Omppupatukka vaihtui kaikin puolin parempaan sekä muokattavampaan, nyt käytössä Samsung Galaxy S3.

Otin aikoinaan tuon käyttöön/testaukseen, vaikutti ihan kivalta mutta ei koskaan saavuttanut riittävän suurta suosiota kaveripiirissäni, joten melkoisen autio paikka se on. Google+ on kuitenkin melkoisesti Facebookin kaltainen..

[Poistettu somepornoksi myöhemmin kuvailtu linkki noitavainojen vuoksi]

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - elokuu 15, 2012, 20:29:04 ip
Ja miniläppärini Windows 8:lla... Mielenkiintoisia lukemia.

Processor:     2.4 (Intel Atom 160)
Memory:        4.5 (667 MHz)
Graphics:       2.1 (Intel integroitu)
3D:                3.0
Disk:              6.4 (Kingston SSDNow! 64 Gt)

Intel Atom-prosessorin surkeus ei yllätä ketään, ja jos (kuten useimmilla) käytössä on normaali virrankäyttötila, lukema laskee infernaaliseen 2.0. Tällaista laskentatehon puutetta näkee lähinnä hyvin vanhoissa perus-peeceissä. Tämä siis periaatteessa kohtalaisesta 1.6 GHz kellotaajuudesta huolimatta!

Yksikanavainen muistiohjain 667 MHz muistilla on sekin lähinnä tablettien tasoa. Grafiikan lukemat ovat todellisuutta mairittelevampia, sillä Intelin sisäänrakennetulla näytönohjaimella ei pelaa kerta kaikkiaan mitään järjellistä, eikä se sisällä myöskään esim. videokiihdytystä. Koneen paras osa on ensimmäisen sukupolven SSD, joka puolestaan toimii käytössä numeroarvoaan selvästi hitaammin, osin hitaan Intel-levyohjaimen ja osin levyn itsensä vuoksi. Tätä laitetta voisi päivittää vain SSD:n vaihtamisella parempaan, ja silloinkin parannus olisi rajallinen.

Oman miniläppärini luovutin mukulalle (kohta 5v) käyttöön, edubuntulla* asennettuna ja melkoisesti rajoitettuna - sillä kelpaa penskan katsella pikkukakkosia ja pelailla pikku lasten nakuttelupelejä. Oma maltti ei riittäisi siihen nettisivujen latailuun ja satunnaiseen jäätymiseen tilanteessa jos toisessa. Likalle tuo on kuitenkin just eikä melkein täydellinen, pieni ihminen - pieni kone.

Nuhapumpun speksit: Atom n270, 1,5gb ram, integroitu intelin näytönohjain, 8gb ssd, 8,9" 1024x600 näyttö.

Edit: *ei enää edubuntu distrosta asennettu vaan normaalin ubuntun päälle lisätty joitain edubuntun ohjelmistopaketteja.

Lainaus käyttäjältä: Aji Inferno - elokuu 15, 2012, 20:16:03 ip

Lainaus käyttäjältä: Tapolan Tulikeppi - elokuu 15, 2012, 20:00:01 ip
Kyllä sitä wanhalla raudallakin vielä ruksutellaan kivasti:

Suoritin: 7,2 (Intel(R) Core(TM)2 Quad CPU Q8300 @ 2.50GHz)
Muisti: 7,2  (8,00 Gt DDR2 800MHz)
Grafiikka: 6,9 (NVIDIA GeForce 8800 GTS 512)
Peligrafiikka: 6,9 (4095 Mt grafiikkamuistia käytettävissä)
Ensisijainen kiintolevy: 7,6 (OCZ Vertex2 28GB vapaana (84GB yhteensä)

Peruspistemäärä 6,9 (Alimman osapistemäärän määrittämä).

Hyvä esimerkki nykyäänkin täysin asiallisesta koneesta, joka pystyisi hyödyntämään nopeampaakin näytönohjainta pelikäytössä.

Omalle käyttötarkoitukselle tuo näytönohjain on jopa hieman ylimitoitettu, sen verran vähän tulee mitään pelailua tehtyä. Kolmas näyttö (22") olisi tosin työttömänä ja sen soisin liittymään työpöydän jatkeeksi...vaikka nykyisellä kahdellakin näytöllä (22" & 23") on riittävästi tilaa. Ropellihattu vaan haluaisi kolmannen käyttöön, ehkä pivottina. Tuota varten ei vissiinkään tarvitsisi edes kovinkaan tehokasta ohjainta, kunhan olisi kolmelle näytölle liittimet.

Virransäästö-ominaisuuksista Aji mainitsikin omassa koneessaan, ne toki olisi kiva olla omassakin koneessa viritettävissä mielen mukaan. Mutta, aika aikaansa kutakin, mennään tällä koneella niin pitkälle kun kivi ja lauta kestää.

Kyllä sitä wanhalla raudallakin vielä ruksutellaan kivasti:

Suoritin: 7,2 (Intel(R) Core(TM)2 Quad CPU Q8300 @ 2.50GHz)
Muisti: 7,2  (8,00 Gt DDR2 800MHz)
Grafiikka: 6,9 (NVIDIA GeForce 8800 GTS 512)
Peligrafiikka: 6,9 (4095 Mt grafiikkamuistia käytettävissä)
Ensisijainen kiintolevy: 7,6 (OCZ Vertex2 28GB vapaana (84GB yhteensä)

Peruspistemäärä 6,9 (Alimman osapistemäärän määrittämä).

*

Lainaus käyttäjältä: Tapolan Tulikeppi - toukokuu 06, 2012, 10:45:41 ap
...Männä syksynä hankittu OCZ Vertex2 teki eilen sen pelätyn, ja vielä suorilta jaloilta. Bluescreenin kautta kone kyykkyyn ja koneesta katosi käyttöjärjestelmän sisältävä levy...

Rouva fortuna oli kuitenkin tänään aamulla suotuisa ja sieltä se C-levy löytyi kuin löytyikin käynnistyksen yhteydessä. Eli sain jatkoajan jolla dokkarit ensimmäisenä talteen...

Tämä jatkoaika tuntuu jatkuvan vieläkin, moitteettomasti. Näinköhän levy odottaa takuun päättymistä ennen kuin sanoo sopimuksensa irti.

Sitten hinta/laatuasiaa jota alustetaan sen verran että sukulaisen entinen kone alkoi vedellä viimeisiään, satunnaisia jäätymisiä ja verkkoyhteyden pätkimisiä ja joskus bluescreeniä. Syykin myöhemmin selvisi kun avasi koneen, emolevyltä konkat pullistuneet - eli se vaihtoon jos ja kun joskus siitä haluaa projektikoneen.

Noh, tämän sukulaisen kommentti oli että nyt pitää saada kone joka on nopea, hän ei ala odottamaan. Facebookkiin pitää päästä pelaamaan ties mitä villejä ja farmeja.. Laskeskelin päässä 1+1 ja tulokseksi tuli AMD A8-3870K, neliydinkivi missä toimintakykyinen näytönohjain integroituna, tukeepa se vielä assynkronista crossfireä, eli mikäli sukulainen hurahtaa vähän kivemman näköisiin peleihin niin toista AMD:n 6-sarjalaista ohjainta sisään ja maailma pelastuu.

Osat ovat kieltämättä facebookin nakutteluun paikoittain overkill:iä, mutta eipähän jää tuo pelaaminen raudan nopeudesta kiinni.

Suoritin: AMD A8 X4 3870
Emolevy: Asus F1A75-M LE
Keskusmuisti: Kingston Valueram 8GB (2x4 GB) 1333MHz CL9
SSD: Corsair Force Series 3 120 GB
Optinen asema: Samsung SH-222BB 22X DVD+/-RW SATA
Virtalähde: Corsair CX430W V2
Kotelo: Cooler Master Silencio 550

Suorittimesta on mahdollista ottaa enemmänkin hönkää irti jos tarvetta ilmenee.. Emolevyn kriteereitä olivat A75 piirisarja ja tuttu ja turvallinen Asus.. DVD-asema ja muistit perushuttua, muistia tosin on verrattaen reilusti tarpeisiin...onneksi se on halpaa kuin saippua. Virtalähde mitoitettu sen mukaan että koteloon voi vielä haluttaessa laittaa kiintolevyn tai kaksi sekä esimerkiksi HD 6670 näytönohjaimen. Kotelo on todella mainio, siisti, hiljainen ja kiiltävä. Ja sitten se SSD, kone käynnistyy nyt virtanappulasta 30sek kunnes windows7 käytettävissä, mainittakoon että tästäkin 10sek menee katsellessa ruutua missä kerrotaan että paina sitä sun tätä että pääset biossiin..

Onko tuommoinen SATA6 liitännällä oleva levy nopeampi kuin esim oma vertex2 joka SATA2 liitännällä. On ja ei. Koneen käynnistyksessä puhutaan niin pienistä eroista etten oikein osaa arvostaa, samaten ohjelmien käynnistys tuntuu sekuntipeliltä. Paperilla näyttää hienolta yli 500Mt/s kirjoitusnopeudet, mutten kyllä löydä mitään käytännön käytöstä mikä aiheuttaisi samanlaisia "WAUUUU!"-efektejä kuin perinteisen HDD:n ja SATA2 SSD:n välillä, siinä on taikaa. Toki, SATA6 tulee ja tuulee, SSD-levyyn päivityksen myötä ei kuitenkaan ole syytä vaihtaa samalla emolevyä.

Ainiin, testailin konetta rasituksella ym normaalia rääkkiä, käytinpä samalla 3dmarkin ja ihmettelin kun siitä tuli vain ~6400pistettä tms.. Huomasinpa sitten aivopierun, tavallisesti ajelen 03 versiolla sitä ja nyt oli 06 versio käytössä.. Eli kyllä tuosta AMD:n APU:sta tuntuu olevan ihan oikeasti kevyeeseenkin pelaamiseen.

Koneella oli hintaa jotakuinkin 500 € ilman käyttöjärjestelmiä ja ohjelmistoja.

Lainaus käyttäjältä: Räyhis - kesäkuu 28, 2012, 09:31:47 ap
Tapolan Tulikeppi

Tätä uskalsi ostaa kun foorumilla idolini on napannut tuotteen nimen nickikseen!

...

Ohoh, sitä on elämässä idolssiksi päässyt jopa! Hieno kunnia, vähän huonompi makkara. Nimimerkki on tuosta tuotteesta, mutta mielikuva on jossain aivan muualla kuin makkarapaketissa. Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen-Tapola-Nykänen, pimeä syys ilta, Masa linnassa, kotona 12 tuumaa, musta, paksu ja sitä rataa.

Tuohon Ajin pohdintaan vanhimpien joukossa olevista, muistelen että Habanero Kabanossia oli samoihin aikoihin kaupoissa. Voi olla että muisti tekee tepposensa tämän kanssa..

Mainos jossa kokiksi itseänsä kutsuva henkilö kertoo maustavansa pihvit öljyn ja lihaliemikuution seoksella. Hinkkailee niitä pintaan ja mainostaa kuinka tulee aina noin tekemään.. Aivan uskomatonta hevonpassoa, kikka3 johonkin naistenlehden reseptiin mitä oikeasti kokki (toivottavasti) ei tee.

Erästä tuttavaani lainatakseni. "Pitäs potkii munille.."

Hyvät veljet, muutama varoituksen sana ennen kesälomia !

Veljet, elämme vaarallisia aikoja. Juhannus, kesäloma, terassikausi,  napapaidat, shortsit, bikinit, uimarannan paljaat rinnat. Mies ei tiedä mihin katsoisi. On erittäin suuri vaara ja todennäköisyys ottaa kesävosu. Älä kuitenkaan tee sitä!

Ensin täytyy tehdä selvä selko siitä, mikä on kesävosu. Se on sellainen, joka EI lähde aamulla pois. HOITO on sellainen joka lähtee. "Soitellaan" tai "näkyillään", tai "oikein hyvä loppuelämää vaan sulle" yleensä toimii, eikä tarvitse alkaa sen kanssa sitten sen kummempiin liikkeisiin.

Mutta tää kesävosu, se perkele asettuu taloksi  ennen kuin huomaatkaan. Se on vähän kerrassaan hivuttanut vaatteitaan ja muuta aivan turhanpäiväistä roinaa, niistä saatanan terveyssiteistä ja meikkipurnukoista puhumattakaan asuntoosi. Se sanoo kovalla äänellä ystävättäriensä kuullen, että ai niin, ne mun toiset avokkaat on sun luona. Perkele, ei mene kuin viikko, niin se alkaa puhua SINUN asunnostasi muodossa "meillä".

"Meillä laitetaan tänään kana-salaattia?" se lirkuttaa viinakaupassa ja hivelee jotain helvetin puolikuivaa rieslingiä. Kyllä hävettää, kun jätkät töistä ovat siinä justiinsa hakemassa kolmen tähden jallua pohjiksi ja menossa illalla kaatamaan. Voit olla varma, että ne loman jälkeen kahvihuoneessa matkivat kesävosua ja muistuttavat siitä perkeleen kana-salaatista. Ja vitun puolikuivasta viinistä...

Ennen kuin huomaatkaan, sinut on salakavalasti esitelty sen ämmän suvulle. Sen Erkki-eno, toivoton kusipää ja runkkari kolmannessa polvessa, alkaa hypätä teillä jorisemassa kaikkea paskaa. Sen Ladaa pitäisi mukama hitsata. Vittu joo, hitsataan siitä ovet kiinni ja se saatanan karvaturpa sinne sisään... Kesävosun äiti, persevöityny kantavosu, tulee yhtenä päivänä sinun asuntoosi, haukkuu sun verhot, marmattaa maton pesusta, kurkkii kaappeihin ja puhuu tyttärensä kanssa sinusta kuin ääliöstä: - "Se pitää saada laittamaan täällä nämä sotkuiset paikat kuntoon". Vittu, eihän mulla ole edes tyhjiä bisseflindoja pitkin olkkarin nurkkia! Enää. Kun se vosu on nyrpistellyt nokkaansa ja kieltänyt multa keskikuran kiskomisen telkkaria katsoessa. Kaikki sukatkin on jemmattu johonkin perkeleen pesukoppaan, joka ilmestyi yhtenä päivänä mun kylppäriin. En ois sitäkään huomannut, ellen olis aamukuselle mennessä kompastunut siihen. Vittu että vituttaa.

Heinäkuussa viimeistään kesävosu alkaa lukea lehdestä ääneen eläinsuojeluihmisten kesäkissan ottamisesta varoittavia tekstejä. Se kysyy, että eihän hän vain ole kesäkissa. Kikattelee ja hymyilee muka huumorin pilke silmäkulmassa. Totta vitussa se on, muttei ite vaan tajua sitä. Ihme imbesilli. 

Pian se alkaa kysellä rakkaudentunnustuksia. Niin on läpeensä juoni se kesävosu, että avaa sinulle olutpullon ja muistuttaa että telkkarista tulee matsi. Muutoinkin toimii mielistelevästi ja saattaapa toteuttaa jopa jonkun sinun märän fantasiankin. Helvetin takinkääntäjä ja mielistelijä. Oikea koukuttaja. Mikä on kaiken tämän kesävosun toiminnan perimmäinen tarkoitus? Päästä naimisiin, tulla rengastetuksi, saada satuhäät, päästä emännäksi.

No sitten sinä päivänä, kun palataan häämatkalta se lakkaa meikkaamisen ja itsensä laittamisen ja alkaa määrätietoisesti repsahtamaan ja persevöitymään kuten mutsinsakin. Mitäs väliä enää millään, kun olet papin edessä mennyt hätäpäissäsi sanomaan sen tahdon. Kaikki muuttu. Menee päin vittua. Siis kaikki muu menee, paitsi se, minkä sinne pitäis pää edellä porautua juntaamaan. Aikuinen mies saatana selibaatissa elämään. Ei helvetti. Se antaa säärikarvojen kasvaa, Vermossakin näkee siistimpiä kavioita. Suihinotto ei enää kuulu edes sen sanavarastoon.

Ei mene kauan, kun olette muka yhdessä tuumin tulleet siihen tulokseen, että sinun kunnollesi tekee hyvää ajaa polkupyörällä. Se vie autosi! Mitä vittua! Kun sinä veivaat fillarilla kaatosateessa töihin, se lähtee äitinsä ja Irma-tätinsä kanssa Ikeaan. Se ajaa aluvanteesi paskaksi jalkakäytävän reunoihin, Irma-tädin sateenvarjon piikki tekee oviverhoiluun ikävän jäljen. Takapuskurissa on naarmuja ainakin neljästä kauppakeskuksen pysäköintihallista. Auton CD-boksi täytetään Jari Sillanpäällä ja lavatanssiyhtyeiden toisistaan erottumattomilla jollotuksilla. Joudut jumalauta käymään kavereiden luona kuullaksesi edes joskus rokkia.

Kesävosu, taloksi asetuttuaan, tuulipukuistuu pikavauhtia. Yves Rocher alkaa kirjoitella teille tiheään. Aina on Hobby Hallin osamaksuja peukalohangallinen. Elloksen paketteja saat noutaa postista kuin joku Irlanninsetteri alasammuttuja fasaaneja. Ennen sulla oli hädin tuskin pankkitili, jossa liksasi kävi piipahtamassa niin kuin kuukautiset, tulee kerran kuussa ja kestää viikon, mutta nyt sulla on jumalauta luotollinen tili Stockmannilla.

Kesävosun lumoissa ei tule heti sellainenkaan asia mieleen kuin joulu. Jouluna se sitten kirkastuu. Ajattele tätä nyt kesällä. Sinä et enää jouluisin käy pokaamassa Hesasta lomille tulevia kotikaupungin tyttöjä, etkä vedä Kossulla terästettyä Sorbusta pullon suusta glöginä. Ei, koko perkeleen kesävosun suku syö teillä, sinun rahapussistasi, koko joulun. Mukavasti päällä istuvien pitkien kalsareiden sijaan patsastelet koko pyhät jossain kiristävässä kauluspaidassa ja suorissa housuissa. Erkki-eno imuroi sun vähäisetkin viinat ja niiden raivotautinen kääpiöpinseri raiskaa joulukuusen, hotkii kinkun ja kuin kirsikaksi kakun päälle paskantaa eteisen matolle. Vosun mutsi antaa sinulle Mennen-pakkauksen ja Karjala-aiheisen kaulahuivin, sekä Lähikauppa Sorjosen mainospipon. Se vahtii koko talven, että käytät niitä. Jos huomautat sille ex kesävosulle, nykyiselle armaalle akallesi , että joulu olisi "antamisen aikaa" saat korvillesi niin että tinnitys lakkaa vasta loppiaisena. Olet mennyttä kalua!

Sääksen pesimäpuuhia löytyy linkistä: http://pontu.eenet.ee/player/kalakotkas.html

7.5.2012 muni ensimmäisen munan tuonne pesään, eli jos kaikki menee hyvin 10.6.-14.6. välillä pitäisi kuoriutua ensimmäisen - ja pian sen jälkeen nuo kaksi muutakin.

Tietokoneella Chrome, kännykässä Dolphin.

Poikia alkoi pelottaa, fyysistä peliä - rys.....vastustajaa seinälle. Ei se Ovetskin paljoa pyöri kiekon kanssa jos se on seinällä pidettynä. ÄRRRKELE, eikai ne jellonat halua kultamatsiin sitten..

Lainaus käyttäjältä: Nosiseptori - toukokuu 19, 2012, 15:52:34 ip
Malkin teki hattutempun. 

Ja filmitempun.

Kampin tienoilta löytyi aivan järjettömän hyvä Italialainen paikka, paikan ulkonäkö ei paljoa mairittele. Paikka näyttää ulkoota päin kulmakahvilalta, sisälläkin todella vaatimaton meininki.

Kokki/omistaja/tarjoilija heppu mikä siellä on, tekee itse likimain kaikki ainekset itse ilman ylimääräisiä lihaliemikuutioita tms väri ja makuaineita. Todella laadukkaita raaka-aineita ja tooooodella hyvää sapuskaa.

Marssittiin eilen rouvan kanssa paikkaan sisälle ja suoraa päätä kassalle, ilmoitettiin että tultiin syömään, minkäslainen menu sulla on? --Kaveri heittää (osittain suomeksi ja osittain englanniksi) ulkomuistista annokset, alkuruuista-jälkiruokiin ja kertoo että nämä ruuat vaihtelevat sen mukaa mitä sattuu löytymään, kaikki on tuoretta ja/tai täällä valmistettua. Lisää vielä perään että jos teillä on jotain toiveita niin hän kyllä voi tehdä.

Syötiin "listalta" antipastat alkunälkään ja tavalliset penne pastat pääruuaksi, jälkiruuaksi rouva otti kirsikkajäätelöä (joka siellä valmistuttua) itselleni nasahti porkkanamuffinsi vaniljavaahdolla ja raparperihillokkeella. Ensinnäkin, ne antipastat (itselläni liha- ja rouvalla kalaversio) mitä siellä saatiin, AIVAN TAIVAALLISEN hyvää!! Ei riitä ylisanat ja ylistykset kertomaan siitä, sitä on saatava uudelleen. Tavallinen pennepasta mitä otin oli metsäsienillä ja rouvalla oli ragusoosilla, eli perinteisempi tomaattikastike-viritys.. Molemmat erittäin hyvää, suosittelen. "Listalta" löytyy myös erilaisia keittoja ja sitä mitä kokki on onnistunut haalimaan tuoreena tarjolle. Jälkiruuat olivat myös vailla vertaansa, tuota paikkaa voi suositella lämmöllä ihmiselle joka hakee hyvää ruokaa. Sapuska oli todella autentista Italialaista, konstitonta enkä Suomessa ole vastaavaan törmännyt ikinä.

Paikan ulkonäkö ei todellakaan kerro siitä minkälaista sapuskaa se jamppa siellä loihtii, hinnat myös hyvin hyvin maltillisia ottaen huomioon sijainnin, raaka-aineiden laadun ja sen miten huolella kokki tekee juuri sinulle oman annoksensa. Mainittakoon että tuonne mennessä ei kannata pitää kiirettä, tai jos on kiire - kannattaa tulosta ilmoittaa etukäteen että kokki ehtii tehdä sapuskat valmiiksi, meillä meni rouvan kanssa reilu 1,5h tuolla. Johtuen juuri siitä että sapuskat tehdään sen jälkeen kun ne on tilattu.

Hintaa meillä oli yhteensä 64€, sisältäen 2x antipasta, 2x pasta, 2x jälkiruoka ja 2x espresso. IMHO todella halpa hinta tuosta satsista erittäin laadukasta sapuskaa.

Seuraavan kerran kun olet menossa Rossoon tai muuhun ketjuruokalaan, älä mene. Tuolta ei taida ihan suoraa "listalta" löytyä chiliruokaa, enkä sitä tuolta lähtisi etsimäänkään. Autenttinen Italialainen makuelämys sieltä kuitenkin löytyy.

Oliva Verde - Runeberginkatu 6, 00100 Helsinki

Lainaus käyttäjältä: Wolfman - toukokuu 06, 2012, 12:04:51 ip
Varmuuskopiointi ainakin kuntoon, siitä kannattaisi huolehtia hyvin toimivankin levyn kanssa. Automaattinen varmistus päivittäin eri fyysiselle levylle auttaa jo paljon levyrikkojen varalta. Erikseen ulkoiselle levylle varmistus vaikka kerran viikossa pelastaa sitten ne varmuuskopioidut pahemmissakin katastrofeissa.

Jos käytössä on verkkolevy tai toinen kone samassa verkossa niin nuo päivittäiset kopiot sinne.

Tietysti kunnon jännitepiikki tms. voi rikkoa samalla sen verkkolevyn tai sen toisen koneen eli ulkoinen levy joka on irti koneesta muulloin paitsi varmistuksia otettaessa on varmin. Nuo isommat piikit tosin ovat aika harvojen ongelma mutta varsinkin harvaanasutuilla paikoilla ilmakaapeleiden päässä ihan todellinen uhka.

Varmuuskopiointi on kunnossa, D-asemalta (erillinen fyysinen levy jossa siis muu data: musiikit, kuvaproggikset yms.) on synkattu mäsän omalla synctoy softalla verkkojakoon kotipalvelimella. Nuo työpöydän tiedostot olivat tosin jääneet C-levylle (ssd). Hyvä pointti kyllä tuo että silmät auki myös työpöydällä majailevien tiedostojen kanssa, ei ole iso vaiva lisätä synctoy:lle yksi synkkauspari lisää ja säästää tällä muutaman harmaan hiuksen.

Kaikkein kriittisin ja korvaamattomin matsku eli digikuvat sitten synkkautuukin vähän isommin, pöytäkone-läppäri-kotipalvelin-skydrive. Eli mikäli koti palaa niin kuvat on intervepissä vielä tallessa.

Kaikenkaikkiaan tuota varmuuskopiointia ei voi kuitenkaan ylikorostaa koskaan, niin paljon tulee ihmisille isoa itkua kun tärkeä data katoaa, niin kotikoneilla kuin työpaikallakin. *ja norman ibas hieroo karvaisia käsiään*

Edit: Mitä tuohon windowslevyyn ja ohjelmiin tulee, niin senkun menee sileäksi. Se ei ole kuin uudelleen asentelua, joka on muutenkin windowsin tuntien hyvä tehdä aika-ajoin uudelleen jotta homma rokkaa.

Sillälailla, melkeinpä kuuluu vitututsketjuun tämä viesti.. Männä syksynä hankittu OCZ Vertex2 teki eilen sen pelätyn, ja vielä suorilta jaloilta. Bluescreenin kautta kone kyykkyyn ja koneesta katosi käyttöjärjestelmän sisältävä levy. Mielessä pomppi kaikki dokkarit mitkä olivat vanhan tottumuksen mukaan laitettu työpöydälle - eli C-levylle. JIPII, sinne meni kerta rysäyksellä muistiinpanot yms.

Rouva fortuna oli kuitenkin tänään aamulla suotuisa ja sieltä se C-levy löytyi kuin löytyikin käynnistyksen yhteydessä. Eli sain jatkoajan jolla dokkarit ensimmäisenä talteen. Nyt kysymys kuuluukin, joko tämän voi heivata takuuvaihtoon vai pitääkö tämän kanssa vielä yrittää jos vika olikin ohimenevää sorttia? Epävarman levyn kanssa eläminen vaan tuntuu kovin epämiellyttävältä vaihtoehdolta..

Ardbeg 10yo, sohva ja QI.

Kiitokset vinkistä, tähän asti eksotiikka ja erilaisuus mukissa on ollut tummaa presidenttiä.

Täytyy ottaa testiin tuo Reko kun seuraavalla kerralla kaupassa siihen törmään. Hintaa paremmilla asioilla yleensä tuppaa olemaan, hyvänä esimerkkinä hyllystä (ja silloin tällöin lasista) löytyy viskit. Niissäkin toki sama piirre; herkuttelua pitää olla elämässä. Eikä hyvää ja halpaa tuppaa samassa paketissa saavan kuin harvoin.

Avatkaapas vähän ummikolle tätä kahvimaailmaa. Nyt päivittäiset kahvit uutetaan kotona mokkamasterilla ja sumppi on mallia juhla mokka tai presidentti. Nämä ajavat asiansa aamukahvin ja iltapäiväkahvin merkeissä hyvin, mutta mutta.. Mitäs nämä paremmat kahvit nyt sitten ovat ja millä tuohon maailmaan pääsee sisälle? Jos nyt alkuun ilman erikoisempia pannuja ja myllynkiviä tai sivettikissakahveja. Uutta ja erikoista, toki parempaa tekee aina mieli maistaa. Makuaisti erottaa juhla mokan gevaliasta, toinen on juotavaa ja toinen ei.