KLASSIKOT: Iron Maiden: Piece of Mind (1983)

[Aji Inferno]

Tämän kiekon tunnetuimmat palat ovat mielettömät "Flight of Icarus" ja "The Trooper", mutta kyllä koko levy rokkaa kuin seonnut hirvi! Toisin kuin moni muu 80-luvun heavy-nimikkeen alla tehty juttu, tätä kehtaa vielä tänäänkin kutsua aidosti metalliliiton meiningiksi.

Mikä eroaa nykymetallista, ja ainakin omasta mielestäni vain positiivisesti, on homman melodisuus. Tässä on myös suvantokohtia, kauneutta ja herkkyyttä, siinä missä voimaa ja vauhtiakin. Menoa ja meininkiä riittää, eli toimii myös ei-hevareilla. Jokainen kappale on sitä itseään, eli vaatii jotakuta kuulijaa vääntämään volyyminupin tasolle joka kutsuu poliisisedät paikalle, tai riittäisi lakituvassa avioeron perusteeksi.

Eli kyllä lähtee. Pakollinen hankinta. Sounditkin kohdallaan!

[REMo]

Melodisuus on Maidenin tm. ollut kautta aikojen.  Kaksi ekaa julkaisua ovat aivan ultimaalisia ja PoM hyvä seuraaja noille.  Jotenkin tuon jälkeen taso lässähti ja musa ei tuntunut enää yhtä maukkaalta. Tosin uuden levyn on väitetty olevan alkuperäistä Maidenia tyyliltään.

Onnistuin pilamaan aikoinaan hankkimani ekan Maidenin cd-levyn  uskolla CD:n tuhoutumattomuuteen.  Se usko tuli todistettua karvaasti vääräksi. Harmittaa vieläkin...  Hommasin uuden kaupasta kun huomasin sen tulleen uusintajulkaisuna,  mutta, mutta... Pettymys oli helvetillinen!  Sisältö oli kierrätetty kompuran kautta! Musa soi lujaa, mutta äänenlaatu oli täyttä paskaa! Onneksi ei tullut hommattua muita uusintajulkaisuja kuin mitä myynnissä oli samalla kertaa.

...

[Gekko]

Sisältö oli kierrätetty kompuran kautta! ...

Eikös nykyisin kaikki uusintapainokset remasteroida? Tuntuu, että ihmiset pitävät sitä yleisesti poikkeuksetta hyvänä asiana, mutta asiasta voidaan olla monesti montaa mieltä.  :x

Imho, Number of the beast kolahti kyllä vielä kovempaa.  :wink:  Powerslave olikin jo pettymys muistaakseni... Noista ajoista on muuten jo tovi vierähtänyt! Aika rientää!

[(thietavu)]

Totta; re-masterointi voi tehdä kahdensuuntaista jälkeä... Harmi kyllä, juuri kompressointi on monesti se helpoin tapa saada musiikki kuulostamaan "tiukemmalta". Periaatteessa, jos sen kuulee ensikuulemalta, silloin sitä on käytetty yleensä liikaa.

En muista montaakaan remasteroitua äänitettä joka olisi mainittavasti parantunut alkuperäisestä. Sen sijaan muistan montakin jotka kipeästi kaipaisivat jälkikäsittelyä: useimmat 70-luvun rock-äänitteet noin 1974-1977 asti on miksattu todella ohuesti ja tukkoisesti. Ilmeisesti tuon ajan muotisoundi ja ehkä liittyy myös senhetkiseen miksaustekniikkaan, studioiden kaiuttimiin, yms. Otetaan vaikkapa Status Quon "Hello" (n. 1974) - ei bassoista tietoakaan... Samoin Eaglesin "On The Border" (1974) soi karmeasti, siinä missä bändin esikoinen "Eagles" (1972) loistavasti!

1978 tapahtui taas jotain, sillä silloin levytettiin äkkiä paljon soundeiltaan parempia, aivan modernilta kuulostavia albumeja - erinomainen erimerkki Pocon "Legend" tai REO Speedwagonin "Nine Lives" (1979). Kantrirokin puolelta Emmylou Harrisin loistava "A Quartermoon in a Ten Cent Town" (1978) soi tänä päivänä upeasti... Tai Ry Cooderin "Bop Til You Drop"... (1979)!

80-luvulla itse asiassa otettiinkin takapakkia; ensimmäiset digitaalisesti äänitetyt ja miksatut albumit 1983..1986 kuulostavat usein aika kauheilta niin varhaisen digitaalitekniikan puutteiden kuin tuona aikana tavallisen diskanttivoittoisen soundin takia. Onneksi kunnonkin jälkeä tehtiin. Dire Straitsin klassikoissa "Love Over Gold" ja "Brothers in Arms" on dynamiikkaa ja ilmavuutta.

Senpuoleen... kyllähän CDitä voi itsekin remasteroida, jopa ilmaisohjelmia käyttäen. Se on taikuutta, muttei mysteeri.

[(thietavu)]

Sisältö oli kierrätetty kompuran kautta! ...

Eikös nykyisin kaikki uusintapainokset remasteroida? Tuntuu, että ihmiset pitävät sitä yleisesti poikkeuksetta hyvänä asiana, mutta asiasta voidaan olla monesti montaa mieltä.  :x

Imho, Number of the beast kolahti kyllä vielä kovempaa.  :wink:  Powerslave olikin jo pettymys muistaakseni... Noista ajoista on muuten jo tovi vierähtänyt! Aika rientää!

Pakko tässä kehua 1992:n "Fear of The Dark"ia - loistava levy ja hienot sounditkin. Uusin "Dance of Death" on vähän ristiriitainen kiekko; sen biisit ovat minusta komeita, ja parhaimmillaan aivan "vanhojen aikojen tasoa". Mutta ne soundit...  Levy on miksattu aivan päin seiniä, mikä lie syynä. Se jos mikä tarvitsisi kunnollisen uudelleenmasteroinnin.

[Gekko]

Ei muuten kannata sekoittaa miksausta ja masterointia keskenään... Huonosti miksattua levyä ei mikään pelasta, mutta monesti tänä päivänä musiikki on parhaimmillaan lopullisen miksauksen jälkeen ennen masterointia. Erityisesti radiosoittoa halajavat artistit masteroidaan valmiiksi radiotyyliin tasapaksuksi ja dynamiikkaa poistetaan. Radiokanavien omat kompurathan huolehtivatkin sitten lopusta... Omista (vaatimattomista) musiikkitouhuistani pyrin aina tallettamaan masteroimattoman version omaan käyttööni.

Ja topiciin palatakseni; noita uudempia Maideneita en ole kuullut.

[REMo]

Ei muuten kannata sekoittaa miksausta ja masterointia keskenään... Huonosti miksattua levyä ei mikään pelasta, mutta monesti tänä päivänä musiikki on parhaimmillaan lopullisen miksauksen jälkeen ennen masterointia. Erityisesti radiosoittoa halajavat artistit masteroidaan valmiiksi radiotyyliin tasapaksuksi ja dynamiikkaa poistetaan. Radiokanavien omat kompurathan huolehtivatkin sitten lopusta...

Kompressio on sama kuin äänen dynamiikan latistaminen tasapaksuksi. Aluksi tuo koski vain paikallisradioita, sen jälkeen yleisradio liittyi joukkoon ja nyt sama vitsaus vaivaa jo uusia äänitteitä.
Kummallista että minulle tulee tästä asiasta mieleen Monty Python spam vitsi. Sikanauta on tässä kohdin nykyinen teollinen musiikki.
...

[(thietavu)]

Niin, masterointiahan voisi hiukan kärjistäen kutsua myös eräänlaiseksi loppumiksaukseksi, onhan noita kompura-, ekvalisointi- ja muita masterointityökaluja yleensä käytössä jo miksausvaiheenkin raidoilla... Joitakin miksausvaiheen virheitäkin saa re-masteroinnilla vielä korjattua, esim. jos vaikka bassojen yleistaso on väärä.

Esimerkki pieleen miksatusta levystä jota uudelleenmasterointi varmaankin auttaisi, on Karnatakan (kelttiläistä progeheavya) "The Storm", jossa bassokitara on miksattu aivan poskelleen (paksun kumisevaksi), ja muutoinkin äänitasapainossa olisi ekvalisaattorille töitä...  Pitääkin piruuttaan kokeilla, saako tuota parannettua...

Metkaa sinänsä, kun tuota miettii. Esim. rummut ja kitarat kompressoidaan nykyään usein aika "lyttyyn" jo ennen masterointivaihetta, samoin laulu - jne. Loppujen lopuksi, elävyys, ilmavuus ja dynamiikka alkavat olla aika harvinaista herkkua...

Tavallaan homman ymmärtää kun tietää ihmisten kuuntelevan musaa aika paljon taustaviihteenä, melun keskellä. Harvalla on aikaa ja halua keskittyä nyansseihin ja nautiskelemaan. Harmi sinänsä!

[Vate]

Tämän kiekon tunnetuimmat palat ovat mielettömät "Flight of Icarus" ja "The Trooper", mutta kyllä koko levy rokkaa kuin seonnut hirvi! Toisin kuin moni muu 80-luvun heavy-nimikkeen alla tehty juttu, tätä kehtaa vielä tänäänkin kutsua aidosti metalliliiton meiningiksi.

Mikä eroaa nykymetallista, ja ainakin omasta mielestäni vain positiivisesti, on homman melodisuus. Tässä on myös suvantokohtia, kauneutta ja herkkyyttä, siinä missä voimaa ja vauhtiakin. Menoa ja meininkiä riittää, eli toimii myös ei-hevareilla. Jokainen kappale on sitä itseään, eli vaatii jotakuta kuulijaa vääntämään volyyminupin tasolle joka kutsuu poliisisedät paikalle, tai riittäisi lakituvassa avioeron perusteeksi.

Eli kyllä lähtee. Pakollinen hankinta. Sounditkin kohdallaan!

IRON MAIDEN ON PARAS!

[Ryhis]

Tätä tuomiota Aji Infernokin on odottanut, kun kuusi vuotta sitten tuon kirjoitti.

[Whili]

NO mikä toimi -83 ja toimi myös kuusi vuotta sitten, JA TOIMII vieläkin.
Eikös se ole klassikko ??
Ikävä kyllä puuttuu vinyylihyllystä, mutta digiversio löytyy.

Sedät jaksaa heilua!!