Lainaus käyttäjältä: wille - elokuu 11, 2009, 21:10:18 ip

Lainaus käyttäjältä: AirMan - elokuu 11, 2009, 19:24:51 ip

Lainaus käyttäjältä: Chilivaari - elokuu 11, 2009, 12:51:46 ip
Nyt herää huolestunut chilinkasvattaja katsomaan kalenteriin.

Niinhän tässä pitäisi tehdä, mutta ei millään malttaisi, kun uusia kukkia ja raakileita on alkanut ilmestymään tihenevällä tahdilla. Etenkin habaneropuskat ovat tehneet varsinaisen kukkimisryöpyn ja nyt on pieniä raakileita oksat täynnä. Eivät varmaan ainakaan ulkona ehdi kypsyä, mutta voihan niitä sisällä keinovalossa yrittää punastuttaa.

Tietääpä ainakin ensi kesänä, että chinenset kestää ihan surutta laittaa parvekkeelle ikkunan eteen kaikkein paahteisimmalle paikalle.

Samoilla linjoilla huolestuneena pörräilen. Satoa roikkuu melko reilusti oksilla kasvihuoneessa, mutta kerkeävätkö kypsymään...  Tossa laskeskelin, että hetkellisesti saan kyllä ainakin osan kasveista sisään lämpimään kypsyttelemään...

Mulla olis pahempi tilanne, pubet kukkivat vasta, tosin minulla olisi keinovaloa. Ainoa mutta tässä on että pubet ovat maassa.

Kärsivätkö liiaksi jos tempasen ne ruukkuihin ja tuon sisään?

Lainaus käyttäjältä: sputnick - elokuu 12, 2009, 00:40:08 ap... pubet kukkivat vasta, tosin minulla olisi keinovaloa. Ainoa mutta tässä on että pubet ovat maassa.

Kärsivätkö liiaksi jos tempasen ne ruukkuihin ja tuon sisään?

Ensimmäistä kesääni pubeja kasvattelen, joten enpä osaa sanoa. Parvekkeella jo ruukun kääntely kuitenkin pudotteli raakileita, joten saattavat nuo olla herkkiä. Varminta ehkä olisi siirtää vasta, kun raakileet ovat aika isoja. Silloin ne voisivat pysyä puussa. Tietysti tuossa on vaarana koko kasvin näivettyminen, kun juuret kaivetaan maasta. Samalla kannattaa leikata reippaasti lehtiä pois. Ennakkoon voisi terävällä lapiolla leikata juuripaakkua vähän ruukkua isommaksi. Jos vaikka poikki leikkaantuneet juuret ehtisivät haarautua ennen nostoa.

Habanerojen syysleikkauksesta minulla on hyviä kokemuksia viime syksyltä, joka tosin oli pitkä ja lämmin. Syyskuun alussa pistin kaikki oksan päät poikki ja kukat pois. Sato kypsyi hyvin, vaikkakin viimeiset vasta marraskuun ekana parvekkeella:  http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=4107.msg53101;topicseen#msg53101

Perulainen Aji Verde on komean kokoinen baccatum sekä kasvi että hedelmät. Sen hitaasta kypsymisestä on varoiteltu. Nyt tuo tuli itse todettua.
Aji Verde 14.8.
Kaksi kuukautta ja viikko meni ensimmäisen raakileen ilmestymisestä punaväriin. Tuo saattaa riippua aika paljon hedelmän koosta, sillä myös Aji Amarillo kypsyi saman ajan, mutta pikkuinen Biquinho sai kypsää aikaan kuukaudessa.

Iloisia uutisia Rainforest Trifoliagesta kiinnostuneille.
Ensimmäinen kukka pysyi heti ja chili on kehittymässä. Raakile on tumma ja kukatkin ovat nyt enemmän Bolivian Rainbown kaltaisia, terälehdet lähes kokonaan violettia. Tämä kasvaa edelleen maitopurkissa. Toisen siirsin viime viikolla isompaan ruukkuun ja sekin avasi tänään ensimmäisen kukkansa. Eiköhän niistä ainakin kaikille tähän asti kiinnostuneille riitä siemeniä, sillä viime syksyn kokemuksiin nojaten uskoisin noiden kypsyvän sisällä vähän vähemmässäkin valossa, kunhan  pääsevät alkuun. Pari kuukautta siinä saattaa mennä, jos ovat hidasta lajia. Pienet koristechilit tosin ovat kypsyneet reilussa kuukaudessa, mutta eihän tästä vielä tiedä, onko se pieni ja miltä se maistuu. 

Noniin. Ei se sitten mikään niin epäonnistunut lajike olekaan

Nostin parvekkeen ulkoseinällä roikkuvan amppelin sateesta sisään ja keräsin kypsät kuivuriin. Tässä siitä yksi oksa.
Omnicolor 16.8.
Mukavasti kertyi kypsiäkin, mutta kun laskin chilien kokonaismäärää, se meni yli 200, jos pienetkin alut otetaan mukaan. On tästä jo aikaisemmin aika tavalla syötykin. Pienessä amppeliruukussa tuo on aikamoinen saavutus, sillä nämä eivät suinkaan ole mitään linnunsilmächilejä, vaan ihan kunnollisen kokoisia baccatumeita.

Olen seurannut sen kehitystä aikaisemmin kesäkuussa varsin harvana parvekekasvina ja heinäkuussa ulos siirrettynä. Se näyttää pitävän paljosta valosta, eikä pahastu sateistakaan. Oksat ovat painuneet jo huomattavasti ruukun alapuolelle.

Rocoto M2:
Kyseessä on Fataliin yllätyssiemenistä kasvatettu pubescens, jonka tarkkaa tyyppiä en ole pystynyt sivuston avullakaan selvittämään. Sopivia vaihtoehtoja on liian monta, esimerkiksi PI 355394, PI 355812, PI 497676, PI 585260 ja PI 585273. Siksi olen alkanut kutsua tuota ytimekkäästi vain Rocoto M2, kun se sattui itämään toisena mustista siemenistä. Vaihdetaan nimeä, jos oikea merkki selviää. Niille, jotka eivät ole koskaan pubescensia kasvattaneet, tämä voisi olla sopiva aloitus. Se on tarjonnut mukavia onnistumisen kokemuksia pubeksi pikavauhtia.

Rocoto M2:n vaiheet on aika tarkkaan selostettu päiväkirjassani. Se iti viikossa ja oli taimella joulukuun alussa. Siitä kasvoi pieni kaunis, karvainen taimi, joka yllättäen alkoi kukkia kaksikuisena helmikuussa. Jo helmikuun lopulla siinä oli ensimmäinen raakile. http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.msg58384;topicseen#msg58384 ja viikon päästä voin todeta kukinnan onnistuneen: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.msg58980;topicseen#msg58980

Viikkoa vaille kaksi kuukautta kesti M2:n kypsyttely ja huhtikuun lopulla pääsin ensi kertaa maistelemaan pubescensia. http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.msg62808;topicseen#msg62808. Pidin siitä välittömästi. http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.msg63501;topicseen#msg63501

Ensimmäinen sato oli pieni ja hedelmien koko n. 3-4 cm. Elokuussa valmistui seuraava erä ja pituus oli kasvanut jo viiteen senttiin. Nyt satoa näyttää muodostuvan lisää koko ajan. Muutaman kypsän syötyäni siinä on joitakin täyskasvuisia vihreitä ja kymmenkunta pientä alkua. Kasvi on ollut koko ajan eteläisellä ikkunalaudalla. Jostakin syystä en vienyt sitä parvekkeelle tai ulos, kuten muut chilini. Ruukku on pieni, 13 cm muoviruukku, jollaisessa rocotoa ei pitäisi kasvatella, mutta ikkunalaudalle nyt ei mahdu isompi. Kasvi on ollut muutaman kuukauden samassa asennossa, kun parvekkeella havaitsin kääntelyn aiheuttavan raakileiden putoamista ja kukinnan keskeytymistä. Se saattoi auttaa. Tuota on satunnaisesti lannoitettu Puutarhan Kesällä ja ajoittain on liian pitkäksi kasvaneita versoja pitänyt saksia poikki. Muuten se ei pysyisi pystyssä eikä mahtuisi ikkunalle. Yritän ehtiä saksimaan ennen kuin niihin kehittyy raakileita. Sitten ei enää raaski, eikä aina pystykään. Sinne tänne risteilevät oksat ovat muutaman kuukauden vanhoina jo jänteviä kuin paksu teräslanka. Rikoin yhdet halvat kiinalaiset sakset noita leikellessäni. Talveksi pitää kaikki pitkät oksat karsia, jotta ikkunalle mahtuu muutakin. Se on edessä lokakuussa, kun nykyiset raakileet ovat kypsyneet.
M2 ikkunalla:

Helppohoitoisena minä tätä pitäisin ja luultavasti satokin olisi ollut isompi, jos se olisi saanut enemmän multaa ja ehkä päässyt ulos. Talvinen kukkiminen ja muutama hedelmä kertovat, että se ei ehkä vaadi kauheasti valoa. Toisaalta kesä eteläikkunalla on mennyt ihan hyvin. Keräsin siemeniä talteen ja kiinnostuneille kokeilijoille voin niitä postittaa. Osoitetta vain yksityisviestinä tänne, niin pääset ensi keväänä pienen puikulan rocoton makuun.

Jotta et erehtyisi luulemaan, että minulla on joku erityinen viherpeukalo tai multasormi, kerron tuon kaverista, Rocoto M1:stä. Ne itivät samaan aikaan ja kasvoivat rinnan, M1 vähän pienempänä. Se on nyt kukkinut ajoittain talvesta asti, mutta yhtään hedelmää tai raakiletta en ole saanut kasvatelluksi. Paria muutakin rocotoa olen huolella hoitanut koko kesän ilman minkäänlaista satoa. Ne eivät kai vain halunneet asua meillä. Olisipa chileissäni enemmän M2:n tapaisia helppoja tapauksia.

EDIT:
Lisäänpä tähän kuulumiset 3 viikkoa myöhemmin.
Olen tällä välin muutaman kypsän poiminut, mutta uusia on oksilla kehittymässä 30 lisää. Syksy näyttää sopivan tuon satokaudeksi hyvin. Olen vähän alkanut epäilemään, että se ei pidä kesän pitkistä päivistä. Onhan noiden kotiseudulla päivän pituus aina 12 tuntia.

Sain talvella lahjaksi Bhut Jolokian siemeniä. Sehän on virallinen chilien (ja kaikkein kasvien) tulisuusennätyksen haltija Intian Assamista. Nagat ovat kotoisin aivan siitä läheltä, mutta rajan toiselta puolen Bangladeshista. Isompia eroja noilla ei taida olla. En ole mikään supertulisten ystävä, mutta pitihän tuo laittaa kasvamaan. Hiukan muiden varjoon joutuneena ja ankarasti lyhennettynä tuo kypsytti vasta elokuun alussa ensimmäiset hedelmänsä ja nekin kovin pieniä.
Mini Bhut Jolokia:
Oikeasti tuo pienin on vain parisenttinen, eli näytöstäsi riippuen saatat nähdä ne luonnollista suurempana. Painoa tuolla oli vain 1,4 grammaa, mutta makua kyllä riitti. Erittäin ohuina siivuina maistellen hedelmäinen habaneron maku tuli ennen poltetta. Neljän hengen kermakastikkeeseen lisäsin puolikkaan tuollaista, eli alle grammalla Bhuttia maku oli kohdallaan. Poltetta oli, mutta miellyttävää. Ehkä sitä olisi voinut olla enemmänkin, sillä kaapivat kaiken kastikkeen pottujensa päälle.

Onneksi näitä saadaan lisää. Toisilla oksilla on jo 5,5 senttisiä vihreitä, muuten täsmälleen saman pituisia kuin Pasin tämän hetken kärkitulos chilinkasvatuskisassa Nagalla. Laihoja tosin ovat, ehkä ne kasvavat vielä.

EDIT:
Tähän yhteyteen on hyvä lisätä linkki Ylen uutiseen Bhut Jolokian käytöstä Intian armeijassa: http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/06/intia_suunnittelee_chilikranaattien_valmistamista_826707.html

Vaikka tuota pientä paholaista voidaan käyttää aseena ja karkotteena, se on maukas, jopa herkullinen sopivan pieninä annoksina.

Ensimmäinen erä Rocoto M2 siemeniä lähti tänään kiinnostuneille. Kun niitä näyttää kasvavan runsaasti lisää, mahtuu useampi kokeilemaan puben kasvatusta, jos tuollainen toistaiseksi tunnistamaton, mutta hyvin tutkittu lajike kelpaa. Käyttäjätunnustani klikkaamalla pääset yksityisviestillä ilmoittautumaan mukaan.

Taitaa todella olla niin, että kaikenlaiset muutokset, varsinkin valon tulosuunnassa häiritsevät sadon muodostumista, erityisesti pubescenseilla. Nyt kun M2 on saanut olla täysin rauhassa ikkunalla, siihen on ilmestynyt jo yli 20 pientä alkua. Aikaisemmin kääntelin chilejäni jopa viikoittain, jotta ne kehittyisivät tasapainoisiksi kasveiksi. Sadot jäivät pieniksi ja Turbo Pubella havaitsin pienten raakileidenkin putoilemista kääntämisen jälkeen. Saattaa tuohon nyt vaikuttaa vaikka päivän lyhentyminen ja valon väheneminenkin. Kotiseuduillaan sillä on säännölliset 12 tunnin päivät. Nyt lähestytään Suomessakin sitä tasoa.

Moniakin on kiinnostanut, mitä kuuluu "lantakasan päällä" kasvavalle chilille. Kiitos hyvää. Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa opikseen tänä syksynä, sillä varsinaiset vaikutukset alkavat näkyä vasta nyt, kun lannoituksesta on kohta kolme kuukautta. Kuukausi sitten kerroin pallukoita kasvavan. Niitä on tullut lisää ja ensimmäiset kypsyvät jo, kuukausi ja kymmenen päivää raakileiden ilmestymisestä.
PI 439450:
Latva on tuuhettunut ja kasvaa isoa lehteä tiheässä. Se on ilmeinen ja odotettu seuraus voimakkaasta lannoituksesta. On siellä lehtien joukossa kuitenkin chilejäkin kasvamassa, vaikka suurin rypäs syntyi yllättäen heti haarautumiskohdan yläpuolelle. Kolmen haaran risteytymiskohta on ajallisesti lannoituksen aloittamiskohta. Puoli litraa luonnonlannoitetta tuollaiseen ruukkuun on tietenkin liikaa ja varastolannoituksen olisi voinut tehdä aikaisemmin, jo toukokuussa. Satoa kuitenkin saadaan. Maistelu saa vielä odottaa. Mitään muuta lannoitetta en kesän kuluessa ole käyttänyt.

Lupaavia uutisia ulkorocotoista.
Huomasin tänään, että Rocoto Peru Cuscossa on yhdessä isossa podissa jo keltaista. Tarkka tutkiminen todisti, että myös viereisestä Rocoto Peru Puno Markista löytyy väriä, pikkuisen punaista. Nuo siis kypsyvät hitusen vajaassa kahdessa kuukaudessa, elleivät nyt ryhdy hidastelemaan. On minulla surkeitakin uutisia rocotorintamalta ulkoa. Manzano Orange on viimein saanut yhden raakileen. Kahden kuukauden päästä on marraskuu ja se on ulkona isossa ämpärissä. No, Rocoto Peru ei edes kuki, eipä ole nuppujakaan.

Rocotojen värinvaihdosta sain aiheen kirjata muutamia muitakin kypsymisaikoja. Nämä ovat parvekkeelta. Ajat on laskettu siitä, kun ensimmäinen raakile on havaittu ja kypsään väriin koko hedelmässä. Kukinnasta on aika turha laskea kypsymisaikoja, sillä kaikissa olosuhteissa kukinta ei onnistu koskaan, tai sitä jatkuu viikkoja ennen kuin se onnistuu. Lämpötila tietysti vaikuttaa kypsymisnopeuteen ja varmaan kasvin hyvinvointi muutenkin.
Viime vuodelta:
Habanero (oranssi)  kuukausi ja viikko
Inca Red Drop samoin
Cayenne  kuukausi
Aji Cristal ja Aji Chombo puolitoista kuukautta, myöhemmin kuukausi ja viikko
Campane ja Starfish kaksi kuukautta
Tämän kesän havaintoja:
Bhut Jolokia ja Peruvian Orange minikokoiset hedelmät kolmessa viikossa
Biquinho, Kellu Uchu (Lemon Drop), Carmine, Oranssi Habanero ja Aji Chombo kaikki kuukausi ja viikko
Aji Verde, Aji Amarillo, Turbo Pube ja Campane  kypsyivät yli 2 kk, yleensä viikon päälle
Noiden väliin, vajaaseen kahteen kuukauteen  jäävät Omnicolor, Rocoto M2, Limo ja Limon
Ruskeat Peruvian Chinense ja sen ja Fataliin risteytys kypsyivät noin kahdessa kuukaudessa. Ruskeasta väristä on kaikkein vaikein päätellä kypsää. Punainen ja keltainen ovat selvempiä.

Kaikki ei ole punaista eikä edes keltaista kypsyttyään.
Peruvian Chinense muistuttaa ilmeisesti aika paljon Aji Brownia. Se on lähinnä kahvinruskea.
Peruvian Chinense:
Mieto salaattichinense oli mainoslause, joka sai minut kokeilemaan tätä perulaista, kun kerran Peru-kesää parvekkeellani vietän. Määrittely pitää aika hyvin paikkansa. Muutaman olen maistellut, enkä ole kovin vakuuttunut, että tämä kasvaa meillä ensi kesänä. Sitä saa laittaa aika reilusti voileivälle, että tuo alkaa maistua. Salaattiin saa hyvin kätkettyä chiliä sitä inhoavillekin, mutta entä sitten? Jos mietoa etsii, joku muu, punainen ilmaisisi ainakin värillään, että täällä on chiliä. Ensimmäiset maistiaiset ovat kyllä ennenkin osoittautuneet vääriksi, joten parasta odotella muutama viikko lisää kypsymistä, jos vaikka mieli muuttuu.
FataliiXPeruvian:
Tämä on ensimmäinen suurista ulkomaisista siemenliikkeistä löytämäni alkuperältään suomalainen chili. Jos edellinen on kahvinruskea, tämä on tummaa suklaata. Hyvinkin erikoisen näköinen. Maku on paljolti chinensen, aika pistävä ja lehdet ovat ohuemmat ja vaaleammat kuin yleensä chinenseillä. Alkuun sato vaikutti pieneltä, mutta sitä on kasvanut lisää. Muoto ja väri on lupaava. Se, tuleeko tästä kestosuosikki, riippuu sitten ennen kaikkea mausta. Se vaatii vielä maistelua kermassa, keitossa, monenlaisessa ruoassa.
Peruviaanot halki:
Poikkileikkaus paljastaa, että toinen jalostuksen osapuoli onkin ollut Fatalii Red, eikä tavallinen keltainen. Risteytys siis vasemmalla, Peruvian Chinense oikealla.

Todella nätin näköinen/värinen minusta tuo kahvinruskea..
Jännä että keskellä oleva hetelmä muistuttaa lähinnä marketin habaneroa (siis muodoltaa) kun taas muut ovat kebab annoksissa nähtävien chilien näköisiä.. 

Se haban muotoinen on tämän kasvin ensimmäinen tuotos, koekappale ilmeisesti. 
Myöhemmät ovat enemmän perinteisellä linjalla.

Hyviä kuvia ja herkullisen näköisiä chilejä. Täällä odotellaan ensimmäisen Aji Brownin hedelmän kypsymistä. Hitaalta tuntuvat. Niinkuin kypsyminen tällä hetkelä yleisestikin.

Nämä päiväkirjat on upeata luettavaa 

Kiitoksia luultavasti kaikkien alottelijoiden puolesta kun jaksat ja viitsit kirjoitella näitä.

Upean näköisiä chilejä. Varsinkin toi kahvinruskea näyttää herkulliselta

Keltaista, punaista, kahvia, suklaata, entäs sitten tämä?

Tuo ei ole vielä kypsä. Väri saattaa muuttua miksi tahansa. Tämä on keskenkasvuinen Rainforest Trifoliage. Pari viikkoa vanhassa raakileessa on voimakas violetti väri. On niissä rusehtavia ja tumman vihreitäkin. Kukat ovat enimmäkseen violetteja tai raidallisia. Eivät nuo taustalla näkyvät lehdetkään kaikkein tavallisimpia ole chilikasvin lehdiksi. Erikoinen tapaus, vaikka sitten olisi pelkkä koristechili. Kuukauden kuluessa luulisin päästävän maistelemaan. Kunhan vain osaisi päätellä, milloin se on kypsä.   

Mielenkiinnolla odotan, että millainen tuosta tulee. On niin upean näköinen kasvi ja mistään päin internettiä ei oikeastaan löydy mitään mainintaa, paitsi se virheellinen Baccatum luokitelma. Ainakin siis luulisi olevan suhteellisen harvinainen, tai vähintäänkin ei tunnettu lajike.

Aurinkoisen päivän kunniaksi aurinkoinen kuva.
Carmine:
Tämä perulainen kaunotar herätti huomiota jo taimivaiheessa: http://chilifoorumi.fi/index.php?topic=5272.msg62536;topicseen#msg62536. Sen jälkeen se on joutunut elämään vähän muiden chinenseiden varjossa, kun kaikille ei ollut eteläikkunalla paikkaa. Kasvatin niitä liian montaa lajia. Elokuussa tuo kuitenkin sai kypsää aikaiseksi, ensin pienempiä, sitten jo aika reilun kokoisia, seitsemänsenttinen tämäkin. Ei kovin runsaasti kuitenkaan. Se voi johtua tietysti huonosta hoidosta, varsinkin vähästä auringosta.

Maku muistuttaa aika paljon Limoa, on vain tulisempi. Samaa hedelmäistä tuntua niissä on, kun aivan pieninä lastuina maistelee. Eiliseen broilerileikkeeseen sitä kuitenkin tuli liikaa ja vähän irvistellen piti syödä loput. Hyvää oli kuitenkin. Carminen annosteluohjeeksi sopii ilmeisesti sama kuin oranssille Habanerolle. Tuhtia tavaraa siis tämä keltainen.

Eilen jo tuuli kovaa, mutta yöllä oli tapahtunut kauheita:
5.9.09:
Amppelia parvekkeen ulkoseinällä kannatellut rautalanka oli hankaantunut poikki ja chili putosi nelisen metriä. Ruukussa on ammottava reikä. Kuvaan linkitetystä isommasta kuvasta näet, että ruukku on täynnä juuria.

Itse Omnicolor ei ollut paljonkaan vahingoittunut. Muutaman oksan pää oli katkennut, mutta kasvi näyttää selvinneen hyvin.

Paksummissa oksissa en havainnut murtumia ja suurin osa chileistäkin oli pysynyt kiinni kovassa tömähdyksessä. Sitkeitä sissejä, kuten monesti ennenkin on todettu.


Kun kaikkialle levinnyt multa on suihkuteltu pois, Omnicolor loistaa ja uhkuu elinvoimaa. Pitää vain löytää jostakin uusi ruukku.

Lisäys iltapäivällä:
Maasta kerätyillä keltaisilla ja oransseilla chileillä maustin possun sisäfileen mahdollisimman yksinkertaisesti: Pannulle paistossa irronneeseen nesteeseen lisäsin  chilit renkaiksi leikattuna ja pikku purkillisen ruokakermaa. Nam Nam! Omnicolor keräsi runsaasti lisäpisteitä tänään.