsän podin aikaiseksi.
Kasvi on ilmeisesti n. 4 kk vanha.

Joulukuun alussa tuo tuli taimelle, joten yli neljä kuukautta on kasvanut. Hedelmiä kypsytellessä kasvuvauhti selvästi hidastui. Nyt se taas kiihtyy ja nuppujakin näkyy latvoissa. Nyt onkin sopiva aika. Kokoa tuolla oksien sekasotkulla on nelisenkymmentä senttiä, leveyttä enemmänkin, jos päästää kasvamaan. Meillä ei ole mahtunut, vaan saksia on käytetty. Aikaisemmin vaivannut lehtien kellastuminen on loppunut. Siihen saattaa vaikuttaa myös muutama viikko sitten vaihdettu isompi ruukku ja uusi multa. Tai lisääntynyt valo, päivänvalon varassa kun on kasvanut jo pitkään.

Taidan odotella vielä vähän kypsymistä. Saan sitten useamman kerralla. Mikähän olisi sopiva käyttötapa noin pienelle sadolle? Näin pienistä ei ainakaan täytettäviksi ole.

Chilikaupasta tilaamani etikkaliemeen säilötyt rocoto-valkosipulikynnet oli ainakin ihan hyviä.
Tuosta lajikkeesta on vähän vaikea arvailla. On vähän vaikea löytää tietoa.
Mutta tuota Rocoto Peronia tuo ainakin vähän muistuttaa.http://www.thechilliman.biz/Pubescens%20Species.htm

Laitetaanpa tähän vielä tunnistusta mahdollisesti helpottamaan vihreän vaiheen kuva.

Yllärirocoto vihreänä:
Tuollaista ruttuisuuttakin siis esiintyy silloin tällöin. Netin kuvissa löysin joitakin lajikkeita, joilla oli samaa ominaisuutta.